Teoreettinen Fysiikka ja Ydinaseet | Claus Montonen
HTML-код
- Опубликовано: 24 авг 2024
- Jakso äänitetty 12.1.2021.
Cambridgen yliopiston Claus Montonen on yksi kaikkien aikojen suurista suomalaisista fyysikoista. Tässä jaksossa hän kertoo omat mietteensä kyseisistä aiheista.
Teoreettisen fysiikan väitetään usein olevan ihmisen älyllisten saavutusten kruunun haltija, sekä hyvässä että pahassa. Fysiikka on avannut enemmän tiedon portteja universumin uskomattomimpiin mysteereihin, kuin mikään muu tiede tai ideologia. Einsteinin suhteellisuusteoriasta aina Planckin avaamaan kvanttimaailmaan, moderni ihmiskunta on oppinut ymmärtämään kodistaan mykistävän määrän kauneutta. Silti, fysiikan hedelmät ovat olleet mukana kehittämässä työkaluja ihmismielen tuhoisalle puolelle, kuten ydinaseita.
▶️ Tilaa kanava: www.youtube.com...
🍏 Apple Podcasts: podcasts.apple...
🎧 Spotify: spoti.fi/32scrMD
🔊 Soundcloud: / futucast
👂 Google Podcasts: bit.ly/3ma1Ayj
🌐 Futucast.com: www.futucast.com
🐦 Twitter: / futucast
📸 Instagram: / futucast
👔 Linkedin: / futucast
🔵 Facebook: / futucast
Nyt oli kyllä helmi-podi! Kiitos!!
Te, jätkät, alatte olla aika hemmetin hyviä löytämään todella hyviä vieraita keskustelemaan. Tuo uteliaisuus joka teillä on kaikkea kohtaan vie vielä pitkälle.
Tai sitten se johtaa ikuiseen diletanttien tielle missä massia ei pysty tekemään.
Niin tai näin, mielenkiintosta se tulee olemaan. Ja onko massilla niin väliä jos matka on kiinnostava ?
Itselleni ei ole ikinä ollu massilla väliä. 54v olen tehnyt paljon asioita / töitä ihan uteliaisuudesta ja hauskaa on ollut vaikka massia ei ole kertynytkään.
Jatkakaa !
Tätä kommenttia on helppo kompata :)
Seurannut teidän kanavaa ja tosi hyviä videoita. Varsinkin William ihan huippu omalla rauhallisuudellaan 👍
Erinomainen jakso!
Olimme samoilla teoreettisen fysiikan kursseilla
15:11 kyseessä on kööpenhaminan tulkinta kvantimekaniikan kvalitatiivisesta luonteesta. Jotkut hyväksyvät tämän ja toiset eivät. Itse en tiedä mitä tuosta ajattalisin, vai ajattelenko ollenkaan 🤔
Klassisen mekanikkan kvalitatiivinen tulkitseminen on intuitiivisesti helpohkoa. Vähän kuin yhden, kahden tai kolmen ulottuvuuden kuvitteleminen. Korkeampiin ulottuvuuksiin aivot eivät taivu (tässä varaus, että 1 ja 2 ulottuvuudet tulkitaan usein upotuksiksi 3 ulottuvuuteen, joten tiukasti tulkiten vain kolmas ulottuvuus tunnetaan). Kvanttimekaniikassa aaltofunktion fysikalistinen tulkinta tuottaa kaiketi vaikeutta. Toisaalta aaltofunktiot (todennäköisyysjakaumat) korreloivat matemaattisesti kyllä, mutta ovatko ne oikeasti olemassa tässä universumissa entiteettinä. On kaiketi osoitettu, että hiukkasen aaltofuntio ei voi olla klassisen mekaniikan laajennus (hiukkanen liikkuu valoa nopeammin aaltofunktion määrämillä keskimääräisillä paikoilla). Seuraavaa ajatusleikkiä olen harrastanut: Einstein toi tarkkailijalle universumiin tapahtumahorisontin, jonka toiselta puolen ei koskaan saada informaatiota tai sinne ei koskaan voida päästä (maximum). Tarkkailijan on aina ekstrapoloitava (uskottava), että universumi on kaikkialla keskimäärin sellainen kuin havaitsija sen havaitsee havaintoalueellaan. Samalla tavalla Heisenberg loi rajan sellaiselle pienuudelle, jonka taakse ei pääse (minimum). En ole saanut edellä olevia vielä yhteismitalliseksi laadullisessa mielessä (ja taitoni ei riitäisikään niiden matemaattiseen yhteismittaan). Samaa on molemmissa havaitsijan epävarmuus rajan jälkeen. Kvantimekaniikassa epävarmuus kasvaa rajaa lähestyttäessä. Suhteellisuusteoriassa tällaista lähestymistä en ole löytänyt.
39:45 Olisi mielenkiintoista kuvata maailma, jossa kaiken teoria olisi keksitty. Minkälaisessa maailmassa silloin eläisimme ja voitaisiinko tällaisesta maailmasta löytää looginen paradoksi, joka osoittaisi, että ei voi olla kaiken teoriaa (reductio ad immposible'n hengessä). Tämä lähtee seuraavasta: Kaiken teoria voidaan kuvata matemaattisesti. Kaiken teoria kattaa kaiken fysikaalisen. Kaikki on fysikaalista. Siispä logiikka on fysikaalista. Joten matematiikka on fysikaalista, jolloin kaiken teorian osajoukolla perustelee itsensä. Gödel taas kummittelee. Toki se että on matematiikka täydellisenä, ei tarkoita vielä, että sillä laskettavat asiat olisivat täydellisen tarkkoja. Hämäryys voi olla probabilistista (kvanttifysiikka) tai determinisistä (kaaosteria ilmakehän kummallisuuksineen).
Tututstupa Tuomo Suntolan dynaaminen universumi malliin. Se on yhtenäisteoria, joka yhdistää painovoiman ja kvanttimekaniikan.
Kiitos vinkistä. Täytyy perehtyä tarkemmin aiheeseen.
Liittyen tähän fysikaalisten teorioiden käyttöön ja kelpoisuuteen, on minun yksinkertaiset aivoni rakentaneet seuraavan hinmelin.
Luonnollisesti fysikaalinen teoria kuvaa ja antaa matemaattisia tuloksia (ennustuksia) paikkaan ja aikaan. Toden teorian pitää kuvata kaikki ilmiöluokat reduktionistisesti. Tarkoitan, että kaiken teoria tulee redusoitua universumista arkisiinkin ilmiöihin. Hyvä esimerkki reduktiosta on (jos olen lukenut oikein), että Einsteinin yksi ehto suhteellisuusteorian yhtälöille oli, että se redusoituu Newtonin painovoimateoriaan. Eli tästä päästään vertikaalisten (reduktionististen) teorioiden luokkaan.
Toinen luokka on horisontaaliset teoriat. Tässä luokassa kaksi eri teoriaa (eri perusrakenne) tuottaa tietyllä tarkkuudella samat tulokset tiettyllä tarkkuudella. Ikään kuin laskettaisiin ennustus tiettyyn pyöristykseen.
Jos reduktionistisessa luokassa teorioiden perusta lepää ns perustavimman teorian rakenteessa, niin horisontaalisessa luokassa (missä siis kaksi tai useampi perusrakenne tuottaa saman ennusteen tietyyn tarkkuuteen) rakenteet eroavat toistaan. Horisontaalisen teorian joukon suuruus muuttuu tarkkuusvaatimuksen mukaan.
Teorian pitää selittää vanhat todet, sekä vanhan teorian selittämättömät ilmiöt, että ennustaa ennen tiedettyä. Horisontaalisen teorian ehto on, että se luonnollisesti täyttää kaksi ensimmäistä suhteessa vakiintuneeseen teoriaan. Jotta voitaisiin arvioida kumpi verikaalisista teorioista on pätevämpi, on uuden teorian tuotettava joku uusi mitattavissa oleva ennuste, joka eroaa vakiintuneesta teoriasta.
Pitkä tarina siihen, että ehkä DU:n haaste liittyy tähän?
Ps. Vertikaaliterioita voidaan pitää ikään kuin oikeuden vaihtoehtoisina totuuksina, joista tuomareiden on sitten evidenssiin vedoten valittava se jota evidenssien perusteella pidetään totuutena.
Pss. Termit ovat omia.
@@kimmohaanpaa9682 Hei. RUclipssta löytyy kaksi jaksoa, joissa Tuomo Suntola käy aluksi läpi tieteen lyhyen historian ja esittelee sen jälkeen ajatuksensa, jossa maailmankaikkeus esitetään neliulotteisesta pallona. Pallon pinta kuvaa kolmiulotteista avaruutta ja pallon säde aikaa metrisenä suurena. Teoria hylkää suhteellisuusteorian elvivalenssiperiaatteen ts. kappaleen tila painovoimakentässä on eri asia kuin saman suuruisen voiman tunne kappaletta kiihdyttäessä ulkoisen voiman vaikutuksesta. Tämä on hyvä teoria, joka poistaa mm. kaksoisparadoksin ja säilyttää absoluuttisen ajan sekä selittää monet kosmologiset asiat paremmin kuin nykyinen malli. Kannattaa katsoa myös Luonnonhistorian seuran jakso Suhteellisuusteoria Avril Styrmanin kanavalta.
Sebastian moneley
Huh, tähän ei löydy mitään kriittistä sanottavaa! Hyvä jätkät!