BURNOUT: mun tarina - työuupumuksesta työelämään | Kalenterikarju
HTML-код
- Опубликовано: 17 апр 2018
- Burnout. Kävin läpi viime syksynä läpi vaikean burnoutin, jonka takia olin pois työelämästä 4kk. Kehon stressilevelit oli niin kovilla tasoilla, että lähimuisti ei toiminut normaalisti, eikä keskittyminen mihinkään ollut mahdollista. Olin niin väsynyt, etten jaksanut vastata puhelimeen, käydä ruokakaupassa saati käydä edes suihkussa. Nyt - kiitos osaavan työterveyslääkärin - olen palannut takaisin 5-päiväiseen työviikkoon ja olen oppinut tunnistamaan omat rajat työntekemisen kanssa.
Jos epäilet, että sulla tai läheiselläsi on ongelmia jaksamisen kanssa tai peräti työuupumus, ota yhteyttä lääkäriin.
▶ Kalenterikarju
➜ Paloin loppuun -video: • PALOIN LOPPUUN (burnou...
▶ TILAA MUN TUBEKANAVA (ilmaista!): bit.ly/TilaaKalenterikarju
▶ SEURAA MUA INSTAGRAMISSA: / kalenterikarju
▶ KAUPALLISET YHTEISTYÖT: kalenterikarju@gmail.com
▶ KALENTERIKARJUN SOITTOLISTAT (seuraa niitä!):
➜ Uusi katselija? Aloita näistä! 😇💙: bit.ly/2sUQvYe
➜ Haastevideot ja yhteisvideot 😂: bit.ly/2y7Hgc4
➜ Uusimmat videot 💚💙💜: bit.ly/2sYFEfO
➜ Kestävää kehitystä ♻️: bit.ly/2JL6m23
➜ Kultivoivaa viihdettä 🔥: bit.ly/2t28iwT
▼▼▼▼▼
Kalenterikarju on 28-vuotiaan helsinkiläisen Mikon eli meitsin RUclips-kanava, jonka fokuksessa on kestävä kehitys, kultivoiva viihde sekä pyrkimys hyvään elämään. Mun kanavalla nähdään videoita mun elämästä sekä erilaisia aihevideoita, ympäristöön ja ekologiseen elämään liittyviä videoita (kierrätys, säästäminen, zero waste), vinkki- ja listavideoita, how-to ja educational videoita, tieto/hyöty/kieli -videoita, ruoka-, ja maisteluvideoita, testivideoita, liikuntaa ja hyvinvointia sekä erilaisia haaste ja yhteisvideoita. Välillä voi tulla 10 haastevideota putkeen tai pari pelivideota ja välillä taas useampi video tiukkaa asiaa - vedetään rennolla otteella, eikä puristeta mailaa ja annetaan tulla sellaisia videoita, joiden tekeminen tuntuu just sillä hetkellä hyvältä. Tervetuloa mun kanavalle!
#Kalenterikarju
Ei:n sanominen on vaikeaa. Oma terapeutti on opettanu olla vielä olla selittelemättä. Ei ole mun vastuu olla vaatuussa toisen tunteista. Tai siitä, miten henkilö Ei:n ottaa vastaan. Mutta opetellaan. 👍
Kiitos paljon videosta! 😻
Hyvä kommentti Mirella ja hyvä pointti 👍🏻
Siis tämä! Erityisesti tuo kroonisesti riittämätön sukupolvi puhutteli, kun on seurannut työuupumustapauksia ympärillään (niitä on varmasti paljon enemmän, koska kaikki eivät tuo asiaa esille julkisesti). Varmasti tietynlaiset persoonallisuudet ovat alttiimpia uupumukselle, mutta itse kääntäisin katseen yhteiskuntaamme ja kyllä tässä loputonta tehostamista ja kasvua korostavassa kilpailuyhteiskunnassa on jokin vialla :(
Hyvä puheenvuoro veratub! Kaikessa tässä tehostamisessa unohdetaan helposti ihmisyys. Muuttuvassa työmaailmassa pitäisi pikemminkin kyseenalaistaa ja käyttää aikaa siihen, miten nykyisiä toimintatapoja voisi järkeistää 🤔
Ciao jengi. Tässä mun tarina kamppailusta uupumuksen kanssa. Tuli vähän pidempi video ja suosittelen, että kulutatte sen ehkä enempi ns. podcast-muodossa. Videon tekeminen oli vaikeeta, toivottavasti löydätte siitä jotain uusia ajatuksia/kokemuksia 💙
Kalenterikarju joo, kiitos tästä!❤
Hyvä video, itse lopettelen juuri kuukauden sairaslomaa uupumuksen takia.
Kiitos paljon tästä videosta, tärkeä aihe!
Itse menetin toimintakykyni ensimmäisen kerran jo peruskoulussa, siihen johti monet tekijät. Kiusaamisen kohteeksi jouduin jo eskarissa ja vaikka olen ammattikoulussa ei kiusaaminen ole loppunut. Kiusaamisen lisäksi tuli paineita suoriutua ja enää en hyväksynyt epäonnistumisia, tämä aiheutti stressiä ja lopulta masennuin.
Masennuttuani olin alipainoinen ja aloin lihomaan istuessani netissä ja pelaillessani nettipelejä. Kiitän onneani, että huomasin lihomiseni ajoissa. En kerennyt lihoa ylipainoon saakka sillä aloin harrastaa liikuntaa enemmän.
Päivisin oli paljon tehtävää jonka takia nukkuminen jäi vähemmälle ja tämä aiheutti nukkumisen kanssa ongelmia. En jaksanut enää panostaa täysillä kouluun ja arvosanani laskivat keskitasoon. Tunsin syvää vihaa ja riittämättömyyttä. Häpesin omaa alisuoriutumistani peruskoulussa.
Edelleen kärsin masennuksesta ja minulla on nykyään syömishäiriö, olen hankkinut apua ongelmiini ja voin jo paremmin. Silti menneet ovat mielessäni joka päivä, suoritan kaksoistutkintoa ja menneisyyteni takia en kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.
Muistakaa, että oli ongelma pieni tai iso sitä ei pidä vähätellä. Voitte löytää itsenne suurten vaikeuksien keskeltä vaikka alussa kaikki tuntuisi olevan korjattavissa helposti.
Erittäin tärkeä aihe! Samaistun sun fiiliksiin täysin. Mulla lävähti uupumus alkuvuodesta, ja toipuminen menossa. Vasta kun uupumus tuli, havahduin ensimmäistä kertaa kyseenalaistamaan sitä, miksi suoritan, pyrin täydellisyyteen enkä koskaan hellitä. Toivottavasti mahdollisimman moni havahtuu aiheeseen ennen kuin uupumus lähtee käsistä. Mahtavaa, että kerroit avoimesti sun tarinan! RUclips tarvii sun kaltasia kannanottajia.
Kiitos sikuriina. Toi on niin totta ja tuttua mitä sä just kirjoitit: miks me suoritetaan ja pyritään täydellisyyteen kun 8/10 riittäisi usein aivan hyvin? 🤔
Tärkeä aihe, oli mielenkiintoista kuulla tästä lisää! Mä itse tarvitsen lepoa ihan älyttömästi. Vaikka mun elämä on aika hektistä, niin lepään ja vain olen mahdollisimman paljon. Aikaisemmin editoin videoita iltaisin, mutta vauvan syntymän jälkeen tein päätöksen, etten tee enää mitään ilta seitsemän jälkeen. Olen pyörtänyt sen pari kertaa jos olen ollut inspiroitunut tekemään jotain, mutta päätös on ollut yleisesti ottaen hyvä. :)
Mä oon yrittänyt laittaa klo 21 koneen kiinni, mutta toistaiseksi en ole tainnut onnistua kertaakaan. Parempi olisi saada kyllä rajoitettua omaa koneen käyttöä iltaisin kun vaikuttaa uneenkin 🤔 Pitääpä alkaa työstää 😇
Tää video on ehkäpä parasta mitä tube on tänä vuonna tarjonnut. Mä kuulun just tähän alle kolmekymppisten sukupolveen, jota riittämättömyys ja epävarmuus kalvaa jatkuvasti. Uskon vakaasti, että yksi syy tähän hajoiluun on se, että meidän pitää olla asiantuntijoita HETI kun ensimmäisessä duunissa vasta aloitellaan. Nostan hattua niille keiden pää kestää sen ja itsevarmuutta riittää. Itselläni työuupumus hiipi pääkoppaan ja kroppaan jo työharjoittelussa syksyllä 2016, paheni ja kärjistyi syksyllä 2017. Sain vähän saikkua, etsin uuden työn, joogasin ja hengittelin. Nyt alkaa helpottaa. Kiitos, että säkin puhut tästä asiasta.
Jenna O Kiitos kommentista Jenna. Hälyttävää tässä kaikessa on se, että mä ja sä ei todellakaan olla ainoita 😔 Vasta sen myötä kun olen puhunut näistä asioista, olen saanut kuulla kuinka moni tutuista on ollut uupunut, muttei ole uskaltanut puhua aiheesta.
Sitähän se on, kukaan ei haluais leimautua väsähtäneeksi vätykseksi ja vaarantaa omaa kuvaansa työmarkkinoilla jne... Itkettää lukea mediasta juttuja joissa oman ikäset ihmiset ei uskalla puhua tästä omalla nimellään. Ite oon puhunut asiasta koko ajan tosi avoimesti, ihan jo senkin takia että läheiset ymmärtäis missä mennään... Nykyinen työnantaja tutustui muhun kaikista pahimman myrskyn aikaan, ja palkkasi mut silti. Eli kyllä niitä inhimillisiäkin työnantajia on olemassa.
Mulla on onneksi myös hyvä työnantaja, joka on pitänyt musta kiinni 💙
Kiitos tästä videosta!
Kiva että diggasit 😇
Kiitos rohkeesta ja tärkeestä videosta. Lämmintä kevättä
MsAim0 Kiitos MsAim0 💙
Tosi avoin video. Hienoa. Toivottavasti ihmiset saavat tästä apua. ☀️💙
Kiitos Supa, toivon samaa 💙
Hyviä oivalluksia ja ajatuksia, oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Vastoinkäymiset opettaa...
Kiitos kun jaoit! /Sambu
KAISAMBU Näin se on. Elämä opettaa!
Opin tästä videosta paljon lisää!❤
Kiva kuulla 💙
Kiitos videosta! Hyvin tämän asian esitit.
Kiitos Keuhkis
Osasit hienosti pukee sanoiks ton kaiken. 👍🏻 Itsekin viime vuoden painin uupumuksen kanssa ja nyt toipumassa. Pitää vaan opetella tuntee omat ajatus- ja toimintamallit sekä korjaamaan niitä ns huonoja mitkä on ainakin mulla suurin syy uupumukseen terveisin murehtija, perfektionisti ja suorittaja.
On kyl huolestuttavaa ja ihmetyttävää et niin moni nuori/aikuinen kamppailee tämmösten ongelmien kanssa. 🙁
En kyllä osaa nyt sanoo muuta ku että kiitos tuhannesti videosta, jälleen kerran tärkee aihe!
Kiitos kommentista Emma. On tää meidän aikamme jotenkin huolestuttavaa aikaa. En tiedä millaiset käyrät alle 30v työuupumusperäisissä sairaslomissa on, mutta oma veikkaus on, että ovat kohonneet koko 2010-luvun. Ja se on just noin, että pitää saada muutettua omia toimintamalleja ja hiottua sitä omaa sisäistä ääntä vähän armollisemmaksi. Tsemppiä sinne 💙
Todella hyvä pätkä! Kamppaillut saman asian kanssa ja taas hiipi fiilikset uudestaan mieleen. Omaa tilannetta ei helpota taloudelliset murheet työkiireiden ohella. Arvostan asiaan paneutumista ja näitä tarvitaan! Itellä hiukan eri aihe omalla kanavalla, mutta tässä sama tavoite eli auttaa kanssaveljiä tässä vaietussa asiassa. Zemppiä kaikkeen (ennen kaikkea levon ottamiseen 😁, koitan harjoitella samaa)
Kiitos kun puhuit rohkeasti omakohtaisista kokemuksista. Koskettavaa monella tasolla
Kiitos Niina! 💙
"En minä, vaikka ehkä muut." On ollut pitkään oma ajatus burnoutista. Taustalla alkaa olemaan useampia läheltäpiti tilanteita. Jotenkin sitä vaan on aina pakon edessä saanut levättyä ja löydettyä jostain motivaatio uudestaan. Joskin tulee mietittyä että onko väistämätöntä vain siiretty toistaiseksi eteenpäin. Kunnianhimo, hustlaus ja perfektionismi on sinäänsä hyviä asioita, mutta varsinkin mun kohdalla ne tuppaavat jyräämään kaiken muun mikä mun elämässä on tärkeää, kuten parisuhde, pehre, ystävät, luovuus ja seikkailut. Vaikka olen jäätävä duraselpupu ja duuni on luovan alan hommia (mahdollisesti monen unelmaduuni), niin silti liika on liikaa. Luovallakin alalla työstä voi tulla uuvuttavaa sekä yksitoikkoista, jos sitä tekee ihan koko ajan. Olen huomannut että tietoista mieltä pystyy monilla konsteilla höynäyttämään tekemään töitä vaikka työ uuvuttaisi. Mieltä voi höynäyttää esim esim. Ajattelemalla että mä nyt teen tätä vielä vuoden ja mietin sitten uusiksi. Taloudellinen riippumattomuus on näppärä aate motivoimaan kohtuuttomaan hustlaukseen, koksa sitä rahaa voi säästää sijoitussalkkuun aina vaan lisää ja mitä nopeammin sitä rahaa kertyy sen parempi.
Tää oli kyllä tärkeä video. Oon tosi paljon lukiossa käymisen aikanaa miettinyt et onko mulla just tulossa burnout, onko mulla masennus vai mikä on. On ollut sellanen et ”ei mulla voi mitään burnoutia olla, mun oireet on niin heikot, varmasti jollakin muulla on paljon pahempi tilanne.” Sen takia oon tavallaan ignoorannut oman terveyteni ja nyt vuonna 2018 yritän saada itseni terveemmäksi ja pois sellasesta turhasta stressistä. Kiitos, että teit tämän videon. ❤️
Olipa koskettava, asiapitoinen video... tuli kyllä paljon ajateltavaa itsellekin... voimia ja hyvää jatkoa sinulle ! Olet symppis ! Ja pistän kyllä tyttären katsomaan tämän myös...
Kiitos Teija kauniista sanoista 💙
❤️ hali
💙
Kuuntelin tätä autoa ajaessani, ja mun oli pakko pysäyttää auto bussipysäkille vain sanoakseni että kiitos kun toi asian esille. Itselläni todella vaikeat ajat asian tiimoilta käynnissä, mutta on lohduttavaa tietää etten ole ainoa. Olen tehnyt päätöksen lopettaa välittämästä vaikkapa työkavereiden tai pomon mielipiteistä, ja nyt kaikki focucseni on vain ja ainoastaan paranemisessa. Terveys ja hyvinvointi menee tästä lähin aina työpaikan ja muiden vastuutehtävien edelle.
Mä meinasin saada burnoutin tossa joku vuos takaperin. Tein lukion ja Amkin aikaan töitä melkein koko päiväisesti. Amkin aikaan yhdessä vaiheessa, olin koulussa, töissä, työharjoittelussa, treenasin 5x viikossa ja totta kai piti pitää sosiaalinen elämäkin kunnossa. Sit eräs yö heräsin yht äkkii järkyttävään sydämmen tykytyksiin ja hengen ahdistukseen. Luulin että sydän tulee rinnasta ulos. Paniikki kohtaus, jota en ikinä ollu aikasemmin kokenut. Soitin itkien mun äidille ja lähdin keskellä yötä ajaa sen luo ja itkin pitkään äitin vieressä sängyssä kunnes nukahdin. Äiti totes että nyt loppuu joku juttu et toi tilanne ei voi jatkua. Seuraavana päivänä menin lääkäriin, joka anto kaks viikkoo saikkuu ja sano et en saa nähä ketään ja pitää vaan olla. Samana päivänä kävin myös irtisanoo itteni mun töistä. Kaks viikkoo vaan olin, mikä oli todella hankalaa tälläselle suorittajalle. Sen jälkeen opettelin lepämään ja vähentää suorittamista. Nyt oon opetellu olemaan ja ottaa oikeesti rennosti. Mä en muista siitä ajasta oikeen mitään, eikä ihme. Nyt paremmissa vesissä ja mahtavaa, että teit videon tästä aiheesta! 😊❤️ rentoa ja aurinkoista kevättä 👌🏻
Kiitos kommentista Tellevro 💙 Ollaan me suorittajat kyl välillä vähän hölmöläisiä, mutta onneks kantapään kautta oppii 😇
Tarkoituksettomuudentunne, kielteinen minäkuva, turhautuminen, masentuminen, keskittymiskyvyttömyys, jatkuva itkuisuus, sosiaalinen vetäytyminen ja itsetunnon vahva laskeminen niin ammatillisesti kuin hlökohtaisessa elämässä on asioita, joiden kanssa on ihan älyttömän raskasta elää. Ne kuullosti niin tutuilta ja tän hetkisiltä, että kyyneleet tuli silmiin. Itse hakeuduin 3,5kk sitten työterveyslääkärille kun itkuisuus seurasi uuteen työpaikkaan ja uni katosi öistä. Hirveä olotila, kun ei saa nukuttua, tarkemmin ottaen kun ei nukahda, ja mitä kaikkea se tuo mukanaan tuon kaiken muun kannettavan kuorman päälle. Juuri tuo mitä kuvailit, että oot aivan väsynyt ja uuvuksissa, mutta uni ei tule, kun keho ja mieli käy niin kierroksilla.
Huh.. kiitos videosta. On lohdullista tietää, ettei ole yksin tuntemustensa kanssa.
Alko vähän itkettää. Ihan huikea video ja oon niin samaa mieltä tästä sukupolvikokemuksesta. Oon just koulutuksessa ja sen sijaan et iloitsisin, mitä kaikkee uutta saan tästä irti, mietin vaan sitä et mitä kaikkee mä en vielä osaa (työkokemus omalla alalla reilu 6kk ja ikää alle 25v). Hurjan iso kiitos tän videon tekemisestä, vähän vois taas tiirailla pilviä ja sitä, mikä oikeesti merkitsee. Ihanaa kevättä Mikko
Kiitos Katri. Sulla (ja mulla) on aikaa oppia elämästä ja työstä vielä vuosikymmeniä. Tänään kannattaa nauttia auringonpaisteesta ja kevääntuoksusta :)
Nyt miettiessä, en muista mitään sitten viime-elokuun. 7:00-20:30 joka päivä menossa. Koulua ja yrityksen pyörittämistä äitin kanssa. Ei minkäänlaista palautumista välissä ja sormilla laskettava määrä vapaapäiviä. Vapaapäiviä eli kokotalon siivouspäiviä ja palauttamattomia kouluhommia.
Jossain vaiheessa huomasin, että suoritan myös rakastamiani asioita. Luin kirjoja, katsoin elokuvia, piirsin, maalasin ja leivoin, mutta iloitsematta, tein koska 'täytyi'.
Luojankiitos tajusin kuukausi sitten myöntää itselleni ja opettajilleni voimieni ehtymisen. Töistä en voi olla pois, sillä jos mun hirttosilmukka löystyy, niin äitin kiristyy.
Nyt rennommalla lukkarilla ja myös itseäni kuunnellen.
Kiitos videosta, ehkä joku tämän myötä älyäisi painaa jarrua ja katella vähä ympärille.💙
Huh, kuulostaa tiukalta aikataululta. Mullakin kävi noin, että asiat josta ennen nautin ajautuivat suorittamiseksi. Nyt lepään ja allokoin enemmän aikaa sille, etten tee mitään 👍🏻
Kalenterikarju. Ei rakastaminen kuulu olla suorittamista. 💙Eli ainakin yhden asian opin loppuunpalamisesta.
roosaatana 49 Samaa mieltä!
Tärkeä aihe ja huomannut miten koskettaa monia itsen tai läheisen kautta. Kerroit hienosti ja ymmärrettävästi mikä elämässä on lopulta tärkeintä.
Oon 15-vuotias mut silti oon onnistunu jotenki sekottaa itteni tähän samaan soppaan! Tää ois tosi tärkee aihe ottaa kaiken ikäsille esiin, koska valehtelematta meiän yhteiskunta antaa liikaa paineita nuoremmilleki. Tietysti uskon et tähän altistuu herkemmin ns. 'herkät' ihmiset ja erityisen tavoitteelliset/kunnianhimoiset. Silti ei voida kieltää, etteikö kaikessa elämässä yhteiskunta jatkuvasti koita mahduttaa meitä järjettömiin lokeroihin ja aina mennään rahan perässä.
Tää on uskomattoman vaikee tauti saada pois ja oon ylpee kaikista jotka siinä on onnistunu!
ah, tässäkin NIIN hyviä pointteja! juuri viime syksynä puhuin lähiesimieheni kanssa siitä, miten on liikaa palloja ilmassa, että ei tarvitsisi tehtä Kaikkea itse, vähän vähempikin riittää, riittävän hyvä ON hyvä ja delegointi! kollegat ovat osaavia ja hyviä, heille voi jakaa osan taakastaan.
ps. kolmen viikon loman eka päivä menossa 😊
Hyvä pointti. Delegointi on tärkeä taito!
Kiitos tästä videosta. Mulle henk.koht. tää on paras ja tärkein tähän asti. Sairastan masennusta ja tunnistin valtavasti sun tunteita, ajatuksia jne. vaikka masennus ja burn out ovatkin eri asioita.
Kiitos Aada 💙 Tsemppiä ❤️
Kroonisesti riittämätön sukupolvi osui naulan kantaan! Koskettava tarina sulla, on jotenkin todella surullista kuulla kun joku on joutunut sen rajan yli, että ei kertakaikkiaan pysty tekemään mitään.
Itselläni on ollut jokseenkin onni matkassa, kun työuupumuksen takia on ollut todella vaikeaa, mutta jotenkin siitä on päässyt omin avuin ylös löysäämällä köyttä (ilmeisesti) tarpeeksi ajoissa. Yksi asia minkä olen huomannut kun peilaan nykyhetkeä vaikeisiin aikoihin, mua ei silloi kiinnostanut mikään, ei kiinnostanut nähdä läheisiä, ei kiinnostanut kuunnella musiikkia. Ja tuo, että ei kiinnostanut kuunnella musiikkia, on itselleni todella äänekäs hälytyskello, mitä en kyllä tunnistanut silloin, mutta tunnistan nykyään. Se on se viimeinen henkireikä ollut aina, mikä on viimeistään auttanut. Mitä silloin ihminen on, jos ei ole mitään viimeistäkään asiaa, mikä tekee oman itsensä?
Minusta siis kunkin olisi myös tärkeä tunnistaa se/ne asiat, jotka tekee itsensä onnelliseksi ja jotka eristää itsensä muusta maailmasta, jonne "pääsee pakoon". Ja jos se/ne asiat ei enää tuota sitä samaa onnea tai jonne ei pääse pakoon, niin silloin ei kaikki todellakaan ole hyvin.
Ja piti sanoa, kiitos sulle asian esiinottamisesta, todella tärkeä aihe. Mielenterveys ja työuupumus ovat tänä päivänä asioita, joista ei voi puhua liikaa.
Kiitos. Ja täysin samaa mieltä - mielenterveydestä ja uupumuksesta ei voi ikinä liikaa puhua!
RESPECT CASABLANCA, I WAS IN SAME SITUATION, NOW A LITTEL BIT BETTER,, BUT I AM SO TIRED FISICALY,, MENTALY,
Hyvä video! Itsellä meni yli puolivuotta näiden asioiden kanssa taistellessa eikä vieläkään aivan täysin normaalilta tunnu. Parempaan päin ja mennään eteenpäin :)
Kiitos Lauri-Juhani :)
Otit esille tärkeän asian. Itsekin burnoutin hiljattain läpikäyneenä pystyn samaistumaan videoosi ja toivon, että tämä herättäisi jonkun nuoren aikuisen ennen asian ajautumista pahempaan suuntaan.
Olen huomannut tämän ongelman myös lähipiirissäni ja olen huolestunut. Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa on normaalia, ettei vapaa-aikaa jää ja kaikki aika menee suorittamiseen. Pitäisi valmistua tavoiteajassa, pitäisi saada työkokemusta ja vielä oman alan työkokemusta, pitäisi pian päästä töihin, että voi hankkia lapsia ja parisuhdettakin pitäisi ylläpitää, pitäisi myös harrastaa ja olla mielenkiintoinen ja verkostoitua. Lisäksi ilmastonmuutos huolettaa ja ylipäänsä yhteiskuntarakenteen muuttuminen ja huoli siitä, onko oman alan töitä tulevaisuudessa olemassa. Kaikki tämä suorittaminen johtaa persoonattomiin ihmisiin, jotka tekevät asioita, koska pitää. Työuupumuksesta tulee vielä suuri ongelma sukupolvellemme.
Toivon, että nuoret ihmiset pysähtyisivät pohtimaan enemmän, mitä omalta elämältään haluavat. Riittää, että on ihan vain ihminen.
Amen. Hienosti puhuttu. Toivottavasti tähän ongelmaan keksittäisiin joku ratkaisu, ettei olla kohta kaikki sairaseläkkeellä :/
Ite opiskelen kirkon alaa missä uupumus on yhtä yleinen ku flunssa. Hurjaa on ollu nähdä miten moni palaa loppuun jo opiskeluaikana tai kesätöissä. Ei voi kyllä olla ihan terve yhteiskunta missä tällasta tapahtuu 😐 Kirkossa työnohjaus on huippujuttu mut kuinka ollakaan se on firman puolesta tarjolla vaan vakityöntekijöille 🌚 Vaikka on ihan tutkittu juttu että nimenomaan työuran alussa siitä hyödytään eniten
On mahtavaa, että toisilla aloilla on työnohjausta. Sitä pitäisi olla kaikilla työelämän alkutaipaleella - joskus myöhemmälläkin. Toivottavasti tähän uupumukseen löydettäisiin parempia ehkäisykeinoja 😇
Ensin kun kuuntelin tätä, mietin poikaystävää, sitten tunnistin itsestäni noita piirteitä. Jotain tässä pitäs ehkä tehdä. Itse yritän kirjoittaa lastenkirjaa lempieläimestäni, koska kukaan ei kirjoita niistä. Sitten kuoli isä, enkä osaa enää edes kirjoittaa.
Halauksia ja tsemppiä sinne 💙
Mie varmaa käisin itkee jos töis joku tulis miettineeks tai kysyneeks voiks auttaa... Sit viel jos näkee et kuunnellaa...
Ku sanotaa vaa et ymmärrän, joo tehää vaa yms....
Näki et ei tapahu....
Se on tärkee jakaa kokemusta... Ku tuntuu et ihmiset ei ymmärrä mitä tarkottaa se et ku uupunu. Ku toteevat helpost et laiska vaa on...
Kiitos Pekka 🔥
Kun et vaan jaksa enää...
TKluvme 💙