Burnout: Mitä se on ja mistä se johtuu?
HTML-код
- Опубликовано: 24 авг 2024
- Moi! Tällä kertaa viden aiheena nykypäivän viheliäinen ja valitettavan yleinen vieras, eli loppuunpalaminen. Burnout iskee erityisesti työelämän puolella, mutta voi esiintyä myös esimerkiksi koulussa tai parisuhteessa. Videolla avaan sitä, mitä loppuunpalamiseen kuuluu ja puhun kahdesta suurimmasta tekijästä burnoutin taustalla. Mukavia katseluhetkiä!
Katso myös:
- Blogi: elaparemmin.fi/...
- Kirja: eroonujoudesta.fi/
- Verkkokurssi: rohkeuskoulu.f...
- Kurssit: rohkeuskoulu.fi...
- Miesvalmennus: rohkeuskoulu.fi...
Täällä yks kenellä esiintyy kaikki oireet. Oon ylpeä, että sain itse haettua apua.
Erittäin kova, isot tsempit sinne!
Jälleen kerran hyvää ja ajankohtaista settiä! Vaikka oireet olisi lieviä niin nekin on hyvä tunnistaa ja reagoida niihin ajoissa.
Kiitti, just näin!
@ ps. Tää video sai mut soittamaan pomolle ja vähentämään vuoroja. 🙏
@@pyrppa Vou kiitti ku mainitsit, mageeta et sai toimii inspiksenä!
Voi perskeles. Mie oon jo pitkää pohtinu, oonko burnoutin partaalla ja siun luettelemista oireista suurin osa kolahti omalle kohalle. Ja oon vasta hakemassa töitä!
Oon ollu noin vuoden työttömänä ja hakenu töitä semiaktiivisesti. Tuntuu, että kiituutan jatkuvasti oman jaksamisen rajamailla. Välillä jaksaa tsempata ja sitte painuu takas väsymyksen ja ahistuksen puolelle. Silloin tällöin tulee aikoja, jolloin olen täysin maani myynyt. Pelko on persuksissa työnsaannin suhteen: kun nyt jo tekee jaksamisen kanssa tiukkaa, miten käy, kun työt kaataa omat stressitekijänsä niskaan?
Mie oon kyllä täysin otollinen tapaus loppuunpalamiselle, sillä miussa on reipas ripaus perfektionismiä, epäonnistumisen pelkoa, vaativuutta itteäni kohtaan, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja heikkoa itseluottamusta... '^^
Etenkin nyt alkuvuosi on ollut erityisen rankka, kun kuvioihin astui myös unettomuus. Hyvät yöunet palasivat vasta, kun sain pari viikkoa sitten napakan flunssan, jota parantelen edelleen. Alan kuulostaa kunnon esimerkkitapaukselta!
Kai tässä pitää tosissaan alkaa pohtia, kannattaisiko etsiä ammattiapua tilanteeseen. Itsehoitoyritykset tuntuvat kiertävän vain kehää. Masennusta ei (kai?) vielä ole ja sen mieluusti välttäisin. Kaikista vaikeuksista huolimatta miulla kuitenkin on positiivinen pohjavire elämään, mutta se tuskin kannattelee loputtomiin.
Moi, tsemii sun tilanteeseen! Mä näkisin, että työnhaku on keskimäärin jopa paljon rankempaa kuin se töissäolo, tietty tehtävästä riippuen. Tai onhan tietty tyyppejä, jotka saa duunia helpostikin, mut varsinki pidempiaikanen aktiivinen työnhaku syö ihan hemmetisti voimavaroja. Menee jaksamista siihen itse hakemiseen, toistuvaan torjutuks tulemiseen ja usein monille viellä tulee sellaista "kielteistä minäkuvaa" siitä työttömyyden jatkumisesta, mikä sekin syö miestä.
Oma lukunsa on sit vielä ne paineet, että "mitä pidempään on työttömänä, sitä vaikeampaa saada duunia". Ei se onneks aina noin mee, mutta kun se riski tohon on kuitenkin monesti ihan todellinen, niin tulee helposti se paine, et sen työnhaun pitäis onnistua mieluummin nopeemmin ku hitaammin, ja sit ku työttömyys vaa pitenee niin siitäkin tulee monesti stressiä ja/tai epäonnistunutta fiilistä.
Jos ammattiapuun on vaa mahollisuus niin sitä todellakin. eikä tarvii odotella et tilanne ois "vakava". Usein paljon helpompi ehkästä ongelmat ku menee ajoissa, eikä sit kun on jo ihan rikki. Tää sen takii, et monesti meillä on niin kova tarve pitää kii siitä kelasta että "ei mun tilanne nyt kuitenkaan ihan niiiiiin vakava oo et mitään terapiaa sentää tarvis." Mut tsemii in any case, pidetää peukkui!
Totta, että työnhaku on itessään tosi kuluttavaa. Oma onnistuminen työnhaussa on niin paljon kiinni myös kaikenlaisista muista tekijöistä kuin omasta itsestä. Valmistuin vielä alalle, jolla työllisyystilanne on huono. Työpaikkoja on tarjolla vähän ja niistä on kova kilpailu. Tosi harva meidän vuosikurssilta valmistunut on päässyt oman alan töihin.