Kysymyksiä? 1. Miten koet eron vanhan dokumentoivan yhteiskunnallisen valokuvauksen ja uuden henkilöpainotteisen suorasalama potrettinaamakuvauksen välillä? 2. Mitä ajattelet, voiko valokuvauksessa tarvittavaa sosiaalista lähestymiskykyä opettaa? 3. Miten koet Riston ja minunkin käsityksen, että valokuvaajaksi kasvaakseen pitää tehdä aivan valtavasti työtä, ne kuuluisat 10 000 tuntia. 4. Miten koet Riston kertomuksen tavallaan vaatimattomasta tavasta tehdä Suomen kuuluisin LP kansi. (yksi auton sisävalo josta kansi poistetaan.) 5. Millaisia ajatuksia sinulle heräsi kahden iäkkään ammattivalokuvaajan ajatustenvaihdosta?
1. Samoja pläsejä ei jaksa katsoa päivästä toiseen käänsi minkä sanomalehdenlehden sivun tahansa. Sama ilmiö näkyy tv:ssä nykyään myös muualla kuin mainoskanavilla. Samat tyypit visailee milloin mistäkin. 2. Jossain määrin. Pääasiassa se kuitenkin on myötäsyntyistä. Onhan meillä toisaalta monesti vaikea saada ketään kameran eteenkään. 3. Duunia vaatii jokainen ala. Ja mitä enemmän kokemusta, sen parempi. Näillä perusteilla minusta tuntuu erikoisen pelottavalta katsoa maamme rahamaailmasta vastaavien asiantuntijahaastatteluja tv:stä. Melkein pankin kuin pankin pääekonomisti on tuskin kolmekymppinen Hankkenin tai Kauppiksen käynyt "sijoitusalan huippuammattilainen". 4. Se tekee, jolla on osaamista ja näkemystä. 5. Piti jo eilen kommentoida, mutta katsominen jäi kahteen pätkään. Veikkauksen vanhaa mainosta mukaellen - Tässäkin oli mielenkiintoo! Haastattelussa käsiteltiin pääasiassa koko elämää... noin yleensä. Ja sitähän valokuvaus on.
@@SimoVaisanen Aivan huippua..vastaus kysymyksiin. Samojen pläsien katsomisesta kristoi myös klubi 5,6:lla HS:n Heikki Kotilainen ja vielä omasta lehdestään, no on jo eläkkeellä. Mutta kyllä, naama naaman jälkeen ja uutiskuvia ei oikeastaan enää ollenkaan. Minä olen sitä mieltä että kuvien tilanne on niin surkea...koska niiden kuvaajatkin ovat surkeita kuvaajia. Syy ja seuraus tai seuraus ja syy.
Voikaa Hyvin!! Remu kyllä ymmärtää englantia!!
Kysymyksiä?
1. Miten koet eron vanhan dokumentoivan yhteiskunnallisen valokuvauksen ja uuden henkilöpainotteisen suorasalama potrettinaamakuvauksen välillä?
2. Mitä ajattelet, voiko valokuvauksessa tarvittavaa sosiaalista lähestymiskykyä opettaa?
3. Miten koet Riston ja minunkin käsityksen, että valokuvaajaksi kasvaakseen pitää tehdä aivan valtavasti työtä, ne kuuluisat 10 000 tuntia.
4. Miten koet Riston kertomuksen tavallaan vaatimattomasta tavasta tehdä Suomen kuuluisin LP kansi. (yksi auton sisävalo josta kansi poistetaan.)
5. Millaisia ajatuksia sinulle heräsi kahden iäkkään ammattivalokuvaajan ajatustenvaihdosta?
1. Samoja pläsejä ei jaksa katsoa päivästä toiseen käänsi minkä sanomalehdenlehden sivun tahansa. Sama ilmiö näkyy tv:ssä nykyään myös muualla kuin mainoskanavilla. Samat tyypit visailee milloin mistäkin.
2. Jossain määrin. Pääasiassa se kuitenkin on myötäsyntyistä. Onhan meillä toisaalta monesti vaikea saada ketään kameran eteenkään.
3. Duunia vaatii jokainen ala. Ja mitä enemmän kokemusta, sen parempi. Näillä perusteilla minusta tuntuu erikoisen pelottavalta katsoa maamme rahamaailmasta vastaavien asiantuntijahaastatteluja tv:stä. Melkein pankin kuin pankin pääekonomisti on tuskin kolmekymppinen Hankkenin tai Kauppiksen käynyt "sijoitusalan huippuammattilainen".
4. Se tekee, jolla on osaamista ja näkemystä.
5. Piti jo eilen kommentoida, mutta katsominen jäi kahteen pätkään. Veikkauksen vanhaa mainosta mukaellen - Tässäkin oli mielenkiintoo! Haastattelussa käsiteltiin pääasiassa koko elämää... noin yleensä. Ja sitähän valokuvaus on.
@@SimoVaisanen Aivan huippua..vastaus kysymyksiin.
Samojen pläsien katsomisesta kristoi myös klubi 5,6:lla HS:n Heikki Kotilainen ja vielä omasta lehdestään, no on jo eläkkeellä.
Mutta kyllä, naama naaman jälkeen ja uutiskuvia ei oikeastaan enää ollenkaan.
Minä olen sitä mieltä että kuvien tilanne on niin surkea...koska niiden kuvaajatkin ovat surkeita kuvaajia.
Syy ja seuraus tai seuraus ja syy.