Molex-virtaliitintä tosiaan käytettiin pääosin IDE-liitäntäisissä kovalevyissä ja optisissa asemissa. Ja idehän oli johonkin vuoteen 2003-2004 asti se pääasiallinen liitäntämuoto kovalevyissä jonka jälkeen alkoi tulla SATA-levyt. Nykyään varmaan käytetään tyyliin korkeintaan tuulettimissa tai led-valoissa. Noista kovalevyistä saa suht vahvoja magneetteja purettua. Itselläkin pyörivät levyt pääasiassa datavarastona. Pääkoneessa on 1 TB NVME ssd käyttislevyinä ja Datalevyinä 2 TB WD Green ja 4 TB WD Black. Tilaa kun ei voi olla nykyään liikaa.
Aikoinaan noita paljon availin, koska korjasin niitä työni puolesta. WD:n sininen kiintolevy oli tod. huonolaatuinen. Kiintolevyjen korjaaminen vaati kellosepän tarkkuutta ja juuri oikeita osia, jotka samasta sarjasta. Kerran oli täysin mahdoton tehtävä, koska levy oli pirstoutunut palasiksi...joissakin levyissä käytettiin lasia, joka pinnoitettu alumiiniseoksella, useimmissa levyt oli metalliseosta. Tiedonpalautus vaati myös siihen tehdyn tietokoneen erikoisosilla ja ohjelmilla, jota pystyi ohjelmoimaan mitä osaa levystä luettiin, sillä osa levystä usein oli vaurioitunut, joten kun lukupää menee sen yli, lukupää hajoaa. Tiedostopalautuksien hinta oli monesti tuhansia euroja, koska työ on todella vaativaa ja laitteet kalliita.
Aika vasta oli kaverilla SSD-levy ihan jumissa. Minä en saanut sieltä normaalikeinoilla mitään irti. Totesin, että on niitä firmoja, jotka kaivaa tiedostot erikoistyökaluilla melkein mistä vaan, mutta voi maksaa. Kaveri otti sitten sellaiseen firmaan yhteyttä (en muista, mikä firma). Olivat saaneet pelastettua kaikki tiedostot, mutta hintakin oli ihan suolainen 800 €.😱
@@MikaLeiviskä Siihen aikaan kun lopetin hommat, ei ollut tietoa miten rikkoontuneelta SSD-muistipiiriltä saataisiin dataa ulos, itse piirikortivian, eli ohjaimen voi korjata, mutta se että miten rikkoontuneelta SSD-muistipiiriltä saa dataa takasin, ei ollut tietoa, enkä tiedä saadaanko sieltä dataa takas nykypäivänäkään. Tuo 800euron hinta viittaa siihen että SSD-levyn joku vastus kärvähtänyt, niitä kärvähti perinteisissäkin levyissä, se on tavallaan se viimeinen suoja levylle, toimii ns sulakkeena. Ne helppoja hommia kun tietää mitä tekee, tosin nyt kaikki vielä pienentynyt. Käytännössä siis pitää vaihtaa vastaavaan ehjään ohjaimeen vanha SSD-muistipiiri. Se taas ei ole vaikeaa, mutta vaatii kunnon laitteet jne. Vaikeimpia hommia oli perinteisten levyjen lukupäiden vaihto/ohjelmointi mistä osasta levyä luetaan, siinä meni monet lukupäät rikki, joiden hinta monta sataa euroa...siksi loppuhinta oli useita tonneja asiakkaalle. Tietenkin jos levyllä vain tiedostojärjestelmä sekaisin, se on se maailman helpoin juttu, tiedostojärjestelmän voi yrittää korjata tai sitten kaikki data ulos ja datapalautusohjelmisto järjesti kuvat, tekstitiedostot erikseen omiin kansioihinsa...se tunnisti datavirrasta algoritmin avulla periaatteessa kaikki formaatit mitä tietokonemaailmassa on käytetty.
Molex-virtaliitintä tosiaan käytettiin pääosin IDE-liitäntäisissä kovalevyissä ja optisissa asemissa. Ja idehän oli johonkin vuoteen 2003-2004 asti se pääasiallinen liitäntämuoto kovalevyissä jonka jälkeen alkoi tulla SATA-levyt. Nykyään varmaan käytetään tyyliin korkeintaan tuulettimissa tai led-valoissa. Noista kovalevyistä saa suht vahvoja magneetteja purettua. Itselläkin pyörivät levyt pääasiassa datavarastona. Pääkoneessa on 1 TB NVME ssd käyttislevyinä ja Datalevyinä 2 TB WD Green ja 4 TB WD Black. Tilaa kun ei voi olla nykyään liikaa.
Aikoinaan noita paljon availin, koska korjasin niitä työni puolesta. WD:n sininen kiintolevy oli tod. huonolaatuinen. Kiintolevyjen korjaaminen vaati kellosepän tarkkuutta ja juuri oikeita osia, jotka samasta sarjasta. Kerran oli täysin mahdoton tehtävä, koska levy oli pirstoutunut palasiksi...joissakin levyissä käytettiin lasia, joka pinnoitettu alumiiniseoksella, useimmissa levyt oli metalliseosta. Tiedonpalautus vaati myös siihen tehdyn tietokoneen erikoisosilla ja ohjelmilla, jota pystyi ohjelmoimaan mitä osaa levystä luettiin, sillä osa levystä usein oli vaurioitunut, joten kun lukupää menee sen yli, lukupää hajoaa. Tiedostopalautuksien hinta oli monesti tuhansia euroja, koska työ on todella vaativaa ja laitteet kalliita.
Aika vasta oli kaverilla SSD-levy ihan jumissa. Minä en saanut sieltä normaalikeinoilla mitään irti. Totesin, että on niitä firmoja, jotka kaivaa tiedostot erikoistyökaluilla melkein mistä vaan, mutta voi maksaa. Kaveri otti sitten sellaiseen firmaan yhteyttä (en muista, mikä firma). Olivat saaneet pelastettua kaikki tiedostot, mutta hintakin oli ihan suolainen 800 €.😱
@@MikaLeiviskä Siihen aikaan kun lopetin hommat, ei ollut tietoa miten rikkoontuneelta SSD-muistipiiriltä saataisiin dataa ulos, itse piirikortivian, eli ohjaimen voi korjata, mutta se että miten rikkoontuneelta SSD-muistipiiriltä saa dataa takasin, ei ollut tietoa, enkä tiedä saadaanko sieltä dataa takas nykypäivänäkään. Tuo 800euron hinta viittaa siihen että SSD-levyn joku vastus kärvähtänyt, niitä kärvähti perinteisissäkin levyissä, se on tavallaan se viimeinen suoja levylle, toimii ns sulakkeena. Ne helppoja hommia kun tietää mitä tekee, tosin nyt kaikki vielä pienentynyt. Käytännössä siis pitää vaihtaa vastaavaan ehjään ohjaimeen vanha SSD-muistipiiri. Se taas ei ole vaikeaa, mutta vaatii kunnon laitteet jne. Vaikeimpia hommia oli perinteisten levyjen lukupäiden vaihto/ohjelmointi mistä osasta levyä luetaan, siinä meni monet lukupäät rikki, joiden hinta monta sataa euroa...siksi loppuhinta oli useita tonneja asiakkaalle. Tietenkin jos levyllä vain tiedostojärjestelmä sekaisin, se on se maailman helpoin juttu, tiedostojärjestelmän voi yrittää korjata tai sitten kaikki data ulos ja datapalautusohjelmisto järjesti kuvat, tekstitiedostot erikseen omiin kansioihinsa...se tunnisti datavirrasta algoritmin avulla periaatteessa kaikki formaatit mitä tietokonemaailmassa on käytetty.
Tähän ois voinu laittaa disclaimerin että jos kiekolla on mitään tulevaisuuden käyttötarkoituksia niin ei pidä avata ilman puhdastiloja.😂
mulla ainakin tulin virtalähteen mukana adapterin millä saa virtalähteen päälle
Eka