Leonard Ravenhill - Jeesuksen ylivertaisuus (majesteettinen saarna!)

Herätyssaarnaaja Charles G. Finney kirjoittaa omaelämäkerrassaan: "Rukoukseni, joka oli ollut kiihkeää ja pitkitettyä niin pitkään, näytti ikäänkuin keskittyvän tuohon yhteen ainoaan: "Tapahtukoon Sinun tahtosi!". Oli kuin olisivat kaikki toiveeni tulleet täytetyisi. Mitä olin anonut itselleni, sen olin saanut tavalla, jota olisin kaikkein vähiten odottanut. Oli aivan kuin kaiken hartaudenharjoitukseni otsikkona olisi ollut: "Herralle pyhitetty". Uskoin niin vahvasti, että Jumala toteuttaa oman täydellisen tahtonsa, etten voinut huolehtia mistään. Suuret ahdistukset, jotka olivat vaivanneet mieltäni tuskaisen rukoukseni kestäessä, näyttivät ikäänkuin syrjäytyneeltä, niin että pitkät ajat astuessani Jumalan eteen seurustellakseni Hänen kanssaan - kuten todella usein tein - lankesin polvilleni voimatta pyytää hartaasta sydämestä muuta, kuin että Hänen tahtonsa tapahtuisi maankin päällä niin kuin taivaassa. Tämä ajatus nieli kaikki rukoukseni, ja monesti minusta oli aivan kuin olisin hymyillyt Jumalan kasvoihin katsoessani sanoen, etten tahtonut mitään. Olin varma, että Hän toteuttaisi kaikki oman viisaan ja hyvän mielisuosionsa mukaisesti, ja siihen tyytyi sieluni täydellisesti.
Tähän loppui kova taisteluni, joka oli pitänyt minua niin kauan vallassaan, ja aloin saarnata tämän uuden laajentuneen kokemukseni mukaisesti... Niinpä olikin mieleni tosiaan liian tulvillaan saarnatakseni mistään muusta kuin täydestä läsnäolevasta pelastuksesta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Minusta tuntui näinä aikoina, että sieluni oli kihlattu Kristukselle sellaisella tavalla, josta minulla ei aikaisemmin koskaan ollut ajatusta eikä käsitystä. Salomonin Korkean Veisun kieli oli minulle yhtä luonnollista kuin oma hengitykseni. Ajattelin hyvin ymmärtäväni hänen mielentilansa... En saanut ainoastaan koko "ensimmäistä rakkauttani" tuoreena ja raikkaana, vaan se kasvoi rajattomiin. Herra todella nosti minut kaikkien entisten kokemusteni yläpuolelle ja opetti minulle niin paljon Raamatun sisällöstä ja yhteydestä Kristukseen ja Hänen voimastaan ja alttiudestaan, että usein löysin itseni sanomasta Hänelle: "En ole tiennyt enkä käsittänyt, että tällainen voisi olla totta." Totesin silloin, mitä tarkoittaa sellainen sanonta kuin: "Joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme." Hän opetti minulle näinä aikoina rajattoman paljon enemmän kuin kaikki, mitä olin koskaan anonut tai ymmärtänyt. Minulla ei ollut todella ollut käsitystä Hänen armonsa voimasta, sen pituudesta ja leveydestä, sen korkeudesta ja syvyydestä.
Minusta tuntui, että nämä sanat, "Minun armossani on sinulle kyllin", sisälsivät niin paljon, että ihmettelin, kuinka en ollut niitä koskaan ennen ymmärtänyt. Löysin itseni huudahtelemasta: "Ihmeellistä! Ihmeellistä!" saadessani näitä Jumalan ilmaisemuksia. Ymmärsin mitä profeetta tarkoitti sanoessaan: "Hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas."
Koko lopun talvea, ennen kuin minun oli palattava kotiin, käytin opettaakseni ihmisille sitä täyteyttä, mikä on Kristuksessa. Mutta huomasin, että saarnani menivät useimpien ihmisten "päitten yli". He eivät ymmärtäneet minua. Oli sentään varsin monia niitäkin, jotka ymmärsivät, ja he saivat sielulleen suuren siunauksen, ja Jumala-elämä edistyi heissä niin kuin ei koskaan sitä ennen, kuten minulla on täysi syy uskoa.
Tein sinä talvena enimmäkseen työtä uskovaisten hengelliseksi herättämiseksi. Herra oli minua siihen valmistanut suuren työnsä kautta, joka oli tapahtunut omassa sielussani. Vaikka minussa oli ollut ennenkin paljon Jumalan työtä, niin se, mitä koin tänä talvena, ylitti - kuten olen sanonut - kaiken aikaisemmin kokemani niin suuresti, että toisinaan en voinut edes käsittää, että olin ennen todella ollutkaan Jumalan yhteydessä.
Tietysti olin kuitenkin ollut useasti ja pitkät ajat Jumalan yhteydessä... Olin todella usein maistanut sanoinkuvaamatonta riemua ja syvää Jumalan yhteyttä, mutta tämä oli kaikki joutunut varjoon laajentuneen kokemukseni rinnalla, niin että sanoin Herralle monta kertaa, ettei minulla ole koskaan ennen ollut käsitystä niistä ihmeellisistä asioista, jotka on ilmoitettu Hänen siunatussa evankeliumissaan ja Jeesuksen Kristuksen ihmeellisestä armosta.
Olen siitä lähtien tuntenut sellaista hengellistä avorohkeutta, kantovoimaa ja iloa Jumalassa ja Hänen Sanassaan, sellaista uskonlujuutta, kristityn vapautta ja ylitsevuotavaa rakkautta, että sitä olin ennen kokenut vain satunnaisesti. En tarkoita, että se olisi ennen ollut minulle harvinaista, sillä olin kyllä kokenut sitä usein ja uudistuvasti, mutta en niin syvästi kuin sittemmin. Kahleeni tuntuivat katkenneen ja siitä lähtien olen ollut vapaa kuin lapsi rakastavan vanhempansa seurassa. Minusta tuntuu, että kohtaan Jumalan omassa sisimmässäni siinä mielessä, että voin levätä Hänessä ja olla rauhallinen, laskea sydämeni Hänen käsiinsä ja löytää tyyssijani Hänen täydellisessä tahdossaan, huolehtimatta ja tuskailematta."

[@spiritual-battle]

One thing I haven't understanded yet is when you do a good job nobody is willing to leave a thumbs up or message but if you do a bad job there's certainly willing to leave a comment well this is just to say you doing a good job thumbs up Christian soldier