103 päivää vapaa Kuin hurmaava rakastaja, joka ensihuuman suudelmilla vie sydämen. Syleilyssään unohdat kaiken sen pahan mitä ikinä olet kokenut. Kaikki on taivaallista. Hän näyttää maailmoja, joista et uskaltanut edes unelmoida. Hän vie kauneimpiin paikkoihin. Tutustuttaa siellä hienoimpiin ihmisiin. Hänen seurassaan uskallat olla mitä tahansa. Hänen rinnallaan olet voittamaton. Et enää koskaan tuntisi häpeää, et pelkoa. Viimeinkin sait maailman mistä olit aina haaveillut. Maailman jossa olit joku. Nimesi oli kaikkien huulilla. "Olet tähti" ne sanovat. Aikaa kuluu. Huuma laantuu. Alkaa yhteinen elämänne. Pitkän aikaa kaikki on hyvin. Läheisesi kyllä varoittelevat sinua rakastajasta, mutta jätät sen huomiotta. Onhan teillä niin ihanaa yhdessä. Aikaa kuluu lisää. Huomaat rakastajassa ensimmäisiä vikoja. Hänestä on tullut itsekäs. Hän haluaa aina enemmän ja enemmän sinun aikaasi. Toisinaan alkaa epäilyttää. Äkkiä palautat mieleesi säihkyvät rakkauden hetket ja hänen lupaamansa jännittävät seikkaulut. Epäilys kaikkoaa. Rakastajasta alkaa paljastua vuosi vuodelta kummallisempia jopa pelottavia puolia. Tuntuu kuin hän haluaisi omia koko elämäsi. Viedä sielusi. Olla SINÄ. Tunnet viiltävän kivun rinnassa. Hän on alkanut supista korvaasi asioita; "Minä olen ainoa joka sinulla on!" "Vain minä välitän!" "Sinulla ei ole ketään muuta!" "Ilman minua et ole mitään!" Tiedostat näiden olevan valheita, kuitenkin huomaat tarvitsevasi häntä kokoajan. Et enää lähde ulos ilman häntä. Et enää nää läheisiä ilman häntä. Mitä olisitkaan ilman häntä?? Et enää tiedä mikä on totta. Kehen voi luottaa? Millainen olit ennen kuin kohtasit hänet? Hän alkaa lyödä. Sinuun sattuu. Otat sen kuitenkin vastaan. "Minä tarvitsen sinua!" huudat Sinnittelet kiinni kuvassa. Niissä ylitsevuotavan rakkauden päivissä. Hän lyö sinua joka päivä. Et tunne enää mitään. Alat kadota. Ympärilläsi vellovat vain hänen sylkemät sanansa; "Olet hyödytön!" "Sietäisit kuolla!" "Et ole mitään!" Vuosien ajan olet eristänyt itseäsi muilta. Sinulla ei ole enää ketään. Vain HÄN. ............................................ Eräänä päivänä, ehkäpä jossain mielenhäiriössä ehkä jonkun rakkaudesta, päätät lähteä. Juokset. Juokset niin kovaa kuin jaloista pääset. Et katso taaksesi. Hän lähtee perääsi. Huutaa. "Sinä kuulut minulle!" "Et pärjää ilman minua!" "Vain minä olen turvasi!" Et kuuntele. Vain juokset. Kompuroit. Jalkasi ovat verillä. Polvesi ruhjeilla. Silti juokset. Rakastajan huudot kaikuvat päässäsi. Ne alkavat vaihtua aneluksi. "Älä mene" "Etkö muista miten kivaa meillä oli" "Kaikki ne hetket yhdessä" Mutta sinä jatkat matkaa. Et katso taaksesi. Saat lisää itsevarmuutta. Lopulta anelu vaihtuu kaukaiseksi mölinäksi. Et saa siitä enää selvää. Hidastat vauhtia. Katsot ruhjoutuneita jalkojasi. Katsot käsiäsi. Alat muistaa. Muistaa kuka olit. Muistaa miten tunsit. Muistaa miten rakastit. Alat itkeä puhtaasta ilosta. Ensimmäisestä kertaa vuosiin. Katsot maisemaa. Se on niin kaunis ja niin houkuttava. Haluaisit sukeltaa siihen. Tunnet elämän virtaavan kehoosi. Viimein se on ohi. Viimein olet löytönyt takaisin. .......................................... Välillä, kun kävelet kadulla auringon säteet kasvoillasi, voit törmätä rakastajaan. Jäät katsomaan sitä kauempaa. Se on liimautunut kiinni uuteen uhriin, ehkäpä yhtä pelokkaaseen kuin sinä silloin. Lupaamassa tälle kuun ja tähdet. Hymyillen käännät katseesi joen pintaan. Kylläpäs vesi on säihkyvää tänään.
103 päivää vapaa
Kuin hurmaava rakastaja, joka ensihuuman suudelmilla vie sydämen.
Syleilyssään unohdat kaiken sen pahan mitä ikinä olet kokenut.
Kaikki on taivaallista.
Hän näyttää maailmoja, joista et uskaltanut edes unelmoida. Hän vie kauneimpiin paikkoihin. Tutustuttaa siellä hienoimpiin ihmisiin.
Hänen seurassaan uskallat olla mitä tahansa. Hänen rinnallaan olet voittamaton. Et enää koskaan tuntisi häpeää, et pelkoa.
Viimeinkin sait maailman mistä olit aina haaveillut. Maailman jossa olit joku. Nimesi oli kaikkien huulilla.
"Olet tähti" ne sanovat.
Aikaa kuluu.
Huuma laantuu. Alkaa yhteinen elämänne.
Pitkän aikaa kaikki on hyvin.
Läheisesi kyllä varoittelevat sinua rakastajasta, mutta jätät sen huomiotta. Onhan teillä niin ihanaa yhdessä.
Aikaa kuluu lisää.
Huomaat rakastajassa ensimmäisiä vikoja. Hänestä on tullut itsekäs.
Hän haluaa aina enemmän ja enemmän sinun aikaasi.
Toisinaan alkaa epäilyttää.
Äkkiä palautat mieleesi säihkyvät rakkauden hetket ja hänen lupaamansa jännittävät seikkaulut.
Epäilys kaikkoaa.
Rakastajasta alkaa paljastua vuosi vuodelta kummallisempia jopa pelottavia puolia. Tuntuu kuin hän haluaisi omia koko elämäsi.
Viedä sielusi.
Olla SINÄ.
Tunnet viiltävän kivun rinnassa.
Hän on alkanut supista korvaasi asioita;
"Minä olen ainoa joka sinulla on!"
"Vain minä välitän!"
"Sinulla ei ole ketään muuta!"
"Ilman minua et ole mitään!"
Tiedostat näiden olevan valheita, kuitenkin huomaat tarvitsevasi häntä kokoajan.
Et enää lähde ulos ilman häntä.
Et enää nää läheisiä ilman häntä.
Mitä olisitkaan ilman häntä??
Et enää tiedä mikä on totta.
Kehen voi luottaa? Millainen olit ennen kuin kohtasit hänet?
Hän alkaa lyödä.
Sinuun sattuu.
Otat sen kuitenkin vastaan.
"Minä tarvitsen sinua!" huudat
Sinnittelet kiinni kuvassa. Niissä ylitsevuotavan rakkauden päivissä.
Hän lyö sinua joka päivä.
Et tunne enää mitään.
Alat kadota.
Ympärilläsi vellovat vain hänen sylkemät sanansa;
"Olet hyödytön!"
"Sietäisit kuolla!"
"Et ole mitään!"
Vuosien ajan olet eristänyt itseäsi muilta.
Sinulla ei ole enää ketään.
Vain HÄN.
............................................
Eräänä päivänä, ehkäpä jossain mielenhäiriössä ehkä jonkun rakkaudesta, päätät lähteä.
Juokset. Juokset niin kovaa kuin jaloista pääset.
Et katso taaksesi.
Hän lähtee perääsi.
Huutaa.
"Sinä kuulut minulle!"
"Et pärjää ilman minua!"
"Vain minä olen turvasi!"
Et kuuntele. Vain juokset. Kompuroit. Jalkasi ovat verillä. Polvesi ruhjeilla. Silti juokset.
Rakastajan huudot kaikuvat päässäsi.
Ne alkavat vaihtua aneluksi.
"Älä mene"
"Etkö muista miten kivaa meillä oli"
"Kaikki ne hetket yhdessä"
Mutta sinä jatkat matkaa. Et katso taaksesi. Saat lisää itsevarmuutta.
Lopulta anelu vaihtuu kaukaiseksi mölinäksi. Et saa siitä enää selvää.
Hidastat vauhtia.
Katsot ruhjoutuneita jalkojasi. Katsot käsiäsi.
Alat muistaa.
Muistaa kuka olit.
Muistaa miten tunsit.
Muistaa miten rakastit.
Alat itkeä puhtaasta ilosta.
Ensimmäisestä kertaa vuosiin.
Katsot maisemaa. Se on niin kaunis ja niin houkuttava. Haluaisit sukeltaa siihen.
Tunnet elämän virtaavan kehoosi.
Viimein se on ohi.
Viimein olet löytönyt takaisin.
..........................................
Välillä, kun kävelet kadulla auringon säteet kasvoillasi, voit törmätä rakastajaan.
Jäät katsomaan sitä kauempaa. Se on liimautunut kiinni uuteen uhriin, ehkäpä yhtä pelokkaaseen kuin sinä silloin. Lupaamassa tälle kuun ja tähdet.
Hymyillen käännät katseesi joen pintaan.
Kylläpäs vesi on säihkyvää tänään.
itellä meni yli 60 annosta viikossa, onneksi takana se elämä