Jos videosta jäi kysyttävää, niin kirjoita kommentteihin. Auta myös toisia oppijoita sekä musiikin opiskelijoita kertomalla oma muistisääntösi tai vinkkisi kommenteissa 👇
Kiva nähdä taas videolla! Mä opin nuo ylennykset ja alennukset kitaran soiton kautta. Toki kitara on muutenkin helpompi soitin. Mutta kiitos, hyvin selitetty vaikeasti selitettävä teoria. 😂😂
@@petriyli-vainio3934 😂😂😂kiitos kun katsoit ja kiitos 😂😂👍 Vaikeampi tosiaan selittää kuin itse toteuttaa. Hienoa kuulla että kitaran kautta erotat asiat helpommin ja samoin. Kiva kuulla ja viestitellä näin videoiden välityksellä ❤️
Itse opin sävellajit ja niiden sisältämät ylennykset ja alennukset ilman pänttäystä ja ulkoa opettelua sellaisella menetelmällä, että soitin tuttuja kappaleita korvakuulolta ensin C-duurista/A-mollista ja siitä yksi kerrallaan laajensin repertuaaria, ensin F-duuri/D-molli, sitten G-duuri/E-molli, sitten Bb-duuri/G-molli jne. Tämä oli hyvin luonteva tapa oppia sävellajit, kunkin sävellajin ylennysten ja alennusten muistaminen tuli sivutuotteena, pakkohan se oli muistaa, koska muuten biisi meni väärin.
@@yzimsx vau!! Tuohan on varmasti ollut hyvä tapa 😀😀👍 itse kävin teoria-tunneilla 3.-4. opintovuonna ja siellä nämä opeteltiin järjestyksessä litaniana, mutta myöhemmin konsalla opin ylennykset ja asennukset käytännössä ja sen alunperäisen tiedon pohjalta olevana tietona mm. Sormijärjestyksen tai sävellajien kautta... Jne. :) kiitos hienosta kokemuksesta. 👍
@@ennskale Menetelmäni sopii pianolle, koska pianon koskettimisto tarjoaa konkreettisen visuaalisen viitekehyksen, jonka päälle asioita voi kasata käytännössä ilman sen kummempia kognitiivisia suorituksia. Mutta jos soittimeksi vaihdetaan vaikka kitara, viulu tai trumpetti, jotka eivät fyysisenä esineenä tarjoa samanlaista visuaalista "karttaa", tilanne on hyvin toisenlainen. Seuratessani nuorison ponnisteluja konservatorion askelmerkkejä seuraten usein tulee mieleen, että siellä mennään täysin takapuoli edellä puuhun, teoria ensin ja sitten vasta käytäntö. Ensin opetellaan lukemaan ja sitten _ehkä_ sen jälkeen, tai yleensä ei edes sen jälkeenkään, puhumaan ja sanomaan itse asioita. Eikö sen pitäisi olla täysin itsestäänselvää että lapsen kuuluu ensin oppia puhumaan matkimalla toisia ja leikkimällä, ja vasta myöhemmin mietitään lukemista ja kirjoittamista. :) Mutta asioilla on puolensa ja puolensa. Itse luen nuotteja aika työläästi ja pääkoppa lähtee mukaan musiikin huumaan - mitä sen on väliä mitä lapussa lukee kun musiikki tapahtuu tässä ja nyt... ;) Tämä on joskus hyvä, joskus ei.
@@yzimsx jep ihan totta. Ja ideaalimaailmassa kyllä, tämä pitäisi olla oppimisen kaava. Itse olen sen verran vanha, että silloin opeteltiin asiat ensin teoriana ja lopuksi käytännössä. Itseäni tämä metodi ei ole haitannut vaan itse asiassa opin teoriassa asiat todella paljon pidemmälle kuin käytännön soitannassa, ja lopulta pystyin yhdistämään opitut soittoon, kun tuli oikea hetki ja asiat loksahti paikoilleen. 👌☺️ Hienoja pointteja!
![NOSFERATU - Official Trailer [HD] - Only In Theaters December 25](http://i.ytimg.com/vi/nulvWqYUM8k/mqdefault.jpg)
Fanni C-vitamiini nieli. Gideon D-vitamiinin nieli. Aina ensin hymyillen.
Chatgpt:stä muokattuna. 😅
@@leftymusician1 ihan supermahtava runo/muistisääntö!! 😀👍👍 Kiitos tästä
Kiva nähdä taas videolla! Mä opin nuo ylennykset ja alennukset kitaran soiton kautta. Toki kitara on muutenkin helpompi soitin. Mutta kiitos, hyvin selitetty vaikeasti selitettävä teoria. 😂😂
@@petriyli-vainio3934 😂😂😂kiitos kun katsoit ja kiitos 😂😂👍
Vaikeampi tosiaan selittää kuin itse toteuttaa. Hienoa kuulla että kitaran kautta erotat asiat helpommin ja samoin. Kiva kuulla ja viestitellä näin videoiden välityksellä ❤️
Itse opin sävellajit ja niiden sisältämät ylennykset ja alennukset ilman pänttäystä ja ulkoa opettelua sellaisella menetelmällä, että soitin tuttuja kappaleita korvakuulolta ensin C-duurista/A-mollista ja siitä yksi kerrallaan laajensin repertuaaria, ensin F-duuri/D-molli, sitten G-duuri/E-molli, sitten Bb-duuri/G-molli jne. Tämä oli hyvin luonteva tapa oppia sävellajit, kunkin sävellajin ylennysten ja alennusten muistaminen tuli sivutuotteena, pakkohan se oli muistaa, koska muuten biisi meni väärin.
@@yzimsx vau!! Tuohan on varmasti ollut hyvä tapa 😀😀👍 itse kävin teoria-tunneilla 3.-4. opintovuonna ja siellä nämä opeteltiin järjestyksessä litaniana, mutta myöhemmin konsalla opin ylennykset ja asennukset käytännössä ja sen alunperäisen tiedon pohjalta olevana tietona mm. Sormijärjestyksen tai sävellajien kautta... Jne. :) kiitos hienosta kokemuksesta. 👍
@@ennskale Menetelmäni sopii pianolle, koska pianon koskettimisto tarjoaa konkreettisen visuaalisen viitekehyksen, jonka päälle asioita voi kasata käytännössä ilman sen kummempia kognitiivisia suorituksia. Mutta jos soittimeksi vaihdetaan vaikka kitara, viulu tai trumpetti, jotka eivät fyysisenä esineenä tarjoa samanlaista visuaalista "karttaa", tilanne on hyvin toisenlainen. Seuratessani nuorison ponnisteluja konservatorion askelmerkkejä seuraten usein tulee mieleen, että siellä mennään täysin takapuoli edellä puuhun, teoria ensin ja sitten vasta käytäntö. Ensin opetellaan lukemaan ja sitten _ehkä_ sen jälkeen, tai yleensä ei edes sen jälkeenkään, puhumaan ja sanomaan itse asioita. Eikö sen pitäisi olla täysin itsestäänselvää että lapsen kuuluu ensin oppia puhumaan matkimalla toisia ja leikkimällä, ja vasta myöhemmin mietitään lukemista ja kirjoittamista. :) Mutta asioilla on puolensa ja puolensa. Itse luen nuotteja aika työläästi ja pääkoppa lähtee mukaan musiikin huumaan - mitä sen on väliä mitä lapussa lukee kun musiikki tapahtuu tässä ja nyt... ;) Tämä on joskus hyvä, joskus ei.
@@yzimsx jep ihan totta. Ja ideaalimaailmassa kyllä, tämä pitäisi olla oppimisen kaava. Itse olen sen verran vanha, että silloin opeteltiin asiat ensin teoriana ja lopuksi käytännössä. Itseäni tämä metodi ei ole haitannut vaan itse asiassa opin teoriassa asiat todella paljon pidemmälle kuin käytännön soitannassa, ja lopulta pystyin yhdistämään opitut soittoon, kun tuli oikea hetki ja asiat loksahti paikoilleen. 👌☺️ Hienoja pointteja!