Omalla kohdalla kovin treeniviikko kokonaismatkan osalta on ollut se viikko kun juoksin/kävelin NUTSKK 83km ja vertikaalin osalta Vaarojen 65km. Se, että olen tuossa onnistunut johtuu pitkälti siitä, että olen kovan kisa-ajan sijasta lähtökohtaisesti lähtenyt vain alittamaan cut-off aikoja ja nauttimaan luonnossa kulkemisesta. Mutta ehdottomasti samaa mieltä siitä että lyhyempien kisojen kautta kohti pidempiä. Ihan ensimmäisten kisojen kohdalla ei haittaisi, vaikka ne olisi jossain josta joku kaveri voi heittää sinut kotiin, jos olet fyysisesti täysin poikki tai lihakset täysin jumissa. Itselläni on kaikkein pahimmat lihasjumimuistot ensimmäiseltä puolimaratonilta jolloin minulla ei ollut vielä selkeätä mielikuvaa, että miten omat voimat kannattaa jakaa, jotta ei iske totaalinen hyytyminen ennen maalia.
Hassua kyllä, mutta itsekin olen ollut pahiten rikki ja kipeä juuri lyhimpien tapahtumien jälkeen, mutta toki ne oli myös niitä ensimmäisiä ja silloin tuli vielä mentyä reippaasti toisin kuin nykyään.
Hyvä Harri! Viisaita ajatuksia 👍 Maltti on valttia tässäkin asiassa sekä nousujohteisesti tehty säännöllinen harjoittelu takaa parhaan tuloksen. Itse olen myös koittanut tavoitella kuuta taivaalta ja pettynyt karvaasti.
Jos joutuisin valitsemaan pelkästään sen perusteella mitä pystyn juoksemaan niin matka olisi jotain puolikkaan-maran välistä. Kun tiedostan sen, että itsellä ei ole mitään saumoja kovaksi kestävyysjuoksijaksi ja tapahtumat on enemmän elämyksiä ja kokemuksia, niin pidän sitä ihan ok juttuna vaikka kävelen varmaan 80-90% kokomatkasta. Viime kesän Ylläksen 100km suorittaminen oli useamman vuoden haavena myös siltä osin, että kykenenkö liikkumaan peruskuntosykkeillä about 24h ajan. Reissusta ja sellaisia muistijälkiä jotka muistan varmasti myös keinutuolissa vanhana kähjänä. Ainoa oikea vaiva oli oikean polven rasitusvamma joka kiusasi noin 3kk ajan kisan jälkeen.
Hyviä pointteja ja näinhän se on, että harvassa ne on jotka noita pidempiä juojsutapahtumia juoksee ja mielestäni tuo rauhassa ja nautiskellen onkin se paras tyyli ellei sitten taistele kärkisijoista mikä on sitten ihan toinen tarina.
Hieman sivusitkin aihetta, mutta tosiaan onhan monia, jotka haluavat vain tehdä sen satamailisen ja siirtyä sitten jonkun muun tavoitteen pariin. Mielestäni silloin on aivan järkevää ottaa vain se aika mitä sen suorittamiseen tarvitsee (ehkä 6kk?). Harjoitella tosissaan ja sormet ristiin kisapäivänä. Mielestäni ihan hieno lähestymistapa. Sitten taas jos tosissaan harrastuksena haluaa tehdä niin tuo pidemmänkaavan kautta on varmasti ihan ok, mutta olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jos tavoite on kuitenkin juosta se 100mailia oli syy mikä hyvänsä, niin sitten kannattaa vain osallistua ja harjoitella sille satamailiselle. Itse arvoin ekaa kisaa 100km ja 100mailisen väliltä tavoitteena vain maaliin pääsy. Valitsin 100mailisen, koska tiesin, että 100km pystyn kyllä menemään. Kyllähän sen kisan pitää olla oikea tavoite ja siinä pitää olla tietty epävarmuustekijä, jotta matkaa kunnioitaa ja harjoitteluun sitoutuu. Kun kerran on edes kokeillut sitä pidempää niin on henkisesti huomattavasti helpompi juosta noita "lyhyitä" ultria.
Niin tyylejä, tapoja ja tarinoita lienee yhtä monta kuin on juoksijaa ja sanoisin ettei näissä hommissa kyllä lopulta ole oikeaa ja väärää tapaa touhuta. Tärkeintä on, että nauttii ja tekee sitä mistä tykkää.
Hyvää asiaa 😊 Kyllä sitä itelläkin on tullut onnistumisia juoksu tapahtumissa, ja myös epäonnistumisia. Kyllä se matkan pitentäminen, reeni taustaa nähden kannattaa tehä vähitellen. Ite nyt muutama talvena korvannut juoksu kilometrejä hiihtämällä, nyt pääsee hyvin hiihtämään. Ei se juoksu kyllä, aina innosta, välillä tekis jo mieli kääntyä 15min jälkeen takas. Kun on vaan jatkanut niin juoksu onkin saattanut alkaa kulkea. Joskus mieli tekis vielä kokeilla 24 tunnin juoksu kisaa. Tai noita etes luhyempiä, 50-100 km kisoja. Enää ei kyllä halua lähteä keskeyttämään, vähintään vuoden yli pitkien nousevaa reeniä vaatis taakse, et etes kannattaa yrittää. Kerran päässyt maaliin, erinäisistä syistä jäänyt kesken, liian kova alku vauhti tai nesteen/ ruuan imeytimis ongelmat. Ei se matka tapa vaan vauhti. Kyllä se väkisin alkaa matka hidastua kun ikää tulee lisää joka vuosi.
Viisaita sanoja. Kyllähän se niin on, että pitäisi treenata tavoitteen vaatimalla tavalla. Itse törmäsin tähän viime syksyn Vaarojen 65km-matkalla, josta kyllä läpi selvisin. Mutta enpä ollut harjoitellut tarpeeksi teknisillä ja mutaisilla poluilla, ja monesti matkan aikana olisi halunnut edetä vauhdikkaammin mutta ei vaan taitojen puolesta pystynyt. Aiemmin olen läpäissyt mm. Nuuksion 72km:n varsin hyvin, mutta oli kyllä Vaarat selvästi haastavampi reissu. Nyt on vielä kovasti auki tämän vuoden tapahtumat. Joku sileän kisa tulee varmasti, mutta poluillekin olisi intoa kun vain sopivan kohteen, ajankohdan ja matkan keksisi. Toinen asia noissa kisastarteissa on se, että minkälaisella tavoitteella lähtee liikkeelle: hakeeko ns. maksimisuoritusta tai lähellä sitä mahdollisimman vauhdikkaasti ja hiukan riskillä edeten, vai haluaako vain varmistaa maaliinpääsyn. Tunnen muutaman kovakuntoisen kaverin, joilta jäi perusmatkojen liivi saamatta keskeytysten takia. Jossain tilanteessa vaikeuksien jälkeen aikaa olisi riittänyt maaliin kävelyyn, mutta motivaatiota siihen ei ollut. Sitten taas joku ei ehkä niin kovakuntoinen juoksija menee maltilla ja sitkeydellä samat matkat varmasti läpi ns. sauvakävellen.
Kyllä se niin on että lyhkäsistä matkoista se kannattaa aloittaa,mutta,jos joku haluaa hypätä suoraan kymmenestä metristä alas niin ei kai sekään vääriin ole koska loppujen lopuksi se on jokaisen oma asia. Ja pitää muistaa että meillä jokaisella on omat lähtökohdat näihinkin kinkereihin,toinen on saattanut harrastaa koko ikänsä jotain urheilulajia,toinen taas ei mitään ennen juoksuharrastuksen aloittamista joten silloin ei ehkä kannata heti lähtee edes 50 kilsan matkaa kokeilemaan,suattaapi tulla noutaja.
Juuri näin. Videon lopussa sanoinkin, että syitä ja lähtökohtia on monia ja jokainen tekee lopulta ne omat ratkaisunsa. Mutta kyllä fakta on kuitenkin se, että todella monet meistä ahnehtii aivan liian pitkiä kisamatkoja. Näkeehän sen jo keskeytysten määrästäkin.
@@Itkonen82 se on tosi että liian paljon liian äkkiä tyylillä mennään aika useasti,myös itse siihen syyllistynyt pitää myöntää. Kun ihan hyvin voisin itsekin vielä mennä lyhkäsempiä ultramatkoja kuin että yrittää satamailista maaliin joka tänä vuonna on kyllä paljon mahdollisempi kuin viime vuonna mutta silti olen vakavasti harkinnut että pudotanko Karhunkierroksen matkan 83 kilometriin kun suurempi todennäköisyys olisi onnistua,kun näitä epäonnistumisia on tullut ihan riittämiin viime tapahtumissa.
@@RandoKuula Joo ja onnistumiset on huomattavasti mukavempia kuin jatkuvat epäonnistumiset ja samoja aatoksia täälläkin ja tosiaan niille pitkille kyllä kerkiää myöhemminkin, kun lyhyemmät alkaa olemaan sellaista helppoa peruskauraa. Mutta kattoo nyt vielä lähempänä, että mille matkalle sitä itsekään lopulta lähtee. 🤷♂️
Ultrien ongelma on varmaan että ovat helposti kohta jo kävelykisa osalle kun cut off on niin helppo... mutta sitten taas liian tiukat rajat ja suomen maassa loppuu massa ja massi järjestäjältä. Kestävyyslajin valmentajana pakko sanoa että aikaa tulee olla paljon treenissä takana, sitä enemmän mitä enemmän nollasta aloittaa. Ja 100 mailia on vain numero etenkin kävellen ja hieno juttu someen, ei se ole sen erikoisempi kun jos juokset maratonin oikein ja jaksaen.
Se onkin myös hyvä keskustelunaihe, että onko cut off ajat silloin liian löysiä jos juoksutapahtumat voi kävellä läpi? Ja tosiaan iso osa porukasta kyllä menee pitkiä ja vähän lyhyempiäkin kisoja todella isolta osin sauvakävellen, mutta onko se sitten toisaalta myöskään mitenkään väärin? Kuten sanoin, isoja kysymyksiä.
Meikäläisen mielipide on se, että ylipitkien lenkkien tarve vähenee huomattavasti siinä vaiheessa kun niillä pitkillä on jo hiottu oma pääkoppa siihen kuntoon, että se kestää vähän kehnompaakin oloa. Back to back treenit on ainakin mulle toimivampi treenimuotona ja voihan niitäkin tehdä semmosina kohtuu pitkinä. Ylipitkiä voi sitten tehdä joskus kavereiden kanssa jos jollain sattuu olemaan paljon asiaa tai liikaa karkkia. Ja mitä noihin koviin viikkoihin tulee missä juostaan/tunkataan kisan kilometrit niin mun mielestä ne on ihan ok jos ei itseensä usko tarpeeksi koska kyllä niistä itseluottamusta saa hyvinkin mutta niissä on myös erittäin helppo rikkoa itsensä varsinkin jos jonkun 160km ja 8k nousumetri viikon päälle pitää liian pienen levon.
Joo kahden totaalisen epäonnistumisen jälkeen on kyllä helppo kompata tuota, että lopulta pääkopalla ja sen kestolla on se kaikkein isoin merkitys ja jos se ei kestä, niin sitä ei lienee korvaa mikään määrä treeniä.
Itse myös lähtisin harjoittelussa ennemmin katsomaan treenitunteja kuin vain nousumetrejä ja juoksukilometrejä nuiden 70+ kisojen suhteen. Esim pyörällä hyvä korvata joku 2h pk juoksulenkki/viikko. Ei se verenkiertoelimistö tiedä millä sitä kuormittaa, mutta jalat kiittää👌.
Omalla kohdalla kovin treeniviikko kokonaismatkan osalta on ollut se viikko kun juoksin/kävelin NUTSKK 83km ja vertikaalin osalta Vaarojen 65km. Se, että olen tuossa onnistunut johtuu pitkälti siitä, että olen kovan kisa-ajan sijasta lähtökohtaisesti lähtenyt vain alittamaan cut-off aikoja ja nauttimaan luonnossa kulkemisesta.
Mutta ehdottomasti samaa mieltä siitä että lyhyempien kisojen kautta kohti pidempiä. Ihan ensimmäisten kisojen kohdalla ei haittaisi, vaikka ne olisi jossain josta joku kaveri voi heittää sinut kotiin, jos olet fyysisesti täysin poikki tai lihakset täysin jumissa. Itselläni on kaikkein pahimmat lihasjumimuistot ensimmäiseltä puolimaratonilta jolloin minulla ei ollut vielä selkeätä mielikuvaa, että miten omat voimat kannattaa jakaa, jotta ei iske totaalinen hyytyminen ennen maalia.
Hassua kyllä, mutta itsekin olen ollut pahiten rikki ja kipeä juuri lyhimpien tapahtumien jälkeen, mutta toki ne oli myös niitä ensimmäisiä ja silloin tuli vielä mentyä reippaasti toisin kuin nykyään.
Hyvä Harri! Viisaita ajatuksia 👍
Maltti on valttia tässäkin asiassa sekä nousujohteisesti tehty säännöllinen harjoittelu takaa parhaan tuloksen. Itse olen myös koittanut tavoitella kuuta taivaalta ja pettynyt karvaasti.
Kiitoksia. Ja näinhän se on ja saman virheen tekee kyllä todella moni, että lähdetään tavoittelemaan liikaa ja liian nopeasti.
Jos joutuisin valitsemaan pelkästään sen perusteella mitä pystyn juoksemaan niin matka olisi jotain puolikkaan-maran välistä. Kun tiedostan sen, että itsellä ei ole mitään saumoja kovaksi kestävyysjuoksijaksi ja tapahtumat on enemmän elämyksiä ja kokemuksia, niin pidän sitä ihan ok juttuna vaikka kävelen varmaan 80-90% kokomatkasta. Viime kesän Ylläksen 100km suorittaminen oli useamman vuoden haavena myös siltä osin, että kykenenkö liikkumaan peruskuntosykkeillä about 24h ajan. Reissusta ja sellaisia muistijälkiä jotka muistan varmasti myös keinutuolissa vanhana kähjänä. Ainoa oikea vaiva oli oikean polven rasitusvamma joka kiusasi noin 3kk ajan kisan jälkeen.
Hyviä pointteja ja näinhän se on, että harvassa ne on jotka noita pidempiä juojsutapahtumia juoksee ja mielestäni tuo rauhassa ja nautiskellen onkin se paras tyyli ellei sitten taistele kärkisijoista mikä on sitten ihan toinen tarina.
Hieman sivusitkin aihetta, mutta tosiaan onhan monia, jotka haluavat vain tehdä sen satamailisen ja siirtyä sitten jonkun muun tavoitteen pariin. Mielestäni silloin on aivan järkevää ottaa vain se aika mitä sen suorittamiseen tarvitsee (ehkä 6kk?). Harjoitella tosissaan ja sormet ristiin kisapäivänä. Mielestäni ihan hieno lähestymistapa.
Sitten taas jos tosissaan harrastuksena haluaa tehdä niin tuo pidemmänkaavan kautta on varmasti ihan ok, mutta olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jos tavoite on kuitenkin juosta se 100mailia oli syy mikä hyvänsä, niin sitten kannattaa vain osallistua ja harjoitella sille satamailiselle. Itse arvoin ekaa kisaa 100km ja 100mailisen väliltä tavoitteena vain maaliin pääsy. Valitsin 100mailisen, koska tiesin, että 100km pystyn kyllä menemään. Kyllähän sen kisan pitää olla oikea tavoite ja siinä pitää olla tietty epävarmuustekijä, jotta matkaa kunnioitaa ja harjoitteluun sitoutuu. Kun kerran on edes kokeillut sitä pidempää niin on henkisesti huomattavasti helpompi juosta noita "lyhyitä" ultria.
Niin tyylejä, tapoja ja tarinoita lienee yhtä monta kuin on juoksijaa ja sanoisin ettei näissä hommissa kyllä lopulta ole oikeaa ja väärää tapaa touhuta. Tärkeintä on, että nauttii ja tekee sitä mistä tykkää.
Hyvää asiaa 😊 Kyllä sitä itelläkin on tullut onnistumisia juoksu tapahtumissa, ja myös epäonnistumisia. Kyllä se matkan pitentäminen, reeni taustaa nähden kannattaa tehä vähitellen. Ite nyt muutama talvena korvannut juoksu kilometrejä hiihtämällä, nyt pääsee hyvin hiihtämään. Ei se juoksu kyllä, aina innosta, välillä tekis jo mieli kääntyä 15min jälkeen takas. Kun on vaan jatkanut niin juoksu onkin saattanut alkaa kulkea. Joskus mieli tekis vielä kokeilla 24 tunnin juoksu kisaa. Tai noita etes luhyempiä, 50-100 km kisoja. Enää ei kyllä halua lähteä keskeyttämään, vähintään vuoden yli pitkien nousevaa reeniä vaatis taakse, et etes kannattaa yrittää. Kerran päässyt maaliin, erinäisistä syistä jäänyt kesken, liian kova alku vauhti tai nesteen/ ruuan imeytimis ongelmat. Ei se matka tapa vaan vauhti. Kyllä se väkisin alkaa matka hidastua kun ikää tulee lisää joka vuosi.
Kiitoksia ja kyllä tavotteita on hyvä olla, mutta niille pitää antaa riittävästi aikaa jotta ne toteutuu.
Viisaita sanoja. Kyllähän se niin on, että pitäisi treenata tavoitteen vaatimalla tavalla. Itse törmäsin tähän viime syksyn Vaarojen 65km-matkalla, josta kyllä läpi selvisin. Mutta enpä ollut harjoitellut tarpeeksi teknisillä ja mutaisilla poluilla, ja monesti matkan aikana olisi halunnut edetä vauhdikkaammin mutta ei vaan taitojen puolesta pystynyt. Aiemmin olen läpäissyt mm. Nuuksion 72km:n varsin hyvin, mutta oli kyllä Vaarat selvästi haastavampi reissu. Nyt on vielä kovasti auki tämän vuoden tapahtumat. Joku sileän kisa tulee varmasti, mutta poluillekin olisi intoa kun vain sopivan kohteen, ajankohdan ja matkan keksisi.
Toinen asia noissa kisastarteissa on se, että minkälaisella tavoitteella lähtee liikkeelle: hakeeko ns. maksimisuoritusta tai lähellä sitä mahdollisimman vauhdikkaasti ja hiukan riskillä edeten, vai haluaako vain varmistaa maaliinpääsyn. Tunnen muutaman kovakuntoisen kaverin, joilta jäi perusmatkojen liivi saamatta keskeytysten takia. Jossain tilanteessa vaikeuksien jälkeen aikaa olisi riittänyt maaliin kävelyyn, mutta motivaatiota siihen ei ollut. Sitten taas joku ei ehkä niin kovakuntoinen juoksija menee maltilla ja sitkeydellä samat matkat varmasti läpi ns. sauvakävellen.
Joo tyylejä ja tarinoita on monia ja vaikka se oikea/sopiva treeni on kaiken pohja, niin ei sekään kaikkea pelasta.
Kyllä se niin on että lyhkäsistä matkoista se kannattaa aloittaa,mutta,jos joku haluaa hypätä suoraan kymmenestä metristä alas niin ei kai sekään vääriin ole koska loppujen lopuksi se on jokaisen oma asia. Ja pitää muistaa että meillä jokaisella on omat lähtökohdat näihinkin kinkereihin,toinen on saattanut harrastaa koko ikänsä jotain urheilulajia,toinen taas ei mitään ennen juoksuharrastuksen aloittamista joten silloin ei ehkä kannata heti lähtee edes 50 kilsan matkaa kokeilemaan,suattaapi tulla noutaja.
Juuri näin. Videon lopussa sanoinkin, että syitä ja lähtökohtia on monia ja jokainen tekee lopulta ne omat ratkaisunsa. Mutta kyllä fakta on kuitenkin se, että todella monet meistä ahnehtii aivan liian pitkiä kisamatkoja. Näkeehän sen jo keskeytysten määrästäkin.
@@Itkonen82 se on tosi että liian paljon liian äkkiä tyylillä mennään aika useasti,myös itse siihen syyllistynyt pitää myöntää. Kun ihan hyvin voisin itsekin vielä mennä lyhkäsempiä ultramatkoja kuin että yrittää satamailista maaliin joka tänä vuonna on kyllä paljon mahdollisempi kuin viime vuonna mutta silti olen vakavasti harkinnut että pudotanko Karhunkierroksen matkan 83 kilometriin kun suurempi todennäköisyys olisi onnistua,kun näitä epäonnistumisia on tullut ihan riittämiin viime tapahtumissa.
@@RandoKuula Joo ja onnistumiset on huomattavasti mukavempia kuin jatkuvat epäonnistumiset ja samoja aatoksia täälläkin ja tosiaan niille pitkille kyllä kerkiää myöhemminkin, kun lyhyemmät alkaa olemaan sellaista helppoa peruskauraa. Mutta kattoo nyt vielä lähempänä, että mille matkalle sitä itsekään lopulta lähtee. 🤷♂️
Ultrien ongelma on varmaan että ovat helposti kohta jo kävelykisa osalle kun cut off on niin helppo... mutta sitten taas liian tiukat rajat ja suomen maassa loppuu massa ja massi järjestäjältä. Kestävyyslajin valmentajana pakko sanoa että aikaa tulee olla paljon treenissä takana, sitä enemmän mitä enemmän nollasta aloittaa. Ja 100 mailia on vain numero etenkin kävellen ja hieno juttu someen, ei se ole sen erikoisempi kun jos juokset maratonin oikein ja jaksaen.
Ja kuten sanoit pitää kisaamista myös harjoitella, kuten harjoitteluakin on harjoiteltava.
Se onkin myös hyvä keskustelunaihe, että onko cut off ajat silloin liian löysiä jos juoksutapahtumat voi kävellä läpi? Ja tosiaan iso osa porukasta kyllä menee pitkiä ja vähän lyhyempiäkin kisoja todella isolta osin sauvakävellen, mutta onko se sitten toisaalta myöskään mitenkään väärin? Kuten sanoin, isoja kysymyksiä.
Meikäläisen mielipide on se, että ylipitkien lenkkien tarve vähenee huomattavasti siinä vaiheessa kun niillä pitkillä on jo hiottu oma pääkoppa siihen kuntoon, että se kestää vähän kehnompaakin oloa. Back to back treenit on ainakin mulle toimivampi treenimuotona ja voihan niitäkin tehdä semmosina kohtuu pitkinä. Ylipitkiä voi sitten tehdä joskus kavereiden kanssa jos jollain sattuu olemaan paljon asiaa tai liikaa karkkia. Ja mitä noihin koviin viikkoihin tulee missä juostaan/tunkataan kisan kilometrit niin mun mielestä ne on ihan ok jos ei itseensä usko tarpeeksi koska kyllä niistä itseluottamusta saa hyvinkin mutta niissä on myös erittäin helppo rikkoa itsensä varsinkin jos jonkun 160km ja 8k nousumetri viikon päälle pitää liian pienen levon.
Joo kahden totaalisen epäonnistumisen jälkeen on kyllä helppo kompata tuota, että lopulta pääkopalla ja sen kestolla on se kaikkein isoin merkitys ja jos se ei kestä, niin sitä ei lienee korvaa mikään määrä treeniä.
Itse myös lähtisin harjoittelussa ennemmin katsomaan treenitunteja kuin vain nousumetrejä ja juoksukilometrejä nuiden 70+ kisojen suhteen. Esim pyörällä hyvä korvata joku 2h pk juoksulenkki/viikko. Ei se verenkiertoelimistö tiedä millä sitä kuormittaa, mutta jalat kiittää👌.