Anneli Saaristo - Alfonsina ja meri

Поделиться
HTML-код
  • Опубликовано: 21 ноя 2024

Комментарии • 6

  • @teronuotio2286
    @teronuotio2286 6 лет назад +9

    anneli yksi suomen hienoimpia artisteja. Kiitos!

  • @mariavictoriamarquez4961
    @mariavictoriamarquez4961 5 лет назад +3

    Gracias querida Paula!!! Desde Finlandiame envías está joya musical. Que voz!!!!! Precioso poema y una interpretación conmovedora. Gracias!!!! María Victoria desde Argentina.

  • @mattikoponen1575
    @mattikoponen1575 5 лет назад +3

    Kiitos Anneli veit sydämmeni pois.

  • @jaakkohannula8214
    @jaakkohannula8214 6 лет назад +6

    Alfonsinaan ja mereen mutta varsinkaan ANNELI SAARISTOON ei kyllästy ikinä!!On Suomen hienoimpia naislaulajia. Aito ja teeskentelemätön.......kaikki laulajat saisi ottaa oppia Annelista......aitoutta ei vaan voi oppia.....sen vain tuntee!!"

  • @eerokokko66
    @eerokokko66 7 месяцев назад

    Annelin lyyrinen ja laaja-alainen ääni sykähdytti erityisesti minua 1980-luvulla. Ikävä kyllä tuollaisia persoonallisia tulkitsijoita ei enää ole. Kiitos Anneli. Ehdit asua täällä Tampereellakin hetken, mutta palasit kotikonnuillesi Turkuun.

  • @sampoav
    @sampoav Год назад

    valkeassa hiekassa kulkee tie
    yhteen suuntaan askeleet pienet vie
    yksinäinen taival nyt vie läpi hiljaisuuden
    meren aaallot se kohtaa
    yksinäinen tie kautta tuskan äärettömän
    kuohuihin johtaa
    pitkä suru äänesi vaientaa
    ahdistusta ei kukaan tietää saa
    mutta sinut kutsuu se kehtoonsa tummenevaan
    meren pohjalle painaa
    hämärässä siellä vain hiljaa kuin hyräillen
    simpukat laulaa
    Alfonsina yksinäisyyteesi jäät
    sinä runon uuden kutsuvan näät
    meren yllä tuuli vain soi ikuinen
    sielusi se vie, sielua se kantaa
    sitä nyt niinkuin unessa seuraat
    ja vettä, vain vettä sun vaatteesi on
    seireeniä viisi sua kuljettaa
    läpi leväpolkujen johdattaa
    merihevoset, jotka hohtavat fosforia
    kohta piirissä tanssii
    meren kansa kaikki sua saapuu katselemaan
    vierelläs leikkii
    aika pysähtyy meren aaltoihin
    uponneena soi runo hiljaisin
    kaiken mitä koskaan sä yksin ja tuskasta loit
    vesi pinnalle kantaa
    säteillen se aalloilla soutaa ja valoaan kaikille antaa
    Alfonsina yksinäisyyteesi jäät
    sinä runon uuden kutsuvan näät
    meren yllä tuuli vain soi ikuinen
    sielusi se vie, sielua se kantaa
    sitä nyt niinkuin unessa seuraat
    ja vettä, vain vettä sun vaatteesi on