Joo, ei todellakaan. Hän on todella taitava kamppailija. Ei ole tarkoitus henkilöittää pettymystä keneenkään. Kunhan peilaan omia fiiliksiäni omiin tavoitteisiini.
Viis vuotta vielä 😎 ei mutta viidessä vuodessa saa vaikka koko ottelijan uusittua ja mieshän ei ole primessä ennen kuin prime on miehessä. Jos lähtötaso on EM2 niin ei tarvitse välttämättä niinkään pitkään. Keskinäisillä otteluilla ei sinänsä merkitystä, olennaista on pärjätä turnauksissa. Otteluiden tai turnausten kääntö ei niin kaukana kuin se aina välillä tuntuu, jos keksii mikä kehitys on ratkaisevaa. Henkistä valmennusta tuskin tarvitsee, on sen verran helpon kuuloista.
On mielenkiintoista että painissa ja judossa ainoastaan onnistuneet turnaukset ratkaisee. Voi olla vaikka kuinka huonoja kisoja alla, mutta jos onnistuu seuraavassa turnauksessa niin kaikki taas hyvin. Lukkopainiin on ehkä hieman vapaaottelusta siirtynyt henkilökohtaisempi ns. recordin seuranta.
Vaikka Santeri on nyt kahdesti osoittautunut kisoissa kovemmaks, niin MM kisat on varmasti ollu aina iso unelma, niin ehkä se trials kannattaa ajatella nimenomaan “vaan” karsintakisana. Sama se on muissakin lajeissa. Karsintakisoissa ei välttämättä pääse aina haastamaan sitä sarjansa kovinta. Niihin kannattaa lähteä sillä tavalla siis puhtaalta pöydältä. Sitä mä en tiedä, että millasia temppuja vaatis että pääsee Santerista ohi. Erot ei oo isot teidän välillä kuitenkaan. Ehkä lisää leiritystä Texasissa. Se näytti tuovan ainakin hyvää buustia ja teknistä kehitystä. En millään usko, että oot oman kehitykses huippupisteessä vielä. Vielä varmasti löytyy irti mitattavaa.
Tuo kisojen mieltäminen trialseiksi on hyvä ajatus! On jotenkin fiksaantunut minuun että kyse olisi oikeista EM-kisoista. Kyseessä tosiaan on MM-karsinnat, siinäkin mielessä että mukana on mm. Afrikan heput.
Tuossahan on selevät askelmerkit. Alaku vuojesta paikka MM-kisoihin ja sieltä kultaa ni ratkeaa peli maailman tasolla ja Suomen tasolla eli kaks kärpästä yhellä läpyllä💪 voihan sitä tietenki ajatusta pyöritellä että jossei kultaaMM:ssä ni jospa kuiten Suomen paremmuus ratkeais jos revanssiin mahdollisuus mutta niin ei tehä koska aina lähetään voittaan. Ps. Ajattelet positiivisesti Santeri ei osallistu kisoihin ja sie osallistut eli pystyt parhaalla tavalla reenaan kisatilannetta käymällä kovissa kisoissa joka on parasta oppia ja pyssyy huippu kisavire päällä👍
Mä näen asian niin, että kamppailu-urheilussa siellä huipulla tasot alkaa olla aika marginaalisen pieniä (ainakin vapaaottelussa), että läheskään aina se ”taitavampi” kaveri ei voita. (Nii kuin ei monessa muussakaan urheilulajissa. Kukaan ei olet voittamaton jos yhtään pidempään kisaa, vyöt ja mestaruudet vaihtaa omistajaa tasaisin väliajoin) Esim jääkiekossa usein kaverin joukkue on paljon taitavampi, hallitsee ottelua mielin määrin, mutta vastustaja saa muutaman paikan ja tekee yhden maalin enemmän ja voittaa ja siten on ”parempi”. Tai jujitsussa tai vaparissa kaveri hallitsee, tekee pienen virheen ja kaveri saa Subin kiinni ja voittaa. Jos ajatellaan, että voitat ensin sm kisat, sitten nuo trialsit ja pääset mm kisoihin, miksi et voisi voittaa Santerin siellä mikäli kohtaisitte vielä? Ei se kuitenkaan mitenkään nii isosti omaan silmään sua parempi ole että voittaisi 100% varmuudella sut kymmenen matsia kymmenestä, sulla on mun mielestä ihan realistiset mahikset se päihittää. Olet tappioilla ainakin oppinut sen, millainen game plan sitä vastaan ei tunnu toimivan. Sitten pitää vaan vaihtaa reseptiä, koska samalla kaavalla pääsee aina vaan samaan lopputulokseen, jos haluaa jotain muuttaa, pitää jotain muuttaa. Hieman lisää luovuuttaa ja mentaalista poweria peliin nii äijä vois ihan hyvin voittaakin. Ja vaikka ette enää kohtaisi ja pääsisit mm kisoihin ja sijoittautuisit siellä paremmin kun Santeri, nii silloinhan sinähän olisit se Euroopan paras. Voittajat muistetaan. Toiseksi itse ainakin näen myös kamppailu-urheilun taiteena. Taiteeseen kuuluu isosti luovuus. En sinua niinkään tunne, mutta vaikutat vahvasti sellaiselta, että järki dominoi sinulla isosti, (voin olla väärässäkin) missä ei sinänsä ole mitään pahaa tai väärää. Mutta mielestäni olisi hyvä tiedostaa se, että järki ja luovuus ovat yhteydessä siinä missä myös muisti ja tunne ovat yhteydessä. Puhutaan ns tunnemuistista ja järkiluovuudesta, kun ne saadaan tasapainoon. Jos saisit elämääsi ja tekemiseesi luovuutta lisää, voisit siitä aueta puuttuva pala mieleesi ja sitä kautta peliisi ja sitä kautta voi tulla ratkaisevat muutos seuraavaan tiukkaan matsiin. Kuten sanoin, marginaalit ovat pieniä. Sekin on hyvä muistaa, että suurimmat rajoitteet ovat siellä korvien välissä, jos sanot, että et pysty, et varmasti pysty mutta jos sanot pystyväsi, nousevat mahdollisuudet isosti. Sellaista pohdintaa, tsemppiä kuitenki kisoihin ja elämän eri osa-alueille muutenkin!
Todella hyvää pohdintaa! Olen tätä itsekin ystävien kanssa pohdiskellut, että urheilu ja kamppailu nähdään usein hyvin mustavalkoisena. Tosiaan kuten sanoit on kamppailussa on vahva osatekijä luova puoli. Ja siitä olen samaa mieltä, että jos saisin lisättyä luovuutta kisamatseihin, voi lopputulos kirkastua entisestään. Olet oikeassa, että hyvin paljon järkeillen olen miettinyt urheilua. Mitä kovempi perustaso on, sitä todennäköisempää on voittaa. Nyt järkeilen tekemiseeni luovuutta ja katsotaan mitä tapahtuu :)
Urheilet intohimolla, pohdit syvällisen analyyttisesti, heittäydyt treeniin täysillä. Näin sivusta tulee vaikutelma että olet oikealla, omalla alallasi. Joskus huiput sanoo, että olisi kannattanut nauttia enemmän kun oli parhaimmillaan. Tämä tulee mieleen sinulle, että saat pysähtyä, ja tiedostaa syvästi että olet todella huipulla lajissasi. Saat nauttia jokaisesta hetkestä, jota huippu urheilu sinulle vielä ohikiitävän hetken lahjoittaa. Mielestäni olet myös todella kypsä pohtiessasi tulevaisuutta, on enemmän kuin fiksua hoksata milloin on parasta päättää huipulla. On kiva kun kropalla voi tehdä vielä jotain 50 vuotiaana. Jos pohdit tulevaisuutta, murrosvaiheessa voisi nähdä valmennuksen yhtenä polkuna ja tässä ehkä tulee mieleen kohdallasi oman tien kulkeminen, se että laittaa kaikki yhden kortin varaan... Eli lähtee maailmalle oppimaan mahdollisimman korkeatasoiseen seuraan, kymmenen vuoden plääni jossa eka graindaa hanttihommia sivussa, opiskelee ja oppii valmentamista ja sitten on rahkeet toimia täysiaikaisena valmentaja omilla vahvuuksilla. Esim olli jokinen tehnyt älytömän hyvää työtä kiekko valmentajana Mikkelissä kuljettuaan omaa polkua eikä 'virallista' suomen valmentaja polkua; hän ehkä potentiaalisin suomalainen nhl koutsi. Eli antaisit itsellesi mahdollisuuden valmentajana toteuttaa samaa lajia intohimolla. En näe mitään rajaa sillä miten paljon hyvää voisit lajille antaa ja nauttia kyydistä koko matkan. ✨
Mindsetin muutos! Santeri on yksi maailman parhaista. Ei ole häpeä hänelle hävitä. Ja sinulla 9kk aikaa kehittyä niin teknisesti, taktisesti kuin mentaalisestikin. Kaikki on mahdollista tai realistisemmin me ei tiedetä mikä kaikki on mahdollista. Mielessä voidaan kuvitella ettei voitaisi kehittyä tai voittaa kun ollaan pari kertaa hävittyä. Se ei oo kuitenkaan totta. Trialseihin on 83 päivää. Kaikki keskittyminen Trialsseihin. Treenaamisen lisäksi päivittäinen mielikuvaharjoittelu että näät itsesi siellä korkeimmalla podiumilla. Sieltä liput MM-kisoihin, jonne on 265 päivää aikaa. Sinä aikana on mahdollista kehittyä aivan älyttömästi. Pitää heittää "realiteetit" romukoppaan. Ei me koskaan voida tietää mikä on meidän maksimipotentiaali. Sinne MM-kisoihinhan sinä olet tähdännyt, jos olen oikein ymmärtänyt. Olisihan se siistiä nähdä kaksi suomalaista samassa sarjassa kisoissa.
Tosin urheilusta löytyy myös esimerkkejä jossa urheilija lähtee kisoihin hieman "hälläväliä" asenteella ja tekeekin silloin elämänsä suorituksen. En ole sitä ikinä koittanut. Joskus loukkaantuneena olen ottanut tosi hyviä voittoja kun on jo "hävinnyt" valmiiksi. Mielenkiintoista tämä urheilupsykologia.
@@tuomassimola En lähtisi kokeilemaan hälläväliä asennetta. En usko että se lukkopainissa johtaa kovin pitkälle. Siinä hälläväliä asenteella riskit aina kasvaa tehdä (tyhmiä) virheitä. En usko että esim. Graig Jones tulee voittamaan koskaan ADCC Worldsejä (jos vielä kisaa), kun on valmiiksi brandännyt itsensä ikuiseksi kakkoseksi.
Varsin realistisia ajatuksia urheilusta ja elämästä. Kaikki kestää aikansa, ja joskus on tiedettävä milloin katse kohti seuraavia asioita. Tosin onhan se mahdollista, että nyt on ylipäätään negatiiviset fiilikset treenaamisesta, mikä voi vielä tässä kääntyä. Riippuu toki varmasti nyt seuraavista kisoista. Mutta meni miten meni, niin pelastusopiston pääsykokeet on kahdesti vuodessa. Vaikka sen kävis tuossa välissä, niin senkin jälkeen kerkee vielä reenaamaan ja kisaamaan. Jos siis se on edelleen suunnitelmissa. Tiiä vaikka pienen maiseman ja suunnanvaihdoksen jälkeen kisaaminen taas lähtis uudella innolla. Tiiä vaikka lähtis homma käyntiin ilmankin sitä. Tiiä vaikka valmennushommat lähtis kovalla vauhdilla käyntiin. Paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja aikaa niitä tarkastella ja suorittaa. Mutta oishan se hienoa kun kävisit niissä mm-kisoissa.
Eihän nyt gentainpoitsu voi tähän lopettaa! Nythän jonon kärjessä on enää loppupomo, mikä täytyy nuijia. Ja seki on kuitenki kuolevainen niiku me kaikki muutkin. T. Malminen
Eihän kaksi ottelua nyt todellakaan kerro mitään lopullista keskinäisestä järjestyksestänne. Joka tapauksessa kaikilla paitsi enintään yhdellä (huonona päivänä hänelläkin) urheilijalla painoluokassaan löytyy maailmasta joku kengittäjä. Siksi pitäisi aina etsiä motivaatio omien heikkouksien vahvistamisesta eikä ajatuksesta, että on muka henkilönä voittamaton. Pitäisi analysoida, mitä virheitä/puutteita omassa pelissä on ja niiden kehittämiseen sitten keskittyä. Toinen asia, johon sinun tulisi keskittyä, on, että sinä olet nyt takaa-ajaja ja haastaja. Haastajalla ei ole paineita vaan hänelle riittää yksikin voitto. Ota voimaa siitä, että saat ajaa takaa ja metsästää. Kolmas asia, johon kannattaa keskittyä, on, että tällainenhan on yksi keskeinen ja klassinen kamppailu-urheilijan vedenjakaja-hetki. Pieni urheilija murtuu toistuvista tappioista "isoveljelle" ja alkaa nähdä itsensä ikuisena kakkosena. Suuri urheilija taas ei luovuta vaan pitää sokean jääräpäisesti ja naiivisti kiinni uskosta, että vielä tulee hetki, jolloin "isovelikin" voitetaan. Tässä tilanteessa nyt siis punnitaan, onko urheilija jyvä vai akana. Uran päättämisen jälkeen on vasta sitten aika miettiä, mikä oli oma lopullinen sijoitus. Arvostus kyllä siitä, että näin avoimesti puhut tällaisesta jokaista pitkän linjan kilpaurheilijaa ja etenkin kamppailijaa koskettavasta tilanteesta. Kukaan ei ole näiden tunteiden ja tilanteiden yläpuolella, vaikka miten muuta yrittäisi väittää. Tämä oli myös loistava idea sisällöksi youtube-kanavalle.
Tuo haastaja-asetelma on ihan totta. Siitä on paras hyökätä tuleviin koitoksiin 💪 Ja oli voittaja tai ei, niin kamppailulajeissa pitää pystyä kehittymään jatkuvasti niin kauan kun kisata haluaa. Tuo loputon sitkeys, jota minusta taitaa löytyä, voi myös olla jopa vaarallista. Vapaaottelusta löytyy lukuisia esimerkkiä kavereista jotka jahtaavat liian pitkään jotain mikä ei ole mahdollista. Tony Ferguson, Diego Sanchez jne. Pitää olla fiksusti sitkeä, muuten voi olla ikävä loppuelämä.
@@tuomassimola hyvä pointti tuo loputtoman sitkeyden vaarallisuus. Vasta-argumenttina väitän, että riittävä hulluus on mahdollisesti kaikkein keskeisin huippu-urheilijan ominaisuus. Mielestäni on menestyksen kannalta vain hyvä asia, jos urheilijalla itsellään säilyy usko itseensä läpi koko uran. Ideaalitilanteessa ei tulisi olla urheilijan itsensä tehtävä kyseenalaistaa potentiaaliaan. Sen sijaan se on valmentajan tai muun luotettavan ulkopuolisen arvioijan tehtävä sitten sanoa, jos on aika luovuttaa. Olet em-kakkonen, eli aivan saatanan kova. Siinä jo yksistään on pelkästään uran jatkamiseen ja uusien kehittymistapojen etsimiseen kannustava objektiivinen kova fakta.
Liliukselle häviämisessä ei ole mitään hävettävää.
Joo, ei todellakaan. Hän on todella taitava kamppailija. Ei ole tarkoitus henkilöittää pettymystä keneenkään. Kunhan peilaan omia fiiliksiäni omiin tavoitteisiini.
Viis vuotta vielä 😎 ei mutta viidessä vuodessa saa vaikka koko ottelijan uusittua ja mieshän ei ole primessä ennen kuin prime on miehessä. Jos lähtötaso on EM2 niin ei tarvitse välttämättä niinkään pitkään. Keskinäisillä otteluilla ei sinänsä merkitystä, olennaista on pärjätä turnauksissa. Otteluiden tai turnausten kääntö ei niin kaukana kuin se aina välillä tuntuu, jos keksii mikä kehitys on ratkaisevaa.
Henkistä valmennusta tuskin tarvitsee, on sen verran helpon kuuloista.
On mielenkiintoista että painissa ja judossa ainoastaan onnistuneet turnaukset ratkaisee. Voi olla vaikka kuinka huonoja kisoja alla, mutta jos onnistuu seuraavassa turnauksessa niin kaikki taas hyvin. Lukkopainiin on ehkä hieman vapaaottelusta siirtynyt henkilökohtaisempi ns. recordin seuranta.
Vaikka Santeri on nyt kahdesti osoittautunut kisoissa kovemmaks, niin MM kisat on varmasti ollu aina iso unelma, niin ehkä se trials kannattaa ajatella nimenomaan “vaan” karsintakisana. Sama se on muissakin lajeissa. Karsintakisoissa ei välttämättä pääse aina haastamaan sitä sarjansa kovinta. Niihin kannattaa lähteä sillä tavalla siis puhtaalta pöydältä.
Sitä mä en tiedä, että millasia temppuja vaatis että pääsee Santerista ohi. Erot ei oo isot teidän välillä kuitenkaan. Ehkä lisää leiritystä Texasissa. Se näytti tuovan ainakin hyvää buustia ja teknistä kehitystä. En millään usko, että oot oman kehitykses huippupisteessä vielä. Vielä varmasti löytyy irti mitattavaa.
Tuo kisojen mieltäminen trialseiksi on hyvä ajatus! On jotenkin fiksaantunut minuun että kyse olisi oikeista EM-kisoista. Kyseessä tosiaan on MM-karsinnat, siinäkin mielessä että mukana on mm. Afrikan heput.
Tuossahan on selevät askelmerkit. Alaku vuojesta paikka MM-kisoihin ja sieltä kultaa ni ratkeaa peli maailman tasolla ja Suomen tasolla eli kaks kärpästä yhellä läpyllä💪 voihan sitä tietenki ajatusta pyöritellä että jossei kultaaMM:ssä ni jospa kuiten Suomen paremmuus ratkeais jos revanssiin mahdollisuus mutta niin ei tehä koska aina lähetään voittaan.
Ps. Ajattelet positiivisesti Santeri ei osallistu kisoihin ja sie osallistut eli pystyt parhaalla tavalla reenaan kisatilannetta käymällä kovissa kisoissa joka on parasta oppia ja pyssyy huippu kisavire päällä👍
Tämähän on muuten ihan totta! Sitä ei jotenkin tullut mietittyä että mitä sitten kun on MM-paikka takataskussa. Nyt reenaamaan 💪
Mä näen asian niin, että kamppailu-urheilussa siellä huipulla tasot alkaa olla aika marginaalisen pieniä (ainakin vapaaottelussa), että läheskään aina se ”taitavampi” kaveri ei voita. (Nii kuin ei monessa muussakaan urheilulajissa. Kukaan ei olet voittamaton jos yhtään pidempään kisaa, vyöt ja mestaruudet vaihtaa omistajaa tasaisin väliajoin) Esim jääkiekossa usein kaverin joukkue on paljon taitavampi, hallitsee ottelua mielin määrin, mutta vastustaja saa muutaman paikan ja tekee yhden maalin enemmän ja voittaa ja siten on ”parempi”. Tai jujitsussa tai vaparissa kaveri hallitsee, tekee pienen virheen ja kaveri saa Subin kiinni ja voittaa.
Jos ajatellaan, että voitat ensin sm kisat, sitten nuo trialsit ja pääset mm kisoihin, miksi et voisi voittaa Santerin siellä mikäli kohtaisitte vielä? Ei se kuitenkaan mitenkään nii isosti omaan silmään sua parempi ole että voittaisi 100% varmuudella sut kymmenen matsia kymmenestä, sulla on mun mielestä ihan realistiset mahikset se päihittää. Olet tappioilla ainakin oppinut sen, millainen game plan sitä vastaan ei tunnu toimivan. Sitten pitää vaan vaihtaa reseptiä, koska samalla kaavalla pääsee aina vaan samaan lopputulokseen, jos haluaa jotain muuttaa, pitää jotain muuttaa. Hieman lisää luovuuttaa ja mentaalista poweria peliin nii äijä vois ihan hyvin voittaakin.
Ja vaikka ette enää kohtaisi ja pääsisit mm kisoihin ja sijoittautuisit siellä paremmin kun Santeri, nii silloinhan sinähän olisit se Euroopan paras. Voittajat muistetaan.
Toiseksi itse ainakin näen myös kamppailu-urheilun taiteena. Taiteeseen kuuluu isosti luovuus. En sinua niinkään tunne, mutta vaikutat vahvasti sellaiselta, että järki dominoi sinulla isosti, (voin olla väärässäkin) missä ei sinänsä ole mitään pahaa tai väärää. Mutta mielestäni olisi hyvä tiedostaa se, että järki ja luovuus ovat yhteydessä siinä missä myös muisti ja tunne ovat yhteydessä. Puhutaan ns tunnemuistista ja järkiluovuudesta, kun ne saadaan tasapainoon. Jos saisit elämääsi ja tekemiseesi luovuutta lisää, voisit siitä aueta puuttuva pala mieleesi ja sitä kautta peliisi ja sitä kautta voi tulla ratkaisevat muutos seuraavaan tiukkaan matsiin. Kuten sanoin, marginaalit ovat pieniä.
Sekin on hyvä muistaa, että suurimmat rajoitteet ovat siellä korvien välissä, jos sanot, että et pysty, et varmasti pysty mutta jos sanot pystyväsi, nousevat mahdollisuudet isosti. Sellaista pohdintaa, tsemppiä kuitenki kisoihin ja elämän eri osa-alueille muutenkin!
Todella hyvää pohdintaa! Olen tätä itsekin ystävien kanssa pohdiskellut, että urheilu ja kamppailu nähdään usein hyvin mustavalkoisena. Tosiaan kuten sanoit on kamppailussa on vahva osatekijä luova puoli. Ja siitä olen samaa mieltä, että jos saisin lisättyä luovuutta kisamatseihin, voi lopputulos kirkastua entisestään. Olet oikeassa, että hyvin paljon järkeillen olen miettinyt urheilua. Mitä kovempi perustaso on, sitä todennäköisempää on voittaa. Nyt järkeilen tekemiseeni luovuutta ja katsotaan mitä tapahtuu :)
Urheilet intohimolla, pohdit syvällisen analyyttisesti, heittäydyt treeniin täysillä. Näin sivusta tulee vaikutelma että olet oikealla, omalla alallasi. Joskus huiput sanoo, että olisi kannattanut nauttia enemmän kun oli parhaimmillaan. Tämä tulee mieleen sinulle, että saat pysähtyä, ja tiedostaa syvästi että olet todella huipulla lajissasi. Saat nauttia jokaisesta hetkestä, jota huippu urheilu sinulle vielä ohikiitävän hetken lahjoittaa. Mielestäni olet myös todella kypsä pohtiessasi tulevaisuutta, on enemmän kuin fiksua hoksata milloin on parasta päättää huipulla. On kiva kun kropalla voi tehdä vielä jotain 50 vuotiaana. Jos pohdit tulevaisuutta, murrosvaiheessa voisi nähdä valmennuksen yhtenä polkuna ja tässä ehkä tulee mieleen kohdallasi oman tien kulkeminen, se että laittaa kaikki yhden kortin varaan... Eli lähtee maailmalle oppimaan mahdollisimman korkeatasoiseen seuraan, kymmenen vuoden plääni jossa eka graindaa hanttihommia sivussa, opiskelee ja oppii valmentamista ja sitten on rahkeet toimia täysiaikaisena valmentaja omilla vahvuuksilla. Esim olli jokinen tehnyt älytömän hyvää työtä kiekko valmentajana Mikkelissä kuljettuaan omaa polkua eikä 'virallista' suomen valmentaja polkua; hän ehkä potentiaalisin suomalainen nhl koutsi. Eli antaisit itsellesi mahdollisuuden valmentajana toteuttaa samaa lajia intohimolla. En näe mitään rajaa sillä miten paljon hyvää voisit lajille antaa ja nauttia kyydistä koko matkan. ✨
Mindsetin muutos! Santeri on yksi maailman parhaista. Ei ole häpeä hänelle hävitä. Ja sinulla 9kk aikaa kehittyä niin teknisesti, taktisesti kuin mentaalisestikin. Kaikki on mahdollista tai realistisemmin me ei tiedetä mikä kaikki on mahdollista. Mielessä voidaan kuvitella ettei voitaisi kehittyä tai voittaa kun ollaan pari kertaa hävittyä. Se ei oo kuitenkaan totta.
Trialseihin on 83 päivää. Kaikki keskittyminen Trialsseihin. Treenaamisen lisäksi päivittäinen mielikuvaharjoittelu että näät itsesi siellä korkeimmalla podiumilla. Sieltä liput MM-kisoihin, jonne on 265 päivää aikaa. Sinä aikana on mahdollista kehittyä aivan älyttömästi. Pitää heittää "realiteetit" romukoppaan. Ei me koskaan voida tietää mikä on meidän maksimipotentiaali. Sinne MM-kisoihinhan sinä olet tähdännyt, jos olen oikein ymmärtänyt. Olisihan se siistiä nähdä kaksi suomalaista samassa sarjassa kisoissa.
Tosin urheilusta löytyy myös esimerkkejä jossa urheilija lähtee kisoihin hieman "hälläväliä" asenteella ja tekeekin silloin elämänsä suorituksen. En ole sitä ikinä koittanut. Joskus loukkaantuneena olen ottanut tosi hyviä voittoja kun on jo "hävinnyt" valmiiksi. Mielenkiintoista tämä urheilupsykologia.
@@tuomassimola En lähtisi kokeilemaan hälläväliä asennetta. En usko että se lukkopainissa johtaa kovin pitkälle. Siinä hälläväliä asenteella riskit aina kasvaa tehdä (tyhmiä) virheitä.
En usko että esim. Graig Jones tulee voittamaan koskaan ADCC Worldsejä (jos vielä kisaa), kun on valmiiksi brandännyt itsensä ikuiseksi kakkoseksi.
Varsin realistisia ajatuksia urheilusta ja elämästä. Kaikki kestää aikansa, ja joskus on tiedettävä milloin katse kohti seuraavia asioita. Tosin onhan se mahdollista, että nyt on ylipäätään negatiiviset fiilikset treenaamisesta, mikä voi vielä tässä kääntyä. Riippuu toki varmasti nyt seuraavista kisoista. Mutta meni miten meni, niin pelastusopiston pääsykokeet on kahdesti vuodessa. Vaikka sen kävis tuossa välissä, niin senkin jälkeen kerkee vielä reenaamaan ja kisaamaan. Jos siis se on edelleen suunnitelmissa. Tiiä vaikka pienen maiseman ja suunnanvaihdoksen jälkeen kisaaminen taas lähtis uudella innolla. Tiiä vaikka lähtis homma käyntiin ilmankin sitä. Tiiä vaikka valmennushommat lähtis kovalla vauhdilla käyntiin. Paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja aikaa niitä tarkastella ja suorittaa. Mutta oishan se hienoa kun kävisit niissä mm-kisoissa.
Kiitos tästä 🙏
Eihän nyt gentainpoitsu voi tähän lopettaa! Nythän jonon kärjessä on enää loppupomo, mikä täytyy nuijia. Ja seki on kuitenki kuolevainen niiku me kaikki muutkin. T. Malminen
Malminen 💪 Laitetaan loppupomo nippuun 💪
Eihän kaksi ottelua nyt todellakaan kerro mitään lopullista keskinäisestä järjestyksestänne. Joka tapauksessa kaikilla paitsi enintään yhdellä (huonona päivänä hänelläkin) urheilijalla painoluokassaan löytyy maailmasta joku kengittäjä. Siksi pitäisi aina etsiä motivaatio omien heikkouksien vahvistamisesta eikä ajatuksesta, että on muka henkilönä voittamaton. Pitäisi analysoida, mitä virheitä/puutteita omassa pelissä on ja niiden kehittämiseen sitten keskittyä.
Toinen asia, johon sinun tulisi keskittyä, on, että sinä olet nyt takaa-ajaja ja haastaja. Haastajalla ei ole paineita vaan hänelle riittää yksikin voitto. Ota voimaa siitä, että saat ajaa takaa ja metsästää.
Kolmas asia, johon kannattaa keskittyä, on, että tällainenhan on yksi keskeinen ja klassinen kamppailu-urheilijan vedenjakaja-hetki. Pieni urheilija murtuu toistuvista tappioista "isoveljelle" ja alkaa nähdä itsensä ikuisena kakkosena. Suuri urheilija taas ei luovuta vaan pitää sokean jääräpäisesti ja naiivisti kiinni uskosta, että vielä tulee hetki, jolloin "isovelikin" voitetaan. Tässä tilanteessa nyt siis punnitaan, onko urheilija jyvä vai akana. Uran päättämisen jälkeen on vasta sitten aika miettiä, mikä oli oma lopullinen sijoitus.
Arvostus kyllä siitä, että näin avoimesti puhut tällaisesta jokaista pitkän linjan kilpaurheilijaa ja etenkin kamppailijaa koskettavasta tilanteesta. Kukaan ei ole näiden tunteiden ja tilanteiden yläpuolella, vaikka miten muuta yrittäisi väittää. Tämä oli myös loistava idea sisällöksi youtube-kanavalle.
Tuo haastaja-asetelma on ihan totta. Siitä on paras hyökätä tuleviin koitoksiin 💪 Ja oli voittaja tai ei, niin kamppailulajeissa pitää pystyä kehittymään jatkuvasti niin kauan kun kisata haluaa.
Tuo loputon sitkeys, jota minusta taitaa löytyä, voi myös olla jopa vaarallista. Vapaaottelusta löytyy lukuisia esimerkkiä kavereista jotka jahtaavat liian pitkään jotain mikä ei ole mahdollista. Tony Ferguson, Diego Sanchez jne. Pitää olla fiksusti sitkeä, muuten voi olla ikävä loppuelämä.
@@tuomassimola hyvä pointti tuo loputtoman sitkeyden vaarallisuus.
Vasta-argumenttina väitän, että riittävä hulluus on mahdollisesti kaikkein keskeisin huippu-urheilijan ominaisuus. Mielestäni on menestyksen kannalta vain hyvä asia, jos urheilijalla itsellään säilyy usko itseensä läpi koko uran. Ideaalitilanteessa ei tulisi olla urheilijan itsensä tehtävä kyseenalaistaa potentiaaliaan. Sen sijaan se on valmentajan tai muun luotettavan ulkopuolisen arvioijan tehtävä sitten sanoa, jos on aika luovuttaa.
Olet em-kakkonen, eli aivan saatanan kova. Siinä jo yksistään on pelkästään uran jatkamiseen ja uusien kehittymistapojen etsimiseen kannustava objektiivinen kova fakta.