Tietopaketti alkoholismista: Osa 4. Menetetty todellisuudentaju

Miten alkoholisti itsensä näkee? Miten hoito auttoi Mikaa käsittelemään juovaa aikaansa? Voiko olla alkoholisti vaikka käy töissä?
HUOM! Videoissa esiintyy paikoin erittäin karkeaa kielenkäyttöä ja kirosanoja.
Katso kaikki videot:
kantamo.fi/alkoholisminkasvot/

[@kimmokujala6410]

Meikäläinen on sellainen alkoholisti, jonka piti joutua vankilaan, ennen kuin pystyi pääsemään irti alkoholista. Vähempi kuin äärimmäinen juttu ei voinut mitenkään riittää.
Tuo on niin tuttua, että "eihän mulla mitään ongelmaa, kun mä käyn töissä." Juu, kun alkoholisti on se joka asuu tuolla veneen alla ja juo Lasolia. Pitäisi olla jossain puliukkotasolla, ennen kuin on alkoholisti. Näin minäkin luulin, että ei mulla mitään ongelmaa, kun käyn töissä, on katto pään päällä, on muija ja velkainen kärry parkkiruudussa. Hitto ja mitään muuta ollutkaan kuin ongelmia. Kumma juttu, miten alkoholisti (juopotteleva sellainen) ei vaan näe metsää puilta. Kaikki muut ihmiset ympärillä: työkaverit, tutut, kaverit, naapurit, vastaantulijat jne. näkevät, mikä mies se kaveri on, paitsi tämä viinan kanssa täys huithapeli itse, joka jatkuvasti kusettaa itseään.
Juu, ja sitten sekin, kun juodessa sattui ja tapahtui kaikenlaista paskaa A:sta Ö:hön, niin se sitten aina kuitattiin sillä, että sattuuhan tämmöisiä, kun juomaan lähdetään, se kuuluu asiaan ja tää nyt oli paskaa säkää, kun ne kytätä piti ratsiaa just siellä. Ei ollu paskaa säkää, vaan sitä omaa hölmöyttä, kun piti lähteä humalassa seikkailemaan. Eikä ne kuulu asiaan, jos juominen on sitä fiksua kohtuukäyttöä, mitä sen ongelmajuomisen kuvitteli olevan. Ne kuuluu asiaan siinä vaiheessa, kun sairastetaan alkoholismia ja elämänhallinta on täysin hukassa.
Mun touhut meni niin pitkälle, että vankilaan piti joutua. Vasta siellä aloin tajuta, missä mä olin oikeasti mennyt. Siellä lähti kaikki luulot pois ja alkoi halu pystyä elämään raitista elämää. Muistelin menneitä ja vertasin eri aikoja, että millaista oli elämä juopotellessa ja millaista elämä raittiina. Luojan kiitos, että niitä raittiita aikoja oli ollut, niin näki menneisyyden paremmin ja oli mitä verrata, ettei nähnyt kaikkea mennyttä samana. Näistä jutuista totesin, että enköhän vapauduttuani valitse sen raittiuden, kun ei siihen viinahelvettiin ole mitään asiaa palata. Alkoholi sopii meikäläiselle yhtä huonosti kuin bensiini nuotion sammuttamiseen.
Monenlaisia ajatuksia tuli, että kuinka toimia jatkossa, ettei tartte siihen pulloon enää koskea, kun ei siitä vaan voisi koitua mitään muuta kuin tuhoa ja hävitystä. Ja se kaikkein tärkein ajatus: Kun kerran minun juomisen takia on ihmishenki mennyt, niin kyllä se on siinä kohtaa meikäläisen juomiset juotu.
Linnassa oli 4,5 vuotta aikaa miettiä asioita. Paljon kävin kaikenlaista läpi ja etsin keinoja onnistua pysymään raittiina. Keväällä 23 tulee 10 vuotta vapautumisesta ja ne jutut, mitä linnassa kehitin, ovat toimineet helvetin hyvin. Ei pienintäkään tarvetta eikä halua ottaa alkoholia, koska mun on kannettava vastuu elämästä.
Tästä voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin vankilaan joutuminen pelasti minut.