Oli erittäin mielenkiintoista juttua kuunnella näin alkoholistina. Tuossa jossain vaiheessa oli puhetta, että ei myönnetä itselle, että on alkoholisti, niin omalla kohdalla kyllä sen olen todennut jo ainakin 5 vuotta sitten, mutta ei se vielä kesää tee raitistumisen suhteen. Samaan tahtiin uppoaa keskikaljaa tälläkin hetkellä kun tätä kirjoitan. Eikä vieläkään ole mitään masennusoireita tai muuta vastaavaa tullut, vaikka viimeiset 11 vuotta juonut sen noin 60-100 tölkkiä viikossa. Ainoa asia minkä takia haluan todella lopettaa juomisen on se, että elinikä ei tule olemaan kovin korkea, jos näin jatkaa. Antabuksella muutaman kerran olen ollut ryyppäämättä vähän aikaa, mutta sitten se taas lähtee, kun tuntuu, että menee vähän liiankin "kovaa" selvin päin. 3-5 tuntia unen tarve vain ja ihan innoissaan, kunnes sitten muutaman viikon päästä ei jaksa enää ja lopettaa kuurin ja keikua taas koneeseen. :D Mutta kyllä tässä pari vuotta ollut se ajatus, että lopetan kokonaan, ja se on ainoa vaihtoehto oikeastaan. Ei kohtuukäyttö onnistu vaan mitenkään, sitä on yritetty kyllä, mutta ei se ole vaihtoehto. Tämmöisiä ajatuksia heräsi tästä, ja mielellään kuulisin uudenkin jakson jossa Christer olisi vieraana.
Kiitos kun jaoit sun kokemuksen. Tsemppiä sinne oikein paljon ♥️🙋 Alkoholisti itsekin ja tämä vuosi on ollut pitkään aikaan parempi kuin moneen vuoteen. Luojan kiitos! Ja onneksi tähän pystyy yksinkin aika hyvin.
Hyvää keskustelua tärkeästä aiheesta. Kiitos! Tykkään näistä teidän podcasteista paljon erityisesti siksi kun annatte toisille tilaa puhua, ette keskeytä vieraita ja puhu päälle, vaan kuuntelette aina rauhassa loppuun ennenkuin kysytte lisää tai kommentoitte omia ajatuksianne. Näitä on ilo kuunnella. Tykkään myös teidän asiallisesta tyylistä keskustella vaikeistakin aiheista.
Harmi kun meidän journalismi ja media on ollut pitkään vaan sitä, että saa keskustella vain jos olet "oikeaa mieltä". Tietyistä aiheista ei saa myöskään keskustella ollenkaan.
Hyvää settiä! Itse olen satunnainen alkoholin käyttäjä, ja ihan kohtuuden rajoissa. Tiedostan kuitenkin erään syyn, miksi alkoholin nauttiminen aina välillä kiinnostaa; Olen sellainen hiljainen introvertti, mutta kuitenkin älykäs ja äärimmäisen tarkkaavainen. Liiankin. Ajattelen siis jatkuvasti, mitä ympärillä tapahtuu ja miten joku vaikka saattaa minuun suhtautua. Parin kaljan jälkeen tämä ylivirittyneisyys katoaa ja aivoihin tulee rauha. Pystyn fiilistelemään vaikka musiikkia aivan eri tavalla, kun koko focus on siinä. Siinä nyt vain yksi esimerkki lisää noista alkoholin positiivisista puolista, joita jaksossakin käytiin läpi 8-)
Olen eri mieltä siitä, että juomisen syyllä on hirveän iso rooli. Melkein jokainen aloittaa juomisen siksi, että se on hauskaa, ihminen on seurallisempi, iloisempi, rohkeampi jne. MUTTA siinä samassa ihminen oppii myös sen, että siihen voi turvautua silloin, kun elämässä on vaikeaa, koska alkoholi antaa tätä iloisuutta, rohkeutta, nautintoa, hauskuutta. Siis mistä tahansa hauskanpidosta voi kehittyä myöhemmin riippuvuus. Siksi katson, että ajatus siitä, että juominen hauskanpitoa varten on fine - ei ole hyvä ajatus.
Ja kun alkaa juomaan pahaan oloon ei opi käsittelemään tunteita. Kun lopettaa niin tunteita on opittava säätelemään ja itsensä pitää hyväksyä niin hyvässä kuin pahassa
Itse aloitin alkoholin käytön n. 18-vuotiaana (reilu kuukausi ennenkuin täytin, vanhojen tanssien jatkoilla) ja aluksi ihan välttelin sen käyttöä ja ehdottelin kavereillekin että jos ei niin usein ryypättäisi, mutta tuo ehdotus aiheutti suuttumusta ja meinasin kavereita menettää joten jatkoin. Siinä sitten kun n. 3 vuotta oli alkoholia käytetty aloin todella satunnaisesti käyttämään alkoholia myös yksin perjantaisin ja tuo perjantai-käyttö alkoi pikkuhiljaa yleistymään kunnes n. viimeiset 5 vuotta olin joka ikinen perjantai jonkinasteisessa humalassa, aika usein ihan kännissä kun olin yksin kotona. Eikä se edes oikein aiheuttanut mitään kivaa olotilaa, oli vaan otettava. Nyt noin 3kk sitten olin taas itsekseni perjantaina juonut sen verran hyvän humalatilan että ihan soitin naisystävälle (en yleensä IKINÄ soita kenellekään edes kovassa kännissä) ja naisystävä oli niin pettynyt ja pelästynyt sitä että siihen katkesi alkoholin käyttö, onneksi suhde ei. Aloin toden teolla miettimään alkoholin käyttöä ja katselemaan dokumentteja siitä ja sain itselleni tehtyä aivoihin erittäin negatiivisen kuvan omasta alkoholin käytöstäni. Nykyään ajattelen, että en vain voi juoda alkoholia, se on minun vartalolleni myrkkyä. Tämä on nyt 3kk pitänyt ja tuon mielikuvan takia ei tee edes mieli alkoholia. Luonnollisesti tätä joutuu ihmisille selittämään, jatkuvasti ehdotellaan kohtuukäyttöä ja yllätytään kun kerron, että joka kerta kun olen heidän kanssaan juonut olen lähtenyt sillä ajatuksella, että en juo paljon. Ja olen joka kerta siis ollut aivan räkäkännissä. Olen myös alkanut miettimään, että on varsin erikoista että hauskanpito vaati tietyn nesteen juomista ja kaikki ne hauskat tilaisuudet olivat hauskoja vain siksi, että tuota nestettä sai juoda lisää ja sitä oli aivan pakko juoda lisää. Suosittelen menemään esim. laivalle selvänä ja ihan vain yöllä seuraamaan muita ihmisiä yökerhossa ja miettimään, mikä järki tuossa hommassa on.
Suomen parasta keskustelua, tämäkin. Juontajilla loistava tyyli antaa vieraan puhua loppuun asti, jopa niin, että pidetään pieni tauko, kun puhe loppuu ja odotetaan rauhassa, jos vieraalla on vielä sanottavaa. Tämäkin aihe äärimmäisen kiinnostava, kun lähipiirissä on tätäkin sairautta. Paras keskustelu alkoholismista, mitä muistan kuulleeni, johtuen erinomaisista kysymyksistä. Schoultz osasi myös vastata, niin, että omatkin kokemukset saivat vahvistusta.
Kuulostaa kyllä,että adhd olisi taustalla. Ei piri ja stimulantit vaikuta adhd ihmiselle niin, että saavauhtia,päinvastoin. Se se pointti on,miksi adhd ihmiselle lääkitys on amfetamiini tai amfetamiinijohdannainen!
oon 29v ja olen ollut 2021 syksystä saakka alkoholisti ja olen yrittänyt lopettaa juomisen kymmeniä kertoja mutta en ole onnistunut vielä pääsemän siitä eroon.
Tykkäsin tästä. Christer vaikuttaa mieheltä, jolta elämä on repinyt kaikki turhat piirteet pois. Jäljellä on pyhä ydin, joka jakaa ympäristölleen rakkautta ja viisautta.
Hieno huomio. Itse huume ongelman selättäneenä huomioin saman asian. Ja kun joutuu noin perustavaa laatua olevia asioita elämässään käsittelemään niin vahvistuu ja kasvaa valtavasti. Näin kävi itselleni ja En koskaan olisi muulla tapaa näin vahva ja onnellinen ihminen enkä vaihtaisi elämässäni mitään vaikka 25 vuotta helvetissä elin.
Todella tärkeä aihe. Tästä ei voida koskaan puhua liikaa. Omassa suvussa on runsaasti alkoholismia ja lähdin itsekin samaan syöksykierteeseen, nyt pari viikkoa onneksi taas oltu selvinpäin ja toivon että tämä nyt kestää. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus retkahtaa, niin ikävä fakta kuin se onkin hyväksyä. Haluan suositella kaikille alkoholiongelman kanssa henkkoht painiville sekä alkoholistien läheisille erästä lyhykäistä videosarjaa täällä tubessa, löytyy nimellä "Kantamo - tietopaketti alkoholismista". Näissä esiintyy äärimmäisen sympaattinen suomalainen mies, joka kertoo raadollisenkin rohkeasti omista kokemuksistaan, ripotellen pieniä huumorinkukkasiakin tarinoidessaan sinne tänne. Voisin kuvitella, että aivan valtavan suuri osa suomalaisista miehistä varsinkin voi samaistua hänen tarinaansa paljon ja saada hänen kokemuksistaan tervettä perspektiiviä addiktiolleen. (Toivottavasti ei haittaa että mainostan tässä toista kanavaa. :D) Ja Christer, haluan onnitella sinua saavutuksestasi, onneksi havahduit tilanteeseesi ja olet saanut apua. Olet tosi hyvä puhumaan ja sanoittamaan asioita. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan. 🧡 Elämä voittaa. Niin ja teille haastattelijoille vielä ruusuja, olette empaattisen oloisia ja myös asiallisia ilmaisussa, hyvää työtä! 🌹
Tsemppiä sinne sulle. Mul on yli 15 vuotta alkoholismia takana ja nyt luojan kiitos alkanut helppaamaan tässä tämän vuoden aikana. Raittiiden päivien keräämiseen suhtauduin kuin työpaikkaan, sä et voi saada siitä potkuja vaikka välillä mokaat ja aina voi aloittaa alusta.
@@Sabine.Furuholm Kiitos tsempistä, toivotan sulle myös kovasti voimia koitokseen :) Siis tuo oli todella hyvin sanottu! Alkoholi on niin kenkku aine, että vaikka olisitkin pitkässä juoksussa saanut vähennettyä runsaastikin entiseen verrattuna juomista, niin se yksikin retkahdus jäätävine krapuloineen voi hyvinkin saada ajattelemaan, että nyt on koko kanootti nurin ja täysin taas epäonnistunut ja arvoton ihmisenä. Oon ite pitänyt siksikin ihan simppeliä päiväkirjatiedostoa matkassa mukana tietokoneen työpöydällä, johon aina välillä käynyt merkkailemassa vihreällä ympyrällä raittiit päivät, ja punaisella ne kun tuli juotua. Ilman tuota olisin varmasti ruoskinut itteeni enemmän mitä tarvitsis, ja suosittelenkin siis erittäin lämpimästi muillekin tätä tekniikkaa, etenkin jos on taipumusta vähätellä saavutuksiaan. Suuri sota koostuu pienistä taisteluista. Vaikka häviäisit yhden taistelun, et silti ole välttämättä häviämässä koko sotaa, ja saatat olla voitollakin. 🧡💫
@@kuukivi Hyvin sanottu. Mul on tuollainen vastaava kalenteri myös käytössä ja rastitan siihen päivät, jotka oon ollut raittiina, ihan kuulakärkikynällä. Kun mä aloitin sen, tavoite oli, että jokaiseen kuukauteen tulee vähintään 10 rastia. Sen jälkeen 15, sitten 20 jne jne. Ja on ollut erittäin toimiva systeemi, vaikka välillä vähän hidas 😁😁 Mutta mihin tässä kiire... Valmiissa maailmassa 🥳❤️
@@Sabine.Furuholm Nonni, hyvältä kuulostaa! Parhaat jutut tulee aina ajan kanssa, ja nimenomaan kun nyt ollaan löydetty oikealle reitille kohti tärkeää päämäärää, niin ihan turha pitää kiirettä. Tärkeintä, että suunta on oikea. We got this 💗💪🏻☺️🙌🏻
Tälle vaalealle toimittajalle sanoisin: Mikäli on juhla jossa nostetaan malja tai kaksi,"TAVALISELLE IHMISELLE" EI TULE SITÄ ETTÄ PITÄÄ SAADA LISÄÄ,lisää lisää. Muutoinkin, nuorilla on tullut TAPA että PITÄÄ näyttää kavereille että juodaan....
Juomisen mentyä rutiiniksi perjantaisin huomasi oikeastaan sen aloittamisen olevan se hauskin vaihde. Monesti tein et iltapäivän hekumoi tulevaa känniä ja sit oli pullot ja sit kun lasit valmiina drinkkien tekoon pistinkin pullot ja lasit takaisin kaappiin. Ei jäänyt se paras hekuma pois ja pysyi selvänä ilman krapuloita.👍
"Suomalaisista 400 000 alkoholistista 80 % on työelämässä". Puhumme siis aika isosta ongelmasta, joka koskettaa lähes jokaista. Ratkaisua ongelmaan on haettu viinan, päihteiden kieltämisestä, niiden täydelliseen vapauttamiseen. Jos emme pysty yhteiskunnan tasolla poistamaan ongelmaa, voinemme kuitenkin tehdä toimenpiteitä jotka eivät ainakaan niitä lisää. Yksi on madaltaa kynnystä hoitoon pääsylle. Ratkaisu ongelmaan löytyy sieltä mistä se on lähtöisin, omasta mielestä, omasta ajattelusta. Tarvitaan Christer Schoultz kaltaisia kokemusasiantuntijoita, jotta matkaa ei tarvitse käydä ihan itse. Kiitokset Puheenaiheen toimittajille, jotka antavat haastateltaville hienosti tilaa.
Nyt ollaan asian ytimessä. Erilaiset riippuvuudet ovat sokea piste suomalaisessa yhteiskunnassa ja myös maailmanlaajuisesti. Rakkauden puute varhaislapsuudessa on äärimmäisen suuri riskitekijä joka on hyvin yleistä.
Katsoin jakson toiseen kertaan tänään, ja tuossa noin 25 minuutin kohdalla oli hyvä kohta, jossa puhuttiin unen ja hereillä olon rajoilla oloista. Se on kyllä paras tunne mitä voi olla. Minulle lääkäri määräsi muutama vuosi sitten zopinoxia unettomuuteen. Se toimi vähän liiankin hyvin kaljan kanssa, ja lopetin sen käytön, kun välillä tunninkin verran kesti ennen kuin nukahti ja helvetin hyvä olo koko sen ajan.
Lääkärin määritelmä riippuvuudelle on: jos se hallitsee eläämäsi, jos suunnittelet kaiken sen mukaan, pystytkö lopettamaan kun haluat. Mä oon kaikilla noilla kriteerit täyttävä juoppo
Se on jännä, ku alkoholilla kyllä nukahtaa, mutta ei saa nukuttua. Itse olen koittanut nauttia alkoholit enne ilta 9 niin on sitten nukkumaanmennessä selvä.
Raitistuin tammikuussa 2020 eli nyt 4,5 vuotta raittiina. Ensimmäisen vuoden aikana kävin kuraattorilla kerran kuussa ja joka torstai terveyskeskuksessa ottamassa antabus-tabletin. Sitten kyllästyivät siellä terveyskeskuksessa muhun. Että enköhän mä hoida tän homman itsekkin. Olin hiukan epävarma joten sovin työnjohtajani kanssa että otan sen töissä hänen valvovien silmien alla. Meille sattu joku riita ja sanoin joka selvitettiin vasta sen jälkeen kun molemmat vaihdettiin työpaikkaa. Jatkoin antabus-tabletin ottamista kotona, kunnes lopulta totesin että nää tabletit maksaa ihan liikaa (350 kruunua pari kertaa vuodessa- kun oli kruununvouti niskassa niin sekin rahanmeno vitutti). Päätin siis yrittää omin voimin. Onhan mun kyettävä luottamaan itseeni. Sen takiahan mä osittain halusin raitistua. Että tietäisin kuka mä oon ihmisenä. Ja että löytäisin jotain sellaista itsestäni jota voisin kunnioittaa. Eli päätin yrittää. Nyt siis on pysynyt korkki kiinni pullossa. Ei se toki ensi yrityksellä heti onnistunut. Sitä ennen olin yrittänyt pari raitistumista pari kertaa. Olin kerrankin puolivuotta selvinpäin ja tunsin melkoista itsesääliä kun ajattelin että en koskaan enää saa juoda. Voi minua ressukkaa. Ei koskaan enää sitä armon juomaa. Siis ihan selvää uhriutumista. Ja nyt kun katsoo miten aikoinaan monin eri keinoin manipuloin esimerkiksi sisaruksiani saadakseni rahaa lainaksi, niin ihan hävettää. Kyllä tietysti silloinkin vähän hävetti, mutta jotenkin sen häpeän kykeni painamaan maton alle. Mutta varmuuden vuoksi mulla on kaapissa antabuspurkki kaapissa jos tulee vähänkään sellainen rauhaton olo tai epäillys siitä että mä en oiskaan raudasta tehty. Tuo on se tasapainoitteleminen. Olla kova itseään kohtaan, jotta voisi olla pehmeämpi itseään kohtaan. Jotta olisi energiaa välittää muista. Mutta täytyy myöntää että olen aika itsekeskeinen paskiainen vieläkin. En varmaankaan jaksaisi pysyä raittiina jos mulla ei olisi niitä omia kiinnostuksen kohteita (lukeminen, historia, maailmanmeno jne). Itse en välttämättä usko että tuo itsetunto hirveästi tulee paranemaan, mutta yritän kuitenkin olla latistamatta muita ihmisiä. Vaikka mun isä kuolikin melkein 40 vuotta sitten, niin pientä lohtua minulle tuo se että hän olisi onnellinen siitä että edes yritän elää ihmisiksi. Ja vaikka vahvasti epäilen minkään korkeimpien voimien olemassaoloa niin muistan kuinka isä kerran sanoi mulle "että hänen korkein toivomus on että kaikki hänen lapsensa pääsee taivaaseen". Hiukan huvittavaa miten tuollaiset täysin käsittämättömät lauseet voivat vieläkin kannustaa kun aamulla menee räntäsateessa duuniin. Ja tähän loppuun on tietysti mainittava, että kyllä mun raitistumista paljon avitti kun sain tietää että mulla oli työpaikka tiedossa. Sitä ennen en kokenut minkäälaista toivoa. Todellinen toivo sisältää mielestäni realistisen mahdollisuuden jonkin asian toteutumisesta. Ne jotka jaksavat olla raittiita on kai sellaisia jotka ovat saaneet jo osittain toiveitansa täyttymään. Eli vaikka itse on taistellu niin apua on myös saatu.
Oli erittäin mielenkiintoista juttua kuunnella näin alkoholistina. Tuossa jossain vaiheessa oli puhetta, että ei myönnetä itselle, että on alkoholisti, niin omalla kohdalla kyllä sen olen todennut jo ainakin 5 vuotta sitten, mutta ei se vielä kesää tee raitistumisen suhteen. Samaan tahtiin uppoaa keskikaljaa tälläkin hetkellä kun tätä kirjoitan. Eikä vieläkään ole mitään masennusoireita tai muuta vastaavaa tullut, vaikka viimeiset 11 vuotta juonut sen noin 60-100 tölkkiä viikossa. Ainoa asia minkä takia haluan todella lopettaa juomisen on se, että elinikä ei tule olemaan kovin korkea, jos näin jatkaa. Antabuksella muutaman kerran olen ollut ryyppäämättä vähän aikaa, mutta sitten se taas lähtee, kun tuntuu, että menee vähän liiankin "kovaa" selvin päin. 3-5 tuntia unen tarve vain ja ihan innoissaan, kunnes sitten muutaman viikon päästä ei jaksa enää ja lopettaa kuurin ja keikua taas koneeseen. :D Mutta kyllä tässä pari vuotta ollut se ajatus, että lopetan kokonaan, ja se on ainoa vaihtoehto oikeastaan. Ei kohtuukäyttö onnistu vaan mitenkään, sitä on yritetty kyllä, mutta ei se ole vaihtoehto. Tämmöisiä ajatuksia heräsi tästä, ja mielellään kuulisin uudenkin jakson jossa Christer olisi vieraana.
Kiitos kun jaoit sun kokemuksen. Tsemppiä sinne oikein paljon ♥️🙋 Alkoholisti itsekin ja tämä vuosi on ollut pitkään aikaan parempi kuin moneen vuoteen. Luojan kiitos! Ja onneksi tähän pystyy yksinkin aika hyvin.
Olet ihan kakka tilanteessa! Lähde katkaisu hoitoon. Sinulta lähtee jalat alta!
Hyvää keskustelua tärkeästä aiheesta. Kiitos! Tykkään näistä teidän podcasteista paljon erityisesti siksi kun annatte toisille tilaa puhua, ette keskeytä vieraita ja puhu päälle, vaan kuuntelette aina rauhassa loppuun ennenkuin kysytte lisää tai kommentoitte omia ajatuksianne. Näitä on ilo kuunnella.
Tykkään myös teidän asiallisesta tyylistä keskustella vaikeistakin aiheista.
Harmi kun meidän journalismi ja media on ollut pitkään vaan sitä, että saa keskustella vain jos olet "oikeaa mieltä". Tietyistä aiheista ei saa myöskään keskustella ollenkaan.
Hyvää settiä! Itse olen satunnainen alkoholin käyttäjä, ja ihan kohtuuden rajoissa. Tiedostan kuitenkin erään syyn, miksi alkoholin nauttiminen aina välillä kiinnostaa; Olen sellainen hiljainen introvertti, mutta kuitenkin älykäs ja äärimmäisen tarkkaavainen. Liiankin. Ajattelen siis jatkuvasti, mitä ympärillä tapahtuu ja miten joku vaikka saattaa minuun suhtautua. Parin kaljan jälkeen tämä ylivirittyneisyys katoaa ja aivoihin tulee rauha. Pystyn fiilistelemään vaikka musiikkia aivan eri tavalla, kun koko focus on siinä. Siinä nyt vain yksi esimerkki lisää noista alkoholin positiivisista puolista, joita jaksossakin käytiin läpi 8-)
Olipa hyvä keskustelu. Kiitos tästä.
Todella koskettava haastattelu.
Olen eri mieltä siitä, että juomisen syyllä on hirveän iso rooli. Melkein jokainen aloittaa juomisen siksi, että se on hauskaa, ihminen on seurallisempi, iloisempi, rohkeampi jne. MUTTA siinä samassa ihminen oppii myös sen, että siihen voi turvautua silloin, kun elämässä on vaikeaa, koska alkoholi antaa tätä iloisuutta, rohkeutta, nautintoa, hauskuutta. Siis mistä tahansa hauskanpidosta voi kehittyä myöhemmin riippuvuus. Siksi katson, että ajatus siitä, että juominen hauskanpitoa varten on fine - ei ole hyvä ajatus.
Ja kun alkaa juomaan pahaan oloon ei opi käsittelemään tunteita. Kun lopettaa niin tunteita on opittava säätelemään ja itsensä pitää hyväksyä niin hyvässä kuin pahassa
Itse aloitin alkoholin käytön n. 18-vuotiaana (reilu kuukausi ennenkuin täytin, vanhojen tanssien jatkoilla) ja aluksi ihan välttelin sen käyttöä ja ehdottelin kavereillekin että jos ei niin usein ryypättäisi, mutta tuo ehdotus aiheutti suuttumusta ja meinasin kavereita menettää joten jatkoin. Siinä sitten kun n. 3 vuotta oli alkoholia käytetty aloin todella satunnaisesti käyttämään alkoholia myös yksin perjantaisin ja tuo perjantai-käyttö alkoi pikkuhiljaa yleistymään kunnes n. viimeiset 5 vuotta olin joka ikinen perjantai jonkinasteisessa humalassa, aika usein ihan kännissä kun olin yksin kotona. Eikä se edes oikein aiheuttanut mitään kivaa olotilaa, oli vaan otettava.
Nyt noin 3kk sitten olin taas itsekseni perjantaina juonut sen verran hyvän humalatilan että ihan soitin naisystävälle (en yleensä IKINÄ soita kenellekään edes kovassa kännissä) ja naisystävä oli niin pettynyt ja pelästynyt sitä että siihen katkesi alkoholin käyttö, onneksi suhde ei. Aloin toden teolla miettimään alkoholin käyttöä ja katselemaan dokumentteja siitä ja sain itselleni tehtyä aivoihin erittäin negatiivisen kuvan omasta alkoholin käytöstäni. Nykyään ajattelen, että en vain voi juoda alkoholia, se on minun vartalolleni myrkkyä. Tämä on nyt 3kk pitänyt ja tuon mielikuvan takia ei tee edes mieli alkoholia. Luonnollisesti tätä joutuu ihmisille selittämään, jatkuvasti ehdotellaan kohtuukäyttöä ja yllätytään kun kerron, että joka kerta kun olen heidän kanssaan juonut olen lähtenyt sillä ajatuksella, että en juo paljon. Ja olen joka kerta siis ollut aivan räkäkännissä.
Olen myös alkanut miettimään, että on varsin erikoista että hauskanpito vaati tietyn nesteen juomista ja kaikki ne hauskat tilaisuudet olivat hauskoja vain siksi, että tuota nestettä sai juoda lisää ja sitä oli aivan pakko juoda lisää. Suosittelen menemään esim. laivalle selvänä ja ihan vain yöllä seuraamaan muita ihmisiä yökerhossa ja miettimään, mikä järki tuossa hommassa on.
Suomen parasta keskustelua, tämäkin. Juontajilla loistava tyyli antaa vieraan puhua loppuun asti, jopa niin, että pidetään pieni tauko, kun puhe loppuu ja odotetaan rauhassa, jos vieraalla on vielä sanottavaa. Tämäkin aihe äärimmäisen kiinnostava, kun lähipiirissä on tätäkin sairautta. Paras keskustelu alkoholismista, mitä muistan kuulleeni, johtuen erinomaisista kysymyksistä. Schoultz osasi myös vastata, niin, että omatkin kokemukset saivat vahvistusta.
Viisaita sanoja, Christer!
ois kiva pitää itsestään huolta, mutta kun ei siihen oikeen riitä energiaa.
Aloita ihan tosi pienistä asioista!
Oli sit just eikä melkein kuvailtu!Peliriippuvuudesta olis mahtava kuulla enemmän. Järkyttävää katsottavaa mitä moinen tekee ihmiselle
Loistava jakso
Hyvä keskustelu alkoholismista.
Kuulostaa kyllä,että adhd olisi taustalla. Ei piri ja stimulantit vaikuta adhd ihmiselle niin, että saavauhtia,päinvastoin. Se se pointti on,miksi adhd ihmiselle lääkitys on amfetamiini tai amfetamiinijohdannainen!
Part two?
oon 29v ja olen ollut 2021 syksystä saakka alkoholisti ja olen yrittänyt lopettaa juomisen kymmeniä kertoja mutta en ole onnistunut vielä pääsemän siitä eroon.
Korona aika aiheutti tätä.
nää on näitä kanna rahasi minulle tyyppejä verotiedot voi katsoa huomaa että kannattaa ei tee tätä hyvyttään..
👍
Tykkäsin tästä. Christer vaikuttaa mieheltä, jolta elämä on repinyt kaikki turhat piirteet pois. Jäljellä on pyhä ydin, joka jakaa ympäristölleen rakkautta ja viisautta.
Hieno huomio. Itse huume ongelman selättäneenä huomioin saman asian. Ja kun joutuu noin perustavaa laatua olevia asioita elämässään käsittelemään niin vahvistuu ja kasvaa valtavasti. Näin kävi itselleni ja En koskaan olisi muulla tapaa näin vahva ja onnellinen ihminen enkä vaihtaisi elämässäni mitään vaikka 25 vuotta helvetissä elin.
❤❤ä))äääää
Mielenkiintoinen video!
Teeppäs Petteri video alkoholismista 👍
Todella tärkeä aihe. Tästä ei voida koskaan puhua liikaa. Omassa suvussa on runsaasti alkoholismia ja lähdin itsekin samaan syöksykierteeseen, nyt pari viikkoa onneksi taas oltu selvinpäin ja toivon että tämä nyt kestää. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus retkahtaa, niin ikävä fakta kuin se onkin hyväksyä.
Haluan suositella kaikille alkoholiongelman kanssa henkkoht painiville sekä alkoholistien läheisille erästä lyhykäistä videosarjaa täällä tubessa, löytyy nimellä "Kantamo - tietopaketti alkoholismista". Näissä esiintyy äärimmäisen sympaattinen suomalainen mies, joka kertoo raadollisenkin rohkeasti omista kokemuksistaan, ripotellen pieniä huumorinkukkasiakin tarinoidessaan sinne tänne. Voisin kuvitella, että aivan valtavan suuri osa suomalaisista miehistä varsinkin voi samaistua hänen tarinaansa paljon ja saada hänen kokemuksistaan tervettä perspektiiviä addiktiolleen. (Toivottavasti ei haittaa että mainostan tässä toista kanavaa. :D)
Ja Christer, haluan onnitella sinua saavutuksestasi, onneksi havahduit tilanteeseesi ja olet saanut apua. Olet tosi hyvä puhumaan ja sanoittamaan asioita. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan. 🧡 Elämä voittaa.
Niin ja teille haastattelijoille vielä ruusuja, olette empaattisen oloisia ja myös asiallisia ilmaisussa, hyvää työtä! 🌹
Tsemppiä sinne sulle.
Mul on yli 15 vuotta alkoholismia takana ja nyt luojan kiitos alkanut helppaamaan tässä tämän vuoden aikana. Raittiiden päivien keräämiseen suhtauduin kuin työpaikkaan, sä et voi saada siitä potkuja vaikka välillä mokaat ja aina voi aloittaa alusta.
@@Sabine.Furuholm Kiitos tsempistä, toivotan sulle myös kovasti voimia koitokseen :)
Siis tuo oli todella hyvin sanottu!
Alkoholi on niin kenkku aine, että vaikka olisitkin pitkässä juoksussa saanut vähennettyä runsaastikin entiseen verrattuna juomista, niin se yksikin retkahdus jäätävine krapuloineen voi hyvinkin saada ajattelemaan, että nyt on koko kanootti nurin ja täysin taas epäonnistunut ja arvoton ihmisenä.
Oon ite pitänyt siksikin ihan simppeliä päiväkirjatiedostoa matkassa mukana tietokoneen työpöydällä, johon aina välillä käynyt merkkailemassa vihreällä ympyrällä raittiit päivät, ja punaisella ne kun tuli juotua. Ilman tuota olisin varmasti ruoskinut itteeni enemmän mitä tarvitsis, ja suosittelenkin siis erittäin lämpimästi muillekin tätä tekniikkaa, etenkin jos on taipumusta vähätellä saavutuksiaan.
Suuri sota koostuu pienistä taisteluista. Vaikka häviäisit yhden taistelun, et silti ole välttämättä häviämässä koko sotaa, ja saatat olla voitollakin. 🧡💫
@@kuukivi Hyvin sanottu. Mul on tuollainen vastaava kalenteri myös käytössä ja rastitan siihen päivät, jotka oon ollut raittiina, ihan kuulakärkikynällä. Kun mä aloitin sen, tavoite oli, että jokaiseen kuukauteen tulee vähintään 10 rastia. Sen jälkeen 15, sitten 20 jne jne. Ja on ollut erittäin toimiva systeemi, vaikka välillä vähän hidas 😁😁 Mutta mihin tässä kiire... Valmiissa maailmassa 🥳❤️
@@Sabine.Furuholm Nonni, hyvältä kuulostaa! Parhaat jutut tulee aina ajan kanssa, ja nimenomaan kun nyt ollaan löydetty oikealle reitille kohti tärkeää päämäärää, niin ihan turha pitää kiirettä. Tärkeintä, että suunta on oikea. We got this 💗💪🏻☺️🙌🏻
Tälle vaalealle toimittajalle sanoisin: Mikäli on juhla jossa nostetaan malja tai kaksi,"TAVALISELLE IHMISELLE" EI TULE SITÄ ETTÄ PITÄÄ SAADA LISÄÄ,lisää lisää. Muutoinkin, nuorilla on tullut TAPA että PITÄÄ näyttää kavereille että juodaan....
Juomisen mentyä rutiiniksi perjantaisin huomasi oikeastaan sen aloittamisen olevan se hauskin vaihde. Monesti tein et iltapäivän hekumoi tulevaa känniä ja sit oli pullot ja sit kun lasit valmiina drinkkien tekoon pistinkin pullot ja lasit takaisin kaappiin. Ei jäänyt se paras hekuma pois ja pysyi selvänä ilman krapuloita.👍
jäbä on jumalauta buddha
"Suomalaisista 400 000 alkoholistista 80 % on työelämässä".
Puhumme siis aika isosta ongelmasta, joka koskettaa lähes jokaista. Ratkaisua ongelmaan on haettu viinan, päihteiden kieltämisestä, niiden täydelliseen vapauttamiseen. Jos emme pysty yhteiskunnan tasolla poistamaan ongelmaa, voinemme kuitenkin tehdä toimenpiteitä jotka eivät ainakaan niitä lisää. Yksi on madaltaa kynnystä hoitoon pääsylle.
Ratkaisu ongelmaan löytyy sieltä mistä se on lähtöisin, omasta mielestä, omasta ajattelusta. Tarvitaan Christer Schoultz kaltaisia kokemusasiantuntijoita, jotta matkaa ei tarvitse käydä ihan itse. Kiitokset Puheenaiheen toimittajille, jotka antavat haastateltaville hienosti tilaa.
Nyt ollaan asian ytimessä. Erilaiset riippuvuudet ovat sokea piste suomalaisessa yhteiskunnassa ja myös maailmanlaajuisesti. Rakkauden puute varhaislapsuudessa on äärimmäisen suuri riskitekijä joka on hyvin yleistä.
56:00 tämän olen huomannut todella monella, erittäin hyvä huomio
Erittäin hyvä ja kuvaava termi on Christerin mainitsema "Päihdepersoona", kertoo alkoholismin ilmentymisestä ja luonteesta "toisena ihmisenä".
Katsoin jakson toiseen kertaan tänään, ja tuossa noin 25 minuutin kohdalla oli hyvä kohta, jossa puhuttiin unen ja hereillä olon rajoilla oloista. Se on kyllä paras tunne mitä voi olla. Minulle lääkäri määräsi muutama vuosi sitten zopinoxia unettomuuteen. Se toimi vähän liiankin hyvin kaljan kanssa, ja lopetin sen käytön, kun välillä tunninkin verran kesti ennen kuin nukahti ja helvetin hyvä olo koko sen ajan.
Lääkärin määritelmä riippuvuudelle on: jos se hallitsee eläämäsi, jos suunnittelet kaiken sen mukaan, pystytkö lopettamaan kun haluat. Mä oon kaikilla noilla kriteerit täyttävä juoppo
Jotenkin käsittämätöntä vaikka ihan eri elämä mutta aina tunteiden kohdalla se puhuu mun elämästä.
Se on jännä, ku alkoholilla kyllä nukahtaa, mutta ei saa nukuttua. Itse olen koittanut nauttia alkoholit enne ilta 9 niin on sitten nukkumaanmennessä selvä.
Christer on miljonääri pankkiiri,jolla ei koskaan ollut tavallisen ihmisen ongelmia.
Raitistuin tammikuussa 2020 eli nyt 4,5 vuotta raittiina. Ensimmäisen vuoden aikana kävin kuraattorilla kerran kuussa ja joka torstai terveyskeskuksessa ottamassa antabus-tabletin. Sitten kyllästyivät siellä terveyskeskuksessa muhun. Että enköhän mä hoida tän homman itsekkin. Olin hiukan epävarma joten sovin työnjohtajani kanssa että otan sen töissä hänen valvovien silmien alla. Meille sattu joku riita ja sanoin joka selvitettiin vasta sen jälkeen kun molemmat vaihdettiin työpaikkaa. Jatkoin antabus-tabletin ottamista kotona, kunnes lopulta totesin että nää tabletit maksaa ihan liikaa (350 kruunua pari kertaa vuodessa- kun oli kruununvouti niskassa niin sekin rahanmeno vitutti). Päätin siis yrittää omin voimin. Onhan mun kyettävä luottamaan itseeni. Sen takiahan mä osittain halusin raitistua. Että tietäisin kuka mä oon ihmisenä. Ja että löytäisin jotain sellaista itsestäni jota voisin kunnioittaa. Eli päätin yrittää. Nyt siis on pysynyt korkki kiinni pullossa. Ei se toki ensi yrityksellä heti onnistunut. Sitä ennen olin yrittänyt pari raitistumista pari kertaa. Olin kerrankin puolivuotta selvinpäin ja tunsin melkoista itsesääliä kun ajattelin että en koskaan enää saa juoda. Voi minua ressukkaa. Ei koskaan enää sitä armon juomaa. Siis ihan selvää uhriutumista. Ja nyt kun katsoo miten aikoinaan monin eri keinoin manipuloin esimerkiksi sisaruksiani saadakseni rahaa lainaksi, niin ihan hävettää. Kyllä tietysti silloinkin vähän hävetti, mutta jotenkin sen häpeän kykeni painamaan maton alle. Mutta varmuuden vuoksi mulla on kaapissa antabuspurkki kaapissa jos tulee vähänkään sellainen rauhaton olo tai epäillys siitä että mä en oiskaan raudasta tehty. Tuo on se tasapainoitteleminen. Olla kova itseään kohtaan, jotta voisi olla pehmeämpi itseään kohtaan. Jotta olisi energiaa välittää muista. Mutta täytyy myöntää että olen aika itsekeskeinen paskiainen vieläkin. En varmaankaan jaksaisi pysyä raittiina jos mulla ei olisi niitä omia kiinnostuksen kohteita (lukeminen, historia, maailmanmeno jne). Itse en välttämättä usko että tuo itsetunto hirveästi tulee paranemaan, mutta yritän kuitenkin olla latistamatta muita ihmisiä. Vaikka mun isä kuolikin melkein 40 vuotta sitten, niin pientä lohtua minulle tuo se että hän olisi onnellinen siitä että edes yritän elää ihmisiksi. Ja vaikka vahvasti epäilen minkään korkeimpien voimien olemassaoloa niin muistan kuinka isä kerran sanoi mulle "että hänen korkein toivomus on että kaikki hänen lapsensa pääsee taivaaseen". Hiukan huvittavaa miten tuollaiset täysin käsittämättömät lauseet voivat vieläkin kannustaa kun aamulla menee räntäsateessa duuniin. Ja tähän loppuun on tietysti mainittava, että kyllä mun raitistumista paljon avitti kun sain tietää että mulla oli työpaikka tiedossa. Sitä ennen en kokenut minkäälaista toivoa. Todellinen toivo sisältää mielestäni realistisen mahdollisuuden jonkin asian toteutumisesta. Ne jotka jaksavat olla raittiita on kai sellaisia jotka ovat saaneet jo osittain toiveitansa täyttymään. Eli vaikka itse on taistellu niin apua on myös saatu.
Ihmiset ovat riippuvaisia.
Vittu mitä paskaa.
Sanoit jotain että jotain semmosta äsken että etkohän juot kohta uudestaan. Toivon toki muuta, paranemista ❤
En saa enää kutsuja sukujuhliin, kun ryyppään niissä aina kaikkien tyhjien lasien ja pullojen pohjat. Pitävät kuulemma liian nolona näkynä.
Puhutko mistä, hyvin tod näk olet hakannut naisesi kohta. Kieltelet asioita.
Itse kamppailen muiden päihteiden kanssa, mutta tästä saa silti hyviä vinkkejä ja oivalluksia
Kiitos tästä jaksosta. Todella hyvä keskustelu 😊.
kannattaa tsekata maksa-arvot niin tietää mimmosissa rajoissa juominen on.
Erittäin hyvä haastattelu. 👍
Todella hyvä ja tärkeä video!