Vierailin PÄIVÄKODISSA - tässä ongelmia, mitä huomasin
HTML-код
- Опубликовано: 12 сен 2024
- Varhaiskasvatuksessa on ongelmia. Kävin vierailemassa päiväkodissa Espoossa. Keskustelin noin kymmenen työntekijän kanssa ja sain aika hyvän kuvan, missä mennään.
Mä opiskelin varhaiskasvatuksen opettajaksi ja kasvatustieteen maisteriksi, mutta ei mennyt kahta vuotta pidempään työelämässä kun työuupumuksen jälkeen päätin vaihtaa alaa. Syitä siihen on useita, ja joitain niistä tässä käsiteltiin.
Voisin kirjottaa tästä kirjan, mutta koitan puuttua mun mielestä oleellisimpaan asiaan, eli laatuun ja laatutekijöihin.
Ensinnäkin inkluusio on vakassa eri juttu kuin koulussa. Syynä on se, että lasten kasvu ja kehitys on luontaisesti niin erirytmistä etenkin alle kouluikäisillä, että on vaikea ja tarpeetontakin kovin tiukasti puhua esim erityistarpeista. Erityistarpeita on, sitä en todellakaan kiistä, mutta kyse on kuitenkin siitä että kaikki lapset tarvitsevat oikeasti hyviä tukikeinoja. Lapset kehittyy eri rytmeissä esim kielellisesti js motorisesti, ja eri asiat myös kietoutuu yhteen. Mä käytin kuvia, viittomia, kehollisuutta, ennakointia, rutiineja, struktuureja ym _kaikkiin_ lapsiin. Vaka on optimaalisimmillaan tosi lähellä erityisopetusta.
Inkluusionäkökulmasta on kuitenkin yksi iso ongelma yli muiden. Työssä on helppo tunnistaa lopulta riskejä ja merkkejä oppimisvaikeuksista ja jopa tunnistaa isolla varmuudella tulevaa (ja olevaa) tuen tarvetta. Tulevaa siksi, että iän mukainen liukuma on niin suurta, ettei voida sanoa onko oppimisen pulma ohimenevää vai vain eritahtista kehitystä. Alle kouluikäinen saa siksi diagnoosin vain ihan äärimmäisessä tapauksessa. Ja jos diagnoosia ei ole, ei ole mitään millä perusteella vaatia lisäresurssia ryhmään. Käytännössä lisäresurssi tarkoittaa ensisijaisesti suhdeluvun laskua (yksi lapsi vie kahden paikan), mutta sehän ei ole mitenkään toteutuva juttu kun suhdeluvut on jo muutenkin pielessä. Kaksi täysin vieraskielistä lasta ryhmässä ei ole mikään peruste lisäresurssille. Ryhmäavustajan saaminen on poikkeuksellista, henkilökohtaisen avustajan saaminen äärimmäistä.
Miten sitten noihin haasteisiin vastataan? Korkealla osaamisella. Se, että ryhmässä on korkeakoulutettu opettaja, jolla on mielellään erityispedagogista osaamista, on valtava valtti. Korkealla osaamisella voidaan tehdä niitä laadullisia muutoksia arjessa, joilla esim ryhmä toimii paremmin, joilla lapset saavat osallisuutta, joilla lapset saadaan oppimaan, joilla lapset saadaan itseohjautumaan jne. Se tarkoittaa niitä iän ja kehitystason mukaisien keinojen käyttöä, jotka tulee sopeuttaa joka lapsen ja sen ryhmän tarpeiden mukaisiksi. Tähän puolestaan tarvitaan resurssia esimerkiksi tehdä sitä suunnittelu-, kehittämis- ja arviointityötä (=SAK-aika) ryhmän ulkopuolella. Siellä luodaan ne raamit siihen arjen työhön ja huolehditaan siitä laadusta. Tälle tekemiselle pitää antaa aiempaa enemmän arvoa ja tilaa. Riittävällä suunnittelulla jokainen ryhmä toimii paremmin ja siitä olemassa olevasta resurssista saadaan enemmän irti.
Mikä on ongelma? Kulttuuri ja rakenteet, joihin en valitettavasti näe muutosta, ja siksi just lähdin. Ensinnäkin sille SAK:lle ei ole riittävästi aikaa eikä edes se minimi 5h/vko riitä toteutuessaankaan. Vakassa joudutaan soitellen sotaan jatkuvasti. Toiseksi, kuten opit, suunnitelmat elää jatkuvasti. Miten teet laadukasta ja suunnitelmallista, tavoitteellista työtä, jos runko menee uusiksi joka aamu? Se on seurausta loputtomasta myötäilyn kulttuurista, jossa niellään kaikki käsittämättömät kurjuudet, joita ylhäältä jaetaan. Se on seurausta siitä, että työn arvoa ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta (esim. oppimisvaikeuksien varhainen ymmärtäminen, akateemiset pohjataidot jne) ei ymmärretä, mikä johtaa siihen, ettei resurssia voi saada lisää. Alan erityinen ongelma on se, että ammattiryhmien välillä on vastakkainasettelua, mikä johtaa siihen, että kun yksi puhuu laadun puolesta (korkean koulutuksen merkitys, SAK-ajan arvo jne), toiset kaivat kuoppaa argumenttien alta ("ihan samaa työtä kaikki tekevät"). Ollaan tilanteessa, jossa ainoa argumentti resurssin lisäämiseksi on laadun parantaminen ja siihen liittyvät tekijät, mutta niitä argumentteja murennetaan alan sisältä päin. Tähän liittyy myös se, miksi on niin tärkeää, ettei seditellä ja täditellä, miksi puhutaan varhaiskasvatuksesta ennemmin kuin päivähoidosta, miksi puhutaan ennemmin siitä mitä on opittu vs mitä on tehty (esim. kehon keskiviivan ylitys vs. jumppa).
Meillä rikottiin töissä lakia käytännössä päivittäin. Työkuorma oli niin suuri, ettei edes minimiin pystynyt. Ainoa keino vähentää omaa kuormaa oli rikkoa lakia, opetussuunnitelmaa ja omia arvoja, mitätöidä oma koulutus ja asiantuntemus. Taukoja ei ollut. Syksyllä 2021 jäin sairaslomalle ja söin ensimmäisen lämpimän arkilounaan kuukausiin. Palkka oli aivan vitsi, ja itseasiassa laskin, että opettajalla menee monta kymmentä vuotta saada hoitaja kiinni uran kokonaisansioissa. Nyt palkkaus antaa hieman arvoa osaamiselle, mutta käsittääkseni edelleen tilanne on se, että opettajista kandilla uran kokonaisansiot ovat edelleen kymmeniä tuhansia euroja suuremmat kuin maisterilla. Ja opettaja saa hoitajan kiinni vasta 20-30 työvuoden jälkeen.
Mutta juu, ongelmia on ja riittää. Mitä tekisin? Nykyisestä henkilöstöjaosta on pidettävä kiinni: ope, ope/sosionomi ja hoitaja. Tämä on tärkeää myös alle 3-vuotiaiden kohdalla. Erityisopettajien määrää on nostettava ja se on säädettävä lakiin suhdelukuun x. Tukihenkilöstön määrää on lisättävä, esim sänkyjen sijaamiset, ruokakärryt, vaatteiden kuivatus ym pois lapsiryhmän henkilöstöltä. Lisäresurssin lisääminen päiväkoteihin, esim yksi hoitaja per kolme ryhmää - tauottaa, on lisäapuna, paikkaa yllättävissä ja äkillisissä poissaoloissa, varmistaa henkilöstön määrää SAK-aikana, kun opettaja on pois ryhmästä. Tällä saadaan tulipalot pienemmiksi. Tämän _lisäksi_ henkilöstön loma- tai sairaspoissaoloihin on palkattava sijainen, jotta poissaolon vaikutus kokonaisuuteen on mahdollisimman pieni.
Miehiä vakaan?🤔 Mä tein tästä kandin ja gradun! Miehillä on kyllä paikkansa ja arvonsa monista syistä. Mä käsittelin miehen mallina toimimista ja hyvää mieskuvaa, mutta pidän tärkeänä myös että mies tuo mahdollisesti erilaista ajattelua ja toimintaa vakan arkeen. Sitä en käsitellyt, mutta miehiä tarvitaan myös ravistelemaan kulttuuria ja käytäntöjä. Siitä on viitteitä, että sillä voisi olla merkitystä alan kehitykselle. Gradu löytyy googlen kautta haulla "Mitä tekee mies"!
Ja kannustan kyllä osallistumaan vakaan mahdollisuuksien mukaan! Esim 1-2 päivää vuodessa hyväntekeväisyytenä on jo huikea juttu!
Tässä oli kyllä niin monta tärkeää nostoa. Kiitos näistä! Ei voi muuta kuin ihmetellä ja kummastella, miksi asialle ei olla tehty enemmän.
Hyvä Mika,tekis myös hyvää elää kuukausi peruspäivärahalle jokaiselle päättäjälle.Työvaatetus ulkoiluun tulisi tuolla alalla tulla työnantajalta,sie ulkoilet jopa kahdesti päivässä Suomen vaihtelevassa säässä ja joudut itse ostamaan jokakelin vaatteet ja kengät.Raskas ja vaativa ala,palkka on pieni. Minusta piti tulla LTO sosionomi käännyin vuotta ennen toiseen suuntaan. Harjoittelut näytti työn stressaavuuden,puhuit aivan asiaa. Suosittelisin päättäjiä jalkautumaan kentille. Usein myös tilat ovat sisäilmasairaita minun kohdalla tämä sattui kaikissa neljässä harjoittelupaikassa. Se lisää sairaspoissaoloja ja lopulta tuhoaa lasten ja työntekijöiden elämän. Nyt 5 minuuttia riittää,tiedän missä tilassa kaupungissamme on sisäilmaongelmia ja sille ummistetaan silmät. Mie menen tukkoon ja minulta lähtee ääni. Erittäin tärkeä aihe. Miehiä vähemmän ajautuu alalle, pitäisikö laittaa mieskiintiöt? Vai saako enää sanoa mies.
Tärkeitä nostoja! Kiitos