Koronafuksina henkisesti raskainta on ollut arjen monotoonisuus. Tiistaita en osaisi enää edes kuvailla, päivät ovat samanlaista sumua kaikki. Etänä tapahtuvia tapaamisia on kaksi viikossa, luennotkin ovat tallenteita lähes joka kurssilla. Opiskelun ajoittaminen on ollut lähes mahdotonta, ainoastaan moodlessa näkyvä deadline "3h 23 minuutin päästä" saa prujun auki ja useimmiten googlen, mistä yrittää hätiköidysti löytää ratkaisuja suoraan ilman halua oppia mitään. Vielä syksyllä arjessa oli jotain, mitä odotin. Jonkinlaisia pieniä tapahtumia järjestettiin vielä silloin, mutta nyt tapahtumat ovatkin kun siirryt sohvalle kattomaan netflixiä tietokoneen äärestä. Jaxuhaleja tulee pääministeriltä asti, mikä on tietysti mukavaa, mutta useimmiten unohtuu pian kun arki taas pimenee ja mitään konkreettista ei näy edessä. Henkilökohtaisesti ongelmani on vielä suurempi, kun en harrasta juurikaan mitään, mutta kovimmatkin liikkujat ovat joutuneet pettymään harrastustoiminnan lakatessa ja heitäkin on tullut rajusti vastaan harmaa arki. Toivo rokotuksista tuo tähden verran valoa muuten täysin pikimustaan ympäristöön, eikä tuleva vappukaan tuo valoa, ollessaan luultavammin zoom-muotoinen, mikä on vain hieno nimitys kalsarikänneille.
Olen fuksi ja rehellisesti olen miettinyt jo useasti, onko musta yliopisto-opiskelijaksi. En ole käynyt kampuksella syyskuun toisen viikon jälkeen. En ole nähnyt vuosikurssilaisiani kuukausiin, en tiedä miten kaikilla menee, kuinka he jaksavat. Itse en jaksa. Jokainen päivä on sitä samaa mössöä, en saa mitään uutta irti, istun yksiössäni 8h opiskellen. Oikeasti siitä ajasta työtä saan tehtyä ehkä kolme. Mutta rehellisesti, miten meidän pitäisi jaksaa kun tuntuu, että proffatkaan eivät jaksa. Minulla ei ole ollut ”live”-luentoja marraskuun jälkeen. Ei edes niitä etänä tapahtuvia luentoja. Esseitä kyllä olen kirjoittanut, lukenut lukemattoman monia kirjoja tentteihin, mutta yhtäkään ajatusta lukemastani en ole päässyt jakamaan, sillä edes luentoja ei enää viitsitä järjestää. Koen tämän erittäin raskaaksi ja epäreiluksi. Odotan kesää, jotta saa taukoa opiskeluihin. Pelkään myös kesää, sillä silloin pitäisi löytää voimia työn tekoon, jotta selviää taloudellisesti seuraavasta vuodesta. Kuinka jaksaa tehdä töitä, jos on jo valmiiksi uupunut...? Olen nykyään pelkkä haamu entisestä itsestäni. Olin sosiaalinen, energinen ja yleisesti hyvin positiivinen. Nyt itken päivittäin maailman tilannetta. Olen äärimmäisen ahdistunut ja stressaantunut. En löydä arjesta niitä tavallisesti pieniäkin ilahduttavia asioita. Haluan uskoa, että tilanne tästä paranee, kyllä me tästä selvitään. Mutta kun hallituksen sanat opiskelijoille ovat: ”hakekaa apua, jos olette uupuneita”, ei mieli paljoa nouse. Mistä pitäisi löytää apua, kun terveydenhuollon palvelut ovat ruuhkautuneita ja rahaa ei ole yksityiseen terveydenhuoltoon? Elän tällä hetkellä omilla äärirajoillani, mutta uskon omaan sinnikkyyteeni, tiedän että selviän. Löydän voimavaroja selvitä. Mutta entä ne, jotka olivat jo äärirajoilla ennen tätä kaikkea? Kuka auttaa heitä? Kuka kuuntelee, kun voimia avunhuutoon ei enää ole?
Tuli kylmät väreet, kun luin tätä. Ihan hirveää ajatella, miltä susta tuntuu. Etenkin kun voisin itse olla samassa tilanteessa, itselläni useat kaverit lähti myös viime syksynä opiskelemaan (itse pidän välivuotta). Sä selviät tästä, sä oot selvinnyt kaikesta aiemmastakin. Sä oot vahva ja sä keksit keinot, miten saat helpotettua sun arkea. Et ole myöskään yksin asian kanssa, varmaan kaikki opiskelijoista käy nyt läpi samaa. Puhu sun tunteista sun läheisille, vuodata niitä tunteita ulos. Koita löytää arjesta pieniä asioita, millä voit kohentaa omaa jaksamista. Pienet kävelyt, kahvitauot kynttilän ääressä, kokkaa sun lemppari ruokaa aina välillä, makaa vain sohvalla ja ole. Sä teet parhaasi ja sä selviät tosta. Paljon tsemppiä!
Ite oon abi ja tuntuu että kaikki asiat koulun osalta on menny ihan päin puuta. Etäopiskelu oli todella haastavaa ennen lukulomaa, en pystynyt näkemään ja huomaamaan, että opinko mitään, kun koulunpenkillä pystyy vertailemaan vastauksia kavereiden kanssa ja keskustelua aiheesta syntyy niin paljon helpommin kaikkien kanssa luokassa kuin teamsissä. Meillä ei kukaan vastannut opettajan kysymyksiin ikinä etätunneilla. Teams ja zoom puhelut on super stressaavia ja jännittäviä. Monta kertaa oonkin saanut ihan totaalisen romahduksen, että en mä pysty tai jaksa tätä enää. Kirjotukset onkin sit viiminen etappi enää. Kirjoitan 4 ainetta ja kahdessa aineessa olen todella huono. Tukea opettajilta ei ole saanut vaikka viestejä olenkin lähettänyt. Usein on vastattu viikon myöhässä tai ei ollenkaan. Ymmärrän että kiire on, mutta kyllä kaipailen opettajien apua aineissa. Myöhäistä se on kuitenkin nyt, kun ensviikolla alkaakin jo äikän kirjotukset. Penkkareiden peruminen oli kyllä tosi iso pala mulle ja kavereille. Oon haaveillu penkkareista jo ala-asteelta ja asu valintakin oli jo mietitty, sekä hankittu. Puvulle tulee kyllä paljon käyttöä vaikka ihan leffoja katsellessa tai naamiais juhlissa, mutta se harmittaa ihan sairaasti ettei pääse kokemaan sitä parasta päivää lukiosta. Ittensä tsemppaaminen ei nyt onnistu. Oon todella alakuloinen, väsynyt ja rasittunut ja varmasti moni muukin, kuin vain lukiolaiset. Ei auta kuin toivoa parasta, että kirjotukset menis läpi ja pisterajat laskis ainakin vähäsen.
Itseäni on todella paljon turhauttanut se, miten vanhempi sukupolvi suhtautuu etäopetukseen, ja siihen, että meillä on sen kanssa raskasta ja me oireillaan sen takia. "Miten nää nuoret pärjäis sodassa, kun ei pysty edes etäopiskeluun" jne. Nää kaks asiaa ei ole mitenkään verrattavissa toisiinsa. Lisäksi on vaivannut se, että korkeakouluopiskelijoiden uupumus näyttää olevan hallituksen keskuudessa yks vitsi. "Jos ei jaksa niin koittakaa vaan nyt jaksaa" ja "Täähän on semmonen ainutlaatuinen sukupolvikokemus". Me ollaan oltu jo kokonainen vuosi etäopetuksessa. Meidän vointi on unohdettu kokonaan, ja lähinnä keskitytään peruskoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden vointiin. Me ollaan niitä, ketkä ollaan seuraavana menossa työelämään, ja suurin osa meistä on aivan paskana siinä vaiheessa ku pitäis sinne työelämään siirtyä, koska ei saatu tukea tänä korona-aikana oikeastaan ollenkaan. YTHS on ylikuormittunut ja apua esim. mielenterveysongelmiin ei saa ajoissa, tukea ei saa opintoihin, ketään ei kiinnosta jos opinnot jäävät roikkumaan, meillä ei ole tukiverkostoa. Istutaan vaan päivät pitkät yksiöissämme tuijotellen ruutua jopa 12h ilman sosiaalisia kontakteja, ja vaikka päähän särkee ja silmiin sattuu, niin kouluhommat on silti pakko tehdä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta hallituksen tsempit on vaan tätä "koittakaa jaksaa" rataa. Harmittaa ja pää hajoaa, kun ketään ei kiinnosta meidän vointi, vaikka kuinka yritetään pitää asiasta meteliä.
tää korkeakouluopiskelijat vs peruskoulu ja toinen aste on kyllä ihan naurettava. parhaimmillaan vuosi ikäeroa abin ja fuksin välillä, ei se fuksi tätä tilannetta sen vuoden elämänkokemuksella yhtään paremmin siedä. se tunne että on unohdettu kokonaan ja korkeakouluopiskelijoista ei välitetä yhtä paljon on se mikä tuntuu kaikista ikävimmältä. koiteteaan silti vaan jaksaa :))
Joo tää Marinin kommentti että tää ois joku ”ainutlaatuinen sukupolvikokemus”. Niinku anteeks sanoisitko raiskatulle tai auto-onnettomuudessa olleelle tällein? ”Se oli ainutlaatuinen kokemus sinulle”. NO AIJAA! Ne kehysti sen sillee et tilanteen ainutlaatuisuus meiän sukupolvelle ois hyvä juttu. MITÄ?!
Ensimmäistä vuotta lukiota käyvänä ja joulukuun alusta asti etänä olleena voin sanoa, että ainakin musta tuntuu, että ketään ei kiinnosta meidänkään vointi. Omasta lukiosta vieläpä siirettiin ainut psykologi rokottamaan. Jotain etätalviriehaa ja etäpenkkareita yritettiin järjestää kaikkia piristämään, mutta ei se nyt kauheesti lohduttanu. Tuntuu, että ainut, joka enää välittää on lukiolaistenliitto
@@pinja4344 teillä onneksi vasta pari kuukautta sitä etäilyä takana. se että se ei oo ollut etänä alusta saakka, kertoo jo siitä että jollakin tasolla teistä välitetään ja koitetaan tehdä teidän eduksi asioita. ja apua voi lukiossa hakea myös terveydenhoitajalta ja opinto-ohjaajalta, jos psykologi ei ole tavoitettavissa. :)
Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistossa. Syksyllä odotin opintoja innoissani. Odotin myös sitä, että saisin uusia kavereita ja ajattelin, että oisin nyt tosi reipas ja jaksaisin osallistua tapahtumiin, jotta pääsisin porukoihin mukaan. Kavereiden hankkiminen on aina ollut mulle vaikeeta ja väsyn helposti sosiaalisissa tapahtumissa, mutta tällä kertaa päätin, että otan itseäni niskasta kiinni, etten jäisi yksin. Loppujen lopuksi jäin kuitenkin yksin, mulla ei ole yhtäkään fuksikaveria. Onneksi asun poikaystävän kanssa, muuten tulisin hulluksi. Opinnot tökkii, koska motivaatiota katsoa opettajien monologeja yksin kotona ei juurikaan ole. Opiskelemani ala ei myöskään ole se, mitä haluaisin oikeasti opiskella. Vanhemmilleni sanon aina, että etäopiskelu on raskasta, mutta hyvin menee. Oikeasti ei mene hyvin, mutta en kehtaa myöntää sitä, koska olen aina ollut se tunnollinen opiskelija, joka saa kaiken aina aikaiseksi ja saa aina hyviä arvosanoja. Sätin itseäni, että olen laiska ja saamaton ja että etäopiskelu ja korona yleisesti ei ole mitään esim. sota-aikaan verrattuna, että kyllä nyt pitäisi vaan jaksaa. Yleisesti ottaen olen väsynyt. Onneksi välillä sentään tulee pieniä motivaatiopiikkejä ja olen onnellinen, että mulla on hyvät välit perheen kanssa, asun poikaystävän kanssa ja että mulla on muutama kaveri edelliseltä kotipaikkakunnalta.
Fiilaan hirveesti sun fiiliksiä. Itekin olin koko peruskoulun läpi panostava, hyvä koulussa ja tunnollinen. Ja se näkyi pääasiassa semmosena ”kaikki peliin tai ei mitään” -asenteena. Onneks lukiossa tajusin että tällä asenteella saatan itteni hautaan henkisesti ja fyysisesti eikä siks tässä oo mitää järkeä. Intohimoihinsa panostamisessa ei oo mitää väärää, tärkeet on vaa huomioida oma palautuminen, rajata vähän niit juttui mihin panostaa tarpeen mukaan. Ite opettelin lukion aikana ja sen jälkeenki pääsemään irti turhasta perfektionismista ja olemaan rennompi, pitämään hauskaa niis jutuis mitä opiskelen ja teen. Ottaisin myös fuksina huomioon sen että oot vasta oppimassa yliopiston tapoja, menoa ja tutustumassa sen tuomiin juttuihin. Iteki olin ekana vuonna aivan kujalla esim tieteellisestä kirjottamisesta, kaikist ilmojutuista yms, mut jatkoin vaa niiden treenaamista, kyl ne lopulta oppii. Tän päälle vielä tää koronatilanne, joka aiheuttaa varmasti kaikille painetta. On aivan ok kokea olevansa tilanteen takia puhki, ”tuntea olevansa laiska”. Tiiän et tää ei oo sota-aika mut on tää erikoistilanne ja kuormittava muuten. Se et se ei oo yhtä paha ku sotatilanne ei tarkota et täl ei olis huonoi vaikutuksii ihmisten elämään tai et ne huonot vaikutukset ois vähäpätösempii verrattuna sota-ajan vaikutuksiin. Tarvittaes voit skipata kurssei, siirtää myöhemmälle, jos tuntuu et opiskeluit on ihan liikaa. Ihanaa kuitenki et sul tulee motivaatiopiikkei ja koet onnellisuuden hetkii ja pidät yhteyttä läheisiin. Pidä niit yhteyksii yllä! Voithan myös koittaa ottaa uudelleen yhteyttä muihin fukseihin ja kysellä apuu koulujutuis tai kysyy kuulumisia. Uskon et isoo osaa ei haittais jos joku aidosti ottais yhteyttä ja kysyis kuulumisii heiltä. Tosi paljon tsemppei, lähetän täältä internetin toiselta puolelta paljon tsemppihaleja ja voimia sulle! Oot upee, oot mahtava!✨❤️🤗
Tää oli kun suoraan omasta elämästä yksityiskohtia myöten... Tavallaan lohduttavaa kuulla, että on muitakin jotka painii näiden asioiden kanssa, mutta tavallaan taas tosi surullista :(
Kiitos ihanasta päivää piristävästä videosta!!😍 Itse oon lukulomalainen Abi. Lukeminen ei ole oikein edennyt. Motivaatiota on vaikea löytää, koska tulevaisuus näyttää niin sekavalta koronan takia, ja muutenkin sen takia, että pitäisi keksiä jokin, mitä haluaisi opiskella tai tehdä elämällään. Samalla päässä painaa jännitys siitä, että ensimmäistä kertaan kahteentoista vuoteen, en tiedä mitä tulen tekemään syksyllä... Olen kuitenkin onnellinen siitä, että nyt kun arki on melko yksitoikkosta, niin olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Erityisesti meidän koirien hupsuttelut ja hepulit tuovat ihania ilon ja naurun hetkiä tähän muuten harmaaseen arkeen... 😍 Voimia kaikille! ❤️😊
Tietysti näin abina vähän harmittaa että jäi oikeastaan penkkarit ja risteilyt sunmuut retken väliin tänä keväänä. Nyt vaan porskutetaan tämä kuukausi loppuun niin on kirjotukset toivottavasti taputeltu ja pääsee miettimään jo muita juttuja ja tietysti niitä lakkiaisia.😁 stressiä pukkaa mutta eiköhän tämä tästä👍🏻
Tähän vielä lisäyksenä jatkajavuonna meiän koulus on ollu tapana käyä jossai ulkomailla viikon ajan. No meille ois tullu Ranskasta opiskelijoita viikoks ja samoin meijän luokka menny Ranskaan viikoks. No, ei ihan toteutunu
On kieltämättä ollut rankka vuosi. Melkein joka päivä löydän itteni itkupotkuraivarien keskeltä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle; kirjotukset, sosiaalisen elämän puute, päivien samanlaisuus. Joka päivä huomaan, että joudun katsomaa kalenteria, että mikähän päivä tänään taas olikaan, onko tiistai vai lauantai. Etäopetus muhun vaikutti niin, että vaikka nyt keväällä olis tarkotus valmistua niin saattaa olla, että ruotsi jää uupumaan ja valmistun myöhemmin. Moneen kertaan oon meinannut koulupsykalle laittaa viestiä, mutta "mun on pakko pärjätä omin keinoin, niin ne kaikki muutkin." Tsemppiä kaikille kenellä on ees vähän samanlaisia fiiliksiä. Kaikki tulee menemään vielä hyvin. T. 2021 abi
Laita ihmeessä psykalle viestiä, sun ei tarvii jäädä yksin! Se, että haet apua ei tarkota et oot heikko ja et et jaksais yksin. Kukaan ihminen ei jaksa yksin. Tsemppii ❤️ t. toinen abi
Itse olen ammattikouluopiskelija ja suurin osa opinnoista on etänä. Oon nauttinut niin paljon etäopiskelusta ja varsinkin ammattikoulussa kun ei sitä opittavaa kovinkaan paljon ole. Oon löytäny sisäisen rauhan ja mietiskellyt. Nyt oon onnellisimmillani, vaikka välillä korona ahdistaa. Oon tajunnut palautumisen tärkeyden ja liikkumisen ilon. Välillä ahdistaa kun tietää että toiset elävät vaikeita aikoja.
Tuli kyyneleet silmille, kun luit postauksen tekstiä. Ehkä se kertoo jotain tämän hetken kuulumisista, ehkä ei. Ens viikolla alkaa kirjotukset. Ärsyttää, etten alottanu lukemaan aikasemmin, mutta enää ei voi mitään. Nyt on vaan mentävä näillä tiedoilla. Tsemppiä kaikille kanssakirjoittajille. ❤️
Mut elämäni rankin vuosi ehdottomasti... Abivuos tosi raskasta, etäkoulu vaikeutti oppimista... Ja ek nää lukio ystäviä kun niitä olis voinu viel nähä... Mut kohta ohi ja suoriudun oman jaksamisen rajoissa kirjotuksista
Ite oon abi ja nyt keväällä tarkotus valmistua. Kirjotan 4 ainetta nyt keväällä ja samaan aikaa vikat pari pakollista kurssia suoritettavana. Oon myös kilpaurheilija. Treenaan noin viis kertaa viikossa ja sen lisäksi vielä fysiikkatreenit. On ollu tosi raskas kevät kun on jännittäny kirjotuksia ja miten niistä selviää, yrittäny hakea töitä koulun jälkeiselle ajalle ja samaan aikaan yrittänyt pitää motivaatiota yllä tuleviin EM ja MM kisoihin, jos niitä pidetään. Korona on myös luonut lisäpaineita sen kannalta, että jos altistuu tai sairastuu kirjotukset siirtyy keväälle ja ei pääse jatko-opintoihin. Oon aivan puhki.
Kaikki arvostus oikeesti tavoitteellisille kilpaurheilijoille. Siinä on paljon hommaa jo tavallisessa arjessa pompotella koulu yhteen treenaamisen kaa. Itellä sama tilanne urheilulukiosta valmistumisen suhteen, mutta kilpailutaso lajissa ei mahollista harjottelua nyt - on sit voinu keskittyä vaan kouluun. Tsempit alkavaan koerupeamaan!
Oon alottanu korkeakoulu opintoni syksyllä 2019 ja sain kokea lyhyen "normaalin" opintojen alotuksen itse. Nyt olen tuutoroimassa jo toista fuksi ryhmää, jotka ovat joutuneet olemaan etäopetuksessa alusta asti, eikä bileitä ole tai haalareille käyttöä. Se, että yritämme tuutoreina ryhmäyttää fukseja etänä, tuntuu vaikealta ja sydäntä särkevältä. Sen lisäksi oma ja oman ryhmän jaksaminen on vaakalaudalla etäopintojen, harjoittelun ja kymmenien isojen tehtävien kanssa. Tällä hetkellä etäopiskeluviikko aka hiihtoloma menossa... Tsemppiä kaikille opiskelijoille ❤️
Oon fuksi ja muutin eri kaupunkiin opintojen perässä. Onneksi oon saanut uusia kavereita, mutta yksinäisyys on kiistämätön osa arkea. Opintoihin ei pääse kunnolla kiinni, ja alavalinta ahdistaa. Haluun vielä uskoa että tää johtuu tästä etäilystä, eikä niinkään alasta.
Mä kirjoitin keväällä 2020 ja sit syksyllä aloitin amk-opinnot. Nyt kohta vuosi takana etäilyä ja kyllähän tää alkaa ottaa voimille. Syksyllä vielä oli ns. hybridimalli, et oli sekä läsnäolo- että etäopetusta ja se toimi todella hyvin, mut nyt kevät täysin etänä. Onneks on harkat nii pääsee näkee ihmisiä😅 Kyllä sitä odottaa niin paljon, et pääsee taas näkemään opiskelukavereita ja luennoille ihan kampukselle, mulla ei oo ikävä sitä bilettämistä ja tapahtumia, vaan ihmisiä❤️ Älyttömästi voimia kaikille! Haluan uskoa, et kesän myötä tilanne alkaa normalisoitumaan🙏🏼
Kiitos Miisa. Mä niin tarvitsin tuota että joku kysyy mitä mulle kuuluu ❤ Mulle kuuluu vaihtelevaa.. vaikka en opiskelija ookkaan enään niin stressaan tosi paljon sitä että kun ei oo töitä. Tuntuu kuin oisin tälle maapallolle vaan yks vaiva sen takia ja koska mulla on itsellä niin paljon henkisesti taisteltavaa ja tää korona ei yhtään paranna sitä. Jotkut päivät on semmosia ku ei jaksa tehdä yhtään mitään. Haluis vaan makaa sängyssä ja kaikki pitää tehdä pakolla kuin toiset päivät on sit semmosia että jaksas juosta vaikka maratoonin ja on virtaa vaikka muille jakaa. Toivottavasti mullekkin tulee joku tasapaino elämään ja löytäisin töitä mahdollisimman nopeasti ❤ Oot ihana!
Rehellisesti sanottuna mun mielentila on tällä hetkellä aika rauhallinen ja tasapainossa. Jos menee noin kuukauden taaksepäin, oli kyllä paljon vaikeampaa... hirveä ahdistus ja masennus meneillään muutaman kuukauden ja ei voi muuta kyllä sanoa kuin että se oli aivan kamalaa. Ajatukset oli aivan sekaisin ja mitään ei saanut aikaiseksi ja joka ilta yritti itkeä ahdistustaan pois. Tällä hetkellä sitä vain odottaa tilanteen ehkä paranemista, jos vaikka toi sulkutila nyt tekis jotain... toivon koronan puolesta isosti, että wanhat saataisiin järjestettyä edes jollain tapaa yleisön kanssa. Tosi ihana tää sun vlogiputki Miisa❤ ehdottomasti ois kiva nähdä lisää joskus! Pidä mukava ja rentouttava viikonloppu
3:13 media-alan opiskelijana etäily on kyl super vaikeeta. Opiskelu on niin projekti luontosta niin ärsyttää ja surettaa kun kaikki projektit otettiin alas. Olin käsikirjottanu yhtä projektia yksin 4kuukautta, joskus jäin koulullekin puol viiteen asti illalla kirjoittelemaan. Kirjoittelin myös öisin ja sillon kun inspis iski. On super vaikeeta alkaa miettimään mitä tekee jo päätettyjen projektejen tilalle, ei pääse näkee ihmisiä niin on tosi tylsää miettiä mitään projektia kun kaikki on nyt niin rajattua.. Tsemppiä sulle Miisa! ❤️
Tääki vlogiputki oli ihan paras! Odotin aina joka aamu tällä viikolla uutta videoo ❤️ Mä opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa (aloitin 2019 syksyllä), niin ehin onneks sen ekan vuoden olla lähiopetuksessa. Toisaalta tykkään etäopiskelusta, koska viihdyn just kotona ja oon saanu suunniteltuu päivän siten, että on enemmän aikaa liikkua. Se onneks piristää päivää, ku käy joka päivä vähintään sen 5km lenkin + kotitreeni siihen päälle muutaman kerran viikossa. Normaalisti mulla ei välttämättä ois ees aikaa sille lenkillekään. Mä oon kylläkin lähes koko ikäni (21v) ollu tosi yksinäinen, eikä mulla oo hirveesti kavereita, mut nyt oon superyksinäinen, ku en oo oikee voinu nähä niitä muutamia kavereita, joita mulla on. Parin kaverin kaa kävin välillä ulkoilmassa, mut siitäkin on jo yli kuukausi. Onneks oon kuitenkin perhettä pystyny näkee normaalisti, niin on auttanut vähän yksinäisyyteen. Suurimmaksi osaksi voin kyllä suht hyvin. Mut eiköhän tää tästä, tsemppiä kaikille!❤️
Olis pitäny tänä kolmantena opiskeluvuotena tehdä harjoittelut, joko syksyllä tai keväällä. Enpä mitään paikkaa saanut, ei kuulemma saanut iso osa opiskelukavereistakaan. Lähiopetus on iso osa mun sosiaalista elämää, ja olen suunnilleen vuoden sisällä nähnyt kerran opiskelukavereita (syksyllä piti palata lähiopetukseen - yksi lähiopetuskerta saatiin pidettyä, kunnes koronatartunnan takia palattiin etäopetukseen). Alani vaatii ihmiskontaktia, ja koska olen ollut täysi sosiaalinen erakko vuoden ajan, en ole enää kyennyt tekemään edes näihin muutamaan käynnissä olevaan kurssiin liittyviä tehtäviä; ihmisille puhuminen on harjoittelun puutteen takia alkanut ahdistaa. Tällä hetkellä koko opintojen keskeyttäminen näyttää todennäköiseltä.
Lukion ykkönen täällä. Me ollaan oltu joulukuun tokasta päivästä asti etänä ja yhteensä ollaan kahden jakson verran. Näillä näkymin meiän pitäis päästä seuraavalle koeviikolle kouluun mut sekään ei oo varmaa. Tää on ollut todella rankkaa mut tässä neljännen kuukauden kohdalla oon sillä asenteella et ihan sama, kyllähän tää opiskelu näinkin menee ku pakko on. Päästäispä takaisin kouluun huhtikuun alussa niin kuin on luvattu
Pakko kommentoida, en ole sun videoita aktiivisesti aiemmin seuraillut mutta eksyin näihin nyt jotain viikkoja sitten ja pakko sanoa et mulle ainakin todellakin huokuu rauha ja semmonen 'grounded' energy todella ihanasti läpi! Tällä hetkellä se just itseltä tässä korona-opiskelu ajassa puuttuu ja sitä kohti toivottavasti mennään niin on ollut aivan ihana seurata sun rutiineja ja rauhallista jutustelua ja ajatuksia elämästä ja oivalluksista!! :)
Vlogiputket on ihania! oon seurannu sua jo yli 7 vuotta ja susta on pikkuhiljaa tullut ystävä, jonka kanssa on kasvanut aikuiseksi. Kiitos, kun saan edelleen sun elämää seurata ❤️
Kiitos, tätä oli jälleen mukava seurata aamukahvia hörppien 😊 Ravintola-alalla työskentelevänä olen ollut koko vuoden joko kokonaan tai osa-aikaisesti lomautettuna ja nyt kokonaan kotiin passitettuna mieli on ollut kieltämättä todella maassa. Olen yrittänyt nauttia luonnosta, kirjojen lukemisesta ja sarjoista, mutta enää ei oikein meinaa jaksaa. Nyt on pikkuhiljaa säästötkin käytetty ja yksinhuoltajana täytyisi repiä jostain rahaa tyttären vaatteisiin, sillä nuo lapset tuppaavat kasvamaan koronasta ja äidin tyhjästä tilistä huolimatta. Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle Miisa! 🌞 Ihanaa huomata, kuinka vapautuneelta ja onnelliselta vaikutat nykyään 😊
Kyllä huomaa videosta ja huokuu henkinen tasapaino :) Ihana seurata sun kuulumisia, semmonen rauhallisuus huokuu susta. Mun henkinen jaksaminen täl hetkellä on aika hyvä. En saa oikee nukuttua ku muutto stressaa, mut uskon et mun arki palautuu takasin ku saan sen ison stressin aiheen hoidettua. Oon ihan onnellinen mun elämässä ja ihanaa ku tulee kesä. Siitä olin innoisani tänään.
Jaksaminen on välillä ollut ihan vaakalaudalla... Opiskelen siis lukiossa kolmatta vuotta. (käyn neljään vuoteen) Nyt keväällä aloitan kirjoitukset. Kaikki stressaa. Halun välillä pakoon kaikkea/kaikkia. 😔 Haluan vakaan elämän. 😟 Toivottavasti tää tästä! 💙
Jaksamista ei oikein ole. Abivuosi, josta puuttuu kaikki sisältö ja mielenterveys ollut pohjalla jo useamman vuoden, nyt koronatilanteesta puhumattakaan. En ole varma, että kestän jos kevään ylppärit menee huonosti. Lukeminen on jäänyt todella vähälle ja ylppäreiden painoarvo on niin suuri...
Päällimmäisenä fiiliksenä on ollut viime aikoina stressi. Ylioppilaskirjoitukset lähestyy ja sen lisäksi, että ne pistää itsessään jo aivot ja jaksamisen koville on jatkuva varovaisuus vienyt myös voimia. Jos joutuu karanteeniin juuri ennen ylppäreitä eikä pysty osallistumaan, tulee varmasti isoin raivari ja tunne purkaus ikinä.
Mulle jäi samanlainen sumunen fiilis lukiosta ja päällimmäiseks jäi mieleen huonoimmat päivät. Vihdoin kun luulin et pääsisin viettämään lakkiaiset ja opiskelijaelämään mukaan niin enpä sitten päässytkään. Kesä oli ihana kun pysty silti nähdä jotain kavereita. Nyt en oo nähny perheen lisäks lähes ketään puoleen vuoteen, odotan vaan kesää ja toivon että tästäkin taas selvitään. Voimia kaikille❣️
Tää kyseinen video on kerronnallisesti aivan ihastuttava! Tykkäsin, miten repäset diipistä aiheesta pienet lässynlää-huumorit ja sit taas tosi tunnepitoinen video ja musa, mut sitä seuraakin huvittava jäde-kohtaus. Kaiken komiikan huipulla vielä repeämispisteeseen ajava ostosten esittely😂 Loistavaa Miisa!
Nyt yo kirjoittajana voin rehellisesti sanoa että väsyttää. Tuntuu että ei jaksa mitään ja kokeisiin luku on raskasta.. Ainoa mitä olen saanut luettua on historia ja muut on jäänyt vähän sivuun (äikkä, enkku ja terveystieto). Nyt kohta ollut kaksi viikkoa karanteenissa THL:n suositusten mukaan. Neljän seinän sisällä eläminen tuntuu niin väsyttävältä. Mielummin opiskelisin kavereiden kanssa yhdessä, koska itse opin paremmin muiden ihmisten seurassa.. Mutta nyt korona on tehnyt siitä lähes mahdotonta. Ens viikolla alkaa korkeakoulujen yhteishaku, tavoitteena on Tampereen Yliopisto. Ahdistaa ja pelottaa. Se on mun tavoite, mun unelma. Koronan takia mua pelottaa, että entä jos en pääse hyviin pisteisiin? Entä jos YTL ei laske yo kokeiden pisterajaa paljoa? Silloin en todellakaan tule saamaan arvosanoja joita yritän saada... Ei siinä, pääsykokeellahan yliopistoon lopulta haen. Silti tulevat yo kokeet pelottaa ja ahdistaa. Korona aika on ollut tosi raskas fyysisesti ja henkisesti. Uusien tapojen opettelu on tutunut välillä niin vieraalta. Ennen sitä katsoi jos toisella oli maski, että mikä ihme tolla on kun se käyttää maskia. Nyt taas jos näkee ihmisen ilman maskia niin ihmettelee miksi ihmeessä toi ei käytä maskia. Koronan aikana on pitänyt opetella niin paljon uusia asioita, jotka tuntui niin vierailta... Nyt niistä on tullut normi. Kiitos Miisa sulle että teit taas näin ihanan vlogiputken. Tätä oli taas niin ihana seurata❤️ Piristi aamuja todella paljon🌻❤️
Aloitin viime sykysynä opiskelut innoissani. Oli ihanaa päästä muuttamaan vihdoin omaan kotiin uudelle paikkakunnalle ja tutustua uusiin ihmisiin. Sain orientaatioviikolta onnekseni monta ihanaa ystävää ja pidämme yhtä tänäkin päivänä. Koen olevani onnekkaassa asemassa että minulla oli edes mahdollisuus tutustua uusiin kurssikavereihin yliopiston alkaessa. Muuten en tiedä miten jaksaisin, sillä jaksaminen on ollut todellakin kortilla. Meillä fukseilla oli mahdollisuus osallistua lähiopetukseen ensimmäisen periodin aikana. Tämä oli todella helppoa ja mukavaa aikaa. Toisen periodin alkaessa tilanne muuttui kun kaikki laitettiin etäopetukseen. Tällä hetkellä koen olevani harmaassa tilassa, jossa joka päivä on samanlainen. Herään aamulla ja aloitan opiskelun. Kuuntelen luentoja mutta asiat oikestaan kulkevat korvien läpi. En jaksa keskittyä. Illalla tajuan että luennoista ei ole jäänyt mitään mieleen ja alan käymään päivän luentoja uudelleen läpi. Tämän jälkeen on vielä monta esseetä ja tehtävää tekemättä, jolloin päivät venyvät pitkälle iltaan. Monesti on käynyt myös niin että olen unohtanut syödä päivän aikana, jolloin luonnollisesti opiskelu kärsii. Myös liikunta on jäänyt vähemmälle, sillä en yksinkertaisesti jaksa lähteä myöhään illalla lenkille. Olen jatkuvasti väsynyt ja itkukin on herkässä. Oma jaksaminen ja terveys huolestuttaa paljon. Kiitos paljon, että otit tämän asian esille videossasi. Tiedän että me opiskelijat emme ole tämän kriisin suurimmat kärsijät, mutta tuntuu että meidän jaksamistamme vähätellään. Tottakai ymmärän, että valkitsevan tilanteen takia esimerkiksi lähiopetukseen siirtyminen on vaikeaa, mutta ei ole mikään pieni asia että 60% Helsingin yliopiston opiskelijoista on uupunut tai uupumisvaarassa. Opiskelijat ovat kuitenkin Suomen tulevaisuus.
Kiitos kysymästä, voin oikein hyvin ja olen jaksanut hyvin, sitä samaa ollut etä edelleen työtön. Koitan löytää töitä, mutta ei oikein tunnu löytyvän ja eikä varmaan tää korona yhtään helpota asiaa. Tosin asiaa pikkasen auttaa se että olen työkkärin kautta työpajalla hommissa niin saan edes jotain rutiinia viikkoihin. Tylsyyttä ja yksinäisyyttä, tosin noin kuukausi sitten löysin tyttöystävän ja elämä parani oikein mukavasti ja huomattomasti kun on joku oikein ihana, mukava ja upea ihminen elämässä mukana jonka kanssa voi tehtä asioita ja viettää aikaa. Ollaan vietetty nyt paljon aikaa yhdessä.
Ihania nämä vlogiputket!🧡 Jaksaminen on ollut todella tiukassa itsellä. Viime maaliskuussa jäin lomautetuksi ja sitä myöten työttömäksi, ja koko vuosi on mennyt enemmän ja vähemmän pätkätöissä, huolissaan tulevasta. Marras-joulukuu oli raskainta aikaa tähänastisessa elämässäni ja välillä tuntui että ei voimat enää riitä itseä tsemppaamaan seuraavaan, tyhjää ammottavaan ja pimeään päivään. Uutena vuotena kuitenkin päätin että pyrin löytämään jotain hyvää jokaisesta tulevasta päivästä, en aio luovuttaa. Nyt - aivan yhtäkkiä - sain pitkän työsopimuksen ja kevät näyttää valoisalta ja tuleva mieluisalta☺️ Oma fiilis on taas toiveikas mutta mielessä pyörii kaikki ne muut ihmiset joilla tämä sama jatkuu. Huoli on suuri.🧡
Tää vlogiputki oli mulle ihan pelastus. Mulla lähti koulupaikka nimenomaan sen takia ku tää etäily alko ottaa liikaa mielenterveyden päälle. Aamulla ku ekana herää ni tuli heti järjetön ahistus päälle siihen liittyen et mitä hittoa mä nyt teen, mut tää vlogiputki autto rauhottumaan ku heti heräämisen jälkee pääs kattoo uuden videon. Kiitos Miisa ❤️
Haastavaa aikaa, jokaiselle. Koen, että perjantaisin takki on jo ihan tyhjä ja silti pitäisi jaksaa tehdä viikonloppuna ryhmätyötä ryhmätyön perään😴 Välillä on kuitenkin vaan otettavaa iisiä ja aikaa myös itselle❤️ Korkeakouluopiskelijana ei oo ollut helppoa, on ollut todella raskasta. Tästäkin lauseesta koen myös huonoa oloa, sen ääneen sanomisesta saa yleensä "rapaa niskaan". Tällä tarkoitan sitä, että joku tulee sanomaan kuinka minulla on kaikki hyvin, koska opiskelen, ei se voi niin raskasta olla😴 Mutta välillä on onneksi mukavaa ja hauskaa! 👌🏼 Nyt viikonlopun viettoon 🙏
Kuuluu ihan hyvää❤ töitä riittää lähihoitajana ja kotitreenit arjessa pitää mielen tasaisena💪 yritän keskittyä hyviin asioihin tän pandemian keskellä. Ihana tämä viikon vlogiputki taas, kiitos kun jaksat näitä tehdä❤☀
Kun kysyit rehellisiä kuulumisia niin yllätyin kun vastaukseni oli "ihan ok". Loppu vuodesta olin erittäin stressaantunut ja masentunut. Se alkoi näkyä niin että olin pahoinvoiva, nukuin huonosti, en syönyt, en liikkunut, en jutellut kellekkään, lihoin ja kaikkea muuta. Sitten yksi yö vaan tajusin että mulla oli niin paha olla että tekisin IHAN mitä tahansa että se olo menisi pois. Sitten kun tajusin kuinka se stressi ja hadistus oli vienyt mun voimat, aloin työstää itseäni eteenpäin. Kävin ravinto terapiassa, kävely lenkeillä, urehilin ja aloin taas maalaamaan. Kauaa siinä kesti että olo meni paremmaksi mutta oli sen arvoista. Vieläkin työstän projektia eteenpäin mutta toivottavasti voiton puolella ollaan!
Itse olen lukion toisen vuoden opiskelija. Innolla odottamani vanhojentanssit ovat nyt siirretty toukokuulle, mutta uskon niiden epäonnistuneen. Mekot ja kaikki varattuina... Etäopiskelu tuntuu aika raskaalta ja tekisi niin mieli vain skipata kaikki tunnit (aamutunnit pahimmat)...Netflix kuulostaa houkuttelevammalta...Myöskään ei opi kunnolla ilman "hiillostavaa"opettajaa, sillä ei vain jaksa keskittyä etätunteihin niin hyvin kuin koulussa. Niska/hartiaseutu aivan sökönä 8h putkeen istuma-asennosta. Olen kova urheilemaan, mutta tanssitreenit yms. on vain etänä eikä sen lisäksi jaksa pitkän koulupäivän jälkeen enää urheilla omaa kotitreeniä. Olin myös 2viikkoa aika kipeä ja kävin testissä sekä erikseen vielä lääkärissä, ei onneksi koronaa vain antibioteilla mennään nyt. Kuitenkin siinä 2 viikon aikana tipuin kokonaan kärryitä esim. pitkän matikan 9 kurssilta... Täytän kohta 18 vuotta, mutta on turha edes haaveilla pippaloista kaikkien ystävieni kesken, luulen synttäripäivän menevän netflixiä katsoessa poikaystävän kainalossa. Olen todella kyllästynyt tällaiseen arkeen x(
Ihania nää sun vlogiputket ja näitä lisää! Oon seuraillut sun videoita jo sun Keuruulla tehdyistä videoista lähtien. Rehellisesti sanoen tykkään etäopiskelusta nyt, mutta viime keväällä tuntui, että olisi ollut kivaa olla koulussa alakoulun viimeinen vuotena. Meillä on nyt mennyt etäopiskelua viikko ja voin sanoa, että mieli on paljon levänneempi. On toki "huonojakin" puolia, sillä huoneen järjestys on muuttunut ja eilen sain idean hyllyn maalaamiseen. :D Olisihan se tietty kivaa olla koulussa, kun viimeinen vuosi taideaineiden kanssa on meneillään. Kaikkea hyvää ja iloisia tulevia päiviä sulle!:)
Mulla kaikki oikeesti tosi kivasti, kiitos kysymästä. Sitten taas tiedostan, että monilla muilla ei niinkään. Tuntuu pahalta, että olen itse saanut elää ihan hyvässä tasapainossa ja opinnot edenneet toivotusti, mutta kohtaamisten puuttuessa ei tule luontevaa mahdollisuutta kysellä puolituttujen kuulumisia ja jeesata tarvittaessa. Vain omista ystävistä jokseenkin kartalla. Tämä huolettaa. Olla ns. pimennossa siitä, miten pieleen joillain saattaa olla asiat menossa. Voimattomuuden tunne tästä.
Moni sanoo, kuinka ei saisi korona-aikana kertoa, kuinka huonosti menee. Itselläni taas on olo, ettei saa sanoa, kuinka hyvin menee. Meillä oli ainejärjestön + opettajien kanssa keskustelutilaisuus tilanteesta, ja tuntui, että sain kirjaimellisesti paskaa niskaani, kun uskalsin sanoa, että itselläni menee hyvin. Meillä oli myös etäillanvietto, jossa kaikki sai samaistumisen vuoksi kertoa vapaasti kuinka monta työtä on rästissä. Kun oma vuoroni tuli, sanoin että ei yhtään, mikä on mielestäni hyvä asia. Sain kuitenkin vastaukseksi ”kiva juttu, mut kato ku kaikilla ei mee noin hyvin”. Enhän semmoista väittänytkään. Toki poistaisin koronan saman tien, jos voisin, mutta itselleni etäopiskelu sopii todella hyvin. Olen fuksi ja saan tämän lukuvuoden aikana yli 70 opintopistettä, eikä tunnu raskaalta. Toisaalta ei myöskään tunnu, että olisin yliopistossa. Ehdin luentosaleihin noin viisi kertaa, ennen kuin ovet menivät kiinni. Moni asia kuitenkin harmittaa. Kuulun riskiryhmään, joten kaikki fuksijutut jäi välistä, kun en halunnut lähteä tapahtumiin ja baareihin pyörimään. En tunnista, ketkä ovat ainejärjestöni fukseja, ketkä jo pidemmällä. Harmittaa, että monilla opiskelijoilla menee huonosti, eivätkä he saa tässä tilanteessa apua. Harmittaa, että muutin Tampereelle paljon kalliimpaan ja pienempään asuntoon, vaikka olisin aikaisemmasta kaupungista käsin voinut opiskella.
Kevät on menny yllättävän hyvin koronasta huolimatta. Harrastukseni jäi taas tauolle enkä näe ystäviä juuri ollenkaan. Kyllä tästäkin selvitään ja tästä ajasta oppii paljon uusia asioita itsestään ja toisista🙃 hyvää viikonloppua💕
Sulla on tosi kauniit ja kivan väriset hiukset! ❤️ Sopii sulle! ❤️ Mulla tää korona aika on menny silleen ihan hyvin, ja niihin maskeihinkin on jo tottunu.
Harvoin kirjoittelen youtube kommentteihin mitään mutta sua pitkään seuranneena on kyllä huomannut ihan älyttömän kehityksen videoiden suhteen ja edelleen oot yks harvoista Suomi tuben puolella jolta en oikeastaan juuri yhtään videota jätä katsomatta. Kyllä on välittynyt tuo rauhallisuus ja levollinen fiilis videoiden läpi ja meininki on ihan erilaista! Sisältö on mennyt myös jotenkin aikuismaisempaan suuntaan (tottakai kun ihmiset kasvaa kokoajan eteenpäin) ja sun videoita on vaan aina niin ilo katsoa. Oot tehnyt ihan mielettömän työn kyllä tuben kanssa ja muutenkin! 💪🏻💗 Ihanaa kevään jatkoa ja tsemppiä tuleviin projekteihin!
Aloitin viime syksynä yliopistossa ja muutin uuteen kaupunkiin, josta en tunne ketään. Enkä ole edes tutustunut muihin opiskelijoihin, koska ainoastaan syksyllä oli joitakin livetapahtumia, joihin en halunnut koronariskin takia mennä. Mulla on muutenkin korkea kynnys lähteä tapahtumiin mukaan, joten en edes halua kuvitella kuinka vaikeaa se on sitten joskus korona-ajan jälkeen. Olen käynyt kampuksella tasan kerran, ja sekin oli vain lyhyt kierros maskit naamalla. Etäopiskelu sopii mulle hyvin siinä mielessä, että tykkään tehdä ja opiskella itsenäisesti (usein ryhmätyöt tuntuvat pakkopullalta), mutta kyllä se väsyttää kun päivät tuntuu puuroutuvan yhteen. Kiusalliset ryhmätyöt Zoomissa eivät auta asiaa. En oikein tunne kuuluvani mihinkään yliopistoporukkaan ja vähän pelkään sitäkin, kun joskus tulevaisuudessa täytyy taas tottua käymään siellä koululla joka päivä. On ikävä ystäviä, jotka ovat kaikki toisissa kaupungeissa. Odotan kesää, jotta saan tauon opiskelusta, mutta toisaalta huolestuttaa, koska en ole jaksanut ja uskaltanut hakea kesätöitä.
Viimeisen vuoden opiskelijana ulkomaalaisessa yliopistossa tunteet ovat hyvin sekavat. Toisaalta ei malta odottaa, että "pääsee" irti koulusta, jotta ei tarvitsisi koko ajan stressata maiden välillä pomppimista. Toisaalta on todella haikea olo siitä että niin monet hyvästit jäi tai tulee jäämään jättämättä tutuille. Mietin kaihoisasti aikaan ennen koronaa. Milloin olivat viimeiset kerrat opiskelijatapahtumissa. Milloin viimeksi juoksin kauheassa kiireessä luennolle takeaway-kuppi kädessä. Vaikka näinä aikoina elämä tuntuu usein lattealta , olen osannut alkaa katsoa tulevaisuuteen ja unelmoimaan taas. Joku päivä tämäkin ajanjakso on selätetty. Tsemppiä kaikille!
Ihana blogi videoputki itse voin tällä hetkellä paremmin kuin viime vuonna tähän samaiseen aikaan vaikka tällä hetkellä en työttömänä niin olen pystynyt keskittymään erilaisiin asioihin johon aikaisemmin ei ollut aikaa 🙂 ihanaa kevättä ja voi hyvin on ihana kuulla että olet löytänyt sisäisen rauhan ♥️
Kiitos kysymästä, mulla menee hyvin. Perustutkinto-opiskelija tosin en ole ollut enää vuosiin. Korona-aika tuli mulle hyvään saumaan. Syksyllä oli väitöskirjaprosessin viime metrit päällekäin uuden kokopäivätyön kanssa. Ei mulla olisikaan ollut juurikaan energiaa ystävien ja kavereiden kohtaamiseen. Väitöksen jälkeinen aika oli henkisesti todella raskas, kun luovuin viimein yliopistosta, jossa olin kuitenkin yli vuosikymmenen pyörinyt. Ahdistushäiriö oli melko vaikealla tolalla silloin. Vaikeinta oli antaa itselle lupa surra yliopiston menettämistä. Jotenkin sitä oli niin vaikea hyväksyä surua, koska olin kuitenkin päässyt käsiksi näinkin nuorella iällä (32 v silloin!) unelmatyöhöni ja olin superonnellinen siitä. Mutta kun viimein sain surtua, ahdistuskin alkoi helpottaa. Korona-aika on antanut mulle täyden oikeuden levätä ja viettää rauhallista arkea mieheni kanssa. Ei ole fomoa. Kenellekään muullekaan ei tapahdu mitään. Joulun jälkeinen aika on ollut edelleen toipumista viime syksystä. Mutta en mä olisi tässä mielenterveydellisessä tilassa ilman viikottaista (etä)terapia. 2 terapiavuodessa olen kerännyt matkaan melkoisen määrän armollisuutta, tunteiden sallimista, tunteiden käsittelykykyä ja oman olotilan huomiointikykyä. En minä muuten olisi tässä tilanteessa. 2020 on ollut mulle paljon vähemmän raskas vuosi kuin vaikka 2019, jolloin olin mielenterveydellisesti aika pohjalla. Sieltä on kavuttu pitkä polku ylös. Ja siksi, henkilökohtaisella tasolla, korona on minulle pikkujuttu. Korona-aika + lievä masennus + lievä ahdistushäiriö on minun kohdallani paljon helpommin kestettävissä kuin keskivaikea masennus ja keskivaikea ahdistushäiriö. Mutta toki tilanne todennäköisesti olisi täysin eri, jos ei olisi terapiaa...
Aloitin ammattikoulussa tuossa syksyllä ja oltiin se hetki ihan paikan päällä ennekö sitten siirryttiikin uudestaan etäopetukseen. Ei ole kyllä kiva aloittaa aivan uudessa koulussa näin etänä kun tosi moni asia on aivan uutta ja tehtävät erilaisia kuin peruskoulussa. Tehtävät kasaantuu ja määräajat painaa päälle, itkut ahdistuksesta ja niin edespäin. Ainoa plussa tässä on, että kun matkaa kouluun on melko paljon, niin ei tarvitse herätä kuudelta bussiin jotta ehtii klo kahdeksaksi koululle :D ja myös meillä oli aluksi sillai ku opiskelen sote alalle, että joka toinen viikko oli etänä ja toinen lähiopetuksena jotta saimme esim ensiapukurssit käytyä hyväksytysti läpi, ja näitä kursseja ei voi pitää etänä. Tässä minun fiiliksiäni :)
Täysin uuteen kaupunkiin viime syksynä muuttaneena ja fuksivuoden kohta läpi etäilleenä on kyllä mielenterveys vaakalaudalla yksinäisyyden takia :( Nää sun vlogiputket ja muutkin videot piristää päiviä, kiitos Miisa❤️
itse olen yläasteella. Hieman masentaa aamulla avata tietokone ja vain kuunnella, kun opettaja pelkästään selittää asioita ja antaa tehtäviä. Tykkään kuitenkin nähdä kavereita ja opettajia ihan livenä. Hyvä puoli siinä on, että saa nukkua pidempään ja voi olla koti vaatteissa😊 Sun videot on ihania!❤ ne piristää ja saa hyvän mielen❤ susta just huokuu rauhallisuus ja tasapaino, oot ihanan avoin myöskin❣💖
Tää viikko oli raskas ku oli ruotsin valtakunnalliset (oon siis 9lk) mut ens viikol ei oo tyylii kokeita ollenkaa et saa rauhas rauhottua. Ihana video❤️
Ite oon lukion ykkönen ja väsyttää tää koko etä. En pysty keskittymään kotona ollenkaan ja ahdistun siitä aikaansaamattomuuden tunteesta. En edes osaa opiskella, koska peruskoulussa sain 9-10 hyvin pienellä vaivalla. Numerot stressaa, koska pelottaa etten saa esim. matikassa luotua pohjaa, joka on tarpeellinen muissa kursseissa. Eniten tässä kuitenkin ärsyttää se, ettei oo saanu läheisiä ystäviä, joiden kanssa vois viettää aikaa. Ite en ainakaan osaa kovin hyvin etänä tai netissä tutustua enkä oikeestaan tiiä jaksaisinko enää. Mietityttää se, että kun joskus päästään kouluun niin onko se kuin aloittaisi alusta vai onko porukka jo kliikkiintynyt. Nää kaverihommat vaan harmittaa niin paljon kun niitä odotin lukiolta eniten. Vaikka oonkin introvertti, niin on ollut outoa huomata, että tää on alkanut vaikuttaa mielenterveyteen näin vahvasti, vaikka tykkään olla yksinkin. Joulukuussa oli vielä toiveikkuutta ihmisillä siitä, että päästään lähiin joulun jälkeen. No näitä perättömiä päivämääriä lähiin pääsystä on tullut jo niin monta, että tässä vaiheessa ei vaan enää kiinnosta, koska tuntuu että aina se siirretään. Mutta loppujen lopuksi saan olla onnellinen että en oo abi (tsempit abeille, harmittaa teidän puolesta!!) Tai joku fuksi tms. Saan kuitenkin asua kotona joka helpottaa. Tsempit sinnekin :)!
Hyvä video ja pystyn samaistumaan Miisan kanssa huoleen opiskelijoiden jaksamisesta. Itse olin onnekas ja olin saanut elää opiskeluelämäni miltei loppuun asti (viimeistä vappua lukuun ottamatta). Korona vaikutti keväällä lähinnä gradun valmistumiseen ja töiden saantiin. Nyt on paljon parempi tilanne, olen lähempänä valmistumista ja onnistuin saamaan töitä. Näen tulevaisuuden valoisana. Tsemppini näin "vanhana" opiskelijana kaikille nuoremmille: Opiskeluelämää on vielä vuosia jäljellä ja kaikella todennäköisyydellä tästäkin suosta päästään ja ilo koittaa kyllä.
Kolmatta vuotta kätilöksi opiskelen. Ollut erittäin haasteellinen vuosi ajoittain motivoitua opiskeluun vaikka kuinka olisi oma kutsumus ammatti ja opinnot niin mielenkiintoisia. Minulla on taipumusta muutenkin aloittamisen vaikeuteen ja lukihäiriönikin hidastaa entistä enemmän etäopiskelu tyylillä. Arjen yksitoikkoisuus raskasta. Aion kuitenkin valmistua vaikka nyt näyttää että opinnot hieman venyy ja valoa tunnelin päässä näkyy kun päivä kerralla edetään kohti valmistumista. Ihana fiilis välittyy sinun viimeaikaisita videoista ja koitan sitä hieman itseeni imeä :D
Itse opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Kerkesin aloittaa jo syksyllä 2019, mutta tärkeimmät opinnot oli oikeastaan toisena vuonna. Koko tämä vuosi on mennyt etäopinnoissa, ja tottakai nyt hyödynnetään enemmän esseiden kirjoitusta. Kyllä tässä huomaa olevansa aika loppu tähän kaikkeen. Mut jollain ihmeellä sitä vaan jaksaa edelleen yrittää. Tai on pakko. Muuten Kela tulee vastaan. Täytyy myös olla valmiina pian alkaviin pedagogisiin opintoihin, kun aineenopettajaksi opiskelen. Kiitos kuitenkin myötätunnosta, koska jo se helpottaa, kun tietää, että opiskelijoiden uupumus tiedetään. Jospa pian päästäisiin normaaliin arkeen. Ihana video jälleen 😍
Oon ammattikoulu opiskelija ❤ viimeiset tehtävät, näyttö sit valmistuminen.. etänä opiskelu on kivaa mutta välillä on vaikeaa nousta sängystä ylös ja kaipaan kavereiden kanssa keskustelua vaikka tykkään olla paljon yksin 😇👍 elämän tilanne on haastava koska tää valmistuminen .. ainakin sun insta storyt ja nää videot piristää 🥰😇❤
Mä teen gradua täl hetkellä ja koitan kovasti rutistaa loput opinnot purkkiin. Tavallaan tää aika on antanut mulle tilaa niiden opiskelujen suorittamiselle, mutta toisaalta täällä kotona päivät vaan toistavat itseään ja on vaikeaa motivoitua. Nyt sitä vasta on kunnolla tajunnut, miten iso merkitys sillä opiskelijuuden toteuttamisella haalareineen ja järjestötoimintoineen on ollut opintojen kannalta. Ja sosiaalisilla kontakteilla ja kavereiden vertaistuella ylipäätään. Nyt sitä on opiskelija enää vain paperilla, enkä taida päästä ees näkemään enää meidän tiedekunnan uusia tiloja, joihin muutettiin pandemian aikana. Meidän ihana röttelöinen opiskelijatalokin vietiin meiltä ilman hyvästejä, ilman viimeisiä bileitä. Tuntuu hyvältä hetkeltä lähteä pois yliopistolta, ja johan siellä on jo hävyttömän monta vuotta oltukin. Samalla surettaa kans hirveesti nuorempien ja vasta aloittaneiden opiskelijoiden puolesta. Parempia aikoja odotellen.
Fuksi täälläkin! Kaikki oman alan opinnot on ollut täysin etänä, vaikka kovasti lupailtiin että fukseille järjestetään ees jotain lähiopetusta. Oon nyt ollu syyskuun ekasta asti jumissa pienessä yksiössä uudessa kaupungissa. Odotin yliopisto-opiskelua ja - elämää innolla: vihdoin löydän samanhenkisiä tyyppejä ja en ois enää niin yksinäinen. Mutta ei, tilanne vaan paheni. Seinät kaatuu päälle ja sosiaalinen elämä on siinä, että käy kaupassa pari kertaa viikossa. Jaksaminen on ihan nolla, en meinaa saada mitään aikaiseksi. Jotenkin oon räpiköinyt kursseista läpi, harmittaa miten vähän on oikeesti jäänyt päähän, ja pelottaa että se kostautuu tulevina vuosina...
Mä alotin elokuussa koulun täällä Norjassa ja oli jouluun asti fyysisesti koulua. Uudesta vuodesta asti on ollu etäkoulua ja ei kyllä oo hyvä heilunu :'D Tuntuu ettei oo mitään jääny päähän ja jo kahden kuukauden päästä on kokeet, en oo ihan varma miten selviän. Sekin vielä että meidän luokalla on vaan 4 opiskelijaa ja meidän opettaja on todella sosiaalinen ja mahtava niin käy ihan hänenkin puolesta sääliksi ettei hän pääse itseään toteuttamaan.
Opiskelen lukiossa toista vuotta ja kirjoitan tänä keväänä yhden aineen. Kun on ollu etäopetuksessa sekä ensimmäisenä että toisena vuonna, tuntuu siltä että on käynyt aivan turhaan lukion eikä ole jäänyt mitään käteen. Lisäksi etäopiskelu on aivan älyttömän raskasta ja erilaista kuin lähiopiskelu. Asun kuitenkin pienemmällä paikkakunnalla ja tällaisena aikana on kiitollinen siitä missä asuu. Täällä ollaan saatu opiskella enemmän lähiopetuksessa kuin isommilla paikkakunnilla. Toivon ettei enää abivuona joudu etäopetukseen. Hyvä video taas!
Toi sun uus lyhyt hiuslook on kyl nii kiva🤩ja outrosta videon lopussa tulee sellainen mukavan chilli olo, että aattelee että kyllä se kesä kohta taas koittaa ja nää talvisäät loppuu -ja koronaviruspandemia saatais toivon mukaan kuriin🙏🏻
Ite oon ollu nyt joulukuusta 2020 tähän asti etäopetuksessa ja voin sanoo, että tää ei oo kivaa väsyttää, ärsyttää ku pitää olla koneella heti aamusta ja oikeestaan koko päivän koska tehtäviä pitää tehä, palauttaa ja olla meeteissä. Tää etäopiskelu on rankkaa ja muutenki sellasta, että ei jaksais käyä tätä koulua, mutta jos tää ois joskus ohi. Tämmösiä ajatuksia mulla joka päivä mielessä
Hei! Täällä kirjoittelee syksyllä opinnot aloittanut amk opiskelija, joka oli jo muutaman vuoden odottanut opiskelijaelämäänsä enemmän, kuin innolla. Olen sitä kiitollinen, että edes kuukauden verran kerkesi olla lähikoulua ja että siinä ajassa pääsi tutustumaan luokkalaisiin, sillä se on ollut iso apu uudella paikkakunnalla asuvalla. Muuten sitten on etäilyllä menty. Uskon, että monet pystyvät samaistumaan siihen, kuinka turhauttavaa voi olla, kun on ensin hirveällä vaivalla muuttanut kauas pois entisestä ja huomaakin, että aivan turhaan. Vielä jos paikkakunta sattuu olemaan sellainen, jonne on nimenomaan muuttanut vain koulun vuoksi niin kyllähän se masentaa. Haalarit omistan, mutta niitä en ole päässyt käyttämään. Lähes koko luokkani koostuu henkilöistä, jotka ovat nimenomaan muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Se on mukavaa, että on saanut jonkun verran vertaistukea heiltä, kun kaikki ollaan oltu samassa veneessä. Kuitenkin monet viettävät kaupungeissa kotipaikkakunnillaan vanhemmillaan viikot, kaikilla sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Saattaa olla useampi viikkokin välillä, etten nää koirani lisäksi muita. Onneksi minulla on kuitenkin se koira, joka pitää minulle seuraa ja on varmasti nauttinut etäkoulusta, kun ei tarvitse olla yksin. Etäkouluun alkaa jo tuttua ja se on kyllä kiva, että meillä on opiskelu tiimilähtöistä, että pidetään tiimin kanssa palavereja teamsissä ja sillä tavalla yhteyksiä muihin. Opettajat yrittävät tehdä parhaansa etäkoulun suhteen, varmasti myös heille kuormittavaa. Ehkä turhauttavinta koko hommassa on se, ettei kukaan tiedä, miten pitkää tälläinen kestää. Koulu osaa sanoa aina vain, että tämä moduuli on etää, seuraavasta ei tiedetä. Olo on, kuin olisi jumissa. Muuttaisiko pois, mutta entä sitten, kun seuraava moduuli voikin olla lähinä? Olen sitä pohtinut keväällä, että pääsenkö enää ikinä lähikouluun, sillä opintoni kestävät 3,5 vuotta, joista viimeiset 1,5 vuotta alun alkaenkin suoritetaan etänä. Kohta on jo ensimmäinen vuosi mennyt etänä, näyttää hyvin pahalta, että seuraavakin menisi... Kaipaan kuitenkin lähikoulua. Luokaltani löytyy jo nyt henkilöitä, jotka meinaavat pudota pois kelkasta etäilyn takia ja se on aika surullista. Vallitseva maailmantilanne varmasti koskettaa IHAN kaikkia. Olen kuitenkin huomannut, että opiskelijana saa paljon vähättelyä omista tuntemuksistaan ja kehotetaan olla valittamatta. Se ei nyt varsinaisesti auta oloamme, että kehotetaan olemaan hiljaa ja ahdistumaan omassa yksinäisyydessään tilanteesta. Itsestä taas on hyvä, että jokainen ikäryhmä kertoo omista tuntemuksistaan ja ehkä saa vertaistukea toisilta ja yleisesti, että asiaa tuodaan ilmi, että kuinka tilanne ketäkin koskettaa. Oli ihana huomata Miisa, että sinä olet meidän opiskelijoiden puolella, kiitos siitä 💜
Ihana video!❤Mua harmittaa kun en voi enää käydä treeneissä. Mä oon yläasteella ja koulut on nyt ollut vasta viikon kiinni. Mua ei edes harmita koulu etänä niin paljon, mutta en pysty treenamaan kotona. Tunnen itseni väsyneeksi. En jaksa enää istua kotona päivät pitkät.
Itse pidän etäopiskelusta.saan paljon enemmän kotona aikaiseksi kuin koulussa. Opsikelujen kannalta siis tosi jees, mutta toki tässä kohta 2kk kotona ollena alkaa kaipaamaan ihmisiä kun sosiaalinen ihminen olen. Eikä kameran välityksellä saa koko kuvaa ihmisistä tai lukiossa ei edes käytetä oikeastaan kameroita oppitunneilla.
Ylioppilaskirjoitukset häämöttää jo ens viikolla ja kyllähän se vähän stressaa. Tuntuu vähä siltä ettei oo tarpeeks opiskellu ei ees välttämättä "yrittäny parastaan". Nyt varsinkin ku kirjotusten arvosanoilla on nii suuri painoarvo jatko-opiskeluihin nii stressitasot nousee tässä ihan kattoon. Mennään tällä meiningillä:"Toivotaan parasta ja pelätään pahinta"
Oli ihana kattoa sun vlogiputkea. Mulle henkilökohtaisesti kuuluu hyvää välillä on raskasta, mutta se että tämä talvi oli hyvä Helsingissäkin piristi mieltä näin talvella.
Oon tällä hetkellä lukulomalla ja keväällä ois tarkotus saada lakki. Oon jo tottunu tähä ns. "pettyneeseen" mielentilaan, koska kaikki abivuoden tapahtumat on peruttu ja vaikka se vitutti, nii surun vaiheet on jo melkee käyty läpi. Kirjotuksiin luku on ollu haastavaa ja nyt kaks viikkoa omaehtosessa karanteenissa on voinu olla tosi kiitollinen mun perheestä, en tiiä miten oisin jaksanu ilman niitä. Menee kirjotukset miten menee, ni uskallan unelmoida opiskelupaikasta aallossa, johon ois tarkotus hakee 2022 keväällä. Välivuosi tulee kyl tekee mulle hyvää. Atm oon aika poikki, mut kesä antaa toivoa ja myös se ala jolle ois tarkotus hakea, koska oon aika motivoitunut saamaan opiskelupaikan. Onneks mulla on harrastuksia, joita voin tehä kotonaki vaikka urheiluharrastus on tauolla. Unelmointi, perhe ja ystävät (ruudun toisella puolella) on tällä hetkellä asioita, jotka pitää mut onnellisena, vaikka tosi vaikeitaki hetkiä on. Tsemppiä kaikille opiskelijoille, ootte tosi vahvoja ku ootte selvinny tähän asti! ❤️ Ollaa kaikki samassa veneessä
Koronan vaikutukset näin lukion ekaluokkaiseen on aika pieniä ja enimmäkseen ärsyttäviä. Pää kestää toistaiseksi etäopetusta, vaikka ahdistuneisuus onkin lisääntynyt. Enimmäkseen kannan muiden murheita hartioillani ja nää kommentit särkee mun sydämen. Toivoisin niin paljon, että koronarokotteita pystyttäisiin keskittämään mahdollisimman pian opiskelijoille, jotta opiskelijat pääsis lähiopetukseen
Opiskelen viimeistä vuotta lukiossa. Kulunut vuosi on ollut itselle raskas sekä eri elämän osa-alueiden kanssa. Motivaatiota olisi opiskella, mutta tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässä mikään ei ole jäänyt päähän. Koenumerot pudonneet erinomaisesta 6 luokkaan. Yo-kirjoitukset jännittää ja pelottaa, sillä en voi osoittaa omaa osaamistani kunnolla. Tuntuu, että kaikki hommat kasaantuu päälle ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Pidän kyllä käydä töissä, mutta sinne meno tuntuu raskaalle. Kesällä pitäisi muuttaa kaverin kanssa asumaan, joka on ihan todella kiva, mutta sekin tuo omanlaisen stressinsä. Psykologin ja muiden ihmisten innoittamana oon joutunut ottamaan lukuloman oikeasti lomana. Oon ensimmäistä kertaa hetkeen voinut ja saanut olla ihan rauhassa ilman paineita ja stressiä, joka on tuntunut ihan uskomattomalle. Otin fiksuna ihmisenä vielä avoimesta yliopistosta kurssin jaksojen päälle suoritettavaksi, mutta onneksi voin suorittaa sen vielä kesälomalla. Oon jutellut kavereiden kanssa ja heillä on ollut tosi vaikeaa. Korona on rajoittanut myös toistemme näkemistä juuri sinä hetkenä, kun tarvitsisimme eniten toisiamme. Kaikki aktiviteetit, joissa pääsee tuulettamaan stressiä, on jouduttu sulkemaan koronan takia. Onneksi korona on kuitenkin saanut ihmiset tajuamaan hyvinvoinnin tärkeyden sekä arvostamaan asioita, joita ennen piti itsestäänselvyytenä.
Ite oon avoimen opiskelija, ollu kohta kahen lukukauden ajan. Mulle etäopetus ei ollu niin suuri muutos arkeen ku korona tuli verrattuna tutkinto-opiskelijoihin. Avoimessa kuitenki melkeen kaikki opetus järkätään etänä. Tän vuoden aikana oon oppinu opiskelee täysin itsenäisesti mikä on best. Toki, opiskelu oli paljon sujuvampaa ku pääs kirjastoon, mut ei onneks oo opinnot pysähtyny koronan takii. On myös kiva et viestinnän kursseil ollaan pidetty live-zoom-tunteja ja siel on aina ollu tosi hyvä meininki. Se on tuonu arkeen iloa ja vaihtelua. Avoimen opet ja palvelut on myös toiminu hyvin ja heilt on saanu sairaan paljon hyvää tukee opintoihin. Oon siitä kans onnekas että pystyn suurimmaks osaks tekee harrastuksiani kotoo, asun kahen ystävän kaa ja meil on paljon tekemistä kotona ja oon pitäny paljon yhteyttä etänä läheisiin ja löytäny kamujen kautta jopa uusia kavereita kun ollaan esim pelailtu pelejä nettiyhteydellä porukalla. Tein syksyllä paljon itsetutkiskelua ja kävin myös kielteisiä tunteita paljon läpi varsinki pimeimpään vuoden aikaan ja koen et se on pitkäl aikavälil auttanu mua hirveesti pitää itteeni kasassa. Koen nykyään olevani sinut nykyisen maailmantilanteen kanssa ja pystyny käsittelee sitä hyvin etenki huumorin kautta. Tunnen onnellisuutta omasta hyvästä tilanteestani, mutta kyllä harmittaa se että moni muu kanssaopiskelija voi niin huonosti. Pyrin tukemaan ihan vähintäänki läheisiäni ja muita kauempana olevia opiskelijoita miten ikinä pystynkään.
Oon lukion tokalla ja aika lähellä opiskelun kanssa luovuttamista. Tosi rankkaa, eikä se tunnu helpottavan vähään aikaan. Pelottaa miten pää tulee kestämään tätä työmäärää enää kauaan.
Mulla on tällä hetkellä kandiseminaari menossa, kandin deadline kahden kuukauden päästä. Tuntuu, että etäilyn takia on ollut tässä prosessissa ihan yksin, vaikka seminaareja onkin etänä, ja ohjaajalta saa etänä tukea. Ei se kuitenkaan tunnu samalta, kun ei opiskelukavereiden kanssa voi jakaa näitä fiiliksiä ja prosessia kasvokkain, ja vaikka kirjoittaa yhdessä. 27 neliön koti tuntuu nykyään vaan työpaikalta, ja on tosi vaikeeta rentoutua ja ottaa etäisyyttä opinnoista että taas jaksaa, kun on assosioinut kodin paikkana missä osallistutaan luennoille ja kirjoitetaan kaikki kouluhommat ja kandi. Ei enää pääse yliopistolle tai kirjastoon opiskelemaan, minkä jälkeen pystyi tulla kotiin rentoutumaan loppuillaksi. Nykyään sitten karkaan vanhempien luo aina kun seinät kaatuu päälle, mutta sama stressi ja ahdistus nousee pintaan heti kun tulee takaisin kämpille. Opinnot ja kandi tökkii, ja tuntuu samalta mössöltä päivästä toiseen. Eipä sitä vielä fuksivuonna olis uskonut, että joskus kaipais takaisin yliopistolle näin paljon kuin nyt.
Tässä just oon alottamassa etätuntia ja on tää kyl sillai rankkaa, mut sitten tähän on vaan jotenkin jo tottunut, vaikka toivookin että pääsis vielä tänä keväänä takas lähiopetukseen. Mutta kyllä tässä pärjäillään ihan hyvin. Kevät on onneks jo kohta täällä :) T: 2.vuoden lukiolainen
tosi yksinäinen ja hermoromahduksilla mennyt hiihtoloma, kun en oo päässy täältä kotoa oikeen mihinkään... kävin kyllä tossa hiihtolomalla kerran laskettelemassa, mutta muuten meni tunteet pintaan ja oli turhautunut olo, ettei itkua pystynyt pidättelemään 😕 nyt alko etäkoulu ja ihan ok tää sentää menee jos kaverin kanssa vaikka puhuu siinä samalla 👍🏼
Ihan hyvin on mennyt! Onnekseni en asu yksin, se varmasti on tuonut paljon lisävoimia. Opiskelijana ja nyt fuksina tietty harmittaa kun on jäänyt kaikki jutut kokematta ja kaverit saamatta :(...
Tää korona on vaikuttanu mun koulunkäyntiin siten että mulla ei ikinä ole ollut hyvää luokkaa (koko peruskoulu olin koulukiusattu) niin nyt olisi ammattikoulussa sellainen luokka jota rakastan mutta nyt ollaan vuosi oltu etänä ja enää 1v ammattikoulua jäljellä
Minäpä kerron kuulumisia! Alotin oman yrityksen tällä viikolla. Se on ollut ihan mahtavaa, mulla on niin paljon intoa nyt tohon juttuun. Ja on siistiä, että 19-vuotiaana sain tälläsen alotettua.
Koronafuksina henkisesti raskainta on ollut arjen monotoonisuus. Tiistaita en osaisi enää edes kuvailla, päivät ovat samanlaista sumua kaikki. Etänä tapahtuvia tapaamisia on kaksi viikossa, luennotkin ovat tallenteita lähes joka kurssilla. Opiskelun ajoittaminen on ollut lähes mahdotonta, ainoastaan moodlessa näkyvä deadline "3h 23 minuutin päästä" saa prujun auki ja useimmiten googlen, mistä yrittää hätiköidysti löytää ratkaisuja suoraan ilman halua oppia mitään. Vielä syksyllä arjessa oli jotain, mitä odotin. Jonkinlaisia pieniä tapahtumia järjestettiin vielä silloin, mutta nyt tapahtumat ovatkin kun siirryt sohvalle kattomaan netflixiä tietokoneen äärestä. Jaxuhaleja tulee pääministeriltä asti, mikä on tietysti mukavaa, mutta useimmiten unohtuu pian kun arki taas pimenee ja mitään konkreettista ei näy edessä. Henkilökohtaisesti ongelmani on vielä suurempi, kun en harrasta juurikaan mitään, mutta kovimmatkin liikkujat ovat joutuneet pettymään harrastustoiminnan lakatessa ja heitäkin on tullut rajusti vastaan harmaa arki. Toivo rokotuksista tuo tähden verran valoa muuten täysin pikimustaan ympäristöön, eikä tuleva vappukaan tuo valoa, ollessaan luultavammin zoom-muotoinen, mikä on vain hieno nimitys kalsarikänneille.
hiljaa
Olen fuksi ja rehellisesti olen miettinyt jo useasti, onko musta yliopisto-opiskelijaksi. En ole käynyt kampuksella syyskuun toisen viikon jälkeen. En ole nähnyt vuosikurssilaisiani kuukausiin, en tiedä miten kaikilla menee, kuinka he jaksavat. Itse en jaksa. Jokainen päivä on sitä samaa mössöä, en saa mitään uutta irti, istun yksiössäni 8h opiskellen. Oikeasti siitä ajasta työtä saan tehtyä ehkä kolme.
Mutta rehellisesti, miten meidän pitäisi jaksaa kun tuntuu, että proffatkaan eivät jaksa. Minulla ei ole ollut ”live”-luentoja marraskuun jälkeen. Ei edes niitä etänä tapahtuvia luentoja. Esseitä kyllä olen kirjoittanut, lukenut lukemattoman monia kirjoja tentteihin, mutta yhtäkään ajatusta lukemastani en ole päässyt jakamaan, sillä edes luentoja ei enää viitsitä järjestää. Koen tämän erittäin raskaaksi ja epäreiluksi. Odotan kesää, jotta saa taukoa opiskeluihin. Pelkään myös kesää, sillä silloin pitäisi löytää voimia työn tekoon, jotta selviää taloudellisesti seuraavasta vuodesta. Kuinka jaksaa tehdä töitä, jos on jo valmiiksi uupunut...?
Olen nykyään pelkkä haamu entisestä itsestäni. Olin sosiaalinen, energinen ja yleisesti hyvin positiivinen. Nyt itken päivittäin maailman tilannetta. Olen äärimmäisen ahdistunut ja stressaantunut. En löydä arjesta niitä tavallisesti pieniäkin ilahduttavia asioita. Haluan uskoa, että tilanne tästä paranee, kyllä me tästä selvitään. Mutta kun hallituksen sanat opiskelijoille ovat: ”hakekaa apua, jos olette uupuneita”, ei mieli paljoa nouse. Mistä pitäisi löytää apua, kun terveydenhuollon palvelut ovat ruuhkautuneita ja rahaa ei ole yksityiseen terveydenhuoltoon?
Elän tällä hetkellä omilla äärirajoillani, mutta uskon omaan sinnikkyyteeni, tiedän että selviän. Löydän voimavaroja selvitä. Mutta entä ne, jotka olivat jo äärirajoilla ennen tätä kaikkea? Kuka auttaa heitä? Kuka kuuntelee, kun voimia avunhuutoon ei enää ole?
Tuli kylmät väreet, kun luin tätä. Ihan hirveää ajatella, miltä susta tuntuu. Etenkin kun voisin itse olla samassa tilanteessa, itselläni useat kaverit lähti myös viime syksynä opiskelemaan (itse pidän välivuotta). Sä selviät tästä, sä oot selvinnyt kaikesta aiemmastakin. Sä oot vahva ja sä keksit keinot, miten saat helpotettua sun arkea. Et ole myöskään yksin asian kanssa, varmaan kaikki opiskelijoista käy nyt läpi samaa.
Puhu sun tunteista sun läheisille, vuodata niitä tunteita ulos. Koita löytää arjesta pieniä asioita, millä voit kohentaa omaa jaksamista. Pienet kävelyt, kahvitauot kynttilän ääressä, kokkaa sun lemppari ruokaa aina välillä, makaa vain sohvalla ja ole. Sä teet parhaasi ja sä selviät tosta. Paljon tsemppiä!
Ihan superpaljon tsemppiä sinne! Musta tuntuu ihan samalta.
@@sofiah7938 kiitos❤️
en jaksanu lukee nii voiks tiivistää
Kiitos
Ite oon abi ja tuntuu että kaikki asiat koulun osalta on menny ihan päin puuta. Etäopiskelu oli todella haastavaa ennen lukulomaa, en pystynyt näkemään ja huomaamaan, että opinko mitään, kun koulunpenkillä pystyy vertailemaan vastauksia kavereiden kanssa ja keskustelua aiheesta syntyy niin paljon helpommin kaikkien kanssa luokassa kuin teamsissä.
Meillä ei kukaan vastannut opettajan kysymyksiin ikinä etätunneilla. Teams ja zoom puhelut on super stressaavia ja jännittäviä. Monta kertaa oonkin saanut ihan totaalisen romahduksen, että en mä pysty tai jaksa tätä enää.
Kirjotukset onkin sit viiminen etappi enää. Kirjoitan 4 ainetta ja kahdessa aineessa olen todella huono. Tukea opettajilta ei ole saanut vaikka viestejä olenkin lähettänyt. Usein on vastattu viikon myöhässä tai ei ollenkaan. Ymmärrän että kiire on, mutta kyllä kaipailen opettajien apua aineissa. Myöhäistä se on kuitenkin nyt, kun ensviikolla alkaakin jo äikän kirjotukset.
Penkkareiden peruminen oli kyllä tosi iso pala mulle ja kavereille. Oon haaveillu penkkareista jo ala-asteelta ja asu valintakin oli jo mietitty, sekä hankittu. Puvulle tulee kyllä paljon käyttöä vaikka ihan leffoja katsellessa tai naamiais juhlissa, mutta se harmittaa ihan sairaasti ettei pääse kokemaan sitä parasta päivää lukiosta.
Ittensä tsemppaaminen ei nyt onnistu. Oon todella alakuloinen, väsynyt ja rasittunut ja varmasti moni muukin, kuin vain lukiolaiset. Ei auta kuin toivoa parasta, että kirjotukset menis läpi ja pisterajat laskis ainakin vähäsen.
Itseäni on todella paljon turhauttanut se, miten vanhempi sukupolvi suhtautuu etäopetukseen, ja siihen, että meillä on sen kanssa raskasta ja me oireillaan sen takia. "Miten nää nuoret pärjäis sodassa, kun ei pysty edes etäopiskeluun" jne. Nää kaks asiaa ei ole mitenkään verrattavissa toisiinsa. Lisäksi on vaivannut se, että korkeakouluopiskelijoiden uupumus näyttää olevan hallituksen keskuudessa yks vitsi. "Jos ei jaksa niin koittakaa vaan nyt jaksaa" ja "Täähän on semmonen ainutlaatuinen sukupolvikokemus". Me ollaan oltu jo kokonainen vuosi etäopetuksessa. Meidän vointi on unohdettu kokonaan, ja lähinnä keskitytään peruskoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden vointiin. Me ollaan niitä, ketkä ollaan seuraavana menossa työelämään, ja suurin osa meistä on aivan paskana siinä vaiheessa ku pitäis sinne työelämään siirtyä, koska ei saatu tukea tänä korona-aikana oikeastaan ollenkaan. YTHS on ylikuormittunut ja apua esim. mielenterveysongelmiin ei saa ajoissa, tukea ei saa opintoihin, ketään ei kiinnosta jos opinnot jäävät roikkumaan, meillä ei ole tukiverkostoa. Istutaan vaan päivät pitkät yksiöissämme tuijotellen ruutua jopa 12h ilman sosiaalisia kontakteja, ja vaikka päähän särkee ja silmiin sattuu, niin kouluhommat on silti pakko tehdä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta hallituksen tsempit on vaan tätä "koittakaa jaksaa" rataa. Harmittaa ja pää hajoaa, kun ketään ei kiinnosta meidän vointi, vaikka kuinka yritetään pitää asiasta meteliä.
tää korkeakouluopiskelijat vs peruskoulu ja toinen aste on kyllä ihan naurettava. parhaimmillaan vuosi ikäeroa abin ja fuksin välillä, ei se fuksi tätä tilannetta sen vuoden elämänkokemuksella yhtään paremmin siedä. se tunne että on unohdettu kokonaan ja korkeakouluopiskelijoista ei välitetä yhtä paljon on se mikä tuntuu kaikista ikävimmältä. koiteteaan silti vaan jaksaa :))
Joo tää Marinin kommentti että tää ois joku ”ainutlaatuinen sukupolvikokemus”. Niinku anteeks sanoisitko raiskatulle tai auto-onnettomuudessa olleelle tällein? ”Se oli ainutlaatuinen kokemus sinulle”. NO AIJAA! Ne kehysti sen sillee et tilanteen ainutlaatuisuus meiän sukupolvelle ois hyvä juttu. MITÄ?!
Ensimmäistä vuotta lukiota käyvänä ja joulukuun alusta asti etänä olleena voin sanoa, että ainakin musta tuntuu, että ketään ei kiinnosta meidänkään vointi. Omasta lukiosta vieläpä siirettiin ainut psykologi rokottamaan. Jotain etätalviriehaa ja etäpenkkareita yritettiin järjestää kaikkia piristämään, mutta ei se nyt kauheesti lohduttanu. Tuntuu, että ainut, joka enää välittää on lukiolaistenliitto
@@pinja4344 teillä onneksi vasta pari kuukautta sitä etäilyä takana. se että se ei oo ollut etänä alusta saakka, kertoo jo siitä että jollakin tasolla teistä välitetään ja koitetaan tehdä teidän eduksi asioita.
ja apua voi lukiossa hakea myös terveydenhoitajalta ja opinto-ohjaajalta, jos psykologi ei ole tavoitettavissa. :)
harmittaax
.,.,.,.,..,?
Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistossa. Syksyllä odotin opintoja innoissani. Odotin myös sitä, että saisin uusia kavereita ja ajattelin, että oisin nyt tosi reipas ja jaksaisin osallistua tapahtumiin, jotta pääsisin porukoihin mukaan. Kavereiden hankkiminen on aina ollut mulle vaikeeta ja väsyn helposti sosiaalisissa tapahtumissa, mutta tällä kertaa päätin, että otan itseäni niskasta kiinni, etten jäisi yksin. Loppujen lopuksi jäin kuitenkin yksin, mulla ei ole yhtäkään fuksikaveria. Onneksi asun poikaystävän kanssa, muuten tulisin hulluksi. Opinnot tökkii, koska motivaatiota katsoa opettajien monologeja yksin kotona ei juurikaan ole. Opiskelemani ala ei myöskään ole se, mitä haluaisin oikeasti opiskella. Vanhemmilleni sanon aina, että etäopiskelu on raskasta, mutta hyvin menee. Oikeasti ei mene hyvin, mutta en kehtaa myöntää sitä, koska olen aina ollut se tunnollinen opiskelija, joka saa kaiken aina aikaiseksi ja saa aina hyviä arvosanoja. Sätin itseäni, että olen laiska ja saamaton ja että etäopiskelu ja korona yleisesti ei ole mitään esim. sota-aikaan verrattuna, että kyllä nyt pitäisi vaan jaksaa. Yleisesti ottaen olen väsynyt. Onneksi välillä sentään tulee pieniä motivaatiopiikkejä ja olen onnellinen, että mulla on hyvät välit perheen kanssa, asun poikaystävän kanssa ja että mulla on muutama kaveri edelliseltä kotipaikkakunnalta.
Fiilaan hirveesti sun fiiliksiä. Itekin olin koko peruskoulun läpi panostava, hyvä koulussa ja tunnollinen. Ja se näkyi pääasiassa semmosena ”kaikki peliin tai ei mitään” -asenteena. Onneks lukiossa tajusin että tällä asenteella saatan itteni hautaan henkisesti ja fyysisesti eikä siks tässä oo mitää järkeä. Intohimoihinsa panostamisessa ei oo mitää väärää, tärkeet on vaa huomioida oma palautuminen, rajata vähän niit juttui mihin panostaa tarpeen mukaan. Ite opettelin lukion aikana ja sen jälkeenki pääsemään irti turhasta perfektionismista ja olemaan rennompi, pitämään hauskaa niis jutuis mitä opiskelen ja teen. Ottaisin myös fuksina huomioon sen että oot vasta oppimassa yliopiston tapoja, menoa ja tutustumassa sen tuomiin juttuihin. Iteki olin ekana vuonna aivan kujalla esim tieteellisestä kirjottamisesta, kaikist ilmojutuista yms, mut jatkoin vaa niiden treenaamista, kyl ne lopulta oppii. Tän päälle vielä tää koronatilanne, joka aiheuttaa varmasti kaikille painetta. On aivan ok kokea olevansa tilanteen takia puhki, ”tuntea olevansa laiska”. Tiiän et tää ei oo sota-aika mut on tää erikoistilanne ja kuormittava muuten. Se et se ei oo yhtä paha ku sotatilanne ei tarkota et täl ei olis huonoi vaikutuksii ihmisten elämään tai et ne huonot vaikutukset ois vähäpätösempii verrattuna sota-ajan vaikutuksiin.
Tarvittaes voit skipata kurssei, siirtää myöhemmälle, jos tuntuu et opiskeluit on ihan liikaa. Ihanaa kuitenki et sul tulee motivaatiopiikkei ja koet onnellisuuden hetkii ja pidät yhteyttä läheisiin. Pidä niit yhteyksii yllä! Voithan myös koittaa ottaa uudelleen yhteyttä muihin fukseihin ja kysellä apuu koulujutuis tai kysyy kuulumisia. Uskon et isoo osaa ei haittais jos joku aidosti ottais yhteyttä ja kysyis kuulumisii heiltä. Tosi paljon tsemppei, lähetän täältä internetin toiselta puolelta paljon tsemppihaleja ja voimia sulle! Oot upee, oot mahtava!✨❤️🤗
@@astakorpiala9722 Kiitos! ❤❤
Tää oli kun suoraan omasta elämästä yksityiskohtia myöten... Tavallaan lohduttavaa kuulla, että on muitakin jotka painii näiden asioiden kanssa, mutta tavallaan taas tosi surullista :(
Kiitos ihanasta päivää piristävästä videosta!!😍
Itse oon lukulomalainen Abi. Lukeminen ei ole oikein edennyt. Motivaatiota on vaikea löytää, koska tulevaisuus näyttää niin sekavalta koronan takia, ja muutenkin sen takia, että pitäisi keksiä jokin, mitä haluaisi opiskella tai tehdä elämällään.
Samalla päässä painaa jännitys siitä, että ensimmäistä kertaan kahteentoista vuoteen, en tiedä mitä tulen tekemään syksyllä...
Olen kuitenkin onnellinen siitä, että nyt kun arki on melko yksitoikkosta, niin olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Erityisesti meidän koirien hupsuttelut ja hepulit tuovat ihania ilon ja naurun hetkiä tähän muuten harmaaseen arkeen... 😍
Voimia kaikille! ❤️😊
Tietysti näin abina vähän harmittaa että jäi oikeastaan penkkarit ja risteilyt sunmuut retken väliin tänä keväänä. Nyt vaan porskutetaan tämä kuukausi loppuun niin on kirjotukset toivottavasti taputeltu ja pääsee miettimään jo muita juttuja ja tietysti niitä lakkiaisia.😁 stressiä pukkaa mutta eiköhän tämä tästä👍🏻
Tähän vielä lisäyksenä jatkajavuonna meiän koulus on ollu tapana käyä jossai ulkomailla viikon ajan. No meille ois tullu Ranskasta opiskelijoita viikoks ja samoin meijän luokka menny Ranskaan viikoks. No, ei ihan toteutunu
On kieltämättä ollut rankka vuosi. Melkein joka päivä löydän itteni itkupotkuraivarien keskeltä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle; kirjotukset, sosiaalisen elämän puute, päivien samanlaisuus. Joka päivä huomaan, että joudun katsomaa kalenteria, että mikähän päivä tänään taas olikaan, onko tiistai vai lauantai. Etäopetus muhun vaikutti niin, että vaikka nyt keväällä olis tarkotus valmistua niin saattaa olla, että ruotsi jää uupumaan ja valmistun myöhemmin. Moneen kertaan oon meinannut koulupsykalle laittaa viestiä, mutta "mun on pakko pärjätä omin keinoin, niin ne kaikki muutkin." Tsemppiä kaikille kenellä on ees vähän samanlaisia fiiliksiä. Kaikki tulee menemään vielä hyvin. T. 2021 abi
Laita ihmeessä psykalle viestiä, sun ei tarvii jäädä yksin! Se, että haet apua ei tarkota et oot heikko ja et et jaksais yksin. Kukaan ihminen ei jaksa yksin. Tsemppii ❤️ t. toinen abi
Itse olen ammattikouluopiskelija ja suurin osa opinnoista on etänä. Oon nauttinut niin paljon etäopiskelusta ja varsinkin ammattikoulussa kun ei sitä opittavaa kovinkaan paljon ole. Oon löytäny sisäisen rauhan ja mietiskellyt. Nyt oon onnellisimmillani, vaikka välillä korona ahdistaa. Oon tajunnut palautumisen tärkeyden ja liikkumisen ilon. Välillä ahdistaa kun tietää että toiset elävät vaikeita aikoja.
Tuli kyyneleet silmille, kun luit postauksen tekstiä. Ehkä se kertoo jotain tämän hetken kuulumisista, ehkä ei. Ens viikolla alkaa kirjotukset. Ärsyttää, etten alottanu lukemaan aikasemmin, mutta enää ei voi mitään. Nyt on vaan mentävä näillä tiedoilla. Tsemppiä kaikille kanssakirjoittajille. ❤️
Mut elämäni rankin vuosi ehdottomasti... Abivuos tosi raskasta, etäkoulu vaikeutti oppimista... Ja ek nää lukio ystäviä kun niitä olis voinu viel nähä... Mut kohta ohi ja suoriudun oman jaksamisen rajoissa kirjotuksista
Ite oon abi ja nyt keväällä tarkotus valmistua. Kirjotan 4 ainetta nyt keväällä ja samaan aikaa vikat pari pakollista kurssia suoritettavana. Oon myös kilpaurheilija. Treenaan noin viis kertaa viikossa ja sen lisäksi vielä fysiikkatreenit. On ollu tosi raskas kevät kun on jännittäny kirjotuksia ja miten niistä selviää, yrittäny hakea töitä koulun jälkeiselle ajalle ja samaan aikaan yrittänyt pitää motivaatiota yllä tuleviin EM ja MM kisoihin, jos niitä pidetään. Korona on myös luonut lisäpaineita sen kannalta, että jos altistuu tai sairastuu kirjotukset siirtyy keväälle ja ei pääse jatko-opintoihin. Oon aivan puhki.
Kaikki arvostus oikeesti tavoitteellisille kilpaurheilijoille. Siinä on paljon hommaa jo tavallisessa arjessa pompotella koulu yhteen treenaamisen kaa. Itellä sama tilanne urheilulukiosta valmistumisen suhteen, mutta kilpailutaso lajissa ei mahollista harjottelua nyt - on sit voinu keskittyä vaan kouluun. Tsempit alkavaan koerupeamaan!
Oon alottanu korkeakoulu opintoni syksyllä 2019 ja sain kokea lyhyen "normaalin" opintojen alotuksen itse. Nyt olen tuutoroimassa jo toista fuksi ryhmää, jotka ovat joutuneet olemaan etäopetuksessa alusta asti, eikä bileitä ole tai haalareille käyttöä. Se, että yritämme tuutoreina ryhmäyttää fukseja etänä, tuntuu vaikealta ja sydäntä särkevältä. Sen lisäksi oma ja oman ryhmän jaksaminen on vaakalaudalla etäopintojen, harjoittelun ja kymmenien isojen tehtävien kanssa. Tällä hetkellä etäopiskeluviikko aka hiihtoloma menossa... Tsemppiä kaikille opiskelijoille ❤️
Oon fuksi ja muutin eri kaupunkiin opintojen perässä. Onneksi oon saanut uusia kavereita, mutta yksinäisyys on kiistämätön osa arkea. Opintoihin ei pääse kunnolla kiinni, ja alavalinta ahdistaa. Haluun vielä uskoa että tää johtuu tästä etäilystä, eikä niinkään alasta.
Mä kirjoitin keväällä 2020 ja sit syksyllä aloitin amk-opinnot. Nyt kohta vuosi takana etäilyä ja kyllähän tää alkaa ottaa voimille. Syksyllä vielä oli ns. hybridimalli, et oli sekä läsnäolo- että etäopetusta ja se toimi todella hyvin, mut nyt kevät täysin etänä. Onneks on harkat nii pääsee näkee ihmisiä😅 Kyllä sitä odottaa niin paljon, et pääsee taas näkemään opiskelukavereita ja luennoille ihan kampukselle, mulla ei oo ikävä sitä bilettämistä ja tapahtumia, vaan ihmisiä❤️ Älyttömästi voimia kaikille! Haluan uskoa, et kesän myötä tilanne alkaa normalisoitumaan🙏🏼
Kiitos Miisa. Mä niin tarvitsin tuota että joku kysyy mitä mulle kuuluu ❤ Mulle kuuluu vaihtelevaa.. vaikka en opiskelija ookkaan enään niin stressaan tosi paljon sitä että kun ei oo töitä. Tuntuu kuin oisin tälle maapallolle vaan yks vaiva sen takia ja koska mulla on itsellä niin paljon henkisesti taisteltavaa ja tää korona ei yhtään paranna sitä. Jotkut päivät on semmosia ku ei jaksa tehdä yhtään mitään. Haluis vaan makaa sängyssä ja kaikki pitää tehdä pakolla kuin toiset päivät on sit semmosia että jaksas juosta vaikka maratoonin ja on virtaa vaikka muille jakaa. Toivottavasti mullekkin tulee joku tasapaino elämään ja löytäisin töitä mahdollisimman nopeasti ❤
Oot ihana!
Rehellisesti sanottuna mun mielentila on tällä hetkellä aika rauhallinen ja tasapainossa. Jos menee noin kuukauden taaksepäin, oli kyllä paljon vaikeampaa... hirveä ahdistus ja masennus meneillään muutaman kuukauden ja ei voi muuta kyllä sanoa kuin että se oli aivan kamalaa. Ajatukset oli aivan sekaisin ja mitään ei saanut aikaiseksi ja joka ilta yritti itkeä ahdistustaan pois.
Tällä hetkellä sitä vain odottaa tilanteen ehkä paranemista, jos vaikka toi sulkutila nyt tekis jotain... toivon koronan puolesta isosti, että wanhat saataisiin järjestettyä edes jollain tapaa yleisön kanssa.
Tosi ihana tää sun vlogiputki Miisa❤ ehdottomasti ois kiva nähdä lisää joskus! Pidä mukava ja rentouttava viikonloppu
3:13 media-alan opiskelijana etäily on kyl super vaikeeta. Opiskelu on niin projekti luontosta niin ärsyttää ja surettaa kun kaikki projektit otettiin alas. Olin käsikirjottanu yhtä projektia yksin 4kuukautta, joskus jäin koulullekin puol viiteen asti illalla kirjoittelemaan. Kirjoittelin myös öisin ja sillon kun inspis iski. On super vaikeeta alkaa miettimään mitä tekee jo päätettyjen projektejen tilalle, ei pääse näkee ihmisiä niin on tosi tylsää miettiä mitään projektia kun kaikki on nyt niin rajattua.. Tsemppiä sulle Miisa! ❤️
Näitä on aina nii ihana kattoo just ennen koulupäiviä😆
Tääki vlogiputki oli ihan paras! Odotin aina joka aamu tällä viikolla uutta videoo ❤️
Mä opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa (aloitin 2019 syksyllä), niin ehin onneks sen ekan vuoden olla lähiopetuksessa. Toisaalta tykkään etäopiskelusta, koska viihdyn just kotona ja oon saanu suunniteltuu päivän siten, että on enemmän aikaa liikkua. Se onneks piristää päivää, ku käy joka päivä vähintään sen 5km lenkin + kotitreeni siihen päälle muutaman kerran viikossa. Normaalisti mulla ei välttämättä ois ees aikaa sille lenkillekään. Mä oon kylläkin lähes koko ikäni (21v) ollu tosi yksinäinen, eikä mulla oo hirveesti kavereita, mut nyt oon superyksinäinen, ku en oo oikee voinu nähä niitä muutamia kavereita, joita mulla on. Parin kaverin kaa kävin välillä ulkoilmassa, mut siitäkin on jo yli kuukausi. Onneks oon kuitenkin perhettä pystyny näkee normaalisti, niin on auttanut vähän yksinäisyyteen. Suurimmaksi osaksi voin kyllä suht hyvin. Mut eiköhän tää tästä, tsemppiä kaikille!❤️
Olis pitäny tänä kolmantena opiskeluvuotena tehdä harjoittelut, joko syksyllä tai keväällä. Enpä mitään paikkaa saanut, ei kuulemma saanut iso osa opiskelukavereistakaan. Lähiopetus on iso osa mun sosiaalista elämää, ja olen suunnilleen vuoden sisällä nähnyt kerran opiskelukavereita (syksyllä piti palata lähiopetukseen - yksi lähiopetuskerta saatiin pidettyä, kunnes koronatartunnan takia palattiin etäopetukseen). Alani vaatii ihmiskontaktia, ja koska olen ollut täysi sosiaalinen erakko vuoden ajan, en ole enää kyennyt tekemään edes näihin muutamaan käynnissä olevaan kurssiin liittyviä tehtäviä; ihmisille puhuminen on harjoittelun puutteen takia alkanut ahdistaa. Tällä hetkellä koko opintojen keskeyttäminen näyttää todennäköiseltä.
Lukion ykkönen täällä. Me ollaan oltu joulukuun tokasta päivästä asti etänä ja yhteensä ollaan kahden jakson verran. Näillä näkymin meiän pitäis päästä seuraavalle koeviikolle kouluun mut sekään ei oo varmaa. Tää on ollut todella rankkaa mut tässä neljännen kuukauden kohdalla oon sillä asenteella et ihan sama, kyllähän tää opiskelu näinkin menee ku pakko on. Päästäispä takaisin kouluun huhtikuun alussa niin kuin on luvattu
Tää vlogiputki on kyllä ollut ihana loma-aamujen piristys❤️
Kouluaamujen*
Sama
mulla lukuloma-aamujen
jep
Pakko kommentoida, en ole sun videoita aktiivisesti aiemmin seuraillut mutta eksyin näihin nyt jotain viikkoja sitten ja pakko sanoa et mulle ainakin todellakin huokuu rauha ja semmonen 'grounded' energy todella ihanasti läpi! Tällä hetkellä se just itseltä tässä korona-opiskelu ajassa puuttuu ja sitä kohti toivottavasti mennään niin on ollut aivan ihana seurata sun rutiineja ja rauhallista jutustelua ja ajatuksia elämästä ja oivalluksista!! :)
Vlogiputket on ihania! oon seurannu sua jo yli 7 vuotta ja susta on pikkuhiljaa tullut ystävä, jonka kanssa on kasvanut aikuiseksi. Kiitos, kun saan edelleen sun elämää seurata ❤️
Kiitos, tätä oli jälleen mukava seurata aamukahvia hörppien 😊
Ravintola-alalla työskentelevänä olen ollut koko vuoden joko kokonaan tai osa-aikaisesti lomautettuna ja nyt kokonaan kotiin passitettuna mieli on ollut kieltämättä todella maassa. Olen yrittänyt nauttia luonnosta, kirjojen lukemisesta ja sarjoista, mutta enää ei oikein meinaa jaksaa. Nyt on pikkuhiljaa säästötkin käytetty ja yksinhuoltajana täytyisi repiä jostain rahaa tyttären vaatteisiin, sillä nuo lapset tuppaavat kasvamaan koronasta ja äidin tyhjästä tilistä huolimatta.
Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle Miisa! 🌞 Ihanaa huomata, kuinka vapautuneelta ja onnelliselta vaikutat nykyään 😊
Ostosten esittely 👌 Muutenkin ihanan pöljä ja rento fiilis tässä videossa. Hyvää viikonloppua!
Näistä vlogeista on saanut aamulla hyvän motivaation avata silmät, vaikka väsyttäis. 💞 Kiitos!
Kyllä huomaa videosta ja huokuu henkinen tasapaino :) Ihana seurata sun kuulumisia, semmonen rauhallisuus huokuu susta. Mun henkinen jaksaminen täl hetkellä on aika hyvä. En saa oikee nukuttua ku muutto stressaa, mut uskon et mun arki palautuu takasin ku saan sen ison stressin aiheen hoidettua. Oon ihan onnellinen mun elämässä ja ihanaa ku tulee kesä. Siitä olin innoisani tänään.
oikeesti tää oli vaan niin IHANA, inspiroiva ja lämmin henkinen video, joka auttaa jaksamaan🥺❤kiitos!
Näitä on kiva kattoo heti, kun herää ennen koulua. Ihan hyvin menee, stressiä pukkaa mut eiköhän se siitä.
Ihan best nää vlogiputket 👍🏼💓
Jaksaminen on välillä ollut ihan vaakalaudalla... Opiskelen siis lukiossa kolmatta vuotta. (käyn neljään vuoteen) Nyt keväällä aloitan kirjoitukset. Kaikki stressaa. Halun välillä pakoon kaikkea/kaikkia. 😔 Haluan vakaan elämän. 😟 Toivottavasti tää tästä! 💙
Jaksamista ei oikein ole. Abivuosi, josta puuttuu kaikki sisältö ja mielenterveys ollut pohjalla jo useamman vuoden, nyt koronatilanteesta puhumattakaan. En ole varma, että kestän jos kevään ylppärit menee huonosti. Lukeminen on jäänyt todella vähälle ja ylppäreiden painoarvo on niin suuri...
Samaistun tähän niin paljon T. toinen abi
samoja fiiliksiä
Samaistun tähän niin paljon! Tsemppiä!
Sun videot aina piristää mun päivää, kiitos että teet näitä 💖
Päällimmäisenä fiiliksenä on ollut viime aikoina stressi. Ylioppilaskirjoitukset lähestyy ja sen lisäksi, että ne pistää itsessään jo aivot ja jaksamisen koville on jatkuva varovaisuus vienyt myös voimia. Jos joutuu karanteeniin juuri ennen ylppäreitä eikä pysty osallistumaan, tulee varmasti isoin raivari ja tunne purkaus ikinä.
Mulle jäi samanlainen sumunen fiilis lukiosta ja päällimmäiseks jäi mieleen huonoimmat päivät. Vihdoin kun luulin et pääsisin viettämään lakkiaiset ja opiskelijaelämään mukaan niin enpä sitten päässytkään. Kesä oli ihana kun pysty silti nähdä jotain kavereita. Nyt en oo nähny perheen lisäks lähes ketään puoleen vuoteen, odotan vaan kesää ja toivon että tästäkin taas selvitään. Voimia kaikille❣️
Super kiva vlogiputki! Lisää näitä ehdottomasti! Tuonut etäopiskelupäiviin piristystä😍
Tää kyseinen video on kerronnallisesti aivan ihastuttava! Tykkäsin, miten repäset diipistä aiheesta pienet lässynlää-huumorit ja sit taas tosi tunnepitoinen video ja musa, mut sitä seuraakin huvittava jäde-kohtaus. Kaiken komiikan huipulla vielä repeämispisteeseen ajava ostosten esittely😂 Loistavaa Miisa!
Nyt yo kirjoittajana voin rehellisesti sanoa että väsyttää. Tuntuu että ei jaksa mitään ja kokeisiin luku on raskasta.. Ainoa mitä olen saanut luettua on historia ja muut on jäänyt vähän sivuun (äikkä, enkku ja terveystieto). Nyt kohta ollut kaksi viikkoa karanteenissa THL:n suositusten mukaan. Neljän seinän sisällä eläminen tuntuu niin väsyttävältä. Mielummin opiskelisin kavereiden kanssa yhdessä, koska itse opin paremmin muiden ihmisten seurassa.. Mutta nyt korona on tehnyt siitä lähes mahdotonta.
Ens viikolla alkaa korkeakoulujen yhteishaku, tavoitteena on Tampereen Yliopisto. Ahdistaa ja pelottaa. Se on mun tavoite, mun unelma. Koronan takia mua pelottaa, että entä jos en pääse hyviin pisteisiin? Entä jos YTL ei laske yo kokeiden pisterajaa paljoa? Silloin en todellakaan tule saamaan arvosanoja joita yritän saada... Ei siinä, pääsykokeellahan yliopistoon lopulta haen. Silti tulevat yo kokeet pelottaa ja ahdistaa.
Korona aika on ollut tosi raskas fyysisesti ja henkisesti. Uusien tapojen opettelu on tutunut välillä niin vieraalta. Ennen sitä katsoi jos toisella oli maski, että mikä ihme tolla on kun se käyttää maskia. Nyt taas jos näkee ihmisen ilman maskia niin ihmettelee miksi ihmeessä toi ei käytä maskia.
Koronan aikana on pitänyt opetella niin paljon uusia asioita, jotka tuntui niin vierailta... Nyt niistä on tullut normi.
Kiitos Miisa sulle että teit taas näin ihanan vlogiputken. Tätä oli taas niin ihana seurata❤️ Piristi aamuja todella paljon🌻❤️
Aloitin viime sykysynä opiskelut innoissani. Oli ihanaa päästä muuttamaan vihdoin omaan kotiin uudelle paikkakunnalle ja tutustua uusiin ihmisiin. Sain orientaatioviikolta onnekseni monta ihanaa ystävää ja pidämme yhtä tänäkin päivänä. Koen olevani onnekkaassa asemassa että minulla oli edes mahdollisuus tutustua uusiin kurssikavereihin yliopiston alkaessa. Muuten en tiedä miten jaksaisin, sillä jaksaminen on ollut todellakin kortilla. Meillä fukseilla oli mahdollisuus osallistua lähiopetukseen ensimmäisen periodin aikana. Tämä oli todella helppoa ja mukavaa aikaa. Toisen periodin alkaessa tilanne muuttui kun kaikki laitettiin etäopetukseen. Tällä hetkellä koen olevani harmaassa tilassa, jossa joka päivä on samanlainen. Herään aamulla ja aloitan opiskelun. Kuuntelen luentoja mutta asiat oikestaan kulkevat korvien läpi. En jaksa keskittyä. Illalla tajuan että luennoista ei ole jäänyt mitään mieleen ja alan käymään päivän luentoja uudelleen läpi. Tämän jälkeen on vielä monta esseetä ja tehtävää tekemättä, jolloin päivät venyvät pitkälle iltaan. Monesti on käynyt myös niin että olen unohtanut syödä päivän aikana, jolloin luonnollisesti opiskelu kärsii. Myös liikunta on jäänyt vähemmälle, sillä en yksinkertaisesti jaksa lähteä myöhään illalla lenkille. Olen jatkuvasti väsynyt ja itkukin on herkässä. Oma jaksaminen ja terveys huolestuttaa paljon. Kiitos paljon, että otit tämän asian esille videossasi. Tiedän että me opiskelijat emme ole tämän kriisin suurimmat kärsijät, mutta tuntuu että meidän jaksamistamme vähätellään. Tottakai ymmärän, että valkitsevan tilanteen takia esimerkiksi lähiopetukseen siirtyminen on vaikeaa, mutta ei ole mikään pieni asia että 60% Helsingin yliopiston opiskelijoista on uupunut tai uupumisvaarassa. Opiskelijat ovat kuitenkin Suomen tulevaisuus.
Kiitos kysymästä, voin oikein hyvin ja olen jaksanut hyvin, sitä samaa ollut etä edelleen työtön. Koitan löytää töitä, mutta ei oikein tunnu löytyvän ja eikä varmaan tää korona yhtään helpota asiaa. Tosin asiaa pikkasen auttaa se että olen työkkärin kautta työpajalla hommissa niin saan edes jotain rutiinia viikkoihin. Tylsyyttä ja yksinäisyyttä, tosin noin kuukausi sitten löysin tyttöystävän ja elämä parani oikein mukavasti ja huomattomasti kun on joku oikein ihana, mukava ja upea ihminen elämässä mukana jonka kanssa voi tehtä asioita ja viettää aikaa. Ollaan vietetty nyt paljon aikaa yhdessä.
Ihania nämä vlogiputket!🧡
Jaksaminen on ollut todella tiukassa itsellä. Viime maaliskuussa jäin lomautetuksi ja sitä myöten työttömäksi, ja koko vuosi on mennyt enemmän ja vähemmän pätkätöissä, huolissaan tulevasta. Marras-joulukuu oli raskainta aikaa tähänastisessa elämässäni ja välillä tuntui että ei voimat enää riitä itseä tsemppaamaan seuraavaan, tyhjää ammottavaan ja pimeään päivään. Uutena vuotena kuitenkin päätin että pyrin löytämään jotain hyvää jokaisesta tulevasta päivästä, en aio luovuttaa. Nyt - aivan yhtäkkiä - sain pitkän työsopimuksen ja kevät näyttää valoisalta ja tuleva mieluisalta☺️ Oma fiilis on taas toiveikas mutta mielessä pyörii kaikki ne muut ihmiset joilla tämä sama jatkuu. Huoli on suuri.🧡
Tää vlogiputki oli mulle ihan pelastus. Mulla lähti koulupaikka nimenomaan sen takia ku tää etäily alko ottaa liikaa mielenterveyden päälle. Aamulla ku ekana herää ni tuli heti järjetön ahistus päälle siihen liittyen et mitä hittoa mä nyt teen, mut tää vlogiputki autto rauhottumaan ku heti heräämisen jälkee pääs kattoo uuden videon. Kiitos Miisa ❤️
Haastavaa aikaa, jokaiselle. Koen, että perjantaisin takki on jo ihan tyhjä ja silti pitäisi jaksaa tehdä viikonloppuna ryhmätyötä ryhmätyön perään😴 Välillä on kuitenkin vaan otettavaa iisiä ja aikaa myös itselle❤️ Korkeakouluopiskelijana ei oo ollut helppoa, on ollut todella raskasta. Tästäkin lauseesta koen myös huonoa oloa, sen ääneen sanomisesta saa yleensä "rapaa niskaan". Tällä tarkoitan sitä, että joku tulee sanomaan kuinka minulla on kaikki hyvin, koska opiskelen, ei se voi niin raskasta olla😴 Mutta välillä on onneksi mukavaa ja hauskaa! 👌🏼 Nyt viikonlopun viettoon 🙏
Kuuluu ihan hyvää❤ töitä riittää lähihoitajana ja kotitreenit arjessa pitää mielen tasaisena💪 yritän keskittyä hyviin asioihin tän pandemian keskellä. Ihana tämä viikon vlogiputki taas, kiitos kun jaksat näitä tehdä❤☀
Kun kysyit rehellisiä kuulumisia niin yllätyin kun vastaukseni oli "ihan ok". Loppu vuodesta olin erittäin stressaantunut ja masentunut. Se alkoi näkyä niin että olin pahoinvoiva, nukuin huonosti, en syönyt, en liikkunut, en jutellut kellekkään, lihoin ja kaikkea muuta. Sitten yksi yö vaan tajusin että mulla oli niin paha olla että tekisin IHAN mitä tahansa että se olo menisi pois. Sitten kun tajusin kuinka se stressi ja hadistus oli vienyt mun voimat, aloin työstää itseäni eteenpäin. Kävin ravinto terapiassa, kävely lenkeillä, urehilin ja aloin taas maalaamaan. Kauaa siinä kesti että olo meni paremmaksi mutta oli sen arvoista. Vieläkin työstän projektia eteenpäin mutta toivottavasti voiton puolella ollaan!
Itse olen lukion toisen vuoden opiskelija. Innolla odottamani vanhojentanssit ovat nyt siirretty toukokuulle, mutta uskon niiden epäonnistuneen. Mekot ja kaikki varattuina...
Etäopiskelu tuntuu aika raskaalta ja tekisi niin mieli vain skipata kaikki tunnit (aamutunnit pahimmat)...Netflix kuulostaa houkuttelevammalta...Myöskään ei opi kunnolla ilman "hiillostavaa"opettajaa, sillä ei vain jaksa keskittyä etätunteihin niin hyvin kuin koulussa.
Niska/hartiaseutu aivan sökönä 8h putkeen istuma-asennosta. Olen kova urheilemaan, mutta tanssitreenit yms. on vain etänä eikä sen lisäksi jaksa pitkän koulupäivän jälkeen enää urheilla omaa kotitreeniä. Olin myös 2viikkoa aika kipeä ja kävin testissä sekä erikseen vielä lääkärissä, ei onneksi koronaa vain antibioteilla mennään nyt. Kuitenkin siinä 2 viikon aikana tipuin kokonaan kärryitä esim. pitkän matikan 9 kurssilta... Täytän kohta 18 vuotta, mutta on turha edes haaveilla pippaloista kaikkien ystävieni kesken, luulen synttäripäivän menevän netflixiä katsoessa poikaystävän kainalossa.
Olen todella kyllästynyt tällaiseen arkeen x(
Kaikki videot oli taas tosi kivoja! Vlogiputki best❤️!
Ihania nää sun vlogiputket ja näitä lisää! Oon seuraillut sun videoita jo sun Keuruulla tehdyistä videoista lähtien. Rehellisesti sanoen tykkään etäopiskelusta nyt, mutta viime keväällä tuntui, että olisi ollut kivaa olla koulussa alakoulun viimeinen vuotena. Meillä on nyt mennyt etäopiskelua viikko ja voin sanoa, että mieli on paljon levänneempi. On toki "huonojakin" puolia, sillä huoneen järjestys on muuttunut ja eilen sain idean hyllyn maalaamiseen. :D
Olisihan se tietty kivaa olla koulussa, kun viimeinen vuosi taideaineiden kanssa on meneillään.
Kaikkea hyvää ja iloisia tulevia päiviä sulle!:)
Mulla kaikki oikeesti tosi kivasti, kiitos kysymästä. Sitten taas tiedostan, että monilla muilla ei niinkään. Tuntuu pahalta, että olen itse saanut elää ihan hyvässä tasapainossa ja opinnot edenneet toivotusti, mutta kohtaamisten puuttuessa ei tule luontevaa mahdollisuutta kysellä puolituttujen kuulumisia ja jeesata tarvittaessa. Vain omista ystävistä jokseenkin kartalla. Tämä huolettaa. Olla ns. pimennossa siitä, miten pieleen joillain saattaa olla asiat menossa. Voimattomuuden tunne tästä.
Moni sanoo, kuinka ei saisi korona-aikana kertoa, kuinka huonosti menee. Itselläni taas on olo, ettei saa sanoa, kuinka hyvin menee. Meillä oli ainejärjestön + opettajien kanssa keskustelutilaisuus tilanteesta, ja tuntui, että sain kirjaimellisesti paskaa niskaani, kun uskalsin sanoa, että itselläni menee hyvin. Meillä oli myös etäillanvietto, jossa kaikki sai samaistumisen vuoksi kertoa vapaasti kuinka monta työtä on rästissä. Kun oma vuoroni tuli, sanoin että ei yhtään, mikä on mielestäni hyvä asia. Sain kuitenkin vastaukseksi ”kiva juttu, mut kato ku kaikilla ei mee noin hyvin”. Enhän semmoista väittänytkään.
Toki poistaisin koronan saman tien, jos voisin, mutta itselleni etäopiskelu sopii todella hyvin. Olen fuksi ja saan tämän lukuvuoden aikana yli 70 opintopistettä, eikä tunnu raskaalta. Toisaalta ei myöskään tunnu, että olisin yliopistossa. Ehdin luentosaleihin noin viisi kertaa, ennen kuin ovet menivät kiinni.
Moni asia kuitenkin harmittaa. Kuulun riskiryhmään, joten kaikki fuksijutut jäi välistä, kun en halunnut lähteä tapahtumiin ja baareihin pyörimään. En tunnista, ketkä ovat ainejärjestöni fukseja, ketkä jo pidemmällä. Harmittaa, että monilla opiskelijoilla menee huonosti, eivätkä he saa tässä tilanteessa apua. Harmittaa, että muutin Tampereelle paljon kalliimpaan ja pienempään asuntoon, vaikka olisin aikaisemmasta kaupungista käsin voinut opiskella.
Kevät on menny yllättävän hyvin koronasta huolimatta. Harrastukseni jäi taas tauolle enkä näe ystäviä juuri ollenkaan. Kyllä tästäkin selvitään ja tästä ajasta oppii paljon uusia asioita itsestään ja toisista🙃 hyvää viikonloppua💕
Ääni vlogiputkelle jatkossakin😌✨ hyvä video on ihana startti päivälle
Todella ihanat videot! Kiitos paljon
Sulla on tosi kauniit ja kivan väriset hiukset! ❤️ Sopii sulle! ❤️ Mulla tää korona aika on menny silleen ihan hyvin, ja niihin maskeihinkin on jo tottunu.
Harvoin kirjoittelen youtube kommentteihin mitään mutta sua pitkään seuranneena on kyllä huomannut ihan älyttömän kehityksen videoiden suhteen ja edelleen oot yks harvoista Suomi tuben puolella jolta en oikeastaan juuri yhtään videota jätä katsomatta. Kyllä on välittynyt tuo rauhallisuus ja levollinen fiilis videoiden läpi ja meininki on ihan erilaista! Sisältö on mennyt myös jotenkin aikuismaisempaan suuntaan (tottakai kun ihmiset kasvaa kokoajan eteenpäin) ja sun videoita on vaan aina niin ilo katsoa. Oot tehnyt ihan mielettömän työn kyllä tuben kanssa ja muutenkin! 💪🏻💗 Ihanaa kevään jatkoa ja tsemppiä tuleviin projekteihin!
Aloitin viime syksynä yliopistossa ja muutin uuteen kaupunkiin, josta en tunne ketään. Enkä ole edes tutustunut muihin opiskelijoihin, koska ainoastaan syksyllä oli joitakin livetapahtumia, joihin en halunnut koronariskin takia mennä. Mulla on muutenkin korkea kynnys lähteä tapahtumiin mukaan, joten en edes halua kuvitella kuinka vaikeaa se on sitten joskus korona-ajan jälkeen. Olen käynyt kampuksella tasan kerran, ja sekin oli vain lyhyt kierros maskit naamalla. Etäopiskelu sopii mulle hyvin siinä mielessä, että tykkään tehdä ja opiskella itsenäisesti (usein ryhmätyöt tuntuvat pakkopullalta), mutta kyllä se väsyttää kun päivät tuntuu puuroutuvan yhteen. Kiusalliset ryhmätyöt Zoomissa eivät auta asiaa. En oikein tunne kuuluvani mihinkään yliopistoporukkaan ja vähän pelkään sitäkin, kun joskus tulevaisuudessa täytyy taas tottua käymään siellä koululla joka päivä.
On ikävä ystäviä, jotka ovat kaikki toisissa kaupungeissa. Odotan kesää, jotta saan tauon opiskelusta, mutta toisaalta huolestuttaa, koska en ole jaksanut ja uskaltanut hakea kesätöitä.
Viimeisen vuoden opiskelijana ulkomaalaisessa yliopistossa tunteet ovat hyvin sekavat. Toisaalta ei malta odottaa, että "pääsee" irti koulusta, jotta ei tarvitsisi koko ajan stressata maiden välillä pomppimista. Toisaalta on todella haikea olo siitä että niin monet hyvästit jäi tai tulee jäämään jättämättä tutuille. Mietin kaihoisasti aikaan ennen koronaa. Milloin olivat viimeiset kerrat opiskelijatapahtumissa. Milloin viimeksi juoksin kauheassa kiireessä luennolle takeaway-kuppi kädessä.
Vaikka näinä aikoina elämä tuntuu usein lattealta , olen osannut alkaa katsoa tulevaisuuteen ja unelmoimaan taas. Joku päivä tämäkin ajanjakso on selätetty. Tsemppiä kaikille!
Ihana blogi videoputki itse voin tällä hetkellä paremmin kuin viime vuonna tähän samaiseen aikaan vaikka tällä hetkellä en työttömänä niin olen pystynyt keskittymään erilaisiin asioihin johon aikaisemmin ei ollut aikaa 🙂 ihanaa kevättä ja voi hyvin on ihana kuulla että olet löytänyt sisäisen rauhan ♥️
Kiitos kysymästä, mulla menee hyvin. Perustutkinto-opiskelija tosin en ole ollut enää vuosiin.
Korona-aika tuli mulle hyvään saumaan. Syksyllä oli väitöskirjaprosessin viime metrit päällekäin uuden kokopäivätyön kanssa. Ei mulla olisikaan ollut juurikaan energiaa ystävien ja kavereiden kohtaamiseen. Väitöksen jälkeinen aika oli henkisesti todella raskas, kun luovuin viimein yliopistosta, jossa olin kuitenkin yli vuosikymmenen pyörinyt. Ahdistushäiriö oli melko vaikealla tolalla silloin. Vaikeinta oli antaa itselle lupa surra yliopiston menettämistä. Jotenkin sitä oli niin vaikea hyväksyä surua, koska olin kuitenkin päässyt käsiksi näinkin nuorella iällä (32 v silloin!) unelmatyöhöni ja olin superonnellinen siitä. Mutta kun viimein sain surtua, ahdistuskin alkoi helpottaa. Korona-aika on antanut mulle täyden oikeuden levätä ja viettää rauhallista arkea mieheni kanssa. Ei ole fomoa. Kenellekään muullekaan ei tapahdu mitään.
Joulun jälkeinen aika on ollut edelleen toipumista viime syksystä. Mutta en mä olisi tässä mielenterveydellisessä tilassa ilman viikottaista (etä)terapia. 2 terapiavuodessa olen kerännyt matkaan melkoisen määrän armollisuutta, tunteiden sallimista, tunteiden käsittelykykyä ja oman olotilan huomiointikykyä. En minä muuten olisi tässä tilanteessa. 2020 on ollut mulle paljon vähemmän raskas vuosi kuin vaikka 2019, jolloin olin mielenterveydellisesti aika pohjalla. Sieltä on kavuttu pitkä polku ylös. Ja siksi, henkilökohtaisella tasolla, korona on minulle pikkujuttu. Korona-aika + lievä masennus + lievä ahdistushäiriö on minun kohdallani paljon helpommin kestettävissä kuin keskivaikea masennus ja keskivaikea ahdistushäiriö. Mutta toki tilanne todennäköisesti olisi täysin eri, jos ei olisi terapiaa...
Aloitin ammattikoulussa tuossa syksyllä ja oltiin se hetki ihan paikan päällä ennekö sitten siirryttiikin uudestaan etäopetukseen. Ei ole kyllä kiva aloittaa aivan uudessa koulussa näin etänä kun tosi moni asia on aivan uutta ja tehtävät erilaisia kuin peruskoulussa. Tehtävät kasaantuu ja määräajat painaa päälle, itkut ahdistuksesta ja niin edespäin.
Ainoa plussa tässä on, että kun matkaa kouluun on melko paljon, niin ei tarvitse herätä kuudelta bussiin jotta ehtii klo kahdeksaksi koululle :D ja myös meillä oli aluksi sillai ku opiskelen sote alalle, että joka toinen viikko oli etänä ja toinen lähiopetuksena jotta saimme esim ensiapukurssit käytyä hyväksytysti läpi, ja näitä kursseja ei voi pitää etänä. Tässä minun fiiliksiäni :)
Täysin uuteen kaupunkiin viime syksynä muuttaneena ja fuksivuoden kohta läpi etäilleenä on kyllä mielenterveys vaakalaudalla yksinäisyyden takia :( Nää sun vlogiputket ja muutkin videot piristää päiviä, kiitos Miisa❤️
itse olen yläasteella. Hieman masentaa aamulla avata tietokone ja vain kuunnella, kun opettaja pelkästään selittää asioita ja antaa tehtäviä. Tykkään kuitenkin nähdä kavereita ja opettajia ihan livenä. Hyvä puoli siinä on, että saa nukkua pidempään ja voi olla koti vaatteissa😊 Sun videot on ihania!❤ ne piristää ja saa hyvän mielen❤ susta just huokuu rauhallisuus ja tasapaino, oot ihanan avoin myöskin❣💖
Tää viikko oli raskas ku oli ruotsin valtakunnalliset (oon siis 9lk) mut ens viikol ei oo tyylii kokeita ollenkaa et saa rauhas rauhottua. Ihana video❤️
Ite oon lukion ykkönen ja väsyttää tää koko etä. En pysty keskittymään kotona ollenkaan ja ahdistun siitä aikaansaamattomuuden tunteesta. En edes osaa opiskella, koska peruskoulussa sain 9-10 hyvin pienellä vaivalla. Numerot stressaa, koska pelottaa etten saa esim. matikassa luotua pohjaa, joka on tarpeellinen muissa kursseissa.
Eniten tässä kuitenkin ärsyttää se, ettei oo saanu läheisiä ystäviä, joiden kanssa vois viettää aikaa. Ite en ainakaan osaa kovin hyvin etänä tai netissä tutustua enkä oikeestaan tiiä jaksaisinko enää. Mietityttää se, että kun joskus päästään kouluun niin onko se kuin aloittaisi alusta vai onko porukka jo kliikkiintynyt. Nää kaverihommat vaan harmittaa niin paljon kun niitä odotin lukiolta eniten.
Vaikka oonkin introvertti, niin on ollut outoa huomata, että tää on alkanut vaikuttaa mielenterveyteen näin vahvasti, vaikka tykkään olla yksinkin. Joulukuussa oli vielä toiveikkuutta ihmisillä siitä, että päästään lähiin joulun jälkeen. No näitä perättömiä päivämääriä lähiin pääsystä on tullut jo niin monta, että tässä vaiheessa ei vaan enää kiinnosta, koska tuntuu että aina se siirretään.
Mutta loppujen lopuksi saan olla onnellinen että en oo abi (tsempit abeille, harmittaa teidän puolesta!!) Tai joku fuksi tms. Saan kuitenkin asua kotona joka helpottaa. Tsempit sinnekin :)!
Ihana ja inspiroiva vlogiputki jälkeen kerran! ❤ Repesin ihan totaalisesti tossa: "Kyllä kelpaa viedä siivoukset nextille levelille" 😂😂❤
Mulla on menny ja menee tosi hyvin :) nää etäjutut on ollu mulle parempia :) Ihan mahtavia nää vlogiputket ja ois huippua saada näitä lisää! :D
Hyvä video ja pystyn samaistumaan Miisan kanssa huoleen opiskelijoiden jaksamisesta. Itse olin onnekas ja olin saanut elää opiskeluelämäni miltei loppuun asti (viimeistä vappua lukuun ottamatta). Korona vaikutti keväällä lähinnä gradun valmistumiseen ja töiden saantiin. Nyt on paljon parempi tilanne, olen lähempänä valmistumista ja onnistuin saamaan töitä. Näen tulevaisuuden valoisana. Tsemppini näin "vanhana" opiskelijana kaikille nuoremmille: Opiskeluelämää on vielä vuosia jäljellä ja kaikella todennäköisyydellä tästäkin suosta päästään ja ilo koittaa kyllä.
Kolmatta vuotta kätilöksi opiskelen. Ollut erittäin haasteellinen vuosi ajoittain motivoitua opiskeluun vaikka kuinka olisi oma kutsumus ammatti ja opinnot niin mielenkiintoisia. Minulla on taipumusta muutenkin aloittamisen vaikeuteen ja lukihäiriönikin hidastaa entistä enemmän etäopiskelu tyylillä. Arjen yksitoikkoisuus raskasta. Aion kuitenkin valmistua vaikka nyt näyttää että opinnot hieman venyy ja valoa tunnelin päässä näkyy kun päivä kerralla edetään kohti valmistumista. Ihana fiilis välittyy sinun viimeaikaisita videoista ja koitan sitä hieman itseeni imeä :D
Itse opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Kerkesin aloittaa jo syksyllä 2019, mutta tärkeimmät opinnot oli oikeastaan toisena vuonna. Koko tämä vuosi on mennyt etäopinnoissa, ja tottakai nyt hyödynnetään enemmän esseiden kirjoitusta. Kyllä tässä huomaa olevansa aika loppu tähän kaikkeen. Mut jollain ihmeellä sitä vaan jaksaa edelleen yrittää. Tai on pakko. Muuten Kela tulee vastaan. Täytyy myös olla valmiina pian alkaviin pedagogisiin opintoihin, kun aineenopettajaksi opiskelen. Kiitos kuitenkin myötätunnosta, koska jo se helpottaa, kun tietää, että opiskelijoiden uupumus tiedetään. Jospa pian päästäisiin normaaliin arkeen. Ihana video jälleen 😍
Oon ammattikoulu opiskelija ❤ viimeiset tehtävät, näyttö sit valmistuminen.. etänä opiskelu on kivaa mutta välillä on vaikeaa nousta sängystä ylös ja kaipaan kavereiden kanssa keskustelua vaikka tykkään olla paljon yksin 😇👍 elämän tilanne on haastava koska tää valmistuminen .. ainakin sun insta storyt ja nää videot piristää 🥰😇❤
Mä teen gradua täl hetkellä ja koitan kovasti rutistaa loput opinnot purkkiin. Tavallaan tää aika on antanut mulle tilaa niiden opiskelujen suorittamiselle, mutta toisaalta täällä kotona päivät vaan toistavat itseään ja on vaikeaa motivoitua. Nyt sitä vasta on kunnolla tajunnut, miten iso merkitys sillä opiskelijuuden toteuttamisella haalareineen ja järjestötoimintoineen on ollut opintojen kannalta. Ja sosiaalisilla kontakteilla ja kavereiden vertaistuella ylipäätään. Nyt sitä on opiskelija enää vain paperilla, enkä taida päästä ees näkemään enää meidän tiedekunnan uusia tiloja, joihin muutettiin pandemian aikana. Meidän ihana röttelöinen opiskelijatalokin vietiin meiltä ilman hyvästejä, ilman viimeisiä bileitä. Tuntuu hyvältä hetkeltä lähteä pois yliopistolta, ja johan siellä on jo hävyttömän monta vuotta oltukin. Samalla surettaa kans hirveesti nuorempien ja vasta aloittaneiden opiskelijoiden puolesta. Parempia aikoja odotellen.
Fuksi täälläkin! Kaikki oman alan opinnot on ollut täysin etänä, vaikka kovasti lupailtiin että fukseille järjestetään ees jotain lähiopetusta. Oon nyt ollu syyskuun ekasta asti jumissa pienessä yksiössä uudessa kaupungissa. Odotin yliopisto-opiskelua ja - elämää innolla: vihdoin löydän samanhenkisiä tyyppejä ja en ois enää niin yksinäinen. Mutta ei, tilanne vaan paheni. Seinät kaatuu päälle ja sosiaalinen elämä on siinä, että käy kaupassa pari kertaa viikossa. Jaksaminen on ihan nolla, en meinaa saada mitään aikaiseksi. Jotenkin oon räpiköinyt kursseista läpi, harmittaa miten vähän on oikeesti jäänyt päähän, ja pelottaa että se kostautuu tulevina vuosina...
Mä alotin elokuussa koulun täällä Norjassa ja oli jouluun asti fyysisesti koulua. Uudesta vuodesta asti on ollu etäkoulua ja ei kyllä oo hyvä heilunu :'D Tuntuu ettei oo mitään jääny päähän ja jo kahden kuukauden päästä on kokeet, en oo ihan varma miten selviän. Sekin vielä että meidän luokalla on vaan 4 opiskelijaa ja meidän opettaja on todella sosiaalinen ja mahtava niin käy ihan hänenkin puolesta sääliksi ettei hän pääse itseään toteuttamaan.
Opiskelen lukiossa toista vuotta ja kirjoitan tänä keväänä yhden aineen. Kun on ollu etäopetuksessa sekä ensimmäisenä että toisena vuonna, tuntuu siltä että on käynyt aivan turhaan lukion eikä ole jäänyt mitään käteen. Lisäksi etäopiskelu on aivan älyttömän raskasta ja erilaista kuin lähiopiskelu. Asun kuitenkin pienemmällä paikkakunnalla ja tällaisena aikana on kiitollinen siitä missä asuu. Täällä ollaan saatu opiskella enemmän lähiopetuksessa kuin isommilla paikkakunnilla. Toivon ettei enää abivuona joudu etäopetukseen. Hyvä video taas!
Toi sun uus lyhyt hiuslook on kyl nii kiva🤩ja outrosta videon lopussa tulee sellainen mukavan chilli olo, että aattelee että kyllä se kesä kohta taas koittaa ja nää talvisäät loppuu -ja koronaviruspandemia saatais toivon mukaan kuriin🙏🏻
Lisää vlogiputkiaaa💗🌸
Ite oon ollu nyt joulukuusta 2020 tähän asti etäopetuksessa ja voin sanoo, että tää ei oo kivaa väsyttää, ärsyttää ku pitää olla koneella heti aamusta ja oikeestaan koko päivän koska tehtäviä pitää tehä, palauttaa ja olla meeteissä.
Tää etäopiskelu on rankkaa ja muutenki sellasta, että ei jaksais käyä tätä koulua, mutta jos tää ois joskus ohi. Tämmösiä ajatuksia mulla joka päivä mielessä
Hei! Täällä kirjoittelee syksyllä opinnot aloittanut amk opiskelija, joka oli jo muutaman vuoden odottanut opiskelijaelämäänsä enemmän, kuin innolla. Olen sitä kiitollinen, että edes kuukauden verran kerkesi olla lähikoulua ja että siinä ajassa pääsi tutustumaan luokkalaisiin, sillä se on ollut iso apu uudella paikkakunnalla asuvalla. Muuten sitten on etäilyllä menty. Uskon, että monet pystyvät samaistumaan siihen, kuinka turhauttavaa voi olla, kun on ensin hirveällä vaivalla muuttanut kauas pois entisestä ja huomaakin, että aivan turhaan. Vielä jos paikkakunta sattuu olemaan sellainen, jonne on nimenomaan muuttanut vain koulun vuoksi niin kyllähän se masentaa. Haalarit omistan, mutta niitä en ole päässyt käyttämään. Lähes koko luokkani koostuu henkilöistä, jotka ovat nimenomaan muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Se on mukavaa, että on saanut jonkun verran vertaistukea heiltä, kun kaikki ollaan oltu samassa veneessä. Kuitenkin monet viettävät kaupungeissa kotipaikkakunnillaan vanhemmillaan viikot, kaikilla sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Saattaa olla useampi viikkokin välillä, etten nää koirani lisäksi muita. Onneksi minulla on kuitenkin se koira, joka pitää minulle seuraa ja on varmasti nauttinut etäkoulusta, kun ei tarvitse olla yksin. Etäkouluun alkaa jo tuttua ja se on kyllä kiva, että meillä on opiskelu tiimilähtöistä, että pidetään tiimin kanssa palavereja teamsissä ja sillä tavalla yhteyksiä muihin. Opettajat yrittävät tehdä parhaansa etäkoulun suhteen, varmasti myös heille kuormittavaa. Ehkä turhauttavinta koko hommassa on se, ettei kukaan tiedä, miten pitkää tälläinen kestää. Koulu osaa sanoa aina vain, että tämä moduuli on etää, seuraavasta ei tiedetä. Olo on, kuin olisi jumissa. Muuttaisiko pois, mutta entä sitten, kun seuraava moduuli voikin olla lähinä? Olen sitä pohtinut keväällä, että pääsenkö enää ikinä lähikouluun, sillä opintoni kestävät 3,5 vuotta, joista viimeiset 1,5 vuotta alun alkaenkin suoritetaan etänä. Kohta on jo ensimmäinen vuosi mennyt etänä, näyttää hyvin pahalta, että seuraavakin menisi... Kaipaan kuitenkin lähikoulua. Luokaltani löytyy jo nyt henkilöitä, jotka meinaavat pudota pois kelkasta etäilyn takia ja se on aika surullista. Vallitseva maailmantilanne varmasti koskettaa IHAN kaikkia. Olen kuitenkin huomannut, että opiskelijana saa paljon vähättelyä omista tuntemuksistaan ja kehotetaan olla valittamatta. Se ei nyt varsinaisesti auta oloamme, että kehotetaan olemaan hiljaa ja ahdistumaan omassa yksinäisyydessään tilanteesta. Itsestä taas on hyvä, että jokainen ikäryhmä kertoo omista tuntemuksistaan ja ehkä saa vertaistukea toisilta ja yleisesti, että asiaa tuodaan ilmi, että kuinka tilanne ketäkin koskettaa. Oli ihana huomata Miisa, että sinä olet meidän opiskelijoiden puolella, kiitos siitä 💜
Ihana video!❤Mua harmittaa kun en voi enää käydä treeneissä. Mä oon yläasteella ja koulut on nyt ollut vasta viikon kiinni. Mua ei edes harmita koulu etänä niin paljon, mutta en pysty treenamaan kotona. Tunnen itseni väsyneeksi. En jaksa enää istua kotona päivät pitkät.
Itse pidän etäopiskelusta.saan paljon enemmän kotona aikaiseksi kuin koulussa. Opsikelujen kannalta siis tosi jees, mutta toki tässä kohta 2kk kotona ollena alkaa kaipaamaan ihmisiä kun sosiaalinen ihminen olen. Eikä kameran välityksellä saa koko kuvaa ihmisistä tai lukiossa ei edes käytetä oikeastaan kameroita oppitunneilla.
Huomenta ihana Miisa!🌸💖
Ylioppilaskirjoitukset häämöttää jo ens viikolla ja kyllähän se vähän stressaa. Tuntuu vähä siltä ettei oo tarpeeks opiskellu ei ees välttämättä "yrittäny parastaan". Nyt varsinkin ku kirjotusten arvosanoilla on nii suuri painoarvo jatko-opiskeluihin nii stressitasot nousee tässä ihan kattoon. Mennään tällä meiningillä:"Toivotaan parasta ja pelätään pahinta"
Oli ihana kattoa sun vlogiputkea. Mulle henkilökohtaisesti kuuluu hyvää välillä on raskasta, mutta se että tämä talvi oli hyvä Helsingissäkin piristi mieltä näin talvella.
Oon tällä hetkellä lukulomalla ja keväällä ois tarkotus saada lakki. Oon jo tottunu tähä ns. "pettyneeseen" mielentilaan, koska kaikki abivuoden tapahtumat on peruttu ja vaikka se vitutti, nii surun vaiheet on jo melkee käyty läpi. Kirjotuksiin luku on ollu haastavaa ja nyt kaks viikkoa omaehtosessa karanteenissa on voinu olla tosi kiitollinen mun perheestä, en tiiä miten oisin jaksanu ilman niitä. Menee kirjotukset miten menee, ni uskallan unelmoida opiskelupaikasta aallossa, johon ois tarkotus hakee 2022 keväällä. Välivuosi tulee kyl tekee mulle hyvää.
Atm oon aika poikki, mut kesä antaa toivoa ja myös se ala jolle ois tarkotus hakea, koska oon aika motivoitunut saamaan opiskelupaikan. Onneks mulla on harrastuksia, joita voin tehä kotonaki vaikka urheiluharrastus on tauolla. Unelmointi, perhe ja ystävät (ruudun toisella puolella) on tällä hetkellä asioita, jotka pitää mut onnellisena, vaikka tosi vaikeitaki hetkiä on. Tsemppiä kaikille opiskelijoille, ootte tosi vahvoja ku ootte selvinny tähän asti! ❤️ Ollaa kaikki samassa veneessä
Koronan vaikutukset näin lukion ekaluokkaiseen on aika pieniä ja enimmäkseen ärsyttäviä. Pää kestää toistaiseksi etäopetusta, vaikka ahdistuneisuus onkin lisääntynyt. Enimmäkseen kannan muiden murheita hartioillani ja nää kommentit särkee mun sydämen. Toivoisin niin paljon, että koronarokotteita pystyttäisiin keskittämään mahdollisimman pian opiskelijoille, jotta opiskelijat pääsis lähiopetukseen
Pian päättyvä hiihtoloma on piristänyt paljon, koulu jatkuu lähiopetuksessa!😊
Täällä etäkandiseminaari menossa ja mielialalääkitys alkamassa. On ollut kyllä todella raskasta ja yksinäistä.
Opiskelen viimeistä vuotta lukiossa. Kulunut vuosi on ollut itselle raskas sekä eri elämän osa-alueiden kanssa. Motivaatiota olisi opiskella, mutta tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässä mikään ei ole jäänyt päähän. Koenumerot pudonneet erinomaisesta 6 luokkaan. Yo-kirjoitukset jännittää ja pelottaa, sillä en voi osoittaa omaa osaamistani kunnolla. Tuntuu, että kaikki hommat kasaantuu päälle ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Pidän kyllä käydä töissä, mutta sinne meno tuntuu raskaalle. Kesällä pitäisi muuttaa kaverin kanssa asumaan, joka on ihan todella kiva, mutta sekin tuo omanlaisen stressinsä. Psykologin ja muiden ihmisten innoittamana oon joutunut ottamaan lukuloman oikeasti lomana. Oon ensimmäistä kertaa hetkeen voinut ja saanut olla ihan rauhassa ilman paineita ja stressiä, joka on tuntunut ihan uskomattomalle. Otin fiksuna ihmisenä vielä avoimesta yliopistosta kurssin jaksojen päälle suoritettavaksi, mutta onneksi voin suorittaa sen vielä kesälomalla. Oon jutellut kavereiden kanssa ja heillä on ollut tosi vaikeaa. Korona on rajoittanut myös toistemme näkemistä juuri sinä hetkenä, kun tarvitsisimme eniten toisiamme. Kaikki aktiviteetit, joissa pääsee tuulettamaan stressiä, on jouduttu sulkemaan koronan takia. Onneksi korona on kuitenkin saanut ihmiset tajuamaan hyvinvoinnin tärkeyden sekä arvostamaan asioita, joita ennen piti itsestäänselvyytenä.
Oon tänä vuonna opetellut hengittämään enemmän. Olo paranee kummasti aina kun keskittyy hengittämiseen. Ihana video Miisa. x
Ite oon avoimen opiskelija, ollu kohta kahen lukukauden ajan. Mulle etäopetus ei ollu niin suuri muutos arkeen ku korona tuli verrattuna tutkinto-opiskelijoihin. Avoimessa kuitenki melkeen kaikki opetus järkätään etänä. Tän vuoden aikana oon oppinu opiskelee täysin itsenäisesti mikä on best. Toki, opiskelu oli paljon sujuvampaa ku pääs kirjastoon, mut ei onneks oo opinnot pysähtyny koronan takii. On myös kiva et viestinnän kursseil ollaan pidetty live-zoom-tunteja ja siel on aina ollu tosi hyvä meininki. Se on tuonu arkeen iloa ja vaihtelua. Avoimen opet ja palvelut on myös toiminu hyvin ja heilt on saanu sairaan paljon hyvää tukee opintoihin. Oon siitä kans onnekas että pystyn suurimmaks osaks tekee harrastuksiani kotoo, asun kahen ystävän kaa ja meil on paljon tekemistä kotona ja oon pitäny paljon yhteyttä etänä läheisiin ja löytäny kamujen kautta jopa uusia kavereita kun ollaan esim pelailtu pelejä nettiyhteydellä porukalla. Tein syksyllä paljon itsetutkiskelua ja kävin myös kielteisiä tunteita paljon läpi varsinki pimeimpään vuoden aikaan ja koen et se on pitkäl aikavälil auttanu mua hirveesti pitää itteeni kasassa. Koen nykyään olevani sinut nykyisen maailmantilanteen kanssa ja pystyny käsittelee sitä hyvin etenki huumorin kautta. Tunnen onnellisuutta omasta hyvästä tilanteestani, mutta kyllä harmittaa se että moni muu kanssaopiskelija voi niin huonosti. Pyrin tukemaan ihan vähintäänki läheisiäni ja muita kauempana olevia opiskelijoita miten ikinä pystynkään.
Kiitos näistä!💗
Oon lukion tokalla ja aika lähellä opiskelun kanssa luovuttamista. Tosi rankkaa, eikä se tunnu helpottavan vähään aikaan. Pelottaa miten pää tulee kestämään tätä työmäärää enää kauaan.
Mulla on tällä hetkellä kandiseminaari menossa, kandin deadline kahden kuukauden päästä. Tuntuu, että etäilyn takia on ollut tässä prosessissa ihan yksin, vaikka seminaareja onkin etänä, ja ohjaajalta saa etänä tukea. Ei se kuitenkaan tunnu samalta, kun ei opiskelukavereiden kanssa voi jakaa näitä fiiliksiä ja prosessia kasvokkain, ja vaikka kirjoittaa yhdessä. 27 neliön koti tuntuu nykyään vaan työpaikalta, ja on tosi vaikeeta rentoutua ja ottaa etäisyyttä opinnoista että taas jaksaa, kun on assosioinut kodin paikkana missä osallistutaan luennoille ja kirjoitetaan kaikki kouluhommat ja kandi. Ei enää pääse yliopistolle tai kirjastoon opiskelemaan, minkä jälkeen pystyi tulla kotiin rentoutumaan loppuillaksi. Nykyään sitten karkaan vanhempien luo aina kun seinät kaatuu päälle, mutta sama stressi ja ahdistus nousee pintaan heti kun tulee takaisin kämpille. Opinnot ja kandi tökkii, ja tuntuu samalta mössöltä päivästä toiseen. Eipä sitä vielä fuksivuonna olis uskonut, että joskus kaipais takaisin yliopistolle näin paljon kuin nyt.
Tässä just oon alottamassa etätuntia ja on tää kyl sillai rankkaa, mut sitten tähän on vaan jotenkin jo tottunut, vaikka toivookin että pääsis vielä tänä keväänä takas lähiopetukseen. Mutta kyllä tässä pärjäillään ihan hyvin. Kevät on onneks jo kohta täällä :)
T: 2.vuoden lukiolainen
tosi yksinäinen ja hermoromahduksilla mennyt hiihtoloma, kun en oo päässy täältä kotoa oikeen mihinkään... kävin kyllä tossa hiihtolomalla kerran laskettelemassa, mutta muuten meni tunteet pintaan ja oli turhautunut olo, ettei itkua pystynyt pidättelemään 😕 nyt alko etäkoulu ja ihan ok tää sentää menee jos kaverin kanssa vaikka puhuu siinä samalla 👍🏼
Ihan hyvin on mennyt! Onnekseni en asu yksin, se varmasti on tuonut paljon lisävoimia. Opiskelijana ja nyt fuksina tietty harmittaa kun on jäänyt kaikki jutut kokematta ja kaverit saamatta :(...
Ihanan rento video, toi omaanki päivään rauhaa ja herätti ajatuksia omasta jaksamisesta
Tää korona on vaikuttanu mun koulunkäyntiin siten että mulla ei ikinä ole ollut hyvää luokkaa (koko peruskoulu olin koulukiusattu) niin nyt olisi ammattikoulussa sellainen luokka jota rakastan mutta nyt ollaan vuosi oltu etänä ja enää 1v ammattikoulua jäljellä
Minäpä kerron kuulumisia! Alotin oman yrityksen tällä viikolla. Se on ollut ihan mahtavaa, mulla on niin paljon intoa nyt tohon juttuun. Ja on siistiä, että 19-vuotiaana sain tälläsen alotettua.