Tuttu keritsin, meillä Heinigerin Xtra ja Xpert. Ja nuo uudet terät sopii molempiin ja ovat jo uutena valmiiksi teräviä. Tuo lanoliini (ihvi) lähtee teristä kun kastaa terät kuumaan/kiehuvaan veteen. Sen jälkeen kuivaus ja öljyäminen ja taas leikkaa hyvin. DeLavalit ovat samoja koneita kuin Heiniger ja Sveitsissä tehtyjä.
Meillä isä hoiti saksilla keritsemisen. Talven olivat lampaat tiivistäneet heinää ja muuta kuiviketta paksuksi laataksi navetan lattialle. Sitä sitten keväällä veljen kanssa hakattiin kuokalla palasiksi ja mätettiin talikolla ulos. Silloin ei tunnettu sellaista määritelmää kun "leikki on lasten työtä".
Se on kyllä peevelin tiukassa se lampaan lantapatteri. Pienillä sorkillaan tilsivät polea sen tosi tiiviiksi. Se onkin ikävä puoli tuossa lampaanpidossa se karsinan tyhjennys. Hyvää teki ainakin omasta mielestäni näin jälkeenpäin ajateltuna kun joutui lapsena vähän töitä tekemään :).
Ainakin tietää mitä työnteko on. Ei ollut lapsena mukavimpia asioita kun heinänteko alkoi. Joissain kommenteissa heinäteko on niin romanttista hommaa. Kyllä oli romantiikka kaukana kun oli kuivat heinät seipäillä ja sade oli tulossa.
Palaan muistoissani -50 luvulle, mistä alkaen tapahtumia on jäänyt muistini harmaisiin aivosoluihini, eikä ne ihan kaikki ole sieltä vieläkään kadonneet. Äitini "määräyksestä" isä joutui ensin töihin, teroittamaan oikein leveäteräistä saksia, jota myös keritsimeksi sanottiin. Keritsin saksi essin taskussa, äiti marssi ripein askelin navettaan ja minä juosta kipitin ripeästi pienillä jaloillani perässä, kun tiesin jo tapahtuvan jotain erikoisen jännää siellä navetassa? Enkä olisi voinut jäädäkään yksin pirttiin itkemään kun isä oli jo lähtenyt hevosen kanssa metsään puita kuljettamaan ja vanhemmat siskoni olivat joko koulussa tai jossain muualla piikomassa. Navetan lattiaa oli pesty puhtaaksi veden ja luudan kanssa, johon karsinasta otettiin lammas käsiteltäväksi. Sillä leveäteräisellä saksilla äiti tuikki lampaan villakerroksen sisään ja painalsi, jo pirtissä teroitettuja teriä yhteen yhdellä kädellään ja toisella piteli lammasta aloillaan, että pysyy paremmin paikallaan. Pikkuhiljaa lampaan villakerrosta alkoi irtoamaan ja lampaan vaaleaksi muuttunut, lyhytsänkinen nahka paljastua. Irronnut villa kerättiin heti tarkasti talteen ettei sen joukkoon pääse roskia tai muita eläinten ulostuksia joukkoon.. Villalle oli tiedossa muuta käyttöä tulevaisuudessa. -1974 ostin maidontuotannon lopettaneelta vanhalta pariskunnalta vähän käytetyn sanko lypsykoneen ja sain kaupan mukana "ilmaiseksi", lypsykoneen alipaineella toimivan karvanleikkuu koneen, lehmiemme pitkien talvikarvojen poistoon. Aika tehoton oli se karvanleikkuu kone? Uudella tai teroitetulla teräparilla sai juuri ja juuri yhdeltä lehmältä ajeltua karvapeitteen, jolloin teräpari oli jo tylsynyt mitään tekemättömäksi. Useita teräpareja sai teroitettua kerralla, lähettämällä teräpaketin maitoauton mukana meijerille. Aikanaan terät palautui maitoauton tuomana kotilaiturille seuraavaa käyttökertaa varten. Maitotili kuitista näki myöhemmin, terien teroitukseen pidätetyn rahasumman. Joo, van nyt jään odottelemaan sitä lampaan keritsemis videoa? (Toki, kävin jo vakoilemassa muilta videoilta, miten se homma tapahtuu, tai on tapahtunut toisilla lampureilla joskus aikaisemmin?)🐤🐥🐣🐔🐓
Kiitos taas Pentti erittäin mukavasta tarinasta, niitä on mukava lukea. Sinussa olisi mielestäni ihan jonkin verran kirjailijan vikaa. Jos kirjoittaisit noita muistojasi ylös niin yksi lukija olisi ainakin takuulla tiedossa. Keritsimillä on ollut lampaan keritseminen aikalailla paljon vaativampaa touhua kuin tuollaisella kerintäkoneella. Tuollaisella koneella se käy kohtuu näppärästi jopa minulta joka olen siinä puuhassa ihan amatööri ja vähän sitä tehnyt. Kävin kuitenkin lammastalous koulutuksen paikallisessa maatalousoppilaitoksessa siinä vaiheessa kun päätin lampaita ottaa. Siellä sai aika hyvät perusteet keritsemiseen ja rauhallinen keskittyvä luonteeni ehkä sopii siihen työhön hyvin. Huomenna pitäisi kyllä jonkinmoinen keritsemisvideo olla katsottavissa:). Saattaa keritsemisen taso olla vähän heikompaa kuin niillä katsomillasi ammattilaisten tekemillä videoilla :).
On teillä siistit paikat lampolassa ja kaikki työkalut järjestyksessä. ARVOSTAN🙏👍👍👍
Mukavampi on kun paikat on jokseenkin siistinä :).
Tuttu keritsin, meillä Heinigerin Xtra ja Xpert. Ja nuo uudet terät sopii molempiin ja ovat jo uutena valmiiksi teräviä. Tuo lanoliini (ihvi) lähtee teristä kun kastaa terät kuumaan/kiehuvaan veteen. Sen jälkeen kuivaus ja öljyäminen ja taas leikkaa hyvin. DeLavalit ovat samoja koneita kuin Heiniger ja Sveitsissä tehtyjä.
Kiitos paljon vinkistä, pitääpä kokeilla tuota terien puhdistamista kuumalla vedellä, josko sillä palautuisi teriin näpäkkyys.
Meillä isä hoiti saksilla keritsemisen. Talven olivat lampaat tiivistäneet heinää ja muuta kuiviketta paksuksi laataksi navetan lattialle. Sitä sitten keväällä veljen kanssa hakattiin kuokalla palasiksi ja mätettiin talikolla ulos. Silloin ei tunnettu sellaista määritelmää kun "leikki on lasten työtä".
Se on kyllä peevelin tiukassa se lampaan lantapatteri. Pienillä sorkillaan tilsivät polea sen tosi tiiviiksi. Se onkin ikävä puoli tuossa lampaanpidossa se karsinan tyhjennys. Hyvää teki ainakin omasta mielestäni näin jälkeenpäin ajateltuna kun joutui lapsena vähän töitä tekemään :).
Ainakin tietää mitä työnteko on. Ei ollut lapsena mukavimpia asioita kun heinänteko alkoi. Joissain kommenteissa heinäteko on niin romanttista hommaa. Kyllä oli romantiikka kaukana kun oli kuivat heinät seipäillä ja sade oli tulossa.
Eihän se siinä vaiheessa aina hirveän romanttista tai hauskaakaan ole kun on vähän turhan kiirettä.@@paljukanpalsta5042
Juu jos sinä puku päällä ja ravatti kaulassa tekisit hommia niin luulen kyllä että emäntä se kaiken tekee 😊
Ei se ihan kaikkea ehdi :).
Meillä aikoinaan vuosia sitten kun oli vielä lampaita niin sain keritä ihan tavallisilla kerihtimillä lampaita ulkona🐑
Minä en ole itse asiassa kokeillut ikinä keritsimillä keritsemistä. On meillä semmoiset vanhaa perua olevat keritsimet kyllä.
Palaan muistoissani -50 luvulle, mistä alkaen tapahtumia on jäänyt muistini harmaisiin aivosoluihini, eikä ne ihan kaikki ole sieltä vieläkään kadonneet. Äitini "määräyksestä" isä joutui ensin töihin, teroittamaan oikein leveäteräistä saksia, jota myös keritsimeksi sanottiin. Keritsin saksi essin taskussa, äiti marssi ripein askelin navettaan ja minä juosta kipitin ripeästi pienillä jaloillani perässä, kun tiesin jo tapahtuvan jotain erikoisen jännää siellä navetassa? Enkä olisi voinut jäädäkään yksin pirttiin itkemään kun isä oli jo lähtenyt hevosen kanssa metsään puita kuljettamaan ja vanhemmat siskoni olivat joko koulussa tai jossain muualla piikomassa. Navetan lattiaa oli pesty puhtaaksi veden ja luudan kanssa, johon karsinasta otettiin lammas käsiteltäväksi. Sillä leveäteräisellä saksilla äiti tuikki lampaan villakerroksen sisään ja painalsi, jo pirtissä teroitettuja teriä yhteen yhdellä kädellään ja toisella piteli lammasta aloillaan, että pysyy paremmin paikallaan. Pikkuhiljaa lampaan villakerrosta alkoi irtoamaan ja lampaan vaaleaksi muuttunut, lyhytsänkinen nahka paljastua. Irronnut villa kerättiin heti tarkasti talteen ettei sen joukkoon pääse roskia tai muita eläinten ulostuksia joukkoon.. Villalle oli tiedossa muuta käyttöä tulevaisuudessa. -1974 ostin maidontuotannon lopettaneelta vanhalta pariskunnalta vähän käytetyn sanko lypsykoneen ja sain kaupan mukana "ilmaiseksi", lypsykoneen alipaineella toimivan karvanleikkuu koneen, lehmiemme pitkien talvikarvojen poistoon. Aika tehoton oli se karvanleikkuu kone? Uudella tai teroitetulla teräparilla sai juuri ja juuri yhdeltä lehmältä ajeltua karvapeitteen, jolloin teräpari oli jo tylsynyt mitään tekemättömäksi. Useita teräpareja sai teroitettua kerralla, lähettämällä teräpaketin maitoauton mukana meijerille. Aikanaan terät palautui maitoauton tuomana kotilaiturille seuraavaa käyttökertaa varten. Maitotili kuitista näki myöhemmin, terien teroitukseen pidätetyn rahasumman. Joo, van nyt jään odottelemaan sitä lampaan keritsemis videoa? (Toki, kävin jo vakoilemassa muilta videoilta, miten se homma tapahtuu, tai on tapahtunut toisilla lampureilla joskus aikaisemmin?)🐤🐥🐣🐔🐓
Kiitos taas Pentti erittäin mukavasta tarinasta, niitä on mukava lukea. Sinussa olisi mielestäni ihan jonkin verran kirjailijan vikaa. Jos kirjoittaisit noita muistojasi ylös niin yksi lukija olisi ainakin takuulla tiedossa. Keritsimillä on ollut lampaan keritseminen aikalailla paljon vaativampaa touhua kuin tuollaisella kerintäkoneella. Tuollaisella koneella se käy kohtuu näppärästi jopa minulta joka olen siinä puuhassa ihan amatööri ja vähän sitä tehnyt. Kävin kuitenkin lammastalous koulutuksen paikallisessa maatalousoppilaitoksessa siinä vaiheessa kun päätin lampaita ottaa. Siellä sai aika hyvät perusteet keritsemiseen ja rauhallinen keskittyvä luonteeni ehkä sopii siihen työhön hyvin. Huomenna pitäisi kyllä jonkinmoinen keritsemisvideo olla katsottavissa:). Saattaa keritsemisen taso olla vähän heikompaa kuin niillä katsomillasi ammattilaisten tekemillä videoilla :).