Tuli mieleeni lastenlaulusta : Vaik’ei tuntuis miltään vaik’ei tuntuis miltään Jeesus mua rakastaa. Ei minustakaan tunnu aina siltä että Taivaan Isä minua rakastaa, mutta eihän se olekkaan tunteistani kiinni rakastaako Hän vai ei minua.Jeremia 31;3 iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
Kyllä, koen olevani rakastettu. Olen siunattu, kun oli aina saanut tuntea niin. Mutta silti en ymmärrä, enkä aina hyväksy sitä, että elämä on täynnä uusia vastoinkäymisiä. Jos en kokisi, että Jumala rakastaa minua, en olisi selviytynyt tästä kaikesta.
Uskon Herran Sanaan, en pidä Häntä valehtelijana. Miksi en koe iloa Hänessä? Miksi en saa lohtua Hänen Sanastaan? Tuijotan jotain Raamatun kohtaa ja tuntuu että putoan vain syvemmälle murheeseen kun ei se toimi. Olenko niin paha ja sairas ettei tästä tule mitään? 😫
En koe enkä tunne sitä rakkautta. Koen Herran olevan ankara ja etäinen. Koen että Hänen hiljaisuutensa on osa tätä ja se murskaa minut. Rukouksista on tullut raskaita ja murheellisia, kun Hän ei vastaa. Tätäkö on loppuelämä? Masennusta ja oveen hakkaamista? 💔
Jossain Raamatussa, Sefanjassa lukee, että "Hän rakastaa sinua hiljaa ja riemulla sinusta riemuitsee" Minunkin on vaikeaa kestää Hänen hiljaisuuttaan..odottaa Herraa, kun vastaukset viipyvät. Raamattu lupaa, että "vielä minä saan kiittää Häntä" Koetetaan jaksaa! ❤
Tunteet vaihtelevat. Vastoinkäymisiä on ollut ja on edelleen niin, etten jaksaisi elää. Jeesuksen takaisin tulon odotusta. Illalla ajattelen, jospa ei tarvitsisi huomenna olla täällä. Masennus ja ahdistus on normaalitila. Äitinä en voisi koetella lapsiani loputtomiin. Haluan armahtaa mahdollisimman nopeasti. Miksi Jumala sitten antaa "ahdistuksen leipää ja hädän vettä?" Miksi pitää jatkuvasti koetella luotammeko häneen? Välillä tulee jokin hyvä hetki, mutta pian olen taas samassa pisteessä. Olen pyytänyt esirukouksia loputtomiin. Onko luovuttaminen kaikesta, kun on jo ihan tyhjä, elämänhaluton, ainut ratkaisu? Perheen hajoaminen, lasten vaikeudet, oma vammautuminen ja tulevaisuuden toivon menetys...Masentunut sukulainen teki itsemurhan, ei ollut uskossa. Ihmiset sanovat, että hänen on nyt hyvä olla??! Raamattu sanoo, että hän menee helvettiin. Miten lohduttaa hänen äitiään? Jumala tietää, että ihminen ei jaksa, jos Hän ei tue ja kanna. Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat? Miksi hänen pitäisi ihmisestä välittää?
Juuri meinasin tulla poistamaan tyhmän kommenttini, mutta olitkin vastannut siihen. Toivottavasti en horjuttanut uskoasi! Sillä eilen olin tappiomielialalla ja miksi? Koska tänään Herra vastasikin erääseen vaikeaan asiaan. Vihollinen oli jo kuiskinut, että älä turhaan enää rukoile, ei Jumala välitä, ehkä häntä ei edes ole olemassa jne. Mutta "Jeesus tekee yhä työtä ja rukoilee puolestamme, ettei uskomme raukeaisi tyhjiin" Voimia sinulle taistelussa, älä luovuta! Rukoilen, että Jumala vastaa sinun huutoosi ja armahtaa!
Tänään(kin) rukoilin pimeässä huoneessa maatessani niin että kyyneleet valuivat korviini. En tiedä kuinka mones kerta tämä oli. Ja nyt (taas) keskellä yötä en halua edes mennä nukkumaan koska odotan Herran vastausta, jostain, mistä vain. Enpä tiedä, onko tämä 'koko sydämestä' etsimistä vai ei...
Moi! Tutulta kuulostaa yön itkut ja kivut, huokaukset Jumalan puoleen ja odotus. Voi että, kun kerran perillä nähdään Jeesus, niin varmasti meille molemmille selviää, että Hän oli siinä vieressä koko ajan. Meidän kyyneleet oli niin arvokkaita, että hän keräsi ne maljaan rukouksiksi Isälle.,, Ehkä Hän jopa kyynelet valuvat Hänen poskilleen, meidän ollessa surusta sairaat. Minä itse en usko, että kukaan ihminen voi olla koko sydämesisti etsimässä/uskomassa, mutta uskon sen, että hän Jeesus katsoo sydämeen ja näkee sen pienenkin halun Hänen puoleensa. Ja tiiäkkö mitä, sekään pieni halu ei tuu minusta :D se tulee Häneltä. Ole vaan turvallisella mielellä rakas veli, me ollaan eksyksissä itsessämme, mutta Hän on jo löytänyt meidät
@@Teron.tie.23 Joo on ollut kovia kiusauksia eri asioihin. Viikonlopun aikana varsinkin...Herralle voin tunnustaa, en muille. Herra on sovittanut meidän kaikki synnit. Kaikki synnit. Kaikki. Hänen armostaan saamme uskoa Häneen ja levätä Hänen armon virrassaan. Ei lähdetä pois siitä armon virrasta!!! Luetaan nyt tämä viikko päivittäin Johanneksen evankeliumin 6. lukua ja levätään siinä ja kiitetään että Herra antoi itsensä meidän syntisten tähden.
Tuli mieleeni lastenlaulusta : Vaik’ei tuntuis miltään vaik’ei tuntuis miltään Jeesus mua rakastaa. Ei minustakaan tunnu aina siltä että Taivaan Isä minua rakastaa, mutta eihän se olekkaan tunteistani kiinni rakastaako Hän vai ei minua.Jeremia 31;3 iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
😇💟Herra armahda✝️
Ansaitsematon rakkaus suurelta Isältä vaikka tuntuis miltä olen siunattu.vaikka täällä maanpäällä olisi kuinka paljon vastoinkäymisiä.
Kyllä, koen olevani rakastettu. Olen siunattu, kun oli aina saanut tuntea niin. Mutta silti en ymmärrä, enkä aina hyväksy sitä, että elämä on täynnä uusia vastoinkäymisiä. Jos en kokisi, että Jumala rakastaa minua, en olisi selviytynyt tästä kaikesta.
Tunnetasolla koen sitä harvoin. Liian herkästi vertaan itseäni toisiin uskoviin ja pidän itseäni huonompana, koska olen esim. arka puhumaan uskostani.
Jeesus rakastaa ihan kauheesti. Jumalalla on edelleen välillä kontrolloivat ja/tai vihaiset tai arvaamattomat kasvot. 😢😢
En tiedä. En ole ansainnut..
Uskon Herran Sanaan, en pidä Häntä valehtelijana. Miksi en koe iloa Hänessä? Miksi en saa lohtua Hänen Sanastaan? Tuijotan jotain Raamatun kohtaa ja tuntuu että putoan vain syvemmälle murheeseen kun ei se toimi. Olenko niin paha ja sairas ettei tästä tule mitään? 😫
Tuntuu niin samalta😢 Jospa Herra kuitenkin armahtaa meitä
En koe enkä tunne sitä rakkautta. Koen Herran olevan ankara ja etäinen. Koen että Hänen hiljaisuutensa on osa tätä ja se murskaa minut. Rukouksista on tullut raskaita ja murheellisia, kun Hän ei vastaa. Tätäkö on loppuelämä? Masennusta ja oveen hakkaamista? 💔
Jossain Raamatussa, Sefanjassa lukee, että "Hän rakastaa sinua hiljaa ja riemulla sinusta riemuitsee" Minunkin on vaikeaa kestää Hänen hiljaisuuttaan..odottaa Herraa, kun vastaukset viipyvät. Raamattu lupaa, että "vielä minä saan kiittää Häntä" Koetetaan jaksaa! ❤
Tunteet vaihtelevat. Vastoinkäymisiä on ollut ja on edelleen niin, etten jaksaisi elää. Jeesuksen takaisin tulon odotusta. Illalla ajattelen, jospa ei tarvitsisi huomenna olla täällä. Masennus ja ahdistus on normaalitila. Äitinä en voisi koetella lapsiani loputtomiin. Haluan armahtaa mahdollisimman nopeasti. Miksi Jumala sitten antaa "ahdistuksen leipää ja hädän vettä?" Miksi pitää jatkuvasti koetella luotammeko häneen? Välillä tulee jokin hyvä hetki, mutta pian olen taas samassa pisteessä. Olen pyytänyt esirukouksia loputtomiin. Onko luovuttaminen kaikesta, kun on jo ihan tyhjä, elämänhaluton, ainut ratkaisu? Perheen hajoaminen, lasten vaikeudet, oma vammautuminen ja tulevaisuuden toivon menetys...Masentunut sukulainen teki itsemurhan, ei ollut uskossa. Ihmiset sanovat, että hänen on nyt hyvä olla??! Raamattu sanoo, että hän menee helvettiin. Miten lohduttaa hänen äitiään? Jumala tietää, että ihminen ei jaksa, jos Hän ei tue ja kanna. Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat? Miksi hänen pitäisi ihmisestä välittää?
Juuri meinasin tulla poistamaan tyhmän kommenttini, mutta olitkin vastannut siihen. Toivottavasti en horjuttanut uskoasi! Sillä eilen olin tappiomielialalla ja miksi? Koska tänään Herra vastasikin erääseen vaikeaan asiaan. Vihollinen oli jo kuiskinut, että älä turhaan enää rukoile, ei Jumala välitä, ehkä häntä ei edes ole olemassa jne. Mutta "Jeesus tekee yhä työtä ja rukoilee puolestamme, ettei uskomme raukeaisi tyhjiin" Voimia sinulle taistelussa, älä luovuta! Rukoilen, että Jumala vastaa sinun huutoosi ja armahtaa!
Tänään(kin) rukoilin pimeässä huoneessa maatessani niin että kyyneleet valuivat korviini. En tiedä kuinka mones kerta tämä oli. Ja nyt (taas) keskellä yötä en halua edes mennä nukkumaan koska odotan Herran vastausta, jostain, mistä vain. Enpä tiedä, onko tämä 'koko sydämestä' etsimistä vai ei...
Moi! Tutulta kuulostaa yön itkut ja kivut, huokaukset Jumalan puoleen ja odotus. Voi että, kun kerran perillä nähdään Jeesus, niin varmasti meille molemmille selviää, että Hän oli siinä vieressä koko ajan. Meidän kyyneleet oli niin arvokkaita, että hän keräsi ne maljaan rukouksiksi Isälle.,, Ehkä Hän jopa kyynelet valuvat Hänen poskilleen, meidän ollessa surusta sairaat. Minä itse en usko, että kukaan ihminen voi olla koko sydämesisti etsimässä/uskomassa, mutta uskon sen, että hän Jeesus katsoo sydämeen ja näkee sen pienenkin halun Hänen puoleensa. Ja tiiäkkö mitä, sekään pieni halu ei tuu minusta :D se tulee Häneltä. Ole vaan turvallisella mielellä rakas veli, me ollaan eksyksissä itsessämme, mutta Hän on jo löytänyt meidät
😢😢 Herra Jeesus lohduta iankaikkisella rakkaudellasi tätä rukoilijaa! Täällä toinen lohduton myös odottaa.
Rukoilin tänään sun puolesta
@@Teron.tie.23 Joo on ollut kovia kiusauksia eri asioihin. Viikonlopun aikana varsinkin...Herralle voin tunnustaa, en muille.
Herra on sovittanut meidän kaikki synnit. Kaikki synnit. Kaikki. Hänen armostaan saamme uskoa Häneen ja levätä Hänen armon virrassaan. Ei lähdetä pois siitä armon virrasta!!!
Luetaan nyt tämä viikko päivittäin Johanneksen evankeliumin 6. lukua ja levätään siinä ja kiitetään että Herra antoi itsensä meidän syntisten tähden.