Rakkauskirjeitä ihmisyydeltäsi - Osa 2

Yksi herkimmin osumaa ottava puolemme on vanhemmuus. Se on herkkä ja haavoittuvainen, koska siihen liittyy paljon tunnetta ja suojeluvaistoa. Vanhemmuudessa on epäinhimillisyyteen asti kykyä olla lapsen puolella ja niin valtavasti rakkautta, ettei se meinaa välillä mahtua sydämeen. Joskus sillä meinaa tukahduttaa hyvää tarkoittaessaankin.
Moni vanhempi sättii itseään ja kokee riittämättömyyden tunteita vertailuyhteiskunnassamme. Vaikka vanhemmuudessa ei olisikaan syytä vertailuun tai kilpailuun, melkeimpä kaikki tuskailevat välillä kelpaamattomuuden tunnemyrskyissä. Teenkö kasvatuspäätökseni oikein, sallinko liikaa, rajoitanko liian vähän? Luonko peruskalliota, jossa lapseni uskaltaa olla oma upea yksilö omine unelmineen, ilman paineita miellyttää maailmaa tai edes minua.
Jälkikasvuaan voi rakastaa monin eri tavoin, ihan omalla tyylillä, sillä lopulta merkitystä on vain sillä, että välittää ja on kiinnostunut. Kukaan ei ole aina läsnä. Kukaan ei aina ehdi kohdata. Meidän kaikkien vanhempien tulisi muistaa, että tärkeintä on murtaa aina hiljaisuus eikä hyväksyä vaikenemista. Lapsen ja nuoren mielessä tapahtuu aina.
Meidän ei tule luovuttaa koskaan lastemme suhteen, vaikka he keskeneräisyydessään kimpoilisivat meitä vastaan ja väkevästi vastustaisivat rakkautemme rajoja.
Meidän ei tulisi myöskään luovuttaa itsemme suhteen. Niin paljon mahdutamme arkeemme joka päivä, ettei ole ihme jos välillä uuvumme kaikkeen ja kaikkiin. Meilläkin saa välillä pakka levitä ja hajottaa. Se ei kerro heti terapian tarpeesta vaan ihmisyydestämme❤️‍🩹
Vieraile sivuillamme: www.minkkinen.org

[@u-m.n8171]

Kiitos rakas Heini tästä muistutuksesta ja siunausta 💗🕊😇🙏

[@jkpeltonen315]

Kiitos paljon🙏 vaikka minulle ei näitä olekkaan suotu.olen, täysin ulkopuolinen kaikesta ja kaikista. Tämä kuitenkin antaa toivoa 🙏

[@jane673]

😭✨❤️🙏