Kuulin tämän ensimmäistä kertaa ehkä 2001. Tilanne oli vielä sellainen, että ympärillä oli kavereita ja polvella joku lyylikin vielä. Nuori poika oli kuitenkin niin tarkkaavainen vielä siinä vaiheessa, että tilanteen otollisuudesta huolimatta se kovasti yritti keskittyä kuuntelemaan mitä siinä biisissä sanotaan. Nykyäänhän se katse lipsahtaa sinne tissien väliin heti, enää ei vaan seiso...
Edelleen yksi parhaimmista Viikatteen tuotoksista. Aina uudelleen niihin tulee palattua.
Kuulin tämän ensimmäistä kertaa ehkä 2001. Tilanne oli vielä sellainen, että ympärillä oli kavereita ja polvella joku lyylikin vielä. Nuori poika oli kuitenkin niin tarkkaavainen vielä siinä vaiheessa, että tilanteen otollisuudesta huolimatta se kovasti yritti keskittyä kuuntelemaan mitä siinä biisissä sanotaan. Nykyäänhän se katse lipsahtaa sinne tissien väliin heti, enää ei vaan seiso...
hienoa
Seitsemän veljestä ja kahdeksan surmanluotia.