Masennusoireet kannattaa ottaa matalalla kynnyksellä puheeksi luotettavan läheisen kanssa. Ammattilaisen apua (esim. koulu- tai työterveys) kannattaa hakea ja yksin ei kannata jäädä. Voit aloittaa vaikkapa mielenterveystalo.fi -palvelusta, josta saat luotettavaa lisätietoa ja ohjeita, mistä apua voi hakea: www.mielenterveystalo.fi Tsekkaa sieltä myös masennuksen omahoito-ohjelma: www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx Apua saa matalalla kynnyksellä myös täältä: mieli.fi/tukea-ja-apua/
MOI KAIK MURUSET.MULLA,AINAKIN JOHTUU MASENNUS.ANKARASTA KOULU RÄÄKISTÄ.SIT NARSISTI EX SULHON HAKKAAMISESTA.LEIPÄVEITSI OLLI KURKULLA.VIIMISIN KULTANI.ELI EX MIEHENI OLI KILTTI,MUT KASVETTIIN VAAN ERILLEEN.OLEN KYL PALJON SYYTTÄNY VAAN ITSEENI.EKA MIEHEN KÄYTYÖKSEN TAKIA.VOI VILLE KYL TULI ITKU,KUN PUHUIT RAKKAUTTASI VAIMOASI KOHTAAN. SE OLI TODELLA KAUNISTA. MINÄ OLEN TOSI MYÖTÄTUNTOINEN. SAAN ANKARIA PANIIKKI KOHTAUKSIA PÄIVÄN AIKAAN.KÄRSIN KOVISTA KIVUISTA. SAIN 2016 MELKEEN HENGEN VIEVÄN AIVO VERITULPAN.NEUROKIRURGI SANOI,ETTÄ SE OLI SEKUNTI-MINUUTTI PELIÄ. MUTTA MÄ TOIVON SYDÄMMESTÄNI SULLE JA KAUNIILLE VAIMOLLESI LOVE,LOVE.KAIKKEA KAUNISTA.EI TAAS ALOIN ITKEMÄÄN. MIKS PITÄÄ OLLA ITKUPILLI.NÄYTÄ VAIMOLLESI TÄMÄ VIESTI.OLETTE ÄÄRI SULOINEN PARI.VOIKAA KUMPIKIN HYVIN.TOIVON,ET PÄÄSEN TÄSTTÄ MASENNUKSESTA SEKÄ SELKÄMURTUMA KIVUISTAKIN EROON. LÄMPÖÄ SEKÄ HALAUKSIA TEIL KUMMALLEKKIN.KOKO SYDÄN JUURESTANI ASTI.
Kiitos tää autto hitusen kun tyttöystäväl on masennus ja itellä on ollut Masennus mutta uus harrastus autto parantuun ja koitan auttaa parhaan mukaan häntä mut tää autto ittee muistamaan mitä keinoja niitä on ja mistä syistä kannattaa kysellä ja mitä jne 😁✌ jos jaksat jatkaa näit videoit kaiken keskel mitä sul on elämäs hattua nostan ja isosti mutta ymmärrettävää jos tahti laantuu enemmän josai kohti :) Ps.hyvää päivää kaikille :)
Oletko sä se sama joka yrittää pakottaa videolla (kuuluu vaan ääni) oppilaitasi ottamaan koronarokotetta. Jos olet on sinulla yksi pitkäaikainen seuraaja vähemmän.
Todella tärkeä ja arka aihe ehdottomasti tästä pitää puhua sillä mielenterveys ongelmat ja masennus on joillain todella vakavia ehdottomasti kannattaa jutella jollekin luotettavalle henkilölle jos on jotain ongelmia :)
Sitä kun ymmärtäisi miksei hoitoa sa vaikka siitä niin paljon toitotetaan. Sairastuin vaikeaan masennukseen ollessani 15 vuotias. Sanotaan näin että se oli suoraan hyppy syvään päätyyn. Epäillään että sairastuin jo kahdeksan vuotiaana, sillä tuolloin käytökseni muuttui. Vuosien päästä siitä olen käynyt läpi lukemattomia lääkekokeiluja, lääkäreiden taholta asiatonta käytöstä, nöyryyttämistä ja halveksuntaa. Toimivaa apua en ole näiden vuosien aikana saanut. Enkä enää usko saavanikaan. Edes itsemurha yritys ei tuonut minua paremman hoidon piiriin. Psykiatrinen hoito on Suomessa ala-arvoista. Et ole potilas, ainoastaan tilastomerkintä
Kiitos paljon, kun jaoit sun kokemuksia. Onpas kyllä hyvin surullista, että kokemuksesi hoitojärjestelmästä on ollut niin huono. Halveksunta ja nöyryyttäminen on kyllä aivan vääriä lähtökohtia. Yhteistyössä ja kunnioittavan kohtaamisen kautta pitäisi hoidossa mennä. Kannattaa muistaa, että tyytymättömyydestä hoitoon voi aina tehdä valituksen valvovalle viranomaiselle, täällä lisää ohjeita: www.valvira.fi/terveydenhuolto/tyytymattomyys_hoitoon Toivottavasti tiellesi tulee tulevaisuudessa parempia hoitokokemuksia ja apua 🙏
@@vmakipelto Valitukset ovat jääneet tekemättä. Alunperin siksi että lapsena miulle tehtiin selväksi että sairauteni on huomion hakua ja vanhemmiten on vain todettu ettei kukaan uskoisi koska olen mielenterveyspotilas. Ja tämä "hullun" leima heijastuu myös muiden sairauksien hoitoon. Ei enää oteta tosissaan kun on masennusta ja kylkiäisenä muutama muu. Outoja ja huonoja reissuja olisi melkoinen nivaska kerrottavaksi.
@@leksahalfa3977 Helppo samaistua. Positiiviset hoitokontaktit ovat laskettavilla yhden käden sormilla, negatiivisiin ei meinaa sormet ja varpaat riittää. "Siellä on kuule monia muitakin ahdistuneita ja masentuneita jotka käyvät töissä". "Miksi he käyvät sairaana töissä"? "Pitäähän ihmisen tienata itse elantonsa, tuet ovat oikeasti sairaille"! "Ai niin. Tämäpä helpottaa minun oloani, kiitos paljon".
@@Tauno211 Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Miettinyt monesti että mistä muropaketista jotkut toimilupansa ovat saaneet jos asenne mielensairauksien hoitoon on tätä. Minkälainen meteli nousisi jos joku lääkäri kieltäytyisi hoitamasta samoin verukein vaikkapa diabetes potilasta? Metelihän siitä nousisi.
Oon kärsinyt 12 vuotta masennuksesta. Terapian ja lääkityksen yhteisavun huomaa selvästi ja ajoittain hyvin vaikeaoireinen masennusoireilu on lieventynyt hyvin paljon. Tää sairaus on hyvin ikävä ja sitkeä, mutta ei kannata antaa periksi. Halit kaikille, jotka kärsivät masennuksesta tällä hetkellä❤️
Mielenkiintoinen video, kiiitoksia Villelle. Hyvä että tuodaan tietoa mielenterveysongelmista yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen. Tiedän tapauksia jossa masennusoireita ei olla otettu tarpeeksi vakavasti, ja masentunut henkilö on päätynyt tekemään lopulta sen kaikkein viimeisimmän teon, itsemurhan.
Yksi mikä myös aiheuttaa masennusta on synnytyksen jälkeinen masennus. Mun vaimolla oli sellainen meidän toisen lapsen syntymän jälkeen. Itsellä oli taas isän kuoleman jälkeen. Pahimmillaan masennus voi jopa johtaa itsemurhaan asti. Mulla on myös hyvä ystävä tehnyt itsemurhan sen takia. Eli masennus kannattaa ottaa vakavasti sekä hakea siihen hoitoa ajoissa. Eikä vaan jää yksin asian kanssa. Sillä juuri se on pahinta mitä voi siinä tilassa tehdä. Kiitos Ville kuin teit tästä videon
Ikävä kyllä kaikki halukkaatkaan ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua masennukseen. Eräs tuttuni oli päätynyt vääränlaisen ihmisen hoidettavaksi ja hän koki, että häntä oli jotenkin syyllistetty vahvasti hänen ongelmistaan. Taustalla oli alkoholismia yms yms vaikeita sairauksia ja tuttuni koki tilanteen niin mahdottomaksi, että päätyi lopulta riistämään hengen itseltään.
Kiitos Ville tästä videosta jossa käsittelet tärkeää asiaa. Minulla todettiin keskivaikea masennus loppuvuonna 2000 mutta jälkeenpäin oireet alkoivat jo saman vuoden kesällä. Sain lääkitystä ja muutakin apua mutta se oli todella rankkaa aikaa. Joskus en pystynyt muuta kuin istumaan ja itkemään kun oli niin paha olla. Myös itsemurha pyöri melko paljon mielessä mutta sitä en onneksi edes yrittänyt tehdä koskaan. Siitä vuodesta 2000 lähtien olenkin kamppaillut melko monien mielenterveysongelmien kanssa, saanut niihin eri hoitoja ja tässä vuosien aikana on tullut käytettyä aika monia eri lääkkeitäkin. Sairaalassakin olen joutunut olemaan näiden ongelmien takia.
Tärkeä video. Hieman omia kokemuksia ja mahdollisia kohdallani masennusta laukaisevia tapahtumia, pitkä teksti, vaikea tiivistää: Pikkulapsena serkkuni sai leikkiä leluillani jos halusi, mutta minä en saanut koskea tämän leluihin jos/kun hän ei halunnut. Tätä ylläpiti serkkuni äiti. Isäni olisi halunnut puuttua mutta äitimme kielsi tämän ettei tule konflikteja. Ovat hyviä, sydämellisiä ihmisiä noin muuten. Koulukiusaaminen alkoi ensimmäisenä päivänä ja jatkui ammattikouluun missä se hieman väheni. Lähinnä ulkonäköni ja nimeni takia, kiusaajat nyt keksivät syitä vaikka mistä. Väkivallalla lähinnä uhkailtiin, enkä koskaan ole saanut kunnolla turpiini, vaikka kyllähän se tappeluksikin joskus meni. Lopulta kun uskalsin myöhemmin kokeilla työelämää, sain potkut jonkun minusta keksimän valheen perusteella. Eivät suostuneet kertomaan kuka oli satuillut. Lapsemme äiti vaihtoi minut lennosta toiseen mieheen, en tiedä kuinka uskoton oli jo suhteemme aikana. Appivanhempani pilkkasivat ja mitätöivät minua koko 12 vuotta kestäneen suhteemme ajan, joko ulkonäön tai työtilanteen takia. Suurin osa vaikeuksistani on tullut näennäisesti ulkopuolelta, mutta varsinkin norempana en voinut olla ajattelematta että olen oikeasti vaan niin kelvoton yksilö että muilla on oikeus ja lupa aiheuttaa minulle pahaa mieltä, että olen huonoudellani sen ansainnut. Tästä olen ajan myötä kasvanut osittain yli, vaikka huonouden ja riittämättömyyden tunteet kohtuu voimakkaita ovat edelleen. Yllämainitut esimerkit ovat osa normaalia elämää ja joillekin pikkujuttua, mutta minun kohdallani nämä ovat olleet lamaannuttavan tuskallisia tapahtumia. Ensimmäisestä esimerkistäni en itse muista mitään, mutta vanhempieni kanssa keskustellessa olemme pohtineet että vastaava toimintamalli on ollut minulle hyvin vahingollista. Äitini on ollut ymmärrettävästi pahoillaan ja on kokenut tästä huonoa omatuntoa. Masennus- ja ahdistusoireita on ollut ala-asteelta alkaen. Pikkuhiljaa mukaan ovat hiipineet paniikkioireet ja kirjo persoonallisuushäiriöitä, selkeimpinä vaativa ja estynyt persoonallisuus. Huijarisyndroomastakin kärsin vaikkei sitä virallisesti diagnooseihini lisätäkään. On ennemminkin luonteenpiirre, sanovat. Nuorisopsykologilla tjsp, kävin yläasteikäisenä muutaman kerran vailla minkäänlaista parannusta asioihin. Masennuslääkitys alkoi 2008, joka vaihdettiin 2012 ahdistuslääkkeisiin+rauhoittaviin. Masennus on diagnosoitu vuoroin vaikeana ja keskivaikeana, terapioita kokeiltu ja lääkitystä siis vaihdeltu. Nykyään masennus tulee onneksi enää jaksoittain, kun nuorena tuntui että kaikki on hirveää ja tulevaisuudessa näkyi pelkkää epätoivoa koko ajan. Viimeisin jakso puhkesi kun isäni sai aivoinfarktin mutta selvisi säikähdyksellä. En koe itseäni millään lailla työkykyiseksi mikäli olen sitä koskaan ollut. Työkyvyttömyyseläkkeelle en kumminkaan kelpaa, sillä olen näennäisen toimintakykyinen pärjätäkseni yksinhuoltaja-arjessa, enkä ole joutunut laitoshoitoon pahimpina aikoina eikä täten ole "näyttöä" että sairastaisin. Kelan ja TE-toimiston kanssa vääntö käy ihan hyvin työstä minulle. Työttömänä sinkkuna elämänlaatuni on kuitenkin parantunut, toki iän, nyt 39v, tuoman asioiden jonkinlaisen paremmin ymmärtämisen kautta, sillä en ole niin kuormittunut ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin ja vaatimuksiin. Masennukseni on kuitenkin kroonista ja uusiutuvaa, enkä tule todennäköisesti siitä koskaan "parantumaan". Se on osa minua. En osaa oikein neuvoa muita masennuksen kanssa kamppailevia muuten kuin kehottamalla karsimaan ympäriltään haitalliset ihmiset ja ympäristöt, on kuka tahansa siitä mitä mieltä tahansa. Jaksamista ja voimia vaan kaikille muille masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville. Loppukevennyksenä mainittakoon että exäni veli sanoi lapsemme nimenantojuhlassa itse masennusta sekä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ätini ja koko perheeni kuullen masennuksen olevan nykyajan hömpötystä eikä mikään oikea sairaus, mutta myöhemmin olen kuullut että tämä on itse joutunut välillä sairaslomalle masennuksen takia. Jostain syystä en osaa olla pahoillani tämän puolesta.
Paljon kiitoksia tästä kattavasta viestistä! Hyvin mielenkiintoista ja tässä tuli paljon asiaa, joiden lukemisesta voi olla apua myös muille. Kiitos! 🙏
@@vmakipelto Kiitos itsellesi. Aihe on kuitenkin niin montaa koskettava ja juuri vertaistuki ja ymmärrys varsinkin nuorempana olisi ollut itselleni todella tärkeää ja ajattelin että mahdollisimman selkeä mutta kattava selonteko omista mietteistäni voisi tuoda samaistumis- ja tarttumispintaa asiaan muille siitä kärsiville tai asiasta vähemmän tietäville. On hyvä että tabut mielenterveysongelmien osalta ovat pikkuhiljaa murenemassa. Toki usein tuntuu että olemme tässäkin hyvin, hyvin alkutekijöissä, sekä on täysin mahdotonta toivoa että kaikki saisivat juuri itselle räätälöityä ja toimivaa hoitoa. Edes meillä Suomessa jossa maailman mittapuulla asiat ovat yllättävänkin hyvin.
Kiitos Ville videosta🥰 läheisten tuki ja ymmärrys, oikea lääkitys ja ennen kaikkea aivan ihana psykologi on ollu itelle ne millä on päässy jo voiton puolelle 😊 uusien ajatusmallien oppiminen ja omaksuminen on ollu vaikeaa mut sitäki palkitsevampaa, onneksi löyty näin mahtava ja omiin tarpeisiin sopiva psykologi❤️ tsemppiä kaikille keitä aihe koskettaa❤️
Hirrrrrween kiinnostava video, tykkäsin, kiitos😄👍🏻. On melkosesti omaa kokemusta masennuksesta ja terapia todellakin auttoi! Itseopiskeluun äänikirjoja, trauma aiheet ja tunnelukot. Suosittelen👍🏻. Kiitos hyvästä ja tärkeästä videosta👍🏻👍🏻.
Hyvä aihe!Kiitos!Kipeä aihe.Meillä nyt 21 ja 20 ikäiset lapset.Diagnosoitu =asbergen.Ja molemmat 'erilaisia'. Hyvin älykkäitä ja herkkiä.Siksi myös'erilasia'ja siitä koulukiusattuja.
Mä tein ton virheen viime vuonna et "mee ulos lenkille se piristää" "mee töihin ota arjesta kiinni" luulin et normaali käyttäytymine auttais mut paskat. Masennuksesta kärsivää ihmistä autat parhaiten olla vaan tukena ja kuunnella sen tunteita ja yrittää ymmärtää sitä. Kiitos paljon tää merkitsi mulle enemmänku mikään video sun kanavalta. ❤️
Mielenkiintoinen video kiitos Ville. Olen itse ollut masentunut myös haluaisin kertoa omasta kokemuksesta sen että kun itse halusin tappaa itseni koska koin että teinpä mitä tahansa ja miten hyvin tahansa kun siitä silti kuulee pelkkää vittulua ja muuta mieli alkaa mennä tosi syvälle vaikka olisi kuinka vahva mieli. Sukulaiseni sanoivat aina saa tulla juttelemaan mistä vaan kun menin kertomaan miten koen sain aina vastaukseksi juuri näitä alat harrastamaa liikuntaa yms. Olin jo 6kk treenannut tehokkaasti salilla eikä masennuksen oireet poistuneet lopulta koin ettei ketään todellisuudessa kiinnosta miten minulla menee. Viimeisin oljenkorsi oli kun kerroin työpaikalla asiasta esimiehelle/omistajalle onneksi he ymmärsivät siinä kohtaa hankkia numeroita mihin voin soittaa ja saada apua. Jos jotain toivoisin muilta ihmisiltä että joskus olisivat valmiita kuuntelemaan toista vaikka asia olisi tosi synkkää tai ahdistavaa ja tarvittaessa etsiä ammatillista apu puhelin numeroita tms. Siinä tilanteessa itse ei tajua enään hakea apua kun kaikki tuntuu täysin turhalta. Monelle pelkästään että joku kuuntelee heitä auttaa jo.
Pahinta, mitä masentuneelle voi tehdä, on suuttua siitä, kun hän yrittää puhua. Olin silloin 13 vuotias, kun kiellettiin puhumasta. Olin myös tuskaisen ahdistunut, ja ajattelin tulevani hulluksi. Mikä silloin auttoi, oli eräs kristillinen yhteisö. Myöhemmin elämässä kävin myös terapiassa. Se helpotti kuulla, mistä tämä kohdallani johtui ja oli myös hyvin turvallinen psykoterapeutti.Toivon, että jokainen löytäisi jonkun, jolle puhua.
Tämä oli sinulta erittäin hyvä aihe.. jatka samaan malliin, puhut järkevästi ja selkeästi, ja olemuksesi ei ole millään tavalla ns ärsyttävä.. Keep it coming 👍🏼👊🏼
moi Ville kiitos Ville näistä masenus videoista mä en tunne kettään jolla on tämä sairaus eikä mullakaan oo masenusta mä en oo koskaan ollu masenusta eikä mulla oo muitakaan vastavia sairauksia mä oon ihan terve mutta kiitos kuitenkin tee seuravaksi masenus osa 2
pakko sanoa että aivan mahtava video! Tämän linkkaan kyllä jos joku ennakko-olettaa jotain mun masennuksesta tai kysyy jotain siihen liittyen. Kiitos Ville!!!
Kiitos tästä videosta Ville, ootin tätä videoo kovasti. Itkin varmaan puolet videon ajasta, koska aihe on juuri nyt hyvin ajankohtainen. Mulla on ollu vuosii diagnosoitu masennus joka pahenee kun elämässä tapahtuu jotain huonoa ja nyt on just sellanen aika. Löydän hyvin itseni sun kuvauksista masentuneesta ihmisestä. Kiitos silti Ville sulle videostas! Teet hyviä videoita.
Itselläni on kokemusta kyseisestä sairaudesta. Olin puolitoista vuotta työtön, ja kyllä se alkoi raastaa. Ja joo, nuorempanakin sairastin, kiusaamisen takia. Viimeisen vuoden aikana kävin terapiassa, ja sain lääkkeet. Nyt syksyllä alkoi näkyä valoa tunnelissa, kun pääsin kouluun. Toivon vaan, että pääsis sairaudesta eroon. Hyvä video, Ville! 👍
Itselläni oli vaikea masennus vuosina 2013-2018. Pitkä aika olla masentunut, mutta sain apua vasta vuonna 2016. Ja tänä päivänä en ole ollenkaan masentunut. Tahdon kertoa tämän, jotta jokainen saisi toivoa parantumiseen sillä se on mahdollista 🙂
Ei täällä. 2014 heitettiin psyk.polilta veke, vietiin kämppä, sossu ei ota enää vastaan. Vituttaa siihen malliin, ettei työkkärin karenssi (jonka syytä ja alkamista eivät viitsineet mulle kertoa) ei jaksa latistaa mua yhtään lisää, kerätään pulloja että saa jotain syötävää.
Kiitos! tästä oli paljon apua ja nyt ymmärrän itteenikin vähän paremmin. Mulla kaikki alko ehkä ala-asteen lopulla. Oon aina ollut hiljainen ja ujo ja jollain tavalla sen takia jäänyt usein ulkopuolelle. Löysin kuitenkin ala-asteen aikana mun parhaan kaverin ja oltiin melkein koko ala-aste aina koulussa ja vapaa-ajalla yhdessä. Yläasteelle mentäessä kuitenkin mentiin eri luokille, koska mun entinen opettaja oli sitä mieltä, että parempi, kun ollaan eri luokilla. Kilttinä lapsena uskoin niin ja yritin löytää uusia kavereita. Aika nopeesti kävi niin, että ei enää nähty ja lopulta mulla oli yksi kaveri jonka kanssa olin yläasteen loppua kohden koko ajan vähemmän ja vähemmän. Nykyään, mulla ei ole enää kavereita. Nukuin huonosti, koulu ei sujunut ja silloin, kun sain nukuttua kunnolla näin unia tästä mun entisestä parhaasta kaverista, myös nyt yli neljä vuotta myöhemminkin. Tiedän, että hänellä on uusia ystäviä ja koska koen vähän syyllisyyttä siitä, että ns. jätin hänet yläasteen alussa en ole sen jälkeen hänelle puhunut. Pikkuhiljaa musta tuli hiljaisempi ja en edes heti sitä tajunnut. Olin ärtyisempi ja mun välit huononi kaikkiin läheisiin. Yritin aloittaa lukion, mutta lopulta en muutaman kuukauden jälkeen vaan jaksanut ja jätin sen puolen vuoden jälkeen kesken. Kävin kuraattorilla ja lääkärissäkin, mutta tuntui, että kukaan ei oikein osannut auttaa, koska mä en itse osannut oikein puhua ja silloin, kun olin siellä pää vaan löi kaikista ajatuksista tyhjää. Ja koska en ollut itsetuhoinen tai en ollut hetkeen ajatellut kuolemaa tai itsemurhaa, ei ajateltu, että olisin masentunut. Lähinnä toitotettiin opiskelun ja kesätöiden hakua ja tärkeyttä. Nyt oon pikkuhiljaa yrittänyt aloittaa opiskelun uudestaan ja välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Lukioon en enää mene, koska se on liian rankkaa ja vaikeeta mulle. Yksi tällä hetkellä elämään valoa tuova asia on musiikki ja varsinkin yksi tietty bändi jonka löysin hetki sitten, sitä kautta oon myös löytänyt ilon taas niistä asioista jotka oli mulle tärkeitä joskus aiemmin.
Tää on erittäin tärkeä aihe! Itse olen sairastanut keskivaikeaa masennusta ja onhan se aivan perseestä 😒 Keskittymisen vaikeus ja jatkuva väsymys on varmaan pahimpia ongelmia mulle. Mulla on lääkitys ja se auttaa sen verran ainakin, että pystyn tekemään vielä hyvin kotitöitä ja opiskelemaan 🙂 Välillä on parempia aikoja ja välillä useita päiviä jatkuvaa alakuloa. Liikunta ja musiikki on asioita, jotka rauhoittaa. Oon käynyt koulun kautta psykologilla, mutta ehkä hieman liian harvoin 🙁 Mulla on onneks ympärilläni välittäviä ihmisiä, joille voin avautua ☺ Toivottavasti mun masennus, jossain vaiheessa paranee edes jotenkin 🙂
Todella hyvä video taas jälleen! 👌 Mulla masennukseen on auttanut parhaiten liikunta! Alkuun oli toki hankalaa aloittaa mitään liikuntaa kun tuntui ettei jaksanut edes lähikauppaan lähteä kotoa ja arkiaskareetkin tuntuivat liian raskailta. Mieleisen lajin löydettyäni huomasin kuitenkin, että mieliala koheni ja vireystila nousi! 💪 Kärsin viimeiset 3 vuotta vaikea-asteisesta masennuksesta, mutta nykyään menee jo paremmin 😊 saan myös keskusteluapua psykiatrian poliklinikalta.
Hyvä video taas. Itellä paljon kokemusta masennuksesta yms yms. Monia kertoja jeesiä koittanutkin hakee, mutta vaikuttaa ettei ketään kiinnosta niin kauan kuin töissä käy. Ite käyny viimeset 13 vuotta töissä vakituisesti ja tosiaan, ei mt-hoitajia kiinnosta kun on ns työkykyinen ni ei sit vissiin voi olla vakavasti masentunut, vaikka ranteet täynnä viiltoja yms. Kai täs hautaan asti pitää vaan koittaa pärjätä, vaikka raha-asiat jatkuvasti solmussa yms yms.
Itellä nukkuun pääseminen oli se paras paikka, unien näkeminen oli paras sosiaalinen paikka. Nyt on onneks lääkitys ja pelkästään jo uusien saksien ostaminen oli sen verran hyvä homma että alko äijää itkettään :)
Hyvä että tällaisia yhteen aiheeseenkin keskittyviä videoita välillä tulee. Listavideotkin kiinnostavia, mutta hienoa että käytät välillä tietämystäsi psykologiasta videoittesi aiheena hieman syväluotaavammin. Videot saavat vaihtelua ja samalla katsojat saavat tietoa tästä tärkeästä aihe-alueesta, joka on edelleenkin (ikävä kyllä) monen tietämyksen katvealueella. Hyvä🙂
Kiitos mielenkiintoisesta ja tärkeästä aiheesta. Eräänkin saarnamiehen neuvo oli: "Ei nuoren ihmisen pidä käyttää tuollaisia lääkkeitä", jolloin nuori ihminen hävitti lääkkeet. Toinen ohje oli kehotus mennä kävelemään luontoon: "Kun minä tunnen itseni masentuneeksi, menen metsään kävelemään." Epäilen, ettei tuo mies tiennyt mitä on olla oikeasti masentunut. Hän oli ehkä vain allapäin, jos kävely luonnossa auttoi "masennukseen". By the way - tutun näköisiä videoklippejä ja kuvia videollasi. Olen parin päivän ajan katsonut ja etsinyt kuvia ja videonpätkiä Pixabay´stä omiin tuleviin videoihin. Siellä on hyvää materiaalia.
Juu, se "lähde liikkumaan" -neuvo on tullut mullekin tutuksi. Ja lähdinkin liikkumaan. Kävin useita kertoja viikossa vähintään 10 kilometrin lenkkejä koirieni kanssa sillä ajatuksella, että näin hoidan masennukseni pois. Loppujen lopuksi ahkera liikkuminen vain kohensi fyysistä kuntoani reippaasti, mutta tunnepuoli vain paheni ja paheni. Olisin voinut juosta vaikka maailman tappiin asti ja silti olo oli ihan paska. Nykyään välttelen niitä reittejä ja paikkoja, missä lenkkeilin useiten, koska mieleeni vyöryy se sama paska olo, mitä silloin koin.
Hyvä video! Voivatko mahdollisesti jotkin muutkin oireet kuten paniikkihäiriön ja aspergerin syndrooman aiheuttamat oireet aiheuttaa myös masennusta. Mua ainakin harmittaa, ja kai ehkä myös vähän masentaa nää aspergerin syndrooman aiheuttamat silmä-aisti-yliherkkyydet jotka hankaloittavat asioiden tekemistä kahdella, sekä kameran edessä olemista, silmien keskittämistä itse kameraan päin rentona ja vaikeuttaen ja lykäten tätä mun tubeharrastusta sekä tuoden mulle tämmöstä epäonnea joka vaikeuttaa sosiaalisten tilanteiden kannalta erityisesti mua rakastavan tytön löytämistä tai ihan vaan muiden kavereiden ja se aina harmittaa mua ja joskus kun nää tunteet on voimakkaimillaan, niin se kai vähän aiheuttaa mulle tämmöstä surua ja ehkä kai myös masennusta. Seuraavaksi kun teet tällaisen tunneoireista kertovan videon, niin se saa luvan olla video Aspergerin syndroomasta!!!
Itse noin 10 vuotta ollut syvästi masentunut. Lääkärit yritti tarjota lääkkeitä mistä kieltäydyin. (En halua lääke koukkuun ja lääkkeet lääkitsee vain oireita eikä syytä oireisiin) Olen oppinut elämään todella kylmä ja kaksiuloteista elämää. Tunteet on vain haamu menneisyydessä jos näin voi sanoa.. Tää video opetti mua ymmärtämään itteeni eri tavalla ja mikä tärkeintä opin ymmärtämään muiden masennusta ilman että vertaan heitä minuun. Kiitos Ville että teet näit videoita!
Puhut todella tärkeästä asiasta Ville, siksi minua ärsyttää että jotkut 11 vuotiaat keräävät huomiota sillä että keksivät tarinoita mitä heille on tapahtunut yms, tai se että esim viiltelee vain siksi että kerjää huomiota. Kiitos videosta❤🙏
mielenkiintoinne video,itselläkin ollu vuodesta 2012 masennusta ,kovia kokenut menneisyydessä ja tässä vanhemmiten tajunnut vasta ne asiat joita olen nuorena kokenut ..olen jäynyt ja käyn edelleen psykologilla ja on ollut apua kyllä ja onneks en ole yksin,on perhe ja ystäviä tukena
Masennus tais puhjeta kun olin 16 tai 17 vuotias. Oon nyt 27. Jossain vaiheessa se paheni vaikeaksi masennukseksi. Ja mulla on elämässä ajanjakso josta en muista yhtään mitään. Oon kuullu muilta silloin että nukuin vaan enkä tehnyt muuta. Aika ja pitkä terapiaprosessi on tuottanu tulosta. Monta vuotta oon ollu vaan kotona kykenemätön kouluun tai töihin. Nyt toivon jo elämään jotain sisältöä ja tarkoitus ois lähtee tutustumaan kouluun muutaman viikon päästä. Ja alottaa tosiaan hissukseen. Koulu on semmonen missä on mahollisuus räätälöidä opinnot tosi hyvin ihmisen mukaan. Ja mulla ois mahollisuus alottaa koulu 1-2 kertaa viikossa. Pitkä ja raskas työ eli terapia ja työ oman itsensä kanssa on tuottanu tulosta. Terapia jatkuu varmasti vielä pitkään, mutta tarkotus ois kokeilla jotain uutta pitkästä aikaa mun elämässä ja se on tosi iso juttu. :) Mahdollisuus on kaikilla parantua ja oppia rakastamaan itseään.
Minäkin olen maksanut joskus 6-7 luokalla. Ja se oli paha juttu, en pystynyt opiskelemaan mitenkään, mä lähdin 6 luokalla ekaa kertaa kouluun ja siitä se sitten alkoi. Heti kun istuin alas niin yks mun luokkalainen heitti mun repun ikkunasta ulos ja otti mun penkin pois mun alta ja siitä kun kerroin opettajalle niin hän sanoi se on vaan leikkiä.... Mä en vielkään ymmärrä mitä ihmeen leikkiä. Niin sitten kun hain repun niin sitten mua ei päästetty sisälle, he laittoivat harjan oven kahvaan.... Sekin "leikkiä" mä en sen jälkeen mennyt kouluun pariin viikkoon kun mä olin hyvin ala kuloinen. Sitten kun menin kouluun ja taas se alkoi.... Tästä on aikaa jo 5 vuotta, ja en vieläkään tiedä miks he teki sitä mulle
Sen takia meinasin tehä itsemurhan, sillon 7 luokalla, onneksi pääsin valteri mikaeliin, erityis nuorten koulu, joka oli kuin tehty mulle! Mä sain sieltä kavereita ja nykyisiä parhaita ystäviä, mitä olen tavannut.... Mutta nyt yks mun kaveri on masentunut ja itsemurhaa yritti
@@mikasammallahti1272 tai siis molemmat saattaa olla. Koska mä kun näin yks päivä yhtä entistä luokkalaista niin heti rupee huutaa MP. Eli miko p. Nii lähin vaan pois ja sitten hän tulee mun luokse ja lyö. Enkä tiedä miks, tästä ei ole paljoa aikaakaan
Luin joskus, että aasialaisen sananlaskun mukaan elämä koostuu neljästä perustunteesta: viha, suru, ilo ja rakkaus. Oon yhden ainoan kerran ehkä masistellut elämässäni
Yksi suurimpia syitä syyllisyydestä kumpuavalle ahdistukselle ja maailman horjuessa peloille on se, että ihminen vaeltaa synneissä ja ilman Jumalaa. Silloin kuolemaa ja kadotusta on toki syytä pelätäkin joka päivä ja masentua omasta tilastaan sekä pahoista teoistansa. Synti ei anna rauhaa. Hyvä uutinen on se, että synnit saa anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjaksi, koska Jumalan Poika kantoi ristillä kaikkien synnit ja elää armahtaakseen syntisuiä. On valtavaa elää armossa ja kiitollisuudessa "Herran, Herran Henki on minun (Jeesuksen Kristuksen) päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva 'vanhurskauden tammet', 'Herran istutus', Hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." - Jesajan kirja 61:1-3 Tässäpä sinulle ystävä raamattutunti, jolla on rauhaton sielu: ruclips.net/video/HqKLWzw9XMY/видео.html
Mun äidillä oli ennen mun syntymää masennus, mun vanhempien sisarusten isän takia. Se kuulemma käytti mun äitiä taloudellisesti hyväksi eikä käyttänyt rahaa järkeviin asioihin. Mun äitille tuli sen takia masennus ja se meni puhumaan lastensuojelulle ja pyysi heiltä apua, koska se vaikuttaisi mun vanhempiin sisaruksiin myös. Lastensuojelu ei kuitenkaan auttanut mun äiti, vaan otti mun sisarukset mun äidiltä pois, vaikka mun äiti olisi omien sanojensa mukaan pystynyt huolehtimaan heistä ja he siirtyivät isälleen asumaan. Ja tämähän ei ainakaan auttanut mun äitiä sen masennuksen kaa. Eikä mun sisarusten isä edes huolehtinut mun sisaruksista hyvin, miten lapsista pitäisi huolehtia. Mut nykyään kaikki on hyvin. Äidillä ei ole enää masennusta, mun sisaruksilla on kaikki hyvin jne. 💕🥺☺️
Aihe koskettaa syvästi, sillä lähipiirissa on masennuksesta kärsineitä henkilöitä. Usein pohtinut etten itse voisi masentua, mutta tajunnut kyllä vanhenmiten, että kun on liikaa töitä, kiirettä, pettymyksiä ja yksinäisyyttä, se vie välillä synkille vesille. Silloin olen opetellut painamaan jarrua ja muistanut levätä ja tiedostaa tilanteeni ettei se pahenisi. Myös parasdoksaalisesti huomioin, jos menee liian lujaa. On kuin sellainen jatkuva Rocky-leffojen montaasi jaksot meneillään. Sekin kuluttaa. Tasapaino hyvä löytää. Onneksi taiteen tekeminen auttaa paljon minua. Tärkeä aihe, hyvä kun tuot esille.
Olen kevätmasentuja (ja nautin kaamoksesta!!) Työ- ja opiskelustressi ovat usein vaikeuttaneet tilannetta mutta aikojen myötä olen oppinut, että silloin kun masentaa, pitää ruveta tekemään jotain uutta ja mukavaa - vaikkapa askartelua, käsitöitä, puutarhan suunnittelua jne. Se on auttanut minua.
Masennus johtuu ympäristön kuormituksesta. Täytyy oppia ymmärtämään mitkä asiat kuormittaa itseä, mitkä ennaltaehkäisee masennuksen oireita ja mikä on ylipäätään oikea tapa elää. Yhteys muihin ihmisiin muun muassa tärkeä asia. Johann Hari - masennuksen todelliset syyt kertoo tästä.
Tämä oli hyvä, itse olen masentunut ja kukaan ei sitä tiedä. Olen ulospäin hauska ja puhelias, työnsä loistavasti hoitava jne. Todellisuudessa itken paljon ja kaikki muille näkymätön elämäni on pa**aa. Elämässäni on lapsuudestani asti tapahtunut asioita, joita en ole koskaan käsitellyt missään ja uskon, että näiden kohdalla kuppi tulee pian täyteen.
moro hyvä video ville minä sain ensimäisen masenuksen 2016 ajettuna itseni seinän lialla työllä pyöryin laitialle ja jouduin sairallan hoidetavaksi kaikki arvot ollivat ylös allasin sain läkäriltä läketä joka autoi minua masennuksen ja jouduin sairaskirjoille koko vuoden tämmän jälken vaihdoin työ paikka se autoi paljon mutta syön edeleen läkeitä masenuksen se toimi hyvin ja käyn lenkillä joka päivä töiten jälkeen lääken nimmi on sertralin se toimi todella hyvin
0:42 toivottavasti terapiaa, eikä pelkästään SSRI lääkettä ja kotia virumaan, nuo yhdistettynä - Terapia & väliaikainen SSRI-lääkitys varmasti tuottaa hyviä tuloksia masennuksen hoidossa, ja parhaiten pelkkä Terapia. On ikävää, että sekään ei ole itsestään selvyys, terapia meinaan. Juuri siksi moni päätyy SSRI-resepti kädessä kotiin takaisin sohvanpohjalle 😔.
Terapia ja muut psykososiaaliset hoitomuodot tosiaan on ne, jolla yleensä saadaan pysyvä muutos aikaan. Niillä vaikutetaan masennuksen juurisyihin. Mutta täytyy sanoa, että joillain myös masennuslääkitys ja siihen liittyvä hoitosuhde on riittävä hoitomuoto. Näissäkin me ollaan kovin yksilöllisiä ☺️
Olipa mielenkiintoinen video. Itsellä ei varsinaisesti ole todettu masennusta, mutta kieltämättä yksinäisyys on tuonut kyllä oman alakuloisuuden ja syrjäytymisen. Olen toki pienestä pitäen viihtynyt yksin, mutta ihminen kuitenkin tarvitsee kosketusta ja huomiota. Sekin myös ettei mikään tunnu miltään, eikä tunne saavuttaneensa mitään suurempaa. Tästä tulikin mieleen sinulle hyvä aihe tämmöiseen tutkimusvideoon. Mitä on onnellisuus? Itse olen joskus pohtinut aihetta ja tullut siihen tulokseen, että täytyy olla hetkellinen onnellisuus (Kun ihminen voittaa jonkun vaativan kilpailun) ja stabiili onnellisuus, kun kaikki menee silleen tasaisesti ylöspäin, sekä tietenkin ihastumisen / rakastumisen onnellisuus. Eli onko se toisin sanoen dopamiini överi. Mitä olet mieltä aiheesta?
Oma masennus kestänyt jo yli 7v. Jaksaminen arjessa on lähes nolla. Mikään ei tunnu miltään ja jos joskus tuntee iloa niin se kestää Max. 10min. Ja sekin on harvinaista.
Minulla on ollut usein masennusta sekä loppuun palaamista. Minulla on tällä hetkellä voimat vähissä ja palautuminen kestää vielä pitkään. Olisi kiinnostavaa nähdä, että millaisen videon tekisit paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudesta, sekä unihalvauksesta. Sinulla on erittäin mielenkiintoisia videoita, joita on kiinnostavaa seurata. Olet onnistunut luomaan näyttävän logon!
6:26 Ja just tämän takia masennusta ei minusta pitäisi lääketieteellisesti luokitella sairaudeksi!... :/ Masennus on mielentila, jonka tietynlainen elinympäristö laukaisee... Ja siinä missä tavallisiin tunteisiin kuten: pelkoon tai vihaisuuteen ei ole lääkinnällistä tarvetta, niin ei myöskään pitäisi olla ylitsevuotavaan pahaan oloon. Ei siis pitäisi puhua sairaudesta, vaan normaaleista tunteista, johon paras hoitomuoto on ehdottomasti terapia... ;)
Hienoa nähdä tästäkin aiheesta video sun kanavalla. Vaikeita asioita puhua ja avun saaminen myös jos olet pudonnut väärään rakoon, mutta ikinä yksin näiden asioiden kanssa ei saisi painia.
Muusikko/kirjailija Marko Annala sairastu masennukseen. Hän kirjotti kokemuksistaan kirjaan värityskirja, omaelämäkerrallinen. Lisäksi hänen yhtye Mokoma teki levyn Elävien kirjoihin. Joka kertoo Markon masennuksesta ja sen voittamisesta
Minulla on ollut masentuneisuutta elämäntilanteen vuoksi. Luonto, kutominen, askartelu tai leipominen saa rentoutumaan. Kun upotat todella pehmeään lankaan sormet ja alat kutomaan sormilla unohdat hetkessä murheet ja saat valmistuneesta työstä iloa. Tai vaikkapa vain puunrungolla istuessa kuuntelee tuulen huminaa, linnun laulua ja nauttii metsän tuomasta väriloistosta. Tällöin huomaat pienestäkin ilon pilkahduksesta. Minulle maan läheisyys on tärkeä asia silloin kun omassa elämässä on ongelmia. Videon aihe on erittäin mielenkiintoinen. 🤔💥
Kiitos videosta, todella tärkeä aihe kyseessä! Oisko mahdollista, että tekisit videon OCD:stä, eli pakko-oireista, jos videoiden tekoa tästä aihealueesta?
mulla on pitkäaikainen vakava masennus ja masennus oireet eli ei kiinnostanu elämä ja kaikki ahdista ja kukaan ei pidä minusta jne liian pitkä lista ja ne alko 15 ja nyt oon 28 ja jtn apua hain viel ennen ku täytin 18 mut sit alko päihteiden käyttö laillisten sen jälkeen en oo käyny psykiatrilla ku alku vaiheessa pari kertaa mut sit lopetin käynnit ku tuli asioita ja ne johti sit laittomien päihteiden käyttöön nyt en varmaan 7-8 vuoteen oo edes harkinnu edes oikeeta apua. lisänä vielä älkää käyttäkö päihteitä apuna mielenterveysongelmiin ne ei auta ne vaan siirtää ja on omia kokemuksia tällä hetkellä yritän saada edes sen vähäisen elämän mitä on nii kuntoon ennen ku pilaan kaiken mahdollisuuden tehä jtn elämälläni
Ite oon vielä peruskoululainen ja mulle todettiin keskivaikea masennus hieman ennen kesäloman alkua. Mua on kiusattu siitä asti kun olin suunnilleen 9 ja menetin noin puoli vuotta sitten todella läheisen ystävän jonka olin tuntenut puolet elämästäni. Kouluun meneminen pelottaa joka aamu ja puolet kesälomasta meni koulun alkua pelätessä. En tykkää siitä miltä näytän eikä mikään kiinnosta. Sain lääkkeet joskus heinäkuun lopupuolella ja on ne kai jonkin verran auttanut. Äiti yritti saada mua puhuu koulupsykologille (tai mikä ikinä olikaan) kun olin 12 ja ei siitä kyllä mitään tullut. Pari kuukautta ennen viime kesälomaa se laitto mut terapiaan. Elämä on vaikeeta.
Itse sain vuosia sitten diagnoosin vakavaan masennukseen mikä silloin tuntu ihan älyttömältä koska sen kanssa oli niin pitkään elänyt ja keksin itselleni syitä et ehkä mulla on vaan asenne ongelma tai jotain. Mun masennus oli masentunu :D
@@sembalo joo samaa oon itsekkin kuullu. Entinen ärsyttää että joidenkin nuorten keskuudessa siitä on tullut trendi ja et se on jotenkin coolia ku on masennus. Se ei yhtään auta meidän tilannetta
Mul ei oo ikinä todettu masennusta mut on ollu sen tyylisiä oireita. Kaikki Alko aikalailla siitä kun kolmosella vaihdoin eri luokalle kun mun kaverit. Sen jälkeen mursin sormeni ja lopetin harrastuksen sen takia. sen jälkee mun parhaat kaverit hylkäsi mut käytännössä ja aloin hiljalleen tulla masentuneeksi. Ajattelin aina et oon tyhmä ja ruma ja mus on jotain vialla. Nelosella tilanne paheni aloin itkee lähes joka ilta ja itkin itseni uneen. No mun kaverit oli taas mun kavereita se auttoi vähän mut sit taas toinen mun kavereista sai uuden kaverin ja hylkäsi mut ja mun kaverin. Mun luokalla oli tälläin tyyppi joka ei varsinaisesti ollu mun kaveri mut se potki löi ja haukku mua joka päivä. Jouduttiin etäkouluun nelosella koska korona. Se autto vähän kun ei tarvinnu kohdata ketään kasvokkain. No mentiin sit vitoselle ja kaikki välttelyt ja muut mun kavereiden kanssa loppu. Mut silti olin surullinen koko ajan. Koulussa hymyilin aina koska en halunnu kuulla haukkuja siitä et itken mitä kyl viel tulee aina jos itken mut toinen syy oli myös se et aina kun itkin huomasin et mun kaveritkin tuli surulliseksi joten otin aina koulussa ilosen naamion naamalle. Naamion pitäminen kuitenkin sai mut viel surullisemmaks. Aloin osin toivomaan kuolemaa tuolloin. Mut samalla pelkäsin kuolemaa liikaa. Vitosen lopulla aloin olla jo vähän ilosempi. Luin vapaa ajalla kirjoja. Se oli yks harvoista asioista jotka teki mut iloiseksi. Vitos luokan vikoilla kuukausilla aloin harrastaa taas harrastusta jota rakastan se loppui kuitenkin aika nopeaa. Tuli kesäloma ja se oli hirveää mutta samalla ihanaa. Näin joka yö painajaisia. Mutta kesälomalla sain kuitenkin tärkeysjärjestykseen joitain asioita. Päätin keskittyä kouluun kutosella enemmän. Sit ihan yks kerta olin pelaamassa kaverini kanssa semmosta tanssipeliä. Ajattelin silloin et ei hemmetti oon maailman huonoin tanssia. Sit näin miten mun kaveri ei vaan välitä et se näyttää idjootilta tanssiessaan. Tää kaveri sano mulle et sitä ei kiinnosta et se näyttää idjootilta se vaan piti hauskaa. Silloin pidin ekaa kertaa hauskaa moneen moneen kuuhun. Sen jälkeen kun opin nauttimaan ees hiukan elämästä painajaiset Alko helpottaa. Tajusin et kaikki ei oo niin vakavaa. Kutos luokka sit Alko hetki sitten. Oon ihan iloinen nykyään. Hymyilen nykyäänkin vaan koska haluun et mun kaverit on ilosta. Mut koulu ja opiskelu on parhaita asioita mun elämässä. Oikeesti nautin niistä. Lukeminen on iso osa mun vapaa aikaa. Kaikki on ihan hyvin. Siis pienikin teko tai lause jonka joku kaveri tekee tai sanoo voi muuttaa toisen maailman kokonaan Hyvään tai huonoon suuntaan niinku mulle kävi. Et tää on mun pieni stoori ei kovin paha mut päätin silti kertoo tän. Kannattaa aina muistaa et pienikin vitsi tai muu voi romuttaa toisen maailman tai muuttaa sen paljon iloisemmaks.
Paha koulukiusaaminen voi varmasti vaikuttaa toisilla läpi elämän. Ikävää jos joutuu sellaista kokemaan. Mullakin oli lievää kiusaamista ala-asteella. Mutta se ei onneksi kestänyt kovin kauan. Toivon että sinäkin pystyt joskus pääsemään irti niistä ajoista. Kai sulla kuitenkin on ollut elämässä hyviä ja hienojakin hetkiä,ainakin toivon niin. Tsemppiä sulle kovasti jatkossa👋
Ite hakeutunut mielenterveyden palveluihin kuukausi sitten koska ei pysty nukkumaan. Mielenterveydellisiä ongelmia ollu jo 6 vuotiaasta saakka. Nyt tullu stoppi. Olen sietänyt tätä paskaa jollakin tasolla voimistuen ailahtelevasti sieltä saakka. Nyt 35v iässä tuli mitta täyteen, kävin "taas" hyvin syvissä vesissä, takana 6-7 vuotiaana ensimmäinen itsemurha maailma ja toinen ammattikoulun aikana sisäoppilaitoksessa. Työ elämään ajautunut ja siitä mielenkiinnon työhön ajautunut omasta halusta kun entistä kestänyt. Nyt tehny 6v sitä ilman mitään arvostusta eli palkka ei ole noussut 10v muutakun pakolliset. Enää ei jaksa ja avun saanti on tyhjiä sanoja. Hain apua noin kuukausi sitten mielenterveyden numerosta. Heitellään sinne tänne ja joku soittelee silloin tällöin. Ite pitää nyt varata psykiatrin aika, ei jaksais. Sydämessäkin jotai vikaa ja sitäkin pitäis mittailla Ite. Ei vaan jaksa. Ei mulla akuuttia hätää. Asiat hoidossa kuten kerroin. Mut on tää terveydenhuolto ihan kuralla. Tulipa pitkä setti
Eli lähes kaikki mielentilat voidaan yhdistää masennukseen jos niin haluaa. Jotenkin tuntuu että tieto lisää tuskaa joka lisää masennusta joka lisää hulluutta....siinä se oravanpyörä sitten onkin.
Masennusoireet kannattaa ottaa matalalla kynnyksellä puheeksi luotettavan läheisen kanssa. Ammattilaisen apua (esim. koulu- tai työterveys) kannattaa hakea ja yksin ei kannata jäädä. Voit aloittaa vaikkapa mielenterveystalo.fi -palvelusta, josta saat luotettavaa lisätietoa ja ohjeita, mistä apua voi hakea: www.mielenterveystalo.fi Tsekkaa sieltä myös masennuksen omahoito-ohjelma: www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx Apua saa matalalla kynnyksellä myös täältä: mieli.fi/tukea-ja-apua/
Kompaan vahvasti!👍
Masennuksen kokeneena.
Kiitoksia vaan Ville, aiheen esille ottamisesta. On vaan niin lähellä... T. Jukka Voimia kaikille
MOI KAIK MURUSET.MULLA,AINAKIN JOHTUU MASENNUS.ANKARASTA KOULU RÄÄKISTÄ.SIT NARSISTI EX SULHON HAKKAAMISESTA.LEIPÄVEITSI OLLI KURKULLA.VIIMISIN KULTANI.ELI EX MIEHENI OLI KILTTI,MUT KASVETTIIN VAAN ERILLEEN.OLEN KYL PALJON SYYTTÄNY VAAN ITSEENI.EKA MIEHEN KÄYTYÖKSEN TAKIA.VOI VILLE KYL TULI ITKU,KUN PUHUIT RAKKAUTTASI VAIMOASI KOHTAAN. SE OLI TODELLA KAUNISTA. MINÄ OLEN TOSI MYÖTÄTUNTOINEN. SAAN ANKARIA PANIIKKI KOHTAUKSIA PÄIVÄN AIKAAN.KÄRSIN KOVISTA KIVUISTA. SAIN 2016 MELKEEN HENGEN VIEVÄN AIVO VERITULPAN.NEUROKIRURGI SANOI,ETTÄ SE OLI SEKUNTI-MINUUTTI PELIÄ. MUTTA MÄ TOIVON SYDÄMMESTÄNI SULLE JA KAUNIILLE VAIMOLLESI LOVE,LOVE.KAIKKEA KAUNISTA.EI TAAS ALOIN ITKEMÄÄN. MIKS PITÄÄ OLLA ITKUPILLI.NÄYTÄ VAIMOLLESI TÄMÄ VIESTI.OLETTE ÄÄRI SULOINEN PARI.VOIKAA KUMPIKIN HYVIN.TOIVON,ET PÄÄSEN TÄSTTÄ MASENNUKSESTA SEKÄ SELKÄMURTUMA KIVUISTAKIN EROON. LÄMPÖÄ SEKÄ HALAUKSIA TEIL KUMMALLEKKIN.KOKO SYDÄN JUURESTANI ASTI.
Kiitos tää autto hitusen kun tyttöystäväl on masennus ja itellä on ollut Masennus mutta uus harrastus autto parantuun ja koitan auttaa parhaan mukaan häntä mut tää autto ittee muistamaan mitä keinoja niitä on ja mistä syistä kannattaa kysellä ja mitä jne 😁✌ jos jaksat jatkaa näit videoit kaiken keskel mitä sul on elämäs hattua nostan ja isosti mutta ymmärrettävää jos tahti laantuu enemmän josai kohti :)
Ps.hyvää päivää kaikille :)
Oletko sä se sama joka yrittää pakottaa videolla (kuuluu vaan ääni) oppilaitasi ottamaan koronarokotetta. Jos olet on sinulla yksi pitkäaikainen seuraaja vähemmän.
Todella tärkeä ja arka aihe ehdottomasti tästä pitää puhua sillä mielenterveys ongelmat ja masennus on joillain todella vakavia ehdottomasti kannattaa jutella jollekin luotettavalle henkilölle jos on jotain ongelmia :)
Tää on oma kokemus muuta siitä ku jää kii ala ikäisenä nii siitä tulee ihan helvettiä
Ai pitääkö mun mennä puhumaan?
Sitä kun ymmärtäisi miksei hoitoa sa vaikka siitä niin paljon toitotetaan. Sairastuin vaikeaan masennukseen ollessani 15 vuotias. Sanotaan näin että se oli suoraan hyppy syvään päätyyn. Epäillään että sairastuin jo kahdeksan vuotiaana, sillä tuolloin käytökseni muuttui.
Vuosien päästä siitä olen käynyt läpi lukemattomia lääkekokeiluja, lääkäreiden taholta asiatonta käytöstä, nöyryyttämistä ja halveksuntaa. Toimivaa apua en ole näiden vuosien aikana saanut. Enkä enää usko saavanikaan. Edes itsemurha yritys ei tuonut minua paremman hoidon piiriin. Psykiatrinen hoito on Suomessa ala-arvoista. Et ole potilas, ainoastaan tilastomerkintä
Kiitos paljon, kun jaoit sun kokemuksia. Onpas kyllä hyvin surullista, että kokemuksesi hoitojärjestelmästä on ollut niin huono. Halveksunta ja nöyryyttäminen on kyllä aivan vääriä lähtökohtia. Yhteistyössä ja kunnioittavan kohtaamisen kautta pitäisi hoidossa mennä. Kannattaa muistaa, että tyytymättömyydestä hoitoon voi aina tehdä valituksen valvovalle viranomaiselle, täällä lisää ohjeita: www.valvira.fi/terveydenhuolto/tyytymattomyys_hoitoon
Toivottavasti tiellesi tulee tulevaisuudessa parempia hoitokokemuksia ja apua 🙏
@@vmakipelto Valitukset ovat jääneet tekemättä. Alunperin siksi että lapsena miulle tehtiin selväksi että sairauteni on huomion hakua ja vanhemmiten on vain todettu ettei kukaan uskoisi koska olen mielenterveyspotilas. Ja tämä "hullun" leima heijastuu myös muiden sairauksien hoitoon. Ei enää oteta tosissaan kun on masennusta ja kylkiäisenä muutama muu. Outoja ja huonoja reissuja olisi melkoinen nivaska kerrottavaksi.
@@leksahalfa3977 Helppo samaistua. Positiiviset hoitokontaktit ovat laskettavilla yhden käden sormilla, negatiivisiin ei meinaa sormet ja varpaat riittää.
"Siellä on kuule monia muitakin ahdistuneita ja masentuneita jotka käyvät töissä".
"Miksi he käyvät sairaana töissä"?
"Pitäähän ihmisen tienata itse elantonsa, tuet ovat oikeasti sairaille"!
"Ai niin. Tämäpä helpottaa minun oloani, kiitos paljon".
@@Tauno211 Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Miettinyt monesti että mistä muropaketista jotkut toimilupansa ovat saaneet jos asenne mielensairauksien hoitoon on tätä. Minkälainen meteli nousisi jos joku lääkäri kieltäytyisi hoitamasta samoin verukein vaikkapa diabetes potilasta? Metelihän siitä nousisi.
@@vmakipelto ylhäältä ne ohjeet tulee, mikä todistaa että suomi ei ole todellakaan hyvinvointivaltio enää. Kokemukset itsellänikin vastaavanlaisia
Oon kärsinyt 12 vuotta masennuksesta. Terapian ja lääkityksen yhteisavun huomaa selvästi ja ajoittain hyvin vaikeaoireinen masennusoireilu on lieventynyt hyvin paljon.
Tää sairaus on hyvin ikävä ja sitkeä, mutta ei kannata antaa periksi. Halit kaikille, jotka kärsivät masennuksesta tällä hetkellä❤️
Samantyyppinen video ahdistuneisuushäiriöistä olis myös kiinnostava!
Kyllä se olis hyvä juttu tehdä tämän videon tavallaan jatkoksi
itse kärsinkin tästä.
Kyllä, kaikki psyykeen häiriöt kiinnostaa. Toiv. Ville ottaa tästä kopin. 😉
Siitä aiheesta löytyykin jo vähän vanhempi video ☺️ ruclips.net/video/4dRxeRNABXA/видео.html
@@vmakipelto sun videoita on niin paljon ettei enää millään muista kaikkia🤣👍
Mielenkiintoinen video, kiiitoksia Villelle. Hyvä että tuodaan tietoa mielenterveysongelmista yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen. Tiedän tapauksia jossa masennusoireita ei olla otettu tarpeeksi vakavasti, ja masentunut henkilö on päätynyt tekemään lopulta sen kaikkein viimeisimmän teon, itsemurhan.
Yksi mikä myös aiheuttaa masennusta on synnytyksen jälkeinen masennus. Mun vaimolla oli sellainen meidän toisen lapsen syntymän jälkeen. Itsellä oli taas isän kuoleman jälkeen. Pahimmillaan masennus voi jopa johtaa itsemurhaan asti. Mulla on myös hyvä ystävä tehnyt itsemurhan sen takia. Eli masennus kannattaa ottaa vakavasti sekä hakea siihen hoitoa ajoissa. Eikä vaan jää yksin asian kanssa. Sillä juuri se on pahinta mitä voi siinä tilassa tehdä. Kiitos Ville kuin teit tästä videon
Ikävä kyllä kaikki halukkaatkaan ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua masennukseen. Eräs tuttuni oli päätynyt vääränlaisen ihmisen hoidettavaksi ja hän koki, että häntä oli jotenkin syyllistetty vahvasti hänen ongelmistaan. Taustalla oli alkoholismia yms yms vaikeita sairauksia ja tuttuni koki tilanteen niin mahdottomaksi, että päätyi lopulta riistämään hengen itseltään.
@@sembalo näin se on ettei kaikki löydä apua ajoissa tai ei halua hakea apua ongelmaan. Ja silloin asiat voi mennä tosi huonoksi
Tärkee aihe, hyvä video, kiitos Ville! Havainnollistaa tosi paljon, vielä kun pientä omakohtaista kokemustakin on.🖤
Todella hyvä ja mielenkiintoinen video. Olen sairastanut masennusta. Kuuntelin sinua ja sinä osasisit rauhoittaa minua. Kiitos Ville tästä!
Kiitos Ville tästä videosta jossa käsittelet tärkeää asiaa. Minulla todettiin keskivaikea masennus loppuvuonna 2000 mutta jälkeenpäin oireet alkoivat jo saman vuoden kesällä. Sain lääkitystä ja muutakin apua mutta se oli todella rankkaa aikaa. Joskus en pystynyt muuta kuin istumaan ja itkemään kun oli niin paha olla. Myös itsemurha pyöri melko paljon mielessä mutta sitä en onneksi edes yrittänyt tehdä koskaan. Siitä vuodesta 2000 lähtien olenkin kamppaillut melko monien mielenterveysongelmien kanssa, saanut niihin eri hoitoja ja tässä vuosien aikana on tullut käytettyä aika monia eri lääkkeitäkin. Sairaalassakin olen joutunut olemaan näiden ongelmien takia.
Kyllä vain! Näin itse masennusken kokeneena voin sanoa että hyvin oot näitä esim tunteita miltä masennus tuntuu niin kuvailit niit hyvin
Tärkeä video.
Hieman omia kokemuksia ja mahdollisia kohdallani masennusta laukaisevia tapahtumia, pitkä teksti, vaikea tiivistää:
Pikkulapsena serkkuni sai leikkiä leluillani jos halusi, mutta minä en saanut koskea tämän leluihin jos/kun hän ei halunnut. Tätä ylläpiti serkkuni äiti. Isäni olisi halunnut puuttua mutta äitimme kielsi tämän ettei tule konflikteja. Ovat hyviä, sydämellisiä ihmisiä noin muuten.
Koulukiusaaminen alkoi ensimmäisenä päivänä ja jatkui ammattikouluun missä se hieman väheni. Lähinnä ulkonäköni ja nimeni takia, kiusaajat nyt keksivät syitä vaikka mistä. Väkivallalla lähinnä uhkailtiin, enkä koskaan ole saanut kunnolla turpiini, vaikka kyllähän se tappeluksikin joskus meni.
Lopulta kun uskalsin myöhemmin kokeilla työelämää, sain potkut jonkun minusta keksimän valheen perusteella. Eivät suostuneet kertomaan kuka oli satuillut.
Lapsemme äiti vaihtoi minut lennosta toiseen mieheen, en tiedä kuinka uskoton oli jo suhteemme aikana.
Appivanhempani pilkkasivat ja mitätöivät minua koko 12 vuotta kestäneen suhteemme ajan, joko ulkonäön tai työtilanteen takia.
Suurin osa vaikeuksistani on tullut näennäisesti ulkopuolelta, mutta varsinkin norempana en voinut olla ajattelematta että olen oikeasti vaan niin kelvoton yksilö että muilla on oikeus ja lupa aiheuttaa minulle pahaa mieltä, että olen huonoudellani sen ansainnut. Tästä olen ajan myötä kasvanut osittain yli, vaikka huonouden ja riittämättömyyden tunteet kohtuu voimakkaita ovat edelleen.
Yllämainitut esimerkit ovat osa normaalia elämää ja joillekin pikkujuttua, mutta minun kohdallani nämä ovat olleet lamaannuttavan tuskallisia tapahtumia. Ensimmäisestä esimerkistäni en itse muista mitään, mutta vanhempieni kanssa keskustellessa olemme pohtineet että vastaava toimintamalli on ollut minulle hyvin vahingollista. Äitini on ollut ymmärrettävästi pahoillaan ja on kokenut tästä huonoa omatuntoa.
Masennus- ja ahdistusoireita on ollut ala-asteelta alkaen. Pikkuhiljaa mukaan ovat hiipineet paniikkioireet ja kirjo persoonallisuushäiriöitä, selkeimpinä vaativa ja estynyt persoonallisuus. Huijarisyndroomastakin kärsin vaikkei sitä virallisesti diagnooseihini lisätäkään. On ennemminkin luonteenpiirre, sanovat.
Nuorisopsykologilla tjsp, kävin yläasteikäisenä muutaman kerran vailla minkäänlaista parannusta asioihin.
Masennuslääkitys alkoi 2008, joka vaihdettiin 2012 ahdistuslääkkeisiin+rauhoittaviin.
Masennus on diagnosoitu vuoroin vaikeana ja keskivaikeana, terapioita kokeiltu ja lääkitystä siis vaihdeltu. Nykyään masennus tulee onneksi enää jaksoittain, kun nuorena tuntui että kaikki on hirveää ja tulevaisuudessa näkyi pelkkää epätoivoa koko ajan. Viimeisin jakso puhkesi kun isäni sai aivoinfarktin mutta selvisi säikähdyksellä.
En koe itseäni millään lailla työkykyiseksi mikäli olen sitä koskaan ollut. Työkyvyttömyyseläkkeelle en kumminkaan kelpaa, sillä olen näennäisen toimintakykyinen pärjätäkseni yksinhuoltaja-arjessa, enkä ole joutunut laitoshoitoon pahimpina aikoina eikä täten ole "näyttöä" että sairastaisin. Kelan ja TE-toimiston kanssa vääntö käy ihan hyvin työstä minulle.
Työttömänä sinkkuna elämänlaatuni on kuitenkin parantunut, toki iän, nyt 39v, tuoman asioiden jonkinlaisen paremmin ymmärtämisen kautta, sillä en ole niin kuormittunut ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin ja vaatimuksiin. Masennukseni on kuitenkin kroonista ja uusiutuvaa, enkä tule todennäköisesti siitä koskaan "parantumaan". Se on osa minua.
En osaa oikein neuvoa muita masennuksen kanssa kamppailevia muuten kuin kehottamalla karsimaan ympäriltään haitalliset ihmiset ja ympäristöt, on kuka tahansa siitä mitä mieltä tahansa.
Jaksamista ja voimia vaan kaikille muille masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville.
Loppukevennyksenä mainittakoon että exäni veli sanoi lapsemme nimenantojuhlassa itse masennusta sekä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ätini ja koko perheeni kuullen masennuksen olevan nykyajan hömpötystä eikä mikään oikea sairaus, mutta myöhemmin olen kuullut että tämä on itse joutunut välillä sairaslomalle masennuksen takia. Jostain syystä en osaa olla pahoillani tämän puolesta.
Paljon kiitoksia tästä kattavasta viestistä! Hyvin mielenkiintoista ja tässä tuli paljon asiaa, joiden lukemisesta voi olla apua myös muille. Kiitos! 🙏
@@vmakipelto Kiitos itsellesi. Aihe on kuitenkin niin montaa koskettava ja juuri vertaistuki ja ymmärrys varsinkin nuorempana olisi ollut itselleni todella tärkeää ja ajattelin että mahdollisimman selkeä mutta kattava selonteko omista mietteistäni voisi tuoda samaistumis- ja tarttumispintaa asiaan muille siitä kärsiville tai asiasta vähemmän tietäville.
On hyvä että tabut mielenterveysongelmien osalta ovat pikkuhiljaa murenemassa. Toki usein tuntuu että olemme tässäkin hyvin, hyvin alkutekijöissä, sekä on täysin mahdotonta toivoa että kaikki saisivat juuri itselle räätälöityä ja toimivaa hoitoa. Edes meillä Suomessa jossa maailman mittapuulla asiat ovat yllättävänkin hyvin.
@@Tauno211 Voimia sinulle. Olet vahva tyyppi vaikket ehkä huomaa sitä itse 💪🏼😊👑
Erittäin tärkeä aihe, kiitos Ville kun otit asian esille!
Kiitos Ville videosta🥰 läheisten tuki ja ymmärrys, oikea lääkitys ja ennen kaikkea aivan ihana psykologi on ollu itelle ne millä on päässy jo voiton puolelle 😊 uusien ajatusmallien oppiminen ja omaksuminen on ollu vaikeaa mut sitäki palkitsevampaa, onneksi löyty näin mahtava ja omiin tarpeisiin sopiva psykologi❤️ tsemppiä kaikille keitä aihe koskettaa❤️
Hirrrrrween kiinnostava video, tykkäsin, kiitos😄👍🏻.
On melkosesti omaa kokemusta masennuksesta ja terapia todellakin auttoi! Itseopiskeluun äänikirjoja, trauma aiheet ja tunnelukot. Suosittelen👍🏻. Kiitos hyvästä ja tärkeästä videosta👍🏻👍🏻.
Hyvä Ville! Todella asiallinen video. Kiitos tästä!
Kiitos videosta, itsekin toipunut keskivaikeasta masennuksesta, oli pitkässä juoksussa, mutta selvisin. Vuosia meni, mutta nyt menee tasasesti
Kiitos Ville!! Oli mielenkiintoinen video!!!🎉
Hyvä aihe!Kiitos!Kipeä aihe.Meillä nyt 21 ja 20 ikäiset lapset.Diagnosoitu =asbergen.Ja molemmat 'erilaisia'. Hyvin älykkäitä ja herkkiä.Siksi myös'erilasia'ja siitä koulukiusattuja.
Tämä on tärkeä aihe kiitos kun puhut tästä itse olin pari vuotta sitten tosi pahasti masentunut
Mä tein ton virheen viime vuonna et "mee ulos lenkille se piristää" "mee töihin ota arjesta kiinni" luulin et normaali käyttäytymine auttais mut paskat. Masennuksesta kärsivää ihmistä autat parhaiten olla vaan tukena ja kuunnella sen tunteita ja yrittää ymmärtää sitä. Kiitos paljon tää merkitsi mulle enemmänku mikään video sun kanavalta. ❤️
Kiitos paljon tästä videosta; videon aihe on todella merkittävä! ☺️
Mielenkiintoinen video kiitos Ville. Olen itse ollut masentunut myös haluaisin kertoa omasta kokemuksesta sen että kun itse halusin tappaa itseni koska koin että teinpä mitä tahansa ja miten hyvin tahansa kun siitä silti kuulee pelkkää vittulua ja muuta mieli alkaa mennä tosi syvälle vaikka olisi kuinka vahva mieli. Sukulaiseni sanoivat aina saa tulla juttelemaan mistä vaan kun menin kertomaan miten koen sain aina vastaukseksi juuri näitä alat harrastamaa liikuntaa yms. Olin jo 6kk treenannut tehokkaasti salilla eikä masennuksen oireet poistuneet lopulta koin ettei ketään todellisuudessa kiinnosta miten minulla menee. Viimeisin oljenkorsi oli kun kerroin työpaikalla asiasta esimiehelle/omistajalle onneksi he ymmärsivät siinä kohtaa hankkia numeroita mihin voin soittaa ja saada apua. Jos jotain toivoisin muilta ihmisiltä että joskus olisivat valmiita kuuntelemaan toista vaikka asia olisi tosi synkkää tai ahdistavaa ja tarvittaessa etsiä ammatillista apu puhelin numeroita tms. Siinä tilanteessa itse ei tajua enään hakea apua kun kaikki tuntuu täysin turhalta. Monelle pelkästään että joku kuuntelee heitä auttaa jo.
Pahinta, mitä masentuneelle voi tehdä, on suuttua siitä, kun hän yrittää puhua. Olin silloin 13 vuotias, kun kiellettiin puhumasta. Olin myös tuskaisen ahdistunut, ja ajattelin tulevani hulluksi. Mikä silloin auttoi, oli eräs kristillinen yhteisö. Myöhemmin elämässä kävin myös terapiassa. Se helpotti kuulla, mistä tämä kohdallani johtui ja oli myös hyvin turvallinen psykoterapeutti.Toivon, että jokainen löytäisi jonkun, jolle puhua.
Tämä oli sinulta erittäin hyvä aihe.. jatka samaan malliin, puhut järkevästi ja selkeästi, ja olemuksesi ei ole millään tavalla ns ärsyttävä.. Keep it coming 👍🏼👊🏼
moi Ville kiitos Ville näistä masenus videoista mä en tunne kettään jolla on tämä sairaus eikä mullakaan oo masenusta mä en oo koskaan ollu masenusta eikä mulla oo muitakaan vastavia sairauksia mä oon ihan terve mutta kiitos kuitenkin tee seuravaksi masenus osa 2
Traumaperäinen stressi häiriö oisi kiva saada aiheeksi Eli ptsd
Hyvä ja informatiivinen video, kiitos tästä.
pakko sanoa että aivan mahtava video! Tämän linkkaan kyllä jos joku ennakko-olettaa jotain mun masennuksesta tai kysyy jotain siihen liittyen. Kiitos Ville!!!
Selkeä eriomainen video, tästä yleisestikin vaietusta aiheesta... tottakai lisää näin hyvin toteutettuja videoita. ☺️
Kärsin nytkin masennuksesta, kiitos näistä videoista Ville
Kiitos tästä videosta Ville, ootin tätä videoo kovasti. Itkin varmaan puolet videon ajasta, koska aihe on juuri nyt hyvin ajankohtainen. Mulla on ollu vuosii diagnosoitu masennus joka pahenee kun elämässä tapahtuu jotain huonoa ja nyt on just sellanen aika. Löydän hyvin itseni sun kuvauksista masentuneesta ihmisestä. Kiitos silti Ville sulle videostas! Teet hyviä videoita.
❤️🙏
Siis sama. Minulla on myös masennus ja aloin heti itkemään kun video alkoi 🤧
@@unikeko96 kunnon masennuksessa ei kykene itkeä vaikka haluaisikin, ehkä just lievässä
@@SIMOPARAS Keskivaikea on. Joskus kyllä en meinaa pystyä itkemään mutta joissain tapauksissa kyllä
Itselläni on kokemusta kyseisestä sairaudesta. Olin puolitoista vuotta työtön, ja kyllä se alkoi raastaa. Ja joo, nuorempanakin sairastin, kiusaamisen takia. Viimeisen vuoden aikana kävin terapiassa, ja sain lääkkeet. Nyt syksyllä alkoi näkyä valoa tunnelissa, kun pääsin kouluun. Toivon vaan, että pääsis sairaudesta eroon. Hyvä video, Ville! 👍
Itselläni oli vaikea masennus vuosina 2013-2018. Pitkä aika olla masentunut, mutta sain apua vasta vuonna 2016. Ja tänä päivänä en ole ollenkaan masentunut. Tahdon kertoa tämän, jotta jokainen saisi toivoa parantumiseen sillä se on mahdollista 🙂
Ei täällä. 2014 heitettiin psyk.polilta veke, vietiin kämppä, sossu ei ota enää vastaan. Vituttaa siihen malliin, ettei työkkärin karenssi (jonka syytä ja alkamista eivät viitsineet mulle kertoa) ei jaksa latistaa mua yhtään lisää, kerätään pulloja että saa jotain syötävää.
Voi olla joo, mutta ei aina eikä sitä toivoa kannata liikaa elätellä. Tulee vaan romahdus korkeelta ja kovaa.
Kiitos! tästä oli paljon apua ja nyt ymmärrän itteenikin vähän paremmin.
Mulla kaikki alko ehkä ala-asteen lopulla. Oon aina ollut hiljainen ja ujo ja jollain tavalla sen takia jäänyt usein ulkopuolelle. Löysin kuitenkin ala-asteen aikana mun parhaan kaverin ja oltiin melkein koko ala-aste aina koulussa ja vapaa-ajalla yhdessä. Yläasteelle mentäessä kuitenkin mentiin eri luokille, koska mun entinen opettaja oli sitä mieltä, että parempi, kun ollaan eri luokilla. Kilttinä lapsena uskoin niin ja yritin löytää uusia kavereita. Aika nopeesti kävi niin, että ei enää nähty ja lopulta mulla oli yksi kaveri jonka kanssa olin yläasteen loppua kohden koko ajan vähemmän ja vähemmän. Nykyään, mulla ei ole enää kavereita.
Nukuin huonosti, koulu ei sujunut ja silloin, kun sain nukuttua kunnolla näin unia tästä mun entisestä parhaasta kaverista, myös nyt yli neljä vuotta myöhemminkin. Tiedän, että hänellä on uusia ystäviä ja koska koen vähän syyllisyyttä siitä, että ns. jätin hänet yläasteen alussa en ole sen jälkeen hänelle puhunut.
Pikkuhiljaa musta tuli hiljaisempi ja en edes heti sitä tajunnut. Olin ärtyisempi ja mun välit huononi kaikkiin läheisiin. Yritin aloittaa lukion, mutta lopulta en muutaman kuukauden jälkeen vaan jaksanut ja jätin sen puolen vuoden jälkeen kesken. Kävin kuraattorilla ja lääkärissäkin, mutta tuntui, että kukaan ei oikein osannut auttaa, koska mä en itse osannut oikein puhua ja silloin, kun olin siellä pää vaan löi kaikista ajatuksista tyhjää. Ja koska en ollut itsetuhoinen tai en ollut hetkeen ajatellut kuolemaa tai itsemurhaa, ei ajateltu, että olisin masentunut. Lähinnä toitotettiin opiskelun ja kesätöiden hakua ja tärkeyttä. Nyt oon pikkuhiljaa yrittänyt aloittaa opiskelun uudestaan ja välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Lukioon en enää mene, koska se on liian rankkaa ja vaikeeta mulle. Yksi tällä hetkellä elämään valoa tuova asia on musiikki ja varsinkin yksi tietty bändi jonka löysin hetki sitten, sitä kautta oon myös löytänyt ilon taas niistä asioista jotka oli mulle tärkeitä joskus aiemmin.
Aivan totta, että masennus on kliininen sairaus eikä ole ihmisen oma vika!💗
Todella hyvä video Ville jälleen kerran! Osaat yllättää aina vaan!
Tää on erittäin tärkeä aihe! Itse olen sairastanut keskivaikeaa masennusta ja onhan se aivan perseestä 😒 Keskittymisen vaikeus ja jatkuva väsymys on varmaan pahimpia ongelmia mulle. Mulla on lääkitys ja se auttaa sen verran ainakin, että pystyn tekemään vielä hyvin kotitöitä ja opiskelemaan 🙂 Välillä on parempia aikoja ja välillä useita päiviä jatkuvaa alakuloa. Liikunta ja musiikki on asioita, jotka rauhoittaa. Oon käynyt koulun kautta psykologilla, mutta ehkä hieman liian harvoin 🙁 Mulla on onneks ympärilläni välittäviä ihmisiä, joille voin avautua ☺ Toivottavasti mun masennus, jossain vaiheessa paranee edes jotenkin 🙂
Todella hyvä video taas jälleen! 👌 Mulla masennukseen on auttanut parhaiten liikunta! Alkuun oli toki hankalaa aloittaa mitään liikuntaa kun tuntui ettei jaksanut edes lähikauppaan lähteä kotoa ja arkiaskareetkin tuntuivat liian raskailta. Mieleisen lajin löydettyäni huomasin kuitenkin, että mieliala koheni ja vireystila nousi! 💪 Kärsin viimeiset 3 vuotta vaikea-asteisesta masennuksesta, mutta nykyään menee jo paremmin 😊 saan myös keskusteluapua psykiatrian poliklinikalta.
Hyvä video taas. Itellä paljon kokemusta masennuksesta yms yms. Monia kertoja jeesiä koittanutkin hakee, mutta vaikuttaa ettei ketään kiinnosta niin kauan kuin töissä käy. Ite käyny viimeset 13 vuotta töissä vakituisesti ja tosiaan, ei mt-hoitajia kiinnosta kun on ns työkykyinen ni ei sit vissiin voi olla vakavasti masentunut, vaikka ranteet täynnä viiltoja yms. Kai täs hautaan asti pitää vaan koittaa pärjätä, vaikka raha-asiat jatkuvasti solmussa yms yms.
Hyvä video, ja nykyään valitettavan ajankohtainen aihe monille.
Materialistinen ja kapitalismin ohjaamassa maailmassa perusasiat ei anna enää tyydytystä ihmisille.
Itellä nukkuun pääseminen oli se paras paikka, unien näkeminen oli paras sosiaalinen paikka. Nyt on onneks lääkitys ja pelkästään jo uusien saksien ostaminen oli sen verran hyvä homma että alko äijää itkettään :)
Jos masennukseen liittyy ahdistuneisuutta se voi laittaa ihmisen myös "ylikierroksille"
Hyvä että tällaisia yhteen aiheeseenkin keskittyviä videoita välillä tulee. Listavideotkin kiinnostavia, mutta hienoa että käytät välillä tietämystäsi psykologiasta videoittesi aiheena hieman syväluotaavammin. Videot saavat vaihtelua ja samalla katsojat saavat tietoa tästä tärkeästä aihe-alueesta, joka on edelleenkin (ikävä kyllä) monen tietämyksen katvealueella. Hyvä🙂
Tää oli erittäin hyvä video ja multa löytyy näitä
Kiitos Ville!
Hieno video! Loistavaa että joku kertoo tästä aiheesta hyvin ja selkeästi :) Tunnistin itseäni monista kohdista
Kiitos mielenkiintoisesta ja tärkeästä aiheesta.
Eräänkin saarnamiehen neuvo oli: "Ei nuoren ihmisen pidä käyttää tuollaisia lääkkeitä", jolloin nuori ihminen hävitti lääkkeet. Toinen ohje oli kehotus mennä kävelemään luontoon: "Kun minä tunnen itseni masentuneeksi, menen metsään kävelemään." Epäilen, ettei tuo mies tiennyt mitä on olla oikeasti masentunut. Hän oli ehkä vain allapäin, jos kävely luonnossa auttoi "masennukseen".
By the way - tutun näköisiä videoklippejä ja kuvia videollasi. Olen parin päivän ajan katsonut ja etsinyt kuvia ja videonpätkiä Pixabay´stä omiin tuleviin videoihin. Siellä on hyvää materiaalia.
Juu, se "lähde liikkumaan" -neuvo on tullut mullekin tutuksi. Ja lähdinkin liikkumaan. Kävin useita kertoja viikossa vähintään 10 kilometrin lenkkejä koirieni kanssa sillä ajatuksella, että näin hoidan masennukseni pois. Loppujen lopuksi ahkera liikkuminen vain kohensi fyysistä kuntoani reippaasti, mutta tunnepuoli vain paheni ja paheni. Olisin voinut juosta vaikka maailman tappiin asti ja silti olo oli ihan paska. Nykyään välttelen niitä reittejä ja paikkoja, missä lenkkeilin useiten, koska mieleeni vyöryy se sama paska olo, mitä silloin koin.
Hyvä video! Voivatko mahdollisesti jotkin muutkin oireet kuten paniikkihäiriön ja aspergerin syndrooman aiheuttamat oireet aiheuttaa myös masennusta. Mua ainakin harmittaa, ja kai ehkä myös vähän masentaa nää aspergerin syndrooman aiheuttamat silmä-aisti-yliherkkyydet jotka hankaloittavat asioiden tekemistä kahdella, sekä kameran edessä olemista, silmien keskittämistä itse kameraan päin rentona ja vaikeuttaen ja lykäten tätä mun tubeharrastusta sekä tuoden mulle tämmöstä epäonnea joka vaikeuttaa sosiaalisten tilanteiden kannalta erityisesti mua rakastavan tytön löytämistä tai ihan vaan muiden kavereiden ja se aina harmittaa mua ja joskus kun nää tunteet on voimakkaimillaan, niin se kai vähän aiheuttaa mulle tämmöstä surua ja ehkä kai myös masennusta.
Seuraavaksi kun teet tällaisen tunneoireista kertovan videon, niin se saa luvan olla video Aspergerin syndroomasta!!!
Itse noin 10 vuotta ollut syvästi masentunut. Lääkärit yritti tarjota lääkkeitä mistä kieltäydyin. (En halua lääke koukkuun ja lääkkeet lääkitsee vain oireita eikä syytä oireisiin) Olen oppinut elämään todella kylmä ja kaksiuloteista elämää. Tunteet on vain haamu menneisyydessä jos näin voi sanoa.. Tää video opetti mua ymmärtämään itteeni eri tavalla ja mikä tärkeintä opin ymmärtämään muiden masennusta ilman että vertaan heitä minuun.
Kiitos Ville että teet näit videoita!
Puhut todella tärkeästä asiasta Ville, siksi minua ärsyttää että jotkut 11 vuotiaat keräävät huomiota sillä että keksivät tarinoita mitä heille on tapahtunut yms, tai se että esim viiltelee vain siksi että kerjää huomiota. Kiitos videosta❤🙏
mielenkiintoinne video,itselläkin ollu vuodesta 2012 masennusta ,kovia kokenut menneisyydessä ja tässä vanhemmiten tajunnut vasta ne asiat joita olen nuorena kokenut ..olen jäynyt ja käyn edelleen psykologilla ja on ollut apua kyllä ja onneks en ole yksin,on perhe ja ystäviä tukena
Olis kiva jos tekisit videon ad(h)d:sta ja muistakin neuropsykologisista häiriöistä
Tärkeä aihe nykyaikana. Hyvä, että asia on otettu esille. 👍
Äärettömän tärkeä aihe!!❤️❤️❤️
Samantyyppinen video kakssuuntasest ois kiva!
Masennus tais puhjeta kun olin 16 tai 17 vuotias. Oon nyt 27. Jossain vaiheessa se paheni vaikeaksi masennukseksi. Ja mulla on elämässä ajanjakso josta en muista yhtään mitään. Oon kuullu muilta silloin että nukuin vaan enkä tehnyt muuta. Aika ja pitkä terapiaprosessi on tuottanu tulosta. Monta vuotta oon ollu vaan kotona kykenemätön kouluun tai töihin. Nyt toivon jo elämään jotain sisältöä ja tarkoitus ois lähtee tutustumaan kouluun muutaman viikon päästä. Ja alottaa tosiaan hissukseen. Koulu on semmonen missä on mahollisuus räätälöidä opinnot tosi hyvin ihmisen mukaan. Ja mulla ois mahollisuus alottaa koulu 1-2 kertaa viikossa. Pitkä ja raskas työ eli terapia ja työ oman itsensä kanssa on tuottanu tulosta. Terapia jatkuu varmasti vielä pitkään, mutta tarkotus ois kokeilla jotain uutta pitkästä aikaa mun elämässä ja se on tosi iso juttu. :) Mahdollisuus on kaikilla parantua ja oppia rakastamaan itseään.
Hieno video tärkeästä aiheesta.
Olen tehnyt opinnäytetyön tästä aiheesta
Minäkin olen maksanut joskus 6-7 luokalla. Ja se oli paha juttu, en pystynyt opiskelemaan mitenkään, mä lähdin 6 luokalla ekaa kertaa kouluun ja siitä se sitten alkoi. Heti kun istuin alas niin yks mun luokkalainen heitti mun repun ikkunasta ulos ja otti mun penkin pois mun alta ja siitä kun kerroin opettajalle niin hän sanoi se on vaan leikkiä.... Mä en vielkään ymmärrä mitä ihmeen leikkiä. Niin sitten kun hain repun niin sitten mua ei päästetty sisälle, he laittoivat harjan oven kahvaan.... Sekin "leikkiä" mä en sen jälkeen mennyt kouluun pariin viikkoon kun mä olin hyvin ala kuloinen. Sitten kun menin kouluun ja taas se alkoi.... Tästä on aikaa jo 5 vuotta, ja en vieläkään tiedä miks he teki sitä mulle
Sen takia meinasin tehä itsemurhan, sillon 7 luokalla, onneksi pääsin valteri mikaeliin, erityis nuorten koulu, joka oli kuin tehty mulle! Mä sain sieltä kavereita ja nykyisiä parhaita ystäviä, mitä olen tavannut.... Mutta nyt yks mun kaveri on masentunut ja itsemurhaa yritti
Mutta olen sen verran päässyt yli kiusaamisesta että en ole enään sama henkilö kuin silloin
Toi ei todellakaan kuullosta miltään leikiltä. Usein ne jotka tekee tuollaista niin niillä on itsellä ongelmia joko kotona tai oman itsetunnon kanssa
@@mikasammallahti1272 nii. Se saattaa olla syy siihen
@@mikasammallahti1272 tai siis molemmat saattaa olla. Koska mä kun näin yks päivä yhtä entistä luokkalaista niin heti rupee huutaa MP. Eli miko p. Nii lähin vaan pois ja sitten hän tulee mun luokse ja lyö. Enkä tiedä miks, tästä ei ole paljoa aikaakaan
Luin joskus, että aasialaisen sananlaskun mukaan elämä koostuu neljästä perustunteesta: viha, suru, ilo ja rakkaus.
Oon yhden ainoan kerran ehkä masistellut elämässäni
Noi on todellakin elämän 4 suurinta ihmisen tuntemusta
Yksi suurimpia syitä syyllisyydestä kumpuavalle ahdistukselle ja maailman horjuessa peloille on se, että ihminen vaeltaa synneissä ja ilman Jumalaa. Silloin kuolemaa ja kadotusta on toki syytä pelätäkin joka päivä ja masentua omasta tilastaan sekä pahoista teoistansa. Synti ei anna rauhaa. Hyvä uutinen on se, että synnit saa anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjaksi, koska Jumalan Poika kantoi ristillä kaikkien synnit ja elää armahtaakseen syntisuiä. On valtavaa elää armossa ja kiitollisuudessa
"Herran, Herran Henki on minun (Jeesuksen Kristuksen) päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva 'vanhurskauden tammet', 'Herran istutus', Hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." - Jesajan kirja 61:1-3
Tässäpä sinulle ystävä raamattutunti, jolla on rauhaton sielu:
ruclips.net/video/HqKLWzw9XMY/видео.html
Mun äidillä oli ennen mun syntymää masennus, mun vanhempien sisarusten isän takia. Se kuulemma käytti mun äitiä taloudellisesti hyväksi eikä käyttänyt rahaa järkeviin asioihin. Mun äitille tuli sen takia masennus ja se meni puhumaan lastensuojelulle ja pyysi heiltä apua, koska se vaikuttaisi mun vanhempiin sisaruksiin myös. Lastensuojelu ei kuitenkaan auttanut mun äiti, vaan otti mun sisarukset mun äidiltä pois, vaikka mun äiti olisi omien sanojensa mukaan pystynyt huolehtimaan heistä ja he siirtyivät isälleen asumaan. Ja tämähän ei ainakaan auttanut mun äitiä sen masennuksen kaa. Eikä mun sisarusten isä edes huolehtinut mun sisaruksista hyvin, miten lapsista pitäisi huolehtia. Mut nykyään kaikki on hyvin. Äidillä ei ole enää masennusta, mun sisaruksilla on kaikki hyvin jne. 💕🥺☺️
Aihe koskettaa syvästi, sillä lähipiirissa on masennuksesta kärsineitä henkilöitä. Usein pohtinut etten itse voisi masentua, mutta tajunnut kyllä vanhenmiten, että kun on liikaa töitä, kiirettä, pettymyksiä ja yksinäisyyttä, se vie välillä synkille vesille. Silloin olen opetellut painamaan jarrua ja muistanut levätä ja tiedostaa tilanteeni ettei se pahenisi. Myös parasdoksaalisesti huomioin, jos menee liian lujaa. On kuin sellainen jatkuva Rocky-leffojen montaasi jaksot meneillään. Sekin kuluttaa. Tasapaino hyvä löytää. Onneksi taiteen tekeminen auttaa paljon minua.
Tärkeä aihe, hyvä kun tuot esille.
Olen kevätmasentuja (ja nautin kaamoksesta!!) Työ- ja opiskelustressi ovat usein vaikeuttaneet tilannetta mutta aikojen myötä olen oppinut, että silloin kun masentaa, pitää ruveta tekemään jotain uutta ja mukavaa - vaikkapa askartelua, käsitöitä, puutarhan suunnittelua jne. Se on auttanut minua.
Masennus johtuu ympäristön kuormituksesta. Täytyy oppia ymmärtämään mitkä asiat kuormittaa itseä, mitkä ennaltaehkäisee masennuksen oireita ja mikä on ylipäätään oikea tapa elää. Yhteys muihin ihmisiin muun muassa tärkeä asia. Johann Hari - masennuksen todelliset syyt kertoo tästä.
Hyvä video. Nyt tiedän vähän enemmän masennuksesta😊👍.
Tämä oli hyvä, itse olen masentunut ja kukaan ei sitä tiedä. Olen ulospäin hauska ja puhelias, työnsä loistavasti hoitava jne. Todellisuudessa itken paljon ja kaikki muille näkymätön elämäni on pa**aa. Elämässäni on lapsuudestani asti tapahtunut asioita, joita en ole koskaan käsitellyt missään ja uskon, että näiden kohdalla kuppi tulee pian täyteen.
Kiitos! ❤
Tärkeä aihe! Olenkin odottanut, koska teet videon masennuksesta. Kerroit hyvin selkokielellä :)
Oletko tehnyt videota ADHD/ADD?
siinä tuli asiaa isolla A:lla!! kiitos ville!
Kiitos hyvästä videosta ja selkeästä esityksestä.
Hyvä ja tuttu aihe 👍
Voitko tehdä liittyvään paniikkihäiriön koska ite on sairastunut siihen🥺❤️ oot best
moro hyvä video ville minä sain ensimäisen masenuksen 2016 ajettuna itseni seinän lialla työllä pyöryin laitialle ja jouduin sairallan hoidetavaksi kaikki arvot ollivat ylös allasin sain läkäriltä läketä joka autoi minua masennuksen ja jouduin sairaskirjoille koko vuoden tämmän jälken vaihdoin työ paikka se autoi paljon mutta syön edeleen läkeitä masenuksen se toimi hyvin ja käyn lenkillä joka päivä töiten jälkeen lääken nimmi on sertralin se toimi todella hyvin
Voitko tehdä samankaltaisen videon pakko-oire häiriöstä😃,se olisi erittäin kiinnostava
0:42 toivottavasti terapiaa, eikä pelkästään SSRI lääkettä ja kotia virumaan, nuo yhdistettynä - Terapia & väliaikainen SSRI-lääkitys varmasti tuottaa hyviä tuloksia masennuksen hoidossa, ja parhaiten pelkkä Terapia. On ikävää, että sekään ei ole itsestään selvyys, terapia meinaan. Juuri siksi moni päätyy SSRI-resepti kädessä kotiin takaisin sohvanpohjalle 😔.
Terapia ja muut psykososiaaliset hoitomuodot tosiaan on ne, jolla yleensä saadaan pysyvä muutos aikaan. Niillä vaikutetaan masennuksen juurisyihin. Mutta täytyy sanoa, että joillain myös masennuslääkitys ja siihen liittyvä hoitosuhde on riittävä hoitomuoto. Näissäkin me ollaan kovin yksilöllisiä ☺️
Aivan, totta puhut 🙏
Kiitos
Olipa mielenkiintoinen video. Itsellä ei varsinaisesti ole todettu masennusta, mutta kieltämättä yksinäisyys on tuonut kyllä oman alakuloisuuden ja syrjäytymisen. Olen toki pienestä pitäen viihtynyt yksin, mutta ihminen kuitenkin tarvitsee kosketusta ja huomiota. Sekin myös ettei mikään tunnu miltään, eikä tunne saavuttaneensa mitään suurempaa.
Tästä tulikin mieleen sinulle hyvä aihe tämmöiseen tutkimusvideoon. Mitä on onnellisuus? Itse olen joskus pohtinut aihetta ja tullut siihen tulokseen, että täytyy olla hetkellinen onnellisuus (Kun ihminen voittaa jonkun vaativan kilpailun) ja stabiili onnellisuus, kun kaikki menee silleen tasaisesti ylöspäin, sekä tietenkin ihastumisen / rakastumisen onnellisuus. Eli onko se toisin sanoen dopamiini överi. Mitä olet mieltä aiheesta?
Oma masennus kestänyt jo yli 7v. Jaksaminen arjessa on lähes nolla.
Mikään ei tunnu miltään ja jos joskus tuntee iloa niin se kestää Max. 10min. Ja sekin on harvinaista.
Kiitos 👍🏻
Minulla on ollut usein masennusta sekä loppuun palaamista. Minulla on tällä hetkellä voimat vähissä ja palautuminen kestää vielä pitkään. Olisi kiinnostavaa nähdä, että millaisen videon tekisit paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudesta, sekä unihalvauksesta. Sinulla on erittäin mielenkiintoisia videoita, joita on kiinnostavaa seurata. Olet onnistunut luomaan näyttävän logon!
6:26 Ja just tämän takia masennusta ei minusta pitäisi lääketieteellisesti luokitella sairaudeksi!... :/
Masennus on mielentila, jonka tietynlainen elinympäristö laukaisee... Ja siinä missä tavallisiin tunteisiin kuten: pelkoon tai vihaisuuteen ei ole lääkinnällistä tarvetta, niin ei myöskään pitäisi olla ylitsevuotavaan pahaan oloon.
Ei siis pitäisi puhua sairaudesta, vaan normaaleista tunteista, johon paras hoitomuoto on ehdottomasti terapia... ;)
Asiallinen video!
Hienoa nähdä tästäkin aiheesta video sun kanavalla.
Vaikeita asioita puhua ja avun saaminen myös jos olet pudonnut väärään rakoon, mutta ikinä yksin näiden asioiden kanssa ei saisi painia.
Keskivaikea masennus vuodesta 2010 alkaen. Vielä en ole saanut aikaiseksi psykoterapiaa mutta on se tarkoitus
Muusikko/kirjailija Marko Annala sairastu masennukseen. Hän kirjotti kokemuksistaan kirjaan värityskirja, omaelämäkerrallinen. Lisäksi hänen yhtye Mokoma teki levyn Elävien kirjoihin. Joka kertoo Markon masennuksesta ja sen voittamisesta
Mä oon lukenu sitä. Aivan huippu. Ja samoin tää Elävien kirjoihin -albumi
Minulla on ollut masentuneisuutta elämäntilanteen vuoksi.
Luonto, kutominen, askartelu tai leipominen saa rentoutumaan.
Kun upotat todella pehmeään lankaan sormet ja alat kutomaan sormilla unohdat hetkessä murheet ja saat valmistuneesta työstä iloa.
Tai vaikkapa vain puunrungolla istuessa kuuntelee tuulen huminaa, linnun laulua ja nauttii metsän tuomasta väriloistosta.
Tällöin huomaat pienestäkin ilon pilkahduksesta.
Minulle maan läheisyys on tärkeä asia silloin kun omassa elämässä on ongelmia.
Videon aihe on erittäin mielenkiintoinen. 🤔💥
Kiitos videosta, todella tärkeä aihe kyseessä! Oisko mahdollista, että tekisit videon OCD:stä, eli pakko-oireista, jos videoiden tekoa tästä aihealueesta?
Laitetaan idea talteen, kiitos! 👍
hyvä video ja puhut super hyvin❤️
mulla on pitkäaikainen vakava masennus ja masennus oireet eli ei kiinnostanu elämä ja kaikki ahdista ja kukaan ei pidä minusta jne liian pitkä lista ja ne alko 15 ja nyt oon 28 ja jtn apua hain viel ennen ku täytin 18 mut sit alko päihteiden käyttö laillisten sen jälkeen en oo käyny psykiatrilla ku alku vaiheessa pari kertaa mut sit lopetin käynnit ku tuli asioita ja ne johti sit laittomien päihteiden käyttöön nyt en varmaan 7-8 vuoteen oo edes harkinnu edes oikeeta apua. lisänä vielä älkää käyttäkö päihteitä apuna mielenterveysongelmiin ne ei auta ne vaan siirtää ja on omia kokemuksia tällä hetkellä yritän saada edes sen vähäisen elämän mitä on nii kuntoon ennen ku pilaan kaiken mahdollisuuden tehä jtn elämälläni
Kiitos paljon kokemusten jakamisesta! 🙏
Jaksamisia sinulle
Kiitti ville,ite oon kärsiny masennuksesta yli 10v ja pari kertaa yrittäny satuttaa itteeni,yksinäisyys on pahinta 😭😭
En tiä kumpi oli rankempaa henkisesti; oma masennus vai puolison masennus.. kovia juttuaj
Näitä lisää ❤️💕
Ite oon vielä peruskoululainen ja mulle todettiin keskivaikea masennus hieman ennen kesäloman alkua. Mua on kiusattu siitä asti kun olin suunnilleen 9 ja menetin noin puoli vuotta sitten todella läheisen ystävän jonka olin tuntenut puolet elämästäni. Kouluun meneminen pelottaa joka aamu ja puolet kesälomasta meni koulun alkua pelätessä. En tykkää siitä miltä näytän eikä mikään kiinnosta. Sain lääkkeet joskus heinäkuun lopupuolella ja on ne kai jonkin verran auttanut.
Äiti yritti saada mua puhuu koulupsykologille (tai mikä ikinä olikaan) kun olin 12 ja ei siitä kyllä mitään tullut. Pari kuukautta ennen viime kesälomaa se laitto mut terapiaan. Elämä on vaikeeta.
Itse sain vuosia sitten diagnoosin vakavaan masennukseen mikä silloin tuntu ihan älyttömältä koska sen kanssa oli niin pitkään elänyt ja keksin itselleni syitä et ehkä mulla on vaan asenne ongelma tai jotain. Mun masennus oli masentunu :D
Minä puolestaan olen laiska. Sitä olen saanut kuulla iät ja ajat
@@sembalo joo samaa oon itsekkin kuullu. Entinen ärsyttää että joidenkin nuorten keskuudessa siitä on tullut trendi ja et se on jotenkin coolia ku on masennus. Se ei yhtään auta meidän tilannetta
Mul ei oo ikinä todettu masennusta mut on ollu sen tyylisiä oireita. Kaikki Alko aikalailla siitä kun kolmosella vaihdoin eri luokalle kun mun kaverit. Sen jälkeen mursin sormeni ja lopetin harrastuksen sen takia. sen jälkee mun parhaat kaverit hylkäsi mut käytännössä ja aloin hiljalleen tulla masentuneeksi. Ajattelin aina et oon tyhmä ja ruma ja mus on jotain vialla. Nelosella tilanne paheni aloin itkee lähes joka ilta ja itkin itseni uneen. No mun kaverit oli taas mun kavereita se auttoi vähän mut sit taas toinen mun kavereista sai uuden kaverin ja hylkäsi mut ja mun kaverin. Mun luokalla oli tälläin tyyppi joka ei varsinaisesti ollu mun kaveri mut se potki löi ja haukku mua joka päivä. Jouduttiin etäkouluun nelosella koska korona. Se autto vähän kun ei tarvinnu kohdata ketään kasvokkain. No mentiin sit vitoselle ja kaikki välttelyt ja muut mun kavereiden kanssa loppu. Mut silti olin surullinen koko ajan. Koulussa hymyilin aina koska en halunnu kuulla haukkuja siitä et itken mitä kyl viel tulee aina jos itken mut toinen syy oli myös se et aina kun itkin huomasin et mun kaveritkin tuli surulliseksi joten otin aina koulussa ilosen naamion naamalle. Naamion pitäminen kuitenkin sai mut viel surullisemmaks. Aloin osin toivomaan kuolemaa tuolloin. Mut samalla pelkäsin kuolemaa liikaa. Vitosen lopulla aloin olla jo vähän ilosempi. Luin vapaa ajalla kirjoja. Se oli yks harvoista asioista jotka teki mut iloiseksi. Vitos luokan vikoilla kuukausilla aloin harrastaa taas harrastusta jota rakastan se loppui kuitenkin aika nopeaa. Tuli kesäloma ja se oli hirveää mutta samalla ihanaa. Näin joka yö painajaisia. Mutta kesälomalla sain kuitenkin tärkeysjärjestykseen joitain asioita. Päätin keskittyä kouluun kutosella enemmän. Sit ihan yks kerta olin pelaamassa kaverini kanssa semmosta tanssipeliä. Ajattelin silloin et ei hemmetti oon maailman huonoin tanssia. Sit näin miten mun kaveri ei vaan välitä et se näyttää idjootilta tanssiessaan. Tää kaveri sano mulle et sitä ei kiinnosta et se näyttää idjootilta se vaan piti hauskaa. Silloin pidin ekaa kertaa hauskaa moneen moneen kuuhun. Sen jälkeen kun opin nauttimaan ees hiukan elämästä painajaiset Alko helpottaa. Tajusin et kaikki ei oo niin vakavaa. Kutos luokka sit Alko hetki sitten. Oon ihan iloinen nykyään. Hymyilen nykyäänkin vaan koska haluun et mun kaverit on ilosta. Mut koulu ja opiskelu on parhaita asioita mun elämässä. Oikeesti nautin niistä. Lukeminen on iso osa mun vapaa aikaa. Kaikki on ihan hyvin. Siis pienikin teko tai lause jonka joku kaveri tekee tai sanoo voi muuttaa toisen maailman kokonaan Hyvään tai huonoon suuntaan niinku mulle kävi. Et tää on mun pieni stoori ei kovin paha mut päätin silti kertoo tän. Kannattaa aina muistaa et pienikin vitsi tai muu voi romuttaa toisen maailman tai muuttaa sen paljon iloisemmaks.
Kiitos tästä videosta Ville❤️ T: diagnoosi vuodesta 2015
Kaks hyvää juttua video ja koulu loppu
Masennusta on ollut jo vuosia kymmeniä vuosia aina koulusta lähtien olin koulu kiusattu vuosia en koskaan unohda olen nyt 55
Paha koulukiusaaminen voi varmasti vaikuttaa toisilla läpi elämän. Ikävää jos joutuu sellaista kokemaan. Mullakin oli lievää kiusaamista ala-asteella. Mutta se ei onneksi kestänyt kovin kauan. Toivon että sinäkin pystyt joskus pääsemään irti niistä ajoista. Kai sulla kuitenkin on ollut elämässä hyviä ja hienojakin hetkiä,ainakin toivon niin. Tsemppiä sulle kovasti jatkossa👋
Ite hakeutunut mielenterveyden palveluihin kuukausi sitten koska ei pysty nukkumaan. Mielenterveydellisiä ongelmia ollu jo 6 vuotiaasta saakka. Nyt tullu stoppi. Olen sietänyt tätä paskaa jollakin tasolla voimistuen ailahtelevasti sieltä saakka. Nyt 35v iässä tuli mitta täyteen, kävin "taas" hyvin syvissä vesissä, takana 6-7 vuotiaana ensimmäinen itsemurha maailma ja toinen ammattikoulun aikana sisäoppilaitoksessa. Työ elämään ajautunut ja siitä mielenkiinnon työhön ajautunut omasta halusta kun entistä kestänyt. Nyt tehny 6v sitä ilman mitään arvostusta eli palkka ei ole noussut 10v muutakun pakolliset. Enää ei jaksa ja avun saanti on tyhjiä sanoja. Hain apua noin kuukausi sitten mielenterveyden numerosta. Heitellään sinne tänne ja joku soittelee silloin tällöin. Ite pitää nyt varata psykiatrin aika, ei jaksais. Sydämessäkin jotai vikaa ja sitäkin pitäis mittailla Ite. Ei vaan jaksa. Ei mulla akuuttia hätää. Asiat hoidossa kuten kerroin. Mut on tää terveydenhuolto ihan kuralla. Tulipa pitkä setti
Eli lähes kaikki mielentilat voidaan yhdistää masennukseen jos niin haluaa. Jotenkin tuntuu että tieto lisää tuskaa joka lisää masennusta joka lisää hulluutta....siinä se oravanpyörä sitten onkin.