Erittäin kunnioitettavaa, että kerrot ja pystyt käsittelemään asiaa. Mitään muuta keinoa tuskin riippuvuuden kanssa lienee kuin päivä kerrallaan, huomisesta ei tiedä, mutta tähän päivään voi vaikuttaa.
Kiitos! Näistä sun videoista on niiden näkeville a-miehille varmasti apua. Ja hieno avovaimo sulla siihen aikaan, jaksoi pinnistää sut kuivien päivien alkuun. PS. Nyt videon loppuun katsottuani, täytyy todeta että ihailtavaa mielenlujuutta. Ja rehellisesti kerrottuna. Päivä kerrallaan, oli se haaste omassa elämässä mitä vaan. Ja muistaa, että huomenna on uusi päivä.
Toivottavasti ei käy kuten kaverillesi josta lopussa kerroit. Hienoa että ilman jotain epätoivoista hihhulihommaa olet pysynyt kuivilla. Hyviä videoita teet, seuraan mielenkiinnolla, justiin eilen hainkin videota jossa oilisit selvittänyt kuiville pääsystäsi, siinähän se tulikin. 👍
Näitä videoita on mukava katsella ja kuunnella vaikkakin aiheet onkin näin synkkiä mutta enemmän kuin tarpeellisia varmasti monelle. Olet varmaan saanut videon aiheruinauksia kyllästymiseen asti mutta uskon että monet katsojat/seuraajat diggaisi jos tekisit videon, tai useamman, lempi levyistäsi/artisteista. Siitä voisi saada uutta kuunneltavaa.
Sivusit mielenkiintoista aihetta, mitä haluan elämältä? Se on yksi maailman vaikeimmista kysymyksistä. En vieläkään osaa siihen vastata, tiedän vain mitä en halua. Nyt 10 vuotta selvinpäin. Hyvä video ja paljon tarttumapintaa, kiitos!
Kiitos brutaalista avoimuudesta, johon vain rohkea, itsensä kanssa sinut oleva tallaaja kykenee. Biisisi ”Olen sinun” avautuu tämän jälkeen uudella tavalla. Olisi hieno kuulla joitakin akustisia versioita biiseistäsi myös täällä tube-kanavallasi. Koti-Karjalan kaipuu, Jaakkiman siirtoväki, AI Virtanen, Sen on Oltava Sattumaa, Siivooja-rock.. Hienoja, erilaisia biisiä laidasta laitaan. Oivaltavia, hauskoja, syvällisiä. Mitä milloinkin. Tsemppiä tähän päivään.
Onneksi sinulla kävi hyvä tuuri. Minulle todella tärkeällä ihmisellä ei käynyt yhtä hyvä. Hänet pahoinpidentii aikaisemmin, mutta siitä selvisi suhteellisen pienin vammoin. Mutta sillä alkoi pahat pelot sen tapahtuman johdosta. Hän siis oli myös alkoholisti ja joi päivittäin. Lopulta ne pelot muuttuivat psykoottiseksi. Hän meni peijaksen sairaalaa, jossa päivtys jonot ovat noin 8-12tuntia. Vaikka oli todella huonossa kunnossa niin odottamaan joutui. Oli ilmeisesti kuusi tuntia odottanut, kunnes on pimentynyt ja lähtenyt kohti junan raiteita, jotka sattuivat olemaan muutaman sadan metrin päässä. Sitä en tiedä mikä siihen lopulta sitten johti. Mutta olen ajatellut, ettei laskuhumalassa, psykoosissa hirveän ihmislauman keskellä, koska potilaita oli aina todella paljon. Se on olliy liikaa. Hoito virhehän se lopulta oli, koska psykoosi potilas pitää mahdollisimman nopeasti apua. Mutta sairaalassa tiedettiin, että hän on alkoholisti, koska käynyt todella usein siellä juomisen takia. Se on ilmeisesti ollut syy miksi jätettiin odottamaan. Ei ikinä voi tietää olisiko asiat tapahtunut toisin jos olisi saanut heti apua. Itsemurha olisi voinut tapahtua myös myöhemmin. Mutta itse tiedän omasta kokemuksesta, että ainakun on elää niin aina on mahdollisuus. Olin todella pohjalla alkoholin ja amfetamiinin kanssa. Kun kohtasin pohjan, hetken jolloin ei ole minkäänlaista uskoa tulevaisuuteen. Etenkin amfetamiini teki ikävistä asioista sata kertaaa ikävempiä. Tuona päivänä lopetin amfetamiin ja vähensin huomattavasti alkoholia. Vaikka käytin hyvin paljon päihteitä niin riippuvuutta ei koskaan synytynt. Tottakai pärjäisin elämässä myös ilman alkohollia, ei oo enää millään tavalla elämässä. Joskus otan 2-3saunakaljaa ja pienen humalan 8-10 kaljalla 0-1 kertaa vuodessa. Tänä vuonna oon kolme kertaa juonut 3kaljaa saunan jälkeen. Yleensä juon limua. Apua en saanut edes rahalla. Menin minnesota hoitoon jonka vanhemmat maksoivat. Ehdin olla siellä viikon kunnes tajusin, että en ole alkoholisti. Minulla oli todella paha päihdeongelma, mutta riippuvuutta ei ollut. Hoidossa oli se huono puoli, että siellä kaikki luokiteltiin samaan ryhmään, alkoholisteiksi. Alkoholismi oli todella vieras asia mulle. Vaikka syyt olivat pieniä että lähdin ryyppäämään, mutta se oli aina oma päätös. Jos päätin ottaa muutaman kaljan niin silloin otin muutaman kaljan. Ei se lähtenyt käsistä jos olin päättänyt että juon vain ne kaksi. Nyt olen ollut amfetamiinista kuivilla 8vuotta ja alkoholia käytän todella harvoin. Rakastan itseäni tälläisenä kun olen ja vihaan sitä kusipäätä jonka amfetamiini ja alkoholi musta tekivät. En ikinä fyysistä tai tahallista henkistä väkivaltaa tehnyt, mutta ajattelin vain itseäni. Nykyään ymmärrän, että itskunniotus lähtee pääasiassa siitä, että pystyy muille olla hyvä. Sitä enemmän minä olen iloinen, mitä iloisemmaksi toisen saan. Luulen, että toi on tämän hetken pahin ongelma. Yritetään saada muiden kunnioitusta, mutta se on aina vain hetkellinen ilo. Kun alkaa ansaitsemaan itsekunnioitusta niin muutut päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi. Jos ei ole siihen minää tyytyäinen kun on niin ikinä ei saa ajatella, että minun täytyy hyväksyä itseni tälläisenä kun olen, minä voin olla myös parempi. Ainakin itse jaksan uskoa, että on paljon ihmisiä voisi saada apua siitä, että tekee töitä niiden asioiden eteen mitä itsessään vihaa. Oli se lihavuus, päihteet tai mikä tahansa. Aina jos on mahdollista itse vaikuttaa omaa minuuteen niin se kannattaa myös tehdä vaikka on todella pitkä prosessi. Kaikki tämä on siis vain minun tarinaani. Eikä todellakaan mikään totuus, että kaikki ihmiset voisivat saada elämänsä paremmaksi kunhan ei hyväksy itseään. Se kuullostaa ilkeeltä, mutta se on totuus. Vain muutos on pysyvää
Itellä taiteilijaelämä (ilman taidetta) kesti 20 vuotta, lopetin alkoholin 2019 kun ei se enää jaksanut kantaa. Tuli kihti, mutta viinat jäivät pois. Paraniko elämä, no ei, mutta masennusta ja uupumusta on hetkittäin helpompi käsitellä, kun ei ole kemiallista unohdusta muttei myöskään kemiallista morkkista sotkemassa ajattelua.
Hyvä avautuminen. 👍😊 Omalla kohdalla kävi niin että tuli juotua käytännössä kiintiö täyteen. Lopulta ei vain mennyt enää alkoholi alas kurkusta. 9 vuotta meni niin että yhden oluen tai drinkin pystyi juomaan mutta sitä enemmin jos otti niin kaikki tuli ulos. Pidin monen vuoden tauon ja kerran huomasin että ei tullut pahaolo. Niinpä vedin pään täyteen mutta seuraavana päivänä koko kroppa oli kuin helvetillinen hammas särky olisi ollut. Kokeilin vielä muutaman viikon jälkeen josko pystyisi edes yhden oluen juomaan mutta sekin aiheutti tolkuttoman 2 tuntia kestäneen kipukohtauksen. Syytä ei tiedetä mutta sen jälkeen olen ollut täysin ilman alkoholia. Kai sitä mulla kropassa on jokin suojelumekanismi joka ilmoitti että nyt on viinakiintiö täynnä. En ole tosin kuullut että jollakin olisi samoin käynyt. Mun ohje on että jos käytte juomaan niin juokaa niin perkeleesti ja sitten kun tuntuu että "nyt riittää" ottakaa vielä kunnolla lisää niin pitkään että kaikki mitä ympärillä on, on juotu. Siihen kun vetää vielä kunnolla lisää ja jos siitä selviää hengissä niin kyllä se juominen loppuu kuin itsestään. Onneksi sain uuden elämän. Liian moni kaveri ei sitä saanut.
Kiitos videosta. Hienoa että olet selvinnyt kuiville. Aihe tulee lähelle kun olen katsonut sivusta suvun ja kavereiden alkoholismia. Se on just niin, että niin kauan pitää juoda kunnes pohja löytyy. Yhtä hyvää ystävää autoin aikoinaan raitistumaan tarjoamalla seuraa ja tekemistä. Monet vuodet menikin hyvin, sitten kävi kuten sun ystävälle, vuodessa meni kaikki. Nyt jos ei oo jo kuollut niin ainakin elinaika tosi vähissä, kun elimistö on lopussa. Mä jouduin oman hyvinvointini takia katkaisemaan ystävyyssuhteemme.
muistan kun vielä ite join niin bilis oli helppoa ja kivaa ja onnistui kun joi mut sit kun lopetti, ei millää onnistunut. Sit vähän samaa oli naisten kans, selvin päin olikin ihan erilaisia naisia ja erilaista treffata eikä enää heränny mörköjen luota. hah
Kiitos hiennosta alkoholismista videostsi..... kysyn vaan olenko Alkoholisti jos juon omaa valmistamaani viiniä 18% vain yhden litran illassa... en omasta mielestän.. eikä ole mitään rapula oireita..... 👏🤠🍷🍺
Kyllä.Itsekin alkoholisti,Kalliolan kävin jo 1994- 26 vuotiaana,kun tunnistin addiktion omalla kohdallani.Nykyään siis 56 vuotias.Ryyppään kyllä edelleen,kirkkaita,oluet on ollut pakko jättää,kun kihti astui kuvioihin... Se on hieno asia,että naaraspuolinen on elämässä,hän jos elämästä puuttuu,on turha huuruisista aamuista päästä.Ja sekin on sanottava,ettei naisille kelpaa,jos naama on vähänkin vino.Jotkut sitten siihen sitten voivottelee, että voi voi ! Ei siinä saatana mitkään voivottelut auta,se on vain elämän realiteetti.Naisten puolelta kun vammaiseks haukutaan-se on tätä - kirkasta.Armeijaan kyllä kelpasin,töihin en,enkä eläkkeelle ...😅
Kiitos tästä videosta. Harvoin saa kuulla näin vilpitöntä ja rehellistä tavaraa.
Erittäin kunnioitettavaa, että kerrot ja pystyt käsittelemään asiaa. Mitään muuta keinoa tuskin riippuvuuden kanssa lienee kuin päivä kerrallaan, huomisesta ei tiedä, mutta tähän päivään voi vaikuttaa.
Juu aikansa kutakin, kiitos tarinasta
Vaimo teki just niinkun pitääkin,ei juoppoa pidä hyysätä
Paras päätös ikinä,korkki kiinni❤minulla kaks vuotta ja edessä useampi. Elämä mahtavaa näin❤
Kiitos! Näistä sun videoista on niiden näkeville a-miehille varmasti apua. Ja hieno avovaimo sulla siihen aikaan, jaksoi pinnistää sut kuivien päivien alkuun.
PS. Nyt videon loppuun katsottuani, täytyy todeta että ihailtavaa mielenlujuutta. Ja rehellisesti kerrottuna. Päivä kerrallaan, oli se haaste omassa elämässä mitä vaan. Ja muistaa, että huomenna on uusi päivä.
Kiitos ❤️🖖
Viina ei juomalla lopu, sitä on moni kokeillu.
Voi kyynel. Aika rankka tarina. Menee kuin oma elämä. Tänään piti tilata kanava. Voimia.
upeeta.
👍
Kiitos. Olen itse ollut 11 vuotta ilman
Mukava, että oot ensinnäkin Hengissä ja voit suht hyvin 👍
Tuttu juttu, ja niin totta.
Kaikkea hyvää 🙏
Hattu Päästä.🇫🇮
Alkoholistille kohtuukäyttö ei ole vaihtoehto.
Kyllä niin kävi mun kohalla.Ei näillä hinnoilla mun tuloilla läärätä viinan kans niin ku ennen.
@@tiitusnaatinen Aivan, tuolla systeemillä se ehkä onnistuu. Ainakin määrällisesti.
Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku...
Toivottavasti ei käy kuten kaverillesi josta lopussa kerroit. Hienoa että ilman jotain epätoivoista hihhulihommaa olet pysynyt kuivilla. Hyviä videoita teet, seuraan mielenkiinnolla, justiin eilen hainkin videota jossa oilisit selvittänyt kuiville pääsystäsi, siinähän se tulikin. 👍
Näitä videoita on mukava katsella ja kuunnella vaikkakin aiheet onkin näin synkkiä mutta enemmän kuin tarpeellisia varmasti monelle. Olet varmaan saanut videon aiheruinauksia kyllästymiseen asti mutta uskon että monet katsojat/seuraajat diggaisi jos tekisit videon, tai useamman, lempi levyistäsi/artisteista. Siitä voisi saada uutta kuunneltavaa.
@@jjjrrr7093 Musa-aiheista juttua on tulossa enemmänkin ihan lähiaikoina!
Sivusit mielenkiintoista aihetta, mitä haluan elämältä? Se on yksi maailman vaikeimmista kysymyksistä. En vieläkään osaa siihen vastata, tiedän vain mitä en halua. Nyt 10 vuotta selvinpäin. Hyvä video ja paljon tarttumapintaa, kiitos!
Jep, sama vika Rahikaisella😮
Kiitos
Onneksi olkoon. Toivotaan että korkki pysyy kiinni. Saispa itekki poikki.. sitä väsyy..
@@teemu1718 Laji on raskas. Voimia päätöksentekoon.
Ehkä se väkevin jakso! Kiitos rehellisyydestä ja ajatusten herättämisestä. Kaverisi tarina kosketti syvältä...😢
Kiitos brutaalista avoimuudesta, johon vain rohkea, itsensä kanssa sinut oleva tallaaja kykenee. Biisisi ”Olen sinun” avautuu tämän jälkeen uudella tavalla.
Olisi hieno kuulla joitakin akustisia versioita biiseistäsi myös täällä tube-kanavallasi. Koti-Karjalan kaipuu, Jaakkiman siirtoväki, AI Virtanen, Sen on Oltava Sattumaa, Siivooja-rock.. Hienoja, erilaisia biisiä laidasta laitaan. Oivaltavia, hauskoja, syvällisiä. Mitä milloinkin.
Tsemppiä tähän päivään.
@@EinarHalmela Suurkiitokset itsellesi!
Olipas hieno jakso. Erittäin onnellinen sun puolesta, että pääsit ajoissa irti.
Hienoa että olet mukana elämän pelissä taas.Jumals siunatkoon toimiasi.
Onneksi sinulla kävi hyvä tuuri. Minulle todella tärkeällä ihmisellä ei käynyt yhtä hyvä. Hänet pahoinpidentii aikaisemmin, mutta siitä selvisi suhteellisen pienin vammoin. Mutta sillä alkoi pahat pelot sen tapahtuman johdosta. Hän siis oli myös alkoholisti ja joi päivittäin. Lopulta ne pelot muuttuivat psykoottiseksi. Hän meni peijaksen sairaalaa, jossa päivtys jonot ovat noin 8-12tuntia. Vaikka oli todella huonossa kunnossa niin odottamaan joutui. Oli ilmeisesti kuusi tuntia odottanut, kunnes on pimentynyt ja lähtenyt kohti junan raiteita, jotka sattuivat olemaan muutaman sadan metrin päässä. Sitä en tiedä mikä siihen lopulta sitten johti. Mutta olen ajatellut, ettei laskuhumalassa, psykoosissa hirveän ihmislauman keskellä, koska potilaita oli aina todella paljon. Se on olliy liikaa. Hoito virhehän se lopulta oli, koska psykoosi potilas pitää mahdollisimman nopeasti apua. Mutta sairaalassa tiedettiin, että hän on alkoholisti, koska käynyt todella usein siellä juomisen takia. Se on ilmeisesti ollut syy miksi jätettiin odottamaan. Ei ikinä voi tietää olisiko asiat tapahtunut toisin jos olisi saanut heti apua. Itsemurha olisi voinut tapahtua myös myöhemmin. Mutta itse tiedän omasta kokemuksesta, että ainakun on elää niin aina on mahdollisuus. Olin todella pohjalla alkoholin ja amfetamiinin kanssa. Kun kohtasin pohjan, hetken jolloin ei ole minkäänlaista uskoa tulevaisuuteen. Etenkin amfetamiini teki ikävistä asioista sata kertaaa ikävempiä. Tuona päivänä lopetin amfetamiin ja vähensin huomattavasti alkoholia. Vaikka käytin hyvin paljon päihteitä niin riippuvuutta ei koskaan synytynt. Tottakai pärjäisin elämässä myös ilman alkohollia, ei oo enää millään tavalla elämässä. Joskus otan 2-3saunakaljaa ja pienen humalan 8-10 kaljalla 0-1 kertaa vuodessa. Tänä vuonna oon kolme kertaa juonut 3kaljaa saunan jälkeen. Yleensä juon limua.
Apua en saanut edes rahalla. Menin minnesota hoitoon jonka vanhemmat maksoivat. Ehdin olla siellä viikon kunnes tajusin, että en ole alkoholisti. Minulla oli todella paha päihdeongelma, mutta riippuvuutta ei ollut. Hoidossa oli se huono puoli, että siellä kaikki luokiteltiin samaan ryhmään, alkoholisteiksi. Alkoholismi oli todella vieras asia mulle. Vaikka syyt olivat pieniä että lähdin ryyppäämään, mutta se oli aina oma päätös. Jos päätin ottaa muutaman kaljan niin silloin otin muutaman kaljan. Ei se lähtenyt käsistä jos olin päättänyt että juon vain ne kaksi. Nyt olen ollut amfetamiinista kuivilla 8vuotta ja alkoholia käytän todella harvoin. Rakastan itseäni tälläisenä kun olen ja vihaan sitä kusipäätä jonka amfetamiini ja alkoholi musta tekivät. En ikinä fyysistä tai tahallista henkistä väkivaltaa tehnyt, mutta ajattelin vain itseäni. Nykyään ymmärrän, että itskunniotus lähtee pääasiassa siitä, että pystyy muille olla hyvä. Sitä enemmän minä olen iloinen, mitä iloisemmaksi toisen saan. Luulen, että toi on tämän hetken pahin ongelma. Yritetään saada muiden kunnioitusta, mutta se on aina vain hetkellinen ilo. Kun alkaa ansaitsemaan itsekunnioitusta niin muutut päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi. Jos ei ole siihen minää tyytyäinen kun on niin ikinä ei saa ajatella, että minun täytyy hyväksyä itseni tälläisenä kun olen, minä voin olla myös parempi. Ainakin itse jaksan uskoa, että on paljon ihmisiä voisi saada apua siitä, että tekee töitä niiden asioiden eteen mitä itsessään vihaa. Oli se lihavuus, päihteet tai mikä tahansa. Aina jos on mahdollista itse vaikuttaa omaa minuuteen niin se kannattaa myös tehdä vaikka on todella pitkä prosessi.
Kaikki tämä on siis vain minun tarinaani. Eikä todellakaan mikään totuus, että kaikki ihmiset voisivat saada elämänsä paremmaksi kunhan ei hyväksy itseään. Se kuullostaa ilkeeltä, mutta se on totuus. Vain muutos on pysyvää
Itellä taiteilijaelämä (ilman taidetta) kesti 20 vuotta, lopetin alkoholin 2019 kun ei se enää jaksanut kantaa. Tuli kihti, mutta viinat jäivät pois. Paraniko elämä, no ei, mutta masennusta ja uupumusta on hetkittäin helpompi käsitellä, kun ei ole kemiallista unohdusta muttei myöskään kemiallista morkkista sotkemassa ajattelua.
Hyvä avautuminen. 👍😊 Omalla kohdalla kävi niin että tuli juotua käytännössä kiintiö täyteen. Lopulta ei vain mennyt enää alkoholi alas kurkusta. 9 vuotta meni niin että yhden oluen tai drinkin pystyi juomaan mutta sitä enemmin jos otti niin kaikki tuli ulos. Pidin monen vuoden tauon ja kerran huomasin että ei tullut pahaolo. Niinpä vedin pään täyteen mutta seuraavana päivänä koko kroppa oli kuin helvetillinen hammas särky olisi ollut. Kokeilin vielä muutaman viikon jälkeen josko pystyisi edes yhden oluen juomaan mutta sekin aiheutti tolkuttoman 2 tuntia kestäneen kipukohtauksen. Syytä ei tiedetä mutta sen jälkeen olen ollut täysin ilman alkoholia. Kai sitä mulla kropassa on jokin suojelumekanismi joka ilmoitti että nyt on viinakiintiö täynnä. En ole tosin kuullut että jollakin olisi samoin käynyt. Mun ohje on että jos käytte juomaan niin juokaa niin perkeleesti ja sitten kun tuntuu että "nyt riittää" ottakaa vielä kunnolla lisää niin pitkään että kaikki mitä ympärillä on, on juotu. Siihen kun vetää vielä kunnolla lisää ja jos siitä selviää hengissä niin kyllä se juominen loppuu kuin itsestään. Onneksi sain uuden elämän. Liian moni kaveri ei sitä saanut.
Kiitos videosta. Hienoa että olet selvinnyt kuiville. Aihe tulee lähelle kun olen katsonut sivusta suvun ja kavereiden alkoholismia. Se on just niin, että niin kauan pitää juoda kunnes pohja löytyy. Yhtä hyvää ystävää autoin aikoinaan raitistumaan tarjoamalla seuraa ja tekemistä. Monet vuodet menikin hyvin, sitten kävi kuten sun ystävälle, vuodessa meni kaikki. Nyt jos ei oo jo kuollut niin ainakin elinaika tosi vähissä, kun elimistö on lopussa. Mä jouduin oman hyvinvointini takia katkaisemaan ystävyyssuhteemme.
muistan kun vielä ite join niin bilis oli helppoa ja kivaa ja onnistui kun joi mut sit kun lopetti, ei millää onnistunut. Sit vähän samaa oli naisten kans, selvin päin olikin ihan erilaisia naisia ja erilaista treffata eikä enää heränny mörköjen luota. hah
Kiitos hiennosta alkoholismista videostsi..... kysyn vaan olenko Alkoholisti jos juon omaa valmistamaani viiniä 18% vain yhden litran illassa... en omasta mielestän.. eikä ole mitään rapula oireita..... 👏🤠🍷🍺
Miten on, pystytkö olemaan juomatta sitä, ilman että tulee ahdistusta ?
Meillä täällä periferiassa mielenterveystyön yksikkö suljettiin,ja potilaat jäi oman onnensa ojaan.
@@etunimisukunimi850 Tuttua juttua vähän kaikkialla :-(
Kyllä.Itsekin alkoholisti,Kalliolan kävin jo 1994- 26 vuotiaana,kun tunnistin addiktion omalla kohdallani.Nykyään siis 56 vuotias.Ryyppään kyllä edelleen,kirkkaita,oluet on ollut pakko jättää,kun kihti astui kuvioihin... Se on hieno asia,että naaraspuolinen on elämässä,hän jos elämästä puuttuu,on turha huuruisista aamuista päästä.Ja sekin on sanottava,ettei naisille kelpaa,jos naama on vähänkin vino.Jotkut sitten siihen sitten voivottelee, että voi voi ! Ei siinä saatana mitkään voivottelut auta,se on vain elämän realiteetti.Naisten puolelta kun vammaiseks haukutaan-se on tätä - kirkasta.Armeijaan kyllä kelpasin,töihin en,enkä eläkkeelle ...😅
@@markoparviainen77 Jokainen meistä on jostain kohdasta vino. Haukkujat voit jättää haukkumaan keskenään. Tärkeintä on se, mitä ja kuka oikeasti olet.