Yksinäinen ihmisten keskelläkin

Поделиться
HTML-код
  • Опубликовано: 18 сен 2024

Комментарии • 6

  • @JULIA-iw9lf
    @JULIA-iw9lf 6 лет назад +9

    Moikka! Ihan pakko sanoa että oon katsonut melkein kaikki sun videot! Mielestäni kanavasi sisältö on erinomaista ja ansaitsisit paljon enemmän tilaajia tai siis oikeastaan ne tilaajat tarvitsisivat sinua!!

    •  6 лет назад +1

      Kiitti jee kiva ku tykkäät :))! Joo tämmöset "asiavideot" ei oo silleen katsojamäärissä kyl ihan se suosituin aihe, mut oon fine sen kanssa kun tällä just kuitenki pystyy elättää ittensä, mut luulen et nää tulee olee myös tulevaisuudessa vähän suositumpi juttu ku ihmiset löytää tämmösii enemmän :3

  • @himolaskihomer1766
    @himolaskihomer1766 Год назад +1

    Tälleen 5-vuoden jälkeen kommentoimassa tähän, mutta mulla on yleensä sellainen ongelma, kun on just päässyt tutustuu johonkin porukkaan niin mulle tulee välillä sellainen olo, että mä oisin aina kuokkinut siihen porukkaan mukaan eli ns tunkeutunut. Lopulta se johtaakin siihen, että mä vähitellen jätän ihmisiä taakse ja jään vain oman itseni kanssa. Luulen, että kyseessä on trauma yläaste ajoilta, kun olin kerran yhdessä porukassa ja eräänä päivänä yksi porukan jäsenistä alkoi kysellä jatkuvasti sitä, miksi mä olen heidän kanssa? Lopulta se johtikin siihen, että kaikki siitä porukasta alkoi vältellä minua. Olen suht aktiivinen keskustelija, mutta samaan aikaan hyvin vetäytyvä ja välillä myös hiljainen ihminen.

    •  Год назад

      Hyvin samaistuttava keissi, joskus kauan sitten itselläkin käynyt vähän vastaava. Hengasin liian innokkaasti mukana yhdessä porukassa, tämä liittyi tilanteeseen, jossa olimme leirikoulun tapaisessa ja muista porukoista en tuntenut yhtään ketään, joten liityin mukaan puolituttuun porukkaan. Aistin kyllä, että en ole ihan se porukan keskeisin jäsen, mutta yllätti kuitenkin, kun yksi sitten ohimennen tokaisi, että kuka sut oikeastaan edes pyysi mukaan. Tämä jätti hetkeksi sellaisen pelon, että osaankohan jatkossakaan tavallaan lukea niitä merkkejä, että olenko toivottua seuraa vai enkö. Myöhemmin sitten onneksi taas oppi luottamaan että kyllä osaan, koska tuossakin kyseisessä keississä kyllä koko ajan tavallaan tiesin, että olen porukassa osin ylimääräinen.