isän vanhemmat syntyivät molemmat Ilomantsin pitäjässä vuonna 1938, mummin synnyinkodin kuistilta kirjaimellisesti näkee rajan toiselle puolelle, ukin puolelta sodissa kaatui neljä miestä (mukaanlukien ukin isä-), mummin puolelta kaksi, kaikki kuusi lepäävät Ilomantsin sankarihautausmaalla, lisäksi viides ukin sukuniminen mies jonka kantakortista puuttuvat kaikki lähiomaistiedot on haudattu sankarivainajana Viipuriin, sukunimen äärimmäisen harvinaisuuden huomioononottaen tämä Kivennapalainen maanviljelijä on myös todennäköisesti sukulainen vaikka siitä ei olekaan olemassa viranomaislähteisiin perustuvia todisteita, jos Naapuri vielä päättää tulla rajan yli omana elinaikanani en valitettavasti pääse puolustamaan Ilomantsia, syystä että oma paikkani "vitjassa" on toisaalla, mutta edellämainitusta uhrauksesta johtuen jos "pilli soi" tappelen "omalla tontillani" viimeiseen asti, luottaen siihen että aseveljeni ja -siskoni Ilomantsissa tappelevat vähintään samalla mitalla.
Elämäni biisi ja elämäni tulkinta. Kiitos Didille, Tonille ja Jannikalle, että ovat tuoneet tämän laulun ja tositarinan taas uuden polven tietoisuuteen. Jokaisen meidän tulisi pysähtyä miettimään, mitä merkitsisi, jos joutuisimme jättämään kotimme, omaisuutemme ja kotikaupunkimme, emmekä voisi sinne enää koskaan palata. Vain siten voi tavoittaa edes aavistuksen siitä surusta ja tuskasta, joka Karjalan kansaa kohtasi.
Todella tunteisiin menevä ja erityisen hieno esitys! ❤ Diandra on taidoillaan Suomen ykkösartisteja! 🔥✨ Isäni kulki sotien kautta Suomeen Äitinsä kanssa,Karjalaan jäivät 4 sisarusta kuolleena lastentauteihin ennen seuraavan syntymää,kun Isä oli 1v 3 kk ikäinen isäni isä,ukkini hukkui Vuokseen! Kovaa oli elämä kauniissa Karjalassa! Monesti isän kotipaikalla vierailleena koen että nyt maa ja isän kaunis synnyinseutu Käkisalmi on huonoissa käsissä,enää en mene, enkä pääse sinne koskaan,ainakaan tässä elämässä! ❤
In the evening, when mother was putting me to bed I did not know what morning would bring with it. During the night a vile artillery battery had come to the forest a dark crowd of evacuees was quietly walking on the road. Clearly we heard the noise of War from the Border uncertainty was digging in the chests of Karelians. One quarter hour we were given to leave into the neighbour's haycart we carried our precious bags. Disappear did beloved lands and our home street there, above home remains our own piece of sky. The amount of tears I could not remember Karelians' will to live could not be shaken by war. Past us marched the young warriors of Finland they were led by those young lieutenants. For many it was their last journey steadily they marched forward, as if they knew their doom. Road workers asked "where are you going?" "ah, when we get there, we'll know!" A land owner left a box of pork for them added; "little something to put on your bread." At the railway station evacuees were loaded onboard a train the officials' questions were carefully answered. One mother said "this is all I have; five little children and a new coffee pot." Before dawn a little brother was born in the train it was wrinkly and eyes still not open. Lottas brought Manna of Heaven; hot oat gruel they still wanted to cherish us poor evacuees. After three days we arrived at our destination Karelian people stood in an auction. As the land owners were still loading evacuees a mother with her five children they left on the road. We also went to live in the borough hall one year later we got a place of our own. A letter came from father; "soon I'll be relieved from duty" he was, and was laid to rest in a heroe's grave. While our mother was plowing our own field the birds were announcing the start of new life. I was sitting with my little brother on the side of the field telling him how beautiful Karelia once was.
Pappa ja mummu olivat Karjalan evakkoja.En ymmärrä, kuinka nuo ihmiset tuolla ovat noin välinpitämättömän näköisiä, koska itse itken aina, kun kuulen tämän. Minä en ole evakko, mutta kannan vielä kolmannessa sukupolvessa evakkoajan arpia. Se juuriltaan irti repiminen näkyi konkreettisesti isovanhempieni ja isäni elämässä, ja samaa selittämätöntä juurettomuuden tuskaa olen itsekin koko ikäni kantanut rasitteena. Toivon, että omien lasten kohdalla kierre on jo katkaistu.
Ei ole heillä oma suku Karjalasta kotoisin. Suomen ruotsalaisia ja muita evakkoja aikoinaan hyljeksineitä. Mummoni suku on Käkisalmesta ja voin samaistua tuohon kirjoitukseesi. Mies ei itke,paitsi salaa,kännissä ja tätä kuunnellessa.
Siellä äitini isä taisteli ja isäni isä taisteli ja selvis henkissä ja siksi kirjoitan sanat nämä.. eläköön ne jotka nousivat tulevien sukupolvien vuoksi kohti mahdollista kuolemaa..ja isänmaan puolustamista johtuia kuolemia.
Puuttui: Meitä vastaan tuli nuoret Suomen soturit. Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit. … moni kulki silloin viime retkensä, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.
10 diandra kauniisti laulat evakon laulun❤❤❤❤❤
Osu ja upposi meni ihon alle, mahtava tulkinta❤
😢😢m . M .mmm😢p ..😢
2:41
Olen fanisi diadra 😊😊
Koskettava kappale 😢
Omat isovanhemmat isän ja äidin puolelta molemmat käkisalmesta kunnioitan enemmän kuin osaan sanoa kiitos Emil ja Paavo + Aura ja Liisa
isän vanhemmat syntyivät molemmat Ilomantsin pitäjässä vuonna 1938, mummin synnyinkodin kuistilta kirjaimellisesti näkee rajan toiselle puolelle, ukin puolelta sodissa kaatui neljä miestä (mukaanlukien ukin isä-), mummin puolelta kaksi, kaikki kuusi lepäävät Ilomantsin sankarihautausmaalla, lisäksi viides ukin sukuniminen mies jonka kantakortista puuttuvat kaikki lähiomaistiedot on haudattu sankarivainajana Viipuriin, sukunimen äärimmäisen harvinaisuuden huomioononottaen tämä Kivennapalainen maanviljelijä on myös todennäköisesti sukulainen vaikka siitä ei olekaan olemassa viranomaislähteisiin perustuvia todisteita, jos Naapuri vielä päättää tulla rajan yli omana elinaikanani en valitettavasti pääse puolustamaan Ilomantsia, syystä että oma paikkani "vitjassa" on toisaalla, mutta edellämainitusta uhrauksesta johtuen jos "pilli soi" tappelen "omalla tontillani" viimeiseen asti, luottaen siihen että aseveljeni ja -siskoni Ilomantsissa tappelevat vähintään samalla mitalla.
Elämäni biisi ja elämäni tulkinta. Kiitos Didille, Tonille ja Jannikalle, että ovat tuoneet tämän laulun ja tositarinan taas uuden polven tietoisuuteen. Jokaisen meidän tulisi pysähtyä miettimään, mitä merkitsisi, jos joutuisimme jättämään kotimme, omaisuutemme ja kotikaupunkimme, emmekä voisi sinne enää koskaan palata. Vain siten voi tavoittaa edes aavistuksen siitä surusta ja tuskasta, joka Karjalan kansaa kohtasi.
Uskomattoman kauniisti laulettu kaunis, ikävä laulu!
Ja taas kerran joutuu pyyhkimään poskipäitä❤️ kiitos Diandra❤️
Tämä on paras kuulemani tulkinta tästä Veikko Lavin laulusta. Karjalaiset isoäitini olisivat itkeneet, jos olisivat saaneet kuulla tämän.
❤❤❤
Miten voikaan noin pienestä ihmisestä...Lähteä nuin suuri ääni ja sydän💖💖
Upea esitys ja kauniit sanat sekä melodia 😊❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
So beautiful! And what a fascinating language !. I am Belgian ... and I love this !!!.
Vietän juhannusta kuunnellen Diandran lauluja. Hänen musiikkinsa luo ihanaa tunnelmaa tähän kesäiseen juhlapäivään.
Joka kerta, kun kuulen tän kappaleen itken.
Didi,laulat niin kauniisti, oot ihan paras 🙏🙏💜💜.
Upea esitys Diandra - Kiitos!
Hän on kyllä yksi taitavimmista laulajista mitä ikinä olen kuunnellut.
Tuntuu että meni helmiä siolle, näin tunuu! Kaunis kappale.
Upea veto!
Kaunis laulu kiitos Drianda ❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
My father was from karajala, and my mother too.he and his 5 brothers fought in the winter war. Oiken kaunis laulun!! Kiitos!
Diandra vaan osaa aina. Eipä voinut välttyä kyyneliltä❤
Tulihan ne kyyneleet väkisin.
Todella tunteisiin menevä ja erityisen hieno esitys! ❤ Diandra on taidoillaan Suomen ykkösartisteja! 🔥✨ Isäni kulki sotien kautta Suomeen Äitinsä kanssa,Karjalaan jäivät 4 sisarusta kuolleena lastentauteihin ennen seuraavan syntymää,kun Isä oli 1v 3 kk ikäinen isäni isä,ukkini hukkui Vuokseen! Kovaa oli elämä kauniissa Karjalassa! Monesti isän kotipaikalla vierailleena koen että nyt maa ja isän kaunis synnyinseutu Käkisalmi on huonoissa käsissä,enää en mene, enkä pääse sinne koskaan,ainakaan tässä elämässä! ❤
Ihana! Myls toni wirtasen ja jannika b yhteisversio tästä niin ihon alle 😢❤
Kiitos meinas tippa tulla ja se oli hyvin lähellä KIITOS Diandra❤
Minulla ei ainoastaan meinannut tulla vaan tuli tippa linssiin kuten varmaan monelle muullekin evakoiden jälkeläiselle. Vakuuttava esitys Diandralta.
Huikea tulkinta ❤❤❤❤❤
Aivan mahtava
Surullista niin totta Olet olen❤️🎉
äitini suku kotoisin Suursaaresta mummoni vihasi ryssiä, kaunis laulu mikä uppoaa sydämmeen eli nyt otan viski paukut.
Äidin isän veli haavoittui Suursaaressa 27.3.1942
Kuoli hieman myöhemmin kenttäsairaalassa Leningradin lähellä.
In the evening, when mother was putting me to bed
I did not know what morning would bring with it.
During the night a vile artillery battery had come to the forest
a dark crowd of evacuees was quietly walking on the road.
Clearly we heard the noise of War from the Border
uncertainty was digging in the chests of Karelians.
One quarter hour we were given to leave
into the neighbour's haycart we carried our precious bags.
Disappear did beloved lands and our home street
there, above home remains our own piece of sky.
The amount of tears I could not remember
Karelians' will to live could not be shaken by war.
Past us marched the young warriors of Finland
they were led by those young lieutenants.
For many it was their last journey
steadily they marched forward, as if they knew their doom.
Road workers asked "where are you going?"
"ah, when we get there, we'll know!"
A land owner left a box of pork for them
added; "little something to put on your bread."
At the railway station evacuees were loaded onboard a train
the officials' questions were carefully answered.
One mother said "this is all I have;
five little children and a new coffee pot."
Before dawn a little brother was born in the train
it was wrinkly and eyes still not open.
Lottas brought Manna of Heaven; hot oat gruel
they still wanted to cherish us poor evacuees.
After three days we arrived at our destination
Karelian people stood in an auction.
As the land owners were still loading evacuees
a mother with her five children they left on the road.
We also went to live in the borough hall
one year later we got a place of our own.
A letter came from father; "soon I'll be relieved from duty"
he was, and was laid to rest in a heroe's grave.
While our mother was plowing our own field
the birds were announcing the start of new life.
I was sitting with my little brother on the side of the field
telling him how beautiful Karelia once was.
Hienosti Diandra vetää
Mie kuule tiiän nämä jutut
Pappa ja mummu olivat Karjalan evakkoja.En ymmärrä, kuinka nuo ihmiset tuolla ovat noin välinpitämättömän näköisiä, koska itse itken aina, kun kuulen tämän. Minä en ole evakko, mutta kannan vielä kolmannessa sukupolvessa evakkoajan arpia. Se juuriltaan irti repiminen näkyi konkreettisesti isovanhempieni ja isäni elämässä, ja samaa selittämätöntä juurettomuuden tuskaa olen itsekin koko ikäni kantanut rasitteena. Toivon, että omien lasten kohdalla kierre on jo katkaistu.
Ei ole heillä oma suku Karjalasta kotoisin. Suomen ruotsalaisia ja muita evakkoja aikoinaan hyljeksineitä. Mummoni suku on Käkisalmesta ja voin samaistua tuohon kirjoitukseesi. Mies ei itke,paitsi salaa,kännissä ja tätä kuunnellessa.
Aina koskettaa
Se että tämä nainen pystyy laulaan tämän itkemättä, se on kova suoritus ja kiitos siitä.
Upeaa❤
Heleä ääni.
Upee tulkinta
💘
Voi DIDi minkä teit ! Itku tuli.😪
Isä syntyi evakkomatkalla Iisalmessa. Soanlahti on paikka mistä lähtivät. pravoämmö ja pravoukko pagisi karjalankielellä
Moikka oon soanlahdelle ajanut tsounan rakennus tarpeet pyysivät avajaisiin harmittaa kun en mennyt "nostalkiaa"?
Upea toteutus
niin totta kunniotus kaikile
😂❤🎉🎉
Siellä äitini isä taisteli ja isäni isä taisteli ja selvis henkissä ja siksi kirjoitan sanat nämä.. eläköön ne jotka nousivat tulevien sukupolvien vuoksi kohti mahdollista kuolemaa..ja isänmaan puolustamista johtuia kuolemia.
Varkaat veivät meiltä Karjalan.
Sitten piti vielä maksaa sotakorvauksia varkaille.
Tätäkö se demokratia on?
❤❤❤❤❤
Ùpéaa 3:16
Ero on sanonnassa: Äiti ja Äitti
Carl-Kristian Rundman se ei tunnu vanhenevan päivääkään.
Saksaksi engallinki ruotsiksi saameksi
puuttuiko tästä lause? lapsen kasvoiset nuo vänrikit...
Puuttui: Meitä vastaan tuli nuoret Suomen soturit. Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit. … moni kulki silloin viime retkensä, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.
Että mitä
Miksi sanoista puuttuu aika paljon?
Täh
Nyt saat etumatkaa. Lopeta tuo matkiminen😞
Mikä homma?
Ei Diandran tarvitse ketään matkia, hän on loistava ihan omana itsenään.
❤🙏