Itsellä samat helvetin pelot, kun irrottauduin lestadiolaisuudesta. Tietoisuus on ollut paras lääke pois ahdistuksesta elämään. Ja tietysti Tommyn kirjat on avannut mieltä kohti itsetuntemusta. Kiitos! 🙏
Se, että meissä on Jumalan kuva sielullisesti meissä ja sitä tavoitamme sielumme aistein monin tavoin ja jota hahmotamme itsessämme tietoisuuden kautta ja se tuottaa suurta helpotusta sekä vapauttaa meitä. Niin ei tarkoita, että automaattisesti olisimme Uudesti Syntyneet Veden ja Hengen kautta jota Kristus Jeesus tarkoitti. Kun Jeesuksen Tahdon mukaan syntyy uudesti niin siinä uudessa ihmisyydessä pitää hylätä uskonnollisuus. Ja kulkea oikeaa kaitaa tietä, missä ollaan vain Armon varassa eikä uskonnollisten käskyjen, oppien ja suoritusten varassa, vaan Armon ja Raamatun Sanan sekä terveen seurakunta yhteyden varassa siinä määrin kuin itse sitä ymmärtää omassa uuden ihmisyyden kasvussa päivä kerrallaan oman itsensä näköisessä Armon elämässä.
Irtautumisessa ratkaisee se, että uskonnosta irtautumisen myötä irtautuuko myös uskosta. Minä olin löytänyt jotain, josta en halunnut enkä voinut luopua. Usko kantaa ja Henki johdattaa jokaista yksilöllisesti.
Hyvin henkilökohtaisia elämänkohtaloita. Sykähdyttävästi kuvattu. Ihmiset luovat uskonnollisuuden sisällön. Lapsen elämässä omat vanhemmat rakentavat tämän käsityksen maailmasta. Jos vanhemmat antavat uskonnollisen maailmankuvan, se muotoutuu sitä ahdasmielisemmäksi, mitä enemmän kasvatus perustuu uskonnon tuottamiin uhkakuviin. Jumala kaapataan lapsenvahdiksi. Uskonnollisuus käsitteenä on tietenkin laaja. Sen piiriin voi halutessaan lukea miltei kaikki kollektiiviset ilmiöt, opit, aatteet, ideologiat, filosofiat. Tiede ei ole uskonnollinen olemukseltaan. Se peruu käsityksiään, jos havainnot antavat siihen perustelut. Yhteistä uskonnon kanssa on sen yhteisöllisyys ja sopimuskulttuuri. Wikipediassa on erikoinen lause: ”Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että yhteinen uskonnollinen identiteetti on saanut koehenkilöt käyttäytymään avuliaammin toisiaan kohtaan.” Venäjällä ja Ukrainalla on varsin yhteinen uskonnollinen identiteetti. Putin perustelee nykypolitiikkaansa uskonnollisuudella. Mikä tahansa yhteiseksi koettu asia lisää ihmisten keskinäistä avuliaisuutta. Uskonto ja uskonnollisuus on jäänne laumauskollisuudesta, joka evoluutiossa palveli selviytymistä. Toinen maailmansota osoitti omalle sukupolvelleni, mihin tämä patrioottinen laumasidonnaisuus johtaa.
Uskonnossa yritetään itse pelastaa itsemme mm. hyvällä käytöksellä kun taas uskossa annetaan Jumalan tehdä pelastustyö omilla ehdoillaan: "Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.”. Asiasta mukaanlukien ko. 2 Kor 3:17 jakeesta laulaa mm. Jesus Culture (feat. Kim Walker-Smith) biisissä ”Freedom”.
Loistava ohjelma! Niin totta!
Itsellä samat helvetin pelot, kun irrottauduin lestadiolaisuudesta. Tietoisuus on ollut paras lääke pois ahdistuksesta elämään. Ja tietysti Tommyn kirjat on avannut mieltä kohti itsetuntemusta. Kiitos! 🙏
Siinä on tapahtunut henkilökohtainen uskonpuhdistus, uudestisyntyminen. Martti Luther kokemus. Kiitos tästä hienosta pohdintakokemuksesta. ☺☺☺
Ei taida olla, vaan kammottavaa harhaoppia!
Se, että meissä on Jumalan kuva sielullisesti meissä ja sitä tavoitamme sielumme aistein monin tavoin ja jota hahmotamme itsessämme tietoisuuden kautta ja se tuottaa suurta helpotusta sekä vapauttaa meitä. Niin ei tarkoita, että automaattisesti olisimme Uudesti Syntyneet Veden ja Hengen kautta jota Kristus Jeesus tarkoitti. Kun Jeesuksen Tahdon mukaan syntyy uudesti niin siinä uudessa ihmisyydessä pitää hylätä uskonnollisuus. Ja kulkea oikeaa kaitaa tietä, missä ollaan vain Armon varassa eikä uskonnollisten käskyjen, oppien ja suoritusten varassa, vaan Armon ja Raamatun Sanan sekä terveen seurakunta yhteyden varassa siinä määrin kuin itse sitä ymmärtää omassa uuden ihmisyyden kasvussa päivä kerrallaan oman itsensä näköisessä Armon elämässä.
Irtautumisessa ratkaisee se, että uskonnosta irtautumisen myötä irtautuuko myös uskosta. Minä olin löytänyt jotain, josta en halunnut enkä voinut luopua. Usko kantaa ja Henki johdattaa jokaista yksilöllisesti.
Markus Tiittulan kirja Jumalakortti on havahduttava kuvaus tämän keskustelun huippuhienossa loppuvaiheessa todetussa uskonnollisuuden olemuksessa.
Hyvin henkilökohtaisia elämänkohtaloita. Sykähdyttävästi kuvattu. Ihmiset luovat uskonnollisuuden sisällön. Lapsen elämässä omat vanhemmat rakentavat tämän käsityksen maailmasta. Jos vanhemmat antavat uskonnollisen maailmankuvan, se muotoutuu sitä ahdasmielisemmäksi, mitä enemmän kasvatus perustuu uskonnon tuottamiin uhkakuviin.
Jumala kaapataan lapsenvahdiksi.
Uskonnollisuus käsitteenä on tietenkin laaja. Sen piiriin voi halutessaan lukea miltei kaikki kollektiiviset ilmiöt, opit, aatteet, ideologiat, filosofiat. Tiede ei ole uskonnollinen olemukseltaan. Se peruu käsityksiään, jos havainnot antavat siihen perustelut. Yhteistä uskonnon kanssa on sen yhteisöllisyys ja sopimuskulttuuri.
Wikipediassa on erikoinen lause:
”Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että yhteinen uskonnollinen identiteetti on saanut koehenkilöt käyttäytymään avuliaammin toisiaan kohtaan.”
Venäjällä ja Ukrainalla on varsin yhteinen uskonnollinen identiteetti.
Putin perustelee nykypolitiikkaansa uskonnollisuudella.
Mikä tahansa yhteiseksi koettu asia lisää ihmisten keskinäistä avuliaisuutta. Uskonto ja uskonnollisuus on jäänne laumauskollisuudesta, joka evoluutiossa palveli selviytymistä. Toinen maailmansota osoitti omalle sukupolvelleni, mihin tämä patrioottinen laumasidonnaisuus johtaa.
Uskonnollisuus on Tukholma syndrooma.
Uskonnossa yritetään itse pelastaa itsemme mm. hyvällä käytöksellä kun taas uskossa annetaan Jumalan tehdä pelastustyö omilla ehdoillaan: "Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.”. Asiasta mukaanlukien ko. 2 Kor 3:17 jakeesta laulaa mm. Jesus Culture (feat. Kim Walker-Smith) biisissä ”Freedom”.
Tulkintani on, että harva pääsee näin helpolla. Samalla mieleen piipahtaa, että olisiko siinä edellisessä elämässä ollut jotain hyvääkin...?