Todella mielenkiintoista filosoviointia! Aiemmin en ole ollut harrasteiden osalta mikään tavoitteellinen ihminen, vaan olen läpi vuoden tehnyt mikä tuntuu kivalta. Nyt kahtena vuonna olen ottanut muutamia isompia polkujuoksu tapahtumia. Alun jälkeen huomasin miten tavoite tuo rytmiä, ryhtiä ja tarkoituksellisuutta lenkkeilyyn. Nautin edelleen yhtä paljon töiden jälkeen lenkille lähdöstä, mutta lisäiloa tuo kun tiedän lenkin palvelevan tavoitetta. Samoin kuntosalin voimaharjoittelu jossa heikkouksien hiominen tuo kongretiaa. Nämä taas lisää mielestäni sitoutumista. Tavotteet tuo taas mahdollisuuden suunnitella aikatauluja, varusteita ja reittejä. Myönnän välillä nauttivani suunnittelusta tekemistä enemmän 😂 Tavoitteen saavutus tuo mainitun hetkellisen tyydytyksen ja sen jälkeisen tyhjyyden.
Mitään yksiselitteistä vastausta (vähemmän yllättäen 😄) ei oikein ole. Laiskuus ois hyvä teema kyllä vähän pureksia enempi. Laiskuutta yleisesti ottaen historiallisesti paheksuttu, mutta sitten taas joutilaisuus ollut jopa tavoiteltavaa. Ja sitten on toki tyytyväisyys tai ehkä jonkilainen tyyneys ja levollisuus sen kanssa mikä on. Siihen ainakin palataan vielä!
@@uteliasmieli Kesäisin käyn laiskottelemassa Pohjanmaalla eräällä maatilalla. No tuleehan siellä aina puita pilkottua ym mökkihommaa. Mutta eihän siellä oltaisi ilman menneitä sukupolvia joiden elämän tarkoitus oli uskonto ja työ.
Ei pelkkä laiskottelu kuitenkaan kuulu mun arvomaailmaan, Esimerkiksi olen sitä mieltä, että sosiaaliturva on vain väliaikaisiin tilanteisiin. Ei tietenkään sille voi mitään jos on sellainen terveydentila, ettei työntekoon pysty.
Itselle Kierkegaard ja Dostojevski, sekä Lev Shestov, on ehkä rakkaimmat eksistentiaali-filosofit. Etenkin Kierkegaardin Luopumisen ja Uskon Ritarien konseptia on tullut urheilun puolella pyöriteltyä. Aikoinaan roikuin lajissa joka ei oikein iskenyt, mutta jotenkin pelotti irtaantuakin kun oli satsannut valtavasti aikaa ja oma identiteetti oli kasvanut jo lajiin kiinni. Niinpä sitten tein raa'asti päätöksen että en harrasta lajia ollenkaan ja katson josko vaikka puolen vuoden päästä liekki on syttynyt uudelleen. Teen siis uskon hypyn irtaantuen vanhasta mutta ehkä vanhaan palaten. No, kävi vähän samoin kuin Kierkegaardille: Regine oli mennyt kihloihin toisen miehen kanssa. Minuakaan ei vanha laji puhuttanut ollenkaan kun uudelleen kohdattiin. Kierkegaard ei kai tästä koskaan toipunut. Itse pyöräilen ja pidän itseäni toipuneena.
Kiitos jakamisesta. Näinhän se menee. Välillä on uuden edessä ja jotain vanhaa jää taakse. Kierkegaardia olen lueskellut paljon itsekin, siihen täytyy palata jälleen. Dostojevskista riittäisi myös videon aiheeksi!
Nietzsche,Sartre&co olivat esitys ihmisylpeydestä, toisin sanoen yli-ihmisen esikuvia. Siinä kristinusko hylätään ja todetaan että kristinusko on esteenä ihmisen luontaiselle pyrkimykselle alistaa muita yksilöinä ja kansakukuntina. Niin onkin. Kristus Jeesus tuli pelastamaan ihmisen luontaisista pyrkimyksistään elää vain itselleen ja siinä sivussa sortaa muita. ”Tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellennekin tehtävän.” Jausaa! Todella radikaalia! Polkupyöräily on parhaimmillaan syntisen ruumiin kurittamista ja sen pakottamista tottelemaan syntisten Jumalaa, Kristusta Jeesusta.
Todella mielenkiintoista filosoviointia! Aiemmin en ole ollut harrasteiden osalta mikään tavoitteellinen ihminen, vaan olen läpi vuoden tehnyt mikä tuntuu kivalta. Nyt kahtena vuonna olen ottanut muutamia isompia polkujuoksu tapahtumia. Alun jälkeen huomasin miten tavoite tuo rytmiä, ryhtiä ja tarkoituksellisuutta lenkkeilyyn. Nautin edelleen yhtä paljon töiden jälkeen lenkille lähdöstä, mutta lisäiloa tuo kun tiedän lenkin palvelevan tavoitetta. Samoin kuntosalin voimaharjoittelu jossa heikkouksien hiominen tuo kongretiaa. Nämä taas lisää mielestäni sitoutumista. Tavotteet tuo taas mahdollisuuden suunnitella aikatauluja, varusteita ja reittejä. Myönnän välillä nauttivani suunnittelusta tekemistä enemmän 😂
Tavoitteen saavutus tuo mainitun hetkellisen tyydytyksen ja sen jälkeisen tyhjyyden.
Kiitos videosta 👍
Miten filosofia suhtautuu ihmiseen jota ei kiinnosta tavoitteet.. on ääripäässä vaikka jopa laiska?
Mitään yksiselitteistä vastausta (vähemmän yllättäen 😄) ei oikein ole. Laiskuus ois hyvä teema kyllä vähän pureksia enempi. Laiskuutta yleisesti ottaen historiallisesti paheksuttu, mutta sitten taas joutilaisuus ollut jopa tavoiteltavaa. Ja sitten on toki tyytyväisyys tai ehkä jonkilainen tyyneys ja levollisuus sen kanssa mikä on. Siihen ainakin palataan vielä!
@@uteliasmieli Kesäisin käyn laiskottelemassa Pohjanmaalla eräällä maatilalla. No tuleehan siellä aina puita pilkottua ym mökkihommaa. Mutta eihän siellä oltaisi ilman menneitä sukupolvia joiden elämän tarkoitus oli uskonto ja työ.
Ei pelkkä laiskottelu kuitenkaan kuulu mun arvomaailmaan, Esimerkiksi olen sitä mieltä, että sosiaaliturva on vain väliaikaisiin tilanteisiin. Ei tietenkään sille voi mitään jos on sellainen terveydentila, ettei työntekoon pysty.
Itselle Kierkegaard ja Dostojevski, sekä Lev Shestov, on ehkä rakkaimmat eksistentiaali-filosofit.
Etenkin Kierkegaardin Luopumisen ja Uskon Ritarien konseptia on tullut urheilun puolella pyöriteltyä. Aikoinaan roikuin lajissa joka ei oikein iskenyt, mutta jotenkin pelotti irtaantuakin kun oli satsannut valtavasti aikaa ja oma identiteetti oli kasvanut jo lajiin kiinni.
Niinpä sitten tein raa'asti päätöksen että en harrasta lajia ollenkaan ja katson josko vaikka puolen vuoden päästä liekki on syttynyt uudelleen. Teen siis uskon hypyn irtaantuen vanhasta mutta ehkä vanhaan palaten. No, kävi vähän samoin kuin Kierkegaardille: Regine oli mennyt kihloihin toisen miehen kanssa. Minuakaan ei vanha laji puhuttanut ollenkaan kun uudelleen kohdattiin.
Kierkegaard ei kai tästä koskaan toipunut. Itse pyöräilen ja pidän itseäni toipuneena.
Kiitos jakamisesta. Näinhän se menee. Välillä on uuden edessä ja jotain vanhaa jää taakse. Kierkegaardia olen lueskellut paljon itsekin, siihen täytyy palata jälleen. Dostojevskista riittäisi myös videon aiheeksi!
Nietzsche,Sartre&co olivat esitys ihmisylpeydestä, toisin sanoen yli-ihmisen esikuvia. Siinä kristinusko hylätään ja todetaan että kristinusko on esteenä ihmisen luontaiselle pyrkimykselle alistaa muita yksilöinä ja kansakukuntina. Niin onkin. Kristus Jeesus tuli pelastamaan ihmisen luontaisista pyrkimyksistään elää vain itselleen ja siinä sivussa sortaa muita. ”Tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellennekin tehtävän.” Jausaa! Todella radikaalia! Polkupyöräily on parhaimmillaan syntisen ruumiin kurittamista ja sen pakottamista tottelemaan syntisten Jumalaa, Kristusta Jeesusta.