Neulesorokka kuulostaa just hyvältä! Neuleohjeet ovat minulle kuin reseptejä, lähtökohta omille ideoille ja muokkaamiselle oman vartalon mukaiseksi. Parhaat ideat ovat niitä hulluimpia.
Todella hienosti olit ajatellut paidan takiksi muuttamisen. Tarkkaa työtä :) Hyvin harvoin itsekään ohjeita noudatan täsmällisesti, ja kaikenlaista voi testailla mikä toimii. Mukavaa syksyn jatkoa!
Ilona oot mahtava! Joskus neulon testineuleita suunnittelijoille, ja silloin (pyrin) noudat(tama)an ohjetta pilkun tarkasti, mutta noin muuten sitä on tullut jotain lemppari tapoja tietyille tekniikoille joita sitten käyttää vaikka ohje sanoisi muuta. Esim miten neuloo lyhennetyt kerrokset tms. Mutta mielestäni se kertoo myös jotain osaamisesta. Jos osaa soveltaa ohjetta istumaan juuri itselleen paremmin niin tottakai niin kannattaa tehdä! Isoja töitä kuitenkin. Epäsopivaa saa kaupastakin.
Kiitos neuleseurasta jälleen, oli paljon hyviä ajatuksia. Ohjeiden noudattaminen on joskus suotavaa, mutta usein minäkin teen neuleen itselleni tai saajalleen sopivaksi. Usein joudun myös pakosta muokkaamaan ohjeita itselleni, sillä kukaan..korostan kukaan.. ei suunnittele neuleita tällaiselle lyhyelle ja pyöreälle tikkujalkaiselle ja lyhytkätiselle ihmisolennolle. Hihat ovat aina aivan liian pitkät ja leveät, tai selkäosa aivan liian pitkä mutta vatsanympärykseen saa lisätä silmukoita. Sain eilen valmiiksi SISU knitsin mustikkapaidan, jossa oli aivan liian leveät hihat minulle ja hihansuut olisivat olleet ikävät. Onneksi viisas minä päätti tehdä puhvihihat ja puserosta tuli juurikin täydellinen
Joo, startiitti on paha kiusa! Mulla tuli tosiaan tähän väliin "vähän muuta", mutta kohta jatkuu tämä takki. Pakkasiinkin on onneksi vielä vähän aikaa.
Minunkin on aina keksittävä jotain omaa, mielellään niin, että on jokin riski, esim. ettei ole tarpeeksi lankaa ja joudun sitten säätämään. Yritin neuloa vastikään yhden niin että ostin langat ja yksivärinen piti tulla, mutta oli niin tylsää neulottavaa, että meni purkuun. Siksikin tykkään kirjoneuleista - niissä improvisoinnin rajat ovat mittaamattomat. Mun kirjoneulekäsiala on muuten varmaan hyvin samantapainen kuin sinun, koska en ole koskaan ymmärtänyt sitä lankadominanssia, jälki on mulla aina tasaista, mutta sitten se on myös varsin löysää. Olen huomannut, että etenkin kaksisäikeisillä villalangoilla kannattaa ottaa parikin kokoa pienempi malli. Olen neulonut kirjoneuleita paljon kuten sinäkin ja se näkyy otteen rentoutena.
Kirjoneuleet on kyllä parasta! Aivot on kerrankin vähän narikassa ja pitää vaan tehdä sitä kuviota. Ja aina voi vähän soveltaa! Eniten sovellan, jos huomaan väärän määrän silmukoita. Tai sitten näissä kokojutuissa.
Saisihan tosta kaitaleesta jonkun päähineen näpsästi tai vaikka huivinkin jos poimii reunoista silmukat ja jatkaa vaikka yksvärisenä. Aina voi soveltaa, teen just Kuusisto-paitaan hihoja ja huomasin tehneeni liikaa, niin en jaksa purkaa, ei se oo niin justiinsa. Tyttären peiton kun sain valmiiksi niin tein 3 pipoa ja sitten täytyy tehdä keskeneräisiä välillä valmiiksi. Yhdet sukat jo valmistui ja nyt pakerran tätä puseroa, puikot ei enää riitä 😂
Just noin on hyvä tehdä käsitöitä. Oma tyyli, oma luovuus, oma rohkeus. Itse joustan ohjeista lähes aina, vaikka edes vähän, ja on onnistunut kyllä mukavasti. Villatakistasi tulee huikea! P s. Kyllä nuo voimakkaat värit sopivat Sinulle upeasti, Esim tuo oranssi... sopii niin hyvin....värianalyysisi tuloksesta huolimatta.
Joo kiitos, tykkään vahvoista väreistä. Mutta voin alkaa valita niitä vähän tuon mun analyysini mukaan. Ja aina omalla fiilksellä, sanoivat mitä sanoivat.
Neulottu sorokka tai säpsä kuulostaa hyvältä! On ihan varmasti jostain ihmisen perusominaisuudesta kiinni, että kuinka tarkkaan seuraa ohjetta, ja kuinka paljon uskaltaa (ja haluaa) irrotella. Jotkut tekee kaiken omasta päästä, ja toinen ääripää taas purkaa vaikka kunka paljon, jos on jäänyt ohjeesta huomaamatta joku kohta. Itse sijoitun varmaan jonnekin välimaastoon; saatan oikoa jossain kohdissa ja usein sovellan edes vähäsen (mikä ei aina ole niin hyvä juttu 🤭). Sama pätee varmaan ruuanlaittoonkin.
Mä olen tosiaan se, joka kiusallanikaan en noudata ohjeita kovin tarkkaan enkä ole kovin tarkka, jos ei tule täydellistä. Vaikkapa just tossa kansallispukuasiassa, ei ne kaikki muikit ennnenkään ole niin täsmällisä olleet. Jotkut tietty on.
Opinpas taas pari uutta sanaa, sorokka ja hankkipaita. Kyllä vaan suomenkielestä löytyy hauskoja sanoja. Miä kuulun siihen joukkoon, joka yleensä tarvii jonkin ohjeen käsitöihin. Mielelläni kyllä sitten sovellan niitä tarpeen mukaan. Ja sitenhän käsitiöistä tulee persoonallisia ja omannäköisiä. Ja toden totta, niinkuin Ilu sanoit, niin sitenhän syntyy uusia perinteitäkin.
Juu, aina pitää jotain omaa säätää. Oli kyse sitten käsitöistä tai leipomisesta tai ihan mistä vaan. Jo pelkästä uteliaisuudesta, että mitäpä käy jos vaihdankin tämän tuohon tai lisään hitusen... Iloa tulevaan viikkoon!
Sun uudet rillit on varmaan samasta kaupasta kun mun, ihan on sen tyyliset. Se on kyllä kehyksien karkkikauppa. Varmasti tykkää tyttösi niistä lämppäreistä, ovat just semmoiset kuin intervepsin kuvissa näkee. . . . Sulla on SE mutta taisi taas olla paikassa nimeltä jemma kun puserosta tuli liian iso😁.
Omat ideat innostaa. Pääpanta sopi sinulle ja takkiisi enemmän, kuin osaan sanoa.❤
Tästä tulee hauska setti, kun jaksan jatkaa. Nyt tuli "vähän muuta" väliin. Mutta settihän on liki valmis, kyllä siihen vielä palaan.
Neulesorokka kuulostaa just hyvältä!
Neuleohjeet ovat minulle kuin reseptejä, lähtökohta omille ideoille ja muokkaamiselle oman vartalon mukaiseksi. Parhaat ideat ovat niitä hulluimpia.
Niinpä! Aina pitää soheltaa vähän!
Todella hienosti olit ajatellut paidan takiksi muuttamisen. Tarkkaa työtä :) Hyvin harvoin itsekään ohjeita noudatan täsmällisesti, ja kaikenlaista voi testailla mikä toimii. Mukavaa syksyn jatkoa!
Pitää ryhtyä korjailemaan, kun tulee vähän sekundaa...
Ilona oot mahtava! Joskus neulon testineuleita suunnittelijoille, ja silloin (pyrin) noudat(tama)an ohjetta pilkun tarkasti, mutta noin muuten sitä on tullut jotain lemppari tapoja tietyille tekniikoille joita sitten käyttää vaikka ohje sanoisi muuta. Esim miten neuloo lyhennetyt kerrokset tms. Mutta mielestäni se kertoo myös jotain osaamisesta. Jos osaa soveltaa ohjetta istumaan juuri itselleen paremmin niin tottakai niin kannattaa tehdä! Isoja töitä kuitenkin. Epäsopivaa saa kaupastakin.
Suunnittelijoille ohjeen testaus onkin tärkeää, just silleen kuin se ohjeessa seisoo. Eli jos ei tule hyvä, ohjeessa on jotain mätää.
Kiitos neuleseurasta jälleen, oli paljon hyviä ajatuksia. Ohjeiden noudattaminen on joskus suotavaa, mutta usein minäkin teen neuleen itselleni tai saajalleen sopivaksi. Usein joudun myös pakosta muokkaamaan ohjeita itselleni, sillä kukaan..korostan kukaan.. ei suunnittele neuleita tällaiselle lyhyelle ja pyöreälle tikkujalkaiselle ja lyhytkätiselle ihmisolennolle. Hihat ovat aina aivan liian pitkät ja leveät, tai selkäosa aivan liian pitkä mutta vatsanympärykseen saa lisätä silmukoita. Sain eilen valmiiksi SISU knitsin mustikkapaidan, jossa oli aivan liian leveät hihat minulle ja hihansuut olisivat olleet ikävät. Onneksi viisas minä päätti tehdä puhvihihat ja puserosta tuli juurikin täydellinen
Joo, startiitti on paha kiusa! Mulla tuli tosiaan tähän väliin "vähän muuta", mutta kohta jatkuu tämä takki. Pakkasiinkin on onneksi vielä vähän aikaa.
👍Hyvä idea nappilista
Kiitos! Korjataan, mitä voidaan!
Minunkin on aina keksittävä jotain omaa, mielellään niin, että on jokin riski, esim. ettei ole tarpeeksi lankaa ja joudun sitten säätämään. Yritin neuloa vastikään yhden niin että ostin langat ja yksivärinen piti tulla, mutta oli niin tylsää neulottavaa, että meni purkuun. Siksikin tykkään kirjoneuleista - niissä improvisoinnin rajat ovat mittaamattomat. Mun kirjoneulekäsiala on muuten varmaan hyvin samantapainen kuin sinun, koska en ole koskaan ymmärtänyt sitä lankadominanssia, jälki on mulla aina tasaista, mutta sitten se on myös varsin löysää. Olen huomannut, että etenkin kaksisäikeisillä villalangoilla kannattaa ottaa parikin kokoa pienempi malli. Olen neulonut kirjoneuleita paljon kuten sinäkin ja se näkyy otteen rentoutena.
Kirjoneuleet on kyllä parasta! Aivot on kerrankin vähän narikassa ja pitää vaan tehdä sitä kuviota. Ja aina voi vähän soveltaa! Eniten sovellan, jos huomaan väärän määrän silmukoita. Tai sitten näissä kokojutuissa.
Saisihan tosta kaitaleesta jonkun päähineen näpsästi tai vaikka huivinkin jos poimii reunoista silmukat ja jatkaa vaikka yksvärisenä. Aina voi soveltaa, teen just Kuusisto-paitaan hihoja ja huomasin tehneeni liikaa, niin en jaksa purkaa, ei se oo niin justiinsa. Tyttären peiton kun sain valmiiksi niin tein 3 pipoa ja sitten täytyy tehdä keskeneräisiä välillä valmiiksi. Yhdet sukat jo valmistui ja nyt pakerran tätä puseroa, puikot ei enää riitä 😂
Joo, kun puikot loppuu, pitää ostaa uusia tai neuloa jotain valmiiksi :D
@@ilunhanduduunaa3276 Se on juurikin näin 😁
Just noin on hyvä tehdä käsitöitä. Oma tyyli, oma luovuus, oma rohkeus. Itse joustan ohjeista lähes aina, vaikka edes vähän, ja on onnistunut kyllä mukavasti.
Villatakistasi tulee huikea!
P s. Kyllä nuo voimakkaat värit sopivat Sinulle upeasti, Esim tuo oranssi... sopii niin hyvin....värianalyysisi tuloksesta huolimatta.
Joo kiitos, tykkään vahvoista väreistä. Mutta voin alkaa valita niitä vähän tuon mun analyysini mukaan. Ja aina omalla fiilksellä, sanoivat mitä sanoivat.
Neulottu sorokka tai säpsä kuulostaa hyvältä!
On ihan varmasti jostain ihmisen perusominaisuudesta kiinni, että kuinka tarkkaan seuraa ohjetta, ja kuinka paljon uskaltaa (ja haluaa) irrotella. Jotkut tekee kaiken omasta päästä, ja toinen ääripää taas purkaa vaikka kunka paljon, jos on jäänyt ohjeesta huomaamatta joku kohta. Itse sijoitun varmaan jonnekin välimaastoon; saatan oikoa jossain kohdissa ja usein sovellan edes vähäsen (mikä ei aina ole niin hyvä juttu 🤭). Sama pätee varmaan ruuanlaittoonkin.
Mä olen tosiaan se, joka kiusallanikaan en noudata ohjeita kovin tarkkaan enkä ole kovin tarkka, jos ei tule täydellistä. Vaikkapa just tossa kansallispukuasiassa, ei ne kaikki muikit ennnenkään ole niin täsmällisä olleet. Jotkut tietty on.
Opinpas taas pari uutta sanaa, sorokka ja hankkipaita. Kyllä vaan suomenkielestä löytyy hauskoja sanoja.
Miä kuulun siihen joukkoon, joka yleensä tarvii jonkin ohjeen käsitöihin. Mielelläni kyllä sitten sovellan niitä tarpeen mukaan. Ja sitenhän käsitiöistä tulee persoonallisia ja omannäköisiä. Ja toden totta, niinkuin Ilu sanoit, niin sitenhän syntyy uusia perinteitäkin.
Vähän pitää uudistaa ideoita, josko tulis uutta muotia ihan :D
Juu, aina pitää jotain omaa säätää. Oli kyse sitten käsitöistä tai leipomisesta tai ihan mistä vaan. Jo pelkästä uteliaisuudesta, että mitäpä käy jos vaihdankin tämän tuohon tai lisään hitusen... Iloa tulevaan viikkoon!
Iloa sinnekin! Ja uteliaisuushan se on elon suola! Aina!
Sun uudet rillit on varmaan samasta kaupasta kun mun, ihan on sen tyyliset. Se on kyllä kehyksien karkkikauppa.
Varmasti tykkää tyttösi niistä lämppäreistä, ovat just semmoiset kuin intervepsin kuvissa näkee. . . . Sulla on SE mutta taisi taas olla paikassa nimeltä jemma kun puserosta tuli liian iso😁.
Se on ihana kauppa. Silmälasikeskus, jos joku muukin etsii piristystä pärstään.
Tee pois leikatusta osasta "vino" hiippapipo, jatka neulosta pohjavärillä lyhennetyillä kerroksilla, resori alareunaan ja tupsu päähän,,,
Tulee varmaan hieno! Pitää vähän pyöritellä ideaa :D