Mitäs mieltä oot psykologian mestarina Williams syndromesta ja sitten ihmisen semmosesta sisemmästä olemuksesta? ns myös ehkä sillai että kuin paljon lukeneena ihmisenä joudut esittämään olevas yhteiskunnan jäsen vaikka tiedät yhtä sun toista
Kiitos kommentistasi ja mielenkiintoisesta kysymyksestäsi! Williamsin oireyhtymä on harvinainen geneettinen tila, joka tuo mukanaan erityisiä piirteitä niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin kehityksessä. Tämä aihe on kiehtova, sillä se korostaa ihmismielen ja kehon monimuotoisuutta sekä sitä, kuinka erilaiset geneettiset tekijät voivat vaikuttaa persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen. Ihmisen sisäisen olemuksen pohdinta on syvällinen ja herättää monenlaisia ajatuksia. Meissä jokaisessa on kerroksia, jotka muovautuvat elämänkokemuksista, lukeneisuudesta, omista henkilökohtaisista pohdinnoista sekä syntymäpersoonallisuudesta. Tämä sisäinen maailma voi tuntua ristiriidassa olevalta yhteiskunnan odotusten kanssa, erityisesti jos koemme näkevämme tai ymmärtävämme asioita eri tavoin. On luonnollista kokea tietynlaista "roolin" esittämistä yhteiskunnassa, mutta samalla tämä voi myös antaa meille mahdollisuuden tuoda esiin omia näkemyksiämme ja ymmärrystämme tavalla, joka rikastuttaa sekä omaa että muiden elämää. On tärkeää löytää tasapaino omien sisäisten ajatusten ja tuntemusten sekä ulkoisten odotusten välillä. Vaikka joskus voi tuntua haastavalta sovittaa yhteen nämä kaksi maailmaa, niin uskon että ne voivat myös täydentää toisiaan ja tarjota uusia oivalluksia. Maailmassa on niin monenlaista ymmärrettävää, että aikamme loppuun ennen kuin ehdimme oppia murto-osan kaikesta mahdollisesta. Voimme jokainen olla osa omaa merkityksellistä läheisverkostoa, jossa saa olla juuri oma itsensä. Toivon, että meillä jokaisella olisi sellainen.
@@RitvaHuusko Jep. Williams on tosi mielenkiintoinen juttu! Ihan kuin Jumalan enkeleitä nuo ihmiset😇 Kiitos mukavasta vastauksesta, olen itse liikunnanohjaajaopiskelija, mutta nämä jutut kiinnostaa myös🥳 Mm tahtoisin kysyä vielä, olet puhunut omanarvontunnosta jonkin verran ja haluaisin kysyä, että onko omanarvontunto itsessään mietittävä asia, miten parantaa omanarvontuntoa jos vaikka vähän osaa vaikuttaa ydinajatteluunsa ja uskomuksiinsa ja onko se omanarvontunto elämästä nauttimisen mittari ja miltä se tuntuu. Tarvitseeko omanarvontunnon parantamiseen ammattilaisen apua jos on jo tottunut tiettyihin sosiaalisiin suhteisiin ja jos omassa lähipiirissä omanarvontunto ei ole parasta a-luokkaa. 🥴🫡
Ähh niin Jumalan enkeleitä tai ei ihan sama geenivirheisiä kumminkin ainaki mutta joo. Siis omaa omanarvontuntooni en tiiä millainen se on mut se vois olla parempiki. Meinasin laittaa että vaikka toisiin ihmisiin nähden mutta sit hoksasin että hyvää omanarvontuntoo ei ehkä kuulu ainakaan vertailla toisten omanarvontuntoon
Olen käsitellyt terapiassa juuri noita lapsuudessa koettuja juttuja, jotka ovat vaikuttaneet häpeänä aikuisuudessa. Kyllä kannatti. ❤
Kiitos hyvästä videosta. Tämä selvitti muutaman tutun käytöstä, luulisin näin. ❤
Kiitos palautteesta ❤
Mitäs mieltä oot psykologian mestarina Williams syndromesta ja sitten ihmisen semmosesta sisemmästä olemuksesta? ns myös ehkä sillai että kuin paljon lukeneena ihmisenä joudut esittämään olevas yhteiskunnan jäsen vaikka tiedät yhtä sun toista
En katsonu muuten tätä videota mutta muita videoita oon katsonu😁
Tässä on monta kysymystä
Kiitos kommentistasi ja mielenkiintoisesta kysymyksestäsi! Williamsin oireyhtymä on harvinainen geneettinen tila, joka tuo mukanaan erityisiä piirteitä niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin kehityksessä. Tämä aihe on kiehtova, sillä se korostaa ihmismielen ja kehon monimuotoisuutta sekä sitä, kuinka erilaiset geneettiset tekijät voivat vaikuttaa persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen.
Ihmisen sisäisen olemuksen pohdinta on syvällinen ja herättää monenlaisia ajatuksia. Meissä jokaisessa on kerroksia, jotka muovautuvat elämänkokemuksista, lukeneisuudesta, omista henkilökohtaisista pohdinnoista sekä syntymäpersoonallisuudesta. Tämä sisäinen maailma voi tuntua ristiriidassa olevalta yhteiskunnan odotusten kanssa, erityisesti jos koemme näkevämme tai ymmärtävämme asioita eri tavoin. On luonnollista kokea tietynlaista "roolin" esittämistä yhteiskunnassa, mutta samalla tämä voi myös antaa meille mahdollisuuden tuoda esiin omia näkemyksiämme ja ymmärrystämme tavalla, joka rikastuttaa sekä omaa että muiden elämää.
On tärkeää löytää tasapaino omien sisäisten ajatusten ja tuntemusten sekä ulkoisten odotusten välillä. Vaikka joskus voi tuntua haastavalta sovittaa yhteen nämä kaksi maailmaa, niin uskon että ne voivat myös täydentää toisiaan ja tarjota uusia oivalluksia. Maailmassa on niin monenlaista ymmärrettävää, että aikamme loppuun ennen kuin ehdimme oppia murto-osan kaikesta mahdollisesta. Voimme jokainen olla osa omaa merkityksellistä läheisverkostoa, jossa saa olla juuri oma itsensä. Toivon, että meillä jokaisella olisi sellainen.
@@RitvaHuusko Jep. Williams on tosi mielenkiintoinen juttu! Ihan kuin Jumalan enkeleitä nuo ihmiset😇 Kiitos mukavasta vastauksesta, olen itse liikunnanohjaajaopiskelija, mutta nämä jutut kiinnostaa myös🥳 Mm tahtoisin kysyä vielä, olet puhunut omanarvontunnosta jonkin verran ja haluaisin kysyä, että onko omanarvontunto itsessään mietittävä asia, miten parantaa omanarvontuntoa jos vaikka vähän osaa vaikuttaa ydinajatteluunsa ja uskomuksiinsa ja onko se omanarvontunto elämästä nauttimisen mittari ja miltä se tuntuu. Tarvitseeko omanarvontunnon parantamiseen ammattilaisen apua jos on jo tottunut tiettyihin sosiaalisiin suhteisiin ja jos omassa lähipiirissä omanarvontunto ei ole parasta a-luokkaa. 🥴🫡
Ähh niin Jumalan enkeleitä tai ei ihan sama geenivirheisiä kumminkin ainaki mutta joo. Siis omaa omanarvontuntooni en tiiä millainen se on mut se vois olla parempiki. Meinasin laittaa että vaikka toisiin ihmisiin nähden mutta sit hoksasin että hyvää omanarvontuntoo ei ehkä kuulu ainakaan vertailla toisten omanarvontuntoon