Kirjotit ihan kuvauksen musta! Sosiaalisesti taidoton, ujo, ei sanomista, pelkään ihmisiä, tuppisuu ja hissukka. Tää rajaa ja pilaa mun elämän😭 Kiitos videosta ja vinkeistä!
3 года назад+1
Isosti tsemii sinne! Nää on ärsyttävän hitaita juttuja korjata, mut onneks mahdollisia, kunhan tekee uutterasti duunia näiden eteen. Jos tulee mieleen jotain aiheita, joista vois olla hyötyä, niin heitä ihmeessä kommenttia niin pidän mielessä :)!
Keksitkö videoo miten yksinkertasesti jutella? Töppään kaikki smalltalkit koska en vain keksi sanottavaa. Vastaan vain "joo" "niijoo" "okei" jne.. en osaa ylläpitää keskustelua. 😭
@@bointsi8335 Pidän mielessä ton aiheen! Mulla on muuten yks opas small-talkiin kirjoitettuna, se ei oo julkisessa jaossa, mutta jos heität vaikka sähköpostiosoitteen (tänne tai yksityisviestillä) niin voin lähettää sen sulle jos siitä ois jotain hyötyy :)!
Jevgeni puhut todella paljon asiaa ja seuraan kaikkia videoitasi. Sun kanssasi vierähtäisi varmasti muutama tovi näitä juttuja pohdiskellessa. Kaikilla ihmisillä on erilaiset ongelmat, 27vuotiaana mulle todettiin estynyt persoonallisuus niin se oli itselleni musertava ja vakava shokki jota en hyväksynyt. 30vuotiaana olen sen hyväksynyt ja alkanut ymmärtämään miksi mistään treffeistä ei tullut vuosiin mitään ja kyllä mulla oli 1,5v parisuhde 25vuotiaana mutta itse toimin jättäjänä koska olin aivan hukassa itseni kanssa. Ei mulla ollut mukava olla. Tämä oli tavallaan lähtölaukaus etten ole kunnossa. Nyt tilanne on se että nyt teen todella paljon hommia itseni kanssa. Käyn salilla, vakituinen työ, kirjojen lukeminen, panostus itsensä ymmärtämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin on alkanut. Omasta mielestä oman persoonallisuuden ymmärtäminen on mielestäni tärkeää, että ymmärtää millaista persoonallisuutta on hakemassa parisuhteeseen/kumppanikseen. Onneksi olen uskaltanut käydä treffeillä, baarissa yms muuta vaikka hirveää ahdistavaa sekoilua se on ollutkin. Oikeastaan nyt harjoittelen vain heittäytymistä ja olemalla läsnä. En käytä edes tinderiä, parempia tuloksia saan että tapaan ihmisiä livenä harrastuksissa koska mikroilmeet, äänenpaino ja kehonkielestä opin enemmän sillä hetkellä. Tyytyväinen sinkku olen tällä hetkellä, luultavasti tyytyväisenä pysyn vaikka parisuhdetta ei löytyisikään :)
3 года назад+1
Kiitos paljon Elmer, big respects myös sinne, kuulostaa todella kovalta tuo tekeminen haasteista huolimatta! Itsellänikin tosiaan valtaosa noista ensimmäisistä "aktiivisista vuosista" eli kyllä melkoista sekoilua tavalla tai toisella. Toki paljon ihan positiivistakin sekoilua, mutta paljon myös sitä ikävää ja ahdistavaa x). Mutta mokailuista huolimatta suunta oli onneksi kuitenkin aina eteenpäin!
@ lisään vielä senkin että ongelmiini yritin hakea apua erilaisista pelimies/pua kirjoista, ikäväkseni voin todeta että ne veivät vieläkin enemmän minua suohon ja turhaa ajan haaskausta vaikka todelliset ongelmat olivat aivan muualla. Mutta kyllä niissä jotain hyvääkin oli, mutta sanoisin sen suhteeksi 10% asiaa ja loput skeidaa. Mä en voi niitä suositella kenellekkään. Koska oma persoonallisuuden ongelma alkoi jo lapsena, isäni kaltoin kohteli minua ja onnettomuudet jne. Jevgeni millainen sinun lapsuus ja nuoruus oli niin kuin kodin puolesta?
3 года назад
@@elmerjuupa1050 Moi Elmer! Mulla oli tosi hyvä tuuri kodin suhteen, eli ei ollut ongelmia siellä. Vanhemmat oli yhdessä, heillä oli keskenään hyvät välit eikä mun kasvatuksessa ainakaan mun arvion mukaan tehty mitään sen suurempia virheitä. Oltiin tosin erittäin köyhiä, mutta sekään ei sinänsä vaikuttanut, koska fyrkka riitti kyllä kaikkeen keskeiseen ihan hyvin. Eli tosiaan hyvä tuuri lapsuuden osalta itselläni. Noista pelimiesjutuista aika samat kokemukset. Luin Neil Straussin "The Gamen" muistaakseni joskus 2007 tai 2008 ja koin sen kyllä jossain määrin hyödyllisenä (antoi uskoa, että itsekin voin oppia olemaan naisten kanssa), mutta ne varsinaiset tekniikat, joita noissa opetettiin oli kyllä aika huuhaata (minkä valitettavasti opin myöskin kokemuksen kautta). Tosin olen käsittänyt, että nykyään nuo PUA-meiningit ovat muuttuneet enemmänkin sellaiseksi geneeriseksi lifecoachingiksi ("inner game" yms) kuin varsinaisiksi deittivinkeiksi. Mutta en tosiaan tarkemmin tiedä, omat tiedot on jotain 10+ vuotta vanhoja.
Moikka Jevgeni! Aina mielenkiintoista katsoa videoitasi :) mulla nousi mieleen kysymys tuosta kun sanoit että harjoittelit sosiaalisia taitoja ja seksitaitoja deittailemalla myös niitä jotka eivät vaikuttaneet potentiaalisilta kumppaneilta.. tämä ymmärrettävää ja itsekin annan naisena mahdollisuuden myös niille jotka eivät heti nettiprofiilin perusteella niinkään kiinnosta - hyvää harjoitusta ja tuleepahan annettua mahis erilaisille ihmisille. Tosin toisia treffejä ei tule jos ei natsaa, ja seksiä en myöskään epäkiinnostavien kanssa harrasta. Ymmärrän että miehen seksitaidot ovat usein suuremmassa roolissa ja sen takia niitä kannattanee harjoitella. Mutta miten ihmeessä löysit näitä harjoittelukumppaneita seksiin? Oletukseni nimittäin on, että naiset haluavat usein harrastaa seksiä vain niiden kanssa joista ovat suht vakavissaan kiinnostuneita. Toki seksiä harrastetaan usein ennenkuin ollaan puhuttu sitoutumisesta, mutta jo tässä alun tapailuvaiheessa itse en ainakaan haluaisi olla "harjoittelukumppani". Vai oletko tosiaan löytänyt naisia jotka haluavat vain kevyttä seksiseuraa tai oletko suoraan ehdottanut että "voidaanko harjoitella"?😅 pelottaa deittailla kiinnostavien miesten kanssa jos olenkin vain harjoituskappale, kun tosiaan tavallaan ymmärrän tuon miesten harjoittelun tarpeen.
3 года назад+1
Moi ja kiitti tosi paljon kommentista, tosi hyvä kysymys! Homma meni suurin piirtein näin: 1. Ihan siinä alussa (~18-21 -vuotiaana) nämä seksikumppanit olivat satunnaisia seuralaisia baareista ym bileistä, enkä usko että kyseiset seksikokemukset oli kummallekaan osapuolelle lopulta kovin antoisia. Kännistä häsläämistä, suorituspaineita, jännityksestä johtuvia erektio-ongelmia yms. Mutta toivat itsevarmuutta sentään edes sen kautta, että "jes, joku halusi minut edes hetkeksi". Näitä oli siis tosi vähän, kerta tai pari vuodessa ja nekin kerrat tuntuivat lottovoitoilta. 2. Ajan myötä opin löytämään netistä seuraa (silloin hyvä saitti tähän oli kuvake.net) ja siinä oli jo alusta asti selvät sävelet, eli yleensä jo ennen tapaamista sovittu, että nyt vain paneskellaan. Minulle oli tärkeää, että kaikki kortit on pöydällä alusta asti ja vastapuoli tuntui tätä poikkeuksetta arvostavan. Toki torjuntojakin tuli, mutta se ei ollut ongelma, koska ihmiset tekivät sen ihan asiallisesti., eli en kokenut että lähes kukaan olisi kohdellut minua sinänsä huonosti. Toki torjutuksi tuleminen tuntui ikävältä, mutta ihan siedettävän rajoissa kuitenkin, eli kunnioittavaa kohtelia puolin ja toisin. Joistakin näistä kohtaamisista tuli myöhemmin myös ihan vain kavereita ja seksi jäi pois ja osan kanssa ollaan hyviä ystäviä edelleen. 3. 24-vuotiaana olin vaihdossa ulkomailla ja siellä vaihto-opiskelijoiden joukossa oli aika avointa "kerranhan tässä vain eletään" -bilekulttuuria ja paljon irtoseksiä, yhtälailla niin omasta kuin naistenkin aloitteesta. Vielä enemmän tätä tapahtui, kun ajauduin samana vuonna hengaamaan "hippipiireihin", joissa tätä "vapaa rakkaus" -meininkiä olikin jo tosi paljon. Eli onneksi siis oli paljon naisia, jotka tekivät aloitteita sekä myös tarttuivat minun tekemiini aloitteisiin, joissa oli molemmille selvää, että kyse vain seksistä. Mutta toki joukkoon mahtui oikeastikin potentiaalisia seurustelukumppaneita, joihin liittyi ihan molemminpuolisesti vakavamielistä tapailua, ennen kuin todettiin, että todnäk ei olla oikeita tyyppejä toisillemme. Pari kertaa myös päädyin noina vuosina ihan seurusteluunkin asti, molempina kertoina sitä kesti hieman alle vuoden, mutta molemmat suhteet päätyivät, molempina kertoina toisen osapuolen aloitteesta ja syyksi mainitsivat sen, että olen kyllä kiva ja ihana, mutta ei vain enää tunnu oikein miltään. Eli oletan, että olin kuitenkin vielä jollain tavoin tylsä, en tarpeeksi mies tai jotain vastaavaa. 4. Noissa "hippipiireissä" koin myös, että maine leviää, sinänsä kannaltani hyvällä tavalla. Eli oletan, että kaveriporukan tytöt puhuivat keskenään tai muutoin tiesivät, että minua kiinnostaa tällainen s-seura ja ehdottivat joskus ihan suoraankin, että heitäkin voisi kiinnostaa. Uskon tai haluan ainakin ajatella, että tämä johtui siitä, että en ollut yleisesti ottaen erityisesti kusipää, vaan kanssani oli suhteellisen turvallista olla, joten ehkä joku sitten oikeastikin suositteli minua, koska kyse oli siis samojen ystäväpiirien jäsenistä. Tai sitten nämä olivat oikeasti vain sattumaa ja kuvittelen vain. 5. Suoraan puhuminen on se, mikä johti lähes kaikkiin näihin kohtaamisiini. Eli olin avoimesti ulospäin kiinnostunut seksistä, eli kyse ei ollut siitä, että paljastan tämän vasta, kun ollaan jossain kahden kesken. Kavereiden kesken puhuttiin avoimesti seksistä myös porukalla, erityisesti tätä oli paljon noissa hippipiireissä. 6. Olin usein huolestunut siitä, että olenkohan sellainen limainen kaveri, joka puhuu seksistä ja seksuaalisuudesta liian usein ääneen, mutta luulen, että avoimesti siitä puhumalla viestitin ihmisille selkeästi, että mikä minua kiinnostaa. Jos haluaa seksiä, minulta saa sitä. Jos ei halua, en ole oikea tyyppi. Toisaalta tein myös selväksi, että etsin myös vakavissani itselleni elämänkumppania, mutta koska se on elämän tärkein päätös, niin siihen odotan ihmistä, jonka kanssa tunnen aivan kaiken loksahtavan kohdalleen. Koen, että tätä ymmärrettiin ja kunnioitettiin. (Kun lopulta 26-vuotiaana tapasin tulevan vaimoni ja käytiin ekoilla treffeillä, niin tuntui heti, että tässä voisi olla sitä jotain. Hänellä tosin meni paljon pidempään lämmetä mulle ja hän kuulemma ajatteli vielä kolmansille treffeille asti, että olemme tapaamassa toisiamme vain kaverimielessä, eikä todellakaan olla treffeillä :D) - Eli kaikenkaikkiaan oman kokemukseni perusteella sanoisin, että naiset ovat ihan yhtä seksuaalisia olentoja myös "kevyempien kohtaamisten" suhteen, eikä todellakaan ole sitä, että vain vakavamielinen ja seurustelupotentiaalinen seura kelpaa. (Myös parisuhteessa ollessa saa hyvin harvakseltaan seksiehdotuksia, joihin en luonnollisesti ole tarttunut, mutta naiset siis kyllä aktiivisesti itse hakevat ja ehdottavat seksiä, mikä tuntuu toki imartelevalta ja itsetuntoa nostattavalta.)
3 года назад+1
Eli vielä tiivistäen: Mun mielestä on tosi tärkeää puhua suoraan noista jutuista ja kysyä myös siltä toiselta osapuolelta, että mitä hän ajattelee. Kun tekee oletuksia ja arvailee, niin siinä helposti satuttaa joko itsensä tai toista. (Miesten piireissä elää sitkeästi uskomus, että naisten kanssa ei kannata puhua suoraan, koska silloin tulee torjutuksi ja vaikuttaa epäromanttiselta, mutta mun oma kokemukseni on tosiaan aivan päinvastainen).
@ kiitos vastauksesta, kuulostaa reilulta ja järkevältä toiminnalta! Niin usein kuulee miesten valitusta siitä että joutuu elämään puutteessa ja sit joutuu turvautumaan teeskentelyyn ja muuhun kusipäisyyteen saadakseen seksiä. Mutta näin asia ei näköjään ole, hyvä juttu ! Vielä lisäyksenä itse videoon liittyen, että seksitaitojen puute yksinään tuskin on ongelma, koska on aika normaalia että seksi ei suju heti uuden kumppanin kanssa. Ajan myötä seksistä voi tulla hyvää vaikka ensin oliskin vähän mälsää ja kiusallista. Mutta niinkuin varmaan tarkoititkin niin se on se kokonaisuus. Jos on kokonaisuudessaan liian epävarma mies niin se saattaa olla ongelma. Ja siihen ei auta muu kuin harjoittelu!👍
3 года назад+1
@@ninja9793 Joo, mä luulen että varsinaiset seksitaidot ei merkitse kovinkaan paljoa. Lähdin siis itse alunperin opettelemaan niitä, koska luulin että se on se, mitä tarvitsee. Ajan myötä kuitenkin se asia, mikä oli oikeasti tärkeä oppia niidden taitojen sijaan olikin enemmin sellainen rentous, itsevarmuus ja kyky nauttia tilanteesta ja toisen ihmisen läheisyydestä. Eli voisi sanoa että ennemmin niitä "henkisen puolen taitoja". Tuohon ensimmäiseen vielä lisäys: En osaa tietenkään puhua muiden miesten puolesta, mutta luulen, että se teeskentely ja kusettaminen perustuu myös sille, että joissain tilanteissa se on joillekin miehille oikeasti se todnnäköisin ratkaisu onnistua. Eli itse selvisin rehellisesti puhumalla, koska osasin jo siinä vaiheessa puhua ja koska olin kuitenkin pohjimmiltaan ihan mukavannäköinen (vaikka itsestäni ei siltä tuntunut) ja pitkä mies. Mutta jos joku näyttää ihan quasimodolta eikä omaa sosiaalisia taitoja, niin voi olla, että pelkän rehellisen puheen avulla onnistuminen näyttäytyy heille aidostikin mahdottomana (tai on sitä).
Mitä nää biletysvuodet oli? Mille vuosille nää sun villit nuoruusvuodet sijoittuu aikajanalla? :D Lukion ja Latvian väliset vuodet?
3 года назад
Suurinpiirtein joo, miinus ehkä viimeiset pari vuotta (2016-2018) koska silloin tuli jo suhteellisen harvoin käytyä missään. Eli viimeistään ku 2016 tavattiin vaimon kanssa niin loppu bile-into ihan seinään, eli tästä voi varmaan päätellä et mikä oli pääasiallinen syy bileissä käymiselle x).
Iteki elän todennäköisyyksien mukaan enkä mahdollisuuksien, jos tämä oli videosi pääteesi. Mulla on ura ja raha-asiat kunnossa ja olen päässy deiteille, mutta seksiä en pääse harrastamaan, joten en tule olemaan täysin valmis H-hetkellä, jollei sitten maksullisiin sorru. Maksullisissa opit keinotekoisesti taitavammaksi, koska et ole saanut tilannetta aikaiseksi omalla viehätysvoimallasi. Toki parempi kuin ei mitään. Paha sanoa mistä toi fyysinen viehättävyys johtuu. Deiteillä on hankalaa saada muuta palautetta kuin "musta tuntuu, että etin muuta". Pituus (175cm) on varmasti yksi syy ja entinen ylipaino ongelmani 10-27 vuotiaana. Olen siitä henkisestikin saanut nyt yliotteen ja olen onnistunut laihduttamaan, mutta elän edelleen ylläpito vaiheessa normi arjessa. Oon sitte Red Pill contentia päätyny kattomaan, jotta pysyisin järjissäni tässä "pelissä". Muun muassa liittyen naisten vaatimuksiin ja siihen miten miehen kannattaa ajatella ja toimia globaalissa deittimarkkinassa. Jääköön nähtäväksi pitääkö se minut oikeasti järjissä vai keinotekoisesti samalla myrkyttäen mieltäni väärillä ajatuksilla. Materiaalista olen kuitenkin oppinut, että suomalaisella ei ole mitään syytä olla ylipainoinen, koska asiat on meillä todella hyvin verrattuna moneen muuhun maahan, esim juokseva vesi, ruokaa kaupassa ja ei olla sodassa. Eli ollaan top 10%ssa ainakin, ellei top 1%ssä. Pohdin kanssa, että "seurustelisinko itseni kanssa" kysymystä välillä eli juuri toi mikä elämäntyylini on. Iteki ennen olisin mielummin enemmän ollut tietokoneella pelaamassa, mutta pakottautumalla ulos, olen pitänyt videopelaamista itselleni vähemmän hyväksyttynä asiana. Tällä hetkellä en seurustelisi itseni kanssa, koska pitää vähän vielä elää tän entisen paino ongelman kanssa ja käydä jonku verran deiteillä oppimassa naisten seurassa olemista. Olin lapsena kanssa ujo. Ujouttani kesti 24-25v asti, kunnes päätin että muutan ulkomaille. Muuttoni ulkomaille koulujen jälkeen tekemään töitä kasvatti minut sosiaaliseksi, kun pääsin vanhoista ja turvallisen tutuista kuvioista eroon ja aloitin niin sanotusti alusta uudessa ympäristössä. Jos elämä mitenkään sallii, niin suosittelen tätä kaikille. Harmillisesti en ole nuoruus vuosina osannut ihan täysillä "grindata", mutta kannattaa ajatella että koskaan ei ole liian myöhäistä. Sori pitkä teksti, mä välillä hurahdan :D PS: en myöskään tuomitse jos joku elää poikamiehenä itselleen ja omille mielekkäille harrastuksille ja on jättäny "parisuhde grindauksen" kokonaan pois, koska se on tosi aikaavievää eikä todellakaan takaa haluttua lopputulosta. Ihan ymmärrettävä ratkaisu myös.
3 года назад+1
Tosi hyvä kommentti, kiitos! Tosiaan tuosta seksijutusta. En tähän tolla videolla oikein syventynyt, mutta mullla se "valmius" H-hetkeä varten ei ehkä niinkään lopulta liittynyt varsinaisiin paneskelutaitoihin (niissä olen varmaan edelleen enintään keskinkertainen :D) vaan jonkinlaiseen itseluottamukseen ja kykyyn nauttia siitä tilanteesta ja heittäytyä siihen. Eli tavallaan karissut sellainen "suorituskeskeisyys" jota oli nuorena ja jossa tilannetta lähestyi jonkinlaisena suorituksena, jossa täytyy onnistua. Tämä myöhemmin korvautui onneksi sellaisella "ei tämä ole niin vakavaa, hauskaahan tässä vain ollaan pitämässä" -meiningillä. Tuo ulkonäköjuttu on tosi mielenkiintoinen myös. Aika moni mies vuosien varrella kommentoinut tälle kanavalle, että ilman pituutta ja ulkonäköä ei voi saada seuraa. Aiemmin minun oli tähän jotenkin vaikea uskoa, mutta naispuolisten ystävien kanssa tästä useita kertoja juteltuani, on omiinkin silmiini alkanut vaikuttaa siltä, että kyllä se ulkonäkö ja pituus on yllättävän keskeisessä roolissa. Eli lyhyemmän ja vähemmän komean miehen selkeästi vaikempi saada seuraa kuin sellaisen pitkän ja komean "chad" -tyypin. Itselläni oli onneksi tuuria edes pituuden suhteen ja vatsakin on kasvanut vasta parisuhteessa olemisen myötä :D.
@ Joo varmasti jos kokemusta kertyy, niin ei mieti enään niin paljon suorittamista. Iteki töissä heittäydyn enemmän eri projekteihin kuin miettisin tuloksia ja suorituksia, kun vuosia on enemmän takana. Tosi hyvä kuulla, että pääsit kokemaan nämä asiat. Minulla on kanssa pariskunta ystäviä jotka eivät ajattele seksiä suorituksena ja ymmärrän sen "teoriassa" ja uskon sen pitävän paikkansa kun niin moni on sitä mieltä, mutta se että ymmärtäisi asian 100%:sen konkreettisesti pitävän paikkansa tulee vasta sitten kokemuksen kanssa. Ulkonäkö asiaa on vähän paha arvioida, että onko oikeasti tehnyt parhaansa jolloin olisi oikeuteutta antaa vääränlaisille geeneille enemmän painoarvoa vai olisiko pitänyt tehdä enemmän. Deittiprofiilien kuvien ja globalisoitumisen takia ulkonäkö on nyt tosi keskeisessä roolissa eli onnekkaiden geenien suotuvuus kiistatta korostuu. Onko mahdollista olla Chad ilman 2021 luvulle suotuisia geenejä? --> Totta kai, mutta sitten muut elämän osa-alueet joita naiset arvioivat miehessä pitää olla tosi hyvällä tolalla. Peli on kyllä todella raakaa :D
3 года назад
@@terminaattori Joo, musta tuntuu että erityisesti nettideittipuolella ulkonäön merkitys on korostunut. Tämä siksi, että siellä ei ole paljoa merkitystä karismalla, kehonkielellä, äänenpainolla yms olemukseen liittyvillä jutuilla, jotka "livetilanteissa" voivat seivata aika paljon ulkonäön puutteita. En tiedä onko tämä ajatus sinänsä mistään kotoisin, mutta mutulla heitän, että jos ulkonäkö ei ole sitä chad-tasoa, niin melkeinpä livenä lienee paremmat mahdollisuudet kuin nettideittimaailmassa. (Tämä muuten pätee mahdollisesti naistenkin kohdalla. Moni kaveripiirini "ihan tavallisen" näköinen nainen on kertonut saavansa tinderissä olemattoman vähän matcheja, vaikka monesti miehenä sitä ajattelee, että nainen kuin nainen saa netissä huomiota. Mutta käytännössä tilanne on sielläkin yllättävän raadollinen!)
Välillä tulee mietittyä. Miksi nähdä kauheeta vaivaa toiseen ihmiseen. Eikö kumminkin onni ja onnellisuus lähde itsestä, eikä toisesta. Myös ihmettelen monesti. Miksi se on monelle niin iso ihmettelyn aihe, jos viihtyy olla sinkkuna eikä myöskään etsi suhdetta.
3 года назад+4
Joo sama. Varsinkin yli kolmekymppisenä on omassa kaveri- ja tuttavapiirissä huomannut, että moni suhtautuu tosi ihmetellen sinkkuihin. Joko hyväntahtoisesti ("mutta miksi ihmeessä olet vielä sinkku, sinähän saisit seuraa helposti!") tai ihan suoraan väheksyen ("älä sinä puhu mitään kun et mitään parisuhteista kuitenkaan tiedä!"). Itse uskon, että ihmisen pitäisi saada itse valita eikä muilla pitäisi olla siihen liiemmin nokankoputtamista. Jos viihtyy sinkkuna niin viihtyy sinkkuna.
3 года назад+4
Ja joo myös tohon ekaan pointtiin. Sinänsä onnellisuus lähtee itsestään ja lähtökohtaisesti ihminen voi olla tosi onnellinen parisuhdestatuksestaan riippumatta. Omasta kokemuksesta sanoisin, että itse olin tosi onnellinen sekä sinkkuna että parisuhteessa, mutta näihin liittyvä fiilis oli keskenään erilainen. Molemmissa hyvä, mutta eri tavoilla. (Sitten on vielä nää kulttuurisesta ympäristöstä opitut jutut. Eli kun koko muu maailma huutaa sun korvaan, että "aikuisella ihmisellä kuuluu olla parisuhde ja perhe!", niin siinä helposti rupeaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, vaikka sinänsä niissä ei mitään vikaa olisikaan.)
No, parisuhteitahan on erillaisia. Jos etsii "fukbuddya", niin se että on hyvä seksissä on ensisijaisen tärkeää (en tuomitse ketään joka harrastaa tälläisia suhteita, se on ihan jokaisen oma valinta eikä se kuulu minulle tippaakaan). Jos taas etsii tämmöistä "traditionaalisempaa" seurustelusuhdetta, niin tärkeämpää on se kumpikin on samalla viivalla, eli jos sinulla ei ole paljoa kokemusta eikä kumppanillasikaan, niin mielestäni ei ole syytä huoleen, sillä jos löytyy se yhteinen intiiminen, luotettava suhde ja kommunikaatio toiseen, niin ongelma hoituu kyllä. Eli toisinsanoen jos etsii parisuhdetta "kokeneemman" henkilön kanssa, niin varmaan kannattaa löytyä se kokemus omasta takaa, jos sitä kokemusta ei taas ole, niin ei varmaankaan ole fiksuinta seksin pohjalta aloittaa sitä suhdetta. Vaan rakentaa se yhteys ensin, ja seksuaalisuus siihen suhteeseen mukaan. Itse en välitä yhden illan jutuista, ja mielestäni on hyvin hyvin kiusallista jakaa jotain niin intiimiä ventovieraan kanssa. Jotkut nauttivat tästä ja se on minulle ihan ok. Olen tosin täysin samaa mieltä siitä että seksuaalisuus on erittäin tärkeä osa lähes kaikkia parisuhteita. Mutta se että on iso "bodycount" ei ole edellytys sille että voi olla seksuaalisesti erittäin mukavassa suhteessa, vaikka se aluksi olisikin todennäköisesti vähän kiusallista. Muutenkin tämmöinen "minun on oltava seksuaalisesti kokeneempi, paremmassa työssä, fyysisesti miellyttävämmän näköinen etc. Jotta saisin rakastavan parisuhteen" ajattelu kielii epäitsevarmuudesta. En tietenkään väitä että kannattaa olla koditon neitsyt pummi, mutta ei tarvitse olla casanova bill gates chad thundercockkikaan. Jos etsii "ihan tavallista parisuhdetta" (joka voi eri ihmisille tarkoittaa tusinaa eri asiaa) niin se että on "ihan tavallinen" pitäisi riittää.
Siitä syystä tuli eka dislaikkini sinulle. Ymmärrän toki pointtisi, nykyään on normaalia että se suhteen hyvin varhaisessa vaiheessa mennään jo sänkyyn, ja etenkin jos on 23+ vuotias, niin odotukset voivat olla kumppanilla korkeat. Mutta näin ei tarvitse olla, eikä pelkästään kokemus aina takaa hyvää seksuaalista suhdetta/kokemusta. Aina voi oppia yhdessä, ja täten voi myös vahvistaa suhdetta paljon.
3 года назад+1
Joo, oon tosta ihan samaa mieltä. Tossa videolla avaan lähinnä omaa kokemustani ja lähtökohtani olivat juurikin hyvin epäitsevarmat. Ensimmäinen lyhyehkö (~6kk) parisuhdekin oli jo 20-vuotiaana eli se toimi omallakin kohdalla sinänsä esimerkkinä siitä, että kyllä suhteeseen pääsi kokemistaan puutteista huolimatta. Toisaalta puolen vuoden jälkeen jouduin vaihtoaitioon ja yksi tämän henkilön eksplisiittisesti mainitsemista syistä oli tämä sosiaalinen pihallaoloni sekä tylsä meininki sängyssä (olin samoihin aikoihin myös poissa intissä, eli senkin vaikutusta suhteen kaatumiseen voi toki spekuloida). Sekin toki mietityttää, että kuinka paljon tämän kuuleminen muokkasi ajatusmaailmaani juuri tähän "pakko harjoitella paremmaksi" -suuntaan. Lähinnä oma keskeinen pointtini, jota pyrin videolla tuomaan esiin on se, että tällaiset ulkoiset muuttujat kuten työ, sosiaaliset taidot, seksikyvyt ja muut nostavat onnistumisen todennäköisyyttä, mutta en väitä, että ne olisivat onnistumisen edellytys.
@ kuulostaa ikävältä. Aika tavallista että nuorten suhteissa toinen ja tässä tapauksessa kumpikin on tavalla tai toisella vähän pihalla. Eihän nuorilta voi odottaakkaan että he olisivat täysin valmiita, en tiedä voiko aikuisiltakaan. Minä katsoisin asian niin että joko asian olisi voinut korjata esim. Siten että kumppanisi olisi paremmin kommunikoinut tarpeensa ja sen mitä teet oikein/väärin vaikkapa sosiaalisesti tai niissä petipuuhissa ja olisitte sitten yhdessä voineet kehittää niitä asioita. Tai sitten ex kumppanisi katsoi asian siten että tilanne on korjaamaton ja asialle ei voida tehdä mitään, siltä ex kumppanisi sai sen ainakin kuulostamaan. Hyvin todennäköistä myös se että tämä oli ikävä kyllä taas yksi perus tekosyy, jolla jätetään kumppani kun hän on intissä. Se on aika hemmetin yleistä ikävä kyllä. Vaikea sanoa mutta kuulostaa siltä että asiassa oli enemmän kuin yksi tekiä, ja ratkaiseva tekijä oli siinä kumppanissa eikä sinussa, ainakin kertomasi ja oletuksieni perusteella.
3 года назад+1
@@alainerookkitsunev5605 Joo jep, retrospektissä kyseisen suhteen kaatuminen näyttäytyy sinänsä ihan ymmärrettävänä, koska kommunikaatio-ongelmia oli varmasti puolin ja toisin, vaikka molemmat varmaankin omalta osaltaan yrittivät parhaansa. Mutta tosiaan sen ikäisten taidoilla se ei riittänyt x). Hieman offtopiccina mutta aihetta silti sivuten: oma onneni on tulevien parisuhteiden kannalta ollut se, että jokainen eroon päätynyt parisuhde päätyi yleisesti ottaen suhteellisen ystävällisissä tunnelmissa (vaikka olinkin lähes kaikissa jätetty osapuoli), niin ei tullut itselleni onneksi sellaista katkeroitumista. Moni tuntuu (sinänsä aivan ymmärrettävistä syistä) katkeroituvan riitaisista eroista, mikä taas vaikuttaa halukkuuteen ja valmiuteen alkaa seuraavaan parisuhteeseen.
Kirjotit ihan kuvauksen musta! Sosiaalisesti taidoton, ujo, ei sanomista, pelkään ihmisiä, tuppisuu ja hissukka. Tää rajaa ja pilaa mun elämän😭
Kiitos videosta ja vinkeistä!
Isosti tsemii sinne! Nää on ärsyttävän hitaita juttuja korjata, mut onneks mahdollisia, kunhan tekee uutterasti duunia näiden eteen. Jos tulee mieleen jotain aiheita, joista vois olla hyötyä, niin heitä ihmeessä kommenttia niin pidän mielessä :)!
Keksitkö videoo miten yksinkertasesti jutella? Töppään kaikki smalltalkit koska en vain keksi sanottavaa. Vastaan vain "joo" "niijoo" "okei" jne.. en osaa ylläpitää keskustelua. 😭
Ja kiitos tsempeistä!
@@bointsi8335 Pidän mielessä ton aiheen! Mulla on muuten yks opas small-talkiin kirjoitettuna, se ei oo julkisessa jaossa, mutta jos heität vaikka sähköpostiosoitteen (tänne tai yksityisviestillä) niin voin lähettää sen sulle jos siitä ois jotain hyötyy :)!
@ joo, kiitos!
Jevgeni puhut todella paljon asiaa ja seuraan kaikkia videoitasi. Sun kanssasi vierähtäisi varmasti muutama tovi näitä juttuja pohdiskellessa. Kaikilla ihmisillä on erilaiset ongelmat, 27vuotiaana mulle todettiin estynyt persoonallisuus niin se oli itselleni musertava ja vakava shokki jota en hyväksynyt. 30vuotiaana olen sen hyväksynyt ja alkanut ymmärtämään miksi mistään treffeistä ei tullut vuosiin mitään ja kyllä mulla oli 1,5v parisuhde 25vuotiaana mutta itse toimin jättäjänä koska olin aivan hukassa itseni kanssa. Ei mulla ollut mukava olla. Tämä oli tavallaan lähtölaukaus etten ole kunnossa. Nyt tilanne on se että nyt teen todella paljon hommia itseni kanssa. Käyn salilla, vakituinen työ, kirjojen lukeminen, panostus itsensä ymmärtämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin on alkanut.
Omasta mielestä oman persoonallisuuden ymmärtäminen on mielestäni tärkeää, että ymmärtää millaista persoonallisuutta on hakemassa parisuhteeseen/kumppanikseen. Onneksi olen uskaltanut käydä treffeillä, baarissa yms muuta vaikka hirveää ahdistavaa sekoilua se on ollutkin. Oikeastaan nyt harjoittelen vain heittäytymistä ja olemalla läsnä. En käytä edes tinderiä, parempia tuloksia saan että tapaan ihmisiä livenä harrastuksissa koska mikroilmeet, äänenpaino ja kehonkielestä opin enemmän sillä hetkellä. Tyytyväinen sinkku olen tällä hetkellä, luultavasti tyytyväisenä pysyn vaikka parisuhdetta ei löytyisikään :)
Kiitos paljon Elmer, big respects myös sinne, kuulostaa todella kovalta tuo tekeminen haasteista huolimatta! Itsellänikin tosiaan valtaosa noista ensimmäisistä "aktiivisista vuosista" eli kyllä melkoista sekoilua tavalla tai toisella. Toki paljon ihan positiivistakin sekoilua, mutta paljon myös sitä ikävää ja ahdistavaa x). Mutta mokailuista huolimatta suunta oli onneksi kuitenkin aina eteenpäin!
@ lisään vielä senkin että ongelmiini yritin hakea apua erilaisista pelimies/pua kirjoista, ikäväkseni voin todeta että ne veivät vieläkin enemmän minua suohon ja turhaa ajan haaskausta vaikka todelliset ongelmat olivat aivan muualla. Mutta kyllä niissä jotain hyvääkin oli, mutta sanoisin sen suhteeksi 10% asiaa ja loput skeidaa. Mä en voi niitä suositella kenellekkään.
Koska oma persoonallisuuden ongelma alkoi jo lapsena, isäni kaltoin kohteli minua ja onnettomuudet jne. Jevgeni millainen sinun lapsuus ja nuoruus oli niin kuin kodin puolesta?
@@elmerjuupa1050 Moi Elmer! Mulla oli tosi hyvä tuuri kodin suhteen, eli ei ollut ongelmia siellä. Vanhemmat oli yhdessä, heillä oli keskenään hyvät välit eikä mun kasvatuksessa ainakaan mun arvion mukaan tehty mitään sen suurempia virheitä. Oltiin tosin erittäin köyhiä, mutta sekään ei sinänsä vaikuttanut, koska fyrkka riitti kyllä kaikkeen keskeiseen ihan hyvin. Eli tosiaan hyvä tuuri lapsuuden osalta itselläni.
Noista pelimiesjutuista aika samat kokemukset. Luin Neil Straussin "The Gamen" muistaakseni joskus 2007 tai 2008 ja koin sen kyllä jossain määrin hyödyllisenä (antoi uskoa, että itsekin voin oppia olemaan naisten kanssa), mutta ne varsinaiset tekniikat, joita noissa opetettiin oli kyllä aika huuhaata (minkä valitettavasti opin myöskin kokemuksen kautta). Tosin olen käsittänyt, että nykyään nuo PUA-meiningit ovat muuttuneet enemmänkin sellaiseksi geneeriseksi lifecoachingiksi ("inner game" yms) kuin varsinaisiksi deittivinkeiksi. Mutta en tosiaan tarkemmin tiedä, omat tiedot on jotain 10+ vuotta vanhoja.
Moikka Jevgeni! Aina mielenkiintoista katsoa videoitasi :) mulla nousi mieleen kysymys tuosta kun sanoit että harjoittelit sosiaalisia taitoja ja seksitaitoja deittailemalla myös niitä jotka eivät vaikuttaneet potentiaalisilta kumppaneilta.. tämä ymmärrettävää ja itsekin annan naisena mahdollisuuden myös niille jotka eivät heti nettiprofiilin perusteella niinkään kiinnosta - hyvää harjoitusta ja tuleepahan annettua mahis erilaisille ihmisille. Tosin toisia treffejä ei tule jos ei natsaa, ja seksiä en myöskään epäkiinnostavien kanssa harrasta. Ymmärrän että miehen seksitaidot ovat usein suuremmassa roolissa ja sen takia niitä kannattanee harjoitella. Mutta miten ihmeessä löysit näitä harjoittelukumppaneita seksiin? Oletukseni nimittäin on, että naiset haluavat usein harrastaa seksiä vain niiden kanssa joista ovat suht vakavissaan kiinnostuneita. Toki seksiä harrastetaan usein ennenkuin ollaan puhuttu sitoutumisesta, mutta jo tässä alun tapailuvaiheessa itse en ainakaan haluaisi olla "harjoittelukumppani". Vai oletko tosiaan löytänyt naisia jotka haluavat vain kevyttä seksiseuraa tai oletko suoraan ehdottanut että "voidaanko harjoitella"?😅 pelottaa deittailla kiinnostavien miesten kanssa jos olenkin vain harjoituskappale, kun tosiaan tavallaan ymmärrän tuon miesten harjoittelun tarpeen.
Moi ja kiitti tosi paljon kommentista, tosi hyvä kysymys! Homma meni suurin piirtein näin:
1. Ihan siinä alussa (~18-21 -vuotiaana) nämä seksikumppanit olivat satunnaisia seuralaisia baareista ym bileistä, enkä usko että kyseiset seksikokemukset oli kummallekaan osapuolelle lopulta kovin antoisia. Kännistä häsläämistä, suorituspaineita, jännityksestä johtuvia erektio-ongelmia yms. Mutta toivat itsevarmuutta sentään edes sen kautta, että "jes, joku halusi minut edes hetkeksi". Näitä oli siis tosi vähän, kerta tai pari vuodessa ja nekin kerrat tuntuivat lottovoitoilta.
2. Ajan myötä opin löytämään netistä seuraa (silloin hyvä saitti tähän oli kuvake.net) ja siinä oli jo alusta asti selvät sävelet, eli yleensä jo ennen tapaamista sovittu, että nyt vain paneskellaan. Minulle oli tärkeää, että kaikki kortit on pöydällä alusta asti ja vastapuoli tuntui tätä poikkeuksetta arvostavan. Toki torjuntojakin tuli, mutta se ei ollut ongelma, koska ihmiset tekivät sen ihan asiallisesti., eli en kokenut että lähes kukaan olisi kohdellut minua sinänsä huonosti. Toki torjutuksi tuleminen tuntui ikävältä, mutta ihan siedettävän rajoissa kuitenkin, eli kunnioittavaa kohtelia puolin ja toisin. Joistakin näistä kohtaamisista tuli myöhemmin myös ihan vain kavereita ja seksi jäi pois ja osan kanssa ollaan hyviä ystäviä edelleen.
3. 24-vuotiaana olin vaihdossa ulkomailla ja siellä vaihto-opiskelijoiden joukossa oli aika avointa "kerranhan tässä vain eletään" -bilekulttuuria ja paljon irtoseksiä, yhtälailla niin omasta kuin naistenkin aloitteesta. Vielä enemmän tätä tapahtui, kun ajauduin samana vuonna hengaamaan "hippipiireihin", joissa tätä "vapaa rakkaus" -meininkiä olikin jo tosi paljon. Eli onneksi siis oli paljon naisia, jotka tekivät aloitteita sekä myös tarttuivat minun tekemiini aloitteisiin, joissa oli molemmille selvää, että kyse vain seksistä.
Mutta toki joukkoon mahtui oikeastikin potentiaalisia seurustelukumppaneita, joihin liittyi ihan molemminpuolisesti vakavamielistä tapailua, ennen kuin todettiin, että todnäk ei olla oikeita tyyppejä toisillemme. Pari kertaa myös päädyin noina vuosina ihan seurusteluunkin asti, molempina kertoina sitä kesti hieman alle vuoden, mutta molemmat suhteet päätyivät, molempina kertoina toisen osapuolen aloitteesta ja syyksi mainitsivat sen, että olen kyllä kiva ja ihana, mutta ei vain enää tunnu oikein miltään. Eli oletan, että olin kuitenkin vielä jollain tavoin tylsä, en tarpeeksi mies tai jotain vastaavaa.
4. Noissa "hippipiireissä" koin myös, että maine leviää, sinänsä kannaltani hyvällä tavalla. Eli oletan, että kaveriporukan tytöt puhuivat keskenään tai muutoin tiesivät, että minua kiinnostaa tällainen s-seura ja ehdottivat joskus ihan suoraankin, että heitäkin voisi kiinnostaa. Uskon tai haluan ainakin ajatella, että tämä johtui siitä, että en ollut yleisesti ottaen erityisesti kusipää, vaan kanssani oli suhteellisen turvallista olla, joten ehkä joku sitten oikeastikin suositteli minua, koska kyse oli siis samojen ystäväpiirien jäsenistä. Tai sitten nämä olivat oikeasti vain sattumaa ja kuvittelen vain.
5. Suoraan puhuminen on se, mikä johti lähes kaikkiin näihin kohtaamisiini. Eli olin avoimesti ulospäin kiinnostunut seksistä, eli kyse ei ollut siitä, että paljastan tämän vasta, kun ollaan jossain kahden kesken. Kavereiden kesken puhuttiin avoimesti seksistä myös porukalla, erityisesti tätä oli paljon noissa hippipiireissä.
6. Olin usein huolestunut siitä, että olenkohan sellainen limainen kaveri, joka puhuu seksistä ja seksuaalisuudesta liian usein ääneen, mutta luulen, että avoimesti siitä puhumalla viestitin ihmisille selkeästi, että mikä minua kiinnostaa. Jos haluaa seksiä, minulta saa sitä. Jos ei halua, en ole oikea tyyppi. Toisaalta tein myös selväksi, että etsin myös vakavissani itselleni elämänkumppania, mutta koska se on elämän tärkein päätös, niin siihen odotan ihmistä, jonka kanssa tunnen aivan kaiken loksahtavan kohdalleen. Koen, että tätä ymmärrettiin ja kunnioitettiin.
(Kun lopulta 26-vuotiaana tapasin tulevan vaimoni ja käytiin ekoilla treffeillä, niin tuntui heti, että tässä voisi olla sitä jotain. Hänellä tosin meni paljon pidempään lämmetä mulle ja hän kuulemma ajatteli vielä kolmansille treffeille asti, että olemme tapaamassa toisiamme vain kaverimielessä, eikä todellakaan olla treffeillä :D)
- Eli kaikenkaikkiaan oman kokemukseni perusteella sanoisin, että naiset ovat ihan yhtä seksuaalisia olentoja myös "kevyempien kohtaamisten" suhteen, eikä todellakaan ole sitä, että vain vakavamielinen ja seurustelupotentiaalinen seura kelpaa.
(Myös parisuhteessa ollessa saa hyvin harvakseltaan seksiehdotuksia, joihin en luonnollisesti ole tarttunut, mutta naiset siis kyllä aktiivisesti itse hakevat ja ehdottavat seksiä, mikä tuntuu toki imartelevalta ja itsetuntoa nostattavalta.)
Eli vielä tiivistäen: Mun mielestä on tosi tärkeää puhua suoraan noista jutuista ja kysyä myös siltä toiselta osapuolelta, että mitä hän ajattelee. Kun tekee oletuksia ja arvailee, niin siinä helposti satuttaa joko itsensä tai toista.
(Miesten piireissä elää sitkeästi uskomus, että naisten kanssa ei kannata puhua suoraan, koska silloin tulee torjutuksi ja vaikuttaa epäromanttiselta, mutta mun oma kokemukseni on tosiaan aivan päinvastainen).
@ kiitos vastauksesta, kuulostaa reilulta ja järkevältä toiminnalta! Niin usein kuulee miesten valitusta siitä että joutuu elämään puutteessa ja sit joutuu turvautumaan teeskentelyyn ja muuhun kusipäisyyteen saadakseen seksiä. Mutta näin asia ei näköjään ole, hyvä juttu !
Vielä lisäyksenä itse videoon liittyen, että seksitaitojen puute yksinään tuskin on ongelma, koska on aika normaalia että seksi ei suju heti uuden kumppanin kanssa. Ajan myötä seksistä voi tulla hyvää vaikka ensin oliskin vähän mälsää ja kiusallista. Mutta niinkuin varmaan tarkoititkin niin se on se kokonaisuus. Jos on kokonaisuudessaan liian epävarma mies niin se saattaa olla ongelma. Ja siihen ei auta muu kuin harjoittelu!👍
@@ninja9793 Joo, mä luulen että varsinaiset seksitaidot ei merkitse kovinkaan paljoa. Lähdin siis itse alunperin opettelemaan niitä, koska luulin että se on se, mitä tarvitsee. Ajan myötä kuitenkin se asia, mikä oli oikeasti tärkeä oppia niidden taitojen sijaan olikin enemmin sellainen rentous, itsevarmuus ja kyky nauttia tilanteesta ja toisen ihmisen läheisyydestä. Eli voisi sanoa että ennemmin niitä "henkisen puolen taitoja".
Tuohon ensimmäiseen vielä lisäys: En osaa tietenkään puhua muiden miesten puolesta, mutta luulen, että se teeskentely ja kusettaminen perustuu myös sille, että joissain tilanteissa se on joillekin miehille oikeasti se todnnäköisin ratkaisu onnistua. Eli itse selvisin rehellisesti puhumalla, koska osasin jo siinä vaiheessa puhua ja koska olin kuitenkin pohjimmiltaan ihan mukavannäköinen (vaikka itsestäni ei siltä tuntunut) ja pitkä mies. Mutta jos joku näyttää ihan quasimodolta eikä omaa sosiaalisia taitoja, niin voi olla, että pelkän rehellisen puheen avulla onnistuminen näyttäytyy heille aidostikin mahdottomana (tai on sitä).
Mitä nää biletysvuodet oli? Mille vuosille nää sun villit nuoruusvuodet sijoittuu aikajanalla? :D Lukion ja Latvian väliset vuodet?
Suurinpiirtein joo, miinus ehkä viimeiset pari vuotta (2016-2018) koska silloin tuli jo suhteellisen harvoin käytyä missään. Eli viimeistään ku 2016 tavattiin vaimon kanssa niin loppu bile-into ihan seinään, eli tästä voi varmaan päätellä et mikä oli pääasiallinen syy bileissä käymiselle x).
Iteki elän todennäköisyyksien mukaan enkä mahdollisuuksien, jos tämä oli videosi pääteesi. Mulla on ura ja raha-asiat kunnossa ja olen päässy deiteille, mutta seksiä en pääse harrastamaan, joten en tule olemaan täysin valmis H-hetkellä, jollei sitten maksullisiin sorru. Maksullisissa opit keinotekoisesti taitavammaksi, koska et ole saanut tilannetta aikaiseksi omalla viehätysvoimallasi. Toki parempi kuin ei mitään. Paha sanoa mistä toi fyysinen viehättävyys johtuu. Deiteillä on hankalaa saada muuta palautetta kuin "musta tuntuu, että etin muuta". Pituus (175cm) on varmasti yksi syy ja entinen ylipaino ongelmani 10-27 vuotiaana. Olen siitä henkisestikin saanut nyt yliotteen ja olen onnistunut laihduttamaan, mutta elän edelleen ylläpito vaiheessa normi arjessa.
Oon sitte Red Pill contentia päätyny kattomaan, jotta pysyisin järjissäni tässä "pelissä". Muun muassa liittyen naisten vaatimuksiin ja siihen miten miehen kannattaa ajatella ja toimia globaalissa deittimarkkinassa. Jääköön nähtäväksi pitääkö se minut oikeasti järjissä vai keinotekoisesti samalla myrkyttäen mieltäni väärillä ajatuksilla. Materiaalista olen kuitenkin oppinut, että suomalaisella ei ole mitään syytä olla ylipainoinen, koska asiat on meillä todella hyvin verrattuna moneen muuhun maahan, esim juokseva vesi, ruokaa kaupassa ja ei olla sodassa. Eli ollaan top 10%ssa ainakin, ellei top 1%ssä.
Pohdin kanssa, että "seurustelisinko itseni kanssa" kysymystä välillä eli juuri toi mikä elämäntyylini on. Iteki ennen olisin mielummin enemmän ollut tietokoneella pelaamassa, mutta pakottautumalla ulos, olen pitänyt videopelaamista itselleni vähemmän hyväksyttynä asiana. Tällä hetkellä en seurustelisi itseni kanssa, koska pitää vähän vielä elää tän entisen paino ongelman kanssa ja käydä jonku verran deiteillä oppimassa naisten seurassa olemista.
Olin lapsena kanssa ujo. Ujouttani kesti 24-25v asti, kunnes päätin että muutan ulkomaille. Muuttoni ulkomaille koulujen jälkeen tekemään töitä kasvatti minut sosiaaliseksi, kun pääsin vanhoista ja turvallisen tutuista kuvioista eroon ja aloitin niin sanotusti alusta uudessa ympäristössä. Jos elämä mitenkään sallii, niin suosittelen tätä kaikille.
Harmillisesti en ole nuoruus vuosina osannut ihan täysillä "grindata", mutta kannattaa ajatella että koskaan ei ole liian myöhäistä.
Sori pitkä teksti, mä välillä hurahdan :D
PS: en myöskään tuomitse jos joku elää poikamiehenä itselleen ja omille mielekkäille harrastuksille ja on jättäny "parisuhde grindauksen" kokonaan pois, koska se on tosi aikaavievää eikä todellakaan takaa haluttua lopputulosta. Ihan ymmärrettävä ratkaisu myös.
Tosi hyvä kommentti, kiitos! Tosiaan tuosta seksijutusta. En tähän tolla videolla oikein syventynyt, mutta mullla se "valmius" H-hetkeä varten ei ehkä niinkään lopulta liittynyt varsinaisiin paneskelutaitoihin (niissä olen varmaan edelleen enintään keskinkertainen :D) vaan jonkinlaiseen itseluottamukseen ja kykyyn nauttia siitä tilanteesta ja heittäytyä siihen. Eli tavallaan karissut sellainen "suorituskeskeisyys" jota oli nuorena ja jossa tilannetta lähestyi jonkinlaisena suorituksena, jossa täytyy onnistua. Tämä myöhemmin korvautui onneksi sellaisella "ei tämä ole niin vakavaa, hauskaahan tässä vain ollaan pitämässä" -meiningillä.
Tuo ulkonäköjuttu on tosi mielenkiintoinen myös. Aika moni mies vuosien varrella kommentoinut tälle kanavalle, että ilman pituutta ja ulkonäköä ei voi saada seuraa. Aiemmin minun oli tähän jotenkin vaikea uskoa, mutta naispuolisten ystävien kanssa tästä useita kertoja juteltuani, on omiinkin silmiini alkanut vaikuttaa siltä, että kyllä se ulkonäkö ja pituus on yllättävän keskeisessä roolissa. Eli lyhyemmän ja vähemmän komean miehen selkeästi vaikempi saada seuraa kuin sellaisen pitkän ja komean "chad" -tyypin. Itselläni oli onneksi tuuria edes pituuden suhteen ja vatsakin on kasvanut vasta parisuhteessa olemisen myötä :D.
@ Joo varmasti jos kokemusta kertyy, niin ei mieti enään niin paljon suorittamista. Iteki töissä heittäydyn enemmän eri projekteihin kuin miettisin tuloksia ja suorituksia, kun vuosia on enemmän takana. Tosi hyvä kuulla, että pääsit kokemaan nämä asiat. Minulla on kanssa pariskunta ystäviä jotka eivät ajattele seksiä suorituksena ja ymmärrän sen "teoriassa" ja uskon sen pitävän paikkansa kun niin moni on sitä mieltä, mutta se että ymmärtäisi asian 100%:sen konkreettisesti pitävän paikkansa tulee vasta sitten kokemuksen kanssa.
Ulkonäkö asiaa on vähän paha arvioida, että onko oikeasti tehnyt parhaansa jolloin olisi oikeuteutta antaa vääränlaisille geeneille enemmän painoarvoa vai olisiko pitänyt tehdä enemmän. Deittiprofiilien kuvien ja globalisoitumisen takia ulkonäkö on nyt tosi keskeisessä roolissa eli onnekkaiden geenien suotuvuus kiistatta korostuu. Onko mahdollista olla Chad ilman 2021 luvulle suotuisia geenejä? --> Totta kai, mutta sitten muut elämän osa-alueet joita naiset arvioivat miehessä pitää olla tosi hyvällä tolalla. Peli on kyllä todella raakaa :D
@@terminaattori Joo, musta tuntuu että erityisesti nettideittipuolella ulkonäön merkitys on korostunut. Tämä siksi, että siellä ei ole paljoa merkitystä karismalla, kehonkielellä, äänenpainolla yms olemukseen liittyvillä jutuilla, jotka "livetilanteissa" voivat seivata aika paljon ulkonäön puutteita. En tiedä onko tämä ajatus sinänsä mistään kotoisin, mutta mutulla heitän, että jos ulkonäkö ei ole sitä chad-tasoa, niin melkeinpä livenä lienee paremmat mahdollisuudet kuin nettideittimaailmassa.
(Tämä muuten pätee mahdollisesti naistenkin kohdalla. Moni kaveripiirini "ihan tavallisen" näköinen nainen on kertonut saavansa tinderissä olemattoman vähän matcheja, vaikka monesti miehenä sitä ajattelee, että nainen kuin nainen saa netissä huomiota. Mutta käytännössä tilanne on sielläkin yllättävän raadollinen!)
Välillä tulee mietittyä. Miksi nähdä kauheeta vaivaa toiseen ihmiseen. Eikö kumminkin onni ja onnellisuus lähde itsestä, eikä toisesta.
Myös ihmettelen monesti. Miksi se on monelle niin iso ihmettelyn aihe, jos viihtyy olla sinkkuna eikä myöskään etsi suhdetta.
Joo sama. Varsinkin yli kolmekymppisenä on omassa kaveri- ja tuttavapiirissä huomannut, että moni suhtautuu tosi ihmetellen sinkkuihin. Joko hyväntahtoisesti ("mutta miksi ihmeessä olet vielä sinkku, sinähän saisit seuraa helposti!") tai ihan suoraan väheksyen ("älä sinä puhu mitään kun et mitään parisuhteista kuitenkaan tiedä!"). Itse uskon, että ihmisen pitäisi saada itse valita eikä muilla pitäisi olla siihen liiemmin nokankoputtamista. Jos viihtyy sinkkuna niin viihtyy sinkkuna.
Ja joo myös tohon ekaan pointtiin. Sinänsä onnellisuus lähtee itsestään ja lähtökohtaisesti ihminen voi olla tosi onnellinen parisuhdestatuksestaan riippumatta. Omasta kokemuksesta sanoisin, että itse olin tosi onnellinen sekä sinkkuna että parisuhteessa, mutta näihin liittyvä fiilis oli keskenään erilainen. Molemmissa hyvä, mutta eri tavoilla.
(Sitten on vielä nää kulttuurisesta ympäristöstä opitut jutut. Eli kun koko muu maailma huutaa sun korvaan, että "aikuisella ihmisellä kuuluu olla parisuhde ja perhe!", niin siinä helposti rupeaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, vaikka sinänsä niissä ei mitään vikaa olisikaan.)
No, parisuhteitahan on erillaisia. Jos etsii "fukbuddya", niin se että on hyvä seksissä on ensisijaisen tärkeää (en tuomitse ketään joka harrastaa tälläisia suhteita, se on ihan jokaisen oma valinta eikä se kuulu minulle tippaakaan). Jos taas etsii tämmöistä "traditionaalisempaa" seurustelusuhdetta, niin tärkeämpää on se kumpikin on samalla viivalla, eli jos sinulla ei ole paljoa kokemusta eikä kumppanillasikaan, niin mielestäni ei ole syytä huoleen, sillä jos löytyy se yhteinen intiiminen, luotettava suhde ja kommunikaatio toiseen, niin ongelma hoituu kyllä. Eli toisinsanoen jos etsii parisuhdetta "kokeneemman" henkilön kanssa, niin varmaan kannattaa löytyä se kokemus omasta takaa, jos sitä kokemusta ei taas ole, niin ei varmaankaan ole fiksuinta seksin pohjalta aloittaa sitä suhdetta. Vaan rakentaa se yhteys ensin, ja seksuaalisuus siihen suhteeseen mukaan. Itse en välitä yhden illan jutuista, ja mielestäni on hyvin hyvin kiusallista jakaa jotain niin intiimiä ventovieraan kanssa. Jotkut nauttivat tästä ja se on minulle ihan ok. Olen tosin täysin samaa mieltä siitä että seksuaalisuus on erittäin tärkeä osa lähes kaikkia parisuhteita. Mutta se että on iso "bodycount" ei ole edellytys sille että voi olla seksuaalisesti erittäin mukavassa suhteessa, vaikka se aluksi olisikin todennäköisesti vähän kiusallista. Muutenkin tämmöinen "minun on oltava seksuaalisesti kokeneempi, paremmassa työssä, fyysisesti miellyttävämmän näköinen etc. Jotta saisin rakastavan parisuhteen" ajattelu kielii epäitsevarmuudesta. En tietenkään väitä että kannattaa olla koditon neitsyt pummi, mutta ei tarvitse olla casanova bill gates chad thundercockkikaan. Jos etsii "ihan tavallista parisuhdetta" (joka voi eri ihmisille tarkoittaa tusinaa eri asiaa) niin se että on "ihan tavallinen" pitäisi riittää.
Siitä syystä tuli eka dislaikkini sinulle. Ymmärrän toki pointtisi, nykyään on normaalia että se suhteen hyvin varhaisessa vaiheessa mennään jo sänkyyn, ja etenkin jos on 23+ vuotias, niin odotukset voivat olla kumppanilla korkeat. Mutta näin ei tarvitse olla, eikä pelkästään kokemus aina takaa hyvää seksuaalista suhdetta/kokemusta. Aina voi oppia yhdessä, ja täten voi myös vahvistaa suhdetta paljon.
Joo, oon tosta ihan samaa mieltä. Tossa videolla avaan lähinnä omaa kokemustani ja lähtökohtani olivat juurikin hyvin epäitsevarmat. Ensimmäinen lyhyehkö (~6kk) parisuhdekin oli jo 20-vuotiaana eli se toimi omallakin kohdalla sinänsä esimerkkinä siitä, että kyllä suhteeseen pääsi kokemistaan puutteista huolimatta. Toisaalta puolen vuoden jälkeen jouduin vaihtoaitioon ja yksi tämän henkilön eksplisiittisesti mainitsemista syistä oli tämä sosiaalinen pihallaoloni sekä tylsä meininki sängyssä (olin samoihin aikoihin myös poissa intissä, eli senkin vaikutusta suhteen kaatumiseen voi toki spekuloida). Sekin toki mietityttää, että kuinka paljon tämän kuuleminen muokkasi ajatusmaailmaani juuri tähän "pakko harjoitella paremmaksi" -suuntaan.
Lähinnä oma keskeinen pointtini, jota pyrin videolla tuomaan esiin on se, että tällaiset ulkoiset muuttujat kuten työ, sosiaaliset taidot, seksikyvyt ja muut nostavat onnistumisen todennäköisyyttä, mutta en väitä, että ne olisivat onnistumisen edellytys.
@ kuulostaa ikävältä. Aika tavallista että nuorten suhteissa toinen ja tässä tapauksessa kumpikin on tavalla tai toisella vähän pihalla. Eihän nuorilta voi odottaakkaan että he olisivat täysin valmiita, en tiedä voiko aikuisiltakaan. Minä katsoisin asian niin että joko asian olisi voinut korjata esim. Siten että kumppanisi olisi paremmin kommunikoinut tarpeensa ja sen mitä teet oikein/väärin vaikkapa sosiaalisesti tai niissä petipuuhissa ja olisitte sitten yhdessä voineet kehittää niitä asioita. Tai sitten ex kumppanisi katsoi asian siten että tilanne on korjaamaton ja asialle ei voida tehdä mitään, siltä ex kumppanisi sai sen ainakin kuulostamaan. Hyvin todennäköistä myös se että tämä oli ikävä kyllä taas yksi perus tekosyy, jolla jätetään kumppani kun hän on intissä. Se on aika hemmetin yleistä ikävä kyllä. Vaikea sanoa mutta kuulostaa siltä että asiassa oli enemmän kuin yksi tekiä, ja ratkaiseva tekijä oli siinä kumppanissa eikä sinussa, ainakin kertomasi ja oletuksieni perusteella.
@@alainerookkitsunev5605 Joo jep, retrospektissä kyseisen suhteen kaatuminen näyttäytyy sinänsä ihan ymmärrettävänä, koska kommunikaatio-ongelmia oli varmasti puolin ja toisin, vaikka molemmat varmaankin omalta osaltaan yrittivät parhaansa. Mutta tosiaan sen ikäisten taidoilla se ei riittänyt x).
Hieman offtopiccina mutta aihetta silti sivuten: oma onneni on tulevien parisuhteiden kannalta ollut se, että jokainen eroon päätynyt parisuhde päätyi yleisesti ottaen suhteellisen ystävällisissä tunnelmissa (vaikka olinkin lähes kaikissa jätetty osapuoli), niin ei tullut itselleni onneksi sellaista katkeroitumista. Moni tuntuu (sinänsä aivan ymmärrettävistä syistä) katkeroituvan riitaisista eroista, mikä taas vaikuttaa halukkuuteen ja valmiuteen alkaa seuraavaan parisuhteeseen.