Monia hyviä pointseja, kiitos. On hyvä muistaa, että kukin kertoo siitä, mitä itse näkee ja kokee. Toisinhan ei voi olla. Et oikeastaan tarkoita ”mielenrauhaa”, kun sen mainitsit, vaan rauhaa mielestä. Toinen käsite, jonka käyttäminen on toisinaan mietityttänyt, on ”itsensä kehittäminen”. Eikö ole niin, että me emme siirry niinkään pisteestä A pisteeseen B vaan lähdemme palaamaan A:han sen jälkeen, kun olemme ensin varhaisesta lapsuudesta lähtien ohjelmoituneet jonnekin pois pisteeseen B ja sitten alamme kaivata sitä jotain, josta meillä on aavistus. Tosiaan, itsensä rakastaminen sekoitetaan usein itsekkyyteen, vaikka rakastaminen lähtee nimenomaan itsensä rakastamisesta. Mutta tää ei ollut kritiikkiä, enemmänkin vain tällaista käsitteiden pohtimista...
Olen harrastelijakirjoittaja, ja videosi kirvoitti tällaisen tasan sadan sanan novellin: Onnellisuudesta Ville kuunteli uushenkistä saarnaajaa, joka julisti, että onnellisuus ei löydy ulkoisista saavutuksista tai ulkoisesta tekemisestä vaan omasta itsestä, kääntymällä sisäänpäin. Villeä lähinnä kammotti ajatus lillumisesta onnellisuuden meressä tekemättä mitään. Ville arvosti maailman ymmärtämistä, tiedon hankkimista, taiteellista ja kirjallista itseilmaisua. Onnellisuus oli vain tunne, mielentila, eikä Ville nähnyt sellaisella arvoa. Ville muisteli aikaa, jolloin hän oli ollut hyvin onneton. Silloin hän oli vain maannut sängynpohjalla ahdistuneena, ajatusten pyöriessä kelassa käytännön elämän ongelmien ympärillä. Silloin Ville ei ollut pystynyt arvostamiinsa asioihin. Hän siis tarvitsi tietyn määrän onnellisuutta, että pystyi tavoittelemaan sitä mitä arvosti. Kaiken kaikkiaan, Ville ei nähnyt onnellisuudella muuta kuin välinearvoa.
Monia hyviä pointseja, kiitos. On hyvä muistaa, että kukin kertoo siitä, mitä itse näkee ja kokee. Toisinhan ei voi olla. Et oikeastaan tarkoita ”mielenrauhaa”, kun sen mainitsit, vaan rauhaa mielestä. Toinen käsite, jonka käyttäminen on toisinaan mietityttänyt, on ”itsensä kehittäminen”. Eikö ole niin, että me emme siirry niinkään pisteestä A pisteeseen B vaan lähdemme palaamaan A:han sen jälkeen, kun olemme ensin varhaisesta lapsuudesta lähtien ohjelmoituneet jonnekin pois pisteeseen B ja sitten alamme kaivata sitä jotain, josta meillä on aavistus. Tosiaan, itsensä rakastaminen sekoitetaan usein itsekkyyteen, vaikka rakastaminen lähtee nimenomaan itsensä rakastamisesta. Mutta tää ei ollut kritiikkiä, enemmänkin vain tällaista käsitteiden pohtimista...
Olen harrastelijakirjoittaja, ja videosi kirvoitti tällaisen tasan sadan sanan novellin:
Onnellisuudesta
Ville kuunteli uushenkistä saarnaajaa, joka julisti, että onnellisuus ei löydy ulkoisista saavutuksista tai ulkoisesta tekemisestä vaan omasta itsestä, kääntymällä sisäänpäin. Villeä lähinnä kammotti ajatus lillumisesta onnellisuuden meressä tekemättä mitään.
Ville arvosti maailman ymmärtämistä, tiedon hankkimista, taiteellista ja kirjallista itseilmaisua. Onnellisuus oli vain tunne, mielentila, eikä Ville nähnyt sellaisella arvoa.
Ville muisteli aikaa, jolloin hän oli ollut hyvin onneton. Silloin hän oli vain maannut sängynpohjalla ahdistuneena, ajatusten pyöriessä kelassa käytännön elämän ongelmien ympärillä. Silloin Ville ei ollut pystynyt arvostamiinsa asioihin. Hän siis tarvitsi tietyn määrän onnellisuutta, että pystyi tavoittelemaan sitä mitä arvosti.
Kaiken kaikkiaan, Ville ei nähnyt onnellisuudella muuta kuin välinearvoa.
Minua resonoi kovin.. Haastaa tutkimaan omia vaikutteita.. Ja se on vain hyväksi.. ❤Kiitos❤
🎉❤
💥💫🙏.