Itse ajattelen, että tiede ja uskonto eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka jotkut uskontulkinnat ehkä ovatkin. Tiede ja uskonto ovat eri kielipelejä - tai kuten paleontologi Stephen Jay Gould aikanaan sanoi, "non-overlapping magisteria" - eli ne puhuvat vähän eri asioista. Tiede tutkii sitä, miten tämän maailman(kaikkeuden) mekaniikka toimii. Usko taas vastaa kysymyksiin merkityksistä ja tarkoituksesta, siitä, millaisena uskova näkee itsensä ja suhteensa tähän kaikkeen. Siksi, vaikka pappi olenkin, otan aina (luonnon)tieteiden tulokset sellaisina kuin ne ovat. Ne ovat tutkittua tietoa, minulla ei ole mitään syytä epäillä niiden paikkaansapitävyyttä. Aatehistoriallisesti luonnontieteiden kehitys lähti keskiajalla kunnolla käyntiin siinä vaiheessa kun fransiskaani-tiedemiehet alkoivat etsiä Jumalan jälkiä luomakuntaa tutkimalla. Nykyään tieteet työskentelevät ilman oletusta Jumalan vaikutuksesta, ja niin kuuluu tieteiden parissa ollakin, sillä siten löytyy lainalaisuuksia jotka muuten jäisivät löytymättä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei samanaikaisesti uskova voisi nähdä evoluution monimutkaisissa prosesseissa, kvanttifysiikassa tai maailmankaikkeuden mekaniikassa Jumalan läsnäoloa, ihan siinä missä toisen ihmisen kohtaamisessakin. Minulle kyse uskossa on siitä, miten minä suhtaudun tähän kaikkeen itseni ulkopuolella.
Niin miksi,me olemme "minä"? Tai juuri sellainen kuin olemme? Ja miksi joku voi olla sitten paha? Mikä on senkin tarkoitus?Kaikki kun ei muutu koskaan.
Miten olemattomuuden voi todistaa? Voitko, Matti hyvä, todistaa ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa? Ei olemattomuutta voi. todistaa. Luonto on kyllä olemassa kuten sinäkin kerrot, eikä luonnossa ole mitään yliluonnollista, vaikka se onkin ihmeellinen. Luontoa voi tutkia ja havainnoida, ja tiedämme eläimistä ja kasveista paljon enemmän kuin Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Raamatussa muistaakseni sanotaan että jänis on märehtijä, ja kaikki maailman eläinlajit (joita nykyisin tiedämme olevan tuhansia) mahtuivat pareittain Nooan arkkiin. Raamatussa ei kerrota maailman olevan pyöreä eikä maan kiertävän aurinkoa, kuten siinä ei kerrota evoluutiostakaan. Evoluutio on kuitenkin käynnissä kaiken aikaa, mutta tietenkin se on sen verran hidasta, ettei sitä yhden ihmiselämän aikana huomaa. Tuhansien ja miljoonien vuosien aikana se kuitenkin tapahtuu, ellet halua uskoa että maailmankaikkeus on vain 6000 vuotta vanha niinkuin jotkut kristityt väittävät. :) Hyönteisistä tuli mieleen, että Darwin tutki aikoinaan loispistiäisen elämää, joka sai hänet epäilemään Jumalan olemassaoloa, tai ainakin hyvän Jumalan olemassaoloa. Mutta jos sovitaan nyt niin, että luonnon ihmeellisyydet todistavat Jumalan olevan olemassa, niin mikä luonnossa todistaa että se on juuri Raamatun tai kristinuskon Jumala, eikä esimerkiksi Vishnu, Odin, Allah, tai joku määrittelemätön korkeampi äly jota emme osaa kuvitellakaan? PS. Ehdotukseni videon aiheeksi: mitä Raamattu kertoo meille dinosauruksista. :)
Toni-hyvä aloitit kysymällä miten olemattomuuden voi todistaa? Sitten pyydät Matti-hyvää todistamaan ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa. Mutta kyllähän niiden olemassaolo on täysin tieteellisesti todistettavissa. Suosittelen Teologisessa Tiedekunnassakin harjoitettavaa historialliskriittistä lähestymistapaa. Lentävän Spagettihirviön ja Mustanaamion tapauksissa esim Wikipediasta löytyy laajasti vertaisarvoitu katsaus ko. ilmiöiden syntyhistoriasta ja evoluutiosta. Näyttää siis siltä että sotket käsitteet olematon ja olemassaoleva. Matti-hyvä voisi sinun oman logiikkasi mukaisesti pyytää sinua todistamaan ettei Jumalaa ole olemassa. Kehäpäättely kun on kehno argumentti - sitä käyttävä häviää aina. Ole siis hyvä! Raamatuntuntemuksesi näyttää myös olevan ohutta laatua. Nääskun mainitsemaasi 6000 vuoden ikää siinä ei missään mainita. Opusta täytyy lukea hermeneuttisesti eli lähdekielellä ja -kulttuurissa. Luomisen päivä (yowm yome, Strong code 03117, יום) kääntyy kontekstissaan suomeksi "aikakausi". Lisäksi on outoa että puutut Jumalan "nimeen". Kyse filosofisesti ja ontologisedti on itse käsitteestä "Jumala". On kokonaan eri asia pohtia mikä niistä ihmiskunnan historiassa keksimistä yli 3500 eri nimestä tälle käsitteelle on missäkin yhteydessä käyttökelpoinen. Evoluution näkökulmasta se että kaikki tunnetut ihmiskulttuurit ovat tämän käsitteen nimenneet kertoo siitä että sillä on ainakin ollut arvoa valintapaineen alla. Eskimoilla on enemmän nimiä lumelle (sen eri olomuodoille) kuin Australian alkuasukkailla - miten se vaikuttaisi lumen todellisuuteen ylipäätään? Nykytieteen ja erityisesti kvanttifysiikan valossa tietoisuus näyttäisi olevan primääri materiaan nähden. Viittaan kvanttifysiikan 'Kööpenhaminan tulkintaan". Kysymys matemaattisesti Kosmisen Tietoisuuden Luonteesta on tieteen sisällä auki: Mitään nimiä tai selkeää teoriaa siitä, matematiikkaa lukuunottamatta, ei kukaan ole lanseerannut - mitenkä -tietoisuuden- voisikaan jakaa osiin? Itse käsite kuitenkin on enemmän voimissaan kuin koskaan. Suosittelen lähdemateriaaleihin perehtymistä - tekee keskustelusta mielenkiintoisempaa. Yt.
@@timo3877 Terve Timo. Tietenkään en oikeasti vakavissani pyytänyt Mattia todistamaan ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa. Kyseessä oli vain sarkastinen vastine ajatukselle, että ateistien tai tieteen pitäisi jotenkin todistaa ettei Jumalaa tai jumalia ole olemassa. Olemassaolemattomuutta ei tietenkään voi todistaa. Mustanaamio ja Lentävä Spagettihirviö ovat toki olemassa kuvitteellisina olentoina, kuten vaikkapa Muumit tai Joulupukki. Niitä voi toki sanoa olemassaoleviksi ilmiöiksi, koska näemmenhän ihkaeläviä joulupukkeja joka joulu, aivan kuten Naantalin Muumimaailmassa näemme muumeja. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää saivartelua, koska sinäkin Timo varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan olemassaolevalla olennolla. Tarkoitan olemassaolevaa samalla tavalla kuin minä, sinä ja Matti olemme olemassa. Emme ole mielikuvitusolentoja vaan todellisia eläviä olentoja. Ehkä on myös virheellistä väittää että jumaluus olisi kaikissa uskonnoissa sama ja vain nimi vaihtelisi. Raamatun Jumala on aivan taatusti eri tyyppi kuin Vishnu tai Zeus, Odinista puhumattakaan. Hinduilla on useita jumalia, emmekä ole vissiiin kuulleet Odinin lähettäneen omaa poikaansa teloitettavaksi Jerusalemiin. :) Enkä tarkoittanut että Raamatussa mainittaisiin maailmankaikkeuden tarkka ikä, vaan jotkut kristityt ovat sen oikeasti päätelleet mielissään ihan nykyaikana. luominen.fi/kuinka-vanha-maailmamme-on-mita-raamattu-sanoo-asiasta Suosittelen sinulle vähemmän olkiukkojen rakentamista ja vähemmän alentuvaa suhtautumista, se tekee keskustelusta mielenkiintoisempaa. :)
Se on hyvä kysymys Toni, miksi just Raamatun Jumala ois se oikee. Kysyt tarkentavasti, että mikä luonnossa todistaa kristinuskon Jumalan puolesta, mutta vastaan vähän laajemmin. :D Näkisin itse, että vanhat kreikkalais/viikinki ym. jumalat pystytään poistamaan vaihtoehtojen joukosta ihan sillä, että ne ovat oman mytologiansakin mukaan luotuja olentoja. Niiden kohdalla voidaan tieteellisesti todistaa, että kukaan ei asu Olympos vuorella tai pilven päällä. :D Jumala on kaikista mahtavin olento, joka voi olla olemassa; kaiken alku. Vanhojen pakanajumalien kuvaus ei sovi tähän. Myös muissa polyteistisissä uskonnoissa ongelmaksi tulee se, että vain yksi voi olla ääretön. Jumalia ei voi olla kuin yksi, koska vain yksi voi olla kaikista mahtavin olento. Äärettömiä ei mahdu kahta, vain yksi, joten polyteistiset uskonnot ei voi olla totta. Logiikka on monoteismin puolella. Sit toki juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välillä historialliset todisteet nousee ratkaiseviksi tekijöiksi. Tässä vielä video, joka on pakko linkata, koska se käsittelee juurikin tuota "voiko odin ym, olla Jumala?" :D ruclips.net/video/vNDfAWWKub0/видео.html
@@kiviakengassa Voisihan se ääretön siis olla joku ihan tuntematon suuruus, jollaista mikään maailman uskonto ei ole edes keksinyt. Mikään luonnossa ei siis todista Raamatun puolesta, varsinkin kun Raamatussakin on monia virheellisiä tulkintoja luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Esim. tarina Nooan arkista on niin fantasian ja sadun tyyppinen, että on hämmentävää jos joku ottaa sen historiallisena totuutena. Logiikka ei ole monoteismin puolella, vaan sen tosiasian puolella, ettei yhdestäkään jumaluudesta ole mitään todisteita. Johtopäätös: jumalia ei ole olemassa.
@@tonituomanen3113 Nyt oli kyllä liian suuri johtopäätös perusteisiin nähden. ;) Mitä tarkoitat puhumallasi "tuntemattomalla suuruudella"? Se mitä itse tarkoitan Jumalalla ja mitä Raamattukin sanoo, on se, että Hän on kaikista mahtavin olento, joka voi olla olemassa, kaikkivoipa, kaikkitietävä, ikuinen jne. Pelkästään filosofialla (ja täten siis logiikalla) voimme päätellä nuo atribuutit Jumalalle ja toki luontokin sen puolesta todistaa. Maailmankaikkeus vaatii Luojan. Kaiken Luojan täytyy olla aika mahtava olento ja ikuinen, koska ennen häntä ei voi olla mitään, muutenhan hän ei olisi mahtavin. Lisäksi hänen täytyy olla persoonallinen, koska mikään passiivinen voima ei voisi yhtäkkiä keksiä että "hei nytpä luon maailman". Joten monoteismi on aika vankalla maaperällä. Enkä nyt sanoisi, että Raamatussa on virheellisiä tulkintoja luonnosta. Ei Nooankaan arkkia voi heittää noin vain pois. Se on paljon syvempi ja laajempi kysymys kuin äkkiseltään arvaisi, mutta ei tarvitse siitä nyt puhua. :D Monesti Raamatun "virheissä ja ristiriidoissa" on kyse meidän vääränlaisista tulkinnoissa: esim. siinä, että vaadimme Raamatulta samaa mitä 2020 luvun fysiikan tai biologian kirjoilta. Raamattu kun ei ole moinen kirja, niin se on todella anakronistista ja harhaan johtavaa Raamatuntulkintaa vaatia sellaista. :D Raamatussakin pitää ymmärtää aikansa kieli ja konteksti ja varsinkin se, mitä varten Raamattu on syntynyt: kertomaan Jumalan pelastavasta teosta ihmiskunnan parissa. Mitä muuten tarkoitat todisteilla? Mikä olisi sinulle todiste Jumalasta?
![BLACK BAG - Official Trailer [HD] - Only in Theaters March 14](http://i.ytimg.com/vi/Du0Xp8WX_7I/mqdefault.jpg)
Itse ajattelen, että tiede ja uskonto eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka jotkut uskontulkinnat ehkä ovatkin. Tiede ja uskonto ovat eri kielipelejä - tai kuten paleontologi Stephen Jay Gould aikanaan sanoi, "non-overlapping magisteria" - eli ne puhuvat vähän eri asioista. Tiede tutkii sitä, miten tämän maailman(kaikkeuden) mekaniikka toimii. Usko taas vastaa kysymyksiin merkityksistä ja tarkoituksesta, siitä, millaisena uskova näkee itsensä ja suhteensa tähän kaikkeen. Siksi, vaikka pappi olenkin, otan aina (luonnon)tieteiden tulokset sellaisina kuin ne ovat. Ne ovat tutkittua tietoa, minulla ei ole mitään syytä epäillä niiden paikkaansapitävyyttä.
Aatehistoriallisesti luonnontieteiden kehitys lähti keskiajalla kunnolla käyntiin siinä vaiheessa kun fransiskaani-tiedemiehet alkoivat etsiä Jumalan jälkiä luomakuntaa tutkimalla. Nykyään tieteet työskentelevät ilman oletusta Jumalan vaikutuksesta, ja niin kuuluu tieteiden parissa ollakin, sillä siten löytyy lainalaisuuksia jotka muuten jäisivät löytymättä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei samanaikaisesti uskova voisi nähdä evoluution monimutkaisissa prosesseissa, kvanttifysiikassa tai maailmankaikkeuden mekaniikassa Jumalan läsnäoloa, ihan siinä missä toisen ihmisen kohtaamisessakin. Minulle kyse uskossa on siitä, miten minä suhtaudun tähän kaikkeen itseni ulkopuolella.
Niin miksi,me olemme "minä"?
Tai juuri sellainen kuin olemme?
Ja miksi joku voi olla sitten paha?
Mikä on senkin tarkoitus?Kaikki kun ei muutu koskaan.
Miten olemattomuuden voi todistaa? Voitko, Matti hyvä, todistaa ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa? Ei olemattomuutta voi. todistaa. Luonto on kyllä olemassa kuten sinäkin kerrot, eikä luonnossa ole mitään yliluonnollista, vaikka se onkin ihmeellinen. Luontoa voi tutkia ja havainnoida, ja tiedämme eläimistä ja kasveista paljon enemmän kuin Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Raamatussa muistaakseni sanotaan että jänis on märehtijä, ja kaikki maailman eläinlajit (joita nykyisin tiedämme olevan tuhansia) mahtuivat pareittain Nooan arkkiin. Raamatussa ei kerrota maailman olevan pyöreä eikä maan kiertävän aurinkoa, kuten siinä ei kerrota evoluutiostakaan. Evoluutio on kuitenkin käynnissä kaiken aikaa, mutta tietenkin se on sen verran hidasta, ettei sitä yhden ihmiselämän aikana huomaa. Tuhansien ja miljoonien vuosien aikana se kuitenkin tapahtuu, ellet halua uskoa että maailmankaikkeus on vain 6000 vuotta vanha niinkuin jotkut kristityt väittävät. :) Hyönteisistä tuli mieleen, että Darwin tutki aikoinaan loispistiäisen elämää, joka sai hänet epäilemään Jumalan olemassaoloa, tai ainakin hyvän Jumalan olemassaoloa. Mutta jos sovitaan nyt niin, että luonnon ihmeellisyydet todistavat Jumalan olevan olemassa, niin mikä luonnossa todistaa että se on juuri Raamatun tai kristinuskon Jumala, eikä esimerkiksi Vishnu, Odin, Allah, tai joku määrittelemätön korkeampi äly jota emme osaa kuvitellakaan? PS. Ehdotukseni videon aiheeksi: mitä Raamattu kertoo meille dinosauruksista. :)
Toni-hyvä aloitit kysymällä miten olemattomuuden voi todistaa?
Sitten pyydät Matti-hyvää todistamaan ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa. Mutta kyllähän niiden olemassaolo on täysin tieteellisesti todistettavissa. Suosittelen Teologisessa Tiedekunnassakin harjoitettavaa historialliskriittistä lähestymistapaa. Lentävän Spagettihirviön ja Mustanaamion tapauksissa esim Wikipediasta löytyy laajasti vertaisarvoitu katsaus ko. ilmiöiden syntyhistoriasta ja evoluutiosta.
Näyttää siis siltä että sotket käsitteet olematon ja olemassaoleva. Matti-hyvä voisi sinun oman logiikkasi mukaisesti pyytää sinua todistamaan ettei Jumalaa ole olemassa. Kehäpäättely kun on kehno argumentti - sitä käyttävä häviää aina. Ole siis hyvä!
Raamatuntuntemuksesi näyttää myös olevan ohutta laatua. Nääskun mainitsemaasi 6000 vuoden ikää siinä ei missään mainita. Opusta täytyy lukea hermeneuttisesti eli lähdekielellä ja -kulttuurissa. Luomisen päivä (yowm yome, Strong code 03117, יום) kääntyy kontekstissaan suomeksi "aikakausi".
Lisäksi on outoa että puutut Jumalan "nimeen". Kyse filosofisesti ja ontologisedti on itse käsitteestä "Jumala". On kokonaan eri asia pohtia mikä niistä ihmiskunnan historiassa keksimistä yli 3500 eri nimestä tälle käsitteelle on missäkin yhteydessä käyttökelpoinen. Evoluution näkökulmasta se että kaikki tunnetut ihmiskulttuurit ovat tämän käsitteen nimenneet kertoo siitä että sillä on ainakin ollut arvoa valintapaineen alla. Eskimoilla on enemmän nimiä lumelle (sen eri olomuodoille) kuin Australian alkuasukkailla - miten se vaikuttaisi lumen todellisuuteen ylipäätään?
Nykytieteen ja erityisesti kvanttifysiikan valossa tietoisuus näyttäisi olevan primääri materiaan nähden. Viittaan kvanttifysiikan 'Kööpenhaminan tulkintaan". Kysymys matemaattisesti Kosmisen Tietoisuuden Luonteesta on tieteen sisällä auki: Mitään nimiä tai selkeää teoriaa siitä, matematiikkaa lukuunottamatta, ei kukaan ole lanseerannut - mitenkä -tietoisuuden- voisikaan jakaa osiin? Itse käsite kuitenkin on enemmän voimissaan kuin koskaan.
Suosittelen lähdemateriaaleihin perehtymistä - tekee keskustelusta mielenkiintoisempaa.
Yt.
@@timo3877 Terve Timo. Tietenkään en oikeasti vakavissani pyytänyt Mattia todistamaan ettei Lentävää Spagettihirviötä tai Mustanaamiota ole olemassa. Kyseessä oli vain sarkastinen vastine ajatukselle, että ateistien tai tieteen pitäisi jotenkin todistaa ettei Jumalaa tai jumalia ole olemassa. Olemassaolemattomuutta ei tietenkään voi todistaa. Mustanaamio ja Lentävä Spagettihirviö ovat toki olemassa kuvitteellisina olentoina, kuten vaikkapa Muumit tai Joulupukki. Niitä voi toki sanoa olemassaoleviksi ilmiöiksi, koska näemmenhän ihkaeläviä joulupukkeja joka joulu, aivan kuten Naantalin Muumimaailmassa näemme muumeja. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää saivartelua, koska sinäkin Timo varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan olemassaolevalla olennolla. Tarkoitan olemassaolevaa samalla tavalla kuin minä, sinä ja Matti olemme olemassa. Emme ole mielikuvitusolentoja vaan todellisia eläviä olentoja. Ehkä on myös virheellistä väittää että jumaluus olisi kaikissa uskonnoissa sama ja vain nimi vaihtelisi. Raamatun Jumala on aivan taatusti eri tyyppi kuin Vishnu tai Zeus, Odinista puhumattakaan. Hinduilla on useita jumalia, emmekä ole vissiiin kuulleet Odinin lähettäneen omaa poikaansa teloitettavaksi Jerusalemiin. :) Enkä tarkoittanut että Raamatussa mainittaisiin maailmankaikkeuden tarkka ikä, vaan jotkut kristityt ovat sen oikeasti päätelleet mielissään ihan nykyaikana. luominen.fi/kuinka-vanha-maailmamme-on-mita-raamattu-sanoo-asiasta Suosittelen sinulle vähemmän olkiukkojen rakentamista ja vähemmän alentuvaa suhtautumista, se tekee keskustelusta mielenkiintoisempaa. :)
Se on hyvä kysymys Toni, miksi just Raamatun Jumala ois se oikee. Kysyt tarkentavasti, että mikä luonnossa todistaa kristinuskon Jumalan puolesta, mutta vastaan vähän laajemmin. :D Näkisin itse, että vanhat kreikkalais/viikinki ym. jumalat pystytään poistamaan vaihtoehtojen joukosta ihan sillä, että ne ovat oman mytologiansakin mukaan luotuja olentoja. Niiden kohdalla voidaan tieteellisesti todistaa, että kukaan ei asu Olympos vuorella tai pilven päällä. :D Jumala on kaikista mahtavin olento, joka voi olla olemassa; kaiken alku. Vanhojen pakanajumalien kuvaus ei sovi tähän. Myös muissa polyteistisissä uskonnoissa ongelmaksi tulee se, että vain yksi voi olla ääretön. Jumalia ei voi olla kuin yksi, koska vain yksi voi olla kaikista mahtavin olento. Äärettömiä ei mahdu kahta, vain yksi, joten polyteistiset uskonnot ei voi olla totta. Logiikka on monoteismin puolella. Sit toki juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välillä historialliset todisteet nousee ratkaiseviksi tekijöiksi. Tässä vielä video, joka on pakko linkata, koska se käsittelee juurikin tuota "voiko odin ym, olla Jumala?" :D ruclips.net/video/vNDfAWWKub0/видео.html
@@kiviakengassa Voisihan se ääretön siis olla joku ihan tuntematon suuruus, jollaista mikään maailman uskonto ei ole edes keksinyt. Mikään luonnossa ei siis todista Raamatun puolesta, varsinkin kun Raamatussakin on monia virheellisiä tulkintoja luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Esim. tarina Nooan arkista on niin fantasian ja sadun tyyppinen, että on hämmentävää jos joku ottaa sen historiallisena totuutena. Logiikka ei ole monoteismin puolella, vaan sen tosiasian puolella, ettei yhdestäkään jumaluudesta ole mitään todisteita. Johtopäätös: jumalia ei ole olemassa.
@@tonituomanen3113 Nyt oli kyllä liian suuri johtopäätös perusteisiin nähden. ;) Mitä tarkoitat puhumallasi "tuntemattomalla suuruudella"? Se mitä itse tarkoitan Jumalalla ja mitä Raamattukin sanoo, on se, että Hän on kaikista mahtavin olento, joka voi olla olemassa, kaikkivoipa, kaikkitietävä, ikuinen jne. Pelkästään filosofialla (ja täten siis logiikalla) voimme päätellä nuo atribuutit Jumalalle ja toki luontokin sen puolesta todistaa. Maailmankaikkeus vaatii Luojan. Kaiken Luojan täytyy olla aika mahtava olento ja ikuinen, koska ennen häntä ei voi olla mitään, muutenhan hän ei olisi mahtavin. Lisäksi hänen täytyy olla persoonallinen, koska mikään passiivinen voima ei voisi yhtäkkiä keksiä että "hei nytpä luon maailman". Joten monoteismi on aika vankalla maaperällä.
Enkä nyt sanoisi, että Raamatussa on virheellisiä tulkintoja luonnosta. Ei Nooankaan arkkia voi heittää noin vain pois. Se on paljon syvempi ja laajempi kysymys kuin äkkiseltään arvaisi, mutta ei tarvitse siitä nyt puhua. :D Monesti Raamatun "virheissä ja ristiriidoissa" on kyse meidän vääränlaisista tulkinnoissa: esim. siinä, että vaadimme Raamatulta samaa mitä 2020 luvun fysiikan tai biologian kirjoilta. Raamattu kun ei ole moinen kirja, niin se on todella anakronistista ja harhaan johtavaa Raamatuntulkintaa vaatia sellaista. :D Raamatussakin pitää ymmärtää aikansa kieli ja konteksti ja varsinkin se, mitä varten Raamattu on syntynyt: kertomaan Jumalan pelastavasta teosta ihmiskunnan parissa.
Mitä muuten tarkoitat todisteilla? Mikä olisi sinulle todiste Jumalasta?