olen kotoisin Hyvinkäältä ja siellä Hyvillan oli valtio tullut pelastamaan ja siitä tuli Valvilla, joka se silloin oli kun aloittelin 13 vuotiaana neulomista v. 1976. Silloin sai kyllä ihan 100% villaa, kaikki ei sitä ollut, mutta minulle kotona neuvottiin, ettei kannata villapaitoja mistään muovilangasta tehdä. Marimbaa löytyi äitini jäämistöstä muutama kerä, ne ovat aikamoista vintagelankaa. Siitä neuloin lukioikäisenä monta paitaa. Sitten minulla on vintagelankaa 90-luvulta eli Novitan Floricaa. Se muistuttaa hieman ohutta Pirkkalankaa, vanhimmat niistä ovat vyyhdillä ja onhan se lopetettu jo neulojan ikä sitten. 80-luvulla muistan myös ostaneeni jotain erikoisia lankoja, esim. italialaisia juuri esim. Stockmannilta, jossain vaiheessa sieltä sitten lopettivat tai ainakin pienensivät huomattavasti lankojen myyntiä. Itse opiskelin Taikissa Hämeentiellä 94--98 aktiivisemmin ja vähän vähemmän aktiivisesti vuoteen 2001. Sibiksestäkin oli muistaakseni joku opiskelukaveri, jolla oli ilmeisimmin kuvis sivuaineena. Jossain vaiheessa Novitalle tuli jotain parempiakin lankoja, taitaa olla joku bambu/villa jostain 2000-luvun alusta vielä stashissä🤔. Käsinvärjättyihin olen tutustunut varmaan vasta n. 10 v. sitten, ellei lasketa mukaan niitä, joita itse värjäsin kasviväreillä ja happoväreillä. Tällä hetkellä pitäisi neuloa varastolangoistani ja niistä Floricoista onkin ihan kovasti jo mielessä isoäidinneliötakki. Sori nyt tuli tajunnanvirtaa jostain muistilokeroista.
Lankakauppoja kaatuu mutta kaatui aikoinaan yksi kirjakauppakin. HOBBOKS oli hetken aikaa kaikkien käsintekijöiden aarrekauppa. Silloin ei vielä ollut tällaista tunkua esim. neulekirjoista kuin nykyään, ja onhan noita joka alalta tullut kuin sieniä sateella. Tuo ihana kirjakauppa oli kyllä aikaansa edellä.
Ahvenpuserosta tuli hieno. Kun niitä lyhennettyjä kerroksia ei tehdä niin puseroa voi käyttää kumminpäin vaan, siis etupuoli taakse ja toisin. Saa kulutettua puseroa tasaisesti kun ei aina pidä samoinpäin. Paksuissa ulkopuseroissa ei kait niin väliä ole nouseeko kaula-aukko vaiko ei. Kauniit langat uuteen puseroosi olet ostanut. Koeta nyt tehdä siitä sopiva, ei varsinkaan liian isoa eikä tietenkään liian pientä. Onhan sulla mittanauha . . . ;)
Minun porttini oli tyttäreni opiskelu Siban Kamu-osastolla, jossa eräs opettaja kertoi langoistaan :) Tytär sitten näytti verkkokauppasi, ja pitihän sitä kokeilla. Ja koukussa ollaan. Aiemmin olin kyllä käyttänyt esim Pirkka-lankoja, norjalaisia ym laatulankoja, mutta en ollut kokeillut käsinvärjättyjä aiemmin. Tytär kyllä perustelu Handun kokeilua hyvin: "Kun sijoitat paljon rahaa lankaan, niin et raaski jättää työtä kesken". Ja se on toiminut!
Laatulankoihin tutustuin ensimmöisen kerran kun olin Tervolan käsi ja taideteollisuuskoulussa tekstiiliartesaani linjalla. Opinnoissa sain tehdä arvotekstiilit Muonion kirkkoon päättötyönä. Myöhemmin tein kamenasta lapinhuiveja. Omista suomenlampaan villoista teetätin lankaa ja ne oli ihanat neuloa niin käsin kuin sitten kutoa kangaspuilla. Nykyisin käytän niin pieniä käsinvörjöreiden lankoja kuin ihan lankakauppojen hyllyltä "isojen" firmojen lankoja. Valikoima on nykyisin ihan huikea kun vertaa joskus 80-90 luvulla. Mutta arvostan jokaista värjäriä ja heidän kädenjälkeään. Nämä sinun jaksot on tosi ihania kun niissä on myös näitä poleemisia osioita.😊
Sypressi oli ihana puoti! Ja Hakaniemen hallin Vihreä vyyhti. Sieltä sai ohuita sukkalankoja ja italialaista paksua käsinvärjättyä merinoa, taisi olla ekat käsinvärjättyni.
Mun ensimmäisiä käsinvärjättyjä lankoja taisi olla juurikin sun värjäämä; hämärä muistikuva on, että oisin ostanut sen vyyhdin jostain messuilta noin 13 vuotta sitten. 😅 Kuten varmaan suurin osa neulojista, aloitin Novitan langoilla. Oman elintason (ja ympäristötietoisuuden sekä pienyrittäjien arvostuksen) noustessa vuosien mittaan, on nykyään ihanaa voida ostaa oikeasti kivoja lankoja. Ostin jossain vaiheessa paljonkin ulkomaisia käsityölehtiä, ja niiden kautta avautui myös ihan uusi maailma lankojenkin suhteen. Kun Lentävä Lapanen avattiin, oli yht'äkkiä mahdollisuus laajentaa omaa lankakäsitystään, vaikka silloin pienituloisena lähinnä tyydyinkin vaan ihastelemaan niitä. Sittemmin harrastus on lähtenyt lapasesta (ja Lapasesta), ja nyt ihanien lankojen ostamisen lisäksi itse kehrään ja värjään kasviväreillä.
Minä olen viime vuosina kiinnostunut neulomisesta ja lankojen värjäyksestä, Olen tehnyt molempia halpalangoilla. Nykyään saatan ostaa jo merinoa, koska se ei allergisoi niinkuin muut lammasrodut. On minulla sinunkin sukkalankaa kokeilussa. :) Tuosta markkinoinnista, niin juuri lopettaneet lankakaupat eivät panostaneet markkinointiin. Louhittaren luola on mielestäni ollut yksi parhaamista lankavärjäreistä, mutta ilmeisesti hänelle tuli kyllästyminen. En ole häntä messuilla tai somessa nähnyt.
Markkinointi onkin ihan taikasana, mutta kaikki eivät ole siinä ammattilaisia tai kovin hyviä ja ulkopuolinen työ on turkasen kallista. Mistäpä siinä sitten viisastenkivi!?
Käsinvärjätyt langat ovat ihania, mutta monesti suomalaisten värjäreiden nettikaupoissa myydään ei oota. Ymmärrän, että se on hidasta hommaa ja elämää on muuallakin kuin värjäyskattilan yllä.
Joskus myös kauppa käy hyvin! Itselläni on kesäajat kaupassa tyhjää, koska mulla on kaikki langat mukana tapahtumissa. Mutta joo, pitäisi riittää joka paikkaan.
Mutta mikä on laatulanka? Minulle se on käyttötarkoitukseensa täydellisesti sopiva lanka. Löpsähtävä muovitettu merino on minulle kirosana, vaikka kuinka kaunis olisi. Onneksi löytyy jo paljon muitakin villa- ja lankalaatuja. Sukkapari kerrallaan olen nyt etsinyt ihan oikeasti käyttöä kestävää muovitonta sukkalankaa. Tähän mennessä kestävin on ollut itsekehrätty, sen ongelma on se, että kuitu oli "mysteeri", ei toistettavissa.
Joo, tietenkin laatulangan määritelmää voi hioa ihan loputtomiin. Itselleni se on kaunis, kestävä ja luksuksekas. Ei pisteliäs eikä toisaalta muovinenkaan. Just hyvä.
olen kotoisin Hyvinkäältä ja siellä Hyvillan oli valtio tullut pelastamaan ja siitä tuli Valvilla, joka se silloin oli kun aloittelin 13 vuotiaana neulomista v. 1976. Silloin sai kyllä ihan 100% villaa, kaikki ei sitä ollut, mutta minulle kotona neuvottiin, ettei kannata villapaitoja mistään muovilangasta tehdä. Marimbaa löytyi äitini jäämistöstä muutama kerä, ne ovat aikamoista vintagelankaa. Siitä neuloin lukioikäisenä monta paitaa. Sitten minulla on vintagelankaa 90-luvulta eli Novitan Floricaa. Se muistuttaa hieman ohutta Pirkkalankaa, vanhimmat niistä ovat vyyhdillä ja onhan se lopetettu jo neulojan ikä sitten. 80-luvulla muistan myös ostaneeni jotain erikoisia lankoja, esim. italialaisia juuri esim. Stockmannilta, jossain vaiheessa sieltä sitten lopettivat tai ainakin pienensivät huomattavasti lankojen myyntiä. Itse opiskelin Taikissa Hämeentiellä 94--98 aktiivisemmin ja vähän vähemmän aktiivisesti vuoteen 2001. Sibiksestäkin oli muistaakseni joku opiskelukaveri, jolla oli ilmeisimmin kuvis sivuaineena. Jossain vaiheessa Novitalle tuli jotain parempiakin lankoja, taitaa olla joku bambu/villa jostain 2000-luvun alusta vielä stashissä🤔. Käsinvärjättyihin olen tutustunut varmaan vasta n. 10 v. sitten, ellei lasketa mukaan niitä, joita itse värjäsin kasviväreillä ja happoväreillä. Tällä hetkellä pitäisi neuloa varastolangoistani ja niistä Floricoista onkin ihan kovasti jo mielessä isoäidinneliötakki. Sori nyt tuli tajunnanvirtaa jostain muistilokeroista.
KIITOS tästä, valaisevaa tietoa ja pyöritystä!
Lankakauppoja kaatuu mutta kaatui aikoinaan yksi kirjakauppakin. HOBBOKS oli hetken aikaa kaikkien käsintekijöiden aarrekauppa. Silloin ei vielä ollut tällaista tunkua esim. neulekirjoista kuin nykyään, ja onhan noita joka alalta tullut kuin sieniä sateella. Tuo ihana kirjakauppa oli kyllä aikaansa edellä.
Hobbybooks oli kyllä ihana! Mutta ehkä kaikki vaan kaatui netin ylivaltaan?
Ahvenpuserosta tuli hieno. Kun niitä lyhennettyjä kerroksia ei tehdä niin puseroa voi käyttää kumminpäin vaan, siis etupuoli taakse ja toisin. Saa kulutettua puseroa tasaisesti kun ei aina pidä samoinpäin. Paksuissa ulkopuseroissa ei kait niin väliä ole nouseeko kaula-aukko vaiko ei. Kauniit langat uuteen puseroosi olet ostanut. Koeta nyt tehdä siitä sopiva, ei varsinkaan liian isoa eikä tietenkään liian pientä. Onhan sulla mittanauha . . . ;)
On mittanauha, on! Ja pitää pitää silmällä sitä ja sen ulottuuvuuksia :D
Minun porttini oli tyttäreni opiskelu Siban Kamu-osastolla, jossa eräs opettaja kertoi langoistaan :) Tytär sitten näytti verkkokauppasi, ja pitihän sitä kokeilla. Ja koukussa ollaan. Aiemmin olin kyllä käyttänyt esim Pirkka-lankoja, norjalaisia ym laatulankoja, mutta en ollut kokeillut käsinvärjättyjä aiemmin. Tytär kyllä perustelu Handun kokeilua hyvin: "Kun sijoitat paljon rahaa lankaan, niin et raaski jättää työtä kesken". Ja se on toiminut!
Totta tosiaan! Tämä kohtaaminen oli ilo! ja tosiaan tuo, että ihanista langoista tekeillä olevia juttuja ei voi vaan lopettaa! Kiitos tästä
Laatulankoihin tutustuin ensimmöisen kerran kun olin Tervolan käsi ja taideteollisuuskoulussa tekstiiliartesaani linjalla. Opinnoissa sain tehdä arvotekstiilit Muonion kirkkoon päättötyönä. Myöhemmin tein kamenasta lapinhuiveja. Omista suomenlampaan villoista teetätin lankaa ja ne oli ihanat neuloa niin käsin kuin sitten kutoa kangaspuilla. Nykyisin käytän niin pieniä käsinvörjöreiden lankoja kuin ihan lankakauppojen hyllyltä "isojen" firmojen lankoja. Valikoima on nykyisin ihan huikea kun vertaa joskus 80-90 luvulla. Mutta arvostan jokaista värjäriä ja heidän kädenjälkeään. Nämä sinun jaksot on tosi ihania kun niissä on myös näitä poleemisia osioita.😊
Kiitos! Ja juu, ajatuksia yritän herätellä. Laatulangat voi määritellä monella eri tavalla, mutta just vaikka Kamena oli kyllä tosi hyvä lanka!
Teeteen Kamena ja Vuorelman Satakieli! ❤ Ja ohut Pirkkalanka! ❤
Joo, parhaat ehkä ikinä! Pirkkaa onneksi vielä saa!
Sypressi oli ihana puoti! Ja Hakaniemen hallin Vihreä vyyhti. Sieltä sai ohuita sukkalankoja ja italialaista paksua käsinvärjättyä merinoa, taisi olla ekat käsinvärjättyni.
Juu, ai että. Menestyisiköhän Sypressi yhä!?
Mun ensimmäisiä käsinvärjättyjä lankoja taisi olla juurikin sun värjäämä; hämärä muistikuva on, että oisin ostanut sen vyyhdin jostain messuilta noin 13 vuotta sitten. 😅 Kuten varmaan suurin osa neulojista, aloitin Novitan langoilla. Oman elintason (ja ympäristötietoisuuden sekä pienyrittäjien arvostuksen) noustessa vuosien mittaan, on nykyään ihanaa voida ostaa oikeasti kivoja lankoja. Ostin jossain vaiheessa paljonkin ulkomaisia käsityölehtiä, ja niiden kautta avautui myös ihan uusi maailma lankojenkin suhteen. Kun Lentävä Lapanen avattiin, oli yht'äkkiä mahdollisuus laajentaa omaa lankakäsitystään, vaikka silloin pienituloisena lähinnä tyydyinkin vaan ihastelemaan niitä.
Sittemmin harrastus on lähtenyt lapasesta (ja Lapasesta), ja nyt ihanien lankojen ostamisen lisäksi itse kehrään ja värjään kasviväreillä.
Voi Lentävä Lapanen! Asetti laatulankojen riman kyllä melko korkealle ja aina oli laatua tarjolla
Minä olen viime vuosina kiinnostunut neulomisesta ja lankojen värjäyksestä, Olen tehnyt molempia halpalangoilla. Nykyään saatan ostaa jo merinoa, koska se ei allergisoi niinkuin muut lammasrodut. On minulla sinunkin sukkalankaa kokeilussa. :) Tuosta markkinoinnista, niin juuri lopettaneet lankakaupat eivät panostaneet markkinointiin. Louhittaren luola on mielestäni ollut yksi parhaamista lankavärjäreistä, mutta ilmeisesti hänelle tuli kyllästyminen. En ole häntä messuilla tai somessa nähnyt.
Markkinointi onkin ihan taikasana, mutta kaikki eivät ole siinä ammattilaisia tai kovin hyviä ja ulkopuolinen työ on turkasen kallista. Mistäpä siinä sitten viisastenkivi!?
Käsinvärjätyt langat ovat ihania, mutta monesti suomalaisten värjäreiden nettikaupoissa myydään ei oota. Ymmärrän, että se on hidasta hommaa ja elämää on muuallakin kuin värjäyskattilan yllä.
Joskus myös kauppa käy hyvin! Itselläni on kesäajat kaupassa tyhjää, koska mulla on kaikki langat mukana tapahtumissa. Mutta joo, pitäisi riittää joka paikkaan.
Mutta mikä on laatulanka? Minulle se on käyttötarkoitukseensa täydellisesti sopiva lanka. Löpsähtävä muovitettu merino on minulle kirosana, vaikka kuinka kaunis olisi. Onneksi löytyy jo paljon muitakin villa- ja lankalaatuja. Sukkapari kerrallaan olen nyt etsinyt ihan oikeasti käyttöä kestävää muovitonta sukkalankaa. Tähän mennessä kestävin on ollut itsekehrätty, sen ongelma on se, että kuitu oli "mysteeri", ei toistettavissa.
Joo, tietenkin laatulangan määritelmää voi hioa ihan loputtomiin. Itselleni se on kaunis, kestävä ja luksuksekas. Ei pisteliäs eikä toisaalta muovinenkaan. Just hyvä.
Ja Riikalle kimallesukkalankaa jonkinsortin sinisenääääää! Jookooooooo?
Jotain onkin vissiin.... mutta kesä on niistänyt niitäkin! Tilaan seuraavaaan erään :)