KE: Itsetuhoisuus
HTML-код
- Опубликовано: 3 окт 2024
- Otsikko ei ehkä ole paras mahdollinen, en muutakaan keksinyt. Tänään jauhetaan hieman tästä surullisesta tavasta lähteä tältä pallolta, itsemurhasta ja ylipäätään itsetuhoisuudesta.
Oletko menettänyt tai meinannut menettää jonkun sinulle tutun/läheisen ihmisen hänen halutessa luovuttaa? Oletko valmis laittamaan tämän ihmisen hengen mahdollisen ystävyytenne eteen? Oletko valmis kertomaan tämän tilanteesta jollekin taholle pelastaaksesi hänet tekemästä jotain peruuttamatonta? Miksi poispääsy on ratkaisu, olisi mukava kuulla tuntemuksia joita olette mahdollisesti kokeneet!
Pelikanavani: / eeddplays
FB: / eeddspeaks
Twitter: / eeddspeaks
Instagram: eeddspeaks
Striimisivusto: / eeddspeaks
Kuulin tänään todella surullisen uutisen, että lapsuuden ystäväni Eetu oli tehnyt itsemurhan 18 vuotiaana tämän viikon maanantaina. Kun entisen kaverini nimi sanottiin koulussa kaiuttimissa, niin ajattelin, että mitä helvettiä ja hiljaisen hetken aikana tuli kyllä pari kyyneltä pyyhittyä naamalta. Kamala uutinen. Tuli aivan puuntakaa se uutinen, vaikka tiesin jonkun opiskelijan kuolleen maanantaina.
Lepää rauhassa vanha ystäväni Eetu!
Tapahtuiko tuo siilinjärvellä ahmolla? koska itse kuulin tuosta samasta jutusta
Masennuksesta selviää vaan ajan kanssa, ainaki ite selvisin. Kaveri on puhunu kyl itsemurhasta, mut ei ikinä toteuttanu sitä koska oli paljon ihmisiä tukemassa heikkona hetkenä, masennuksesta pääsi sekin yli =)
VLOGthunder Lääkkeillä. Ei ajalla. Masennus on sairaus.
Laguce Gothsong Lääkkeet hoitavat oireita, eivät masennusta. Aika on välttämätöntä masennuksesta ja muista mielen sairauksista toipuessa.
ALISA Mulla on ihan kiva maniassa olla x) :D#
VLOGthunder Ei vitussa aika paranna
VLOGthunder ei kannata uskoo et tyypit vaa puhuu itsemurhas
Tiukka video Eetu, rohkee veto. Kerrankin oli pakko ihan selailla kommentteja, kaikilla varsinkin suomessa on varmaan joku suhde aiheeseen. respect.
Jostain syystä G+ ei anna mun kommentoida takas puoliinkaan teidän kirjottamiin juttuihin, en tiedä mistä se johtuu mutta jos vain näette tämän niin tiedoksi: olen lukenut kaikkien teidän kommentit! En nyt vaan voi vastata niihin mitään vaikka tahtoisin :(
Et voi vastata jos kommentin kirjoittaja ei ole liittynyt Google plussaan :(
RawiiPlays Mutta nykyään ei voi vissiin kommentoida edes jos ei ole G+ jäsen, niin syy on joku toinen.
ei voi tehä ees käyttäjää ilman nimikin tarvii olla joku realistinen no toi mun ei oo mut se meni läpi =D
Joo nyt voin sanoa.. G+ ON PERSEESTÄ!!!
Voi fani bargoja, gu ei saa vasdausda..
Eetu, olet helvetin hyvä tyyppi! Tiedä se! :)
Sä olet loistava puhuja Eetu! Tosi asiallisia ja perusteltuja mielipiteitä, mahtava video taas kerran, vaikeestakin aiheesta.
Tiedän että tää on vanha video mutta tässä oma tarinani:
Masennuin -04 todella pahasti, olin silloin 14 enkä tiennyt miten hankkia apua yms.. Taistelin sitten vaan yksikseni. Kunnes vuonna -08 parasfrendini kuoli mun käsiin. Sen jälkeen mut "pakotettiin" hoitoon mikä oli oikea ratkaisu.
Mulle itsetuhoisuus oli silloin arkipäivää, kun mikään ei auttanut. En puhunut ennen hoitoon pääsyä kenellekkään, kukaan ei tienyt siitä, ei edes vanhempani.
Se että pystyin itselleni myötämään että tarviin apua, oli se kun eräänä pskana päivänä löysin lääkkeet, jotka oli multa piilotettu (omasta tahdosta) ja nappasin niitä. Soitin sitten vanhemmille ja sanoin hyvästit. Menin nukkumaan .. Seuraaava muistikuva on kun ympärillä on virkavalta, vanhemmat ja ambulanssin henkilökunta. Se oli mulle se tapa millä mä huusin apua. Sen jälkeen onkin mennyt paremmin.
Edelleen vuonna -14 taistelen masennusta yms vastaan, mutta kiitos ammatti avun olen pikkuhiljaa päässyt yli pahimmasta masennuksesta.
Miten sulla nykyään menee?
Tätä eeddspeaks oli parhaimmillaan. Hieno mies, sydän paikallaan.
wow, tuli jotenki tosi yli-pinnallinen olo kun viime videoon kirjoittelin niistä jouluhulluuksista että ois kiva kuulla niistä sun ehdotus… Sitten tänään tänne puskee *ihan pikkasen raskaampi* aihe, tosi hyvä video! Oot kyllä kova jätkä koska mä en ees tajunnu et toi oli editoimaton pätkä ennenkun sen sanoit!! Hyvä Eetu, ja toivottavasti sun tai kenenkään meidän muidenkaa ei tarvitse törmätä tuollaisiin itsekkäisiin ihmis tapauksiin koskaan.
20 tykkäystä kommentissa jossa sanotaan '' toivottavasti sun tai kenenkään meidän muidenkaa ei tarvitse törmätä tuollaisiin itsekkäisiin ihmis tapauksiin koskaan.'' ? verenpaine nousee heti kun luen täällä sanan itsekäs koska ei kaikki oo nii mustavalkosta
zuizze123 ei ole ei. Jos kirjottaa kommentin missä ottaa nopeasti, ja yhdeltä kantilta kantaa asiaan ei tarkoita sitä että on 100% vaan sillä kannalla! Tottakai jokainen tapaus on erilainen ja ei se ole kenenkään vika/ei kukaan masentunut ihminen oli mikään itsekäspaskiainen/kusipää jos puhuu itsemurhasta! Mutta lets face it, niiku eetukin sanoi että ne "mä oon lähdössä" -jutut on tavallaan itsekkäitä, ei mitenkään ylimielisen itsekkäitä, mutta itsekkäitä. Koska kaikilla on jotain ihmisiä jotka välittää ja jos ne ei saa mitään kontaktia suhun yms. niin on se vähän itsekästä vaan lopettaa elämä. Toivon että tajusit, koska *en mä todellakaan* tuu kirjottelemaan tänne mitään vitun "jeejeee, ittensätappajia….säälittävää ja itsekästä" -kommentteja koska nää on oikeesti aika saatanan vakavia asioita! pahoittelut jos ilmaisukykyni ei täysin sinua tyydyttänyt! :s :(
Arttu Lindeman Mikään ei ole niin itsekästä kuin ajatella että jonkun muun täytyy elää tuskissaan vain sen takia että sun ei tarttis käydä läpi sen itsemurhaa.
Arttu Lindeman läikkyy
Arttu Lindeman *k*
Katsoin junassa Siilinjärven kohdalla keskiviikkona juuri tätä videota, kun joku jäi sen junan alle. Oli kuulema toinen ihminen jäänyt heti 10min päästä seuraavan junan alle Kuopion lähellä. Outo sattuma oli kyllä :/
No joo!
Asun itekki siilinjärvellä
@@officialzed4518 mä muutin vasta siiliin ja oon järkyttynyt näistä... Oon itse 14.v laitos nuori ja itsetuhoinen...
Omistan useita kavereita jotka satuttivat itseään mm. Viiltelemällä ja polttamalla ihoa. Yritin kovasti auttaa, tukemalla ja rohkaisemalla. Yritin pakottaa heitä ammattilaiselle ja sainkin parin heistä menemään sinne. Mutta koskaan ei ole onneksi ollut läheltä piti tilannetta. En tiedä miksi vedän itsetuhoisia ihmisiä ympärilleni, koska se on kuitenkin omankin henkisenterveyden kannalta hyvin raskasta.
:) Mutta tähänkin päivään asti on selvitty, aika pohjamutia ryömien mutta kuitenkin.
Eetulta taas asiallinen video
Jos joku mun kavereista meinais tehdä itsemurhaa niin kyllä ihan yrittäisin pelastaa tilanteen sillä uhalla että kaveruus/ystävyys päättyy
Aivan mahtava video, ite oon pariinkin otteeseen ollut vaikeen masennuksen takia ollut suljetulla osastolla. Tää video kosketti mua todella kovasti.
itse olin tosi lähellä lähtöä täältä,mutta päätin sitten olla tekemättä sitä,koska minulla on liikaa tärkeitä asioita/ihmisiä elämässä,joita en yksinkertaisesti pysty jättämään,eetu oot ihana jatka tätä
Olen ylpeä susta.
Kyllä on läheinen, joka meinasi tappaa itsensä pari vuotta sitten... Mie itse.
Minun korvaan särähti tuo "itsekkyys itsemurhassa", mutta se johtuu luultavasti siitä, ettet ymmärrä todella masentuneen mielen ajatuksia, kuten itsekin taisit todeta.
Voin kertoa, että masentuneet saattavat ajattella vapauttavansa muut itsensä taakasta kuolemalla pois.
Minä ajattelin muiden kantilta kuolemaani siten, ettei muiden tarvitse enää hävetä minua tai katsoa kärsimystäni vierestä. En tajunnut miten paljon tuskaa kuolemiseni olisi muille tuonut. Nykyään tajuan: läheiseni pelkäävät edelleen, vuosienkin jälkeen, että tapan vielä itseni.
Multa kuoli iskä 5 vuotta sitten (olen nyt 14v). Iskällä oli masennusta joka huomattiin liian myöhään. Hän käytti unilääkkeitä kuukauden ajan ? Silti hän valvoi melkein kaikki yöt ja 6.00 piti lähteä töihin. Hän ei kertonut meille mitään että hänellä olisi paha olla tai jokin huonosti. Yhtenä aamuna alakerran nainen tuli rimputtamaan ovikelloa kaikki nukkui vielä silloin. Äiti meni avaamaan oven ja se nainen alkoi huutamaan että ''sun mies on tuolla alhaalla'' :'( hänellä oli jo työvaatteet päällä kun hän päätti lähteä... Itse heräsin 3 tuntia tapahtuman jälkeen. Meillä oli poliisit kotona ja äiti itki sohvalla mä kysyin et mikä on ja sit se sano et iskä on kuollu :'(. En ole täysin toipunut asiasta vieläkään ikävöin isääni todella paljon ja mietin miksi se tapahtui :(...
Otan osaa meinas vähä tulla tippa linssii lukiessaa tota:(
Kiitos
voimii sulle
Mä ole kerran vetänyt voi veitsellä ranteeseen ja hermoon ulkona salaa mut ei menny syvälle eik tulla verta tai mitää ja syy oli ku mua on kiusattu 2-4luokalla koulussa mut kaikki ne muistot ja traumat on vittumaisia toivottavasti en enää tekisi semmosta sori ku on pitkää tekstii ja surullista kun sun isä kuoli :( mun puoli iskä on ollu humalassa meillä ja huutanut ja yrittänyt 2 kertaa itse murhaa :(
Ihan älyttömän mahtavia videoita oikeesti! Oot niin asiallinen ja taitava puhuja.
Kiitos hirmuisesti!
Puhut asiaa. Puhut hemmetin hyvin kiinnostavasta, vakavasta ja oikeesta asiasta!
Uskon ja toivon että tilanteessa jossa toinen ihminen on kertonut mulle että aikoo tappaa itsensä niin itsellä löytyy rohkeutta kertoa asiasta jollekkin toiselle yhteiselle kaverille. Olisi vaikea jatkaa hyvällä itsetunnolla elämää hyvällä itsetunnolla tietän sen että toinen henkilö on riistänyt henkenskä enkä olisi tehnyt asialle mitään.
Hieno video erittäin syvällisestä ja vakavasta asiasta!
Aivan loistava video! Itse en ole onneks joutunut kyseiseen tilanteeseen!:) minusta just tuo lähteminen on niin itsekästä, ettei ajatella läheisiäkin:)
Mun yhdellä koulukaverilla oli mennyt tosi huonosti mielenterveyden kannalta. Sen porukat oli eronneet ja vieläpä riidoissa. Hänen äitinsä lukitsee hänet yöksi huoneeseensa jotta hän ei pääse karkaamaan isänsä luo jonka oli jo kerran tehnyt. Jos hänelle tulee viesti isältään, niin äitinsä lähettää takaisin kaikkee oot ääliö ynnä muuta. Se teki itsemurhan vuosi takaperin... on kova ikävä...
no tuo taitaa vanhempien vika olla mutta jos mun vanhemmat olisi tuommosia että kyllä itsekkin masentuisin mutta 10v tekee itsemurhan on aika kumma koska hänellä on vielä elämä edessään mutta onhan tuo surullista :/
hän oli päättänyt lähteä eikä kukaan voi sille enää mitään. Ja mun mielestä tää ei oo naurunasia.
***** Miten helvetissä sä voit nauraa tälläselle asialle
+Yammu WR niimpä
tosi hienoo että teit parhaas, vaikkei ihminen sulle ollutkaan läheinen :) ! teit just niin kun pitää
Näin kahdeksan vuotta myöhemmin, kun youtube laittaa tän videon suositeltuihin: Suomessa voit soittaa aina 112, kun epäilet henkilön yrittävän itsemurhaa.
Hienoa puhua tämmösestä aiheesta! :) En itse ole joutunut tilaanteesen jossa joutuisin auttamaan itsetuhoista ihmistä ja enkä itsekkään ole ollut itsetuhoinen mutta onhan nuita "masentavia" päivä ollu monia. Voimia kaikille niille jotka kärsii masennuksesta tai on muuten vain huono olla ja kannattaahan se aina puhua asioista jotka vaivaa. Peace!
Mikäli mun ystävällä menis huonosti ja se ois sen takia "masentunut" ja täten uhkailisi itsemurhalla, niin yrittäisin kaikilla tavoin estää sen.
Mutta jos tiedän, että mun ystävällä olis krooninen masennus, sillä olis paha olla ja se olis kokeillut kaikkia mahdollisia hoitoja ilman vaikutusta, niin silloin ymmärtäisin hänen itsemurhansa ja en lähtisi estelemään. Ottakaa nyt huomioon, ettei puhuta alamäistä elämässä vaan sairaudesta: masennuksesta. Joillain ihmisillä masennus jää krooniseksi eikä hoidotkaan takaa parannusta tai lievitä oloa... silloin mun mielestä tällä henkilöllä on oikeus kuolla oman käden kautta (ja ehkä tulevaisuudessa hakeutua eutanasiaan jos sellainen Suomeen tulisi).
Järkee kommaa et "EKA" mä ainaki oon sitä mieltä että tää oli kyl tosi hyvä video niiku sun kaikki videot :)
Eetu kerron vaan että nämä sun videot auttaa aika monia ihmisiä jo että kyllä osaat auttaa!:)
Yksikin ystävä voi pelastaa hengen.
Ainoat asiat mitkä mut tällä planeetalla pitää on perhe ja ystävät. Jos ei ketään olis, niin ei jaksais. Mutta jos yksikin tyyppi kävelee vierellä ja kuuntelee tarvittaessa, niin sitten jaksaa. Se että joku tekee itsemurhan, tekee sen todennäköisesti siksi, että pitää itseään niin huonona ja mitättömänä luuserina, josta ei ole muuta kuin haittaa ja taakkaa muille. Ja ehkä sitten haluavat vapauttaa nämä muut siitä taakasta minkä he kuvittelee tuovansa mukanaan, ja samalla itsensä siitä jokapäiväisestä piinasta, kun ei onnistu missään, ei kykene mihinkään eikä ole tyytyväinen mihinkään mitä ehkä onnistuisikin tekemään. Jos sitä jatkuu vuositolkulla, niin ei siinä enää hirveästi ajattele, että mitähän muut mahtaa ajatella. Sitä ei enää välitä.
Voi, Eetu sää oot niin ihana! :33
Kiitos tästä rohkaisevasta videosta ja ylipäätään siitä, että oot olemassa! ^.^
Noin 12 minsaa sitten mulla oli ihan masis fiilikset,mutta taisit pelastaa mun päivän kiitos!Hyvä video:)
Tuun kommentoimaan tällee 6vuotta myöhemmin :)
Mun ajatuksia itsemurhasta:
Yleisesti ajatellaan niin että itsemurha on todella itsekäs teko läheisiä kohtaan joka on sinänsä totta.
Mutta toisaalta mä ajattelen myös niin, että jos henkilö X olisi ollut todella monia vuosia vakavasti masentunut vailla minkäänlaista elämänhalua, kaikki keinot parantamiseen olisi käytetty ilman tuloksia, näkyvissä ei olisi enää valoa eikä yksinkertaisesti olisi enää voimia elää tai yrittää parantua ja toivoo joka hetki omaa kuolemaansa.
Huh huh Eetu, taas 5/5 settiä. Sen verran oli diippi video että huomenna kyllä vastaus videolle. Mutta teit oikein mun mielestä, looginen päätös. Täytyy mielestäni olla aika kylmä ihminen että ei tuossa tilanteessa tee mitään, antaa kaverin mennä. Ei ei ei. Totta on se, että loppujen lopuksi toisten ihmisten päätöksiin ei voi vaikuttaa. Voi yrittää, mutta jokainen tekee ne omat päätökset oli ne sitten mitä vaan. Tuo on mun mielestä kyllä ehkä paskin asia ikinä että asiasta kertoo kun aikoo jotain tehdä, se on henkistä pahoinpitelyä toiselle, varsinkin jos se toinen on tärkeä ja läheinen ihminen. En tiedä miltä se tuntuu siinä hetkessä sille joka kertoo lähtevänsä, mahdoton edes kuvitella. Tuskin tarkoittaa pahaa, vaikka on niitäkin ketkä ei ole koskaan tosissaan. Sen ihmisen mieli joka on masentunut on niin vääristynyt että ei enää nää asioita niinkuin ne on, se on melkein kun eläis painajaisessa, joka päivä, eikä siitä herää. Ja mitä enemmän asioita miettii sitä syvemmälle vajoaa jos ei saa apua. Aina ei itsekkään tajua sitä hakea koska kuten sanoin, ei enää näe mitään merkitystä missään. Auttakaa toisianne ihmiset ja välittäkää läheisistänne. Aina on joku kuka vielä välittää vaikka siltä ei tuntuisi
Kiitos Tuomas. Viiskauttaviis kommentti myös sulta. Videovastaustasi odotellen!! :)
Mua kiusattii peruskoulussa sekä amiksessakin. Mutta en ole vaipunut ainekaan itsemurha masennuksen partaalle onneksi. Eräs tuntemani on ja pyysin häntä tulemaan käymään, juteltii asiat halki ja sitten homma onneksi selvisi. Nykyää hän sitten vaan juo edelleen paljon kaljaa. Kyllä mä yleensä jos saan tilaisuuden niin pyrin estämään ystäväni itsetuhoisat aikeet tavalla tai toisella.
niin diippiä settiä ettu! itsemurha on ollu mulle aina tosi vaikee aihe, koska se on lähipiirissä tapahtunu, eiköä sitä voinu kukaan estää, koska kyseinen henkilö ei omasta pahasta olostaan ollu kellekkään kertonut. eräs kaveri kerran oli kans sillä mielellä että nyt se on menoa, mutta saatiin taottua sille järkeä päähän ja hankittiin sille apua. mulla itelläni ei oo ollu se ikinä mielessä, mutta itsensä satuttaminen kyllä, mutta siitä on jo aikaa. + tosi kiva ku kuvasit ulkona tän videon :3
Mulle viiltely/pään saaminen sekaisin yms itseään vahingoittava tekeminen on vaan sitä että saisin jotain tunnetta. Mulla on vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö, joten usein se päivä menee maatessa sängyssä, kun joko ei jaksa tai ahdistaa lähteä sinne ihmisten joukkoon. Silloin se viiltely tai korvien reijittäminen tai kännääminen antaa jotain merkkiä että mulla on vielä aistit kunnossa enkä oo vaan haamu. Kuolema pelottaa mua ja tiedän että ihmisillä tulis ikävä, niinkun mullakin niitä, siks lähteminen on poissuljettu vaihtoehto. Mut välillä menee hyvinkin, pääsen kavereille asti sängystä ja saan pidettyä selväpäistä hauskaa. Sellasten hetkien takia haluun pysyä elossa, itsensä vahingoittaminen on vaan tapa ilmaista itselleni että oon elossa, ongelmien alkuaikoina se oli vähän hädänhuutokin. Ja vaikkapa riidan jälkeen tai jos oon tehnyt jotain väärin niin satuttaminen toimii rangaistuksena. Mutta en todellakaan suosittele viiltelyä kellekkään, siitä jää rumat arvet joita saa selitellä loppuelämänsä. Sekä aina pelkään että nyt tuli lähtö kun huomaan että meni läheltä suonta. Jutelkaa, ammattilaisille ja läheisille. Anteeksi kilometripostaus, mutta teki mieli purkaantua :)
Mun lähipiirissä on aina ollu masennusta, mut erityisesti yks mun läheisimmistä ystävistä sairastaa sitä ja mun isä. Toi mun kyseinen ystävä on yrittäny itsemurhaa pari kertaa ja oon kumpanakin onneks saanut se puhuttua pois ajatuksesta ainaki hetkellisesti. Isällä se oikeestaan diagnosoitiin aika vasta, mutta aina se on ollu jotenki tavallaan läsnä, kyllä ihmisestä huomaa jos se on sairas. Muutaman muunki lähipiirissä olevan tiiän sitä sairastavan ja jokaisesta saa olla yhtälailla huolissaan koska sitä ei ikinä tiiä millon ne väsyy ja lähtö alkaa tuntua hyvältä ajatukselta, mut joka kerta se on yhtä pelottavaa ja ajatuski siitä et tietäsin et ne aikoo tehdä jotain enkä itse tekis asialle mitään on ihan hirvee. Masennus on ehkä pirullisinta mitä ihmiselle voi tapahtua koska se syö sua ekana, mut pikkuhiljaa läheisiäki ja pahinta on kattoo ku joku kuihtuu pois
Kyllä täs maailmas täytyy olla itsekäskin, et sä voi elää vaan ajattelemalla muita, koska silloin vasta sun elämästäs tuleekin paskaa. Ne tyypit kokee sen omaks parhaakseen, ja ne rakastaa itteensä sen verran, et ne haluaa voida hyvin. Ne vaan ei koe, että ne voi voida tällä maapallolla hyvin.
Yks hiennoimmista videoista mitä oot tehny!!
Kiitos tästä.mahtavasta videosta tykkäsin kovasti tästä !
Loistava video, loistavan surullinen aihe, loistavaa pohdintaa. Kiitos!
Wtf muistan kun katoin sun videoita ja sulla oli joku 1000 tilaajaa. Nyt 60k. Hyvä Eetu!!
Älkää satuttako itteenne millään tavalla koska kun sit alottaa ei välttämättä oo niin helppoo nousta. Se sattuu. Ja se voi johtaa johonkin paljon pahempaan. Se ei vaan oo sen arvoista. Voimia teille❤️
Itse olen pian vuoden sairastanut vaikeaa masennusta. Itsemurhaakin yrittänyt mutta en pystynyt. Se johtui siitä koska mua petettiin ja en saanu keneltäkään tukea, en kavereilta ym. Sen jälkeen joudun vieläkin käymään joka toinen viikko psykiatrilla itsetuhoisuuden takia. Tsemppiä kaikille joilla on masennus !!
Johanna
Miten sulla nykyään menee?🙂
Olet kyllä Eetu hyvä puhumaan tai ainakin tekemään videoita editoimatta, koska juuri itsellesi todistit, että teit 12 minuutin videon koko ajan puhuen ja pitäen katsojan mielenkiinnon yllä. Hyvä video!
Kiitos paljon. :)
Mä oon täällä edelleen välillä, kymmenen vuotta myöhemminkin. Kun olo on kaikkein vaikein, palaan tänne ja muistan miten eri tilanteessa olin, kun näin tän ensimmäisen kerran noin kahdeksan vuotta sitten. Elämä muuttuu ja asiat liikkuu.
Toivottavasti kesä on piristänyt mieltäsi, käyn läpi samanlaisia tunnetiloja ja en toivoisi sitä kenellekkään.
Koskaan en ole päätynyt ketään pelastamaan lähdöltä oman käden kautta, mutta mikäli joku erittäin läheinen ihminen siitä alkaisi minulle höpöttämään, tekisin kaikkeni että saisin hänet järkiinsä. Elämä voi usein tuntua paskalta joka sataa niskaan rankkasateena, mutta silloin kannattaa muistella lähinnä asioita joita on pitänyt miellyttävänä elämässään. Ja sitten tietenkin kannattaa miettiä mitä kaikkea mahtavaa elämä voi tuoda tullessaan kun jatkaa elämistä eikä takerru ikävään menneeseen.
Masennuksesta pääsee yli hyvin pitkän ajan kanssa. Olen itse ollut siinä pisteessä, että lähtisin. Elämä oli pahasti vinossa silloin, mutta lähimmäiset tukivat ja takoivat päähäni järkeä. Nykyään mun ajatus itsemurhasta on se, että se on hyvin itsekäs teko. Yhden ystäväni olen myös pelastanut itsemurhalta, ja tästä olen saanut kiitosta lopulta. Ja kyllä, olen valmis uhraamaan kaverisuhteen sen vuoksi ettei toinen sitä henkeään itseltään veisi.
Tää aihe on hyvä...itellä menny useempi vuosi jo päin persettä, en oo edes jaksanu enää "yrittää nousta pohjalta". Tiedän sen myös kuinka lähden jos lähden omankäden kautta (mutta auttaisin kaveria jos apu olis tarpeen). Tuntuu vaan että ongelmat kasantuu pikkuhiljaa isommiks ja isommiks...en kuitenkaan satuta itseäni koska en tunne siinä mitään erikoista. elämää helpottaa se että en tunne enää mitään henkisellä tasolla...jos olisi tilanne että kaveri ois lähös niin auttaisin viimeseen asti kertoisin ehkä jollekkin hänen läheiselleen(johon voin luottaa ja miettisin tarkasti kenelle) jotakin mutta en kenellekkään muulle,vaikka välit menis sen takia poikki...päivä kerrallaan mennään, huomista murehtimatta eilistä itkemättä.
Loistava video Eetu! hyvä aihe!
Mulla on kaveri, jolla kaikki menee huonosti. Se satuttaa itteään joka päivä ihan järkyttävillä tavoilla. Syynä tähän on monen läheisen menettämine, kiusaaminen ja niistä johtuneet masennus ja mielenterveysongelmat. Pelkään jatkuvasti menettäväni tämän. Oon nyt yli vuoden tuntenut tämän henkilön, ja siinä ajas siitä on tullut yks mun läheisimmistä ystävistä. En pysty kuvittelemaan et tää ihminen lähtis. Se puhuu siitä joka päivä, ja pelkään kokoajan ettei se jaksa enää. Se ei voi käydä koulussakaa ku sitä kiusataan siellä ihan liikaa. Ahdistaa ajatus siitä, että minä hetkenä hyvänsä se saattaa lopettaa elämänsä ja mä en voi auttaa sitä millään tavalla ;__; Mua pelottaa hirveesti
1. Kaveri soitti ja menin sit seuraksi. Oli paha olla ja viilteli itseään.Ei valtimoita vaan toiselta puolelta. Siinä sit tuli juteltua ja itekki kokeiltua ja todettua eipä tästä ny mitää helpotusta ja jos se jatkaa nii itsekkin jatkan.
Noo myöhemmin sit tikit ja ei oo tehny tai,jos on tehny nii sen verran hyvin piiloon, ettei saunassa huomannu. Vuosiin tässä nähny mutta silloin tällöin onlinessa ja pienet kuulumiset vaihtanu.
Joskus ihmisten on vaa paha olla, varsinkin yksin miettiessä elämän asioita tai tapahtumia.
2. Entisessä suhteessa henkilö uhkannu tappaa ittensä ja kännissä typeriä asioita kuten hukuttautumaan menemistä. Asiasta tuli hänen vanhempien kanssa puhuttua ja siitä tuli isompi juttu ja luottamus vähä kärsi,koska kerroin asioista. Vanhemmat pakotti ammattiapua/hoitoon ja siitä varsinkin kiukkuinen. Vielä tuolla maailmalla pyörii. Ehkä ei ois mitää isompaa tullu jos ois antanu olla, mutta eihä sitä nuorena tiedä mitä tekis ja aikuisiin luotto kuitenkin.
Tulipahan tehtyä vaikka suhde pilalla.
3. Puoltuttava, kaverin kämppis teki ilmoittamatta lääkkeillä ryyppäysillan jälkeen. Kaverille järkytys koulusta tullessaan.
Vahinko, tahalleen, typerä känni-idea, ei tietoa.
Omasta mielestäni itsemurha ei ole loppujen lopuksi niin kauheen itsekäs tapa lähteä. Totta kai se satuttaa lähimmäisiä, mutta se on paljon pienempi tuska kuin se joka johtaa itsensä tappamiseen. Mikään ei tuota mielihyvää ja jopa asiat joista on ennen nauttinut ovat nyt tylsiä ja turhia. Ainoa asia jonka voi tuntea on se jatkuva kipu ja tuska jonka peittämiseen menee sitten kaikki energia. Pitäisi jaksaa syödä, käydä suihkussa, nukkua, nouusta sängystä, olla sosiaalinen, käydä töissä ja koulussa. Kaikki mihin laittaa vähänkin energiaa vain lisää sitä tuskaa, eikä sitä saa pois, ei ystävillä, ei harrastuksilla. Päihteillä sitä voi varmaan vähän turruttaa. Elämässä on vain se tuska eikä mitään syytä elää, ei ole enää unelmia, eikä halua kokea mitään kun mikään ei kuitenkaan tunnu miltään. Sitten pitäisi jäädä koska läheisille voisi tulla paha mieli.
Masennuksen kourissa oleva ihminen ei ole itsekäs tappaessaan itsensä. Hän saattaa olla väärässä ja masennuksensa sokeuttama, mutta ei itsekäs. Kaveria pitää auttaa hädässä ja istetuhoista pyrittävä saamaan toisiin aatoksiin.
Itse käyn juuri tällä hetkellä läpi masennusta (ja siihen päälle sitten vielä kaikkea muuta, mutta ne eivät varsinaisesti aiheeseen kuulu). Pari viikkoa sitten oli loppu kohdallani lähellä, mutta onneksi siinä kohtaa tajusin parhaalle kaverilleni kertoa aikeeni, ja hän sitten sai mut jatkamaan eteenpäin. Vaikka vieläkin mulla on välillä niitä aikoja, jolloin haluan lopettaa tän kaiken, niin koko ajan hieman edistytään ja parannutaan, pieniä askelia kohti onnellista ja positiivista elämää.. Mutta hei, mahtava video jälleen kerran, nää todella saa miettimään. :)
Pystyn kuvittelemaan, että kun ei oo yksinkertasesti ketään ei ketään joka auttaisi ja ei varmaan oo helppoa hakea ammattiapuakaan ja puhua ongelmista. Itsemurha voi tuntua sillon helpolta ratkasulta, vaikkei toisaalta tosiaan helpolta mutta jos ei oo ketään ketä olisi tukena niin on aika vaikea rakentaa sitä uutta elämää, ei talokaan pysy ilman perustuksia pystyssä. Vaikea tilanne kaikin puolin ja kun on vielä sairas niin ei tasan nää valoa yhtään tippaa, ei poispääsyä.
Nosiis mun kaverin iskä oli monta kertaa ollu puukko kaulalla. Sitte se eros kaverin äitinkaa. Sitte se muutti omaan kämppään ja masentu.. Laitto kaverilleen tekstiviestin illalla, että tuu aamulla käymään. Sen kaverilla oli kai avaimet sinne. Sitten se oli laittanu kattolampun tilalle hirttonarun ja..... Niin.. Mun kaveri ei edes tainu ymmärtää sitä kunnolla... Se oli niin iso juttu.. Ja kaikenlisäks vielä se sai puolvuotta myöhemmin tietää että tää ei edes ollu sen biologinen isä.... Vaan sen siskojen isä.... Juuh elikkä
Tunnen yhe tyypi joka viilteli..hyvin päätty tosin mut ei siit enempää.. mut en tajuu et mitä vi*un järkee satuttaa itteensä jos masentaa? Ei se auta mitään
Jep..mut onneks pystyin auttaa sitä...ja muutama muutaki autto :3
Uskon ..mullekki tuli huono olo kun kuulin
Kaikki ei välttämättä ymmärrä sitä, ja jälkeenpäin se tuntuu sairaalta ja sitä katuu, mut sillon kun on masentunu ni se ''auttaa'', oikeesti se vaan pahentaa omaa oloonsa. On tosi vaikee huomata mitä sellanen ihminen ajattelee koska yleensä ne esittää normaalia.
Onks teillä kahdella kokemusta? Siis sinä henkilönä joka satuttaa itteensä
Mulla on kokemusta mut jälkeenpäin se tuntuu sairaalta ja kadun sitä.
Mun yksi tosi läheinen ystävä jonka kanssa olin itseasissa koko peruskoulun samalla luokalla on tosi masentunut. Nyt se on taas lukion nostaessa sterssiä pahentunut ennestään. Tää kaveri on jo ainakin kolme vuotta puhunut siitä kuinka tulee joskus päivänsä päättämään oman kätensä kautta.
Viime aikoina se on taas puhut enemmän siitä, että haluaisi vaan kuolla eikä elää. Kaveri käy psykologilla, mutta on sanonut ettei vieläkään monen vuoden jälkeen luota siihen psykologiin tarpeeksi kertoakseen kaikkea.
Viimeks kun nähtiin ja puhuttiin sitten asiasta hän onneksi lupas alkaa puhua enemmän asioistaan tän psykologin kanssa, koska psykologi on kuulemma nyt luullut kaverini olevan parempaan päin, vaikka asia ei niin yhtään ole.
Tuntuu niin pahalta kuunnella sitä kuinka ystäväni on ahdistunut ja haluaisi vaan pois täältä, Ja kun en osaa auttaa. En osaa sanoa niitä oikeita asioita. Mielenterveys ei kuitenkaan itsellänikään ole ihan vahvin alue, vaikka nykyään paljonpaljon paremmin menee.
Jos kaverini joku päivä ilmoittaisi, että 'tänään on se päivä kun lähden täältä' ehdottomasti ottaisin yhteyttä sen äitiin (äiti siis kyllä tietää masennuksesta etc)
Hyvä kun säkin kerroit sen jäbän eksälle ja pelastit ihmiselämän.
En nyt viitti tarinoida enempää, vaikka aiheesta kyllä juttua riittäiskin. ::D
Asiallinen video ja aika tärkeä aihe. itseasiassa tosi tärkeä aihe :) jatka samaan malliin
Eetu sä toimit täysin oikein siinä tilanteessa. Ikävää että se on sulle nyt vihainen siitä ja se on kyl itseasissa melko absurdia. :) Pelastit ehkä hänen hengen ja tyyppi kiukuttelee ja suuttuu sulle siitä. Aina pitää yrittää puhua järkeä JOS siihen vain on mahdollisuus. Kiitos Eetu hyvästä videosta jälleen. Henkilökohtaisesti kosketti syvästi. Voimia sulle.
Kiitos Corppi! :)
Tosi hyvä video tuli tässä omat kokemukset mieleen ja ajattelin kertoa sullekkin kun sullakin on ollu pari tuttua jotka on uhannu lähteä. Nämä tapahtumat tapahtu 8. luokalla. (Käytän tarinassa itsemurhaa yrittäneen nimenä Rosaa) Eli siis Rosa oli tosi masentunut koko tän menneen lukuvuoden. Viimesyksynä huomattiin mun parin muun frendin kanssa et Rosa alko viiltelemään ja hän on ollu aina siis tosi hyvä koulussa, saanu hyviä numeroita ja keskiarvo lähemmäs 10, ja huomattiin jo viimesyksynä et Rosalla ei nyt kyllä oo kaikki ihan kondiksessa ku sillä alko numerot laskemaan ja se ei syöny mitään ku aatteli että hän on läski vaikkei ollut. No joulukuun tienoilla sitte Rosa alko kirjottamaan ja piirtelemään yhteen sen muistikirjaan kaikkia itsemurhayrityskuvia ja kirjottamaan kaikkia runoja ja muita missä hän sanoo sitä ettei hän kuulu tänne ja hän haluaa pois tästä maailmasta. Rosa istui käytävällä yksinään ja kirjotti näitä runoja ja piirteli itsemurhakuvia siihen vihkoon aina välitunneilla, tunneilla, kotona, bussissa, käytännössä kaikkialla. Yks päivä Rosa pyysi mut ja pari muuta kaveria heille ja esitteli tyytyväisenä sitä muistikirjaa meille ja me puhuttiin hänelle tästä vakavissaan, tän piti loppua koska me oikeesti todella välitettiin hänestä. No, sitten Rosa lopetti viiltelyn, virkistyi ja oli ilosemmalla päällä seuraavat pari kuukautta ja ajateltiin että nyt kaikki on hyvin eikä hän halua enää tehdä toivottavasti itselleen mitään pahaa. Turha luulo, maaliskuussa alkoi se pahin mitä kukaan meistä ei osannut kuvitella. Rosa painui syvään masennukseen, hän ei puhunut kenellekään sanaakaan yli kuukauteen, hän ei syönyt mitään, hän ei käynyt enää harrastuksissaan vaikka harrasti useaa eri lajia, hän painui sivuun koulussa. Yritimme mennä välitunneilla puhumaan hänelle mutta hän ei vastannut mitään. Ajattelimme että hänellä olisi taas itsemurha-aikeet mielessä, olimme oikeassa. Rosa jatkoi jälleen viiltelyä, hän kantoi mattoveistä koulussa ja käveli yksin välituntisin ympäri koulua, tuli tunneille veri hihasta valuen ja itku kurkussa. Nyt oli tosi kyseessä, nyt häntä oli todella autettava. Yhdellä musiikintunnilla Rosa ilmoitti mulle ja muille meidän yhteisille frendeille että hän on päättänyt lopullisesti lähtevänsä huhtikuussa. Hän kertoi myös päivämäärän ja tarkan ajan, mutten julkaise niitä nyt. Mielessämme pyöri vain kysymys "miksi helvetissä?!" . Rosa vastasi vain että hän on miettinyt tätä asiaa todella kauan mutta päätynyt siihen tulokseen että haluaa lähteä, hän sanoi myös että jos kerromme asiasta kenellekkään aikuiselle hän suuttuu meille. Itkimme koko lopputunnin ja tunnin jälkeen pääsimme koulusta. Olimme hyvin järkyttyneitä ja menimme itkien opettajien huoneelle, kerroimme heti ensimmäiselle opettajalle joka avasi meille oven, se oli musiikinopettaja. Meitä ei todellakaan kiinnostanut vaikka hän suuttuisi meille kuinka paljon tahansa sillä hän tarvitsi nyt tai ei koskaan kipeästi apua sillä välitimme hänestä. Heti ensimmäisenä musiikinopettaja toki kysyi miksi aloimme itkeä hysteerisesti kesken tunnin ja sitten kerroimme miksi. Opettaja oli tottakai aivan järkyttynyt ja shokissa asiasta ja meni suoraan kertomaan kuraattorille. Kuraattori oli soittanut jo samana päivänä illalla hänen vanhemmilleen ja Rosan vanhemmat olivat tottakai todella järkyttyneitä asiasta ja puhuivat Rosan kanssa asiasta ja miksi hän haluaa tehdä itsemurhan. Syyksi itsemurha-aikeisiin selvisi että hän halusi lopettaa harrastuksensa koska ei jaksanut enää käydä niissä, mutta hänen äitinsä pakotti ja painosti häntä käymään niissä ja olemaan kaikessa paras, ja koulussakin hän panosti ja teki yöt kouluhommia ja nukkui pari tuntia yössä ylenpaattisen huhkimisen takia. Hän stressasi jatkuvasti tulevista kokeista ja kouluhommista koska jos hän sai huonomman kuin 10 kokeesta, hänen äitinsä raivosi hänelle. Toisinsanoen Rosa oli niin poikki ettei vain yksinkestaisesti jaksanut enää elää. Hän kävi kuraattorilla aina sovittuina aikoina, lopetti viiltelyn ja jutteli vanhempiensa kanssa, hänen vanhempansa antoi hänen lopettaa harrastuksensa. Lopulta Rosa kiitti meitä että välitämme hänestä ja että kerroimme aikuiselle asiasta joka välitti asiaa eteenpäin. Meille tuli ihan sankarifiilis että me oikeasti pelastettiin ihmisen henki viimehetkellä. Rosa on nyt jo paremmassa puhdissa kun on saanut puhua aikuisten kanssa ja hän tiedostaa että hänestä todella välitetään. Hän sanoi meille että hän on meille ikikiitollinen meille.
Hei! Olen teistä henkilökohtaisesti todella ylpeä, koska niin hyviä ja toimeiliaita kuin te olittekin (tekstin perusteella), oli todella hyvä juttu että pelastitte hänet juuri ajoissa itsemurhalta. Ohan se ny kamalaa jos joku paras frendi tappaa ittensä, ei koskaan kertonu huolistaa, jaksoi esim esittää onnellista hyvin pitkään ja sellasta huoletonta... Ja kaikki suru ja se fyysinen, että henkinenki paha olo sitten kätkeytyy sisälleen ja ei purkaudu kuin vasta sitten siinä tilanteessa kun ei kestä enää valehdella kokoaikaa läheisilleen, että kaikki on oikiasti okei, eikä mittää muttia. Ja mä voin kyllä uskoa sen, että siitä tuli varmasti sankarimainen fiilis teille, kun pelastitte edes yhden ihmishengen itsensä tuhoamiselta/poistamasta niistä elävien kirjoista.
Mutta mitäs tälle tytölle nykyään kuuluu?
Siis että onko nykyään tilanne parantunut ja kaikki ihan okei, vai onko edelleen hänellä paha olla sinällään, että on vaikea selviytyä päivästä toiseen..?? Vastaathan pian (:
Oon vast pari päivää seuraillu sun videoita, ja ne on ihan parhaita :)
Oivoi.. Tää oli tosi koskettava video ja yhessä kohtaa tuli kyyneleet silmiin. Ite oon muutaman kerran harkinnut itsemurhaa, mutta olen todella kiitollinen ystävilleni, jotka ovat minua estäneet. En oo ikinä ollu muuten itsetuhoinen, paitsi ajatuksissani. Mulla on eräänlainen pelko itsetuhoisuuteen, pelkään että musta tulee itsetuhoinen. En pysty satuttamaan itseäni, paitsi ajatuksilla. Itsemurhaa olen harkinnut, kun olen ollut niin vihainen itselleni. Oikeastaan silloin, kun oon tehnyt vääryyttä mun ystäville. Jos joku kavereistani lukee tän kommentin, haluun sanoo teille, et rakastan teitä! :*
Mulla on vaikea masennus, ahdistus ja paniikkikohtauksia. Viiltelyä on ollu ja olen miettiny itsemurhaa. Mut mä en vaan pysty tekee itsemurhaa koska ajattelen että miten sit läheiset siitä ajattelee ja mietin sen omalle kohdalle et jos mun läheinen tappais ittensä.. En mä halua olla itsekäs. Mut joskus se elämä on todella raskasta ja tekis mieli vain lähtee pois. Pitää vaan olla sinnikäs ja jaksaa vaikka mikä olis!
sun hiusten ja parran väri on aivan ihana!
Ihanaa et joku uskaltaa puhuu tästä aiheesta. Itelläni on välillä sellasii hetkii jolloin mieti et en enää jaksa ja että lähtö tulee. Onneks pääsen yli niistä. Mutta kiitti Eetu että avasit keskustelun. :)
Joskus parisen vuotta sitten hyvänpäivän tuttu kenenkanssa juteltiin sillon tällön. Laitto yhtäkkiä viestiä että nyt tulee loppu. Paniikissa sitten aloin selvittää että missä se on ja yritin laittaa viestiä. Vaikea oli sieltä paljoa auttaa kun asu tosiaan toisella puolella suomea. No aloin etsiä hänen paikkakuntalaisia kavereitaan netin kautta. Loppu peleissä mun tuttu oltiin kuulemma löydetty jostai vessasta kädessä valtimo auki ja ihan sekaisena lääke tokkurassa. Onneks se siitä sitten selvis ja pääsi nopeesti jaloilleen, tikkausten ja vatsahuuhtelun kautta. Itselläkin joskus ollu pahaa masennusta ja jonkin verran itsetuhoisuutta... Mutta olen niin onnellinen että aika, ammattiapu, perhe, ystävät ja elämäntilan muu parantuminen auttoi mua nousemaan siitä kaikesta ylös ! Nykyään sitä vaan pelkää ettei vaan taas masennu.
Nelli Linden
Tsemppiä ja toivottavasti sulla nykyään kaikki ok🙂👍
Mie itse jouduin tässä jokin aika just sellaseen tilanteeseen, että eräs tosi hyvä ystävä ilmotti että aikoo tappaa itsensä. En oikein aluksi osannut uskoa, että se olisi tosissaan, mutta joitakin pikku juttuja ja puheita myöhemmin iski kauhea paniikki ja vaikka tiesin, että hän luultavasti vihaisi mua jos kertoisin asiasta jollekin, niin siitä huolimatta miun oli pakko koska tuli ihan kauhee olo ja ahdisti ja pelotti aivan kamalasti. Nooh, onneks tää ihminen ei sitten tehnyt itselleen mtn, ei ilmeisesti ollut tosissaan ja lopulta olin hänelle vähän vihainen, kun oli noin vaan uhannut tollasella asialla. Itselläkin on ollut niitä teini-iän pahoja angsteja, mutta ei ne mtn masennusta ole ollut. Ja hyvä video, vähän syvällisempi aihe c:
Mulla on nyt 10 Enoa/Tätiä. Ennen oli 11, mutta yksi enoistani... Noh hänen oli huono olla. Minulla on vielä muistikuva et oisin kysyny äidiltä "Missä Jyri on?" (Enon nimi oli Jyri). Äiti sanoi "Kerron Sen Myöhemmin."
Olin siis tosi nuori kun kysyin että missä on Jyri?. Ja kun taytin 7v. niin Jyri tuli mulle jostain mieleen ja juoksin äidin luo ja kysyin "MISSÄ SE JYRI ON?!"
Äiti vastasi: "Istuhan niin selitän..."
Sitten istuimme ja sain tietää että Jyri oli tehnyt itsemurhan... Sen jälkeen en pitänyt muuta ääntä, kuin itkua kokopäivänä ja yönä... Juuri tällä hetkellä, kun Lähetän tämän kommentin niin olen 13v. Ja yhä tulee tosi paha olo kun sitä ajattelee... :,(
mulle tosi tärkee kaveri oli miettiny tosi pitkälle, et se ei haluu enää jatkaa tääl, ja näi. kukaa ei vissii kertonu kellekkää vaikkei se sitä kyl suoraa kieltänykkää, mut se ite kerto sen äidille. kyseisellä henkilöllä menee ilmeisesti nyt tosi hyvin, ja oon maailman onnellisin ihminen siitä ettei se ehtiny tekee itelleen mitää ratkasevaa.
ja ite oon nähny kun yks nainen yritti itsemurhaa humalassa soitettiin kaverin kanssa poliisi ja pelastettiin naisen henki tuntuu kyllä hyvältä kun joku elää omasta ansiosta
Itse en ikinä aikoisi tehdä itsetuhoisia asioita. Omasta mielestäni itsemurhat ovat säälittävä tapa luovuttaa elämässä. Se on erittäin itsekästä muita läheisiä kohtaan, koska tekemällä itselleen jotain pahaa, siinä samalla satuttaa myös muita ja jättää heille jonkinlaisen syyllisyydenmuodon, joita heidän ei tarvitsisi edes tuntea. Läheisten tunteita ja elämää yleensä pitäisi perkele arvostaa enemmän ja jos ei juuri sitä elämäntyyliä niin muutos on aina olemassa. Se on meitsin kanta itsetuhoisuuteen.
hyvä video! :) ittelle aika tuttua, olin varsinki viime vuonna tosi masentunu ja pelkäsin mennä kouluu kosk siä oli sellane tyyppi joka satutti mua henkisesti ja fyysisesti. Siihen aikaan vihasin itteeni nii paljo et olisin halunnu tappaa itteni, mut en sitä kuitenka viittiny tehä. Siihen aikaan halusin jostai syystä kuitenki satuttaa itteeni jollai tavalla ku se tuntu helpottavan vaik se pahensi kaikkee, viiltelin sillon ja kadun sitä vieläki. nykyää en oo enää niin masentunu, mut on niitäki päivii kun masentaa mut ei enää niin usein :) Sillon ainoot ajatukset oli ne et oli ite arvoton ihminen ja vihas itteensä, mut siitä on mahdollisuus selvitä, kannattaa vaan yrittää! :)
Henkilökohtaisesti minun Isäpuoli päätti päivänsä kun olin 12 vuotias ja nyt 31vuoden iässä minulla on useita kavereita sekä tuttuja lähtenyt oman käden kautta yhteensä n.5-7kpl. Ja niistä yksi oli minun tyttöystävä. Se on mielestäni itsekkäin tapa lähteä, mutta en myöskään tuomitse heitä. Joskus sitä valoa ei vain tunnu näkyvän sieltä tunnelin päästä. Mutta sen olen huomannut todeksi, että he ketkä OIKEASTI sen aikoo tehdä niin he eivät siitä juurikaan puhu! Ehkä puhuvat jostain siihen viittaavasta pari-kolme kk aikaisemmin, mutta kun he sen lopulta toteuttavat niin ei siinä enää ehdi auttaa, koska he eivät ole antaneet siitä minkäänlaista "varoitusmerkkiä". :( Avun saaminen masennukseen ja itsetuhoisuuteen on lopulta yllättävän vaikeaa.
Tuli tosi hyvä fiilis ku miettii miten hyvin kaikki on kun ei oo läheisillä enää mitään sairauksia. Mummini sairasti syöpää mutta nyt on selvinny siitä. Kiitti videosta! 3
Mulle hyvin läheinen ihminen kuoli 2.5 vuotta sitte ja sil hetkellä tuntu että mun koko maailma romahti koska se oli mulle tosi tärkeä ja olin todella maassa mut sitten mä löysin youtubesta sun kanavan täs joku aika sitte ja sun videot aina piristi mun päivää ja oon oppinnu sen että elämää pitää vaan jatkaa vaikka läheinen ihiminen kuolisi tosin ei sitä läheistä ihmistä kuitenkaan kannata unohtaa. Itse selvisin yli siintä kun ajattelin että se läheinen ihminen haluaa minun jatkavan elämää vaikka se kuolikin.
Vanha video mutta tosi hyvä ja kommentoin silti. Itse oon yrittänyt lääkkeillä itsemurhaa ja viime hetkellä itse apua hakenut lääkkeiden ottamisen jälkeen. Siinä hetkessä kun sitä yrittää se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, mutta hetken päästä ainakin itsellä tuli katuma päälle. Ennen yritystä olin valehdellut ammatti auttajille voivani suht hyvin, enkä halunnut apua vastaan. Mutta kun käy niin lähellä sitä että elämä voi oikeasti loppua niin se ainakin herätti mut tajuamaan ettei kukaan pärjää elämässä yksin ja on okei ottaa sitä apua vastaan.
Emilia Ekholm
Kiva että selvisit🙂👍
Minulla itseasiassa viimevuonna ystävä kärsi pahasta masennuksesta ja uhkasi lähteä tältä pallolta. Hän oli paras ystäväni. Ilmoitin sitten asiasta ja asia päätyi hänen vanhempiensa tietoon (16-vuotiaasta on kyse) onneksi! Ystäväni päätyi sairaalaan kuukaudeksi ja siitä vielä hoitoon pitkäksi ajaksi. Hän suuttui koska en saanut kertoa, mutta kiitti myöhemmin. Kuitenkaan välit ei ole ikinä palautunut normaaleiksi. Itku kurkussa tätä nyt kirjoittelen, mutta olen tyytyväinen että tein asialle silloin jotakin ja tämä ihminen on vieläkin hengissä ja iloisempi C:
Tunnen yhen tyypin joka on viillelly joskus aikasemmin, muttei enää :) asun niin pienel paikkakunnal et tääl tulee kyl tiedetään jos on jollain paha olla ja tällee ja kyl sit autetaankin, jos tämmöstä tulee tietoon :)
Mä pyrin muutamilla mun käyttämille chattisivuilla helpottamaan masintuneiden ihmisten oloa, ja tosi moni avautuu mulle netissä ja puhuu mulle ongelmistaan. Mä yritän puhua niille järkeä ja kannustan niitä pysymään kiinni elämässä, mutta samalla itellenikin tulee joskus sellasia ihania unettomia öitä jolloin vaan itken, ajattelen asioita ja saatan jopa viillellä. Se on tosi ristiriitasta ja haluisin omista masennuskohtauksistani eroon.
Yksi mun kavereista näki tänään mun viiltelyarpia, ja meni tolaltaan ihan kunnolla. Se on kai vihanen mulle, ja pelkään että meijän ystävyys loppuu tähän.
Tosi hyvä video, aina ajankohtaisella aiheella!
Itselläni yhden hyvän ystävän itsemurha jäi onneksi vain yritykseksi, mun mielestä kaikki itsetuhoisuus on hidasta itsemurhaa ja siksi ihmiset on mun mielestä liian sokeita kaikelle viiltelylle jne koska ei se loppujen lopuksi ole kaukana siitä lääkkeiden vetämisestä tai muusta itsemurhakeinosta. Itse olin 12 kun hyvä ystäväni kertoi lähtevänsä mutten silloin tiennyt ketään hänen läheistä jolle olisin voinut mennä kertomaan. Itsekkään en olisi voinut mitenkään estää sitä koska puhe ei hänen päätään käätänyt. Onneksi lopulta elämä voitti sen yrityksen jälkeen ja nyt hänen viiltelynsäkin on loppunut.
Omalla kohdalla masennus alkoi 7. luokalla, ei varsinaista kiusaamista ikinä ollut mut jotenkin jatkuva paha olo. Todettiin vakava masennus ja keskivaikea ahdistus eikä sille vain tuntunut syytä löytyvän. Muutaman kerran itsemurhaa yrittäny, sekä lukemattoman monta kertaa sitä miettiny. Koulussakin alkoi mennä huonosti, jäin 9. luokan kertaamaan. Nyt 16-vuotiaana sain tietää olevani raskaana ja hämmästykseksi se tuntuu ihan hyvältä. Masennus on väistynyt ja elämä hymyilee pitkästä aikaa, raskausoireita lukuunottamatta. :) Tsemppiä vaan kaikille joilla on paha olla, kyllä siitä selvii!
puhuit älyttömän hyvin videolla vaikka aihe on tosi raskas ja pelottava! itse ehdottomasti estäisin tollaset tilanteet vaikka vaarana oiskin että välit menee. elämä ei oo mikään pikkujuttu, mut jokainen selviää siitä jos vaan ite haluaa. aina löytyy apua!! :)
Hyvä video. Ite oon sitä mieltä, että kannattaa kertoa tollaisista asioista jollekkin luotettavalle ihmiselle kuten sä ehkä pelastit sen miehen hengen ku kerroit se tyttöystävälle
Mulla on useempi ystävä jotka on yrittäny tai harkinnu itsemurhaa. Aika monet mun läheiset on potenu/potee masennusta. Itekin oon jossakin määrin masentunut ja oon itsemurhaa harkinnu, mutta en oo sitä tehny & tuskin tuun tekemäänkään, koska tiedän että on ihmisiä jotka kuitenki välittää. Oon satuttanu itteäni, enkä edes tiedä miksi. Ei se oikeestaan mitään auta tai mitenkään vaikuta mihinkään. Monet mun läheiset on myös satuttanu itseään. Se tuntuu pahalta ja jossain määrin sitä joskus syyttää itteään siitä, koska ajattelee että ois voinu tehä jotain estääkseen sen.
Oma setä lähti oman käden kautta kuutisen vuotta sitten, enkä oo halunnu asiasta hirveesti puhua nykypäivään asti. Lämmittää mieltä kun saa johonkin jakaa tän ajatuksen. :> onhan se surullisin tapahtuma mitä oon kokenu mutta siitä on päästy yli ja elämä jatkuu :)
Tohon itsekkyyteeseen: joskus pitää olla itsekäs jos se on itselle parhaaksi. Jotkut kokee, että lähtö on ainoa ratkaisu.
mun kaverit esti mua tekemäst ittelleni mitää... en olis tääl ilma mun kavereit
Voi että tästä aiheesta olis nii helvetin kiva puhua jonkun kanssa... Oikeesti. Mutta jos mun joku kaveri sanois mulle että aikoo tappaa ittensä tms. niin jos vaan olis mahdollista, mä yrittäisin estää sen. Mutta toisaalta taas mietin, että jos ite oikeesti haluis jättää kaiken tääl maan päällä niin ittee kyl pistäis vituttaan jos joku estäis sun yritykses lähtee. Tai enmää tiiä... Toisaalta se taas olis mulle tosi arvokas tieto, että joku välittäis ja haluais estää. Mutta oli tosi hyvä/mielenkiintonen aihe ja pisti miettiin!
Jos haluutte hyvät naurut kattokaa 0.5 nopeudella
HAHAHAHAHAHA XDDDDDDDDDDDDD
teemu Juhola Oli ebin xD
Miten
Suurimassa osassa kaikki kääntyy lopuks hyvin, ei kannata antaa periks. Ise harkitsin vakavasti ns. "lähtöä" jo 11 vuotiaana koska kotona ei ollut asiat niin hyvin ja olin koulukiusattu, mutta en tietenkään tohtinnut. Ylä ja li mäkiä on ollut, mutta muutama vuotta on suunta ollut vain ylöspäin elämässä ja olen iloinen :) Joten tukekaa ystäviä, ja olkaa kilttejä niille yksinäislle hiljasille ihmisille ketkä tuntevat itsensä ulkopuoliseksi.
Vaikka tämä video on hyvin vanha, mutta tämä asia edelleen ahdistaa todella paljon. Haluan silti tästä avautua, vaikka arka aihe; Lapsuuden traumat juurikin tästä aiheesta..
Oma äitini puhui ja uhkasi monesti lääkkeillä lähtevän tästä maailmasta. Minä lapsena monesti itkin yöt ja aamuisin menin äitini huoneeseen katsomaan, että onko äiti hengissä vielä..
Pelko oli aina, että löytäisin äitini kuolleena. Viel aikuisenakin siitä saan aina silloin tällöin kuulla sen huonoina päivinä, että haluaisi kuolla pois. Äitini oli sekakäyttäjä (Ei enään ole, vaikka mielenterveysongelmia on edelleen.) ja itsetuhoinen silloin kun minä ja sisarukset olimme lapsia. Isosisko huolehti meistä, vaikka oli 8-vuotias, ite 6 ja veli 2..
Lastenkodit meille myös tuttuja ja vanhempien kännikaverit. Tämä on yks syy, miksi humalaisia pelkään todella paljon enkä ite ole koskaan päihteitä käyttänyt. Päätin jo nuorena, ettei minusta tule samanlaista kuin äitini. Näimme monesti äitimme viiltelevän itseään, pettävän isäämme ja ties mitä..
Eipä sen puoleen, lastenkotiin äiti kännissä tuli meitä myös moikkaa, saatikka lastenkodissa minua kiusattiin laittamalla lasinsiruja sängynpäätyyn, jonka ansiosta tuli jalkapohjaan haava. Tyynyni alla oli myös kuollut talitintti ja ikkunasta pojat heitti ämpäristä vettä päälleni.
Minä myös suorastaan ällösin saatikka pelkäsin kaikkea parisuhdeasioihin liittyviä asioita, (johtuu myös yhdestä muustakin asiasta, mitä lapsena sain kokea, kun olin noin 6-vuotias. Siitä ei tiedä kukaan kuin minä ja se, mitä yks poika teki mulle...) Vanhempien kännikaverit puhuivat rivoja asioita meille silloin kun olimme teini-iässä. Siitä syystä minä myös aloin teininä käyttämään poikien vaatteita, ettei muotoja katsottaisiin, saatikka känniläiset ala puhua rivoja minulle..
Vielä tänäkin päivänä pelkään miehiä jonkin verran, en kaikkia.
Olen myös meinannut lähteä kans tästä maailmasta jo siinä yläaste aikoina. Muistan sen päivän tarkkaan, kun vanhemmat kännissä riiteli. Minä huoneessa itkin ja pelkäsin. Ei kavereita keiden luo olisi turvaan edes päässy, ei tietokonetta saatikka puheaikaa, jotta olisi päässy jonnekin. Meitin perhetaustoista ei myöskään saanu kertoa kellekkään, koska siitä koutui harmeja sen jälkeen..
Somessa pystyn hyvin puhumaan ihmisien kanssa, mutta kasvotusten miehien kanssa olen hyvin ujo ja jännittynyt ensi alkuun riippuen ihmisestä ja sen luonteesta..
On kummiskin kehitystä tapahtunut siinäkin suhteen, joten minulla on myös muutama mies ihan vain kaverina, koska niitä ei tarvitse pelätä ja hyväksyvät minut sellaisena kun olen.
Toivottavasti ei haittaa, että tähän vanhaan videoon kommentoin..
Sinun videoitasi mitä nyt tässä 2020 alkaen alkanut katsoa, niin tuot sun puheillasi iloa paljon. Sinun huumorisi uppoo minuun täysin saatikka osaat ilmaista asioitasi todella hyvin. Sanat tulevat suustasi kuin Apteekin hyllyiltä. Eikä sen puoleen, äänesi on miellyttävää kuunneltavaa jopa nukkumaan mentäeskin, jos pistää vain jonkun vanhan videosi pyörimään RUclipssta. Et vaikuta tai kuulosta yhtään pelottavalta tai ilkeältä ihmiseltä edes.
Tosi hyvä video Eetu! Itse viiltelin, mutta se on loppunut. masennus tosin jatkuu...
Yhellä ystävällä joskus oli huumeongelma. Hän oli kans just lähössä ja kerroin sit tästä hänen äidilleen, joka sai tilanteen peslastettua viime hetkellä. Ystävä vihas tän jälkeen mua 4kk ja kaikki välit meni. 5kk jälkeen kun hän sai asiat kuntoon, ystäväni tuli kiittämään minua ja toi pienen lahjan! En ikinä unohda tätä!
Ja siitä haluaisin sanoa, että masennus ei ole valinta. Jos omaat paljon frendejä, sulla tai perheelläs ei oo rahahuolia ja kaikki näyttää muutenki olevan hyvin, ei se tarkoita, että elämä kukoistaa. Vanhemmat voi olla välinpitämättömiä tai ei koskaan kotona, frendit epäaitoja, koulu menee päin honkia... ongelmat ei näy päällepäin. Toisaalta joku jolla näyttäs olevan ongelmia vaikka miten voi olla tosi onnellinen.
Esim. Itse antaisin mitä vain että saisin kuulla edes kerran elämässäni vanhempieni sanovan minulle: rakastan sinua, olet rakas.
mä oon yrittäny itsemurhaa lääkkeil kiusaamisen ja muutenki elämä potki siihen aikaa päähään mull todettii pitkä aikanen vakava masennus siit on 6 vuotta aikaa mut nyt mull onneks menee paremmin kiitos kaikkille kavereille ja ihmisille jotka on ollut valmis kuuntelee jne viiltelyn lopetin puoltoista vuotta sitten koska se ei auttanu puhuminen on paras ratkaisu
Ihanaa et joku uskaltaa puhuu tästä aiheesta. Itelläni on välillä sellasii hetkii jolloin mieti et en enää jaksa ja että lähtö tulee. Onneks pääsen yli niistä. Mutta kiitti Eetu että avasit keskustelun. :)
Kiitos sulle että oot siinä vielä. :)
Itse olen kokenut noita itsetuhoisia tunteita. Millään ei ollut väliä, ei muulla kuin sillä kuinka saisi tuskan katoamaan. Masentuneena ei mieti sitä miten itsekäs on, ainoastaan sitä kuinka kamala olo on. Itseäni kiusattiin rankasti eikä kotona ollut kovin hyvä ilmapiiri. Koulukaan ei puuttunut kiusaamiseen vaikka siitä kerroin. Olen saanut uudesta koulusta kavereita, ja elämästä on tullut sellaista, että edes haluan elää.
Älkää tuomitko masentuneita tai haukkuko itsekkäiksi. Masentunut kärsii 24/7 eikä halua kuin päästä siitä eroon.
Itse olisin kiitollinen jos olisin yrittänyt tehdä itsemurhaa ja sitten kerrotaan jollekulle ja pelastetaan asiasta. Ei sellaisesta saisi suuttua. Olit tehnyt ihan oikein ja se tyyppi on tyhmä kun ei tajua olla kiitollinen asiasta :)