Uskovaisuus, kristilliset yhteisöt, maailmankuvan muuttuminen (Sinnu ja Otso Laxenius) |
HTML-код
- Опубликовано: 12 сен 2024
- Jakso on poikkeuksellisen henkilökohtainen ja istun poikkeuksellisesti haastateltavan tuoliin. Oli erikoista!
Oon ollut suurimman osan elämästäni uskovainen. Oon hihhuloinut rajusti sekä helluntaiseurakunnassa, luterilaisessa seurakunnassa että vapaaseurakunnassa. Tässä jaksossa kerron oman tarinani ja avaan ajatteluani kristillisestä uskosta ja uskovaisista yhteisöistä.
Miksi en usko Jumalaan tai mitä ajattelen Jeesuksesta? Mikä muutti ajatteluani? Miksi ihmiset ylipäätään uskovat tai eivät usko? Mitä ajattelen uskovaisista? Mitä uskovaisuus ja seurakunnat ovat antaneet mulle? Onko uskolla ja uskonnolla eroa?
Maailmankuvan muuttuminen on monesti raskas prosessi, mutta aika usein myös parasta ikinä. Avaan sitä, mitä mun mielessä tapahtui kun maailmankuva muuttui. Jutellaan myös psykologian ja uskon välisestä suhteesta.
Kustuin mun ystävän Otso Laxeniuksen haastattelijaksi. Sai Instagramissa pitkän liudan uskovaisuuteen liityviä kysymyksiä, joita tässä jaksossa käydään Otson johdolla läpi.
Tää oli myös vuoden vika jakso. Kiitos kun oot kuunnellut. Kuullaan taas ensi vuoden puolella!
Jos jakso herätti ajatuksia niin kerro niistä kommentoimalla RUclipsssa videon alle!
Seuraile myös somessa:
♥️ Instagram: / sinnusofia
🟠 Nettisivut: sinnu.fi/
🛠️ LinkedIn: / savolasini
🎶 Twitter: / sinnusofia
🎙️ Podcast:
Spotify: open.spotify.c...
Apple: podcasts.apple...
Google Podcasts: podcasts.apple...
SoundCloud: / psykologiaajakaikenlaista
RSS Feed: / sounds.rss
Kiitos Sinnu ja Otso! Oli mielenkiintoinen, kiehtova , asiantunteva ja rohkea keskustelu. Herätti paljon myös ajatuksia.
Vertasit mm. uskontoa ja psykologiaa, kukkasena ja ihmisenä, vaikka sanoitkin sen olevan huono vertaus, niin näetkö/koetko (enää) Jumala -käsitettä niiden molempien ns. yläpuolella tai ympärillä, luojana, perustajana, äärettömyytenä? Olisi kiva kuulla lisää juuri Jumala -käsitteen muutosprosessista, tai minne se sijoittuu psykologin maailmassa tänä päivänä?
Heimolaisuus kuvaa mun mielestä kans tosi hienosti meitä ihmisinä.
Kiitos Hanna!:) Tämä käsitys Jumalasta ja sen muotoutuminen on tosi mielenkiintonen. Itse en näe Jumalaa psykologian tai uskonnon yläpuolella, ympärillä, luojana, perustajana tai äärettömyytenä. Ymmärrän kyllä, miten sitä voi jäsentää noin eri tavoilla. Moni näkee Jumalan kaiken taustalla perinteisen kristillisen hahmotustavan mukaan, jossa Jumala on jonkinlaisen persoonan (hyvyys, oikeudenmukaisuus) omaava, mikä viittaa siihen, että se omaa toimijuuden eli on toimija. Toiset taas jäsentävät jumalan olevan nimi tuntemattomalle tai maailmankaikkeudelle, josta ymmärrämme vain osan. Ja varmasti on tosi monia muitakin tapoja ajatella jumalaa. Kukin antakoon sille sen merkityksen minkä haluaa miten haluaa, mutta mulle henkilökohtaisesti jumala ei ole mielekäs käsite jäsentää maailmaa muuta kuin uskonnoista puhumisen yhteydessä.
Toi täydellisen rakkauden ja hyväksynnän saaminen on tärkee pointti, joka ei muuten tule jaksossa tarpeeksi esiin esiin. En tiedä millainen rooli sillä on ollut kristinuskon synnyssä. Mutta yleisesti ajateltuna anteeksianto ja pyyteetön rakkaus on tosi voimakas ja mahtava kokemus! Ajattelen itse, että kristinuskossa ei ole tämän suhteen mitään erityistä, vaan samanlaisia välähdyksiä tällaisista tervehdyttävistä kokemuksia voi saada esimerkiksi ihmissuhteissa. En pitäisi mahdottomana, että niitä saisi myös monesta muusta paikasta: terapiasta, meditoinnista, taiteesta...
Varmaankin kaikki yhteisöt pyristelevät ajoittain laitostumisen paineessa, joko sen puristuksessa tai hivutuksessa. Mielestäni tarvitaan uskonyhteisöstä kädenmitan etäisyyttä ottaneiden ihmisten puheenvuoroja julkisessa keskustelussa.
Hyvin sanottu. Mä oon samaa mieltä. Ja ihan henkilökohtaisestikin olisin varsinkin irtaantumisen alkuvaiheessa kovasti hyötynyt uskonyhteisöjen laitamilta tulevien, erilaisten puheenvuorojen kuulemisesta.