Yksi suosikki Nintendo-pelejäni. Ensimmäisen kerran pääsin pelaamaan naapuritalon kaverin luona joskus kesällä -90. Oli kyllä niin jännä peli ja kuumottavat musiikit. Peli oli hemmetin vaikea lapsena, mutta niin oli toki monet muutkin.
Hyvä hyvä! Kaikista Castlevania peleistä löytyy legendaarista musaa. Myöhemmän tuotannon säveltäjä Michiru Yamane esiintyy RUclipsssa pianolla ja vastailee japaniksi. Simon Belmont, 185cm 93kg ja atleettinen, ideaali mitat natulle.
Seinälihasta oli hieno meemi Infernax pelissä, hahmo muistaakseni kuoli kun söi sen kinkun 😂 hyvä video, tämä jäi aikoinaan itselläkin kesken, vasta aikuisena läpäisin tämän.
Loistava video taas kerran! Olisi aivan mahtavaa nähdä sulta jakso henk.koht suosikkipelistäni jota jankkasin ysärillä lähes loputtomiin. Little Nemo taisi olla nimi. Poika uneksii ja etenee unimaailmassa... Siinä oli hienoiten luotuja maailmoja joihin uppoutua silloin aikanaan ja oi että kun pääsisi sitä vielä pelaamaan, tai edes muiisteloimaan!
Little Nemosta on todellakin tulossa jakso. Se oli kaunis seikkailu! Tiesitkö, että siitä on myös animaatioelokuva? Näin sen joskus pikkupoikana telkkarista ja ajattelinkin ensin, että "wau, pelin pohjalta on tehty animaatiokin!" No, toisinpäin se tietenkin oli ja peli taisi perustua siihen. Kiitos kommentista :)
Kumma vaan että tuossa lehtiarvostelussa puhutaan Castlevania 1:sestä, mutta kaikki kuvat on siitä kolmannesta pelistä, Dracula's Curse. Upsista. Vaikee peli oli, en lapsena koskaan päässyt kuin Viikatemieheen asti, sitä en kyennyt voittamaan. Oli sentään tokavika kenttä. Lentävät meduusanpäät oli varmaan raivostuttavimpia vihollisia peleissä. Jos nykyään haluaa jotain Castlevanian tapaista mutta uutta, kannattaa tsekata Bloodstained: Curse of the Moon ja sen jatko-osa, tai Infernax. Last Faith on kanssa Castlevania SOTN muistuttava kauhu action peli.
Samat fiilikset... en juuri välitä näistä vanhoista Castlevanioista mutta Symphony of the Night ja sen jälkeiset GBA- ja DS-Castlevaniat on kyl suurimmaksi osaksi pelattu ja tykätty. Parhaat mielestäni juurikin SOTN ja myöhemmin DS:lle tullut Portrait of Ruin, joka on massiivinen peli pienellä konsolilla.
Tais olla ensimmäisiä NES-pelejä mitä saatiin Super Mario Brosin jälkeen. Yritys oli kova mutta koskaan ei päästy Viikatemiestä pidemmälle. Vasta aikuisena RUclipsn myötä pääsin pelin läpi kun huomasi miten rikkinäinen ase Holy Water on.
Tämä on yksi harvoista muksuna pelaamistani NES-peleistä jota en päässyt läpi. Veli oli lainannu tän luokkakaveriltaan ja onnistuin pääsemään Draculan toiseen formiin, mutta jouduin sit lopettamaan pelin kesken ja se palautettiin. Olen tätä aikuisiälläkin koittanu mutta ei tätä enää hirveesti jaksa. Kiitti videosta taas
Top 5 castlevaniat: castlevania 3, rondo of blood, super castlevania 4, castlevania 1 ja bloodlines. Sotn on hyvä mutta liian helppo ja muuttuu suorittamiseksi kun koluaa linnan kaikki nurkat lävitse. Mahtavat musat ja tunnelma kyllä.
Ihan samaa mieltä että vaikka peli on klassikko ei sitä ole tosiaan mikään nautinto pelata. Lords of Shadowien lisäksi julkaistiin sivulta vierivä Lords of Shadow - Mirror of Fate, mikä oli mun mielestä ihan hauska peli ja siinä tarina kulki mukavasti kolmessa chapterissa jotka lopussa yhdistyivät.
Mirror Of Fate jäi minulta kesken, minulla se kyllä on! Ehkä joskus vielä jaksan sen naputella läpi. Sen verran mitä pelasin niin vaikutti ihan hyvältä.
Kuten videolla sanot, noi alkupään on kyllä hurjan vaikeita. Sitten niistä tuli helpommin lähestyttäviä esim Super Castlevania IV ja Bloodlinesin myötä. Mutta kyllä vaan noi DS:n Dawn of Sorrow ja Portrait of Ruin on loistavia pelejä molemmat, sekä pelattavuudeltaan, maailmoiltaan, ja musiikeiltaan, huh!
@@chromasus9983 DS:n pelit ovat mielestäni sarjan parhaimmistoa. Itse pidän kovin myös PS2:n ensimmäisestä castlevaniasta. Sitä soundtrackia on ilo kuunnella!
Mahtava pelisarja Simon quest on ainoa jonka olen päässyt läpi. 1 ja 3 varsinkin Dracula siihen asti pääsee muttei läpäise sitä . Ennen oli kunnon pelit ja sarjakuvat nykyään ei mitään vastaavanlaista
Nuorena pääsin ne läpi, ykkösen tosin muistaakseni vain kerran. Ja kyllä pumppu hakkasi viimeisessä pomossa. Tuskinpa enää nykyään pääsisin. Mutta kyllä niitä tuli pelattuakin.
No tuota vielä tönkömpi ohjaus jne on ghost and goblinsissa, musat on tietty siinäkin tosi hyvät, ja voidaan turvallisesti sanoa että kukaan ei ole pelannut sitä läpi tai tule pelaamaan sitä läpi...
CASTLEVANIA oli nii turhauttavan vaikee, et jopa aiheutti mulle Rage Quit -lopetuksen 😹🕹️. CASTLEVANIA: SIMON'S QUEST oli vielkin turhauttavampi 😹. SUPER CASTLEVANIA IV oli tosi hienosti kehitetty jatko-osa SNESillä. PlayStation -versio CASTLEVANIAsta oli ehdottomasti hienoin koskaan pelaamani jatko-osa, ja sille on pakko antaa täydet pisteet 10/10 😺👍🕹️!
En saanut. Noi ruokajutut oli vitsin aiheena jo lapsena. Naureskeltiin paljon silloin noita lihoja seinissä ja sitten kun tappelupeleissä oli sapuskaa roskiksissa yms.
Lapsena ei olisi ollut toivoakaan tätä läpäistä, mutta näin aikuisena tämä on haastavuudeltaan tosi sopiva. Hieno arvostelu, kiitos! 😊
@@gillespie2482 Kiitos kun katsoit :)
Yksi suosikki Nintendo-pelejäni. Ensimmäisen kerran pääsin pelaamaan naapuritalon kaverin luona joskus kesällä -90. Oli kyllä niin jännä peli ja kuumottavat musiikit. Peli oli hemmetin vaikea lapsena, mutta niin oli toki monet muutkin.
Hyvä hyvä! Kaikista Castlevania peleistä löytyy legendaarista musaa. Myöhemmän tuotannon säveltäjä Michiru Yamane esiintyy RUclipsssa pianolla ja vastailee japaniksi.
Simon Belmont, 185cm 93kg ja atleettinen, ideaali mitat natulle.
Seinälihasta oli hieno meemi Infernax pelissä, hahmo muistaakseni kuoli kun söi sen kinkun 😂 hyvä video, tämä jäi aikoinaan itselläkin kesken, vasta aikuisena läpäisin tämän.
Infernax oli mahtava peli! Se tuli pelattua läpi.
@@Pelimuistelot Kyllä, yksi mun uusretrosuosikeista!
Loistava video taas kerran! Olisi aivan mahtavaa nähdä sulta jakso henk.koht suosikkipelistäni jota jankkasin ysärillä lähes loputtomiin. Little Nemo taisi olla nimi. Poika uneksii ja etenee unimaailmassa... Siinä oli hienoiten luotuja maailmoja joihin uppoutua silloin aikanaan ja oi että kun pääsisi sitä vielä pelaamaan, tai edes muiisteloimaan!
Little Nemosta on todellakin tulossa jakso. Se oli kaunis seikkailu! Tiesitkö, että siitä on myös animaatioelokuva? Näin sen joskus pikkupoikana telkkarista ja ajattelinkin ensin, että "wau, pelin pohjalta on tehty animaatiokin!" No, toisinpäin se tietenkin oli ja peli taisi perustua siihen. Kiitos kommentista :)
@@Pelimuistelot Kiitos vastaavasti vinkistä ja vastauksesta. Tuo animaatio pitää etsiä katseltavaksi!
@@Pelimuistelot Itse luin Little Nemo - The Dream Master sarjakuvia kirjastossa.
@@tomioffinland Näihin en koskaan törmännyt.
Kumma vaan että tuossa lehtiarvostelussa puhutaan Castlevania 1:sestä, mutta kaikki kuvat on siitä kolmannesta pelistä, Dracula's Curse. Upsista. Vaikee peli oli, en lapsena koskaan päässyt kuin Viikatemieheen asti, sitä en kyennyt voittamaan. Oli sentään tokavika kenttä. Lentävät meduusanpäät oli varmaan raivostuttavimpia vihollisia peleissä.
Jos nykyään haluaa jotain Castlevanian tapaista mutta uutta, kannattaa tsekata Bloodstained: Curse of the Moon ja sen jatko-osa, tai Infernax. Last Faith on kanssa Castlevania SOTN muistuttava kauhu action peli.
Pidin paljon Bloodstained: RoTN - pelistä, mutta niitä 8-bittisiä versioita en ole pelannut.
Samat fiilikset... en juuri välitä näistä vanhoista Castlevanioista mutta Symphony of the Night ja sen jälkeiset GBA- ja DS-Castlevaniat on kyl suurimmaksi osaksi pelattu ja tykätty. Parhaat mielestäni juurikin SOTN ja myöhemmin DS:lle tullut Portrait of Ruin, joka on massiivinen peli pienellä konsolilla.
Order Of Ecclesia on oma suosikkini DS-peleistä. Tosin ne kaikki on hyviä. Mutta siinä on vain mielestäni loistava tunnelma.
90 -luku oli pelien kulta-aikaa.
Ehdottomasti!
aika hyviä muistoja Rondo of blood mun lemppari
Tää on ja kolmas on kaikkien aikojen parhaimmat castlevaniat.
Tais olla ensimmäisiä NES-pelejä mitä saatiin Super Mario Brosin jälkeen. Yritys oli kova mutta koskaan ei päästy Viikatemiestä pidemmälle. Vasta aikuisena RUclipsn myötä pääsin pelin läpi kun huomasi miten rikkinäinen ase Holy Water on.
Tämä on yksi harvoista muksuna pelaamistani NES-peleistä jota en päässyt läpi. Veli oli lainannu tän luokkakaveriltaan ja onnistuin pääsemään Draculan toiseen formiin, mutta jouduin sit lopettamaan pelin kesken ja se palautettiin. Olen tätä aikuisiälläkin koittanu mutta ei tätä enää hirveesti jaksa. Kiitti videosta taas
No nyt on siisti kanava!! Tulee muistot lapsuudesta sieltä 2000-luvun alusta, hienoa.. Löytyykö sulla jotain vanhoja Star Wars pelejä?
Kiitos! NESsillä tuli Star Warsia pelattua joskus, mutta en päässyt sitä läpi vaan matka katkesi aina sinne kuolemantähteen.
Top 5 castlevaniat: castlevania 3, rondo of blood, super castlevania 4, castlevania 1 ja bloodlines. Sotn on hyvä mutta liian helppo ja muuttuu suorittamiseksi kun koluaa linnan kaikki nurkat lävitse. Mahtavat musat ja tunnelma kyllä.
Ihan samaa mieltä että vaikka peli on klassikko ei sitä ole tosiaan mikään nautinto pelata. Lords of Shadowien lisäksi julkaistiin sivulta vierivä Lords of Shadow - Mirror of Fate, mikä oli mun mielestä ihan hauska peli ja siinä tarina kulki mukavasti kolmessa chapterissa jotka lopussa yhdistyivät.
Mirror Of Fate jäi minulta kesken, minulla se kyllä on! Ehkä joskus vielä jaksan sen naputella läpi. Sen verran mitä pelasin niin vaikutti ihan hyvältä.
Minulla on tämä peli GBA konsolille, lisänimellä NES Classics, aluksi hankala, mutta harjoitus tekee mestarin.
Kuten videolla sanot, noi alkupään on kyllä hurjan vaikeita. Sitten niistä tuli helpommin lähestyttäviä esim Super Castlevania IV ja Bloodlinesin myötä. Mutta kyllä vaan noi DS:n Dawn of Sorrow ja Portrait of Ruin on loistavia pelejä molemmat, sekä pelattavuudeltaan, maailmoiltaan, ja musiikeiltaan, huh!
@@chromasus9983 DS:n pelit ovat mielestäni sarjan parhaimmistoa. Itse pidän kovin myös PS2:n ensimmäisestä castlevaniasta. Sitä soundtrackia on ilo kuunnella!
Jopas tuli suosituksiin hyvä kanava! Hitto että tätä peliä tuli hakattua nuorukaisena, vaikka eihän sitä ikinä läpi päässyt! :D
Mahtava pelisarja Simon quest on ainoa jonka olen päässyt läpi. 1 ja 3 varsinkin Dracula siihen asti pääsee muttei läpäise sitä . Ennen oli kunnon pelit ja sarjakuvat nykyään ei mitään vastaavanlaista
oikeesti ninja gaidenit lapi? huomattava suoritus meinaan
Nuorena pääsin ne läpi, ykkösen tosin muistaakseni vain kerran. Ja kyllä pumppu hakkasi viimeisessä pomossa. Tuskinpa enää nykyään pääsisin. Mutta kyllä niitä tuli pelattuakin.
oli kyllä vaikea peli kun ensi kertaa pääs pelailee :)
No tuota vielä tönkömpi ohjaus jne on ghost and goblinsissa, musat on tietty siinäkin tosi hyvät, ja voidaan turvallisesti sanoa että kukaan ei ole pelannut sitä läpi tai tule pelaamaan sitä läpi...
Mulla on todella kamalia muistoja Ghost'n Goblinsista :D
Valitettavaa että muistelo oli niin negatiivinen :-(
Kyllä siellä paljon kehujakin oli :) Ilman Castlevania ykköstä tuskin olisi koskaan tullut kokeiltua sarjan myöhempiä pelejä.
CASTLEVANIA oli nii turhauttavan vaikee,
et jopa aiheutti mulle Rage Quit -lopetuksen 😹🕹️.
CASTLEVANIA: SIMON'S QUEST oli vielkin turhauttavampi 😹.
SUPER CASTLEVANIA IV oli tosi hienosti kehitetty jatko-osa SNESillä.
PlayStation -versio CASTLEVANIAsta oli ehdottomasti hienoin koskaan pelaamani jatko-osa, ja sille on pakko antaa täydet pisteet 10/10 😺👍🕹️!
Super Castlevania IV onkin Symphony of the Nightin kanssa sarjan parhaat pelit.
Voisitko arvostella Indiana Jones -pelin Fate of Atlantis? 🤠
@@Riutanharju Se on kyllä tulossa, mutta tarkempaa ajankohtaa en osaa vielä sanoa :) Se on aivan loistava peli!
Sääli ettei uusia sarjan pelejä tule enää. Noh, onneks on Dark Souls.
On todellakin sääli. Täytyy toivoa, että nyt kun Konami on julkaissut noita kokoelmiaan, että jos saataisiin vielä joskus uusi peli sarjaan.
Yks vaikeimmista peleistä
Ehdottomasti. Yksi harvoja pelejä joita en lapsena päässyt. Ei vaan kärsivällisyys riittänyt.
@@Pelimuistelot joo, kyllä siinä hermot menetti monta kertaa, ja ohjainkin sai vähän osumaa 😁
5:35 -5:48
Angry video game nerd sanoi jotan tällaista hänen Castlevania videossaan. Saitko idean häneltä?
En saanut. Noi ruokajutut oli vitsin aiheena jo lapsena. Naureskeltiin paljon silloin noita lihoja seinissä ja sitten kun tappelupeleissä oli sapuskaa roskiksissa yms.
Ahh… lapsuuden masokismia. Kuolemaan taisi munkin matka tyssähtää sillon ja peli jäi hyllyyn.
Kuulostaa hyvinkin tutulta.