Hyvä video! Hyvä nosto myös saalismäärän kohtuullisuudesta. Valitettavasti itsekin tiedän näitä kavereita, jotka teurastaa toistakymmentä metsoa reppuun kauden aikana ja siihen raanakot päälle. Minusta kohtuullinen kiintiö talvipyyntiin yksi ukkometso per kausi.
Loppupuolella mielestäni hyvää pohdintaa luotiaseen käytöstä kanalinnustuksessa. Täällä harvemman kannan alueilla useampikin on jättänyt luotiaseen kokonaan pois koko kaudeksi ja niin tein myös itse. Nykyaseilla ja optiikoilla linnun saa eräksi lähes varmasti jos linnun saa ristikontaakse. Ääni elämyksien kautta saadulle saalille. Koira, seisovan, haukkuvan tai muuten vaan nelijalkaisen eräkaverin kanssa saatu! Sille👍
Kiitos palautteesta ja hyvistä ajatuksista 👍 Sinällään asevalinta (kivääri vai haulikko) riippuu monesta seikasta ja myös vaikuttaa moneen seikkaan. Haulikossa varjopuolena etenkin vanhojen metsojen pyynnissä on väistämättä suurempi haavakoiden osuus. Ja haulikolla pääasiassa metsästävälle saattaa kuulostaa oudolta, jos kärjistän, etten keskimäärin pidä haulikolla ammuttua lintua yhtä arvokkaana ruokalintuna kuin kiväärillä ammuttua. Kiväärillä voi usein sijoittaa osuman niin, että lihat säästyvät täydellisesti, mutta haulien haavakanavien kautta lihoihin tulee usein enempi vähempi virhemakua. Luulisin että tuo on asia, mitä harvat ovat näin ajatelleet, mutta itse kun hyödynnän lintusaalista usein raakanakin, on ajatteluni muokkautunut tällaiseksi. Pyrin aina siihen, että linnun suolisto pysyy täysin ehjänä, myös suolistuksessa, mutta haulikolla ampuessa suolisto on usein jo ennen suolistamista rikki. Asevalintaan vaikuttaa paljolti myös maasto. En etelämmässä asuessani useinkaan luotiasetta edes viitsinyt kantaa ja pärjäsin haulikolla hyvin, mutta täällä pohjoisen harvapuustoisemmissa metsissä pystykorvajahdin realistisilla ampumamatkoilla haulikko on etenkin vanhojen ukkometsojen pyynnissä huomattavasti kivääriä epäluotettavampi valinta ja voi vaatia kalliiden patruunoiden käyttöä. Lisäksi haulikolla ampuminen jää ainakin itselläni soimaan korvissa, minkä vuoksi myös pidän vaimennettua kivääriä ehdottomasti miellyttävämpänä valintana. Tämä nyt vähän harhautui ja lähtisi rönsyilemään tästä loputtomasti, mutta siis ihan samoilla linjoilla olen kommenttisi kanssa 👍
Kyllä, niitä on hyvä märehtiä riittävästi ja tarvittaessa tehdä suunnitelmia, kuinka seuraavalla kerralla homma hoidetaan. Jos en tekisi näitä videoita, en varmasti käyttäisi tuota näkymää haittaavaa tähtäinkameraa, mutta siitä on kyllä ollut valtava apu kiväärillä ampumiseni kehittymisessä viime vuosina. Monesti me metsästäjät treenataan kivääriampumista vain hyvissä olosuhteissa ja tuelta (jos ollankaan), mikä vastaa heikosti monia metsästystilanteita. Heti jos riistatilanteeseen tulee jotain häiriötekijöitä tai tuki on huono, tulee joka sortin virheitä. 😁
Hyvää pohdintaa! Itellä lähtee toinen kausi latvalinnustuksen parissa ja ensimäinen ko itelläki luvat taskussa!💪🏼 Alottelevana tässä hommassa ei ole vielä mitään tietoa että missä ne Metsot tammikuussa lymyää ja tälle kuulle onki tavotteena, että voi kumpa pääsis ees näkemään kaverin latvassa! 😄 Jos tilanteisiin päästään, niin henk.kohtasesti täytyy mennä riskillä ja pyrkiä mahollisimman lähelle. Pitemmälle matkalle ei ole päässy harjottelemaan ja en halua lähteä leikin testailemaan että osuuko 200-300 metriin🙅🏼♀️ Enemmän pitäis saaha nuita pitkän matkan ratoja että pääsis harjottelemaan, mutta nyt mennään näillä! Siinä vaiheessa ko alkaa tuntua että lähetyminen ei onnistu ja matka liian pitkä, niin homma saa jäädä ihasteluun, tai annetaan vuoro tuolle kokeneemmalle kaverille. 😊
Ja sitten kun ammutaan pitkiltä matkoila niin melko helppo päästä ampumatilanteisiin. Jotenkin pitäisi rajata ampumaetäisyys 200m metriin niin linnullakin olisi mahdollisuus paeta jos lähestyminen ei onnistu.
Olen samaa mieltä, että latvalinnustusta helpottaa huomattavasti ampumamatkojen kasvattaminen yli 200 ja tarvittaessa hieman yli 300 metrinkin. Nykyisinhän siihen soveltuva kalusto löytyy lähes kaikilta linnustajilta eikä mahdottomasti harjoitteluakaan vaadi. Olen jonkin verran testaillut, ja useimmiten metsot ovat antaneet täysin avoimellakin hiihtää noin 200 metriin ja jopa alle sataan metriin ennen karkuun lentoa - enkä esim. vaatetuksen värillä ole havainnut karkuutukseen vaikutusta. Itse mieluiten ammun latvapyynnissä noin 250 metrin päästä ja pidän hyvin kiehtovina noin 300 metrin ampumaholleja. Lumettomaan aikaanhan metso on todella paljon arempi nähdessään metsästäjän liikkeen paljon kauempaakin. Metsästyksen eettisyydessä on monia osa-alueita, joissa kukin määrittelee ja päättää omat rajansa.
Jokainen voi näyttää esimerkkiä jättämällä ampumatta välillä. Mikä on kohtuuden raja? Onko itse jo ylittänyt kohtuuden . Olen näitä videoita katsellut aika paljon ja en ole juurikaan törmännyt videoihin jossa jätetään ampumatta jos tilanne tulee varsinkin koskee Uros Metsoa.
Tälleen koirattomana henkilönä, 35-vuotiaana ja 4 metsoa saaneena (joista 3 latvapyynnillä) olen varsin tyytyväinen, että tämä latvalinnustus mahdollistaa edes joskus mahdollisuuden saada sen metson. Ei ole tullut helpolla saaliit siitäkään huolimatta. 20 vuotta harrastanut metsästystä ja eka metso latvapyytäen. Jos joskus tulee tilanne, että metsosaaliit ovat enemmän kuin kaksi kaudessa niin sitten alan jo enemmän rajoittamaan ampumista. Sellaista ei ole vaan näköpiirissä 😂 toivottavasti latvapyynti jatkuu ja kautta lyhennettäisiin mieluummin syksyn puolelta jatkossa.
Jos kanalintukantoja haluttaisiin suojella metsästystä rajoittaen. Tulisi se ehdottomasti tapahtua 10.9 pyynnin alun siirtämisellä esimerkiksi 10.10 alkavaksi. Alkukaudesta metsästyspaine on aina suurimmillaan ja linnut tajuttoman kesyjä ja niiden saaminen vaivatonta. Etenkin koira metsästäjälle. Lehden tiputtua ja kylmempien kelien tultua linnut arkiintuu, poikueet hajoaa ja muutkin pyynnit alkavat. Tämä aiheuttaa sen että metsästyspaine kanalintuja kohtaan laskee merkittävästi.
On varmasti hyvä niille, jotka sen kanssa kasvavat yhteen, eli ottavat haltuun 👍 Minulla oli yhdessä aiemmassa aseessani herkistin, mutta ehkä muista aseeseen liittyvistä syistä en sitä ominaisuutta osannut jäädä kaipaamaan. Omissa kivääreissäni mielestäni Franchissa on vakiona hyvä laukaisu ja T3x:ssä vaihtamalla jousen sai myös liipaisun hyväksi. Sako 90 Questissa on kevyimmällä asetuksella omaan makuun lähellä täydellisyyttä, ja siinä jäykkyys on liipaisinkaaren läpi myös säädettävissä kätevästi. Liipaisimen leveys ja sijoittuminen sormelle ym. aseen ergonomia vaikuttavat tietysti myös, mutta tärkeintä mielestäni tosiaan on vain riittävän harjoittelun kautta kasvaa yhteen kalustonsa kanssa 👍
Hyvä video! Hyvä nosto myös saalismäärän kohtuullisuudesta. Valitettavasti itsekin tiedän näitä kavereita, jotka teurastaa toistakymmentä metsoa reppuun kauden aikana ja siihen raanakot päälle. Minusta kohtuullinen kiintiö talvipyyntiin yksi ukkometso per kausi.
Loppupuolella mielestäni hyvää pohdintaa luotiaseen käytöstä kanalinnustuksessa. Täällä harvemman kannan alueilla useampikin on jättänyt luotiaseen kokonaan pois koko kaudeksi ja niin tein myös itse. Nykyaseilla ja optiikoilla linnun saa eräksi lähes varmasti jos linnun saa ristikontaakse. Ääni elämyksien kautta saadulle saalille. Koira, seisovan, haukkuvan tai muuten vaan nelijalkaisen eräkaverin kanssa saatu! Sille👍
Kiitos palautteesta ja hyvistä ajatuksista 👍
Sinällään asevalinta (kivääri vai haulikko) riippuu monesta seikasta ja myös vaikuttaa moneen seikkaan. Haulikossa varjopuolena etenkin vanhojen metsojen pyynnissä on väistämättä suurempi haavakoiden osuus. Ja haulikolla pääasiassa metsästävälle saattaa kuulostaa oudolta, jos kärjistän, etten keskimäärin pidä haulikolla ammuttua lintua yhtä arvokkaana ruokalintuna kuin kiväärillä ammuttua.
Kiväärillä voi usein sijoittaa osuman niin, että lihat säästyvät täydellisesti, mutta haulien haavakanavien kautta lihoihin tulee usein enempi vähempi virhemakua. Luulisin että tuo on asia, mitä harvat ovat näin ajatelleet, mutta itse kun hyödynnän lintusaalista usein raakanakin, on ajatteluni muokkautunut tällaiseksi.
Pyrin aina siihen, että linnun suolisto pysyy täysin ehjänä, myös suolistuksessa, mutta haulikolla ampuessa suolisto on usein jo ennen suolistamista rikki.
Asevalintaan vaikuttaa paljolti myös maasto. En etelämmässä asuessani useinkaan luotiasetta edes viitsinyt kantaa ja pärjäsin haulikolla hyvin, mutta täällä pohjoisen harvapuustoisemmissa metsissä pystykorvajahdin realistisilla ampumamatkoilla haulikko on etenkin vanhojen ukkometsojen pyynnissä huomattavasti kivääriä epäluotettavampi valinta ja voi vaatia kalliiden patruunoiden käyttöä. Lisäksi haulikolla ampuminen jää ainakin itselläni soimaan korvissa, minkä vuoksi myös pidän vaimennettua kivääriä ehdottomasti miellyttävämpänä valintana.
Tämä nyt vähän harhautui ja lähtisi rönsyilemään tästä loputtomasti, mutta siis ihan samoilla linjoilla olen kommenttisi kanssa 👍
Virheistähän sitä parhaiten oppii, tai ainakin itsellä näin. :)
Kyllä, niitä on hyvä märehtiä riittävästi ja tarvittaessa tehdä suunnitelmia, kuinka seuraavalla kerralla homma hoidetaan.
Jos en tekisi näitä videoita, en varmasti käyttäisi tuota näkymää haittaavaa tähtäinkameraa, mutta siitä on kyllä ollut valtava apu kiväärillä ampumiseni kehittymisessä viime vuosina.
Monesti me metsästäjät treenataan kivääriampumista vain hyvissä olosuhteissa ja tuelta (jos ollankaan), mikä vastaa heikosti monia metsästystilanteita. Heti jos riistatilanteeseen tulee jotain häiriötekijöitä tai tuki on huono, tulee joka sortin virheitä. 😁
Hyvää pohdintaa! Itellä lähtee toinen kausi latvalinnustuksen parissa ja ensimäinen ko itelläki luvat taskussa!💪🏼 Alottelevana tässä hommassa ei ole vielä mitään tietoa että missä ne Metsot tammikuussa lymyää ja tälle kuulle onki tavotteena, että voi kumpa pääsis ees näkemään kaverin latvassa! 😄 Jos tilanteisiin päästään, niin henk.kohtasesti täytyy mennä riskillä ja pyrkiä mahollisimman lähelle. Pitemmälle matkalle ei ole päässy harjottelemaan ja en halua lähteä leikin testailemaan että osuuko 200-300 metriin🙅🏼♀️ Enemmän pitäis saaha nuita pitkän matkan ratoja että pääsis harjottelemaan, mutta nyt mennään näillä! Siinä vaiheessa ko alkaa tuntua että lähetyminen ei onnistu ja matka liian pitkä, niin homma saa jäädä ihasteluun, tai annetaan vuoro tuolle kokeneemmalle kaverille. 😊
Ja sitten kun ammutaan pitkiltä matkoila niin melko helppo päästä ampumatilanteisiin. Jotenkin pitäisi rajata ampumaetäisyys 200m metriin niin linnullakin olisi mahdollisuus paeta jos lähestyminen ei onnistu.
Olen samaa mieltä, että latvalinnustusta helpottaa huomattavasti ampumamatkojen kasvattaminen yli 200 ja tarvittaessa hieman yli 300 metrinkin. Nykyisinhän siihen soveltuva kalusto löytyy lähes kaikilta linnustajilta eikä mahdottomasti harjoitteluakaan vaadi.
Olen jonkin verran testaillut, ja useimmiten metsot ovat antaneet täysin avoimellakin hiihtää noin 200 metriin ja jopa alle sataan metriin ennen karkuun lentoa - enkä esim. vaatetuksen värillä ole havainnut karkuutukseen vaikutusta.
Itse mieluiten ammun latvapyynnissä noin 250 metrin päästä ja pidän hyvin kiehtovina noin 300 metrin ampumaholleja.
Lumettomaan aikaanhan metso on todella paljon arempi nähdessään metsästäjän liikkeen paljon kauempaakin.
Metsästyksen eettisyydessä on monia osa-alueita, joissa kukin määrittelee ja päättää omat rajansa.
Jokainen voi näyttää esimerkkiä jättämällä ampumatta välillä. Mikä on kohtuuden raja? Onko itse jo ylittänyt kohtuuden . Olen näitä videoita katsellut aika paljon ja en ole juurikaan törmännyt videoihin jossa jätetään ampumatta jos tilanne tulee varsinkin koskee Uros Metsoa.
Erinomainen kommentti 👍
Tälleen koirattomana henkilönä, 35-vuotiaana ja 4 metsoa saaneena (joista 3 latvapyynnillä) olen varsin tyytyväinen, että tämä latvalinnustus mahdollistaa edes joskus mahdollisuuden saada sen metson. Ei ole tullut helpolla saaliit siitäkään huolimatta. 20 vuotta harrastanut metsästystä ja eka metso latvapyytäen. Jos joskus tulee tilanne, että metsosaaliit ovat enemmän kuin kaksi kaudessa niin sitten alan jo enemmän rajoittamaan ampumista. Sellaista ei ole vaan näköpiirissä 😂 toivottavasti latvapyynti jatkuu ja kautta lyhennettäisiin mieluummin syksyn puolelta jatkossa.
Jos kanalintukantoja haluttaisiin suojella metsästystä rajoittaen. Tulisi se ehdottomasti tapahtua 10.9 pyynnin alun siirtämisellä esimerkiksi 10.10 alkavaksi. Alkukaudesta metsästyspaine on aina suurimmillaan ja linnut tajuttoman kesyjä ja niiden saaminen vaivatonta. Etenkin koira metsästäjälle. Lehden tiputtua ja kylmempien kelien tultua linnut arkiintuu, poikueet hajoaa ja muutkin pyynnit alkavat. Tämä aiheuttaa sen että metsästyspaine kanalintuja kohtaan laskee merkittävästi.
Kyllä herkistin on parhautta lintupyssyssä.
On varmasti hyvä niille, jotka sen kanssa kasvavat yhteen, eli ottavat haltuun 👍
Minulla oli yhdessä aiemmassa aseessani herkistin, mutta ehkä muista aseeseen liittyvistä syistä en sitä ominaisuutta osannut jäädä kaipaamaan.
Omissa kivääreissäni mielestäni Franchissa on vakiona hyvä laukaisu ja T3x:ssä vaihtamalla jousen sai myös liipaisun hyväksi. Sako 90 Questissa on kevyimmällä asetuksella omaan makuun lähellä täydellisyyttä, ja siinä jäykkyys on liipaisinkaaren läpi myös säädettävissä kätevästi.
Liipaisimen leveys ja sijoittuminen sormelle ym. aseen ergonomia vaikuttavat tietysti myös, mutta tärkeintä mielestäni tosiaan on vain riittävän harjoittelun kautta kasvaa yhteen kalustonsa kanssa 👍