Väärinymmärryksiä ja tulkintaa sukupolvien välillä? | Ihminen tavattavissa
HTML-код
- Опубликовано: 27 дек 2023
- Meidän perhe vai meidän suku? Aikuisina meillä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa mihin kuulumme tai millaisiin yhteisöihin liitymme, mutta onko näin? Lähisuhteissa erityisesti sukulaissuhteissa rajoja on usein vaikeampi asettaa. Miten kerron äidilleni, etten kaipaa hänen apuaan? Miten kerron aikuiselle lapselleni, että tarvitsen häntä?
Tässä jaksossa Ihminen tavattavissa terapeuttimme Leila Perälahti ja Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa keskustelevat sukupolvisuhteiden merkityksestä meille kaikille. Jokainen meistä on suhteiden ketjussa ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tunteet, teot ja käyttäytymiset vaikuttavat meidän ja läheisten toimintaan. Mitä olen saanut vanhemmilta ja isovanhemmilta ja mitä olen vienyt tai viemässä eteenpäin omille lapsilleni sekä mahdollisesti heidän lapsilleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää löytää ymmärrystä ja yhteyttä itseen ja läheisiin sekä parantaa suhteita heihin.
Minna Oulasmaa
vastuuasiantuntija
Sukupolvien sopu, Väestöliitto
isovanhemmuus@vaestoliitto.fi
www.vaestoliitto.fi
Leila Perälahti
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®️
Tutustu koulutusohjelmaamme: www.ihminentavattavissa.fi
Kiitos todella hyvästä ja avaavasta keskustelusta!
Kiitos paljon tästä, todella selkeästä- syvällisestä ja hyviä rakentavia työkaluja antavasta keskustelusta teille!
Kiitos, tämä oli kyllä niin hyvä ja tukea antava keskustelu!
Lapsi ei ole vanhemman, isovanhempien tai isoisovanhempien jatke. Monesti me unohdamme mainita näissä asioissa myös ne mielenterveyden diagnoosit tai vastaavat haittaavat tekijät. Ihmisen tehtävä on katkaista napanuora myös tietyissä ikävaiheissa ja jos isovanhemmat eivät tätä hyväksy, niin suosittelen heille ammattiapua.