Minä kokeilin kans avustajan työtä, mutta lopetin, ahdisti vapaallakin homma. Avustettavalla 2 isoa koiraa, pieni yksiö ja hän ei päässyt omin avuin liikkeelle. Mies petti ja jätti hänet ja jouduin kuuntelemaan sitä koko ajan. Olin ainut auttaja 2 x viikossa. Koirat kävi sääliksi...
Olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä pikkuisen ennen eläkeikää ja hieman sen jälkeen. On ollut ihania paikkoja mutta viimeisin oli todella haastava vaikka kesti vain parisen kuukautta. Tärkeää työtä mutta palkkaus on olematon. Hieno homma että "pelastat hyvää tavaraa kiertoon!". Tsemppiä uuteen työhön.
Hieno juttu tuo koirankuljetushäkin löytyminen! Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita, ja vaikutat fiksulta ja mukavalta. 🥰 Mulla on yksi melko varakas ystävä, joka löytää roskiksista paljon tavaraa, ja hän myy ne sitten tori piste fi:ssä eteenpäin. (Vähän kyllä kauhistuin, kun oli löytänyt kenkiä, mitä oli myynyt... ja sanoinkin hälle, että nehän ovat voineet olla vaikka ihmisen kengät, jolla on kynsisieni.) Huonekalut on asia erikseen, ja niistä voi tosi hienoja vaikka uudelleen maalaamalla. - Iloista päivää sulle ja kaikille muillekin! 💖
Ei tosiaan vaan palkan tähden jaksaisi tehdä. Itse ollut parisen vuotta avustajana, mutta lopetin oman terveydentilan heikennettyä. Parhaimmillaan on mukavaa ja pääsee liikkumaan ulkoilemaan. Itselläni avustettavat olivat pääasiassa vain kotosalla olevia. Ja tosiaan oli yksinäistä, kun ei ollut kontaktia muihin avustajiin. Arvokasta työtä on, ja koskaan ei tiedä joutuuko itse joskus toiselle puolelle.
Mun työaika oli 4t/pv, mun työt oli oikeesti tehty n.tunnissa. eikä mulla ollut hyvä suhde työnantajani kanssa että me oltais voitu keskustella ja hengailla, ilman paineita, työnantaja oli mielenterveydeltään sairas ja hänen mieli-alansa vaihtelivat, lopussa hän kääntyi vihamieliseksi minua kohtaan, sain lopettaa heti, ilman irtisanomisaikaa. Rankka kokemus. Toinen kokemus oli normaali työkokemus.@@jonskitalonhenki9613
@@tuijaruotsalainen7840 On oikeasti aika raskasta olla töissä, missä ei ole tekemistä. Ethän sä voi tyyliin heittäytyä sohvalle, kuten kotona, vaan pitää olla työmoodi päällä koko ajan.
@@jonskitalonhenki9613 juuri siitä on kokemusta, taisin olla n.2,5 vuotta työsuhteessa. Ensi alkuun oli työnantajallani kerran viikossa allasjumppapäivä. Se oli ihana, koska minäkin olin mukana altailla, sain uida ja käytin tarvittaessa työnantajani vessassa. Myöhemmin hän alkoi laistaa allasjumpassa käyntiä. Me myös pelattiin paria kivaa peliä aika paljon, mutta kun skitsofrenia otti ylivallan , niin hän koki pelaamisenkin niinkuin minä olisin halunnut vain päästä tekemästä mitään työtä. Tosiasiassa työtä ei paljon ollut, se oli tunnissa tehty ja vielä oli kolme tuntia työaikaa jäljellä. Todella stressaavaa.
Tosi asioita mitä kerrot. Itse ollut 6v avustajana hyvin on toiminut avustettavan kanssa. Pitää osata olla diplomaattinen että pärjää. Ollut huonojakin kokemuksia vuosia sitten seksuaalisesta häirinnästä. Se oli todella ikävä kokemus jätin sen työpaikan todella nopeasti ollessani vielä koeajalla. Kaikkeen voi törmätä avustajana ollessa. Tärkeää työtä mutta palkka pieni. Itse teen osa-aikatyötä. Siitä tulee hyvä fiilis kun avustettava sanoo päivän loputtua Kiitos tuhannesti päivästä se auttaa jaksamaan 😊
Avustettavanhan pitäisi olla paikalla? Avustaja AUTTAA asioiden tekemisessä, ei tee puolesta. Tai no esim sokean puolesta luetaan esim lehteä ja katsotaan oikeat ostokset. Mutta TÄMÄKIN on auttamista
Minä kokeilin kans avustajan työtä, mutta lopetin, ahdisti vapaallakin homma. Avustettavalla 2 isoa koiraa, pieni yksiö ja hän ei päässyt omin avuin liikkeelle. Mies petti ja jätti hänet ja jouduin kuuntelemaan sitä koko ajan. Olin ainut auttaja 2 x viikossa. Koirat kävi sääliksi...
Olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä pikkuisen ennen eläkeikää ja hieman sen jälkeen. On ollut ihania paikkoja mutta viimeisin oli todella haastava vaikka kesti vain parisen kuukautta. Tärkeää työtä mutta palkkaus on olematon. Hieno homma että "pelastat hyvää tavaraa kiertoon!". Tsemppiä uuteen työhön.
Kiitos ❤
Suurin osa paikoista on varmasti hyviä, jopa ihania. Minullekin sattunut pelkästään kivoja työnantajia.
Hieno juttu tuo koirankuljetushäkin löytyminen! Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita, ja vaikutat fiksulta ja mukavalta. 🥰 Mulla on yksi melko varakas ystävä, joka löytää roskiksista paljon tavaraa, ja hän myy ne sitten tori piste fi:ssä eteenpäin. (Vähän kyllä kauhistuin, kun oli löytänyt kenkiä, mitä oli myynyt... ja sanoinkin hälle, että nehän ovat voineet olla vaikka ihmisen kengät, jolla on kynsisieni.) Huonekalut on asia erikseen, ja niistä voi tosi hienoja vaikka uudelleen maalaamalla. - Iloista päivää sulle ja kaikille muillekin! 💖
Kiitos ihanasta kommentista. Hyvää syyspäivää myös sinulle!
Ei tosiaan vaan palkan tähden jaksaisi tehdä. Itse ollut parisen vuotta avustajana, mutta lopetin oman terveydentilan heikennettyä. Parhaimmillaan on mukavaa ja pääsee liikkumaan ulkoilemaan. Itselläni avustettavat olivat pääasiassa vain kotosalla olevia. Ja tosiaan oli yksinäistä, kun ei ollut kontaktia muihin avustajiin. Arvokasta työtä on, ja koskaan ei tiedä joutuuko itse joskus toiselle puolelle.
Jos suomessa toteutettaisiin perhekeskeistä kulttuuria täällä olisi moni asia toisin , nykyään pelätään naapuria suunnilleen
Hyviä mietelmiä.
Kiitos ❤
Melko kiireinen ja rankka duuni, kun jaksat tehdä videoita ja dyykata roskiksia.
No luppoaikaa oli melkein 50% ajasta. Aika normaalia henksun työtä, eipä sitä apua koko aikaa aina tarvita.
Mun työaika oli 4t/pv, mun työt oli oikeesti tehty n.tunnissa. eikä mulla ollut hyvä suhde työnantajani kanssa että me oltais voitu keskustella ja hengailla, ilman paineita, työnantaja oli mielenterveydeltään sairas ja hänen mieli-alansa vaihtelivat, lopussa hän kääntyi vihamieliseksi minua kohtaan, sain lopettaa heti, ilman irtisanomisaikaa. Rankka kokemus. Toinen kokemus oli normaali työkokemus.@@jonskitalonhenki9613
@@tuijaruotsalainen7840 On oikeasti aika raskasta olla töissä, missä ei ole tekemistä. Ethän sä voi tyyliin heittäytyä sohvalle, kuten kotona, vaan pitää olla työmoodi päällä koko ajan.
@@jonskitalonhenki9613 juuri siitä on kokemusta, taisin olla n.2,5 vuotta työsuhteessa. Ensi alkuun oli työnantajallani kerran viikossa allasjumppapäivä. Se oli ihana, koska minäkin olin mukana altailla, sain uida ja käytin tarvittaessa työnantajani vessassa. Myöhemmin hän alkoi laistaa allasjumpassa käyntiä. Me myös pelattiin paria kivaa peliä aika paljon, mutta kun skitsofrenia otti ylivallan , niin hän koki pelaamisenkin niinkuin minä olisin halunnut vain päästä tekemästä mitään työtä. Tosiasiassa työtä ei paljon ollut, se oli tunnissa tehty ja vielä oli kolme tuntia työaikaa jäljellä. Todella stressaavaa.
Tosi asioita mitä kerrot. Itse ollut 6v avustajana hyvin on toiminut avustettavan kanssa. Pitää osata olla diplomaattinen että pärjää. Ollut huonojakin kokemuksia vuosia sitten seksuaalisesta häirinnästä. Se oli todella ikävä kokemus jätin sen työpaikan todella nopeasti ollessani vielä koeajalla. Kaikkeen voi törmätä avustajana ollessa. Tärkeää työtä mutta palkka pieni. Itse teen osa-aikatyötä. Siitä tulee hyvä fiilis kun avustettava sanoo päivän loputtua Kiitos tuhannesti päivästä se auttaa jaksamaan 😊
Avustettavanhan pitäisi olla paikalla? Avustaja AUTTAA asioiden tekemisessä, ei tee puolesta. Tai no esim sokean puolesta luetaan esim lehteä ja katsotaan oikeat ostokset. Mutta TÄMÄKIN on auttamista
Juu, asiat on välillä kentällä aivan eri kuin paperilla, oon kans huomannut.
Missä päin olet työssä?
Mikä on sinun työnantaja?
Jokainen avustamani henkilö on työnantajani, jokaiseen on eri työsopimus. Kunta/kaupunki toimii ns. sijaismaksajana ja maksaa palkkani.