Kuolema -siunattu ja väkevä peili heräämiselle

Kuka tai mikä kuolee, kun ihminen jättää kehonsa?
Kuoleman pelko on kehoindentifikaation ydin. Ja kehoidentifikaatio puolestaan on ego-persoonan (ihmisyyden kokemuksen) ydin. Kun keho "sairastuu vakavasti" ja mahdollinen kehon jättäminen tulee "realiteetiksi" tarjoaa se uskomattoman kirkkaan peilin katsoa ja todentaa, kuka todella olen. Eli herätä todellisuuteen tai elää se todeksi.
Yhtäältä kuoleman pelko (tai kuolema-ajatuksella pelottelu) voi iskeä salaman lailla tietoisuuden näyttämölle esimerkiksi juuri ennen retriittiä. Mielen luoma ajatus "yrittää" saada huomiotasi yhteistyöhön kanssaan, jotta identifikaatio ko. tunteeseen/ajatukseen ja sitä kautta koko ego-persoonan tarinaan syntyisi. Lopulta tämä yksi pienen pieni ajatus muodostaa hetkellisen todellisuudelta tuntuvan kokemuksen, mikä puolestaan identifioituna estää osallistumisen esimerkiksi retriittiin. Toisin sanoen estää heräämisen.
Toisinaan näennäinen, jos sallitte, virheellinen ymmärrys kuolevaisuudestamme estää meitä elämästä. Elämme ikään kuin kuoleman ja elämän välitilassa, yrittäen suojella "itseämme" kaikilta mahdollisilta elämän mahdollisesti mukanaan tuomilta kivun ja kärsimyksen kokemuksilta ymmärtämättä kysyä itseltämme sitä yksinkertaista kysymystä, että kuka kaipaa suojelua? Onko tämä näennäistä suojelua tarjoava taho luotettava? Kuka minä olen?
Tätä on Maya. Itse luotu illuusio, johon syystä tai toisesta uudelleen ja uudelleen haluamme uskoa tai hullaantua. Niin kauan kunnes olemme valmiit elämään oman vapautemme todeksi. Heräämään itse luodusta kehoidentifikaation eli ego-persoonan unesta todellisuuteen. Amen. Om.
Videossa kuultava musiikki:
Far Away: Michael Hoppe, Mitsuki Dazia
Etsin kunnes löydän sun: Markku Aro
Seven Names Of God: Bolenath, Mooji Mama