Virsi 564 Aurinko vaipuu mailleen | Eerik Ohtamaa, urut

Virsi 564 "Aurinko vaipuu mailleen" on iltavirsi ja se on lähtöisin Eurajoelta rukoilevaisten keskuudesta. Armas Maasalo muokkasi virren virsikirjaamme varten vuonna 1937. (T. Väinölä, 'Virsikirjamme virret')
Virren sanat ovat Ilta Koskimiehen suomentamat, ja alun perin Jacob Tegengrenin muotoilemat vuonna 1922.
1.
Aurinko vaipuu mailleen,
pois päivä katoaa,
se ikuisuuden helmaan
iäksi vajoaa.
Kun yli maitten ehtoo
jo varjojansa luo,
jää luoksemme, oi Herra,
valosi meille suo.
2.
On turvallista, Herra,
rauhaasi nukahtaa
ja uusin voimin nousta,
kun päivä sarastaa.
Taas nukkuessa suojaa
kotimme vaaroilta.
Yö rauhallinen anna,
pois paha karkota.
3.
Ah, milloin koittaa päivä,
se aika autuas,
kun aurinkona aina
on Kristus armias,
kun Jumalamme itse
pois pyyhkii kyynelet
ja ylistystä tuovat
tuhanten tuhannet?
4.
Päivääsi odotamme,
sen, Herra, koittaa suo
ja synnin yöstä meidät
valkeuteesi tuo.
Kätesi vahva kerran
kahleemme kirvoittaa.
Uudeksi silloin luodaan
kuoleman, synnin maa.
Urut: Eerik Ohtamaa
Kuvaus ja editointi: Eerik Ohtamaa
Sovitus: Eerik Ohtamaa
Paikka: Kiimingin seurakuntakeskus
(Huom! Kaikki ammattilaiset, puoliammattilaiset ja muut alan asiantuntijat sekä koko yleisö. Virheistä ja korjausehdotuksista otan kommentteja vastaan. Olen aloittelija ja teen videoita silmämääräisesti mutu-tuntumalla. Lähestykää siis huoletta, jos vinkkejä on korvan takana!)

[@andreashaapakoski]

Uus melodia tuo tähän virteen ihan uudenlaista tunnetta!! Mahtava sovitus 😊

[@jariollila]

Ammattilainen asialla! Hieno sovitus, Eerik.

[@MrLepa01]

Jäätävää soittoa ! 🤝

[@heikkihietala810]

Oot kyllä taitava soittamaan!! Millon uutta videota??