Kiitos Taija, kun puhut tästä ❤ Täällä yksi alkoholistien lapsi. Tuo syyllistäminen on hyvinkin tuttua. Kaipa se liittyy jotekin alkoholistin ajatusmaailmaan, alkoholismin peittelyyn ja paljastumisen pelkoon, että lasta pitää syyttää. Ja tuttua on myös tuo vanhempien menettämisen pelko, se oli todella vahvasti läsnä. Ei sekään ihan normaalin lapsuuden merkki ole, ole että joutuu jatkuvasti pelkäämään vanhempiensa kuolemaa.
Oon niin pahoillani kokemuksistasi 😢 samaan aikaan mielettömän kiitollinen siitä, että puhut tästä aiheesta ❤ tärkeä aihe ja varmasti itseni lisäksi monelle muullekkin hyvin samaistuttava ja vertaistukeva asia ❤ kiitos Taija videosta ❤
Itel lapsuudessa samanlaisia kokemuksia ja ollaan aika samaa ikäluokkaa (oon 45v.), 12v. pidin huolta 7 ja 5v. sisaruksista, lasten terapiassa pyysin päästä kotoa pois mutta kun lasu kävi kotona ja koti oli siisti ja äiti selvinpäin niin asia kääntyi tavallaan minun syyksi, että ongelma on minussa kun en käy koulussa ja kaikki apu evättiin, 16v. muutin pois kotoa, aloitin työt, kävin koulua ja huolehdin että sisarukset pärjää. Jätti kyllä syvät arvet. Edit. Oma äitini pitää terapiaa huuhaana ja jos oli/on paha olla niin haukuttiin ja käskettiin lopettaa itsesäälissä rypeminen. Lapsena usein äitiä baarista etsinyt mutta lasu: eihän mitään ongelmaa voi olla kun äitini hoitaa työnsä ja koti oli siisti. Se mitä tapahtui iltaisin/vklp oli vain minun liioittelua ja itsesääliä. Kiitos sinulle tästä videosta, on kyllä tärkeä aihe♥️
Tärkeä video. En ole aiemmin uskaltanu avata ja katsoa tätä kun niin arka aihe ja avaisi paljon kipeitä muistoja. Kiinnostaisi tietää pystyitkö antamaan koskaan anteeksi? Pystyykö niitä jotenkin ajattelemaan eri tavalla terapian jälkeen? Uskallatko tarjota omista vanhemmista lapsillesi isovanhemmat? Mulle tää aihe on jotenkin kaivertanut niin poistumattoman haavan, että mietin usein haluanko edes omia lapsia kun ei olisi tarjota tukiverkkoa/isovanhempia jne. Ja tietysti pelottaa, että vaikka olin pienestä asti tietoinen että vanhemmat toimivat väärin, levittäisinkö itse jotain myrkyllisiä malleja tietämättäni eteenpäin.
Heippa! Kiitos, kun kirjoitit ajatuksiasi. Mä sain itse iloa siitä, kun näin miten hyviä isovanhempia vanhempani olivat. Se korjasi jotain tuolla sisällä. Ehkä sellainen pilkahdus omasta lapsuudesta. Vaikka se oli vaikea, se ei ollut kokonaan musta. Ja nämä pilkahdukset olivat myös terapian isoin anti. Tajuta, että he yrittivät omilla rikkonaisilla tavoillaan parhaansa. Anteeksianto on jännä asia. Minulta ei ehkä ole pyydetty anteeksi siinä mittakaavassa, mitä kokisin oleelliseksi. Mutta toisaalta ymmärrän, että he eivät ehkä näe/muista/tiedosta asioita samalla tavalla. Siksi sellainen katkeruus on jotenkin turhaa. Ja siitä on vain minulle tuskaa. Yritän siis hyväksyä tilanteen ja heidät sellaisina kuin he ovat.
Ihan samperin kova että puhut näistä näin suoraan, älyttömän iso kiitos tästä videosta! Ihan sama missä kohtaa elämää ihminen on, on super tärkeetä oman mielenterveyden kannalta tajuta että ehkä ihan kaikki ongelmat elämässä ei oo oma vika ja vanhemmatkin, ne kenen pitäis pitää meistä parasta huolta ja rakastaa eniten, saattaa satuttaa ja aiheuttaa loppuelämän traumoja 😥 Otan osaa hankalaan lapsuuteen, itsellähän tosiaan toinen vanhemmista käynyt läpi alkoholismia sairastavan vanhemman (eli siis mun isovanhemman) kanssa kasvamisen ja meille lapsille on näin jälkikäteen kerrottu että kyllähän tämä isovanhempi sai kuulla sillon kun oltiin pieniä, että korkki pysyy kiinni tai lapsenlapset ei saa tulla tutustumaan.
Mulla on sama nollatoleranssi isovanhempien alkoholinkäytön suhteen. Mun oma alkoholin kulutus on aika pientä ja/tai normaalia. Haluan myös näyttää lapsille, että alkoholia voi nauttia ilman humalaa.
Viha ja raivo ovat terveitä reaktioita, ne osoittaa missä sun rajat kulkevat asian suhteen. Voit olla ylpeä itsestäs, millasen elämän oot itselles luonut kaikest huolimatta🥰
Kiitos kauniista sanoistasi! Mä olen usein miettinyt, että olen onnellinen siitä missä nyt olen ja miten ihana perhe mulla on. Ja että osaan antaa lapsille turvallisen kodin. ❤
Hienoa että olet selvinnyt rajuista lapsuus kokemuksista. Eikä ole mikään ihme että asiat vaivaavat enemmän tai vähemmän myös aikuis iällä, koska lapsi on herkässä kehitys vaiheessa jonka pitäisi ymmärtää aikuisten tyhmyyttä mutta ei lapsi tarvii turvaa, rakkautta huolenpitoa jota sinä et saanut riittävästi vaikka niin olisit sen kaiken ansainnut. Nyt olet kuitenkin ihana nainen ja autat monia näillä videoilla mm. puhumalla asioista jotka usein suljetaan hiljaisuuteen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi niin arjessa kuin juhlissakin🫂🌞☀️🩷
Samaistun videon aiheeseen paljonkin. Nuorenpana kun hakeuduin terapiaan, oli tilanne tosi samankaltainen. Tuntui, että terapeutit uskoivat vaan vanhempieni sanoja ja lopulta olin kuulemma keksinyt kaiken päästäni.
Mä olen perheestä, jossa on mun lisäksi pikkusisko ja työväenluokan vanhemmat. Isä on ollut melko hankala luonne aina ja äiti sitten siinä isän kytkyessä muka diplomaattisena. Paskat oikeasti diplomaattisena: ei asettunut koskaan isää vastaan ja sanonut, että " Lopeta nuo kohtuuttomat raivokohtaukset/suhteettomat rangaistukset ym.lapsiasi kohtaan" vaan antoi kaiken tapahtua. Minä olin piikki isän lihassa ja erityistakkailussa aina, koska a) näin luonnostaan isäni ongelmat b) taistelin vastaan ja olin parempi suustani kuin isäni. Olin ainoa joka nosti asioita esille. Tietysti sitten myös olen oireillut rajuimmin nuorempana, ja sehän on ollut helppo muulle perheelle sitten kääntää niin että " On se Kirsi kyllä vaikea - voi voi sentään ja elämänhallinta noin hukassa" Mistäköhän johtui? Suvun mustan lampaan dynamiikka on oma lukunsa, sitä seliretään niin että perheen psyykkisesti kypsin usein näkee tilanteet, mutta tunteiden kieltämisen kulttuurissa juuri siitä yhdestä tulee sitten se käsittelemättömien asioiden ja tunteiden ulkoistettu ja demonisoitu kohde. Koska - ei haluta käsitellä. Ootko lukenut Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän ja/tai Kadotetun puutarhan? Kadotettu puutarha oli mulle kirja, josta tajusin ( en hyväksynyt mutta tajusin) just sen tuolle sukupolvelle tyypillisen kylmyyden synnyinsyyt. Oli valaiswva lukukokemus.Siinä sen avioparin pidättyväisyys ja teeskentely ja pelaaminen oli todella hyvin kuvattu.
Hyvä että uskallat puhua asiasta. Itsellä ei ollut alkoholinkäyttöä kotona, vaan tosi turvallista, mutta tiedän läheisiä sukulaisia jotka joivat tosi paljon ja ongelmia alkon kanssa. En edes osaa kuvitella millaista olisi ollut asua viinanhuuruisessa kodissa.Tsemppiä
Huh miten rankkoja ja julmiakin asioita olet pienenä lapsena joutunut käymään läpi 😢 tärkeä puhua näistä asioista vaikka aihe ei olekaan miellyttävin ❤
Kissat on muuten nopeita livahtaa ovesta! Teininä heräsin kissojen tappeluääneen ulkona ja tuli paha tunne! Sit menin ovelle ja totesin että kissankutale olikin livahtanu jossain välissä ulos! 😬 Onneks ei käyny mtn!
You're not alone, my childhood was a mess, my mother rejected to upbring me, so i was raised in my grandfather house where i got molested by my uncle on a daily basis 😢😢
Googleen tai RUclipsen "adult children of alcoholics" tai "growing up in dysfunctional family" avaa silmiä. Ja tää video oli myös oikein hyvä! Koskaan ei tiedä mitä jonkun muun ihmisen elämässä on tapahtunut tunti sitten tai vuosikymmen sitten.
No onpas outo kommentti tähän videoon? Onko tämä mielestäsi hyvä kommentti siihen, että jaan asian, joka on henkilökohtainen, vaikea ja raskas? Ja koen silti tärkeäksi puhua siitä? Ja kyllä, Vivienillä oli juoksut, puhuin varmasti siitäkin.
@@TaijaBerryhillASMR Juu. Puhuit. Jakamisel tarkotan et joku voi kokee samankaltasuutta jos tollast on ollu. Tai tukimieles apua tms. Tärkeää oli jakaa tämä jos se auttaa jotakuta. Tarkotin samaa ku muut et kiitos kun puhuit. Haluan sanoa et kiitos kun puhuit ja kissan kiima on 2 eri kommenttia
Kiitos Taija, kun puhut tästä ❤ Täällä yksi alkoholistien lapsi. Tuo syyllistäminen on hyvinkin tuttua. Kaipa se liittyy jotekin alkoholistin ajatusmaailmaan, alkoholismin peittelyyn ja paljastumisen pelkoon, että lasta pitää syyttää. Ja tuttua on myös tuo vanhempien menettämisen pelko, se oli todella vahvasti läsnä. Ei sekään ihan normaalin lapsuuden merkki ole, ole että joutuu jatkuvasti pelkäämään vanhempiensa kuolemaa.
Kiitos sanoistasi ja tuestasi. 🙏❤
Oon niin pahoillani kokemuksistasi 😢 samaan aikaan mielettömän kiitollinen siitä, että puhut tästä aiheesta ❤ tärkeä aihe ja varmasti itseni lisäksi monelle muullekkin hyvin samaistuttava ja vertaistukeva asia ❤ kiitos Taija videosta ❤
Kiitos näistä sanoista. ❤
Itel lapsuudessa samanlaisia kokemuksia ja ollaan aika samaa ikäluokkaa (oon 45v.),
12v. pidin huolta 7 ja 5v. sisaruksista, lasten terapiassa pyysin päästä kotoa pois mutta kun lasu kävi kotona ja koti oli siisti ja äiti selvinpäin niin asia kääntyi tavallaan minun syyksi, että ongelma on minussa kun en käy koulussa ja kaikki apu evättiin, 16v. muutin pois kotoa, aloitin työt, kävin koulua ja huolehdin että sisarukset pärjää.
Jätti kyllä syvät arvet.
Edit. Oma äitini pitää terapiaa huuhaana ja jos oli/on paha olla niin haukuttiin ja käskettiin lopettaa itsesäälissä rypeminen. Lapsena usein äitiä baarista etsinyt mutta lasu: eihän mitään ongelmaa voi olla kun äitini hoitaa työnsä ja koti oli siisti. Se mitä tapahtui iltaisin/vklp oli vain minun liioittelua ja itsesääliä.
Kiitos sinulle tästä videosta, on kyllä tärkeä aihe♥️
Ihme juttu, että miten tämän ikäpolven vanhemmat ovat olleet "kosteita" ja siihe n päälle vielä kylmiä. Huh.
Tärkeä video. En ole aiemmin uskaltanu avata ja katsoa tätä kun niin arka aihe ja avaisi paljon kipeitä muistoja. Kiinnostaisi tietää pystyitkö antamaan koskaan anteeksi? Pystyykö niitä jotenkin ajattelemaan eri tavalla terapian jälkeen? Uskallatko tarjota omista vanhemmista lapsillesi isovanhemmat?
Mulle tää aihe on jotenkin kaivertanut niin poistumattoman haavan, että mietin usein haluanko edes omia lapsia kun ei olisi tarjota tukiverkkoa/isovanhempia jne. Ja tietysti pelottaa, että vaikka olin pienestä asti tietoinen että vanhemmat toimivat väärin, levittäisinkö itse jotain myrkyllisiä malleja tietämättäni eteenpäin.
Heippa! Kiitos, kun kirjoitit ajatuksiasi.
Mä sain itse iloa siitä, kun näin miten hyviä isovanhempia vanhempani olivat. Se korjasi jotain tuolla sisällä. Ehkä sellainen pilkahdus omasta lapsuudesta. Vaikka se oli vaikea, se ei ollut kokonaan musta. Ja nämä pilkahdukset olivat myös terapian isoin anti. Tajuta, että he yrittivät omilla rikkonaisilla tavoillaan parhaansa.
Anteeksianto on jännä asia. Minulta ei ehkä ole pyydetty anteeksi siinä mittakaavassa, mitä kokisin oleelliseksi. Mutta toisaalta ymmärrän, että he eivät ehkä näe/muista/tiedosta asioita samalla tavalla. Siksi sellainen katkeruus on jotenkin turhaa. Ja siitä on vain minulle tuskaa. Yritän siis hyväksyä tilanteen ja heidät sellaisina kuin he ovat.
Hienoa rehellisyyttä vaikeasta aiheesta ❤
Kiitos sanoistasi. ❤
Ihan samperin kova että puhut näistä näin suoraan, älyttömän iso kiitos tästä videosta! Ihan sama missä kohtaa elämää ihminen on, on super tärkeetä oman mielenterveyden kannalta tajuta että ehkä ihan kaikki ongelmat elämässä ei oo oma vika ja vanhemmatkin, ne kenen pitäis pitää meistä parasta huolta ja rakastaa eniten, saattaa satuttaa ja aiheuttaa loppuelämän traumoja 😥
Otan osaa hankalaan lapsuuteen, itsellähän tosiaan toinen vanhemmista käynyt läpi alkoholismia sairastavan vanhemman (eli siis mun isovanhemman) kanssa kasvamisen ja meille lapsille on näin jälkikäteen kerrottu että kyllähän tämä isovanhempi sai kuulla sillon kun oltiin pieniä, että korkki pysyy kiinni tai lapsenlapset ei saa tulla tutustumaan.
Mulla on sama nollatoleranssi isovanhempien alkoholinkäytön suhteen. Mun oma alkoholin kulutus on aika pientä ja/tai normaalia. Haluan myös näyttää lapsille, että alkoholia voi nauttia ilman humalaa.
Viha ja raivo ovat terveitä reaktioita, ne osoittaa missä sun rajat kulkevat asian suhteen. Voit olla ylpeä itsestäs, millasen elämän oot itselles luonut kaikest huolimatta🥰
Kiitos kauniista sanoistasi! Mä olen usein miettinyt, että olen onnellinen siitä missä nyt olen ja miten ihana perhe mulla on. Ja että osaan antaa lapsille turvallisen kodin. ❤
hieno video🫶 mulle toimii rentouttavana varmastikin just tän aiheen antaman vertaistuen vuoks. kiitos videosta❤
Hienoa kuulla! ❤
Hienoa että olet selvinnyt rajuista lapsuus kokemuksista. Eikä ole mikään ihme että asiat vaivaavat enemmän tai vähemmän myös aikuis iällä, koska lapsi on herkässä kehitys vaiheessa jonka pitäisi ymmärtää aikuisten tyhmyyttä mutta ei lapsi tarvii turvaa, rakkautta huolenpitoa jota sinä et saanut riittävästi vaikka niin olisit sen kaiken ansainnut. Nyt olet kuitenkin ihana nainen ja autat monia näillä videoilla mm. puhumalla asioista jotka usein suljetaan hiljaisuuteen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi niin arjessa kuin juhlissakin🫂🌞☀️🩷
Kiitos kauniista viestistäsi.
Samaistun videon aiheeseen paljonkin. Nuorenpana kun hakeuduin terapiaan, oli tilanne tosi samankaltainen. Tuntui, että terapeutit uskoivat vaan vanhempieni sanoja ja lopulta olin kuulemma keksinyt kaiken päästäni.
Kurja kuulla, että säkin olet joutunut kokemaan tämän. Toivoen nyt voit paremmin. 🙏
Mä olen perheestä, jossa on mun lisäksi pikkusisko ja työväenluokan vanhemmat.
Isä on ollut melko hankala luonne aina ja äiti sitten siinä isän kytkyessä muka diplomaattisena. Paskat oikeasti diplomaattisena: ei asettunut koskaan isää vastaan ja sanonut, että " Lopeta nuo kohtuuttomat raivokohtaukset/suhteettomat rangaistukset ym.lapsiasi kohtaan" vaan antoi kaiken tapahtua.
Minä olin piikki isän lihassa ja erityistakkailussa aina, koska a) näin luonnostaan isäni ongelmat b) taistelin vastaan ja olin parempi suustani kuin isäni.
Olin ainoa joka nosti asioita esille.
Tietysti sitten myös olen oireillut rajuimmin nuorempana, ja sehän on ollut helppo muulle perheelle sitten kääntää niin että " On se Kirsi kyllä vaikea - voi voi sentään ja elämänhallinta noin hukassa" Mistäköhän johtui? Suvun mustan lampaan dynamiikka on oma lukunsa, sitä seliretään niin että perheen psyykkisesti kypsin usein näkee tilanteet, mutta tunteiden kieltämisen kulttuurissa juuri siitä yhdestä tulee sitten se käsittelemättömien asioiden ja tunteiden ulkoistettu ja demonisoitu kohde.
Koska - ei haluta käsitellä.
Ootko lukenut Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän ja/tai Kadotetun puutarhan? Kadotettu puutarha oli mulle kirja, josta tajusin ( en hyväksynyt mutta tajusin) just sen tuolle sukupolvelle tyypillisen kylmyyden synnyinsyyt. Oli valaiswva lukukokemus.Siinä sen avioparin pidättyväisyys ja teeskentely ja pelaaminen oli todella hyvin kuvattu.
Kiitos Kirsi vertaistuesta! Tämä aihepiiri on monelle valitettavan tuttu. Ja tsekkaa nuo kirjat, kiitos vinkistä.
Ensinnäkin oon eka taas kerran. Ja toiseksi kannattaa leikata se niin se ei enää saa kiimaa.
Hyvä että uskallat puhua asiasta. Itsellä ei ollut alkoholinkäyttöä kotona, vaan tosi turvallista, mutta tiedän läheisiä sukulaisia jotka joivat tosi paljon ja ongelmia alkon kanssa. En edes osaa kuvitella millaista olisi ollut asua viinanhuuruisessa kodissa.Tsemppiä
Kiitos sanoistasi, Kati! 🧡
Huh miten rankkoja ja julmiakin asioita olet pienenä lapsena joutunut käymään läpi 😢 tärkeä puhua näistä asioista vaikka aihe ei olekaan miellyttävin ❤
Ajattelen samoin: ehkä joku saa tästä tukea tai apua omaan tilanteeseensa. Möröt pienenevät puhumalla.
Kissat on muuten nopeita livahtaa ovesta! Teininä heräsin kissojen tappeluääneen ulkona ja tuli paha tunne! Sit menin ovelle ja totesin että kissankutale olikin livahtanu jossain välissä ulos! 😬 Onneks ei käyny mtn!
Juu, sukkelia ovat nuo karvakorvat!
You're not alone, my childhood was a mess, my mother rejected to upbring me, so i was raised in my grandfather house where i got molested by my uncle on a daily basis 😢😢
😪😪😪
Googleen tai RUclipsen "adult children of alcoholics" tai "growing up in dysfunctional family" avaa silmiä. Ja tää video oli myös oikein hyvä! Koskaan ei tiedä mitä jonkun muun ihmisen elämässä on tapahtunut tunti sitten tai vuosikymmen sitten.
Kiitos ku jaoit tän. Kissalla on p**etusta :D
No onpas outo kommentti tähän videoon? Onko tämä mielestäsi hyvä kommentti siihen, että jaan asian, joka on henkilökohtainen, vaikea ja raskas? Ja koen silti tärkeäksi puhua siitä? Ja kyllä, Vivienillä oli juoksut, puhuin varmasti siitäkin.
@@TaijaBerryhillASMR Juu. Puhuit. Jakamisel tarkotan et joku voi kokee samankaltasuutta jos tollast on ollu. Tai tukimieles apua tms. Tärkeää oli jakaa tämä jos se auttaa jotakuta. Tarkotin samaa ku muut et kiitos kun puhuit. Haluan sanoa et kiitos kun puhuit ja kissan kiima on 2 eri kommenttia
Hi happy Halloween
To you too!