Sinähän puhuitkin varsin tutuista paikoista, Konikarvo, Keskuskari, Ämmän satama. Kaikki noista on tullut monta kertaa fillarilla "valloitettua". Ämmän satamassa monta iltaa olen viettänyt kalastaen, pyörällä tottakai nekin reissut tehty. Samaten siitä on lukemattomat kerrat lähdetty veneellä merelle, mutta fillareitani on ole vielä satama-altaisiin onneksi pudottanut. Mukava video, kiitoksia!
Itsekin olen pyrkinyt jelppimään ongelmissa olevia pyöräilijöitä, mutta itsekin meinasin saada kerran apua: Takapakkaan kiertyi jokin koivunoksa ja pysähdyin pujottelemaan sitä sieltä irti. Takaa tuli miespuolinen pyöräilijä, joka huikkasi yli-innokkaasti "Tarvitsetkos apua?". Siihen sitten vastasin pärjääväni kyllä. Apua tarjonnut kaveri häkeltyi täysin, totesi "Ai sä olitkin mies?!" ja polkaisi rivakasti menemään. Tukkani oli silloinkin jo ehtinyt kasvaa monta vuotta parturin saksien ulottumattomissa :)
Kyllä sitä ruumisautonkin kyytiin kannattaa liftata jos lenkki katkeaa... Viimeksi kun olin sairaalassa selkäni murruttua ja piti kotiutua niin hoitajat kysyi että mitenkä aattelit mennä kun on hiukan jäykkää tuo liikkuminen niin vastasin että: Ruumisautolla... Lisäsin sitten että meillä on sellainen ja vaimo laittaa patjan sinne taakse niin on pehmeämpi kyyti.
Hyviä oli tarinat 👍 Mutta pyöräilijöiden Murphyn laki; Kunnon pettäessä tai muuten juomaan pysähtyneenä. Aivan varmasti vähintään kaksi kanssa kulkijaa pysähtyy kyselemään ja tarjoamaan apua. Mutta sen ainoon kerran elämässäs, kun sitä rengasrautaa olisit tarvinnu.. ei varmaan kukaan pysähdy kyselemään.. ja suomalainenhan ei apua pyyrä 😁
Olen katsellut näitä sinun videoitasi paljon ja jotenkin tulee sellainen maku niistä, että pyöräilystä on tullut kauppiaiden mitä ihmeellisempien tavaroiden ja härpäkkeiden laji.
Niinhän se on joka asiassa, mitä korkeampaa laatua halutaan. Ei sitä paljoa tarvitse, jos ei mitään ihmeellistä halua, mutta jos haluaa huipputasoa niin silloin tarvitaan paljon enemmän.
Ihan jänskiä tarinoita, Oksanpätkä ketjutappina ei luulis menestyvän, mutta ei luulis myöskään että lähes 10km ajoin ulkorengas keskeltä halki kiviä väistellen ja rengaspaineet pudottaen niin pieneksi kuin uskalti, eikä se sisuri hajonnut vaikka pilkotti sieltä halkiosta 🙃
Mulla kävi sama joskus lapsena mökille mennessä. Serkkupojan kans ajettiin jollain vanhoilla ruoskilla. Tunturi ponin takakumi repes ja sisuri pullahti ulos. Saarijärveltä Kannonkoskelle piti vielä päästä. Löytyi sähköjohdon pätkä tienposkesta, niin sitä kieputettiin kumin ja vanteen ympäri, että saatiin sisuri pysymään sisässä.
Muistaakseni Yksivaihteella oli myös joku juttu, jossa pyörää yritettiin näyttävästi valokuvata satamassa ja seuraavaksi sitä sitten etsittiinkin merestä.
Ei välttämättä liity aiheeseen, mutta kerron kuitenkin. Ostin vuonna 1998 maastopyörän, jonka renkaissa on teksti "Made in Taivan". Renkaissa ei ole vieläkään yhtään murtumia. Aluksi työmatkoista tuli 6000 km vuodessa. Sitten työpaikka siirtyi sen verran kauaksi, että pyöräily jäi vähemmälle. Tänä keväänä ajattelin ostaa uudet renkaat, kun ovat kuluneet sileäksi. Eli sakkorenkaat. 😂
Mä oon lentäny muutaman kerran koko pyörän kans persuksilleni ja kerran myös kyljelle. Kerran oli pakko pysähtyä kun edessä oli melkein hirven kokonen koira ja mä sit juttelin sille niitä näitä ja yks ihminen siihe pysähty ja kysy et missä sen koti on mut mistä mä ny tiesin, seuraavaksi siihen änkes poliisi ja kysy et onko se mun ja sanoin ettei oo vaa törmäsin siihe matkalla lenkille, poliisi sano et jatka sä vaa lenkkiä me hoidetaa tää homma. Viime tai toissa syksynä oli ehkä kuumottavin hetki kun näin 3 isoo hirvee lenkkimaastoillani, hyi hitto se nosti kyl sykeen nopeesti ja aloin pitää ääntä kunnolla et pelkää mua, no ne lähti onneks toisee suuntaan ja kyl lähdin pinkoo nii lujaa poispäin et ei mitää järkee.
-70 luvulla naapuri kertoi, että oli kokeillut reen juontovinssissä kuusen oksaa, kun muuta metallista ei ollut matkassa. Kyseessä oli reen murtosokka. Sillä oli saanut reen täyteen tukkeja juonnettua. Oliko syynä, että kuusen oksa jousti sopivasti. Ohut sokka se oli, vanhemmat metsämiehet tietää, mistä puhun. Sama varmaan pyörän kettingissä, sopiva jousto.
Se puutappi ketjussa ei tunnu uskottavalta. Minulle sattui ketjulukon katoaminen ja oli rautalankaa laittaa siihen. Ei niin kevyttä polkaisua että olisi kestänyt. Puutapilla sain kerran etuvaihtajan asentoon jossa ketju oli keskimmäisellä kun vaijeri katkesi.
Legendaarinen Tapio T, mutta eipä ollut kummoinenkaan kommellus. Seinäjoella on ainakin yksi reipas mäki. Pari kertaa käynyt niin, toinen oli tuossa Velogin kulmilla Tykölänjärvellä ja toinen taas Tuuloksen Sydänmaalla, että tie tai polku on ollut niin kapea ja kesä niin edennyt, että nokkoset kasvavat tien yli, mutta tuli niin yllätyksenä, että siitä vain läpi nokkosten vastoessa puolin ja toisin. Minuahan inspasi samulionen "Ei reppuu" ja sivistyneesti pakkasin kaiken takalaukkuihin. No, tien poikki oli sitten kaatunut puita ja jouduin nostamaan raskan pyörän yli joka kerta. Mutta olipa yksi iso kommellus, vanhalla ei muisti pelaa: Hellepäivä, ajoin Hesasta Järvenpäähän ja sitten takaisin ja vedestä oli pula. Olin myös tosi kovasti addiktoitunut teehen ja minulla oli trangia mukana ja teepusseja. No, Vantaalla tuli Kuusjärvi ja sieltä sain vettä. Virittelin sitten Trangiaan tulet ja keittelin teetä, niin tuli muutama korsto siihen uhkailemaan, että he hakevat vaahtosammuttimen ja sammuttavat sen Trangian. No, pakko minun oli se sammuttaa siihen. Ei mennyt perille, ettei ole avotuli.
Ajoinpas Pyhäselän ympäri, tämä oli 1990-lukua ja oli juhannus. No, minulla oli teltta mukana ja tulin Rääkkylän Varpasaloon. Se oli sellainen soinen paikka, ettei telttaa tahtonut saada mihinkään. No, vähän huonoon paikkaan pystytin teltan. Keskellä yötä koira tulee sisälle telttaan ja ulkopuolelta kuuluu erittäin vihaisen maanomistajan ääni. Ilmeisesti hänen aviomiehensä tuli myöhemmin sovittelevampana kysymään, että jos jäisin aamupalalle. No, minä pakkasin teltan pois ja ajoin Tutjunniemen kautta Joensuuhun.
Toi nukkumapaikka vielä, olin ajamassa taas vähän ennen Hauhoa ja etsimässä sopivaa telttapaikkaa. Kaikki paikat, missä oli vettä tien varrella, niin siinä oli mökki ja piha-alue. Sitten siinä luki "Veljesmaja". Mietin, että mitähän veljiä siellä, oliko se jokin moottoripyöräjengi vaiko jokin uskonnollinen kultti. Sain kuitenkin nukuttua siellä Veljesmajan syrjäisessä pusikossa. Myöhemmin otin selvää, olivat sotaveteraaneja.
Auttajista oli ärsyttävä kokemus. Oli moponromu jota jouduin joskun työntämään kotiin. Kertaakaan kukaan ei tarjonnut apua. Sitten keksin että on hyvää kuntoilua työntää mäkiä ylös. En ehtinyt kuin muutaman kerran kun kahdesti autoilija tarjosi apua. Toinen oli jopa sellainen ettei sen kyytiin olisi saanut.
![[DRAGON BALL LEGENDS REVEALS ＆ STUFF] LEGENDS FESTIVAL 2024 Special Edition Part 2](http://i.ytimg.com/vi/af0phKxitX8/mqdefault.jpg)
Sinähän puhuitkin varsin tutuista paikoista, Konikarvo, Keskuskari, Ämmän satama. Kaikki noista on tullut monta kertaa fillarilla "valloitettua". Ämmän satamassa monta iltaa olen viettänyt kalastaen, pyörällä tottakai nekin reissut tehty. Samaten siitä on lukemattomat kerrat lähdetty veneellä merelle, mutta fillareitani on ole vielä satama-altaisiin onneksi pudottanut. Mukava video, kiitoksia!
Itsekin olen pyrkinyt jelppimään ongelmissa olevia pyöräilijöitä, mutta itsekin meinasin saada kerran apua: Takapakkaan kiertyi jokin koivunoksa ja pysähdyin pujottelemaan sitä sieltä irti. Takaa tuli miespuolinen pyöräilijä, joka huikkasi yli-innokkaasti "Tarvitsetkos apua?". Siihen sitten vastasin pärjääväni kyllä. Apua tarjonnut kaveri häkeltyi täysin, totesi "Ai sä olitkin mies?!" ja polkaisi rivakasti menemään. Tukkani oli silloinkin jo ehtinyt kasvaa monta vuotta parturin saksien ulottumattomissa :)
Ei tartte auttaa 😂
Kyllä sitä ruumisautonkin kyytiin kannattaa liftata jos lenkki katkeaa... Viimeksi kun olin sairaalassa selkäni murruttua ja piti kotiutua niin hoitajat kysyi että mitenkä aattelit mennä kun on hiukan jäykkää tuo liikkuminen niin vastasin että: Ruumisautolla... Lisäsin sitten että meillä on sellainen ja vaimo laittaa patjan sinne taakse niin on pehmeämpi kyyti.
Hyviä oli tarinat 👍
Mutta pyöräilijöiden Murphyn laki;
Kunnon pettäessä tai muuten juomaan pysähtyneenä. Aivan varmasti vähintään kaksi kanssa kulkijaa pysähtyy kyselemään ja tarjoamaan apua.
Mutta sen ainoon kerran elämässäs, kun sitä rengasrautaa olisit tarvinnu.. ei varmaan kukaan pysähdy kyselemään.. ja suomalainenhan ei apua pyyrä 😁
Loistavaa sisältöä ja mies tietää mitä tekee ja mistä puhuu ! Sekä Antaa hyviä ohjeita ja vinkkejä pyörän huoltoon ja korjauksiin .. 😊.
Olen katsellut näitä sinun videoitasi paljon ja jotenkin tulee sellainen maku niistä, että pyöräilystä on tullut kauppiaiden mitä ihmeellisempien tavaroiden ja härpäkkeiden laji.
Kukin poimikoon ajatuksia siltä osin mitä itse kokee tarpeelliseksi.
Mitä syvemmälle harrastusta kuin harrastusta uppoaa, niin sitä enemmän on härpäkkeitä.
Niinhän se on joka asiassa, mitä korkeampaa laatua halutaan. Ei sitä paljoa tarvitse, jos ei mitään ihmeellistä halua, mutta jos haluaa huipputasoa niin silloin tarvitaan paljon enemmän.
Ihan jänskiä tarinoita, Oksanpätkä ketjutappina ei luulis menestyvän, mutta ei luulis myöskään että lähes 10km ajoin ulkorengas keskeltä halki kiviä väistellen ja rengaspaineet pudottaen niin pieneksi kuin uskalti, eikä se sisuri hajonnut vaikka pilkotti sieltä halkiosta 🙃
Mulla kävi sama joskus lapsena mökille mennessä. Serkkupojan kans ajettiin jollain vanhoilla ruoskilla. Tunturi ponin takakumi repes ja sisuri pullahti ulos. Saarijärveltä Kannonkoskelle piti vielä päästä. Löytyi sähköjohdon pätkä tienposkesta, niin sitä kieputettiin kumin ja vanteen ympäri, että saatiin sisuri pysymään sisässä.
Muistaakseni Yksivaihteella oli myös joku juttu, jossa pyörää yritettiin näyttävästi valokuvata satamassa ja seuraavaksi sitä sitten etsittiinkin merestä.
No niin. Onhan niitä kommelluksia sattunut pyöräillessä. Mutta tärkeintähän on ettei kukaan vaan pääse näkemään 😂
Ei välttämättä liity aiheeseen, mutta kerron kuitenkin. Ostin vuonna 1998 maastopyörän, jonka renkaissa on teksti "Made in Taivan". Renkaissa ei ole vieläkään yhtään murtumia. Aluksi työmatkoista tuli 6000 km vuodessa. Sitten työpaikka siirtyi sen verran kauaksi, että pyöräily jäi vähemmälle. Tänä keväänä ajattelin ostaa uudet renkaat, kun ovat kuluneet sileäksi. Eli sakkorenkaat. 😂
Mä oon lentäny muutaman kerran koko pyörän kans persuksilleni ja kerran myös kyljelle. Kerran oli pakko pysähtyä kun edessä oli melkein hirven kokonen koira ja mä sit juttelin sille niitä näitä ja yks ihminen siihe pysähty ja kysy et missä sen koti on mut mistä mä ny tiesin, seuraavaksi siihen änkes poliisi ja kysy et onko se mun ja sanoin ettei oo vaa törmäsin siihe matkalla lenkille, poliisi sano et jatka sä vaa lenkkiä me hoidetaa tää homma. Viime tai toissa syksynä oli ehkä kuumottavin hetki kun näin 3 isoo hirvee lenkkimaastoillani, hyi hitto se nosti kyl sykeen nopeesti ja aloin pitää ääntä kunnolla et pelkää mua, no ne lähti onneks toisee suuntaan ja kyl lähdin pinkoo nii lujaa poispäin et ei mitää järkee.
Jeeeeeeee ni 😊💚🥁
Mialenqiintosia tarinoita ni ja e haittais santsividit ni ynnä kitooos Ripe ni 👍
Note to self: Älä pienessäkkään ryhmässä(4) ala turhaan katselemaan taaksepäin, koska olkapää voi olla todella rikki sen jälkeen.
-70 luvulla naapuri kertoi, että oli kokeillut reen juontovinssissä kuusen oksaa, kun muuta metallista ei ollut matkassa. Kyseessä oli reen murtosokka. Sillä oli saanut reen täyteen tukkeja juonnettua. Oliko syynä, että kuusen oksa jousti sopivasti. Ohut sokka se oli, vanhemmat metsämiehet tietää, mistä puhun. Sama varmaan pyörän kettingissä, sopiva jousto.
Se puutappi ketjussa ei tunnu uskottavalta. Minulle sattui ketjulukon katoaminen ja oli rautalankaa laittaa siihen. Ei niin kevyttä polkaisua että olisi kestänyt. Puutapilla sain kerran etuvaihtajan asentoon jossa ketju oli keskimmäisellä kun vaijeri katkesi.
Jos polkemisen rytmittää niin että liitos ei satu vetopuolelle, se kestää.
Legendaarinen Tapio T, mutta eipä ollut kummoinenkaan kommellus. Seinäjoella on ainakin yksi reipas mäki. Pari kertaa käynyt niin, toinen oli tuossa Velogin kulmilla Tykölänjärvellä ja toinen taas Tuuloksen Sydänmaalla, että tie tai polku on ollut niin kapea ja kesä niin edennyt, että nokkoset kasvavat tien yli, mutta tuli niin yllätyksenä, että siitä vain läpi nokkosten vastoessa puolin ja toisin.
Minuahan inspasi samulionen "Ei reppuu" ja sivistyneesti pakkasin kaiken takalaukkuihin. No, tien poikki oli sitten kaatunut puita ja jouduin nostamaan raskan pyörän yli joka kerta.
Mutta olipa yksi iso kommellus, vanhalla ei muisti pelaa: Hellepäivä, ajoin Hesasta Järvenpäähän ja sitten takaisin ja vedestä oli pula. Olin myös tosi kovasti addiktoitunut teehen ja minulla oli trangia mukana ja teepusseja. No, Vantaalla tuli Kuusjärvi ja sieltä sain vettä. Virittelin sitten Trangiaan tulet ja keittelin teetä, niin tuli muutama korsto siihen uhkailemaan, että he hakevat vaahtosammuttimen ja sammuttavat sen Trangian. No, pakko minun oli se sammuttaa siihen. Ei mennyt perille, ettei ole avotuli.
Ajoinpas Pyhäselän ympäri, tämä oli 1990-lukua ja oli juhannus. No, minulla oli teltta mukana ja tulin Rääkkylän Varpasaloon. Se oli sellainen soinen paikka, ettei telttaa tahtonut saada mihinkään. No, vähän huonoon paikkaan pystytin teltan. Keskellä yötä koira tulee sisälle telttaan ja ulkopuolelta kuuluu erittäin vihaisen maanomistajan ääni. Ilmeisesti hänen aviomiehensä tuli myöhemmin sovittelevampana kysymään, että jos jäisin aamupalalle. No, minä pakkasin teltan pois ja ajoin Tutjunniemen kautta Joensuuhun.
Toi nukkumapaikka vielä, olin ajamassa taas vähän ennen Hauhoa ja etsimässä sopivaa telttapaikkaa. Kaikki paikat, missä oli vettä tien varrella, niin siinä oli mökki ja piha-alue. Sitten siinä luki "Veljesmaja". Mietin, että mitähän veljiä siellä, oliko se jokin moottoripyöräjengi vaiko jokin uskonnollinen kultti. Sain kuitenkin nukuttua siellä Veljesmajan syrjäisessä pusikossa. Myöhemmin otin selvää, olivat sotaveteraaneja.
Drag Sterrato odottaa kevättä kovasti täällä
Auttajista oli ärsyttävä kokemus. Oli moponromu jota jouduin joskun työntämään kotiin. Kertaakaan kukaan ei tarjonnut apua. Sitten keksin että on hyvää kuntoilua työntää mäkiä ylös. En ehtinyt kuin muutaman kerran kun kahdesti autoilija tarjosi apua. Toinen oli jopa sellainen ettei sen kyytiin olisi saanut.