Matka Suomen eteläisimpään kohtaan

Oli aikainen syysaamu, kun saavuin Neljän Tuulen Tuvan parkkipaikalle, pyörä pakattuna seikkailua varten. Tuuli humisi hiljalleen, ja meri kuiskaili tarinoita menneiltä ajoilta. Taivas oli vielä harmaan ja vaaleansinisen sekoitus, mutta päivä oli juuri heräämässä. Ajattelin itsekseni, että tämä olisi juuri oikeanlainen päivä lähteä tutkimaan Hankoniemen rantoja ja polkuja.
Kun astuin pyöräni selkään ja lähdin liikkeelle, pyörän renkaat raksuivat soralla, ja suunta oli selvä: Hankoon, tuota kaunista ja mystistä niemimaata pitkin. Soratie mutkitteli rannikkoa seuraten, ja meri pysytteli koko ajan vasemmalla puolellani. Matka keskustaan oli rauhallinen, ja syksyn väriloisto valtasi maiseman - ruskan keltaiset ja oranssit lehdet maalasivat puut ja pensaat ympärilläni. Kun saavuin Hankoon, sen historiallinen tunnelma alkoi imeytyä ilmaan. Rantakaduilla oli vielä hiljaista, ikään kuin koko kaupunki olisi vasta venytellyt hereille.
Keskustassa pysähdyin hetkeksi kahvikupposelle ja katselin merelle avautuvaa maisemaa. Lokit kirkuivat kauempana, ja merituuli toi raikkaan suolaisen tuoksun. Sitten käänsin pyöräni suunnan kohti Tulliniemeä, paikkaa, joka on tunnettu mystisistä tunnelmistaan ja kauniista kallioistaan. Soratie muuttui entistä seikkailullisemmaksi, kun kapeammat polut johdattivat minut syvemmälle niemimaan villiin luontoon. Rantakallioilla meri tuntui iskeytyvän aaltoina aivan pyöräni viereen, ja pysähdyin hetkeksi vain nauttimaan paikan rauhasta.
Tulliniemessä tutkimusmatkailijan sielu minussa heräsi toden teolla. Vaeltelin kävellen muutaman polun, pysähdyin muistelemaan alueen historiaa ja sen tärkeyttä menneinä vuosisatoina, kun Hankoa on käytetty niin satamakaupunkina kuin strategisena tukikohtana. Vaikka nyt ympärilläni oli vain tuulen humina ja hiljainen meri, oli helppo kuvitella paikan entisaikojen vilinä.
Kun oli aika kääntyä takaisin, valitsin pohjoisemman reitin kohti Neljän Tuulen Tupaa. Maasto muuttui vaihtelevaksi; välillä pyöräni rullasi tasaisesti sorateitä pitkin, välillä jouduin kiipeämään jyrkempiä ylämäkiä, mutta se kaikki kuului tähän seikkailuun. Ilma oli kirkastunut, ja aurinko paistoi jo korkeammalta, heijastaen kimalletta merenpinnalle ja luoden lämpimän hehkun syksyiseen metsään.
Palatessani takaisin lähtöpaikkaan, mielessäni pyörivät päivän kokemukset ja näkemäni kauniit maisemat. Hankoniemen monimuotoisuus - rantojen karuus, metsien rauha ja kaupunkimainen elämänmeno - oli tehnyt vaikutuksen. Tämä matka oli ollut täydellinen yhdistelmä historiaa, luontoa ja henkilökohtaista vapauden tunnetta, joka tulee vain siitä, kun ajaa pyörällä tuntemattomia polkuja pitkin.

[@Jari1973]

👍

[@kahvilenkki]

Tuo Tulliniemi tai Hankoniemen kärki on kyllä todella hieno paikka! Sellainen muistikuva on myös, että siellä tosiaan taitaa olla pyöräily kielletty.

[@maxit60]

Bogskäri on suomen eteläisin kohta jossa on kiinteää maata.

[@PuhutaanPyöräilystä]

Mannersuomen eteläisin kohta on tulliniemi