Toimii ... menee ihon alle. Mutta Esko ja Keijo ... kaikki muut nimet äännät englanniksi mutta nämä kaksi ... Miksi? Hämmästyin jossain jaksossa kykyäsi sanoittaa tunteita ja uteliaisuudesta on pakko kysyä onko se luontaista vaiko opittua?
Kiitos mukavasta palautteesta! Toi esko ja keijo ääntäminen, niin ne ei toimi varsinaisesti erisniminä, niinkuin hahmojen nimet. Esko ja keijo toimii haukkumaniminä, tapana ilmaista vähättelyään jotakuta kohtaan, vähän niinkuin urpo, idiootti tai vaikka tunari. Jos teksti olisi täysin englanniksi niin silloin eskon ja keijon sijaan käytettäisiin jotain englanninkielistä nimeä, joka sopisi haukkumatarkoitukseen. Ja sitten tuo tunteiden sanoittaminen, niin se on luontaista. Suuri osa tunnelmallisista kohtauksista pohjautuu omiin kokemuksiin. Esimerkiksi pari jaksoa sitten kohtaus, kun Violet ja Max ovat katolla yöllä, ja Violet kertoo suhtautumisestaan väreihin, tai vaikka siitä että jonkin aikakauden biiseistä tulee mieleen exä, niin nämä ovat täysin omasta elämästä otettu. (Lähes) kaikki mitä Violet sanoo väreistä, on se, miten itse koen asiat. 2017 keväällä tulleet hittibiisit mitä Violet mainitsee ja mitkä hän sanoo että saa muistelemaan Jakea, niin oikeasti nämä biisit saavat minut muistelemaan erästä tyttöä, kenen kanssa itse seurustelin keväällä 2017. Tai sitten tässä jaksossa se kohtaus, kun Max muistelee Violetia suihkussa, kuinka Violet tuntuu pelkältä illuusiolta ja ihan kuin ei ikinä oltaisi yhdessä oltukaan kun suhde meni niin nopeasti ohi, niin sekin on täysin omasta elämästä napattu. Luvun 26 suihkukohtaus on suoraan omasta elämästä kirjoitettu ja suoraan omasta sydämestä purettu, mutta Violetin nimen sijaan minun pitäisi vain käyttää erään ihanan ja hurmaavan tytön nimeä, kenen kanssa seurustelin vielä viime vuonna. Kirjoitin tuon suihkukohtauksen 2020 syyskuussa ja olin juuri eronnut 2020 elokuussa. Tunteiden sanoittaminen lähes poikkeuksetta perustuu omiin kokemuksiin, mutta sitten vain asettelen lauseet tarinaan sopivaksi. Ja tietysti sekin, kun lukee paljon kirjoja, niin lukemalla paljon huomaamattaan oppii puolivahingossa kirjoittamaan paremmin.
@@aanikirjaniko Synestesia, tuo värien ihmeellinen maailma. Olen monesti miettinyt, että onko tuo musiikin liittäminen ihmisiin myös synestesiaa. Jotkin biisit vain ovat kuin joku ihminen, siihen ei liity muistoa eikä yhteistä kuuntelusessiota, ajatus vaan yhdistää äänet ihmiseen. Tosin voihan olla, että se onkin enemmän misofoniaa ... tai jotain. Liekö tuo että tuot omaa elämänkokemustasi kirjoihisi syy siihen miksi tuntuu, että kaikkien tarinoiden päähenkilö on sama ihminen ? Kaikkia en ole vielä kuunnellut mutta ..
@@aanikirjaniko Ja tuo Esko ja Keijo... Keijo mainittiin ensin ja usein. Ensin mietein että kuulinko väärin, sitten kuuntelin alkua että missä päin maailmaa nämä tyypit seikkailee. Edelleen Keijo pysyi arvoituksena kunnes sen kaveriksi tuli Esko... kerätyillä tiedon muruilla päähän pelmahti kuva Escobar, seuraavaksi Karvisen Esko. Vaikka tiedostin että kyse on haukkumanimestä mieli pyrki etsimään oikeaa kuvaa, koska mielikuvathan sen kuuntelukokemuksen täydentää. Lopulta olin jo niin kaukana pohdinnoissa että piti pari jaksoa kuunnella uusiksi kun oli mennyt aivotyön lomassa ohi. Lopulta hihittelin itekseni että taidan olla liian vanha nuorisolle suunnattuun kirjallisuuteen. 😃
Hyvää pohdintaa! Tuo että kaikki päähenkilöt ovat sama ihminen, niin en ainakaan tarkoituksella niin yritä tehdä. Esimerkiksi monista asioista välinpitämätön ja kurjissa olosuhteissa kaduilla kasvanut Max ei ole persoonaltaan sellainen mitä itse olen. Olen itse saanut kasvaa hyvässä ja vauraassa perheessä turvallisissa olosuhteissa ja hyvien ystävien kanssa. Risteilyalustarinan Peter taas oli ennen laivalle joutumista suorastaan julma hirviö, joka välitti vain itsestään eikä ollenkaan muista. Näissä kahdessa ihmisessä on samaa tietynlainen välinpitämättömyys, mutta Max ei ole hirviö niin kuin risteilytarinan Peter. (Mielenkiintoinen mutta täysin vahingossa sattunut yhteensattuma on se, kun Violet sanoo luvussa 10 ruokalassa ihmisten nimistä ja ulkonäöstä puhuessaan, että Max näyttää ihan Peter-nimiseltä :D Huomasin tämän vasta nyt kommenttisi myötä) Sitten taas Kohtalon Avaimet novellin päähenkilö Bobby on aivan toista maata kuin nämä kaksi. Bobbylle maailman tärkeintä on se, että muut voivat hyvin ja maailma pyörisi moraalisesti oikeiden tekojen mukaisesti ja ihmiset kohtelisivat toisiaan ihmisinä. Ne arvot mitä Bobbylla on, ei matchaa sen kanssa, millaisia arvoja Maxilla ja Peterillä on. Heittelen toisinaan omasta elämästä kokemuksia kirjojen hahmojen elämiin, mutta tarkoituksellisesti en yritä kirjoittaa itseäni yhdeksikään hahmoksi tai heitä keskenään samanlaisiksi!
@@aanikirjaniko He ovat eri persoonia, mutta käyttävät samoja maneereja. Esim. kaikki pahikset ovat paskiaisia ja hyvin monella hahmolla on tapana ajatella tai kysyä ääneen loppusanoin, onhan, eihän, eikö niin yms
❤
Argh, tää on ihan huippu!!!
Kiitos! Torstaina jatkuu taas.
Lisäälisää🤩
Uploudaaminen on ollut käynnissä hyvän aikaa, jostain syystä jökkii videon lataaminen. Toivottavasti kohta tulee valmista!
Toimii ... menee ihon alle.
Mutta Esko ja Keijo ... kaikki muut nimet äännät englanniksi mutta nämä kaksi ... Miksi?
Hämmästyin jossain jaksossa kykyäsi sanoittaa tunteita ja uteliaisuudesta on pakko kysyä onko se luontaista vaiko opittua?
Kiitos mukavasta palautteesta! Toi esko ja keijo ääntäminen, niin ne ei toimi varsinaisesti erisniminä, niinkuin hahmojen nimet. Esko ja keijo toimii haukkumaniminä, tapana ilmaista vähättelyään jotakuta kohtaan, vähän niinkuin urpo, idiootti tai vaikka tunari. Jos teksti olisi täysin englanniksi niin silloin eskon ja keijon sijaan käytettäisiin jotain englanninkielistä nimeä, joka sopisi haukkumatarkoitukseen.
Ja sitten tuo tunteiden sanoittaminen, niin se on luontaista. Suuri osa tunnelmallisista kohtauksista pohjautuu omiin kokemuksiin. Esimerkiksi pari jaksoa sitten kohtaus, kun Violet ja Max ovat katolla yöllä, ja Violet kertoo suhtautumisestaan väreihin, tai vaikka siitä että jonkin aikakauden biiseistä tulee mieleen exä, niin nämä ovat täysin omasta elämästä otettu. (Lähes) kaikki mitä Violet sanoo väreistä, on se, miten itse koen asiat. 2017 keväällä tulleet hittibiisit mitä Violet mainitsee ja mitkä hän sanoo että saa muistelemaan Jakea, niin oikeasti nämä biisit saavat minut muistelemaan erästä tyttöä, kenen kanssa itse seurustelin keväällä 2017. Tai sitten tässä jaksossa se kohtaus, kun Max muistelee Violetia suihkussa, kuinka Violet tuntuu pelkältä illuusiolta ja ihan kuin ei ikinä oltaisi yhdessä oltukaan kun suhde meni niin nopeasti ohi, niin sekin on täysin omasta elämästä napattu. Luvun 26 suihkukohtaus on suoraan omasta elämästä kirjoitettu ja suoraan omasta sydämestä purettu, mutta Violetin nimen sijaan minun pitäisi vain käyttää erään ihanan ja hurmaavan tytön nimeä, kenen kanssa seurustelin vielä viime vuonna. Kirjoitin tuon suihkukohtauksen 2020 syyskuussa ja olin juuri eronnut 2020 elokuussa. Tunteiden sanoittaminen lähes poikkeuksetta perustuu omiin kokemuksiin, mutta sitten vain asettelen lauseet tarinaan sopivaksi. Ja tietysti sekin, kun lukee paljon kirjoja, niin lukemalla paljon huomaamattaan oppii puolivahingossa kirjoittamaan paremmin.
@@aanikirjaniko Synestesia, tuo värien ihmeellinen maailma. Olen monesti miettinyt, että onko tuo musiikin liittäminen ihmisiin myös synestesiaa. Jotkin biisit vain ovat kuin joku ihminen, siihen ei liity muistoa eikä yhteistä kuuntelusessiota, ajatus vaan yhdistää äänet ihmiseen. Tosin voihan olla, että se onkin enemmän misofoniaa ... tai jotain. Liekö tuo että tuot omaa elämänkokemustasi kirjoihisi syy siihen miksi tuntuu, että kaikkien tarinoiden päähenkilö on sama ihminen ? Kaikkia en ole vielä kuunnellut mutta ..
@@aanikirjaniko Ja tuo Esko ja Keijo... Keijo mainittiin ensin ja usein. Ensin mietein että kuulinko väärin, sitten kuuntelin alkua että missä päin maailmaa nämä tyypit seikkailee. Edelleen Keijo pysyi arvoituksena kunnes sen kaveriksi tuli Esko... kerätyillä tiedon muruilla päähän pelmahti kuva Escobar, seuraavaksi Karvisen Esko. Vaikka tiedostin että kyse on haukkumanimestä mieli pyrki etsimään oikeaa kuvaa, koska mielikuvathan sen kuuntelukokemuksen täydentää. Lopulta olin jo niin kaukana pohdinnoissa että piti pari jaksoa kuunnella uusiksi kun oli mennyt aivotyön lomassa ohi. Lopulta hihittelin itekseni että taidan olla liian vanha nuorisolle suunnattuun kirjallisuuteen. 😃
Hyvää pohdintaa! Tuo että kaikki päähenkilöt ovat sama ihminen, niin en ainakaan tarkoituksella niin yritä tehdä. Esimerkiksi monista asioista välinpitämätön ja kurjissa olosuhteissa kaduilla kasvanut Max ei ole persoonaltaan sellainen mitä itse olen. Olen itse saanut kasvaa hyvässä ja vauraassa perheessä turvallisissa olosuhteissa ja hyvien ystävien kanssa. Risteilyalustarinan Peter taas oli ennen laivalle joutumista suorastaan julma hirviö, joka välitti vain itsestään eikä ollenkaan muista. Näissä kahdessa ihmisessä on samaa tietynlainen välinpitämättömyys, mutta Max ei ole hirviö niin kuin risteilytarinan Peter. (Mielenkiintoinen mutta täysin vahingossa sattunut yhteensattuma on se, kun Violet sanoo luvussa 10 ruokalassa ihmisten nimistä ja ulkonäöstä puhuessaan, että Max näyttää ihan Peter-nimiseltä :D Huomasin tämän vasta nyt kommenttisi myötä)
Sitten taas Kohtalon Avaimet novellin päähenkilö Bobby on aivan toista maata kuin nämä kaksi. Bobbylle maailman tärkeintä on se, että muut voivat hyvin ja maailma pyörisi moraalisesti oikeiden tekojen mukaisesti ja ihmiset kohtelisivat toisiaan ihmisinä. Ne arvot mitä Bobbylla on, ei matchaa sen kanssa, millaisia arvoja Maxilla ja Peterillä on.
Heittelen toisinaan omasta elämästä kokemuksia kirjojen hahmojen elämiin, mutta tarkoituksellisesti en yritä kirjoittaa itseäni yhdeksikään hahmoksi tai heitä keskenään samanlaisiksi!
@@aanikirjaniko He ovat eri persoonia, mutta käyttävät samoja maneereja. Esim. kaikki pahikset ovat paskiaisia ja hyvin monella hahmolla on tapana ajatella tai kysyä ääneen loppusanoin, onhan, eihän, eikö niin yms
Parasta