SUVISEUROISSA PUDASJÄRVELLÄ
HTML-код
- Опубликовано: 14 окт 2024
- On tämä videoitten tekeminen niin mukavaa puuhaa ja kun sain niin mukavan videotoiveenkin, että en malttanut olla lomalla mitään kuvaamatta, vaikka niin olin aikonut. Videolla My day suviseurojen perjantaista. Tänä kesänä oltiin ekaa kertaa pienen vauvan kanssa suviseuroissa. Kerronkin videolla mm, miten se näkyi meidän seurareissulla. Tämän kesän suviseurat jäivät varmasti monen mieleen erityisesti lauantaina riehuneen kovan ukkosmyrskyn vuoksi. Siitäkin kuvasin videolle vähän pätkää. Suviseuroista jäi hyvä muisto ja odotan jo ensi kesän suviseuroja. Jos olit tämän kesän suviseuroissa, niin voit kertoa jonkin mukavan/mieleenpainuvan muiston sieltä.
Jos olit näissä suviseuroissa, niin voit kertoa kommenttiin jonkin mukavan/mieleenpainuvan suviseuramuiston.❤
Valitettavasti en ollut mutta kuulin hirveän onnettomuuden 😢😢
Kiitos videosta. Tämä oli erittäin hyvä video siitä miten kenttäolosuhteissa pärjää pienten lasten kanssa. Kyllä se kova tuuli ja vesisade jäi mieleen. Suihkun sijasta saikin luonnon järjestämän suihkun.
Kiitos!🥰 Paljon vaati pienten lasten kanssa ennakointia kun oli pitkät välimatkat. Vaikka moni asia onkin haastavampaa leiriolosuhteissa kuin kotona, niin mm. ruokaa ei tarvinnut laittaa itse. Lopulta kaikki meni oikein hyvin ja turhaan ennakkoon stressasin. Siellähän oli jouduttu suihkutkin laittamaan myräkän vuoksi kiinni. Sai kuitenkin oikein virkistävän suihkun vesisateessa. Mieleenpainuvat seurat.
En ollut suviseuroissa, mutta kuuntelin kesäseuraradiosta yhtä iltapuhetta ja virrenveisuuta. Oli kyllä jotenkin niin harras hetki siinä radion äärellä iltayöstä kun samalla aurinko laski metsän taakse ja haavanlehdet havisivat hiljakseen puissa. Katselin siis maisemia ikkunasta kuunnellessani kesämökin vanhassa hämärässä hirsituvassa. Viimekin kesänä tein niin ja sen on kyllä aina yhtä ihana kokemus. Paikan päällä olen ollut vain kerran vuonna 2010, kun olin viisvuotias ja ukki ja isä veivät minut omalla paikkakunnalla järjestettyihin suviseuroihin. Itse en tuosta hirveästi muista, mutta on sanottu, että silloin oli valtavan kuuma, kun lämmintä oli 37 astetta.
Mukava kuulla, että teillä oli onnistunut suviseurakokemus, eikä mitään sattunut, kun oli se kauhea myrskykin.
Meidän perhe oli Suviseuroissa keskiviikkoillasta maanantaiaamuun. Kyllä siellä hyvin lastenkin kanssa pärjää kun on asenne kohdillaan, ennakoi ja toki kokemus myös auttaa kun on jo useammat Suviseurat kokenut pienten lasten kanssa. ❤ Itse kun on ihan pienestä asti ollut Suviseuroissa (varmaan ei ole tähän mennessä yhtiäkään Suviseuroja jäänyt välistä ja täytin 34 v) niin se kaikki säätäminenkin ja muu ulkoinen seurameno haastavine kenttäolosuhteineen tuntuu tosi tutulta ja luontevalta. 😅😊 Paljon ihania muistoja jäi näistäkin Suviseuroista. Tärkeintä oli päästä istahtamaan sanankuuloon, laulaa isossateltassa ja kokea vahvaa yhteenkuuluvuutta samalla tavalla uskovien sisarien ja veljien kanssa. ❤ Ei sitä voi sanoin kuvata. Matkaystävät on tärkeitä Taivastiellä ja sinne me olemme matkalla Taivaan kotiin. Sinne siirrymme kukin vuorollamme. Vain askel riittää siirtämään tulevaan toiseen elämään. Tämä toteutui tuntemattoman uskonsisaren kohdalla näissä Suviseuroissa. Se kosketti erityisesti siksi että kyseessä oli perheenäiti. Rukouksin muistamme tätä perhettä, että saisivat voimia päivän matkan kerrallaan kulkea eronikävässä. 🙏😢 Muistuttaa jokaista siitä miten on hyvä joka hetki olla valmiina lähtöön.
Meillä on 5 pientä lasta ja 6.lasta odotan ❤ Taivaan Isä on meidän perhettä niin runsaasti siunannut.
Niin ihanasti kuvaat kokemusta suviseuroista.❤️ Sen vaivan näkee mielellään lasten kanssa, kun halu päästä seuroihin on kova. Ennakointi ja kokemus todella auttaa leiriolosuhteissa. Esim. vauvaa kannattaa mennä syöttämään viimeistään, kun havaitsee ekat nälkäviestit tai ostaa ruokaa ennen kunnon nälkäkiukkua. Toisaalta just moni asia on helpompaa kuin kotona. Esim. ruokaa ei tarvi laittaa, vaan saa ostaa valmiina. Minä oon kokenut, että lapset opettaa mua päivittäin ja hetkittäin elämään hetki kerrallaan ja luottamaan, että kaikki kyllä järjestyy. Lapsi ei ole turhaan uskon esikuva. On ollut todella pysäyttävää ajatella, miten todella jokainen päivä on lahjaa, ne vaikeatkin. Meidän jokaisen elämän päivät on luettu jo ennen kuin olimme eläneet päivääkään. Minuakin pysäytti ja liikutti todella syvästi just se, että menehtynyt oli perheenäiti. 💔 Sen voi ymmärtää vain uskon kautta, miten hänen aika oli lähteä juuri inhimillisesti ajatellen täysin kesken ruuhkavuosien pyörityksen.
Iso Kiitos tästä! Oli oikein mukava katsella teidän leirielämää siellä ja kauhistella tuota parin kilsan välimatkaa, huh, siinä on jo kulkemista!!
Kiitos mielenkiintoisesta videosta, mutta ihmettelen, kuinka vanhat ihmiset pystyvät osallistumaan Suviseuroihin. Harva meistä pystyy kävelemään pari kilsaa. Itse en siihen rollaattorini kanssa pysty. Maksimi on noin yksi kilsa, kun lepää välillä. Toki on hienoa, että porukkaa on niin paljon.
Kiitos, mukava oli toteuttaa toiveesi!🥰 Ennakoinnilla pärjää leiriolosuhteissa pienten kanssa. Moni asia on myös helpommin kuin kotona. Mm. ruoan saa ostaa valmiina. Minusta tuntuu, että me aikuiset väsyttiin enemmänkin siihen pitkään välimatkaan. Lapset eivät kertaakaan valittaneet, että ei jaksaisi kävellä, vaikka kulkivat mm. ruoan- ja vedenhakureissuillakin välillä mukana.🥰
Kiitos!🥰 Suviseuroissa on erikseen inva-alueet, joihin pääsee liikuntaesteiset majoittumaan. Kentällä on myös vanhusten lepopaikka, minne pääsee kentällä ollessa lepäämään nekin, jotka käyvät päiväseltään seuroissa. Varmasti moni vanha ihminen onkin lujilla pitkien välimatkojen vuoksi, jos ei ole mahdollista päästä lähelle majoittumaan tai jos parkkipaikka on kaukana kentältä.