Vierasehdotus: Toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Tällä tyypillä tosi mielenkiintoisia Afrikka-aiheisia juttuja, mutta melko vähän haastatteluja.
Hienosti vedetty. Mentiin mis/dis/mal -informaatioissa sen verran syvälle että tuli pohdittua omaakin ulosantia etenkin internetissä käydyissä keskusteluissa.
Mielenkiintoinen aihe ja haastateltavat, mutta konkretian puute vaivasi. Vähän kuin olisi kuunnellut yliopiston kuppilakeskustelua, jossa tarkoitus on pikemminkin luoda identiteettiä ja tuoda esiin omaa ymmärrystään kuin pyrkiä keskustelemaan aiheesta. Käytännön esimerkit ja ymmärryksen vahvistuminen niiden kautta jäivät puuttumaan. Kiitos joka tapauksessa tästäkin. Mukava, että joku näitä tekee.
Paulin viljelemät mediakliseet alensivat keskustelun kokonaislaatua. Sananvapauden rinnalle kuuluu vapaus kuunnella, oli puhe "vahingollista" tai ei. Myös tähän puuttuminen on eettisesti hyvin kyseenalaista. Olisin kuullut mielelläni useita tarkentavia kysymyksiä, useista asioista. Keskustelun yleinen ongelma on juurikin se, että ei kyetä näkemään näitä naureskelun kohteita vertaisina. He ovat jotain siellä jossain. Kriittisyydestä on turha puhua, jos "oma ajattelu" on aina vain muiden ajattelua, joka on väärää - oma ei. Jos ei ole hyviä tai edes hyväksyttäviä syitä vastustaa itse kannattamiaan asioita tai kantaa erilaista kuvaa asioista. Palataan jälleen koko Futucastin perusongelmaan. Tähdentäen, te hymistelette. Te olette niitä naureskelunne kohteita itsekin kun huomio välttää, minkä sisäistäminen on tärkeää.
Kuuntelin jakson alun spotifysta ja loin mielikuvan näistä vieraista, että olisivat jotain 50-60 vuotiaita rohvessooreja. "Järkytyin" kun näin et äijät onki noin nuoren näkösiä 😂
Itse käytän maanläheisempää termiä joka mielestäni kuvaa tällaisia ihmisiä paremmin: Opportunistit. Lainaan Wikipediaa ja jatkan: "Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista läkökohdista välittämättä." Nämä ihmiset asettuvat poikkeuksetta kulloisenkin valtavirtanäkemyksen kanssa poikkiteloin. Vetävät keskustelun kohti laajempaa teoriaa johon liittyy niin korona, sota, Eu ja Yhdysvallat, ilmastonmuutos, WEF jne. Teoria laajenee maailmaa hallitsevien puheenaiheiden ja tapahtumien mukaan.Sitä voidaan myös lennosta muuttaa. On sinänsä hyvä että meillä on skeptisesti valtavirtaan suhtautuvia ihmisiä, sen sijaan en pidä hyvänä sitä kehitystä joka ruokkii vastakkainasettelua ja heikentää luottamusta järjestelmään. Harvemmin myös nämä opportunistit kykenevät käymään asiallista keskustelua näkemyksistään, vaan puhe kääntyy nopeasti "lampaiksi ja totuudelta sokeiksi" haukkumiseen. Lännelläkin on valtavasti muutettavaa mutta järjestelmämme on toistaiseksi paras jota maailmalla on tarjota. Itse näen selvästi että tarkoitus on horjuttaa läntisiä yhteiskuntia, olkoonkin kritiikki monesti tarpeellista yhteiskunnan positiivisen kehityksen kannalta. En kiistä etteikö se joskus osuisi oikeaan mutta usein törmää mielipiteeseen joka on suorasta pyhä, se ei kestä lainkaan kritiikkiä ilman suunsoittoa. Muoks. ..Ja sama menee toki toisinkin päin. Siksi pyrinkin väittelemään aiheista asiallisesti tiedossa olevat faktaat ja lähteet mainiten. Selvät ylilyönnit ja selvä venäjämielinen propaganda harvemmin pysyy pitkään asiallisena eikä siihen kannata välttämättä aikaansa käyttää. Olen myös kritisoinut tapaa jolla koronaa hoidettiin paikoin itsekkin.
Ihmettelen kovasti miksi yksi mielipide on oikea mielipide ja toinen on vastakkainasettelua. Kuitenkin ilmasto, korona, maahanmuuttopolitiikka, EU, WEF jne eivät ole perustuslaissa määriteltyjä asioita, saatikka demokratian kulmakiviä siten ettei niistä saisi äänestää. Pikemminkin päinvastoin koronalla vietiin perusoikeuksia, maahanmuuttopolitiikalla sananvapautta, WEF edustaa elitismiä yli kansanvallan jne. Ehdottomasti pitäisi sallia enempi kritiikkiä ja olla monimuotoisempi media, jotta kansan maalaisjärki saisi suuremman edustuksen päätöksenteossa. Ei se "riko järjestelmää" vaan suojelee sitä.
@@antti8299 Ei edellämainitut ole suinkaan kiellettyjä aiheita. Olen niistä lukuisi kertoja käynyt keskustelua. Sen sijaan näitä kritisoivat alkavat itse hermoilla hyvinkin nopeasti ja pyrkivät viemään jutuillaan uskon demokratiaan. On hyvä että eri näkemyksiä haastatetaan mutta osa jutuista pelaa mielestäni selvästi autotitääristen maiden pussiin. En muista montaa keskustelua em. aiheista jotka olisivat päättyneet asiallisesti. Ennenpitkää se raivoaminen nostaa päätään vaikka kuinka yrittäisi pitää keskustelun asiallisena.
Joo, vaikka en osaa sanoa kuinka tasavertaisesti, ei epäilystäkään etteikö molemmat puolet osaisi laiskasti moralisoida toista puolta. Sen lisäksi suuret kysymykset herättävät suuria tunteita, ja poliittiset vähemmistöt ovat usein ihan ymmärrettävistä syistä kriittisempiä ja äänekkäämpiä, koska eivät ole vallassa tai valtavirtaa. Kuten esim laitavasemmisto ja populistinen oikeisto. Mielipiteet eivät koskaan itsessään ole misinformaatiota. Mielipiteet voivat perustua väärään tietoon, mutta se mielipide itsessään liittyy omaan arvomaailmaan, joihin kaikilla on oikeus. Se on musta hyvä perusperiaate. Se, että kuinka laajaa demokraattista tukea ja edustusta mikäkin arvomaailma saa on eri asia, ja sen kanssa eläminen on välillä vaikeaa. Olemme tässä vuosien mittaan keskustelleet suht laajasti eri tavalla ajattelevien kanssa, mutta siinäkin voi aina parantaa. / Isak
@@artovesterinen Mielestäni nykyistä konsensuspolitiikkaa kritisoivalla/ vastustavalla nimenomaan ei ole mitään muuta jäljellä kuin demokratia ja äänestäminen. Instituutiot ja media ovat aikalailla ”oikean” mielipiteen varjeluun viritettyjä. Tämä Suuri Tehtävä populismia ja disinformaatiota vastaan heittää lapsen pesuveden mukana. Edes oikea informaatio ei saa tulla julki, jos se on väärällä puolella argumenttia. Heitän esimerkkinä vaikkapa ilmaston lämpenemisen kiistattomat edut Suomelle. Ne pitää välittömästi kiistää.
Tarkkana saa nykyään olla siinä, mitä tieteen arvovallan nimissä voidaan ajaa kun kyse ei ole ns kovista tieteistä. On huolestuttavaa jos asiantuntijuus nostetaan turvalliseen tilaan, jota on kielletty arvioimasta, jopa arvostelemasta valistuneiden kansalaisten osalta. Koska tätäkin ääntä on jota ei voi leimata sivustahuutelijoiksi ja häiriköiksi, koettaen mitätöidä heidän osuvat huomionsa ja perustelunsa erimielisyydelleen. Poliittiset vastustajat on vaivatonta leimata jopa vaarallisiksi p-npuhujiksi. Mustaa ei ole vaikeaa kääntää valkoiseksi, jos on uskossaan sokea eli kyvytön ja haluton testaamaan käsityksiään. Totteleivaisuus yksinään ei voi olla demokratian hyve, sen rinnalle tarvitaan myös itsensä sivistämistä ja sitä kautta kykyä kriittiseen tiedon etsintään ja vertailuun.
Asiantuntijoihin kohdistuva luottamus ei ole itseisarvo. Se synnyttää myös olosuhteet, joissa asiantuntijaksi kannattaa hakeutua aktivististen intressien nimissä. Tärkeää olisi pikemminkin se, että asiantuntijoiden jakama tieto olisi mahdollisimman luotettavaa, tarkkaa, kontekstiltaan eheää ja kattavaa. Toisaalta on tärkeää, että asiantuntija kykenee kertomaan ja myös kertoo siitä, että jostain asiasta ei välttämättä ole, ainakaan toistaiseksi, saatavilla luotettavaa tietoa. Malinformaatio on noussut käyttöön viimeaikoina tavoin, josta on syytä olla huolissaan. Nimenomaan amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja terrorismilainsäädännön kehystämänä. Olisi parempi, jos tämän termin kepeää käyttöä ei normalisoitaisi, sillä se on melkoinen poliittinen ase. Tähän kylkeen stokastisen terrorismin käsite, niin meno on jo nopeasti huolettavaa. Paikkansapitävä informaatio ei ole pahasta, mutta disinformaation käsite riittää kattamaan esimerkiksi tarkoitushakuisen puutteellisen kontekstualisoinnin. Elefantti huoneessa on se, jos asiantuntijat tai esimerkiksi valtio päätyvät itse levittämään disinformaatiota tai misinformaatiota, oman maansa kansalaisille. Omasta mielestäni huolettavaa on se, miten syvää suomalaisten luottamus on, viime aikojen perusteella. Luottamus on ollut upea yhteiskunnallinen voimavara, mutta Suomi on muuttunut paljon vuosien aikana, muun maailman tapahtumiin kytkeytyen. Kuinka vapaata suomalainen keskustelukulttuuri on? Itse väitän vasemmistokuplassa pitkään eläneenä, että ei todellakaan kovin vapaata, eikä suunta ole edelleenkään kovin avartuva. Suomessa vallitsee hiljaisuus, koska riskit riitasoinnuille ja kiusallisille kysymyksille on vedetty tappiin. Tämä näkyy toisaalta siinä, miten ahdas vasemmistolaispainotteinen julkinen keskustelumme on, mutta toisaalta myös esimerkiksi siinä, miten vaikkapa Vasemmistoliittoon yritetään selvästi vaikuttaa pelottelulla näinä aikoina. Ihmisiä ei pitäisi rankaista siitä, että he ovat jostain asiasta väärässä, mutta toisaalta on tärkeää, että muita ihmisiä ei pakoteta tai painosteta kantamaan heidän väärien luulojensa seurauksia. Väärässä oloa ei pidä pelätä, vaan se on oletusarvoinen lähtökohta.
Ehdotus vieraslistalle: etelänavalle hiihtäneet Tero Teelahti ja Mikko Vermas.Mielenkiintoista olisi kuulla tuntemuksista melkein 2 kk hiihtourakan aikana.
@@petripn Lukion jälkeen Mikko ilmoitti lähtevänsä kosmonautti kouluun ja avaruuteen. Tiettävästi sinne ei ole vielä mennyt joten tavoitteita riittää vielä vanhoille päiville
Yksi huomioinarvioinen informaatiovaikuttamisen muoto, josta ei puhuta tarpeeksi on uusien käsitteiden ujuttaminen osaksi julkisia diskursseja. Se, mitä käsitteitä omaksutaan ja millä perusteella. Miten ne preparoivat ajattelua ja sulkevat välillä mahdollisia koherentteja ajattelun suuntauksia myös harkinnan ulkopuolelle, jos mieli takertuu havainnoitavissa olevien ilmiöiden sijaan käsitteisiin (vahvistusharha). Näitä uusia käsitteitä, joiden käyttöönoton perustelut ovat vähintäänkin kyseenalaisia on ilmaantunut massamediaan taas viime vuosien aikana paljon. Monesti ne leviävät joko humanistisen alan edustajan tai poliittisen aktiivin suusta. Koulutetaanko ihmisiä tarpeeksi arvostamaan harkintaa ja tarkkuutta käsitteiden muodostamisessa ja käyttöönotossa? Kehnot käsitteet ovat oiva tie hämmennykseen. Näiden uudissanojen ja ilmausten, sekä sanojen soveltavan käytön historiallisia muutoksia on mahdollista seurata, ainakin kirjallisten lähteiden kautta (sillä huomiolla, että jälkikäteiset muutokset eivät ole välttämättä digitaalisissa lähteissä näkyvissä ja että dataa on mahdollista siirtää käytön ulottumattomiin). Tarkoitushakuisen ilmausten saamiin merkityksiin vaikuttamisen tunnistaminen edellyttää kyllä kykyä irrottautua nykyhetkessä vaaditusta määritelmästä, jos muuttunut käyttö on levinnyt jo paljon. Täytyy kyetä selvittämään aiempi merkitys. Aina uusi merkitys ei ole parempi asioiden ymmärryksen mahdollistamisen tai kommunikaation näkökulmasta. Esteet sujuvalle ja selkeälle, selkeään käsitteistöön nojautuvalle kommunikaatiolle voivat olla strategisia. Voidaan hyödyntää pinnallista likeisyyttä ulottamaan sanan käyttöä uuteen yhteyteen. Samalla vanha merkitys tulee haudatuksi ilmauksen uusien käyttäjien kautta, mikä voi synnyttää hyvinkin haitallista hämmennystä ja vanhaan merkitykseen liittyvän tiedon "unohtumista" julkisista diskursseista. Vanhanmuotoisesta käytöstä voidaan jopa rankaista sosiaalisesti, esimerkiksi nöyryyttäen. Työ edellyttää tarkkuutta ja valmiutta rakentaa käsite- ja merkityskarttoja. Tätä vaikuttamista on mahdollista tehdä osittain siksi, että todella harva ihminen motivoituu oikeasti selvittämään kokonaisuuksia. Selvittämisen työmäärä itsessään toimii luotaantyöntävänä asiana. Taitava kirjoittaja tai puhemallien valmistelija osaa käyttää näitä asioita hyödykseen. Kummallisuuksia huomaavilla voi olla paljon menetettävää tällaisen toiminnnan julkisen haastamisen kanssa, jos levittäjällä on oikeanlaista arvovaltaa tai tukenaan mobilisoituvia ihmisiä, jotka pyrkivät synnyttämään haastajalle näkyviä haittoja, olivat heidän syynsä mitä hyvänsä.
Mielenkiintoinen näkemys. Voitko sanoa pari esimerkkiä näistä uusista käsitteistä jota on ujutettu / yritetään ujuttaa osaksi julkisia diskursseja? Vai tarkoitatko juuri näitä videolla esiintyviä termejä?
Orwell 1984.
Avointa Korona-jälkipyykkiä odotellessa.
Vierasehdotus: Toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Tällä tyypillä tosi mielenkiintoisia Afrikka-aiheisia juttuja, mutta melko vähän haastatteluja.
Olipa mielenkiintoiset vieraat. Kiitos taas!
Hienosti vedetty. Mentiin mis/dis/mal -informaatioissa sen verran syvälle että tuli pohdittua omaakin ulosantia etenkin internetissä käydyissä keskusteluissa.
Mielenkiintoinen aihe ja haastateltavat, mutta konkretian puute vaivasi. Vähän kuin olisi kuunnellut yliopiston kuppilakeskustelua, jossa tarkoitus on pikemminkin luoda identiteettiä ja tuoda esiin omaa ymmärrystään kuin pyrkiä keskustelemaan aiheesta.
Käytännön esimerkit ja ymmärryksen vahvistuminen niiden kautta jäivät puuttumaan.
Kiitos joka tapauksessa tästäkin. Mukava, että joku näitä tekee.
Joo, esimerkkejä pitäisi olla enemmän. Niitä alkaa tulemaan lopussa, mutta niiden pitäisi tukea keskustelua koko ajan. Kiitos palautteesta. / Isak
Paulin viljelemät mediakliseet alensivat keskustelun kokonaislaatua. Sananvapauden rinnalle kuuluu vapaus kuunnella, oli puhe "vahingollista" tai ei. Myös tähän puuttuminen on eettisesti hyvin kyseenalaista. Olisin kuullut mielelläni useita tarkentavia kysymyksiä, useista asioista.
Keskustelun yleinen ongelma on juurikin se, että ei kyetä näkemään näitä naureskelun kohteita vertaisina. He ovat jotain siellä jossain. Kriittisyydestä on turha puhua, jos "oma ajattelu" on aina vain muiden ajattelua, joka on väärää - oma ei. Jos ei ole hyviä tai edes hyväksyttäviä syitä vastustaa itse kannattamiaan asioita tai kantaa erilaista kuvaa asioista. Palataan jälleen koko Futucastin perusongelmaan. Tähdentäen, te hymistelette. Te olette niitä naureskelunne kohteita itsekin kun huomio välttää, minkä sisäistäminen on tärkeää.
Kuuntelin jakson alun spotifysta ja loin mielikuvan näistä vieraista, että olisivat jotain 50-60 vuotiaita rohvessooreja. "Järkytyin" kun näin et äijät onki noin nuoren näkösiä 😂
Milloin valtiovalta ja valtamedia pyytää anteeksi v/tuiksi mennyttä ko&ona tiedotusta?!?
Mitään ei saa enää sanoa, sanotaan sen jälkeen kun tulee syyte.
Itse käytän maanläheisempää termiä joka mielestäni kuvaa tällaisia ihmisiä paremmin: Opportunistit.
Lainaan Wikipediaa ja jatkan:
"Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista läkökohdista välittämättä."
Nämä ihmiset asettuvat poikkeuksetta kulloisenkin valtavirtanäkemyksen kanssa poikkiteloin. Vetävät keskustelun kohti laajempaa teoriaa johon liittyy niin korona, sota, Eu ja Yhdysvallat, ilmastonmuutos, WEF jne. Teoria laajenee maailmaa hallitsevien puheenaiheiden ja tapahtumien mukaan.Sitä voidaan myös lennosta muuttaa.
On sinänsä hyvä että meillä on skeptisesti valtavirtaan suhtautuvia ihmisiä, sen sijaan en pidä hyvänä sitä kehitystä joka ruokkii vastakkainasettelua ja heikentää luottamusta järjestelmään. Harvemmin myös nämä opportunistit kykenevät käymään asiallista keskustelua näkemyksistään, vaan puhe kääntyy nopeasti "lampaiksi ja totuudelta sokeiksi" haukkumiseen. Lännelläkin on valtavasti muutettavaa mutta järjestelmämme on toistaiseksi paras jota maailmalla on tarjota. Itse näen selvästi että tarkoitus on horjuttaa läntisiä yhteiskuntia, olkoonkin kritiikki monesti tarpeellista yhteiskunnan positiivisen kehityksen kannalta. En kiistä etteikö se joskus osuisi oikeaan mutta usein törmää mielipiteeseen joka on suorasta pyhä, se ei kestä lainkaan kritiikkiä ilman suunsoittoa.
Muoks. ..Ja sama menee toki toisinkin päin. Siksi pyrinkin väittelemään aiheista asiallisesti tiedossa olevat faktaat ja lähteet mainiten. Selvät ylilyönnit ja selvä venäjämielinen propaganda harvemmin pysyy pitkään asiallisena eikä siihen kannata välttämättä aikaansa käyttää. Olen myös kritisoinut tapaa jolla koronaa hoidettiin paikoin itsekkin.
Ihmettelen kovasti miksi yksi mielipide on oikea mielipide ja toinen on vastakkainasettelua. Kuitenkin ilmasto, korona, maahanmuuttopolitiikka, EU, WEF jne eivät ole perustuslaissa määriteltyjä asioita, saatikka demokratian kulmakiviä siten ettei niistä saisi äänestää. Pikemminkin päinvastoin koronalla vietiin perusoikeuksia, maahanmuuttopolitiikalla sananvapautta, WEF edustaa elitismiä yli kansanvallan jne. Ehdottomasti pitäisi sallia enempi kritiikkiä ja olla monimuotoisempi media, jotta kansan maalaisjärki saisi suuremman edustuksen päätöksenteossa. Ei se "riko järjestelmää" vaan suojelee sitä.
@@antti8299 Ei edellämainitut ole suinkaan kiellettyjä aiheita. Olen niistä lukuisi kertoja käynyt keskustelua. Sen sijaan näitä kritisoivat alkavat itse hermoilla hyvinkin nopeasti ja pyrkivät viemään jutuillaan uskon demokratiaan. On hyvä että eri näkemyksiä haastatetaan mutta osa jutuista pelaa mielestäni selvästi autotitääristen maiden pussiin. En muista montaa keskustelua em. aiheista jotka olisivat päättyneet asiallisesti. Ennenpitkää se raivoaminen nostaa päätään vaikka kuinka yrittäisi pitää keskustelun asiallisena.
Joo, vaikka en osaa sanoa kuinka tasavertaisesti, ei epäilystäkään etteikö molemmat puolet osaisi laiskasti moralisoida toista puolta. Sen lisäksi suuret kysymykset herättävät suuria tunteita, ja poliittiset vähemmistöt ovat usein ihan ymmärrettävistä syistä kriittisempiä ja äänekkäämpiä, koska eivät ole vallassa tai valtavirtaa. Kuten esim laitavasemmisto ja populistinen oikeisto.
Mielipiteet eivät koskaan itsessään ole misinformaatiota. Mielipiteet voivat perustua väärään tietoon, mutta se mielipide itsessään liittyy omaan arvomaailmaan, joihin kaikilla on oikeus. Se on musta hyvä perusperiaate.
Se, että kuinka laajaa demokraattista tukea ja edustusta mikäkin arvomaailma saa on eri asia, ja sen kanssa eläminen on välillä vaikeaa. Olemme tässä vuosien mittaan keskustelleet suht laajasti eri tavalla ajattelevien kanssa, mutta siinäkin voi aina parantaa. / Isak
@@artovesterinen Mielestäni nykyistä konsensuspolitiikkaa kritisoivalla/ vastustavalla nimenomaan ei ole mitään muuta jäljellä kuin demokratia ja äänestäminen. Instituutiot ja media ovat aikalailla ”oikean” mielipiteen varjeluun viritettyjä. Tämä Suuri Tehtävä populismia ja disinformaatiota vastaan heittää lapsen pesuveden mukana. Edes oikea informaatio ei saa tulla julki, jos se on väärällä puolella argumenttia. Heitän esimerkkinä vaikkapa ilmaston lämpenemisen kiistattomat edut Suomelle. Ne pitää välittömästi kiistää.
Tarkkana saa nykyään olla siinä, mitä tieteen arvovallan nimissä voidaan ajaa kun kyse ei ole ns kovista tieteistä. On huolestuttavaa jos asiantuntijuus nostetaan turvalliseen tilaan, jota on kielletty arvioimasta, jopa arvostelemasta valistuneiden kansalaisten osalta. Koska tätäkin ääntä on jota ei voi leimata sivustahuutelijoiksi ja häiriköiksi, koettaen mitätöidä heidän osuvat huomionsa ja perustelunsa erimielisyydelleen.
Poliittiset vastustajat on vaivatonta leimata jopa vaarallisiksi p-npuhujiksi. Mustaa ei ole vaikeaa kääntää valkoiseksi, jos on uskossaan sokea eli kyvytön ja haluton testaamaan käsityksiään.
Totteleivaisuus yksinään ei voi olla demokratian hyve, sen rinnalle tarvitaan myös itsensä sivistämistä ja sitä kautta kykyä kriittiseen tiedon etsintään ja vertailuun.
no way this is a real language
Mis and disinformation defined by the powerful.
Asiantuntijoihin kohdistuva luottamus ei ole itseisarvo. Se synnyttää myös olosuhteet, joissa asiantuntijaksi kannattaa hakeutua aktivististen intressien nimissä. Tärkeää olisi pikemminkin se, että asiantuntijoiden jakama tieto olisi mahdollisimman luotettavaa, tarkkaa, kontekstiltaan eheää ja kattavaa. Toisaalta on tärkeää, että asiantuntija kykenee kertomaan ja myös kertoo siitä, että jostain asiasta ei välttämättä ole, ainakaan toistaiseksi, saatavilla luotettavaa tietoa.
Malinformaatio on noussut käyttöön viimeaikoina tavoin, josta on syytä olla huolissaan. Nimenomaan amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja terrorismilainsäädännön kehystämänä. Olisi parempi, jos tämän termin kepeää käyttöä ei normalisoitaisi, sillä se on melkoinen poliittinen ase. Tähän kylkeen stokastisen terrorismin käsite, niin meno on jo nopeasti huolettavaa. Paikkansapitävä informaatio ei ole pahasta, mutta disinformaation käsite riittää kattamaan esimerkiksi tarkoitushakuisen puutteellisen kontekstualisoinnin.
Elefantti huoneessa on se, jos asiantuntijat tai esimerkiksi valtio päätyvät itse levittämään disinformaatiota tai misinformaatiota, oman maansa kansalaisille.
Omasta mielestäni huolettavaa on se, miten syvää suomalaisten luottamus on, viime aikojen perusteella. Luottamus on ollut upea yhteiskunnallinen voimavara, mutta Suomi on muuttunut paljon vuosien aikana, muun maailman tapahtumiin kytkeytyen.
Kuinka vapaata suomalainen keskustelukulttuuri on? Itse väitän vasemmistokuplassa pitkään eläneenä, että ei todellakaan kovin vapaata, eikä suunta ole edelleenkään kovin avartuva. Suomessa vallitsee hiljaisuus, koska riskit riitasoinnuille ja kiusallisille kysymyksille on vedetty tappiin. Tämä näkyy toisaalta siinä, miten ahdas vasemmistolaispainotteinen julkinen keskustelumme on, mutta toisaalta myös esimerkiksi siinä, miten vaikkapa Vasemmistoliittoon yritetään selvästi vaikuttaa pelottelulla näinä aikoina.
Ihmisiä ei pitäisi rankaista siitä, että he ovat jostain asiasta väärässä, mutta toisaalta on tärkeää, että muita ihmisiä ei pakoteta tai painosteta kantamaan heidän väärien luulojensa seurauksia. Väärässä oloa ei pidä pelätä, vaan se on oletusarvoinen lähtökohta.
Ehdotus vieraslistalle: etelänavalle hiihtäneet Tero Teelahti ja Mikko Vermas.Mielenkiintoista olisi kuulla tuntemuksista melkein 2 kk hiihtourakan aikana.
Kiitos out of the box ehdotuksesta, en tiennyt heistä mutta kuulostaa hurjalta. / Isak
Mikko taisi olla jossain vaiheessa ja ehkä edelleenkin ainoa suomalainen, joka on käynyt kummallakin navalla ja Everestillä
@@jusleila Kyllä, hänestä tuli 9. ihminen maailmassa, joka on nämä saavuttanut.
@@petripn Lukion jälkeen Mikko ilmoitti lähtevänsä kosmonautti kouluun ja avaruuteen. Tiettävästi sinne ei ole vielä mennyt joten tavoitteita riittää vielä vanhoille päiville
Yksi huomioinarvioinen informaatiovaikuttamisen muoto, josta ei puhuta tarpeeksi on uusien käsitteiden ujuttaminen osaksi julkisia diskursseja. Se, mitä käsitteitä omaksutaan ja millä perusteella. Miten ne preparoivat ajattelua ja sulkevat välillä mahdollisia koherentteja ajattelun suuntauksia myös harkinnan ulkopuolelle, jos mieli takertuu havainnoitavissa olevien ilmiöiden sijaan käsitteisiin (vahvistusharha). Näitä uusia käsitteitä, joiden käyttöönoton perustelut ovat vähintäänkin kyseenalaisia on ilmaantunut massamediaan taas viime vuosien aikana paljon. Monesti ne leviävät joko humanistisen alan edustajan tai poliittisen aktiivin suusta. Koulutetaanko ihmisiä tarpeeksi arvostamaan harkintaa ja tarkkuutta käsitteiden muodostamisessa ja käyttöönotossa? Kehnot käsitteet ovat oiva tie hämmennykseen.
Näiden uudissanojen ja ilmausten, sekä sanojen soveltavan käytön historiallisia muutoksia on mahdollista seurata, ainakin kirjallisten lähteiden kautta (sillä huomiolla, että jälkikäteiset muutokset eivät ole välttämättä digitaalisissa lähteissä näkyvissä ja että dataa on mahdollista siirtää käytön ulottumattomiin). Tarkoitushakuisen ilmausten saamiin merkityksiin vaikuttamisen tunnistaminen edellyttää kyllä kykyä irrottautua nykyhetkessä vaaditusta määritelmästä, jos muuttunut käyttö on levinnyt jo paljon. Täytyy kyetä selvittämään aiempi merkitys. Aina uusi merkitys ei ole parempi asioiden ymmärryksen mahdollistamisen tai kommunikaation näkökulmasta. Esteet sujuvalle ja selkeälle, selkeään käsitteistöön nojautuvalle kommunikaatiolle voivat olla strategisia. Voidaan hyödyntää pinnallista likeisyyttä ulottamaan sanan käyttöä uuteen yhteyteen. Samalla vanha merkitys tulee haudatuksi ilmauksen uusien käyttäjien kautta, mikä voi synnyttää hyvinkin haitallista hämmennystä ja vanhaan merkitykseen liittyvän tiedon "unohtumista" julkisista diskursseista. Vanhanmuotoisesta käytöstä voidaan jopa rankaista sosiaalisesti, esimerkiksi nöyryyttäen. Työ edellyttää tarkkuutta ja valmiutta rakentaa käsite- ja merkityskarttoja. Tätä vaikuttamista on mahdollista tehdä osittain siksi, että todella harva ihminen motivoituu oikeasti selvittämään kokonaisuuksia. Selvittämisen työmäärä itsessään toimii luotaantyöntävänä asiana. Taitava kirjoittaja tai puhemallien valmistelija osaa käyttää näitä asioita hyödykseen. Kummallisuuksia huomaavilla voi olla paljon menetettävää tällaisen toiminnnan julkisen haastamisen kanssa, jos levittäjällä on oikeanlaista arvovaltaa tai tukenaan mobilisoituvia ihmisiä, jotka pyrkivät synnyttämään haastajalle näkyviä haittoja, olivat heidän syynsä mitä hyvänsä.
Mielenkiintoinen näkemys. Voitko sanoa pari esimerkkiä näistä uusista käsitteistä jota on ujutettu / yritetään ujuttaa osaksi julkisia diskursseja? Vai tarkoitatko juuri näitä videolla esiintyviä termejä?
Go Pekka
Vieras ehdotus: Taiteilija, Teemu Mäki.
👎