Mulla tullee mieleen vaan se että tää vanhempi lapsi kokeilee sun rajoja. Aina lapset kokeilee ja hakee missä ja millanen auktoriteetti olet 😅 tsemppiä! Lasten kanssa on vaihtelevia päiviä jopa minuutteja 🙈🤪😅 tsemiä!👍🤗
Siis mä niin samaistun noihin "oon huono au pairi-fiiliksiin"! Olin ite ennen au pairiks lähtöä päiväkodissa töissä ja siellä ne lapset tuli joka aamu halaamaan kun tulin töihin. Sit taas au pairina Espanjassa ekan kuukauden ajan (ja usein vieläkin) piti oikeen suostutella, että haluutteko nyt pliis leikkiä mun kanssa/pestä hampaat/siivota lelut...Tosi turhauttavaa, kun oikeasti yrität olla mukava ja positiivinen ja ne jutut mitä pyydät on luokkaa bare minimum. Tsempiks voin kuitenkin sanoa, että mulla helpotti ekan 2kk jälkeen tosi paljon ja nyt tullaan tosi hyvin juttuun lasten kanssa, eli kannattaa myös antaa aikaa💗💗
Ekaks, ootpa rohkee ku lähit aupairiks! Se ei oo yhtään niin helppoo hommaa mitä luulis vaan yllättävän rankkaa justkin tuon takia mitä mainitsit kun asuu siellä ’työpaikalla’. Et propsit sulle 👏🏼 Ja toiseks halusin kommentoida tuota tilannetta sun hostlapsien kanssa jos yhtään pystyis auttaa. Mäki olin aupairina Englannissa melkein kymmenen vuotta sitten (apua 😂) ja mulla oli IHAN sama tilanne vanhimman lapsen kanssa.. oli ihan kamalat ekat kaks kuukautta kun se vaan huus ja itki aina ku oli mun seurassa. Olin niin lähellä luovuttaa mut mä sit kuitenkin päätin et hitto mä en anna periks ja olin suunnitellu jäävän vuodeks ja hitto mähän jään! Niinkuin lapsista vähän voi arvatakin niin hänhän sitten tottui muhun ajan myötä ja ymmärs että eihän tää ookkaan niin paha tilanne ja lähennyttiin sitten tosi paljon ja loppu 10kk olivat sitten aivan ihania ❤ lapsilla vaan kestää tottua siihen uuteen tyyppiin ja varsinkin se yksityiskohta kun tää ’tyyppi’ vielä pyörii siellä lapsen kotona mikä hämmentää niitä vielä enemmän. Että mä haluisin uskoo että ne kyllä tottuu, nyt on rankkaa ja se saakin olla! Mutta kyllä ne leppyy ja hitsi se on ihanin tunne kun ne sit sen tekee ja pääsee lähentymään lapsien kanssa ihan eritavalla kuin missään päiväkodeissa koskaan 🥰 Ps. Paras vinkki mitä mulle sanottiin ku lähin ja haluan sanoo aina kaikille eteenpäin: kestä ne ekat kolme kuukautta! ne on aina rankimmat, sit leppyy ❤️ onnee sun seikkailuun!
❤❤ noi maisemat ja meri mitä ihmettä. Siis fiilaan niin paljon tota että ei pysty rentoutumaan ku tuntuu et kokoajan odotetaan et tekis lasten kaa jotain yms😫😫 ja sit ku hypetys ei toimi kun se hypetys ärsyttää niitä, menee tunteisiin..
En oikeestaan ikinä kommentoi videoihin, mutta täytyy jakaa vähän omia kokemuksia (olin Amerikassa 1,5kk tän vuoden heinä-elokuussa). Ymmärrän NIIN HYVIN tuon että aina on sellanen olo että pitäis tehä enemmän ja auttaa jne, mulla oli kans ihan sama tunne, koska mullakaan ei esim ollu selkeitä työtuntiaikoja. Mulle kuitenki perheen äiti sano että ymmärrän että lapset tykkää olla sun kanssa (mulla oli tää tilanne onneks), mutta että voit myös reilusti ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka pyörälenkille tai yksin huoneeseen, kerrot vaan lapsille. Se autto, mutta ymmärrän että jos nää lapset ei oikeesti oo vielä tottunut siihen että talossa asuu uus ihminen ja sanoo sulle noin ilkeitä asioita nii on vähä eri tilanne. Voisit kuitenki varmaan sanoa tosta tunteesta sun host-vanhemmille, niinku itekki puhuit videossa. Noista lapsista, ihan vasta luin tällasen tosiasian että lapset näyttää negatiivisia tunteita eniten sellasissa kotioloissa, jotka on turvalliset ja joissa on hyvä olla. Huonoissa oloissa kaikki keskittyminen laitetaan lähinnä ”selviytymiseen”, ja niinku sanoit siinä sun perheessä on ilmeisesti hyvät olot lapsilla. Sanon tän koska aattelen että sun ei pidä syyttää ittees tai ajatella että teet jotain väärin. Lapset osaa olla myös aika ilkeitä. Omasta kokemuksestaa au pairina sanoisin että vaikeissa hetkissä lasten kanssa auttaa se että näyttää ja sanottaa omia loukkaantumisen ja surullisuuden tunteita niille lapsille, se kummasti saattaa saada ne ajattelemaan sanomisiaan. Mun tilanteessa vanhin oli 4v ja sen silminnähden huomas miten mun surullisuus sai sen ajattelemaan. Mulla Amerikassa lapsia kohdeltiin vanhempien toimesta aika huonosti (siellä esim tukistamiset ja muut kurituskeinot on laillisia ja aika normaaleja, onneks olin siellä niin vähän aikaa), joten koska mää esim halailin lapsia ja olin kiltti ja ystävällinen nii luonnollisestikin ne pääasiassa tykkäs musta. Vaikeita hetkiä kuitenki oli, esim ihan jäätäviä itku-huuto-potku-raivareita. Luultavasti koska lapset, todennäkösesti näiden vanhempien toimien takia, saatto kokea valtavaa turvattomuutta joistain asioista ja purki sen muhun. Yks juttu mitä muuten tein paljon mun 2- ja 4v-host-lasten kanssa oli maalaaminen ja piirtäminen. Ne tykkäs siitä, mää tykkäsin siitä ja siinä sai kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. Saatiin myös rakennettua siihen sellanen rutiini, että lopussa lapsetki oppi että ei saa sotkea, jäljet siivotaan jne. Pohjimmiltaan ne tykkäs siitä varmasti siksi että joku vanhempi aidosti vietti niiden kanssa aikaa, kehu piirustuksia jne. En nyt muista näitten sun host-lasten ikiä tms, mutta jos ne yhtään vaikuttaa siltä että haluis maalata/piirtää nii kantsii ehottaa ja kokeilla! Au pairina olo on oikeesti rankkaa, opin sen itekki, mutta vitsit siinä kasvaa ja saa kokemuksia. Tää kommentti veny ihan romaaniksi mutta koin niin suurta samaistumista tästä videosta että päätin jakaa:)) toivottavasti lasten kanssa alkaa mennä vähän paremmin ja nautit sun loppuajasta siellä!!
Millasta on ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä? :D Aion ite mennä lukion jälkeen Ausseihin ja mun ehdoton vaatimus on se, että lapsia ei tarvi kuskata mihinkään autolla. En haluu laittaa niitten (ja omaa) henkeä vaaraan lol
Tsemppiä no ei oo varmasti ole ollu helppoo uus maa uudet haasteet kuitenki yms,siihen nähden kuitenkin oot selvinny ihan hyvin :)) btw sun videoita on kuitenkin mukava seurata jatka samaan malliin
IHAN super hyvä video
Oot sä kyl mieletön!
Joo South Bank on
Mulla tullee mieleen vaan se että tää vanhempi lapsi kokeilee sun rajoja. Aina lapset kokeilee ja hakee missä ja millanen auktoriteetti olet 😅 tsemppiä! Lasten kanssa on vaihtelevia päiviä jopa minuutteja 🙈🤪😅 tsemiä!👍🤗
Siis mä niin samaistun noihin "oon huono au pairi-fiiliksiin"! Olin ite ennen au pairiks lähtöä päiväkodissa töissä ja siellä ne lapset tuli joka aamu halaamaan kun tulin töihin. Sit taas au pairina Espanjassa ekan kuukauden ajan (ja usein vieläkin) piti oikeen suostutella, että haluutteko nyt pliis leikkiä mun kanssa/pestä hampaat/siivota lelut...Tosi turhauttavaa, kun oikeasti yrität olla mukava ja positiivinen ja ne jutut mitä pyydät on luokkaa bare minimum. Tsempiks voin kuitenkin sanoa, että mulla helpotti ekan 2kk jälkeen tosi paljon ja nyt tullaan tosi hyvin juttuun lasten kanssa, eli kannattaa myös antaa aikaa💗💗
Ah joo ihana kuulla koska toi kuulostaa just samalta mitä mulla on ollu 🙏 Itellä nyt reilu kuukaus takana ja vähän alkaa helpottaa pikkuhiljaa 😂
Tosi hyvä video! Oli kiva kuulla aussikuulumisia 🥰
Ekaks, ootpa rohkee ku lähit aupairiks! Se ei oo yhtään niin helppoo hommaa mitä luulis vaan yllättävän rankkaa justkin tuon takia mitä mainitsit kun asuu siellä ’työpaikalla’. Et propsit sulle 👏🏼
Ja toiseks halusin kommentoida tuota tilannetta sun hostlapsien kanssa jos yhtään pystyis auttaa. Mäki olin aupairina Englannissa melkein kymmenen vuotta sitten (apua 😂) ja mulla oli IHAN sama tilanne vanhimman lapsen kanssa.. oli ihan kamalat ekat kaks kuukautta kun se vaan huus ja itki aina ku oli mun seurassa. Olin niin lähellä luovuttaa mut mä sit kuitenkin päätin et hitto mä en anna periks ja olin suunnitellu jäävän vuodeks ja hitto mähän jään! Niinkuin lapsista vähän voi arvatakin niin hänhän sitten tottui muhun ajan myötä ja ymmärs että eihän tää ookkaan niin paha tilanne ja lähennyttiin sitten tosi paljon ja loppu 10kk olivat sitten aivan ihania ❤ lapsilla vaan kestää tottua siihen uuteen tyyppiin ja varsinkin se yksityiskohta kun tää ’tyyppi’ vielä pyörii siellä lapsen kotona mikä hämmentää niitä vielä enemmän. Että mä haluisin uskoo että ne kyllä tottuu, nyt on rankkaa ja se saakin olla! Mutta kyllä ne leppyy ja hitsi se on ihanin tunne kun ne sit sen tekee ja pääsee lähentymään lapsien kanssa ihan eritavalla kuin missään päiväkodeissa koskaan 🥰
Ps. Paras vinkki mitä mulle sanottiin ku lähin ja haluan sanoo aina kaikille eteenpäin: kestä ne ekat kolme kuukautta! ne on aina rankimmat, sit leppyy ❤️ onnee sun seikkailuun!
❤❤ noi maisemat ja meri mitä ihmettä. Siis fiilaan niin paljon tota että ei pysty rentoutumaan ku tuntuu et kokoajan odotetaan et tekis lasten kaa jotain yms😫😫 ja sit ku hypetys ei toimi kun se hypetys ärsyttää niitä, menee tunteisiin..
siisku tää 😭🙏
En oikeestaan ikinä kommentoi videoihin, mutta täytyy jakaa vähän omia kokemuksia (olin Amerikassa 1,5kk tän vuoden heinä-elokuussa). Ymmärrän NIIN HYVIN tuon että aina on sellanen olo että pitäis tehä enemmän ja auttaa jne, mulla oli kans ihan sama tunne, koska mullakaan ei esim ollu selkeitä työtuntiaikoja. Mulle kuitenki perheen äiti sano että ymmärrän että lapset tykkää olla sun kanssa (mulla oli tää tilanne onneks), mutta että voit myös reilusti ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka pyörälenkille tai yksin huoneeseen, kerrot vaan lapsille. Se autto, mutta ymmärrän että jos nää lapset ei oikeesti oo vielä tottunut siihen että talossa asuu uus ihminen ja sanoo sulle noin ilkeitä asioita nii on vähä eri tilanne. Voisit kuitenki varmaan sanoa tosta tunteesta sun host-vanhemmille, niinku itekki puhuit videossa.
Noista lapsista, ihan vasta luin tällasen tosiasian että lapset näyttää negatiivisia tunteita eniten sellasissa kotioloissa, jotka on turvalliset ja joissa on hyvä olla. Huonoissa oloissa kaikki keskittyminen laitetaan lähinnä ”selviytymiseen”, ja niinku sanoit siinä sun perheessä on ilmeisesti hyvät olot lapsilla. Sanon tän koska aattelen että sun ei pidä syyttää ittees tai ajatella että teet jotain väärin. Lapset osaa olla myös aika ilkeitä. Omasta kokemuksestaa au pairina sanoisin että vaikeissa hetkissä lasten kanssa auttaa se että näyttää ja sanottaa omia loukkaantumisen ja surullisuuden tunteita niille lapsille, se kummasti saattaa saada ne ajattelemaan sanomisiaan. Mun tilanteessa vanhin oli 4v ja sen silminnähden huomas miten mun surullisuus sai sen ajattelemaan. Mulla Amerikassa lapsia kohdeltiin vanhempien toimesta aika huonosti (siellä esim tukistamiset ja muut kurituskeinot on laillisia ja aika normaaleja, onneks olin siellä niin vähän aikaa), joten koska mää esim halailin lapsia ja olin kiltti ja ystävällinen nii luonnollisestikin ne pääasiassa tykkäs musta. Vaikeita hetkiä kuitenki oli, esim ihan jäätäviä itku-huuto-potku-raivareita. Luultavasti koska lapset, todennäkösesti näiden vanhempien toimien takia, saatto kokea valtavaa turvattomuutta joistain asioista ja purki sen muhun.
Yks juttu mitä muuten tein paljon mun 2- ja 4v-host-lasten kanssa oli maalaaminen ja piirtäminen. Ne tykkäs siitä, mää tykkäsin siitä ja siinä sai kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. Saatiin myös rakennettua siihen sellanen rutiini, että lopussa lapsetki oppi että ei saa sotkea, jäljet siivotaan jne. Pohjimmiltaan ne tykkäs siitä varmasti siksi että joku vanhempi aidosti vietti niiden kanssa aikaa, kehu piirustuksia jne. En nyt muista näitten sun host-lasten ikiä tms, mutta jos ne yhtään vaikuttaa siltä että haluis maalata/piirtää nii kantsii ehottaa ja kokeilla!
Au pairina olo on oikeesti rankkaa, opin sen itekki, mutta vitsit siinä kasvaa ja saa kokemuksia. Tää kommentti veny ihan romaaniksi mutta koin niin suurta samaistumista tästä videosta että päätin jakaa:)) toivottavasti lasten kanssa alkaa mennä vähän paremmin ja nautit sun loppuajasta siellä!!
Kiitos tästä vertaistuesta
vähänkö kiva kattoo taas siun videoita noiden vaihtovideoiden jälkeen pitkästä aikaa (: tsemppiä tulevaan!
Millasta on ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä? :D Aion ite mennä lukion jälkeen Ausseihin ja mun ehdoton vaatimus on se, että lapsia ei tarvi kuskata mihinkään autolla. En haluu laittaa niitten (ja omaa) henkeä vaaraan lol
Puhun tästä itseasiassa mun seuraavalla videolla just 😊
Onko suunnitelmia, mitä sen jälkeen kun lähdet sieltä perheestä? 🤔 Tsemppiä loppuaikaan! 🤍
Kiitti! Ei oo tarkkaa suunnitelmaa, mutta ainakin käyn Uudessa Seelannissa ja sit jatkan matkaa jonnekin muualle Ausseihin :)
Tsemppiä no ei oo varmasti ole ollu helppoo uus maa uudet haasteet kuitenki yms,siihen nähden kuitenkin oot selvinny ihan hyvin :)) btw sun videoita on kuitenkin mukava seurata jatka samaan malliin
Onko sulla mitään diagnoosia? Juuri tuohon kun olet niin väsyneen tai poissaolevan oloinen?
Narkolepsia 🙏
ai ootko siellä perheessä enään pari kuukautta
joo, siten matka jatkuu muualle :)