Jälkikäteen ajateltuna olen sitä miettiny että mikä näistä tekee niin kaavanomaisia ihmisiä? Omat tunteet on kirjavat ja toisella osapuolella ei tunnu olevan kun juuri tämä viha ja kateus, käsittämätöntä.. tammikuun jälkeen vanhin poika ei ole ollut yökylässä eikä likka maaliskuun jälkeen jonka koen kilpailuna (myrkyttäminen). Kyselee lasten kautta miten remontti edistyy ja stalkkaa somen kautta mitä touhuan vaikka esti somessa minut (kateus).
Tämän olen kokenut!Musertavaa on ollut jo yli kymmenen vuotta😔Miten voit tietää tämän niin tarkasti?Tiedän,että tämän tietää vain hän,joka on kaiken tämän pahoinpitelyn kokenut...Olen videoistasi saanut niin paljon ymmärrystä tähän kaikkeen....Kiitos🙏❤️
Moi. Olen katsellut nyt aiheen videoita jonkun aikaa. Tilanteeni on melko lailla verrannollinen omaasi. Itse lähdin suhteellisen lyhyen tuntemisen jälkeen 12-vuodeksi Afrikkaan vaimon töiden vuoksi. Melkolailla koko paletti tuli sinä aikana silmille ja nyt lisää viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen palattuamme. Yksi todella hyvä ystävä oli ennen lähtöäni, hän tuli käymäänkin savanneilla ja sai vastaansa hyyvin jäätävää kohtelua. Kesälomilla muiden kavereiden näkemistä pyrittiin estämään jne. Maailmalta löytyneiden ystävien vierailut on järjestelmällisesti pyritty estämään (koska heillä on tiedossa mitä sain siellä kokea). Nyt kun kupla on puhjennut (hän lähti ja jätti ennen kuin minä ehdin ensin, toki sukulaisilleni ensin minut selkäni takana raivohulluksi alkoholistiksi leimaten)... Onneksi pääsin jo tässä akuutissa vaiheessa avun piiriin, terapiaan käy todennäköisesti myöhemmin tieni. Kiitos näistä videoista. Niin paljon kamalia, tuttuja asioita että itkettää.
2 года назад
Sen se tekee: kun alkaa ymmärtää koko kupletin juonen ja nähdä, miten jäätävää kyyti on ollut, tulevat tunteet pintaan. Itku on usein monivivahteista: surua, ahdistusta, itsensä ymmärtämistä, kiukkua, helpottavaa.. Itku todellakin on terapeuttista, monenlaisia patoja avaavaa! Upeaa, että olet 'avun piirissä' - yksin ei ole tarkoitettua tarpoa näitä soita läpi❣
yhden asian teille uhreille haluan sanoa kun olette pääsee tästä helvetistä eroon vaikka ette ette halua parisuhdetta mutta saatte ystävänne takaisin etkä ole kotisi vanki saat olla vapaa ja nauttia ystävien seurasta ja saa tehdä mitä haluat nauttikaa elämästä erään lainen elämän kokemus jota en kenellekään halua mutta toivotan teille ihanaa suhdetta jossa saatte rakkautta arvostusta sinä tosiaan jota olen kuunnellut siksi toivotan teille kaikee hyvää jaen osaa sanoa mutta tätä tarkoitan❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Taas osuu naulankantaan. Uskomatonta. Tässä nyt 5-6v putkeen yksin yrittäneenä voin yhtyä aivan 100%sti kaikkeen mitä sanoit, toinen vaan on ja tuijottaa puhelintaan "kun et tehnyt silloin mitään kun oli sen aika niin vähempikin riittää". Yksin tässä itse saa olla, aivan juuri kuten kuvasin joskus hänelle omia kokemuksiani lapsuuden tietyiltä ajoilta, toinen toki otti niistä onkeen ja käytti niitä minua parhaiten vastaan. Ajoi kokonaan perheestä erilleen ja piti oman perheensä aivan keskiössä, sitä tässä miettinyt olenko kokonaisen narsistiperheen keskiössä ollut 19v ajan? Siltä se vaikuttaa. Todella kovan psyykkeen heittelyn ja ankaran tuhoamisenvimman edessä varsinkin suhteen alkuaikoina, kaikki muuttui kun ensimmäinen lapsi syntyi, silloin perheensä muutti minuun hieman suopeammaksi suhtautumistaan. Puoliso muuttui todella kriittiseksi omia lapsiaan kohtaan, täysin kylmä, aivan omantiensä kulkija. "Mielummin töissä kuin kotona, isä saa hoitaa teidät, minä en teidän kanssanne jaksa pelleillä"
Mä olen kokenut jollainlailla, että syy siihen, miksi itse pysyn yksin, minkä katson olevan täysin narsistivanhemman syytä, eikä ole lähtöisin minusta itsestäni, on jonkinlainen purkautumaton viha. Saattaisin syytää mahdollisiin tukijoihini sellaista vihaa, että pelkäisin heidänkin leimaavan minut pahaksi, epävakaaksi, ilkeäksi, kieroksi ja hulluksi. En tiedä, mistä vihasta on kysymys, mutta tavallaan tulee mieleen ehkä jonkinlainen petetyn ihmisen raivo. Minua on petetty paskoilla tarinoilla rakastavista äideistäja ymmärtävistä ystävistä! Jos minulla on ollut jokin asia pahasti narsistin takia, niin MINUT on tuomittu. Ihmisissä on myös paljon kenties inhimillistä, mutta todella satuttavaa itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. Minunkaan kipuni kohdalla ei ole mietitty, että mikä saa minut (kivan ihmisen??) käyttäytymään jollainlailla huonosti vaan ihmiset keskittyvät määkimään siitä, mihin heitä sattui! Ja että sen tein minä! Vaikka jokin vastuu muillakin on ymmärtää tai hakea selitystä jonkun toimintaan, eikä syytellä. Lisäksi minulla ei ole yhtäkään konkreettista esimerkkiä tai tilannetta, että minua olisi kohdeltu näin, ei, että olisin saanut pelkäämäni kaltaista kohtelua. Narsisti se niitä maalaili. Noin minusta ajatellaan. Kukaan ei ymmärtäisi minun vihaani (jos sain raivokohtauksen narsistia päin). Kukaan ei olisi ystävä, jos käyttäydyn heitä kohtaan noin. Miksi v*tussa mä käyttäytyisin ketään hyvää ja kilttiä ihmistä kohtaan niin? Tätä narsistivanhempi ei koskaan kyseenalaistanut. Miten se id*ootti ei tajunnut, että sitä käytöstä sai vain hän, koska hän oli ja on ihan h*lvetin p*ska ihminen? Olin vain liian pieni ja liian aseeton, kun hän paasaa, että jos käyttäydyn näin muita kohtaan, minua halveksii kaikki! Sanoin, että en käyttäydy niin ketään muuta kohtaan, johon narsistivanhempi, että ”niinhän sä luulet!” ja kaikkea p*skaa... Pahoittelut synkästä vuodatuksesta 😥
3 года назад+1
Älä pyydä anteeksi pahaa oloasi tai sitä, että otat rohkeasti kipeitä juttuja esiin; edistystä tapahtuu vain silloin, kun saa tulla kipujensa kanssa nähdyksi, ja muistetaan sekin, että puhut taatusti monen suulla eli lukijoissa on heitä, jotka painii aivan samankaltaisten asioiden parissa, mutta eivät uskalla kirjoittaa - siksi aina sanonkin, että mietinnät täällä voivat olla yllättävänkin terapeuttisia tämän yhteisön ihmisille! Mahtavia osuvia, erittäin analyyttisiä ajatuksia kirjoitit jälleen, wau! Uskon, että moni uskoo välttävänsä ihmissuhteita narsistisen ihmissuhteen jälkeen vain sen vuoksi, että ei enää luota toisiin ihmisiin, mikä onkin yksi ongelma siellä taustalla; ja sen taustalla on usein valtava pelko tulla uudelleen hylätyksi, häpäistyksi, mitätöidyksi.. joten ei ihme, että luottamuspula on valtava. Mutta tämä ei ole ainoa vaikutin (aivan kuin siinä ei jo olisi!), heitänpä tähän kaksi 'ehdotusta': 1. vaikutin eristäytymiselle voi olla myös se, että olen omaksunut taakankantaja-roolin eli vaikka oikeudentaju minussa huutaisikin sen perään, että ihmissuhteissa molempien osapuolten tulisi kantaa vastuuta ja sietää toisen keskeneräisyyttä, en silti syvimmiltäni uskalla heittäytyä käytännössä siihen olettamukseen siksi, että otan vastuun kuitenkin omalle kontolle, saatan ajatella alitajuisesti, että vain minä olen 'tunnevammainen' ja muut ovat 'viattomia ja normaaleja', joten "olisin taatusti ihmissuhteessa se ongelman ydin, mua kuitenkin syyllistettäisiin, ja varmaan niin olisikin, kannanhan sisälläni sellaista vihaa, että rikkoisin kaikki ympärilläni ja muut ovat siihen osattomia.." - tämä pelko dominoisi todellakin, jos minuun olisi istutettu taakankantaja-rooli niinä vuosina, jolloin minuuteni rakentui; se on itselle vahingollinen minäkuva, josta ulosoppiminen on työlästä, ei mahdotonta, mutta usein näköalattoman tuntuista. Usein sanottukin, että trauma koostuu näistä: rikkoutuneesta minäkuvasta, itsetunnosta ja ihmisarvosta, joten olemme niin isojen asioiden äärellä, että olisi outoa, jos emme reagoisi esim. juuri vihalla, sillä hyökkäys on paras puolustus, ei hedelmällisin, mutta ymmärrettävää. Tätä vyyhtiä on siis tuikitärkeää minun/sinun terapiassa purkaa. 2.) ..ja taakankantaja-roolin lisäksi olen ainakin omalla kohdallani tunnistanut masennuksen; terapeuttini on opettanut, että yksi merkittävimpiä vihan tunteen synnyttäjiä on masennus, joka on koteloitunut sisimpäämme. Olkoonkin, että se ulospäin näyttäytyy jopa aggressiivisena käyttäytymisenä, sen perimmäinen aiheuttaja on 'se pieni masentunut lapsi meissä, joka koettaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi'. Nämä terapiassa opitut ovat auttaneet ainakin itseäni olemaan itselleni armollinen, tajuamaan, että vaikka toki olenkin keskeneräinen, niin niin ovat toisetkin ihmiset, minulla on lupa jakaa vastuuta myös muille ja minulla on lupa kokea loukatuksi tulemista ilman syyllisyyttä eli haastaa muitakin vastuunottoon - ja itse asiassa on hyvin paljon mahdollista, että useat ihmiset ottavatkin sen vastuun, meissä vaan voi olla julmetun vahvassa uskomus, että kukaan ei vastuuta ota, koska itselle läheiset ihmiset ovat sellaisen trauman aiheuttaneet - tosiasiassa kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti vastuuttomia. Lahjakas koomikko Jope Ruonansuu (RIP) oli keksinyt paljonpuhuvan sloganin yhdelle hahmoistaan: "Sori, ku synnyin ja anteeksi, ku oon olemassa" - ja nuo sanat ovat kuvanneet minua vuosikymmenet, ei niin, että olisin tajunnut tätä ajatusta minussa, vaan se on jyllännyt jossain tuolla taustalla, ja kentällä se on näkynyt alituisena alamittaisuutena suhteessa muihin ihmisiin. Vaikka narsisti on väkivaltainen pahoinpitelijä, niin olen siksi tarrautunut sellaiseen ihmiseen, koska alussa sain hänen kanssaan MUKAMASTE eheytymisen kokemuksen, ja se oli traumasiteen kivijalka - pahoinpitelystä huolimatta roikuin epätoivoisesti kiinni tuossa eheytymisen kokemuksessa, vaikka se olikin illuusio, mutta tunnetasolla niin voimakas! Itselleni ollut tärkeää ymmärtää tämä: pahoinpitelijä on vastuussa omista teoistaan, itse olen vastuussa omistani ja tässä tilanteessa myös toipumisestani, ei kuitenkaan yksin. Terveemmän minäkuvan, itsetunnon ja omanarvontunnon myötä voin valita eristäytymisen sijaan myös ihmissuhteissa elämisen; jos eristäytymiseenkin on ollut vaikuttimia - vaikuttimia voi olla myös yhteydessä elämiselle, meidän ei tarvitse olla yksinäisyyden vankina, se ei ole meidän minuus, vaan tila. Muutos voi tapahtua askel askeleelta.
Olen ollut jossain cakaistuspommitulsessa videoittesi parissa muutanan päivän. Ei hätää, olen saanut neuleitani valmiiksi samala. Olen toki jo muutaman vuoden selvittänyt narsismia - tosin taukoja pitpen - mutta ehkä, kun kuuntelee omalla kielellään näitä asioita, se vielä osuu paremmin ytimeen. Kiitos paljon! Ilmaisusi on niin selkeää ja käytät vieläpä samoja sanoja kuin miten itse olen kokenunut. Esim. Että tunnen olevani paha ja paska, että koko maailman pahuus on kulminoitunut minuun, olen syyllinen kai jopa Putinin hulluuteen enkä tiedä, MIKSI. Luin YK:n ihmisoikeuksien julistustakin eräänä vuonna ja pohdin, miksi minä olen paha ja välrässä halutessani niitä oikeuksia itselleni, mm. kotirauhaa. Oikeus valita puolisonsa jne.
Muista, että narsistin manipulointi on saanut sinussa tämän vähättelyn itseäsi kohtaan aikaan. Muista: olet arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin olet. Keskity omaan hyviinvointiisi. Hae apua terapiasta. Rakkaus itseään kohtaan on elämän a ja o. Ilman sitä emme tunnista oikeaa rakkautta muiden taholta.❤️ Olen selvinnyt kahdesta narsistisesta suhteesta ja vihdoin löytänyt itseni. Se on ollut kaiken tuskan arvoista.
Henkiseltä kannalta katsottuna, kanvattaa uskoa, että valo voittaa, rakkaus on vahvempi side kuin mikään manipulaatio. En sius tarkoita, että rakjaus jestää kaiken ja alistuu narsistille, vaan kun valon, eli ystävällisyyden ja avoimuuden ja aitouden, sehän tarkoittaa narsistin jättämistä taakse. Ja minusta tuntuu, että kun on nyt taas päässyt calon puolelle, se on voittajan puoli. Eikä tämä itsestään tule. Se on tullut, kun epätoivousiakin hetkinä, kun on halunnut ensisijaisesti vetää itsensä hirteen, on sanonut itselkeen: ”On olemassa jotain parempaa kuin tämä!” Ja sitten se tulee, se joku parempi asia, tilanne, aidosti myötätuntoinen ihminen vaikka kaupan kassalla, ja sitten taas joku parempi… ja niin alkaa uskoa valon voimaan entistä enemmän.
Kyllä, mullekin sanottiin: "Nyt sulla on mut! Mä pidän susta huolta". Ja johdonmukasesti läheiset ystäväni mustamaalattiin ja haukuttiin. Ja kun tähän liittyi hengellinen väkivalta, toinen kertoi olevan Jumalan tahto, että nämä ystävät jää mun elämästä.
3 года назад+1
Ja niin luotiin tunneside, jotta voi tehdä toisesta riippuvaisen..
Sama kokemus. Ystävät eivät kelvanneet. Enkä saanut pitää läheisiin yhteyttä. Tai pahoitti mielensä jos menin kylään sukulaisten tykö ja pommitti koska tulen takaisin.
”En voi ikinä kokea vastaavaa kenenkään kanssa.” Tässä muutama päivä sitten ajattelin, etten enää haluakaan kokea vastaavia tunteita. En halua olla lumoutunut ja suorastaan roikkua jossakyssa. En halua ns. rakastua tavalla, kota joka tuutissa mainostetaan intohimona. En halua mitään erityistä intohimoa. Pikemminkin toveruutta, luottamusta, avoimuutta, ystävyyttä, empatiaa, lohtuakin tarpeen tullen. Tunteita, jotka ovat hienovaraisia. Sen ”vastaavan” kokeminen ei kiinnosta enää pätkän vertaa. Ylipäätään hävettää, että olen koskaan vaipunut niin alas, että olen antanut kenenkään ”viedä kenkiä” jalasta. Huh. Ei enää, kiitos! 😅
Год назад
Bingo! 💛
4 года назад+1
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
vaikka narsisti yrittää estää tapaamasta muita mutta hän on itse tosi yksinäinen kuten entinen vaimoni ei hänellä ollut ystäviä kun hän ei tullut kenenkään toimeen jos hän sai ystävän ei mennyt pitkää kun tuli riita kun ei sietänyt jos toinen oli eri mieltä sääliksi käy miten voi olla niin yksinäinen mutta itsepähän kuoppansa kaivaa
Год назад+1
Tuo on hyvä huomio: ystävyyssuhteissakaan narsisti ei kykene ihmissuhteen luomiseen sen varsinaisessa merkityksessä. Myös ystävät ovat narsistisia lähteitä, joten jos nämä eivät suostu siihen 'rooliin', leimahtaa riita. Ja ei narsisti senkään vuoksi pysty todellisiin ystävyyssuhteisiin, koska hän ei voi päästää ketään oikeasti lähelle näkemään itsestään totuutta. Piilonarsisteilla on usein YKSI tukikeppi-ihminen, narsistinen lähde sekin, mutta sellainen isoveli- t. -sisko yleensä löytyy. Ei sekään ole kuitenkaan syvällinen, vaan tarvitsevuuteen perustuva. Ilminarsisti puolestaan ei tarvitse ketään eikä koskaan. Omasta mielestään.. Noin karkeasti sanottuna.
näinpä: narsisti tulee suhteeseen petos mielessään..hänellä on salattuja agendoja. Hän osaa käsikirjoituksen, jossa koukuttaa uhrinsa. On kohtelias, antelias ja rakastava...kuin unelmien prinssi. Tämä näytelmä saa siirtyä sivuun, kun uhri on rakastunut (koukussa). Sitä sitten ihmettelemään, mihin se unelmien prinssi häipyi..? Se näyttäytyy vain sopivasti silloin tällöin muistuttaakseen että hän on erityinen..ja näin pitää uhrin kiinni itsessään. Kun uhri alkaa kapinoida tunnistettuaan kaavan, narsisti alkaa nakertaa uhrin itsetuntoa rajummin: hän alistaa uhria nimittelyllä, vähättelyllä, henkisellä väkivallalla, valehtelemalla, nolaamalla.
Narsisti. Juuri jakaa tietoa uhrista. Just siksi että narsisti olisi uhrille Paras. Narsisti eristää uhrinsa jopa hänen omasta perheestä. Omista läheisistä. Näin toimii.
Ei cain perisuhteessa, vaan myös perheessä. Sut saadaan uskomaan, että ilet niin iljettävä, ettei kukaan muu kuin sun vanhemmat voi susta tykätä saati rakastaa. Kuten äitini minulle sanoi: ”Ei kukaan susta tykkää kun sä oot tollanen! Taisi puhua vain omasta puolestaan. Mutta niin, hänen sanavarastossaan usein toustui ”kaikki”, ”ei kukaan” jne. Kun oli kyse kielteisestä suhtautumisesta minuun. Eli siis: Kaikki inhoavat minua eikä kukaan voi minua rakastaa - koska oken tällainen. Paitsi teitenkin vanhempani armollisesti ”rakastivat” minua. Eli ole yksin, istu kotona käsi kädessä äidin ja isin kanssa loppuelämäsi. Eli ei tksinäisyts liity ainoastaan parisuhteeseen. Perheessä on oltava ylsi lapsi, joka vangitaan iluiseen yksinäisyyteen. Muut voivat ja saavat lentää pesästä, mutta paskakasan on jäätävä. Tämä on aivan systemaattinen suunnitelma, oletan.
@ Jep. Hyvää tietoutta. Nyt voi lukea kun aikaa kulunut noin 6 vuotta kun päässyt eroon narsistista, ei tunnu enää niin pahalta. Tosin Ois ollut hyvä lukea tietoutta ihan alussa kun 11 v suhde alkoi, ettei ois jatkanut alun hurmaa. Sitä syytti vain itseään. Kun toinen koko ajan oli jostain närkästynyt. Ei ihan alussa mutta melko pian alkoi pikkuhiljaa tulla esiin epämukavia piirteitä. Lopussa oli ihan hirviö. Ei välittänyt lainkaan. Varmaan oli ollut jo pidemmän aikaa useita muita naisia. Vaikka sanoi ,ettei hommaa enää ketään kun minusta pääsee eroon. Niin oli heti jo uusi uhri. Ja oli seuranhaku sivustolla.
Olet uskomaton! Suuri kiitos ja kumarrus sinulle! 🙏❤️
6 vuotta narsistin perässä juosseena, sanon että nämä videot kun löysin niin olen ennemmän kuin kiitollinen että näitä videoita on täällä tarjolla!
Jälkikäteen ajateltuna olen sitä miettiny että mikä näistä tekee niin kaavanomaisia ihmisiä? Omat tunteet on kirjavat ja toisella osapuolella ei tunnu olevan kun juuri tämä viha ja kateus, käsittämätöntä.. tammikuun jälkeen vanhin poika ei ole ollut yökylässä eikä likka maaliskuun jälkeen jonka koen kilpailuna (myrkyttäminen). Kyselee lasten kautta miten remontti edistyy ja stalkkaa somen kautta mitä touhuan vaikka esti somessa minut (kateus).
Tämän olen kokenut!Musertavaa on ollut jo yli kymmenen vuotta😔Miten voit tietää tämän niin tarkasti?Tiedän,että tämän tietää vain hän,joka on kaiken tämän pahoinpitelyn kokenut...Olen videoistasi saanut niin paljon ymmärrystä tähän kaikkeen....Kiitos🙏❤️
Moi. Olen katsellut nyt aiheen videoita jonkun aikaa. Tilanteeni on melko lailla verrannollinen omaasi. Itse lähdin suhteellisen lyhyen tuntemisen jälkeen 12-vuodeksi Afrikkaan vaimon töiden vuoksi. Melkolailla koko paletti tuli sinä aikana silmille ja nyt lisää viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen palattuamme. Yksi todella hyvä ystävä oli ennen lähtöäni, hän tuli käymäänkin savanneilla ja sai vastaansa hyyvin jäätävää kohtelua. Kesälomilla muiden kavereiden näkemistä pyrittiin estämään jne. Maailmalta löytyneiden ystävien vierailut on järjestelmällisesti pyritty estämään (koska heillä on tiedossa mitä sain siellä kokea). Nyt kun kupla on puhjennut (hän lähti ja jätti ennen kuin minä ehdin ensin, toki sukulaisilleni ensin minut selkäni takana raivohulluksi alkoholistiksi leimaten)... Onneksi pääsin jo tässä akuutissa vaiheessa avun piiriin, terapiaan käy todennäköisesti myöhemmin tieni.
Kiitos näistä videoista. Niin paljon kamalia, tuttuja asioita että itkettää.
Sen se tekee: kun alkaa ymmärtää koko kupletin juonen ja nähdä, miten jäätävää kyyti on ollut, tulevat tunteet pintaan. Itku on usein monivivahteista: surua, ahdistusta, itsensä ymmärtämistä, kiukkua, helpottavaa.. Itku todellakin on terapeuttista, monenlaisia patoja avaavaa! Upeaa, että olet 'avun piirissä' - yksin ei ole tarkoitettua tarpoa näitä soita läpi❣
yhden asian teille uhreille haluan sanoa kun olette pääsee tästä helvetistä eroon vaikka ette ette halua parisuhdetta mutta saatte ystävänne takaisin etkä ole kotisi vanki saat olla vapaa ja nauttia ystävien seurasta ja saa tehdä mitä haluat nauttikaa elämästä erään lainen elämän kokemus jota en kenellekään halua mutta toivotan teille ihanaa suhdetta jossa saatte rakkautta arvostusta sinä tosiaan jota olen kuunnellut siksi toivotan teille kaikee hyvää jaen osaa sanoa mutta tätä tarkoitan❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Taas osuu naulankantaan. Uskomatonta. Tässä nyt 5-6v putkeen yksin yrittäneenä voin yhtyä aivan 100%sti kaikkeen mitä sanoit, toinen vaan on ja tuijottaa puhelintaan "kun et tehnyt silloin mitään kun oli sen aika niin vähempikin riittää". Yksin tässä itse saa olla, aivan juuri kuten kuvasin joskus hänelle omia kokemuksiani lapsuuden tietyiltä ajoilta, toinen toki otti niistä onkeen ja käytti niitä minua parhaiten vastaan. Ajoi kokonaan perheestä erilleen ja piti oman perheensä aivan keskiössä, sitä tässä miettinyt olenko kokonaisen narsistiperheen keskiössä ollut 19v ajan? Siltä se vaikuttaa. Todella kovan psyykkeen heittelyn ja ankaran tuhoamisenvimman edessä varsinkin suhteen alkuaikoina, kaikki muuttui kun ensimmäinen lapsi syntyi, silloin perheensä muutti minuun hieman suopeammaksi suhtautumistaan. Puoliso muuttui todella kriittiseksi omia lapsiaan kohtaan, täysin kylmä, aivan omantiensä kulkija. "Mielummin töissä kuin kotona, isä saa hoitaa teidät, minä en teidän kanssanne jaksa pelleillä"
😢
Mä olen kokenut jollainlailla, että syy siihen, miksi itse pysyn yksin, minkä katson olevan täysin narsistivanhemman syytä, eikä ole lähtöisin minusta itsestäni, on jonkinlainen purkautumaton viha. Saattaisin syytää mahdollisiin tukijoihini sellaista vihaa, että pelkäisin heidänkin leimaavan minut pahaksi, epävakaaksi, ilkeäksi, kieroksi ja hulluksi.
En tiedä, mistä vihasta on kysymys, mutta tavallaan tulee mieleen ehkä jonkinlainen petetyn ihmisen raivo. Minua on petetty paskoilla tarinoilla rakastavista äideistäja ymmärtävistä ystävistä! Jos minulla on ollut jokin asia pahasti narsistin takia, niin MINUT on tuomittu. Ihmisissä on myös paljon kenties inhimillistä, mutta todella satuttavaa itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. Minunkaan kipuni kohdalla ei ole mietitty, että mikä saa minut (kivan ihmisen??) käyttäytymään jollainlailla huonosti vaan ihmiset keskittyvät määkimään siitä, mihin heitä sattui! Ja että sen tein minä! Vaikka jokin vastuu muillakin on ymmärtää tai hakea selitystä jonkun toimintaan, eikä syytellä. Lisäksi minulla ei ole yhtäkään konkreettista esimerkkiä tai tilannetta, että minua olisi kohdeltu näin, ei, että olisin saanut pelkäämäni kaltaista kohtelua.
Narsisti se niitä maalaili. Noin minusta ajatellaan. Kukaan ei ymmärtäisi minun vihaani (jos sain raivokohtauksen narsistia päin). Kukaan ei olisi ystävä, jos käyttäydyn heitä kohtaan noin. Miksi v*tussa mä käyttäytyisin ketään hyvää ja kilttiä ihmistä kohtaan niin? Tätä narsistivanhempi ei koskaan kyseenalaistanut. Miten se id*ootti ei tajunnut, että sitä käytöstä sai vain hän, koska hän oli ja on ihan h*lvetin p*ska ihminen? Olin vain liian pieni ja liian aseeton, kun hän paasaa, että jos käyttäydyn näin muita kohtaan, minua halveksii kaikki! Sanoin, että en käyttäydy niin ketään muuta kohtaan, johon narsistivanhempi, että ”niinhän sä luulet!” ja kaikkea p*skaa...
Pahoittelut synkästä vuodatuksesta 😥
Älä pyydä anteeksi pahaa oloasi tai sitä, että otat rohkeasti kipeitä juttuja esiin; edistystä tapahtuu vain silloin, kun saa tulla kipujensa kanssa nähdyksi, ja muistetaan sekin, että puhut taatusti monen suulla eli lukijoissa on heitä, jotka painii aivan samankaltaisten asioiden parissa, mutta eivät uskalla kirjoittaa - siksi aina sanonkin, että mietinnät täällä voivat olla yllättävänkin terapeuttisia tämän yhteisön ihmisille! Mahtavia osuvia, erittäin analyyttisiä ajatuksia kirjoitit jälleen, wau! Uskon, että moni uskoo välttävänsä ihmissuhteita narsistisen ihmissuhteen jälkeen vain sen vuoksi, että ei enää luota toisiin ihmisiin, mikä onkin yksi ongelma siellä taustalla; ja sen taustalla on usein valtava pelko tulla uudelleen hylätyksi, häpäistyksi, mitätöidyksi.. joten ei ihme, että luottamuspula on valtava. Mutta tämä ei ole ainoa vaikutin (aivan kuin siinä ei jo olisi!), heitänpä tähän kaksi 'ehdotusta': 1. vaikutin eristäytymiselle voi olla myös se, että olen omaksunut taakankantaja-roolin eli vaikka oikeudentaju minussa huutaisikin sen perään, että ihmissuhteissa molempien osapuolten tulisi kantaa vastuuta ja sietää toisen keskeneräisyyttä, en silti syvimmiltäni uskalla heittäytyä käytännössä siihen olettamukseen siksi, että otan vastuun kuitenkin omalle kontolle, saatan ajatella alitajuisesti, että vain minä olen 'tunnevammainen' ja muut ovat 'viattomia ja normaaleja', joten "olisin taatusti ihmissuhteessa se ongelman ydin, mua kuitenkin syyllistettäisiin, ja varmaan niin olisikin, kannanhan sisälläni sellaista vihaa, että rikkoisin kaikki ympärilläni ja muut ovat siihen osattomia.." - tämä pelko dominoisi todellakin, jos minuun olisi istutettu taakankantaja-rooli niinä vuosina, jolloin minuuteni rakentui; se on itselle vahingollinen minäkuva, josta ulosoppiminen on työlästä, ei mahdotonta, mutta usein näköalattoman tuntuista. Usein sanottukin, että trauma koostuu näistä: rikkoutuneesta minäkuvasta, itsetunnosta ja ihmisarvosta, joten olemme niin isojen asioiden äärellä, että olisi outoa, jos emme reagoisi esim. juuri vihalla, sillä hyökkäys on paras puolustus, ei hedelmällisin, mutta ymmärrettävää. Tätä vyyhtiä on siis tuikitärkeää minun/sinun terapiassa purkaa. 2.) ..ja taakankantaja-roolin lisäksi olen ainakin omalla kohdallani tunnistanut masennuksen; terapeuttini on opettanut, että yksi merkittävimpiä vihan tunteen synnyttäjiä on masennus, joka on koteloitunut sisimpäämme. Olkoonkin, että se ulospäin näyttäytyy jopa aggressiivisena käyttäytymisenä, sen perimmäinen aiheuttaja on 'se pieni masentunut lapsi meissä, joka koettaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi'. Nämä terapiassa opitut ovat auttaneet ainakin itseäni olemaan itselleni armollinen, tajuamaan, että vaikka toki olenkin keskeneräinen, niin niin ovat toisetkin ihmiset, minulla on lupa jakaa vastuuta myös muille ja minulla on lupa kokea loukatuksi tulemista ilman syyllisyyttä eli haastaa muitakin vastuunottoon - ja itse asiassa on hyvin paljon mahdollista, että useat ihmiset ottavatkin sen vastuun, meissä vaan voi olla julmetun vahvassa uskomus, että kukaan ei vastuuta ota, koska itselle läheiset ihmiset ovat sellaisen trauman aiheuttaneet - tosiasiassa kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti vastuuttomia. Lahjakas koomikko Jope Ruonansuu (RIP) oli keksinyt paljonpuhuvan sloganin yhdelle hahmoistaan: "Sori, ku synnyin ja anteeksi, ku oon olemassa" - ja nuo sanat ovat kuvanneet minua vuosikymmenet, ei niin, että olisin tajunnut tätä ajatusta minussa, vaan se on jyllännyt jossain tuolla taustalla, ja kentällä se on näkynyt alituisena alamittaisuutena suhteessa muihin ihmisiin. Vaikka narsisti on väkivaltainen pahoinpitelijä, niin olen siksi tarrautunut sellaiseen ihmiseen, koska alussa sain hänen kanssaan MUKAMASTE eheytymisen kokemuksen, ja se oli traumasiteen kivijalka - pahoinpitelystä huolimatta roikuin epätoivoisesti kiinni tuossa eheytymisen kokemuksessa, vaikka se olikin illuusio, mutta tunnetasolla niin voimakas! Itselleni ollut tärkeää ymmärtää tämä: pahoinpitelijä on vastuussa omista teoistaan, itse olen vastuussa omistani ja tässä tilanteessa myös toipumisestani, ei kuitenkaan yksin. Terveemmän minäkuvan, itsetunnon ja omanarvontunnon myötä voin valita eristäytymisen sijaan myös ihmissuhteissa elämisen; jos eristäytymiseenkin on ollut vaikuttimia - vaikuttimia voi olla myös yhteydessä elämiselle, meidän ei tarvitse olla yksinäisyyden vankina, se ei ole meidän minuus, vaan tila. Muutos voi tapahtua askel askeleelta.
Olen ollut jossain cakaistuspommitulsessa videoittesi parissa muutanan päivän. Ei hätää, olen saanut neuleitani valmiiksi samala. Olen toki jo muutaman vuoden selvittänyt narsismia - tosin taukoja pitpen - mutta ehkä, kun kuuntelee omalla kielellään näitä asioita, se vielä osuu paremmin ytimeen.
Kiitos paljon! Ilmaisusi on niin selkeää ja käytät vieläpä samoja sanoja kuin miten itse olen kokenunut. Esim. Että tunnen olevani paha ja paska, että koko maailman pahuus on kulminoitunut minuun, olen syyllinen kai jopa Putinin hulluuteen enkä tiedä, MIKSI. Luin YK:n ihmisoikeuksien julistustakin eräänä vuonna ja pohdin, miksi minä olen paha ja välrässä halutessani niitä oikeuksia itselleni, mm. kotirauhaa. Oikeus valita puolisonsa jne.
Muista, että narsistin manipulointi on saanut sinussa tämän vähättelyn itseäsi kohtaan aikaan. Muista: olet arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin olet. Keskity omaan hyviinvointiisi. Hae apua terapiasta. Rakkaus itseään kohtaan on elämän a ja o. Ilman sitä emme tunnista oikeaa rakkautta muiden taholta.❤️
Olen selvinnyt kahdesta narsistisesta suhteesta ja vihdoin löytänyt itseni. Se on ollut kaiken tuskan arvoista.
Kiitos ❤❤
*ੈ❤‧₊˚༺❤༻*ੈ❤‧₊˚
Henkiseltä kannalta katsottuna, kanvattaa uskoa, että valo voittaa, rakkaus on vahvempi side kuin mikään manipulaatio. En sius tarkoita, että rakjaus jestää kaiken ja alistuu narsistille, vaan kun valon, eli ystävällisyyden ja avoimuuden ja aitouden, sehän tarkoittaa narsistin jättämistä taakse. Ja minusta tuntuu, että kun on nyt taas päässyt calon puolelle, se on voittajan puoli. Eikä tämä itsestään tule. Se on tullut, kun epätoivousiakin hetkinä, kun on halunnut ensisijaisesti vetää itsensä hirteen, on sanonut itselkeen: ”On olemassa jotain parempaa kuin tämä!”
Ja sitten se tulee, se joku parempi asia, tilanne, aidosti myötätuntoinen ihminen vaikka kaupan kassalla, ja sitten taas joku parempi… ja niin alkaa uskoa valon voimaan entistä enemmän.
🍀🍀🍀
Kyllä, mullekin sanottiin: "Nyt sulla on mut! Mä pidän susta huolta". Ja johdonmukasesti läheiset ystäväni mustamaalattiin ja haukuttiin. Ja kun tähän liittyi hengellinen väkivalta, toinen kertoi olevan Jumalan tahto, että nämä ystävät jää mun elämästä.
Ja niin luotiin tunneside, jotta voi tehdä toisesta riippuvaisen..
Sama kokemus. Ystävät eivät kelvanneet. Enkä saanut pitää läheisiin yhteyttä. Tai pahoitti mielensä jos menin kylään sukulaisten tykö ja pommitti koska tulen takaisin.
Ei voi .Mmmmm.miksi,jatkakirjoitus / hylkää?kaarina
”En voi ikinä kokea vastaavaa kenenkään kanssa.” Tässä muutama päivä sitten ajattelin, etten enää haluakaan kokea vastaavia tunteita. En halua olla lumoutunut ja suorastaan roikkua jossakyssa. En halua ns. rakastua tavalla, kota joka tuutissa mainostetaan intohimona. En halua mitään erityistä intohimoa. Pikemminkin toveruutta, luottamusta, avoimuutta, ystävyyttä, empatiaa, lohtuakin tarpeen tullen. Tunteita, jotka ovat hienovaraisia. Sen ”vastaavan” kokeminen ei kiinnosta enää pätkän vertaa. Ylipäätään hävettää, että olen koskaan vaipunut niin alas, että olen antanut kenenkään ”viedä kenkiä” jalasta. Huh. Ei enää, kiitos! 😅
Bingo! 💛
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
vaikka narsisti yrittää estää tapaamasta muita mutta hän on itse tosi yksinäinen kuten entinen vaimoni ei hänellä ollut ystäviä kun hän ei tullut kenenkään toimeen jos hän sai ystävän ei mennyt pitkää kun tuli riita kun ei sietänyt jos toinen oli eri mieltä sääliksi käy miten voi olla niin yksinäinen mutta itsepähän kuoppansa kaivaa
Tuo on hyvä huomio: ystävyyssuhteissakaan narsisti ei kykene ihmissuhteen luomiseen sen varsinaisessa merkityksessä. Myös ystävät ovat narsistisia lähteitä, joten jos nämä eivät suostu siihen 'rooliin', leimahtaa riita. Ja ei narsisti senkään vuoksi pysty todellisiin ystävyyssuhteisiin, koska hän ei voi päästää ketään oikeasti lähelle näkemään itsestään totuutta. Piilonarsisteilla on usein YKSI tukikeppi-ihminen, narsistinen lähde sekin, mutta sellainen isoveli- t. -sisko yleensä löytyy. Ei sekään ole kuitenkaan syvällinen, vaan tarvitsevuuteen perustuva. Ilminarsisti puolestaan ei tarvitse ketään eikä koskaan. Omasta mielestään.. Noin karkeasti sanottuna.
näinpä: narsisti tulee suhteeseen petos mielessään..hänellä on salattuja agendoja. Hän osaa käsikirjoituksen, jossa koukuttaa uhrinsa. On kohtelias, antelias ja rakastava...kuin unelmien prinssi. Tämä näytelmä saa siirtyä sivuun, kun uhri on rakastunut (koukussa). Sitä sitten ihmettelemään, mihin se unelmien prinssi häipyi..? Se näyttäytyy vain sopivasti silloin tällöin muistuttaakseen että hän on erityinen..ja näin pitää uhrin kiinni itsessään. Kun uhri alkaa kapinoida tunnistettuaan kaavan, narsisti alkaa nakertaa uhrin itsetuntoa rajummin: hän alistaa uhria nimittelyllä, vähättelyllä, henkisellä väkivallalla, valehtelemalla, nolaamalla.
Sattuu, sattuu syvälle. :(
Narsisti. Juuri jakaa tietoa uhrista. Just siksi että narsisti olisi uhrille Paras. Narsisti eristää uhrinsa jopa hänen omasta perheestä. Omista läheisistä. Näin toimii.
😢
Ei cain perisuhteessa, vaan myös perheessä. Sut saadaan uskomaan, että ilet niin iljettävä, ettei kukaan muu kuin sun vanhemmat voi susta tykätä saati rakastaa. Kuten äitini minulle sanoi: ”Ei kukaan susta tykkää kun sä oot tollanen!
Taisi puhua vain omasta puolestaan. Mutta niin, hänen sanavarastossaan usein toustui ”kaikki”, ”ei kukaan” jne. Kun oli kyse kielteisestä suhtautumisesta minuun. Eli siis: Kaikki inhoavat minua eikä kukaan voi minua rakastaa - koska oken tällainen. Paitsi teitenkin vanhempani armollisesti ”rakastivat” minua. Eli ole yksin, istu kotona käsi kädessä äidin ja isin kanssa loppuelämäsi.
Eli ei tksinäisyts liity ainoastaan parisuhteeseen. Perheessä on oltava ylsi lapsi, joka vangitaan iluiseen yksinäisyyteen. Muut voivat ja saavat lentää pesästä, mutta paskakasan on jäätävä. Tämä on aivan systemaattinen suunnitelma, oletan.
😢
Jep. Just tää. Vie Just uhri kauas.
Saa parempaan kontrolliin.. Totta.
Puhu molemmista naisista että mies narsistesta,
Naiset osaavat vain paremmin kätkeä sen parammin
Näin kävi aikoinaan.
Niin se menee, yksi narsistin keino saada ihmiset kontrolliinsa..
@ Jep. Hyvää tietoutta. Nyt voi lukea kun aikaa kulunut noin 6 vuotta kun päässyt eroon narsistista, ei tunnu enää niin pahalta. Tosin Ois ollut hyvä lukea tietoutta ihan alussa kun 11 v suhde alkoi, ettei ois jatkanut alun hurmaa. Sitä syytti vain itseään. Kun toinen koko ajan oli jostain närkästynyt. Ei ihan alussa mutta melko pian alkoi pikkuhiljaa tulla esiin epämukavia piirteitä. Lopussa oli ihan hirviö. Ei välittänyt lainkaan. Varmaan oli ollut jo pidemmän aikaa useita muita naisia. Vaikka sanoi ,ettei hommaa enää ketään kun minusta pääsee eroon. Niin oli heti jo uusi uhri. Ja oli seuranhaku sivustolla.