Koettelemukset voivat koitua vapahdukseksemme. Elämää ja kukoistuksen iloa myös sinulle, Petri! Vaeltakaamme yhdessä ulkoisen pimeyden ja murheen laaksosta kohti Korkeimman sisäistä kirkkautta ja lohtua! Laitoin tämän seuraavan kohdan erääseen Villonin videoon, mutta laitan sen myös tähän, koska käsittelet tässä videossa samoja teemoja: "Nykymaailmassa on tavallista turruttaa itsensä monilla touhuilla ja puuhilla niin, että himot pääsevät rauhassa lisääntymään sielussa ja juurtumaan siihen. Emme kuule omassa sisässämme kaikuvia ääniä -- emme yhtäältä meissä olevan puhtaan Jumalan kuvan avunpyyntöjä emmekä toisaalta himojen raivokkaita sotahuutoja. Kun himojen rikkaruohot pääsevät näin juurtumaan sielumme peltoon, on niiden kitkeminen varsinkin omin voimin vaikeaa. Jotkut ovat tähän havahtuneet myös Kirkon ulkopuolella, mutta valitettavasti heidän oivalluksensa usein johtaa väärään lopputulokseen. Oman järkensä ja Jumalan äänen kuulemisen sijaan he sulkevat korvansa tuolle vienolle kolkutukselle sydämen ovella ja mielummin kuvittelevat sielun jo vallanneiden himojen olevan jonkinlaisia oman identiteetin ilmaisijoita. Monille tämä pyrkimys oman itsensä löytämiseen on johtanut loppumattomaan "Self helpin" kierteeseen, erinäisten itsensä kehittämisen kurssien käymiseen ja rahan tuhlaamiseen. Murheellisinta on, vieläpä se, että tämänkaltainen "oman sisimmän kuunteleminen" on johtanut lukuisiin tragedioihin -- avioeroihin, perheiden sisäisiin skismoihin ja ystävyyssuhteiden katkaisemiseen -- kun omia tunteita, toisin sanoen itsekkäitä himoja, pidetään tärkeämpinä kuin uskollisuutta Herran käskyille ja omille lupauksille. He tulevat tienvarsilla kasvavien lupiinien huijaamiksi: niiden kukkiva kauneus ilahdutta hetken ja vaikuttaa luonnolliselta, mutta todellisuudessa ne tuhoavat kaiken kasvillisuuden ympäriltään kaikkialle levittäytyvillä juurillaan. Jumalan viinitarhassa työskentely vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä -- ei sinänsä monimutkaista, mutta sisua ja kestävyyttä se kaipaa. Tähän työhön sitoudumme omassa kasteessamme, ja kaikki tämän työn hylkäävät unohtavat psalmirukoilijan sanat: "Tehkää lupauksia, täyttäkää ne Herralle, teidän Jumalallenne" (Ps. 75:12 LXX). Kristuksen käskyjen seuraaminen on ilmaista, yksinkertaista ja helppoa: ne on annettu meille evankeliumissa ja Kirkon perinteessä. Emme tarvitse tähän lisäavuksi yhtäkään jooga-, hengitys- tai aarrekarttakurssia. On ymmärrettävää, että monet ihmiset elävät mielummin harhakuvitelmassa. Tämä kuvitelma uskottelee heille himojen olevan tunteita, joita pitää kuunnella, hyväksyä ja jopa ruokkia. Oman hengellisen tilan surkeuden tunnustaminen on kivulias kokemus, koska se on samalla työtarjous raskaaseen ja liki loppumattomaan työhön. Edellä mainitsemani lupiinien juurakoiden, sielun puutarhaan syvälle juurtuneiden himollisten rikkaruohojen tuhoaminen on kovaa ja vaativaa kaivuuta, johon useimmiten vieläpä tarvitsee muiden apua. Helposti yhtäältä epätoivo edessä koittavan urakan edessä ja toisaalta häpeä omien heikkouksien näyttämisestä muille ihmisille johtaa usein tietynlaiseen hengelliseen epätoivoon. Tällä epätoivolla puolestaan voi olla kaksi erilaista muotoa: joko se johtaa täydelliseen lamaantumiseen ja välinpitämättömyyteen, tai toisaalta se päätyä tietynlaiseen itsetyytyväisyyteen siinä harhakuvitelmassa, ettei hengelliselle elämälle voi mitään. Toisin sanoen ihminen katkaisee itse itseltään hengellisen kasvun siivet. Ihminen siis kieltää tällä tavoin Jumalan kuvan antaman kutsun omassa itsessään ja oikeastaan lakkaa olemasta todellinen ihminen. Hänen vapautensa surkastuu vapauden irvikuvaksi: synnistä vapautumisen ja jumaloitumiseen vapautumisen sijaan hän vapauttaa itsensä kaikesta Jumalan palveluksesta ja alistuu vapaaehtoisesti himojen orjuuteen. Kuuliaisuus omalle itselle tarkoittaa siis syvällisesti ymmärrettynä uskollisuutta ihmisyydelle. Jos ymmärrän olevani Jumalan kuva, oivallan näkeväni tuon saman myös muissa ihmisissä. Vasta tällöin, kun ymmärrän olevani yhtä Jumalan ja muiden ihmisten kanssa, voin olla todellisesti rakkaudessa kuuliainen muille ihmisille." -Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen : Vapauteen Kristus meidät vapautti - Kuuliaisuus ja vapaus ortodoksisessa hengellisyydessä ruclips.net/video/aFo5g9EL028/видео.html
@@Herttane Kyllä, samaa mieltä. Siunausta sinulle ja Tepolle viikonloppuun! 2. kirje korinttilaisille 6 [9] Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, [10] murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.
![BLACK BAG - Official Trailer [HD] - Only in Theaters March 14](http://i.ytimg.com/vi/Du0Xp8WX_7I/mqdefault.jpg)
Sipuli on pyöreä, sipuli on soikea, sipuli on ruoka ihan oikea
ti di di ti ti ti di ti di ti dii
Taivaallinen hetki meille kaikille valon kaistan matkaajille! Ja annas olla: kylmänä pakkaspäivänä sipulikeitto iskee kuin tuhat tulimmaista! -E.K.
Ootko tehnyt testiä eri kauppojen irtolaareista löytyvistä suklaista/ suklaa karkeista ? Olis varmaan mielenkiintoinen.
pakko kuolla ja ulkoistaa!!!
nää safkantekohetket on 5/5
Koettelemukset voivat koitua vapahdukseksemme. Elämää ja kukoistuksen iloa myös sinulle, Petri! Vaeltakaamme yhdessä ulkoisen pimeyden ja murheen laaksosta kohti Korkeimman sisäistä kirkkautta ja lohtua! Laitoin tämän seuraavan kohdan erääseen Villonin videoon, mutta laitan sen myös tähän, koska käsittelet tässä videossa samoja teemoja:
"Nykymaailmassa on tavallista turruttaa itsensä monilla touhuilla ja puuhilla niin, että himot pääsevät rauhassa lisääntymään sielussa ja juurtumaan siihen. Emme kuule omassa sisässämme kaikuvia ääniä -- emme yhtäältä meissä olevan puhtaan Jumalan kuvan avunpyyntöjä emmekä toisaalta himojen raivokkaita sotahuutoja. Kun himojen rikkaruohot pääsevät näin juurtumaan sielumme peltoon, on niiden kitkeminen varsinkin omin voimin vaikeaa. Jotkut ovat tähän havahtuneet myös Kirkon ulkopuolella, mutta valitettavasti heidän oivalluksensa usein johtaa väärään lopputulokseen. Oman järkensä ja Jumalan äänen kuulemisen sijaan he sulkevat korvansa tuolle vienolle kolkutukselle sydämen ovella ja mielummin kuvittelevat sielun jo vallanneiden himojen olevan jonkinlaisia oman identiteetin ilmaisijoita. Monille tämä pyrkimys oman itsensä löytämiseen on johtanut loppumattomaan "Self helpin" kierteeseen, erinäisten itsensä kehittämisen kurssien käymiseen ja rahan tuhlaamiseen.
Murheellisinta on, vieläpä se, että tämänkaltainen "oman sisimmän kuunteleminen" on johtanut lukuisiin tragedioihin -- avioeroihin, perheiden sisäisiin skismoihin ja ystävyyssuhteiden katkaisemiseen -- kun omia tunteita, toisin sanoen itsekkäitä himoja, pidetään tärkeämpinä kuin uskollisuutta Herran käskyille ja omille lupauksille. He tulevat tienvarsilla kasvavien lupiinien huijaamiksi: niiden kukkiva kauneus ilahdutta hetken ja vaikuttaa luonnolliselta, mutta todellisuudessa ne tuhoavat kaiken kasvillisuuden ympäriltään kaikkialle levittäytyvillä juurillaan. Jumalan viinitarhassa työskentely vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä -- ei sinänsä monimutkaista, mutta sisua ja kestävyyttä se kaipaa. Tähän työhön sitoudumme omassa kasteessamme, ja kaikki tämän työn hylkäävät unohtavat psalmirukoilijan sanat: "Tehkää lupauksia, täyttäkää ne Herralle, teidän Jumalallenne" (Ps. 75:12 LXX). Kristuksen käskyjen seuraaminen on ilmaista, yksinkertaista ja helppoa: ne on annettu meille evankeliumissa ja Kirkon perinteessä. Emme tarvitse tähän lisäavuksi yhtäkään jooga-, hengitys- tai aarrekarttakurssia.
On ymmärrettävää, että monet ihmiset elävät mielummin harhakuvitelmassa. Tämä kuvitelma uskottelee heille himojen olevan tunteita, joita pitää kuunnella, hyväksyä ja jopa ruokkia. Oman hengellisen tilan surkeuden tunnustaminen on kivulias kokemus, koska se on samalla työtarjous raskaaseen ja liki loppumattomaan työhön. Edellä mainitsemani lupiinien juurakoiden, sielun puutarhaan syvälle juurtuneiden himollisten rikkaruohojen tuhoaminen on kovaa ja vaativaa kaivuuta, johon useimmiten vieläpä tarvitsee muiden apua. Helposti yhtäältä epätoivo edessä koittavan urakan edessä ja toisaalta häpeä omien heikkouksien näyttämisestä muille ihmisille johtaa usein tietynlaiseen hengelliseen epätoivoon. Tällä epätoivolla puolestaan voi olla kaksi erilaista muotoa: joko se johtaa täydelliseen lamaantumiseen ja välinpitämättömyyteen, tai toisaalta se päätyä tietynlaiseen itsetyytyväisyyteen siinä harhakuvitelmassa, ettei hengelliselle elämälle voi mitään. Toisin sanoen ihminen katkaisee itse itseltään hengellisen kasvun siivet. Ihminen siis kieltää tällä tavoin Jumalan kuvan antaman kutsun omassa itsessään ja oikeastaan lakkaa olemasta todellinen ihminen. Hänen vapautensa surkastuu vapauden irvikuvaksi: synnistä vapautumisen ja jumaloitumiseen vapautumisen sijaan hän vapauttaa itsensä kaikesta Jumalan palveluksesta ja alistuu vapaaehtoisesti himojen orjuuteen.
Kuuliaisuus omalle itselle tarkoittaa siis syvällisesti ymmärrettynä uskollisuutta ihmisyydelle. Jos ymmärrän olevani Jumalan kuva, oivallan näkeväni tuon saman myös muissa ihmisissä. Vasta tällöin, kun ymmärrän olevani yhtä Jumalan ja muiden ihmisten kanssa, voin olla todellisesti rakkaudessa kuuliainen muille ihmisille."
-Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen : Vapauteen Kristus meidät vapautti - Kuuliaisuus ja vapaus ortodoksisessa hengellisyydessä
ruclips.net/video/aFo5g9EL028/видео.html
Mahtavaa tekstisisältöä.. mitä tuohon enää muuta voisi lisätä! Hienoa ja syvällistä tulkintaa monin tavoin! 👍🏻
@@Herttane Kyllä, samaa mieltä. Siunausta sinulle ja Tepolle viikonloppuun!
2. kirje korinttilaisille 6
[9] Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, [10] murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.
@ Juurikin näin ❤️ Samaa toivon sinun vkonloppuusi!