Karjalan ortodoksievakkojen sodanjälkeinen historia ei ole ollut helppo. Tällaisia kaunistelemattomia dokumentteja tarvitaan, jotta ihmisille saadaan lisätietoa. Muistan, kuinka evakkojen lapset ovat onnistuneet sijoittumaan erittäin hyvin yhteiskuntaamme - arvostetuille paikoille. Kaikki, mitä tässä dokumentissa on julkaistu, pitää paikkansa. Lapsena oli vaikea tajuta tiettyä suhtautumista ja toivon, että siitä on nyt päästy. Uskonnollinen tasavertaisuus kuuluu kaikille. 💖🙏
Tykkään kuinka tietoinen ja ylpeä Nestor on karjalaisuudestaan: "Kun kysytään mitä kansallisuutta oot niin kyllä meikäläinen sanoo että mie oon karjalainen, vaikka oon Suomen kansalainen"
Hieno dokumentti! Meillä päin Keski-Pohjanmaalla ei ryssitelty, ei siellä tietääkseni karjalaisia olltkaan. Kylään oli mùttanut yksi perhe, joiden sukunimikin oli Karjalainen. Heitä arvostettiin ahkeruuden takia, kun pikku mökissä asuivat ja sitten ostivat isomman maatilan koulun läheltä. Kiouluun tuli 60-luvulla niin paljon oppilaita että 1. ja 2. luokat laitettiin Karjalaisen isoon tupaan. Emäntä keitti ruokaa ja usein paistoi jotain vielä iltapäivällä syötäväkksi. Vasta Etelä-Suomeen muutettuani tutustuin karjalaaisiin, etupäässä Raudun pitäjästä Mäntsälään tulleisiin siirtolaisiin. Mielestäni he olivat hyvin asettuneet sinne seudulle, mutta oliko ortodoksien uskonto tukahdutunut ja kieli suomalaistunut kun en nähnyt heissä suurta eroa paikallisiin verrattuna. Tutustuin lähemmin ortodokseihin vasta kun aloin käydä Venäjän Karjalassa. Kävin turistina ortodoksiluostareissa Sortavalassa Valamon saaressa ja Vienan meren Solovetskissa. Jotain enemmän aloin ymärtää kun aloin harrastaa ikonimaalaiusta. Uusi Valamoon tein ensin lyhyitä tutustumismatkoja, sitten aloin käydä talkkoolaisena ja kurssseilla. Uskon, että karjalainen kulttuuri ja ortodoksisuus säilyy Suomessa. Kirkko on vahva ja sen sen perinne elää, sitä vaalitaan, ja onhan ortodoksikirkko toinen Suomen kirkoista. Paljon merkitsee ortodoksikirkon avoimuus ja suvaitsevaisuus muitakin kävijöitä kohhtaan. Vastaanotto on ollut sydämellistä ja mutkatonta. Karjalausuus ja ortodoksiuskonto ovat juurtuneet vahvasti Suomeen. Suruliset evakkotarinat, muutto sotien jälkeen Venäjälle luovuteltulta alueilta, suuret taloudelliset menetykset ja henkinen takaisku kuuluvat osaksi karjalaisten kuulttuuria, heidän historiaansa. Ne tarinat ovat totta ja osa koko Suomen kansan historiaa. Kiitos dokumentin tekijöille!
Edesmennyt isäni pääsi katsomaan entisiä kotiseutujaan ja kotitaloaan, joka kylän ehkä suurimpana oli otettu Neuvostokäyttöön. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi : "Terveisiä NeuvostoKurjalasta, sitä ei enää kannata haluta takaisin". Kun itsekin pääsin käymään siellä Neuvostoliiton romahdettua mahdottomuuteensa, ja toteuttanut isäni toiveen tuon vielä näkemisestä, saatoin olla samaa mieltä isäni kanssa: Mitään meille kelpaavaa ei oltu saatu siellä sotien jälkeen aikaan. Kaikki tehty "ryssiksi" mitä oli tehty, ainoastaan ennen sotia tehdyt rakennukset ja muu näkyvä olivat kelvollista. Karjalan palauttaminen, ja meidän vaatimuksiamme vastaavaksi kunnostaminen olisi tullut tähtitieteellisen kalliiksi. Nyt varsinkaan ei enää kannata kuin muistella miten siellä elettiin. Ja ellendää.
minun silimään, Ortodoksinen Kirkko on ollut koskaan suosimatta pakanallisuutta❗ sen sijaan ortodoksinen kulttuuri on ollut aina monimuotoista ja Kristuksessa iloitsevaa ‼️
![Dokumentti vanhoillislestadiolaisuudesta [Syntisin silmin] 1981](http://i.ytimg.com/vi/_ohM83eUaJQ/mqdefault.jpg)
Karjalan ortodoksievakkojen sodanjälkeinen historia ei ole ollut helppo. Tällaisia kaunistelemattomia dokumentteja tarvitaan, jotta ihmisille saadaan lisätietoa. Muistan, kuinka evakkojen lapset ovat onnistuneet sijoittumaan erittäin hyvin yhteiskuntaamme - arvostetuille paikoille. Kaikki, mitä tässä dokumentissa on julkaistu, pitää paikkansa. Lapsena oli vaikea tajuta tiettyä suhtautumista ja toivon, että siitä on nyt päästy. Uskonnollinen tasavertaisuus kuuluu kaikille. 💖🙏
Tykkään kuinka tietoinen ja ylpeä Nestor on karjalaisuudestaan: "Kun kysytään mitä kansallisuutta oot niin kyllä meikäläinen sanoo että mie oon karjalainen, vaikka oon Suomen kansalainen"
Hieno dokumentti! Meillä päin Keski-Pohjanmaalla ei ryssitelty, ei siellä tietääkseni karjalaisia olltkaan. Kylään oli mùttanut yksi perhe, joiden sukunimikin oli Karjalainen. Heitä arvostettiin ahkeruuden takia, kun pikku mökissä asuivat ja sitten ostivat isomman maatilan koulun läheltä. Kiouluun tuli 60-luvulla niin paljon oppilaita että 1. ja 2. luokat laitettiin Karjalaisen isoon tupaan. Emäntä keitti ruokaa ja usein paistoi jotain vielä iltapäivällä syötäväkksi.
Vasta Etelä-Suomeen muutettuani tutustuin karjalaaisiin, etupäässä Raudun pitäjästä Mäntsälään tulleisiin siirtolaisiin. Mielestäni he olivat hyvin asettuneet sinne seudulle, mutta oliko ortodoksien uskonto tukahdutunut ja kieli suomalaistunut kun en nähnyt heissä suurta eroa paikallisiin verrattuna.
Tutustuin lähemmin ortodokseihin vasta kun aloin käydä Venäjän Karjalassa. Kävin turistina ortodoksiluostareissa Sortavalassa Valamon saaressa ja Vienan meren Solovetskissa. Jotain enemmän aloin ymärtää kun aloin harrastaa ikonimaalaiusta. Uusi Valamoon tein ensin lyhyitä tutustumismatkoja, sitten aloin käydä talkkoolaisena ja kurssseilla.
Uskon, että karjalainen kulttuuri ja ortodoksisuus säilyy Suomessa. Kirkko on vahva ja sen sen perinne elää, sitä vaalitaan, ja onhan ortodoksikirkko toinen Suomen kirkoista. Paljon merkitsee ortodoksikirkon avoimuus ja suvaitsevaisuus muitakin kävijöitä kohhtaan. Vastaanotto on ollut sydämellistä ja mutkatonta.
Karjalausuus ja ortodoksiuskonto ovat juurtuneet vahvasti Suomeen.
Suruliset evakkotarinat, muutto sotien jälkeen Venäjälle luovuteltulta alueilta, suuret taloudelliset menetykset ja henkinen takaisku kuuluvat osaksi karjalaisten kuulttuuria, heidän historiaansa. Ne tarinat ovat totta ja osa koko Suomen kansan historiaa.
Kiitos dokumentin tekijöille!
Terve! Привет из Карелии.
Edesmennyt isäni pääsi katsomaan entisiä kotiseutujaan ja kotitaloaan, joka kylän ehkä suurimpana oli otettu Neuvostokäyttöön. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi : "Terveisiä NeuvostoKurjalasta, sitä ei enää kannata haluta takaisin". Kun itsekin pääsin käymään siellä Neuvostoliiton romahdettua mahdottomuuteensa, ja toteuttanut isäni toiveen tuon vielä näkemisestä, saatoin olla samaa mieltä isäni kanssa: Mitään meille kelpaavaa ei oltu saatu siellä sotien jälkeen aikaan. Kaikki tehty "ryssiksi" mitä oli tehty, ainoastaan ennen sotia tehdyt rakennukset ja muu näkyvä olivat kelvollista. Karjalan palauttaminen, ja meidän vaatimuksiamme vastaavaksi kunnostaminen olisi tullut tähtitieteellisen kalliiksi. Nyt varsinkaan ei enää kannata kuin muistella miten siellä elettiin. Ja ellendää.
Kiitos! pax pax
On hieno haastattelu😢😂😂❤😮😮😮😅😊
Leipä ja vilja oli ennen oikeaa ruokaa niinku mummo sanoo, nykyään sokerimössöä ja kaura jalostettu kasvamaan isoksi ilman ravintoarvoja
Anteex, ilman miettii ei olis teittii.
minun silimään,
Ortodoksinen Kirkko on ollut koskaan
suosimatta pakanallisuutta❗
sen sijaan
ortodoksinen kulttuuri on ollut aina
monimuotoista ja Kristuksessa iloitsevaa ‼️
Millon hot wings videoo?