Vain ovat nuo olleet vaikuttava näky, kun ovat olleet huollettuja ja komeasti kiiltäviä. Kiitos tästä. En ihmettele, että vajaa 3v pojanpojan silmät säihkyi, kun kertoi kesällä tuolla käyneensä ja päässeensä vetureihin.
Arvo Ylppö leikkasi edesmenneen ystäväni ja perheystävämme sekä äitini kummipojan sydämen 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa. Antoi lahjaksi auton pikku pojalle. Kiitos Arde taas mielenkiintosesta vidistä.
Se "erikoisen näköinen" veturi on Venäjältä saatu, tunnusmerkkinään TE. alun perin se oli ollut saksalainen sotaveturi eli ns. Kriegslok. Saksalainen tunnusmerkki oli Baureihe (BR), suomeksi: rakennetyyppi 52. 52 kuului tavarajunavetureiden ryhmään (tyyppinrot 40 - 59). 52 kehitettiin vuoden 1938 mallin BR 50:n pohjalta, se oli siis sota-ajan yksikertaistettua mallia, jolla tavoiteltiin valmistuksessa käytettävää työajan, työmenetelmien ja raaka-aineiden säästöä. Tässä onnistuttiin oikein hyvin. Pääominaisuudet (vetovoima, ajonopeus) olivat samoja kuin sotaa edeltäneessä 50-tyypissä. Työajan säästö veturia kohden olikin noin 6000 tuntia! BR 52 (akselipaino 15 tonnia) ja BR 42 (painavampi): näiden tilaus oli maailman suurin veturitilaus: yhteensä 15000 veturia! Pääasiallisena syynä tähän oli Saksan itärintaman sodankäynnin kokemat hirvittävät huoltovaikeudet talvella 1941 - 42. Ensimmäinen Kriegslok valmistui syyskuussa 1942. Tulos oli onnistunut: 52:ta näki vielä DDR:ssä muurin murtuessa 1989. Museokoneina näitä on jäljellä. Valmistus oli hajautettu: kattiloita teki muutama paja, alustat toinen, varustimet kolmas, tenderit neljäs, hytit viides ja osat lähetettiin loppukokoonpanoa tekevälle verstaalle. Omien tietojeni mukaan sotavetureita valmistui noin 7000 kpl. Näiden tendereitä oli helppo valmistaa muuntamalla tavallisesta säiliövaunuista, päällirakennetta muuttamalla. Sodan loputtua näitä sotavetureita oli kaikkialla, Norjassa, BeNeLux-maissa, Ranskassa, Puolassa, Tsekkoslovakiassa, Itävallassa, Unkarissa, Jugoslaviassa, Romaniassakin. Neuvostoliitto sai näitä runsain määrin sotasaaliiksi ja otti ne käyttöönsä raideleveyttä leventämällä. Siellä tunnusmerkki Kriegslokomotiveille oli kirjaimet TE. Sodan jälkeenkin näitä valmistui, kokoamalla varaosista. Sotaveturit olivat käteviä, sietivät taitamatontakin veturimiehistöä, helppoja korjata ja huoltaa. Varsin kelvollinen kapistus, todiste saksalaisesta insinööritaidosta. Ne olivat riittävän nopeitakin, 80 km tunnissa, myös tenderi edellä (suomalaisvetureilla tenderi edellä saa mennä vain 50 km tunnissa). Sotaveturien niskassa on myös mainetahra: niiden käyttö keskitysleireille murhattavaksi vietyjen ihmisten kuljetukseen karjavaunuissa. "Endestation: Sobibor, Treblinka, Auschwitz, Majdanek..." Muitakin sotaveturityyppejä toki oli, yksi kolmiakselinen dieseljärjestelyveturi muun muassa. Tietysti suuressa mallisarjassa oli koevetureitakin, joissakin kokeiltiin eri kattilamalleja. Kuuluisin versio oli sarja 52Kon, eli 4- tai 5-akselisella lauhdutustenderillä varustetut. Niissä veturin työnsä jo tehnyt poistohöyry lauhdutettiin kennostoissa jäähdyttämällä takaisin vedeksi, joka sitten syötettiin kattilaan. Sekin oli onnistunut konstruktio, jonka tarpeen sanelivat Etelä-Neuvostoliitossa olleet pitkät rataosat, joilla ei ollut vesiasemia riittävän tiheästi, tai ollenkaan.
Hieno video jälleen. Hyvin mielenkiintoinen paikka tämä, pitäisi joskus itsekin käydä. Omilla kotiseuduilla on kapearaiteinen museorautatie, siellä tullut käytyä katselemassa höyryvetureita. Kiitos hienosta videosta.
Satikka tarkoittaa vauhdin ottoa ylämäkeä varten. Maamme radoilla niitäkin on: 12,5 metriä kilometrin matkalla on normitettu kaltevuus. Ja niitäkin riittää...
Tuolla on tullut käytyä, tosin siitä on jo vierähänyt sen verran vuosia että voisi käydä uudestaan. Hieno paikka, ja hyvä video! Lapsuuden toiveammatti oli tietysti veturinkuljettaja, mutta se jäi vain haaveeksi. Muistan nähneeni höyryveturin Oulun ratapihalla järjestelytöissä vielä niinkin myöhään kuin -74 kesällä.
onko tuo veturipuisto lopettanut toiminnan? joskus +10 vuotta sitten kävin ja silloin jo näytti siltä, että kohta nurin. oli kyllä useaksi tunniksi nähtävää, ja sai mahan täydeltä edullisesti ruokaa. kelpasi sen jälkeen polttaa naamansa hd,n selässä jatkaessa etiäpäin....
Se kolme- tai nelinumeroinen numero hytin seinässä ja keulassa on veturin järjestysnumero joka on jokaisella veturilla yksilöivä. Jokaisella veturisarjalla on oma numerosarjansa josta pystyy päättelemään veturin tyypin vaikkei veturia edes näkisi. Esim. Ukko- Pekat on numeroitu 1000- 1021, Ristot muistaakseni 1030- 1094, jne.
Höyryjuna Ukko-Pekka 1009 liikennöi vielä ja talkoovoimin pidetää kunnossa sekä lipunmyyjät yms talkoilla töitä tekevät :) Talli sijaitsee Kouvolassa. Monesti oon katselen Ukko-Pekan lähtöjä ja paluita.
Tämä on vähän surullinen paikka kun kaikki rapistuu huollon puutteessa ja oikein mitään infotaulujakaan ei ole. Juuri minkäänlaista kunnossapitoa saati näyttelyn kehittämistä ei ole tehty. :(
Joutsen tulee veturin kutsumanimestä "Lebedjanka"; veturin pääsuunnittelijanormintäyttäjäiskurityöläinen oli nimeltään Lebedev.
Haapamäellä on paljon nähtävää! Toivottavasti uusi yrittäjä onnistuu jatkamaan Martin työtä menestyksekkäästi eteenpäin 👍
Vain ovat nuo olleet vaikuttava näky, kun ovat olleet huollettuja ja komeasti kiiltäviä. Kiitos tästä. En ihmettele, että vajaa 3v pojanpojan silmät säihkyi, kun kertoi kesällä tuolla käyneensä ja päässeensä vetureihin.
Arvo Ylppö leikkasi edesmenneen ystäväni ja perheystävämme sekä äitini kummipojan sydämen 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa. Antoi lahjaksi auton pikku pojalle. Kiitos Arde taas mielenkiintosesta vidistä.
Tuo on kyllä hieno paikka. Ollaan käyty miehen ja lasten kanssa joskus vuosia sitten. Näkemistä/ihmettelemistä riittää. Kiitos videosta
Oli kiva katsoa tämä video.
Se "erikoisen näköinen" veturi on Venäjältä saatu, tunnusmerkkinään TE. alun perin se oli ollut saksalainen sotaveturi eli ns. Kriegslok. Saksalainen tunnusmerkki oli Baureihe (BR), suomeksi: rakennetyyppi 52. 52 kuului tavarajunavetureiden ryhmään (tyyppinrot 40 - 59).
52 kehitettiin vuoden 1938 mallin BR 50:n pohjalta, se oli siis sota-ajan yksikertaistettua mallia, jolla tavoiteltiin valmistuksessa käytettävää työajan, työmenetelmien ja raaka-aineiden säästöä. Tässä onnistuttiin oikein hyvin. Pääominaisuudet (vetovoima, ajonopeus) olivat samoja kuin sotaa edeltäneessä 50-tyypissä. Työajan säästö veturia kohden olikin noin 6000 tuntia!
BR 52 (akselipaino 15 tonnia) ja BR 42 (painavampi): näiden tilaus oli maailman suurin veturitilaus: yhteensä 15000 veturia! Pääasiallisena syynä tähän oli Saksan itärintaman sodankäynnin kokemat hirvittävät huoltovaikeudet talvella 1941 - 42. Ensimmäinen Kriegslok valmistui syyskuussa 1942.
Tulos oli onnistunut: 52:ta näki vielä DDR:ssä muurin murtuessa 1989. Museokoneina näitä on jäljellä. Valmistus oli hajautettu: kattiloita teki muutama paja, alustat toinen, varustimet kolmas, tenderit neljäs, hytit viides ja osat lähetettiin loppukokoonpanoa tekevälle verstaalle. Omien tietojeni mukaan sotavetureita valmistui noin 7000 kpl. Näiden tendereitä oli helppo valmistaa muuntamalla tavallisesta säiliövaunuista, päällirakennetta muuttamalla.
Sodan loputtua näitä sotavetureita oli kaikkialla, Norjassa, BeNeLux-maissa, Ranskassa, Puolassa, Tsekkoslovakiassa, Itävallassa, Unkarissa, Jugoslaviassa, Romaniassakin. Neuvostoliitto sai näitä runsain määrin sotasaaliiksi ja otti ne käyttöönsä raideleveyttä leventämällä. Siellä tunnusmerkki Kriegslokomotiveille oli kirjaimet TE.
Sodan jälkeenkin näitä valmistui, kokoamalla varaosista.
Sotaveturit olivat käteviä, sietivät taitamatontakin veturimiehistöä, helppoja korjata ja huoltaa. Varsin kelvollinen kapistus, todiste saksalaisesta insinööritaidosta. Ne olivat riittävän nopeitakin, 80 km tunnissa, myös tenderi edellä (suomalaisvetureilla tenderi edellä saa mennä vain 50 km tunnissa).
Sotaveturien niskassa on myös mainetahra: niiden käyttö keskitysleireille murhattavaksi vietyjen ihmisten kuljetukseen karjavaunuissa. "Endestation: Sobibor, Treblinka, Auschwitz, Majdanek..."
Muitakin sotaveturityyppejä toki oli, yksi kolmiakselinen dieseljärjestelyveturi muun muassa. Tietysti suuressa mallisarjassa oli koevetureitakin, joissakin kokeiltiin eri kattilamalleja. Kuuluisin versio oli sarja 52Kon, eli 4- tai 5-akselisella lauhdutustenderillä varustetut. Niissä veturin työnsä jo tehnyt poistohöyry lauhdutettiin kennostoissa jäähdyttämällä takaisin vedeksi, joka sitten syötettiin kattilaan. Sekin oli onnistunut konstruktio, jonka tarpeen sanelivat Etelä-Neuvostoliitossa olleet pitkät rataosat, joilla ei ollut vesiasemia riittävän tiheästi, tai ollenkaan.
Mahtavaa kommentointia👍
Kiitos. Loistava esittely alueesta. Itse menen sinne huomenna tutustumaan ja kuvailemaan.
Kiitos, olipa hyvä ja mielenkiintoinen video.
Hieno video jälleen. Hyvin mielenkiintoinen paikka tämä, pitäisi joskus itsekin käydä. Omilla kotiseuduilla on kapearaiteinen museorautatie, siellä tullut käytyä katselemassa höyryvetureita. Kiitos hienosta videosta.
Kiitos🙂
Satikka tarkoittaa vauhdin ottoa ylämäkeä varten. Maamme radoilla niitäkin on: 12,5 metriä kilometrin matkalla on normitettu kaltevuus. Ja niitäkin riittää...
Olipas mielenkiintoinen paikka! Kiitos videosta, tuolla pitää joskus käydä.
Vähän erilainen kohde. 😀 Hieno löytö. 👌
Kiitos Arttu . 😁 Mielenkiintoista en tosin kans ymmärrä mutta olen kiinnostunut . Kiitos kun saatiin olla videon välityksellä mukana 🤗
Tuollainen höyrykäyttöinen nosturi oli viellä -76 vuonna käytössä,sillä nostettiin eräänä yönä apusillat Tikkurilaan,tehtiin uutta rataa pääradalle.
1005 on muistaakseni Kuurilan maaliskuu 1957 onnettomuusveturi Kiitokset hyvästä videosta 👌
Se Bosch - laite on keskusvoitelulaite.
AMAZING !!
Thanks.
Tuolla on tullut käytyä, tosin siitä on jo vierähänyt sen verran vuosia että voisi käydä uudestaan. Hieno paikka, ja hyvä video! Lapsuuden toiveammatti oli tietysti veturinkuljettaja, mutta se jäi vain haaveeksi. Muistan nähneeni höyryveturin Oulun ratapihalla järjestelytöissä vielä niinkin myöhään kuin -74 kesällä.
"Kana" 666 oli aikoinaan ollut Kotkan ja Kouvolan ratapihoilla järjestelyveturina.
Tai ylipäätään vanhat koneet 👍
Ukkopekka u uuu. Avovaunussa oli vissii kiertokankia pyöristä🚂😎
ts. ramppoja.
kylläpä oli hienoja nuo entisajan veturit, silloin tehtiin kestämän. hyvä video oli :)
Ratapihalla on enemmän nähtävää ja kuvattavaa kuin itse puistossa.
onko tuo veturipuisto lopettanut toiminnan? joskus +10 vuotta sitten kävin ja silloin jo näytti siltä, että kohta nurin. oli kyllä useaksi tunniksi nähtävää, ja sai mahan täydeltä edullisesti ruokaa. kelpasi sen jälkeen polttaa naamansa hd,n selässä jatkaessa etiäpäin....
Minä olen käsittänyt, että paikka on vaihtanut omistajaa muutama vuosi sitten.
Se kolme- tai nelinumeroinen numero hytin seinässä ja keulassa on veturin järjestysnumero joka on jokaisella veturilla yksilöivä. Jokaisella veturisarjalla on oma numerosarjansa josta pystyy päättelemään veturin tyypin vaikkei veturia edes näkisi. Esim. Ukko- Pekat on numeroitu 1000- 1021, Ristot muistaakseni 1030- 1094, jne.
Kiitos tiedosta👍
Looks amazing. Wish I could speak Finnish.
Thanks🙂 that was quite amazing place .
Ne on veturien numeroita. Eka on risto minkä kyydis kävit ja pieksämäella oli toimiva mikä myytiin englantiin ja ruostuu siellä nyt.
Oho onko Haapamäen höyryveturipuisto päässyt näin huonoon kuntoon?
1057 on ollut Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä elokuvassa.
Tommosella karjavaunulla rytkyteltiin Llappiin ja takaisin -82.25 tuntia sivu😎
Pitääpä joskus käydä tuolla.
Höyryjuna Ukko-Pekka 1009 liikennöi vielä ja talkoovoimin pidetää kunnossa sekä lipunmyyjät yms talkoilla töitä tekevät :) Talli sijaitsee Kouvolassa.
Monesti oon katselen Ukko-Pekan lähtöjä ja paluita.
facebookissa on myös sivut :)
Kohdassa 7.32 oli harmaissa vaunuissa puolustuvoimien merkki. Olisiko veturien sarjanumeroita..
Ei valitettavasti huomasin myös merkin, mutta en käynyt lähempänä.
Valmetilla tarkat tiedot valmistumis ajasta 3.12.52
tuttu mesta toivotaa ei ton viel keksi vandaalit tulee....
Onkohan vähän liioiteltua "MILJOONIA TONNEJA RAUTAA" ehkä ennemmin miljooneja kiloja rautaa.
Onko Haapavedeltä ?
Haapamäki
Komea peli se Neukku veturi :)
Onko tietoo kuka nää vehkeet omistaa
Vahva veikkaus, että VR.
Mihnä tuo paikka sijaitsee kiinoistais itekki nähdä nuita vanhoja legendoja vetureita itseä aina kiinnostanut 🤔🙂
Olikohan se Haapamäki selviää kyllä videon taidoista kyllä.
👍🇫🇮🇸🇪🇺🇦❤❤
Eqa yläbeuqqu ynnä qomma ni 😊😀🥁
Kiitos
Toijalassa on kanssa museoveturit yms.
Ahaa pitääpä ottaa kartalle
Laatikkoaura. Isäukkokii ollu auraamas tuollasel
ISOT KIITOKSIA.😂ON NE ENNEN OLLUT KOMEITA VETUREITA.PIKKUPOJAT VARMAAN TYKKÄIS KÄYDÄ TÄLLÄISESSÄ PAIKASSA🚂
Kyllä ne isommatkin pojat tykkää🙂
666
Ovat Tr1-vetureita, eivät Hr1 " eli ukkopekka"
fi.wikipedia.org/wiki/Tr1
Tämä on vähän surullinen paikka kun kaikki rapistuu huollon puutteessa ja oikein mitään infotaulujakaan ei ole. Juuri minkäänlaista kunnossapitoa saati näyttelyn kehittämistä ei ole tehty. :(
On siellä tein videon vaan tuolta ei "ehostettujen" puolelta. Hieno paikka on 👍
1014 on tosiaan UkkoPekka Hr1 fi.wikipedia.org/wiki/Hr1
1129 on Tk3 fi.wikipedia.org/wiki/Tk3
Tuossa vähän tietoa:"Tr1 - Wikipedia" fi.m.wikipedia.org/wiki/Tr1